Testasimme laboratoriossa 21 kirjopesuainetta. Jättitestissämme laboratorio pesi 1 403 koneellista pyykkiä ja tahrojen poistumista mitattiin 5 124 kertaa.
Laboratorio testasi kirjopesuaineiden kyvyn pestä rasvaiset tahrat, entsyymitahrat ja valkaistavat tahrat. Lisäksi pesukertojen jälkeen mitattiin tekstiilien värien säilyminen. Laboratoriotestien ohella huomioimme pakkausmerkinnät sekä pesuaineiden sisältämät ei-toivotut kemikaalit.
Pesutulokseen vaikuttaa pesuaineen lisäksi esimerkiksi pesuohjelma ja rummun mekaaninen liike sekä pesuveden lämpötila. Osa tahroista puhdistuu jo ilman pesuainettakin lämpimän veden ja mekaanisen hankauksen avulla.
Verrokkina testin kirjopesuaineille käytettiin pelkkää vesipesua sekä pesupähkinöitä. Testitulosten perusteella pelkkä vesipesu tai pesupähkinät eivät pärjää parhaille kirjopesuaineille, mutta toisaalta heikoimmin pesevät kirjopesuaineet eivät eroa pesutulokseltaan merkittävästi pelkästä vesipesusta.
Kerromme taulukossamme eri pesuaineiden pesutulokset prosentteina. Kannattaa kuitenkin huomioida se, että pesuprosentit eri tahratyyppien välillä eivät ole vertailukelpoisia. Esimerkiksi suklaatahran poistaminen on todella hankalaa, joten hyvän arvosanan saa jo 30 prosentin pesutuloksella. Toisaalta ruohon, kahvin ja tomaattikastikkeen pesukyvystä saa hyvän arvosanan vasta silloin, kun pesuaine saa puhdistettua tahrasta 70 prosenttia.
Rasvatahrat osoittautuivat hankaliksi
Laboratoriotulosten perusteella testatut kirjopesuaineet puhdistavat rasvatahroista parhaiten mineraaliöljytahrat, seuraavaksi parhaiten meikkitahrat. Eläinperäiset rasvatarhat kuten testatun naudanrasvan pesuaineet puhdistavat heikoimmin. Naudanrasvatahran puhdistuksessa käytettiin polyesterikangasta, siinä missä muut tahrat ovat puuvillakankaalla. Tämä saattaa vaikuttaa pesutulokseen ja sen arvosteluun, sillä rasvatahran poisto polyesterikankaasta on hankalampaa kuin muissa tahratyypeissä käytetystä puuvillakankaasta.
Parhaiten rasvaiset tahrat puhdistivat Testivoittajaksi yltänyt Formil Sensitive Colour sekä kokonaispisteissä jaetulle 14. sijalle yltänyt Formil Colour. Ne olivat testijoukon ainoat kirjopesuaineet, jotka puhdistivat rasvatahrat hyvin: eläinperäisestä rasvasta 39 ja 35 prosenttia, mineraaliöljystä 69–70 prosenttia ja meikkitahroistakin 60–63 prosenttia.
Valtaosa testatuista pesuaineista onnistui rasvatahrojen poistossa tyydyttävästi, sillä ne poistivat eläinrasvatahroista 16–33 prosenttia, mineraaliöljystä tyypillisesti noin 60 prosenttia ja meikkitahroistakin keskimäärin noin puolet.
Muita heikommin rasvatahrat puhdistivat 12. sijan Rainbow Color Sensitive ja jaetun 14. sijan Seventh Generation Perfume Free Laundry Detergent, jotka saivat rasvatahran puhdistuksesta huonon arvosanan puhdistaen 11–13 prosenttia eläinperäisestä rasvasta ja alle puolet meikkitahroista. Mineraaliöljytahrat ne pesivät yhtä hyvin kuin useimmat muutkin.
Heikoiten rasvaisten tahrojen puhdistuksessa pärjäsi 13. sijan Mulieres Natural Laundry Wash Pure Unscented. Se sai joukon huonoimman arvosanan rasvatahrojen poistosta, sillä se oli kaikkien rasvatahrojen kohdalla testiryhmän heikoin tuote. Eläinrasvatahrasta puhdistui vain 4 prosenttia, mineraaliöljytahrasta 43 prosenttia ja meikistä 31 prosenttia.
Osa entsyymitahroista peseytyy helposti, osa ei
Testatut kirjopesuaineet puhdistivat entsyymitahrat keskimäärin paremmin kuin rasvatahrat. 8 pesuainetta sai entsyymitahrojen puhdistuksesta hyvän arvosanan, 12 tyydyttävän ja vain yksi pärjäsi huonosti.
Entsyymitahroista hankalimmin pestäviksi osoittautuivat suklaatahrat. Parhaiten suklaatahroista selvisivät 6. sijan Serto Hajusteeton Pyykinpesuneste ja jaetun 14. sijan Formil Colour, jotka ainoina saivat tahrasta puhdistettua yli 30 prosenttia. Erot eri pesuaineiden välillä eivät kuitenkaan olleet merkittäviä, sillä heikoimmillaankin suklaatahroista puhdistui neljännes.
Muta- ja ruohotahrat puhdistuivat selvästi paremmin: testin pesuaineet saivat puhdistettua tahroista noin 50–60 prosenttia. Veritahrojen puhdistus osoittautui tätäkin helpommaksi, sillä tahrat puhdistuivat noin 65–80-prosenttisesti.
Selvästi suurimmat erot löytyivät balsamiviinietikkatahrojen puhdistuksessa: pesuaineesta riippuen tahra saattoi puhdistua esimerkiksi vain 23-prosenttisesti tai peräti 70-prosenttisesti. Heikoiten balsamiviinietikkatahrat puhdistivat Rainbow Color Sensitive, Wau! Sensitive Color sekä Mulieres Natural Laundry Wash Pure Unscented, parhaiten pärjäsivät puolestaan Formil Colour ja Seventh Generation Perfume Free Laundry Detergent. Balsamiviinietikkatahrojen puhdistus antaa hyvän kuvan siitä, miten tehokkaasti kirjopesuaineet pesevät entsyymitahroja.
Ei valkaisuainetta – tahrat vaalentuvat silti
Kolmas testattu tahratyyppi oli valkaisua vaativat tahrat. Neljä testattua tuotetta pärjäsi hyvin valkaistavienkin tahrojen kanssa. Parhaiten valkaistavasta tahrasta selviytyi Pirkka Kirjo Pyykinpesuneste, seuraavaksi parhaiten pärjäsivät Formil Colour ja Sensitive colour sekä Mini Risk Color.
Tahratyypistä riippuu kuitenkin se, miten hyvin eri aineet puhdistavat. Joillakin tahroilla erot pesutuloksissa ovat merkittävät, toisilla taas pienet.
Jauhemaiset valkopesuaineet sisältävät yleensä valkaisuaineita. Valkaisuaineet kuitenkin haalistavat kirjopyykkiä. Valkaisuaineiden sijaan kirjopesuaineissa voidaan käyttää optisia kirkasteita. Optisten kirkasteiden toiminta perustuu siihen, että auringon ultraviolettisäteily heijastuu tekstiilistä sinisenä sävynä, mikä puolestaan saa kellertävän tekstiilin näyttämään kirkkaamman valkoiselta.
Ruohotahroista parhaiten selviytyivät mainitut kaksi Formiliä sekä Mini Risk. Nämä olivat ainoat, jotka saivat puhdistettua ruohotahroista 80 prosenttia tai enemmän. Toisessa ääripäässä Mulieres Natural Laundry Wash Pure Unscented -pesuaine, jossa ei ole entsyymejä, jäi ainoana alle 30 prosentin pesutulokseen.
Kahvitahroissa erot olivat pienet: kaikki testin pesuaineet saivat pestyä kahvitahroista noin 60–70 prosenttia. Myös mustikkatahrojen tai punaviinitahrojen pesusta ei paljastunut suuria eroja, testin pesuaineet selvisivät kummistakin tahroista noin 50–65-prosenttisesti. Tomaattitahroissa hajonta oli hieman suurempi, vaikka valtaosa selviytyi niistäkin 50–65-prosenttisesti. Sen sijaan testin kärkikaksikko, Formil ja Pirkka, olivat ainoat, jotka puhdistivat tomaattitahrat yli 70-prosenttisesti.
Todella suuria eroja paljastui sinappitahrojen puhdistuksessa: pesuaineesta riippuen sinappitahrat peseytyivät jopa vain noin 10-prosenttisesti ja parhaimmillaan tahrasta peseytyi yli 90 prosenttia. Formil Colour ja Sensitive colour olivat ainoat, jotka puhdistivat sinappitahrat 90-prosenttisesti tai ylikin, mutta myös Pirkka Kirjo Pyykinpesuneste sekä Mini Risk Color olivat lähellä 90 prosentin pesutulosta. Heikoimmin pärjäsivät Nordic Eco Clean Sitrushedelmät, Mulieres Natural Laundry Wash Pure Unscented ja Rainbow Color sensitive, jotka irrottivat yhdellä pesukerralla sinappitahrasta alle 15 prosenttia.
Teetahrojen puhdistus osoittautui kautta linjan hankalaksi, sillä pesuaineet saivat puhdistettua teetahroista tyypillisesti vain noin 15–30 prosenttia. Parhaiten pärjäsivät Mini Risk Color sekä Pirkka Kirjo Pyykinpesuneste, jotka saivat teetahrasta puhdistettua noin 40 prosenttia. Teetahrojen puhdistus on hankalaa, sillä testatut nestemäiset kirjopesuaineet eivät sisällä valkaisuaineita.
Kirjopesuaineet eivät juurikaan haalista värejä
Pesutulosten lisäksi kiinnitimme huomiota pestyjen pyykkien värien säilyvyyteen sekä tuotteiden pakkausmerkintöihin ja annosteluun. Lisäksi huomioimme kierrätettävyyden ja ei-toivotut kemikaalit. Ei-toivotut kemikaalit selvitimme valmistajien pakkausmerkintöjen perusteella, eli emme mitanneet niiden pitoisuuksia laboratoriossa.
Värien säilyvyydessä ei osoittautunut eroja, vaan kaikki säilyttivät värit yhtä hyvin. Koska yksikään testattu kirjopesuaine ei sisällä valkaisuaineita, ne eivät myöskään haalista pyykkiä samalla tavalla kuin valkaisuaineita sisältävät valkopesuaineet.
Kirjopesuaineiden sisältämät mahdolliset optiset kirkasteet eivät myöskään haalista tekstiilien värejä, vaikka pesty vaalea tekstiili saattaakin näyttää kirkkaamman valkoiselta.
Osassa kirjopesuaineista on varoitus, mikäli tuote sisältää entsyymejä, jotka voivat heikentää herkkiä materiaaleja kuten villaa. Esimerkiksi proteaasi on haitallista villakankaille: jos käytät esimerkiksi merinovillaisia vaatteita tai asusteita, ne kannattaa pestä erityisesti villalle tarkoitetuilla hienopesuaineilla.
Osa valmistajista kertoo, mikäli tuote ei sovi hienopesuun kuten villa- tai silkkikankaille.
Jos tuote sisältää hauraita kankaita mahdollisesti heikentäviä entsyymejä, mutta paukkauksessa ei ole varoitusta tuotteen sopimattomuudelle hienopesuun, olemme huomioineet tämän pisteytyksessämme.
Oikaisu 26.8.2021.: Toisin kuin jutussa kirjoitettiin, Ecoegg ei ole pesupähkinä vaan mineraalipellettejä sisältävä ”pyykkimuna”.
Päivitys 27.8.: Maahantuojan mukaan Suomessa tällä hetkellä myytävä Ecoegg on uudempaa valmistuserää, jossa pellettien koostumusta on muutettu. Kuluttajan testitulos koskee vain testattua mallia, ei uudempaa.
Saako pesupähkinällä pyykit puhtaaksi?
Laboratorio testasi kirjopesuaineiden lisäksi pesupähkinöitä ja Ecoegg-"pyykkimunaa". Lisäksi näitä verrattiin pelkkään vesipesuun.
Pesupähkinät ovat saippuamarjojen hedelmiä, joita voi käyttää pesuaineen tilalla. Pesupähkinät kestävät tyypillisesti muutaman pesukerran. Pesupähkinöiden teho perustuu niissä olevaan saponiiniin, joka liukenee yli 30-asteiseen veteen. Saponiini vaahtoaa ja toimii saippuan tavoin. Testattuja Care by Nature -pesupähkinöitä ei Suomessa myydä, mutta niitä voi ostaa esimerkiksi ulkomaisista verkkokaupoista.
Toinen verrokkituote, Ecoegg, on myynnissä myös Suomessa. Ecoegg ei ole pesupähkinä, vaan mineraalipellettejä sisältävä muovinen "pyykkimuna".
Testitulosten perusteella pesupähkinät tai Ecoegg eivät pärjää parhaille kirjopesuaineille minkäänlaisen lian pesussa. Sen sijaan ne yltävät samalle tasolle testin heikoimmin pesevien pesuaineiden kanssa – sekä pelkän vesipesun kanssa.
Pelkällä vedellä, pesupähkinöillä tai Ecoeggillä pestessä veritahrat puhdistuvat parhaiten, mutta myös tomaattisosetahran pesutulos on kelvollinen. Sen sijaan sinappitahrat eivät pelkällä vedellä tai pesupähkinöillä tai Ecoeggillä puhdistu lainkaan.
Pesupähkinöissä tai Ecoeggissä ei kuitenkaan ole lainkaan ei-toivottuja kemikaaleja, päinvastoin kuin joissain kirjopesuaineissa.
Pelkkä vesipesu pesupähkinöiden tai Ecoeggin käyttö haalistaa pestyjä vaatteita kuitenkin hieman vähemmän kuin kirjopesuaineiden käyttö.
Toimituksen poiminta
Formil
Sensitive colour
****
Kokonaisarvosana: 67 / 100
Hinta: 1,98 € / 1 000 ml (1,98 €/l)
Hyvää: Pesee rasvaiset tahrat, entsyymitahrat ja valkaistavat tahrat hyvin. Pakkaus ja merkinnät erittäin hyvät. Ei ei-toivottuja kemikaaleja.
Huonoa: Valkaistavien tahrojen pesutuloksessa parantamisen varaa. Pakkausmerkintöjen luettavuus huono.
Itsekin huomannut, Lidlin Formil poistaa jopa veritahrat
Testi on arvoton. testiä tehdessä on tehty virhe, jota ei saisi tehdä.
Jokaisen asiantuntijan tulisi olla selvillä siitä, että polyesteristä ei juurikaan voi poistaa rasvatahroja, sillä rasva ja polyesteri liuottavat toisiaan eli rasvatahra ei ole polyesterin pinnassa vaan liuenneena siihen. Siksi ei voi tehdä päätelmää että naudanrasvatahrat lähtevät heikosti. Kaikki tahrat olisi pitänyt olla samalla materiaalilla.
On virheellistä tietöa, että pesuaineen muoto vaikuttaa tahranpoistokykyyn. Jauhemainen pesuaine poistaa tahroja paremmin jos siinä on valkaisuainetta. Myös nestemäiseen voi lisätä valkaisuainetta. Suurin osa pyykkipulvereista on nykyään kirjopesuaineita.
Tarkasti ottaen valkaisuaine ei poista tahraa vaan vaalentaa sen. Kahvitahra on helppo saada pois koska kahvitahra on rasvatahra. Teetahra on tanniinitahra, joten sitä ei periaatteessa saa koskaan pois.
Joidenkin pesuaineiden tuoteselosteesta jo näkee että pesuteho on heikko. Se että jokin tuote on luonnontuote ei tee siitä myrkytöntä. Suurin osa haitallisista kemikaaleista on luonnontuotteita. Mitä ovat pesuaineiden haitalliset kemikaalit? Pyykinpesun pahin ei toivottu -kemikaali on vesi.
Missä täällä sivulla kerrottiin että rasvatahrat testattiin polyesterissä? Yritin itse löytää tietoa, mutta en löytänyt mainintaa kankaiden materiaalista.
”Eläinperäiset rasvatarhat kuten testatun naudanrasvan pesuaineet puhdistavat heikoimmin. Naudanrasvatahran puhdistuksessa käytettiin polyesterikangasta, siinä missä muut tahrat ovat puuvillakankaalla. Tämä saattaa vaikuttaa pesutulokseen ja sen arvosteluun, sillä rasvatahran poisto polyesterikankaasta on hankalampaa kuin muissa tahratyypeissä käytetystä puuvillakankaasta.”
Miten pesuaineen heikon tehon näkee tuoteselosteesta? Mitä tuotteesta puuttuu tai mikä yksittäinen kemikaali pitäisi vaihtaa toiseen?
En voi puhua pesuaineesta nimellä, mutta totean, että jos ainoa vaikuttava aine on vedellä laimennettu saippua, ei pesukyky ole kovin hyvä. Ensinnäkin suurin osa saippuasta kuluu jo veden suolojen sitomiseen ja loppu saippua pesemiseen. Saippuan pesuteho yksinään ei riitä nykyaikana ei ole riittänyt oikeastaan koskaan. Jo ammoisina aikoina on käytetty saippuan lisäksi soodaa tai lipeää. Ja ennen saippuaa soodaa.
Naudanrasva kuten muutkaan elintarvikerasvat EIVÄT liuota polyesteriä. Koitahan vaikka laittaa pala ruokaöljyyn, niin näet ettei se liukene sinne koskaan. Tosin rasva ”kastelee” polyesterin paljon paremmin, johtuen siitä että kumpikin on vettä hylkivää.
Kaikki pesuaineet testattiin tuolla samalla tavalla, joten testi ei ole viallinen. Ja täytyyhän polyesteristäkin tehdyt vaatteet pestä.
Myöskään kahvitahra EI ole rasvatahra, vaan sen väri johtuu pääasiassa melanoidiineista. Varsinkin suodatin kahvissa käytännössä kaikki on vesiliukoista. Kahvi ja tee kumpikin sisältää tanniineja. Ja kummassakin tapauksessa väri on poistettavissa.
Valkaisuaineet pilkkovat joitakin yhdisteitä (eli poistava tahran), mutta jotkin ne tosiaan muuttavat vain värittömiksi.
Pesuaineiden haitallisia aineita ovat esimerkiksi fosfaatit, jotka lisäävät sinileväkukintoja.
Et tiedä mitä liukeneminen on. Esimerkiksi jos kaksi metallikappaletta hitsaantuvat yhteen tahallisesti tai tahattomasti ne ovat liuenneet toisiinsa. Samoin jos kaksi muoviämpäriä takertuvat yhteen ne ovat alkaneet liueta toisiinsa. Tämä sinun näkemäsi polyesterin kastelu johtuu juuri siitä, että rasva ja polyesteri ovat alkaneet liueta toisiinsa. Tässä tapauksessa kun polyesteriä on enemmän polyesteri on liuotin eikä kangas siis sula. Siksi on tyhmää testata rasvanpoistokykyä polyesterikankaalla kun muuten käytetään puuvillaa.
Kahvitahra on rasvatahra. Siksi se lähtee ilman valkaisuainetta vaikka sen väri ei ole rasvaa. Teessä ei ole rasvaa joten tanniini pitää valkaista.
Mutta kun nykyään vain ammattipesuaineissa on fosfaattia. Kyse onkin siitä että oletettavasti tuotteen valmistaja katsoo käyttämänsä ainesosat tarpeellisiksi. Muutoin se tuote ei olisi sitä miksi se on tarkoitettu.
Kommenttisi on arvoton. Tässä ei vertailtu tahroja vaan pesuaineita.
Turha kiukutella jos testi on virheellisesti suunniteltu.
noin paljon pesty niin on varmaan tulos suurinpiirtein totta
Anonyymit kommentit ovat kaikkein arvottomimpia. Pitkä vuodatus knoppitieto tuo mieleen epäilyn, että testin arvottomuutta julistaa anonyymi olisi joku kehnoksi todetun kalliin merkkituotteen suunnattomasta markkinointiarmeijasta. Jos kukin pesuaineet on testattu samoilla materiaaleilla ja tahroilla, niin mitä väliä muulla, kuin että joissain on sekä allergisoivia, että ympäristölle haitallisia aineita, ja siitä huolimatta ovat pesutuloksiltaan heikoimpia? Mitä väliä, jos mikään pesuaine ei tiettyä tahraa tietystä materiaalista poista, vaan valkaisee, kun samalla se säilyttää värit yhtä hyvin kuin heikommon valkaiseva?
Testin huonoa suunnittelua ja toteutusta todistaa mm, se, että samalle pesuaineelle (Bio Luvil ja Omo) on saatu eri tulos.
Lähes kaikki testin pesuaineet ovat suurien yritysten tuotteita. Vain kaksi tai kolme tuotetta on pieniltä valmistajilta. Pientenkin valmistajien tuotteiden reseptit on usein hankittu erityisiltä reseptejä suunnittelevilta yrityksiltä. Mm. jotkut suuret yritykset myyvät myös reseptejä.
Siksi mikään suuryritys ei voi olla tyytymätön tulokseen.
Tämä testi on kaupallinen testi ja vaikuttaa markkinoihin. Siksi olisi oltava hyvin tarkka siitä että testi on suunniteltu ja toteutettu oikein ja systemaattiset virheet on poistettu. Kuluttaja -julkaisu ei ole puolueeton organisaatio vaan yhtä kaupallinen toimija kuin pesuaineiden valmistajat.
Hei,
kiitos kommenteista.
Testattu Omo ja Bio Luvil eivät ole sama pesuaine. Tiedon voi tarkistaa kyseisten pesuainepakkausten tuoteselosteesta tai valmistajan verkkosivuilta:
https://www.unilever.fi/wiop/products/omo/omo-color-sensitive-pyykinpesuneste.html
https://www.unilever.fi/wiop/products/bioluvil/bio-luvil-sensitive-color-pyykinpesuneste.html
Kuluttaja-lehti on myytävä tuote ja tilausmaksuilla katetaan testauskustannuksia. Tämä asia ei vaikuta mitenkään Kuluttajan puolueettomuuteen.
Teemu/Kuluttaja-lehti
Luulenpa edellisen kommentoijan viittaavaan Unileverin teknisen päällikön lausuntoon: https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3286545
Sensitive-tuotteissa voi olla eroa mutta kun yhtäläisyys on ollut pitkään tiedossa ja virallisesti myönnetty niin ehkäpä asian olisi voinut vielä varmistaa Unileveriltä ja tuoda esiin.
Aina olen käyttänyt Omoa mutta testin luettuani kokeilin Pirkkaa. Käytössä hiestynyt lippalakki ei puhdistunut ”omo-pesulla” (2 kertaa) juuri ollenkaan mutta ”Pirkka-pesulla” tuli kerralla puhdasta.
Eli Pirkassa pysyn ellen eksy Lidliin mistä ilmeisesti löytyy testivoittaja.
Hivenen pettynyt ettei testissä ollut Allegro plus pesuainetta. Olisi saattanut jopa voittaa.
Samaa mieltä. Eikä puhuttu vaikutuksista pesukoneelle ja ympäristölle tai mietitty valmistusmaata ja rahdin vaikutusta hiilijalanjäljelle. Allegrolle pisteet näistä kaikista! Sopii kaikelle, kone ei haise, allergia- ja astmaliiton hyväksymä ja ennen kaikkea kotimainen! Monta vuota käyttänyt ja mihinkään en vaihda. Yhdellä paketilla pesee vuoden koko perheen pyykit.
Allegro haalistaa värit pyykistä. Muuten erittäin hyvä aine ja käyttäisin värillisen pyykin pesussa
A+ on minulla poistanut pyykeistä kaikenlaiset liat ja tahrat, niin colour- kuin whitekin, pestävien vaatteiden värien mukaisesti ja vieläpä melko alhaisissa lämpötiloissakin toimien.
Kiitos, oli todella mielenkiintoista lukea pesupähkinöiden testitulos. Oma kokemus on, että niillä pyykki puhdistuu riittävän hyvin ilman ympäristöhaittoja. Käytän lisäksi ruokasoodaa, josta olisi myös hienoa saada testitulos…onkohan testattu?
Täytyy olla tarkkana, onko testattu aine sensitive vai peruspesuaine. Esim. testin voittaja on Formil sensitive colour, mutta Formil colour on häntäpäässä. Omolta ja Bio luvililta on testattu sensitive-versiot. Itse käytän niitä, mutta en sensitivenä, joten jää vähän epäselväksi, toimivatko perusaineet yhtä heikosti. Toivoisin testin uusimista siten, että vertailussa on erikseen sensitive -aineet ja erikseen muut.
Seuraavassa testissä olisi hyvä huomioida pesuaineen huuhtoutuvuus. Ostin testivoittajaa automaattisesti pesuaineen annostelevaan pesukoneeseeni, ja ohjeen mukainen annostus johtaa huomattavaan vaahtoutumiseen ja ylimääräisiin linkouskertoihin. Tämä taas lisää energiankulutusta huomattavasti ja pidentää jo nykykoneissa valmiiksi pitkiä pesuaikoja.
Katselin hieman tarkemmin arvosteluperusteita ja löysin useita epätarkkuuksia.
– Allergia ja ympäristömerkit ovat erikseen ostettavia ja siten siis lähinnä markkinointia varten. Ne eivät ole pakollisia ja siten niitä ei voi mitenkään vaatia. Esim. allergiamerkkiä kohtaan on usein esitetty kritiikkiä.
– soveltuvuus hienopesuun. Hienopesuun sopii kyllä mikä vain pesuaine. Tarkoitetaan ilmeisesti sopivuutta villan- ja silkinpesuus. Entsyymit sinänsä eivät ole este tuotteen sopimisesta villanpesuun. Kyse on siitä missä lämpötilassa entsyymit alkavat toimia. Ja mitä entsyymejä on tuotteessa. Ja toisekseen kyllä kirjopyykki on vakiintunut tarkoittamaan kirjavia puuvilla yms. vaatteita ja siis ilmaisee tarvittavan tiedon pesuaineen käyttöalueesta.
– Ainesosaluettelo: Unioni vaatii pakkaukseen tietyntasoisen luettelon. Valmistajan tai valmistuttajan on ilmoitettava täydellisempi luettelo ilmoittamillaan sivuilla. Valitettavasti tässä on paljon laiminlyöntejä, mutta huomasin että hyvin ilmoittavia on väitetty huonoiksi ja huonosti ilmoittavia yhtä huonoiksi.
– Ei toivotut aineet: yksiselitteisesti asiaa ohjaa lainsäädäntö, samoin kuin säilöntäaineita.
– Yleisesti ottaen näyttää testi kohtuullisesti tehdyltä, mutta naudanrasvatahrakoe on alkeellinen virhe. Samoin on outoa nimittää joitakin tahroja entsyymitarhroiksi: entsyymit vain pilkkovat tahroja helpompaan muotoon, mutta tensidi on aina varsinainen pesuaine.
– Pesuaineissa sinänsä näkyy, että joidenkin yhtiöiden tuotekehittelijät eivät ole kemistejä. Että vain sekoitetaan ainesosia ja toivotaan parasta. Toki täydellistä pesuainetta ei ole. Ja näkyy myös, että tuoteseloste kertoo myös pesutehosta ja sen että huonon pesuaineen voi vaihtaa parempaan. Huomattava on myös, että mitä paremmin pesuaine huuhtoutuu sen paremmin se myös puhdistaa.
Toimii hajustteettomanakin. Astman vuoksi. Ylpeänä voin myös viedä kaiken pyykkini ulos kuivumaan.
On kirkasta eikä ”harmaata” ole valkopyykkikään.
Siinä missä pitää valita oikea pesuaine niin täyttyy osata käyttää konettaan.
.et voi syyttää pesuainetta jos et tunne pesumerkkejä ja koneesi ominaisuuksia omaksu.. OK. Taitaa kuitenkin jotain eroa olla, koska minä ainakin on ko. Merkillä saanut
sitä taloyhtiön narulla ylpeilemää kirkasta ja valkeaa pyykkiä..
Toivoisin että mukana olisi myös kotimaisuusspekti. Itse pidän tärkeänä että tuote on Suomessa valmistettu. Tärkeimpänä!
Kotimaisuusaspekti siis. Vrt edellä.