Pölynimurin ostajan opas

Pölynimurien maailmassa valikoima ei enää rajoitu pallo-Hooveriin. Mutta ostaako imuri pölypussilla vai ilman, ja hoituuko imurointi omin käsin vai koneälyn avustuksella? Pölyn pään menoksi riittää vaihtoehtoja, joista kerromme tässä ostajan oppaassa.

Sisällysluettelo:

1. Lattiamallinen imuri
2. Varsi-imuri
3. Robotti-imuri

 

Erityyppisten pölynimurien tarjonta on tämän vuosituhannen kuluessa suorastaan räjähtänyt. Kotien siivouskomeroita lähes yksinvaltiaana hallinneen verkkovirtakäyttöisen lattiaimurin rinnalle ovat rynnineet pölypussittomat imurimallit, joihin kuuluvat pieniin siivoustöihin sopivat akulliset varsi-imurit ja täysin itsenäisesti toimivat robotti-imurit.

Uudenlaisia imurimalleja ei välttämättä ole tarkoitettu korvaamaan perinteistä lattiaimuria vaan pikemminkin vähentämään sen käyttötarvetta. Siinä missä ison lattiaimurin esiin kaivamisessa ja pistorasiaan liittämisessä on oma vaivansa, on pienet ja kevyet, akkukäyttöiset varsi-imurit tarkoitettu päivystämään jatkuvasti käden ulottuvilla jopa vain muutamia sekunteja kestäviä imurointirupeamia varten.

Kodin lattiat jopa päivittäin läpikäyvä robotti-imuri edustaa vieläkin radikaalimpaa siivouksen uudelleen ajattelua. Viikoittaisen tai vieläkin harvemmin tapahtuvan ison siivouksen sijasta robotti sopii ylläpitämään tiettyä siisteyden tasoa, jota täydennetään tarpeen tullen käsin imuroimalla. Etenkin epäsiisteyteen taipuvaiselta ihmiseltä tämä saattaa vaatia päivittäisten rutiinien muutoksia, sillä esimerkiksi lattioille jääneet irtotavarat häiritsevät robotin työskentelyä. Pieni ylimääräinen vaivannäkö palkitaan kuitenkin helposti pölyttömänä ja roskattomana pysyvällä lattialla.

Mikäli raha ei ole este, täydentävät jopa kaikki kolme eri imurityyppiä hienosti toisiaan varsinkin isommassa asunnossa. Toisaalta etenkin yksin pienessä asunnossa asuva pärjää todennäköisesti aivan hyvin yhdellä hyvällä imurilla, oli se sitten lattia- tai varsimallinen.

Tyypistä riippumatta imureihin pätee kenties monia muita tuotteita paremmin tänäkin päivänä nyrkkisääntö siitä, että sitä saa, mistä maksaa. Kysymyksessä kun on monesti kovaan käsittelyyn joutuva laite, jolta vaaditaan samaa tehokasta ja luotettavaa toimintaa vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan. Siksi säästö materiaaleissa ja mekaanisissa ratkaisuissa kostautuu usein jo vuodessa tai parissa hajoavina suulakkeina, rispaantuvina harjaksina ja mystisesti katoavana imutehona.

Tätä artikkelia varten haastattelimme palveluesimies Mirva Petäkoskea asiakkaiden kotien siivousta tarjoavilta Stella Kotipalveluilta. Petäkoski muistuttaa, että mitä enemmän kodissa on siivoustarvetta, sitä enemmän imurin valintaan kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa. Imurin paino, lattiasuulakkeen mahtuminen huonekalujen alle, johdon pituus ja suulakevalikoima on syytä huomioida, kuten myös etenkin allergioista kärsivissä perheissä hepa-suodattimen olemassaolo.

1. Lattiamallinen imuri

Perinteinen, lattialla pyörillä liikkuva ja joustavan imuletkun päähän asennettavia suulakkeita hyödyntävä lattiaimuri lienee kaikille tuttu. Koska imuri käyttää poikkeuksetta verkkovirtaa, sen moottori voi toimia jopa useiden tuhansien wattien teholla. Koska imureita on totuttu markkinoimaan suurilla moottoritehoilla, joilla ei välttämättä ole juuri mitään tekemistä saavutetun imutehon kanssa, puuttui EU imurien maksimitehoihin vuoden 2017 direktiivillä. Aikaisempi 1 600 watin sallittu maksimiteho pudotettiin 900 wattiin. Jo tällä moottoriteholla saavutetaan täysin riittävä imuteho, mikäli imurin rakenne on riittävän tiivis ja laite on muuten oikein suunniteltu.

Lähes kaikkien lattiaimureiden lattiasuulakkeet on suunniteltu irrottamaan lika puhtaasti suurta imutehoa hyödyntäen. Normaalisti lattiaimurin täysi teho riittääkin hyvin jopa painavan ja hieman kiinni tarttuneen roskan irrottamiseen. Lukuun ottamatta aivan halvimpia malleja, imureiden mukana seuraa erilaisia rako- ja harjasuulakkeita. Parhaiten varustelluissa imureissa on myös pyörivillä tai muuten liikkuvilla harjaksilla varustettu erikoissuulake, jolla on joko oma moottorinsa tai joka saa käyttövoimansa imuilman liikkeestä. Nämä suulakkeet sopivat erityisen hyvin eläinten karvojen irrottamiseen tekstiileistä.

Lattiaimurilla ja sen erilaisilla suulakkeilla onnistuvat lähes kaikki kodin siivoukset, ja siivoustulos on suuren imutehon ansiosta yleensä hyvä. Imurityypin huonot puolet liittyvät sen suureen kokoon ja painoon sekä riippuvuuteen verkkovirrasta. Johdon pituus rajoittaa käyttöpaikkoja ja vaatii siirtämään pistoketta pistorasiasta toiseen, joten mitä suurempi on asunto, sen tärkeämpää on valita riittävän pitkällä johdolla varustettu imuri. Toisaalta suuri johtokela kasvattaa imurin kokoa ja painoa.

Lattiaimurilla esimerkiksi katon rajassa työskentely voi olla vaikeaa, ja useampikerroksisessa asunnossa imurin siirtäminen kerrosten välillä voi olla työlästä tai liikuntaesteiselle jopa mahdotonta. Imurille löytyy myös ani harvoin säilytyspaikka, jossa se olisi helposti ja nopeasti otettavissa esiin aina tarpeen tullen.

Lattiaimurien maailmassa merkittävin viime vuosien kehityskohde ovat olleet pölypussittomat imurit. Ensimmäisenä markkinoille tulivat brittiläisen Dysonin futuristisesti muotoillut imurit, jotka saivat suosion kasvun jälkeen myös monet muut valmistajat mukaan pussittomuuden kelkkaan. Pussittoman imurin ilmeisin etu on pienoinen rahansäästö, sillä pölypusseja ei tarvitse hankkia. Pussitonta imuria hankittaessa kannattaa kuitenkin varmistaa, että imurin ilmansuodatin on pestävä. Mikäli suodattimet ovat kertakäyttöisiä, saattaa niiden säännöllinen vaihtaminen olla jopa kalliimpaa kuin pölypussien käyttäminen.

Esimerkiksi allergisille hyvin tärkeän sisäilmanlaadun suhteen asiantuntijat ovat suhteellisen yksimielisiä siitä, että pussillinen imurimalli pitää ilmanlaadun parempana. Erityisen selvä ero on silloin, kun käytetään laadukkaita monikerroksisesta mikrokuidusta valmistettuja pölypusseja. Sen sijaan halvimmat yksikerroksisesta paperista valmistetut pussit eivät suodata poistoilmaa kovin tehokkaasti. Kuluttajan testien perusteella pölypussittomienkin imureiden poistoilma on yleensä hyvälaatuista.

Lisäongelmia pussittomille imureille aiheuttaa se, että niiden pölysäiliöitä on vaikea tyhjentää ilman, että hienojakoista pölyä karkaa takaisin huoneilmaan. Tästä huolimatta monet pussittoman imurin käyttäjät pitävän sen vaivattomuudesta. Vaarana on kuitenkin, että imurin suodattimen vaihto tai puhdistus jää tekemättä, jolloin imuteho saattaa heiketä ja pahimmillaan pöly leviää poistoilman mukana takaisin huoneilmaan.

Pussittomia imureita myös markkinoidaan vaivattomuudella, mutta markkinointiin kannattaa suhteutua varauksella. Pussittomien imureiden säiliö on 15 imuria käsittävän testimme perusteella poikkeuksetta hankala tai erittäin hankala tyhjentää.

Perinteiset pölynimurit testasimme viimeksi syksyllä 2019. Tällöin mukana oli yhteensä 60 pölypussillista mallia.  Testitulosten perusteella perinteinen, pölypussillinen imuri on yleensä parempi kuin pölypussiton.

Siivousalan ammattilainen Mirva Petäkoski liputtaa pölypussillisen imurin puolesta: ”Pölypussiton imuri sopii ihmiselle, joka muistaa ja jaksaa tyhjentää säännöllisesti säiliön ja pitää huolta imurin puhtaudesta ja näin ylläpitää imurin hyvää toimintakuntoa. Koen itse pölypussittoman imurin hieman hankalaksi etenkin säiliön hygieenisen tyhjentämisen vaikeuden takia.”

2. Varsi-imuri

Nykymuotoisilla varsi-imureilla on konseptin tasolla kaksi eri edeltäjää.  Toinen on Britanniassa ja Yhdysvalloissa edelleen suositut pystymalliset lattiaimurit, jotka eivät muualla maailmassa ole koskaan nousseet suureen suosioon. Teknisesti taas varsi-imurit ovat läheisempää sukua monissa suomalaisissakin keittiöissä nähdyille rikkaimureille. Käytännössä kaikkien varsi-imureiden pitkä imuvarsi irtoaa helposti, jolloin laitetta voi käyttää myös rikkaimurin tavoin.

Monet ovat tottuneet pitämään rikkaimureita rajallisen imutehonsa takia enemmän tai vähemmän hyödyttöminä laitteina. Tehokkaat litiumioniakut ovat kuitenkin parantaneet pienikokoisten käsi-imurien imutehoa ja käyttöaikaa huomattavasti verrattuna varhaisempiin akkutyyppeihin perustuviin laitteisiin. Nykyiset varsi-imurit ovat lisäksi lähes poikkeuksetta järeämpiä, ensisijaisesti lattian imurointiin tarkoitettuja laitteita.

Kuluttajan testien perusteella imutehossa parhaat varsi-imurit pystyvät kilpailemaan melko tasaväkisesti jopa lattiaimureiden kanssa. Suuri imuteho kuluttaa kuitenkin akun loppuun nopeasti, joten vaihtoehtona on joko jakaa imurointi lyhyisiin rupeamiin isolla teholla tai säätää imuteho pienemmäksi, jolloin siivoustulos voi kärsiä. Tästä syystä varsi-imuri ei etenkään isommassa asunnossa riitä ainoaksi imuriksi, etenkään silloin, jos tapana on siivota koko asunto kerralla. Mikäli siivous voidaan järkevästi jakaa esimerkiksi huone kerrallaan tapahtuvaksi, saattaa akkukapasiteetti riittää aivan hyvin.

Markkinoille on hiljattain saapunut myös helposti vaihdettavalla akulla varustettuja imureita, joissa imurointiaikaa voi jatkaa hankkimalla lisäakkuja. Joidenkin valmistajien tällaiset mallit hyödyntävät samoja akkuja, joita käytetään myös käsityökaluissa. Ideana on, että rahaa säästyy, kun samoja akkuja voi hyödyntää monissa käyttötarkoituksissa.

Varsi-imurin merkittävin etu lattiamalleihin verrattuna on sen jatkuva käyttövalmius. Useimpien laitteiden mukana seuraa helposti seinälle kiinnitettävä telakka, jossa laite yleensä myös latautuu. Siivoustarpeen yllättäessä imurin voi napata käteen parissa sekunnissa, siivota sotkun ja palauttaa sen taas paikoilleen vaivaa näkemättä. Vapaan liikuteltavuuden takia varsi-imuri sopii myös erityisen hyvin hankalien paikkojen kuten katonrajan ja erilaisten pienten rakosten puhdistamiseen. Tässä auttaa myös varsi-imurien rajallista imutehoa paikkaava pyörivällä harjalla varustettu suulake, joka on varsi-imureissa yleinen varuste.

Varsi-imurien hintahaitari on erittäin laaja. Suurin yksittäinen hintaan vaikuttava tekijä on akkukapasiteetti: kalliimmissa imureissa on lähes aina pitkä toiminta-aika halpoihin verrattuna. Valmistajien ilmoittamiin käyttöaikoihin kannattaa suhtautua suurella varauksella, mikä tosin pätee kaikkiin muihinkin akkukäyttöisiin laitteisiin. Ilmoitetut käyttöajat ovat yleensä saavutettavissa vain matalalla teholla, ja täyttä tehoa käytettäessä imurointiaika putoaa murto-osaan.

Varsi-imureissa ei paria poikkeusta lukuun ottamatta käytetä pölypusseja, joten ilmanlaadun kannalta niihin pätevät samat luonnehdinnat kuin pussittomiin lattiaimureihin. Ilmansuodattimen puhdistamiseen ja vaihtamiseen on myös tässä imurityypissä muistettava kiinnittää huomiota.

Varsi-imurin paino vaihtelee muun muassa moottoritehosta, roskasäiliön koosta ja akkukapasiteetista riippuen. Raskaimmat imurit voivat olla etenkin pienikokoisten ja iäkkäiden henkilöiden kannateltaviksi liian painavia. Tästä syystä imuria on tärkeä kokeilla ennen ostopäätöksen tekemistä. Painon ohella kannattaa kokeilla myös suulakkeiden kiinnitystä ja irrotusta sekä jätesäiliön tyhjennysmekanismin toimintaa. Heikoimmissa toteutuksissa lika ei välttämättä tule ulos säiliöstä itsestään, vaan sitä joutuu kaivelemaan.

Mirva Petäkosken mielestä varsi-imuri sopii pääasiassa pieneen kotiin. ”Asiakkaillemme suosittelen perinteisen imurin hankintaa, mikäli ei ole kyse aivan pienestä asunnosta.”

3. Robotti-imuri

Siinä missä perinteiset pölynimurit ovat jo yli vuosisadan ikäinen teknologia, ja varsi-imuritkin jo melko kypsä tuoteryhmä, robotti-imurit ovat nopeasti kehittyvä tekniikan laji hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi älypuhelimet. Hyvän siivoustuloksen saavuttamiseksi tarvitaan paitsi laadukas laitteisto, myös edistynyt robottia ohjaava ohjelmisto.

Tyypillinen robotti-imuri on muodoltaan pyöreä, pyörillä kulkeva matala laite, jossa imuteho jää selvästi jälkeen paitsi perinteisistä imureista, myös useimmista varsi-imureista. Imutehon puutetta korvaavat kuitenkin erilaiset harjasjärjestelmät sekä etenkin se, että robotin siivoustiheys voidaan pitää paljon suurempana kuin tyypillinen käsin imuroinnin tiheys.

Koko robotti-imurin siivousfilosofia onkin hieman toisenlainen kuin tyypillisen ihmissiivoajan. Suursiivousten sijaan se sopii parhaiten ylläpitämään perussiisteyttä, jota parannetaan imuroimalla ainakin hankalimmat paikat tarpeen tullen käsin. Tästä syystä robotti-imuri tarvitsee lähes aina rinnalleen myös perinteisen imurin.

Tyypillinen robotti-imuri palaa tehtävänsä suoritettuaan tai akun ehtyessä automaattisesti latausasemaansa. Käyttäjän tehtäväksi jää roskasäiliön tyhjentäminen sen täyttyessä, joskin joissakin arvokkaimmissa malleissa lataustelakka sisältää myös kookkaamman roskasäiliön, johon imuri tyhjentää oman säiliönsä automaattisesti. Tällainen imuri siivoaa parhaimmillaan viikkokausia täysin käsin koskematta. Tämä tosin koskee vain yksikerroksista asuntoa: kerrosten välillä mikään nykyrobotti ei osaa liikkua, joten imuria on muistettava siirtää kerrosten välillä ja varmistua siitä, ettei se putoa portaisiin väärin määritetyn tai määrittelemättä jätetyn toiminta-alueen takia. Robotti-imureissa on kuitenkin porrastunnistimet, mutta varminta on estää pääsy portaikkoon esimerkiksi robotti-imurin puhelinsovelluksen kartasta.

Markkinoilla on myös lattian pesemiseen tarkoitettuja robotteja. Joissakin robotti-imureissa on erikseen myös lattiaa pesevä moppitoiminto. Sen käyttäminen vaatii vesisäiliön täyttämistä ja moppiosan säännöllistä puhdistamista.

Eri imurimalleille tuottavat ongelmia erilaiset asiat. Kuluttajan testien perusteella etenkin halvimmissa roboteissa heikko imuteho saattaa jättää painavimmat roskat lattialle. Muita yleisiä ongelmia useimmissa laitteissa ovat harjasten jumittuminen esimerkiksi hiusten kertyessä niihin sekä sensorien likaantuminen, jonka takia robotti ei enää näe eteensä. Kaikki laitteet eivät myöskään selviä ongelmitta esimerkiksi korkeiden kynnysten ylittämisestä tai mattojen hapsuista. Myös lattialle jääneet lasten tai eläinten lelut muodostavat usein robotille ongelman. Siivous voi keskeytyä, jos robotin imusuutin tukkeutuu esineestä.

Parhaiden tällä hetkellä myytävien robotti-imurien ohjaamiseen käytetään lähes poikkeuksetta puhelimeen tai tablettiin asennettavaa mobiilisovellusta. Laitteissa on usein myös painikkeet, joiden avulla perustoiminnot saa käynnistettyä ilman sovelluksen apua. Sovelluksessa voi ainakin määrittää imurille tietyt toiminta-ajat, käynnistää siivouksen kertaluontoisesti ja yleensä myös määrittää siltä kielletyt alueet. Jäädessään jumiin robotti ilmoittaa asiasta yleensä sekä sovelluksessa että merkkiäänellä.

Robotin käydessä asuntoa ensimmäistä kertaa läpi sen muistiin tallentuu digitaalinen pohjapiirros imuroitavasta alueesta. Yksityisyydestään tarkan kannattaa ottaa huomioon, että monet laitteet myös lähettävät nämä tiedot valmistajan pilvipalveluun. Yksityisyyden suhteen nyrkkisääntönä voi pitää, että eurooppalaiset merkit pitävät siitä parempaa huolta muun muassa GDPR-asetuksen vuoksi. Asetus toki koskee yhtä lailla kaikkia EU:n alueella myytäviä laitteita, mutta sen noudattamisen tunnollisuudessa monilla pienillä kiinalaismerkeillä on parantamisen varaa.

Yhteenveto imurityyppien eroista

Tämä on päivittyvä artikkeli, jonka sisältö tarkastetaan säännöllisesti. Artikkelin sisältö on tarkastettu viimeksi 16.4.2021.

Kommentit (2)

Mihin unohtui HEPA suodin?
-Kannattaisi lähteä kolmesta perusasiasta:
-Karva saadaan pois matoista
-Poistoilman suodatusaste hyvä vain HEPA- suodin takaa tuloksen /pestävä on hyvä
-Äänitaso ei ole se perusta jolla valitaan , imua on seuraa välttämättä myös ääntä!
Hiljaiseksi sen saa kun vetää johdon seinästä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.