Toisen tähteet ovat toisen juhlaruoka – Facebookin ruokaringeissä taistellaan ruokahävikkiä vastaan

Suomessa syntyy vuosittain ruokahävikkiä 20–25 kiloa henkilöä kohden. Ongelma on johtanut tositoimiin Facebookissa, jossa perustetaan uusia ruokahävikkirinkejä ympäri maata. Ylläpitäjät kertovat, millaista suljettujen ryhmien sisällä on ja miten homma toimii.

Pullaa, mokkapaloja, tuoreita kasviksia, jauhoja, noutoruokaa ja jopa kissanmuonaa. Facebookin ruokahävikkiringeissä voi törmätä vaikka minkälaiseen syötävään, ja sitä annetaan aivan ilmaiseksi, jotta ruoka ei menisi roskikseen.

Ryhmät pyrkivät ehkäisemään ruokahävikin syntymistä, joka on myös Suomessa varsin mittava ongelma. Luonnonvarakeskuksen mukaan kotitalouksien ruokahävikki on maassamme vuosittain jopa 20–25 kiloa henkilöä kohden – kaikkiaan yhteensä 120–160 miljoonaa kiloa. Koko maailmassa kaikesta tuotetusta ruoasta noin kolmannes päätyy hävikkiin.

”Tällaiset määrät ovat järkyttäviä ja surullisia. Etenkin kun miettii, että samaan aikaan toiset käyvät leipäjonossa ja toiset heittävät syömäkelpoista ruokaa roskiin. Yksinkertaisuudessaan ruokahävikkiryhmän idea on estää ruokaa päätymästä roskiin”, sanoo hämeenkyröläinen Soili Majamaa, 25, joka pyörittää Ruokahävikki Tampere ja lähikunnat -ryhmää Facebookissa.

Samalla kun ruokahävikkiryhmät pyrkivät lisäämään tietoisuutta ongelman laajuudesta ja vähentämään hävikkiä, niillä on myös myönteinen vaikutuksensa jäsenten arkeen. Toisen tähteet voivat olla toisen juhlaruoka, ja mukaan lähtemiseen voi olla syynä yksinkertaisesti halu tuottaa muille hyvää mieltä.

”Minuun iskee välillä leipomisinnostus. Joitakin vuosia sitten olin tehnyt kuivakakun ja koristellut sen. Kysyin sitten ryhmässä, että voisiko joku hakea kakun. Niinpä eräs äiti haki sen, ja kakku päätyi lastensynttäreille kahvipöytään”, kertoo rovaniemeläinen Tanja Tuovinen, 25, joka on Ruokarinki Rovaniemen ylläpitäjä.

Idea somesta tai omasta arjesta

Käytännössä ruokahävikkirinkien idea on hyvin yksinkertainen. Jäsen julkaisee ryhmän seinällä ilmoituksen ja halutessaan myös kuvan tuotteesta. Hän kertoo, mitä ruokaa on tarjolla, missä ja milloin se on hankittu, tehty tai vanhenemassa. Sitten toinen jäsen voi kommenttikentässä varata ruuan itselleen ja henkilöt sopivat keskenään, miten ruoka vaihtaa omistajaa.

Facebookin ruokahävikkiringeissä tarjotaan muille niin tuoreita ruokia kuin kuivatuotteita kaapin kätköistä.

Tällä hetkellä Facebookista löytyy monia ruokahävikkirinkejä ympäri maata. Niitä on perustettu viime vuosina ahkerasti, ja ne vaihtelevat aktiivisuudeltaan. Aktiivisuutta on kuitenkin vaikea mitata, koska päivitykset yleensä poistetaan, kun ruoka on löytänyt uuden omistajan.

Helsinkiläinen Maija Autio, 34, perusti parin kaverinsa kanssa Kallion safkat kiertoon -ryhmän vuonna 2014. Ryhmä toimii Kallion kaupunginosan alueella, ja jutun kirjoittamishetkellä siinä on 2 466 jäsentä.

”Idea lähti siitä, kun erilaista tavaraa kierrättävässä Kallio kierrättää -ryhmässä vilahti muutama ruokapostaus, joissa tarjottiin piimää ja makaronilaatikkoa. Monen mielestä ruuantähteiden jakaminen somessa oli loistava idea, ja päätimme kaverusten kesken perustaa Kallioon ruokaringin”, Autio selostaa.

Myös Tanja Tuovinen innostui perustamaan ryhmän rovaniemeläisille vuonna 2014, kun huomasi Facebookissa, että ihmiset kaipasivat ruokarinkiä eteläisen Suomen innoittamana. Kuopiolainen Tiia Tuovinen, 26, puolestaan havaitsi arjessaan, miten helposti hävikkiä syntyy, ja ympäristöasioista kiinnostuneena hän perusti Ruokahävikkirinki Kuopion noin vuosi sitten.

Ruokahävikki Tampere ja lähikunnat on ryhmänä melko uusi, sillä se perustettiin viime keväänä.

”Olen aina ollut tarkka ruuan suhteen. Aloin miettiä mitä tehdä, jos siivoan pakastinta ja siellä on ylimääräisiä ruokia tai vaikkapa marjoja. Sitten keksin, että siihen tarvitaan Facebook-ryhmä!” Soili Majamaa sanoo.

Yhteiset pelisäännöt pohjana

Ryhmissä liikkuu monenlaisia ruokatuotteita kuivamuonista tuoreeseen raparperiin. Aution mukaan useimmat tuotteet jakautuvat kahteen kategoriaan. Tuoretuotteista, kuten itsetehdyistä ruuista, vihanneksista ja leivonnaisista, halutaan usein eroon esimerkiksi ennen lomaa tai juhlapäivien jälkeen. Kaapin kätköistä löytyneitä kuivatuotteita tyhjennetään siivouksen yhteydessä ja tarjotaan muille.

Yhteiset säännöt tekevät ryhmissä toimimisesta helppoa. Myynti on kiellettyä, mutta Autio huomauttaa, että esimerkiksi arvokkaasta tuotteesta voi pyytää vastineeksi pari kahvipakettia.

”Allergikkojen vuoksi on hyvä kertoa itsetehtyjen ruokien ainesosista ja siitä, jos kotona on lemmikkejä. Pilaantunutta ruokaa ja alkoholipitoisia tuotteita ei saa kierrättää”, kertailee Tanja Tuovinen Ruokarinki Rovaniemen sääntöjä.

Melko tasainen jäsenkasvu on tuttua kaikille ylläpitäjille perustamisen jälkeen.

”Välillä on ilmaantunut niin sanottuja jäsenpiikkejä esimerkiksi ryhmän perustamisen yhteydessä ja vinkatessa ryhmästä muualla Facebookissa”, Tiia Tuovinen kuvailee.

Avuksi ongelmaa vastaan

Tiia Tuovinen sanoo odottaneensa Ruokahävikkirinki Kuopioon vain joitakin kymmeniä jäseniä, mutta on yllättynyt, kun jäseniä on tullut satoja. Jutun kirjoittamishetkellä heitä on 534. Tuovinen uskoo, että yhä useampi haluaa kiinnittää huomiota omaan kulutukseensa ja ympäristöasioihin.

”Samalla kun ruokaa heitetään roskiin, hukkaan menee valtavasti tuotteiden valmistamiseen ja kuljettamiseen käytettyjä resursseja, kuten pakkausmateriaaleja, vettä ja polttoainetta”, hän sanoo.

”Etenkään lihan ei toivoisi menevän roskiin, koska eläimet kuolevat liharuuan vuoksi. Lisäksi ruokarinki voi olla iso apu taloudellisesti heikommassa asemissa oleville, kuten opiskelijoille ja työttömille. Tampereen ja lähikuntien ryhmässä ilmoitetaan myös leipä- ja ruokajakelujonoista”, sanoo Majamaa, jonka ryhmässä on 492 jäsentä.

Facebookin ruokahävikkiringeissä ylimääräinen ruoka päätyy toisen nälkäisen vatsaan sen sijaan, että se menisi roskikseen.

Sekä Majamaa että Tuovinen kertovat jakavansa ryhmissään erilaisia aiheeseen liittyviä artikkeleita ja herättelevänsä niiden avulla keskustelua.

”Tuntuu, että yhteiskunnan meininki olisi menossa siihen suuntaan, että ruuan kanssa oltaisiin tarkempia. Toivon, että tämä on pysyvä muutos eikä vain hetken huumaa”, Majamaa sanoo.

Rennosti omalla painollaan

Olipa kyseessä sitten Helsingin Kallion parituhatpäinen rinki tai Rovaniemen 91-päinen ryhmä, kaikilla ylläpitäjillä on sama vastaus: ongelmia ei ole ollut ja homma toimii rennosti omalla painollaan.

­”Ylläpitäjänä hyväksyn uusia jäseniä ja poistan vanhentuneita ilmoituksia. En koe, että hommaa olisi liikaa, koska ryhmä pyörii niin hyvin ihmisten aktiivisuuden ansiosta”, Autio sanoo.

Erityisesti ylläpitäjät iloitsevat siitä, että erilaisilta selkkauksilta sekä huijariprofiileilta on vältytty. Edes isompaa Helsingin Kallion ryhmää pyörittävä Autio ei ole törmännyt häiriöihin: nettikeskusteluille ominainen kielteisyys ja trollaus eli viesteillä provosointi ovat puuttuneet.

”Ryhmästä on puuttunut kaikki erimielisyydet. Olen miettinyt, että voisiko taustalla olla se, että rahan vaihtaminen puuttuu. Kun raha tulee kuvioihin, voi aiheutua kireyttä”, Autio pohtii.

Toisaalta ruokarinkien henkeen kuuluu antamisen ilo ja myönteisyys. Autio uskoo, että ryhmä itsessään levittää hyvää mieltä ruokahävikin vähentämisen ohella. Päivitykset saavat hyvälle tuulelle.

”On ollut hauska seurata esimerkiksi sellaista, että jollakin on ollut hirveästi pullaa ja ihmiset innostuvat siitä. Yhdessä päivityksessä jaettiin ylijääneitä mokkapaloja, ja muut kummeksuivat, miten mokkapaloja voi jäädä syömättä!”

Joskus päivityksissä on pyydetty ruokaseuraa. Samanhenkiset ryhmät herättävät keskustelua ja kannustavat vuorovaikutukseen tuntemattomien kanssa.

”Ruokarinki tavallaan murtaa kaupunkilaiskotien rajoja ja sisäänpäin kääntyneisyyttä. Tuntemattomat voivat piipahtaa toistensa kodeissa ja vaihtaa ruokaa kuin hyvät naapurit”, Autio sanoo.

Vinkkejä perustamiseen

Ylläpitäjät kannustavat ihmisiä liittymään ruokahävikkirinkeihin ja tarvittaessa perustamaan niitä kaupunkeihin ja kaupunginosiin. Rovaniemeläinen, Sallasta kotoisin oleva Tanja Tuovinen näkee ruokaringeille hyviä mahdollisuuksia myös harvemmin asutussa Pohjois-Suomessa.

”Pitkät välimatkat ovat tietenkin haasteena, mutta esimerkiksi kylissä ja pienillä paikkakunnilla tällaiset ringit voisivat toimia todella hyvin. Pikkukylien asukkaat saattavat muutenkin olla aktiivisia keskenään.”

Ruokaringin toimivuuden kannalta on tärkeää, että alueellinen rajaus on järkevä. Esimerkiksi Majamaa joutui rajaamaan ryhmänsä aluetta tiukemmin, koska se oli parina ensimmäisenä päivänä liian laaja. Hänen mukaansa liian laajan ryhmän ongelma on, että pitkien matkojen päässä olevat ruuat eivät houkuta jäseniä seuraamaan ryhmää aktiivisesti.

Samoilla linjoilla on Autio.

”On tärkeää, että kynnys liikkumiseen ruuan perässä on tarpeeksi pieni, jolloin ihmiset saavat napattua ruokaa kätevästi työmatkan lomassa tai parin korttelin päästä”, hän sanoo.

Autio myös neuvoo laatimaan selkeät ja helpot säännöt ryhmälle. Uusia jäseniä ei kannata uuvuttaa liian pitkällä ja monimutkaisella sääntölistalla.

”Myös ryhmän nimestä kannattaa tehdä informatiivinen ja helppo, jotta se aukeaa heti ihmisille. Nokkela nimi herättää kiinnostusta. Se voi olla vaikkapa kaupungin murteella tehty”, hän vinkkaa.

Kun ryhmä on valmis, kaikki kaverit kannattaa pyytää liittymään siihen.

”Sitten ryhmää voi jakaa Facebookin muissa kierrätysryhmissä, jotta sana kiirii”, Tiia Tuovinen kannustaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.