Pölynimurit

Mittaukset suoritettiin 23 °C (± 2 °C) lämpötilassa ja 50 % (± 5 %) suhteellisessa ilmankosteudessa. Laitteet kytkettiin 230 V (± 1 %) jännitteeseen ja niiden annettiin käydä kahden tunnin ajan ennen testauksen aloittamista. Kaikki suorituskyvyn mittaukset tehtiin täydellä teholla, ilmavirran säätöaukko suljettuna.

Pölynimukykyä kovalta lattialta testattiin imuroimalla dolomiittihiekkapölyä tasaiselta laattalattialta EN 60312-1 standardin mukaisesti. Pölyn määrä määritettiin kaavalla (B – 0,02) * 0,7 * 125 g/m², jossa B on suulakkeen leveys metreinä ja 0,7 m testialueen pituus. Imurointi suoritettiin täydellä teholla, 1,0 m/s nopeudella.  Tulokset arvioitiin yhden ja kolmen edestakaisen pyyhkäisyn jälkeen. Testi toistettiin kahdesti; jos tulosten ero ylitti 3 %, tehtiin kolmas mittaus.

Murusten poistokykyä laattalattialta testattiin imuroimalla dolomiittihiekkapölyä, jonka joukkoon oli levitetty murusia tasaisesti.

Puulattian raoista poistettavaa pölyä mitattiin imuroimalla rakojen pituussuuntaan levitettyä dolomiittihiekkapölyä määrällä 0,038–0,031 g/mm.

Pölynimukykyä matolta testattiin imuroimalla Vorwerk-matolta huonepölyä simuloivaa NormaSand-testipölyä (125 g/m²). Lisäksi pölynpoistoa arvioitiin osittain täydellä pölysäiliöllä, joka täytettiin dolomiittihiekkapölyllä 50 %:iin maksimitilavuudesta.

Karvojenimukykyä testattiin Wilton-villamatolla imuroimalla synteettisiä, enintään 2 cm pituisiksi leikattuja hiuksia. Hiuksia levitettiin 1 g tasaisesti 50 × 50 cm alueelle ja painettiin mattoon 15 kg:n painotelalla. Mattoa imuroitiin siksak-liikkeellä täydellä teholla ja tyhjällä pölysäiliöllä. Testi tehtiin kahdesti vakiosuuttimella sekä leveällä turbosuuttimella, jos sellainen kuului malliin. Ensimmäisen testin jälkeen kolmen asiantuntijan raati arvioi tuloksen visuaalisesti.

Vakiosuulakkeen imuroiman alueen leveys mitattiin kovalla lattialla. Lisäksi testattiin, kuinka hyvin suulake imee pölyä seinien viereltä.

Kolmen hengen testiryhmä – johon kuului vähintään yksi yli 1,85 m pitkä henkilö – arvioi imurin käyttömukavuutta eri pinnoilla. Testaajat arvioivat myös laitteen säätimien ja merkkivalojen selkeyttä, imurin puhdistamisen ja kokoamisen helppoutta, säilytystä, kahvan ergonomiaa sekä suodattimien vaihtoa ja puhdistusta.

Imurit sijoitettiin testikammioon, jossa niihin imettiin etukäteen punnittu määrä testipölyä EN 60312-1 -standardin mukaisesti. Käytetty testipöly sisälsi 0,3–10 μm kokoisia hiukkasia. Samanaikaisesti mitattiin sekä imuriin kulkeutuvien hiukkasten määrä että testikammioon takaisin päätyneiden hiukkasten määrä. Jälkimmäinen ilmoitettiin tulostaulukossa prosentteina.

Laitteiden sähkönkulutusta mitattiin EN 60312-1 -standardin mukaisesti sekä kovalla lattialla ja matolla. Testissä mitattiin täydellä teholla kolmen edestakaisen pyyhkäisyn aikana kulutettu energia. Näiden perusteella laskettiin energiankulutus 10 m²:n imurointia varten (Wh), erikseen matolle ja kovalle lattialle.

Kolmen hengen ryhmä arvioi laitteiden melua kovan lattian imuroinnin aikana. Imureiden melu mitattiin desibelimittarilla laitteen yläpuolelta, 1,6 metrin korkeudelta, laitteiden käydessä täydellä teholla.

Imureiden moottoreiden kestävyyttä testattiin 550 tunnin käyttökokeella. Imurin pölypussi tai -säiliö täytettiin DMT 8 -testipölyllä siten, että ilmavirtaus aleni 20 %. Imurin putken päähän asetettiin lisäksi venttiili ilmavirran säätämiseksi tarvittaessa.

Laitteita käytettiin jaksottaisesti 5 minuuttia käynnissä ja 13 sekuntia sammutettuna. Joka 100 tunnin välein pölypussi ja suodattimet vaihdettiin.

Sähköjohdon kelausmekanismin kestävyyttä testattiin kelauttamalla johto sisään 1000 kertaa. Mikäli sähköjohdon kestävyyden arvosana jäi alle neljän, kestävyyden arvosanaa rajoitettiin kahdella pisteellä.