Sähköenergian hinta voi nousta nopeasti

Sähkönmyyjillä on paineita korottaa sähköenergian hintaa markkinahinnan jyrkän nousun takia. Kuinka usein hintaa saa korottaa, jos asiakkaalla on toistaiseksi voimassa oleva sähkösopimus?

”Laki ei rajoita toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen hinnan korottamistiheyttä”, Energiaviraston analyytikko Markus Nora vastaa.

Noran mukaan sähkönmyyjällä on tällaisissa sopimuksissa oikeus muuttaa sekä hintoja että ehtoja. Tarkemmat rajoitukset on määritelty yleisissä sähkönmyyntiehdoissa. Niissä todetaan muun muassa, että myyjällä on oikeus muuttaa sopimusehtoja ja hintoja, jos syynä ovat myyjän sähkönhankintakustannukset.

Myyjällä on myös oikeus vaihtaa asiakkaan vanhentunut sähköntoimitustuote toiseen soveltuvaan tuotteeseen kohtuullisen siirtymäajan puitteissa.

Yleisissä sähkönmyyntiehdoissa ei oteta erikseen kantaa korottamistiheyteen. Niissä kuitenkin velvoitetaan myyjää ilmoittamaan muutoksista vähintään kuukauden varoitusajalla. Käytännössä siis sähkönmyyjä voi halutessaan korottaa toistaiseksi voimassa olevan sähkösopimuksen hintaa vaikka joka kuukausi.

”Kovin radikaalit tai toistuvat muutokset saattaisivat ajaa asiakkaat kilpailijan leiriin. Toki kuluttajien on hyvä seurailla hintojen ja ehtojen kehittymistä ja muistaa oikeutensa esimerkiksi sopimuksen irtisanomiseen kahden viikon irtisanomisajalla”, sanoo Nora.

Alue-erot siirtohinnoissa kasvavat

Verkkoyhtiöiden perimät siirtohinnat ovat kasvaneet viime vuosina hyvin maltillisesti, ja viimeisen vuoden aikana hinnat ovat jopa hieman laskeneet. Tämä käy ilmi Energiaviraston kokoamista hintatilastoista, joihin on laskettu sähkönsiirron keskimääräiset tyyppikäyttäjähinnat.

Siirtohinnat putosivat vuodessa kaikilla tyyppikäyttäjillä. Esimerkiksi sähkölämmitteisen omakotitalon, jonka vuosikulutus on 18 000 kilowattituntia, marraskuun 2022 veroton siirtohinta oli 4,8 senttiä kilowattitunnilta. Vuotta aiemmin hinta oli 4,91 senttiä ja 4,77 senttiä vuonna 2019. Tilastosta puuttuvat vuoden 2020 tiedot.

Siirtohintojen nousu on taittunut, koska Energiavirasto on puuttunut valvonnassaan viime vuosina siihen, paljonko verkkoyhtiöt voivat tehdä tuottoa sähkönsiirrolla. Yhtiöille on laskettu kohtuullisen tuoton taso, johon toteutuneita tuottoja verrataan.

Energiavirasto valvoo verkkoyhtiöiden hinnoittelua neljän vuoden jaksoissa. Jos yhtiö perii ylihintaa, sen on palautettava se asiakkailleen seuraavalla nelivuotiskaudella siirtomaksuissa eli käytännössä alennettava siirtohintojaan. Vastaavasti jos sähkönsiirrosta peritään hintaa alle kohtuullisen tuottotason, kertynyt alijäämä voidaan käyttää seuraavalla valvontajaksolla. Yhtiö voi siis silloin taas nostaa hintojaan.

Lisäksi sähkönsiirron hinnankorotuksille asetettua kattoa tiukennettiin sähkömarkkinalain uudistuksessa elokuussa 2021. Tuolloin hintakorotusten vuosikatto tiputettiin 15 prosentista kahdeksaan.

Harva yhtiö nostanut siirtohintoja

Valvonnan kiristykset näkyvät myös yhtiökohtaisissa siirtohintatilastoissa. Niihin on laskettu sähkönsiirron kokonaishinta veroineen ja maksuineen. Esimerkiksi edellä mainitun tyyppikäyttäjän tapauksessa siirtohinta laski 17 verkkoyhtiöllä ja nousi 9 yhtiöllä marraskuusta 2021 marraskuuhun 2022. Lisäksi verkkoyhtiöistä esimerkiksi Caruna on ilmoittanut korottavansa siirtohintoja vuoden 2023 alussa. Suomessa on 77 verkkoyhtiötä.

Yhtiökohtaiset erot siirtohinnoissa ovat kuitenkin edelleen suuria.

Kalleimmat siirtohinnat ovat Itä- ja Pohjois-Suomessa ja edullisimmat pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi 18 000 kilowattituntia vuodessa kuluttavan sähkölämmitteisen omakotitalon asukas maksaa sähkönsiirrosta kajaanilaisen Kajave oy:n alueella kaikkiaan yli 10 senttiä kilowattitunnilta. Pohjois-Karjalassa toimivan PKS Sähkönsiirto oy:n vastaava hinta on 9,76 senttiä.

Vertailun halvin Keravan Energia oy on edellisiin nähden puolet halvempi: sen vastaava hinta on vajaat viisi senttiä kilowattitunnilta.

Hintaeroja selittää verkkoyhtiöiden toimintaympäristö: kaupunkiseuduilla toimivilla yhtiöillä siirtohinnat ovat halvempia kuin maaseutuyhtiöillä.

”Suomen jakeluverkkoalueissa on rakenteellinen jakauma. Maaseutumaisissa olosuhteissa toimivilla yhtiöillä verkkoa on asiakasta kohti huomattavasti enemmän kuin kaupungeissa toimivilla. Silloin maksurasite per asiakas on suurempi”, Karppinen sanoo.

Samat erot näkyvät myös verkkoyhtiöiden perimissä kuukausittaisissa perusmaksuissa. Suomen Omakotiliiton kokoamien tietojen mukaan niissäkin hajonta on suurta, muutamasta eurosta lähes 40 euroon kuukaudessa.

”Perusmaksuilla on tarkoitus kattaa verkkotoiminnan kiinteitä kustannuksia, kuten investointeja. Siksi ne ovat yleensä korkeampia niillä yhtiöillä, joilla myös siirtohinnat ovat suurempia, eli maaseutumaisilla yhtiöillä”, Karppinen sanoo.

Siirtohinnoissa korotuspaineita maaseudulla

Karppinen kertoi marraskuussa, että 90 prosentilla verkkoyhtiöistä on aiemmilta vuosilta hyödyntämättä jäänyttä hinnoittelualijäämää. Valtaosa yhtiöistä voisi siis nostaa siirtohintojaan kuluvalla valvontajaksolla, joka päättyy vuoden 2023 lopussa.

”Hinnankorotuspaineita on etenkin maaseutumaisilla alueilla toimivilla yhtiöillä. Korotuspaineita aiheuttavat yhtiöiden investointitarpeet, jotka jatkuvat myös tulevina vuosina”, Karppinen sanoo.

Investointitarpeilla hän viittaa ennen kaikkea sähköverkon maakaapelointiin, jolla yhtiöt pyrkivät parantamaan sähköverkon toimitusvarmuutta.

”Jyrkkiä ja yllättäviä korotuksia ei pitäisi olla kuitenkaan tulossa, koska lakiin kirjattu korotuskattoprosentti estää ne.”

Ylijäämää eli paineita hintojen laskemiseksi oli puolestaan vuonna 2021 yhdeksällä yhtiöllä: Caruna Espoo oy:llä, Haminan Sähköverkko oy:llä, Lahti Energia Sähköverkko oy:llä, Lappeenrannan Energiaverkot oy:llä, Naantalin Energia oy:llä, Oulun Energia Sähköverkko oy:llä, Rovaniemen Verkko oy:llä, Sipoon Energia oy:llä ja Vantaan Energia Sähköverkot oy:llä.

Verkosta kaapeloitu vasta noin puolet

Jakeluverkkoyhtiöiden investoinnit maakaapelointiin ovat olleet perusteena myös jo tehtyihin sähkönsiirron hinnankorotuksiin. Maakaapelit ovat vähemmän vikaherkkiä kuin ilmajohdot, ja ne ovat suojassa esimerkiksi tykkylumen ja syysmyrskyjen aiheuttamilta vaurioilta.

Energiavirasto kerää vuosittain tietoa verkkoyhtiöiden pienjänniteverkkojen, keskijänniteverkkojen sekä suurjänniteverkkojen maakaapelointiasteista. Tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2021.

Suurjänniteverkkojen osalta jo laki vaatii, etteivät esimerkiksi sähköjohtojen päälle kaatuvat puut häiritse verkon toimintaa.

Sen sijaan pien- ja keskijänniteverkoille tällaista vaatimusta ei ole, vaan niiden osalta on säännelty vain sähkökatkojen sallituista pituuksista.

Viime vuonna pienjänniteverkosta oli kaapeloitu keskimäärin 59 prosenttia ja keskijänniteverkosta 43 prosenttia. Etenkin keskijänniteverkon kaapeloinnissa erot jakeluverkkoyhtiöiden välillä ovat varsin suuria. Yhtiöitä on kaikkiaan 77.

Kahdeksalla yhtiöllä keskijänniteverkon kaapelointiaste on yli 90 prosenttia. Nämä ovat Helen Sähköverkko oy, Raahen Energia oy, Keravan Energia oy, Vantaan Energia Sähköverkot oy, Raseborgs Energi ab, Rovaniemen Verkko oy, Alva Sähköverkko oy ja Caruna Espoo oy.

Näillä yhtiöillä myös pienjänniteverkon kaapelointiaste on korkea. Yhdistävä tekijä on, että yhtiöiden toiminta painottuu kaupunkialueille.

Häntäpäässä on puolestaan pieniä maaseutumaisia jakeluverkkoyhtiöitä. Kymmenellä yhtiöllä keskijänniteverkosta on kaapeloitu alle kymmenen prosenttia: Esse Elektro-Kraft ab, Rovakaira oy, Vetelin Energia oy, Lehtimäen Sähkö oy, Tervolan Energia ja Vesi oy, Tunturiverkko oy, Koillis-Lapin Sähkö oy, Lankosken Sähkö oy, Enontekiön Sähkö oy ja Muonion Sähköosuuskunta.

Eroja selittää maantiede

Kaapelointiaste ei ole suoraan verrannollinen yhtiön kokoon. Esimerkiksi käyttöpaikkamäärältään (484 114 kappaletta) suurin verkkoyhtiö Caruna oy on kaapelointiasteiltaan kaukana kärjestä: keskijänniteverkon maakaapelointiaste oli 71 prosenttia vuonna 2021.

Kannattaa kuitenkin huomioida historia, huomauttaa Energiaviraston verkkoinsinööri Maija Laine. Vielä vuonna 2014 Carunan vastaava kaapelointiaste oli vain 13 prosenttia. Yhtiön vuoden 2036 tavoite on 88 prosenttia.

Käyttöpaikkamäärältään (118 456) seitsemänneksi suurimmalla yhtiöllä Savon Voima Verkko oy:llä keskijänniteverkon kaapelointiaste on edelleen alle 20 prosenttia.

Käyttöpaikalla tarkoitetaan esimerkiksi asuntoa, jonka sähkönkulutusta mitataan mittarin avulla.

Laineen mukaan isoja eroja yhtiöiden välillä selittää se, että ne toimivat maantieteellisesti ja asiakasmääriltään erilaisissa toimintaympäristöissä.

”Kuvaava tunnusluku on se, kuinka paljon sähköverkkoa on käyttöpaikkaa kohden. Kaupunkiympäristössä toimivilla verkonhaltijoilla tämä voi olla vain kymmeniä metrejä per käyttöpaikka, haja-asutusalueella useita satoja metrejä.”

Siksi sähkönjakelun toimitusvarmuuden kehittäminen vaatii eri verkonhaltijoilta erilaisia ja eri määrän toimenpiteitä.

Energiavirasto tai sähkömarkkinalaki eivät aseta verkkoyhtiöille maakaapelointitavoitteita. Sen sijaan yhtiöille on asetettu laatuvaatimukset, jotka niiden on täytettävä.

Laissa asetettu tavoite on, että myrskyt tai lumikuorma eivät saa aiheuttaa jakeluverkkoon yli kuuden tunnin sähkökatkoa taajamissa ja yli 36 tunnin sähkökatkoa haja-asutusalueilla. Tavoite on täytettävä viimeistään vuoteen 2036 mennessä.

Talous

Kaikki artikkelit

Kuluttaja