Vapaa-aika, harrastukset

  • Nelinkertainen lasku korjaamolta

    Kuluttaja sai moottoripyöräkorjaamolta huoltotarjouksen hinnastoineen. Hän valitsi hinnastosta, mitä halusi pyörälle tehtävän ja laski tilauksensa hinnaksi 306 euroa. Lasku olikin yllättäen 1 290 euroa. Korjaamon mukaan pyörää ei olisi saanut käyntikuntoiseksi pelkästään tekemällä siihen huolto. Siksi siihen oli vaihdettu uusia osia. Lasku muodostui tilatusta huollosta, osista ja lisätyöstä.

    Korjaamo ei saa tehdä ilman kuluttajan lupaa enempää korjauksia kuin on tilattu, vaikka korjaukset olisivat tarpeellisiakin. Tilaus oli koskenut 280 euron huoltoa. Sen lisäksi kuluttaja oli pyytänyt korjaamoa katsomaan, toimiiko pyörä oikeasti. Korjaamolla oli oikeus veloittaa tilatuista töistä. Kuluttajakin oli sitä mieltä, että hän voi maksaa jotakin rahanarvoisista osista. Näillä perusteilla oikea laskun määrä oli 500 euroa.

  • Jalkapallomatsi jäi väliin

    Kuluttaja osti luottokortilla 1 200 euron liput Suomi–Venäjä-jalkapallo-otteluun Pietarissa. Koronavirustilanteen vuoksi ottelu peruttiin. Liput saisi käyttää, kun ottelu pelattaisiin seuraavana vuonna. Kuluttaja ei halunnut sitoa rahojaan näin pitkäksi aikaa, kun ei ollut edes varmaa, olisiko hänen mahdollista päästä otteluun. Hän vaati luottokorttiyhtiötä palauttamaan lipun hinnan. Luottokorttiyhtiö ei tähän suostunut, koska lippumyyjän ehtojen mukaan rahoja ei palautettaisi tapahtuman siirtyessä.

    Kuluttajalla olisi ollut oikeus saada lippujen hinta takaisin myyjältä. Tähän oikeuteen ei vaikuta edes ylivoimainen este. Kuluttaja ei kuitenkaan ollut esittänyt vaatimustaan myyjälle vaan luoton­antajalle. Luotonantajalle vastuu syntyy, jos myyjä on syyllistynyt sopimusrikkomukseen. Myyjän sopimusehtojen mukaan lippujen hinta palautetaan, jos tapahtuma perutaan, mutta ei, jos tapahtuma siirretään. Myyjä ei ollut rikkonut sopimusehtoja, joten luotonantajan ei tarvinnut palauttaa rahoja.

  • Omavaltainen lisähinta

    Kuluttaja oli vuokrannut usean vuoden ajan leirintäalueelta asuntovaunulleen vuosipaikan 790 eurolla. Uutena lisämaksuna tuli 100 euroa terassille laitettavasta aurinkopaviljongista. Tällaista maksua ei aiemmin ollut ollut. Kuluttaja maksoi maksun välttyäkseen ikäviltä seuraamuksilta, mutta tutkittuaan asiaa vaati maksua takaisin. Yrittäjällä olisi ollut hyvää aikaa ilmoittaa maksusta kausipaikkalaisille, mitä se ei ollut tehnyt.

    Aiemmin maksua aurinkopaviljongista ei ollut peritty. Yrittäjän mukaan rakennelma oli kaikki vuodet ollut sääntöjen vastainen ja maksullinen, mutta hän ei ollut puuttunut siihen. Yksipuolinen ja yhtäkkinen sopimusehtojen muuttaminen ei kuitenkaan ole sallittua. Yrittäjän olisi pitänyt ilmoittaa muutoksesta kuluttajalle ajoissa ja varata mahdollisuus irtautua sopimuksesta. Aurinko­paviljongista maksettu 100 euroa oli palautettava kuluttajalle.

  • Veneily katkesi lyhyeen

    Kuluttajan vene oli kausihuollossa ja talvisäilytyksessä. Palvelu maksoi 326,20 euroa. Kuluttaja kertoi huomanneensa heti veneen noudettuaan, että moottorissa oli jotain outoa. Hän ei kuitenkaan ilmoittanut tästä huoltoyritykselle vaan ajoi veneen kotisatamaan. Seuraavan kerran kun veneellä ajettiin, sen moottori rikkoutui. Ulkopuolisen huoltoyhtiön mukaan öljyt olivat tulleet ulos, koska moottorissa ei ollut öljynsuodatinta. Kuluttaja vaati 7 468 euroa vian tutkimisesta ja uuden moottorin hinnasta asennuksineen.

    Jos suodatin puuttuu, öljypumppu tyhjentää todennäköisesti jo tyhjäkäynnillä kaikki öljyt ulos lohkosta muutamassa minuutissa. Myös hälytysäänen pitäisi kuulua heti moottoria käynnistettäessä. Huollon tehnyt yritys oli koekäyttänyt moottorin kahdesti muutaman päivän välein, ja moottori oli toiminut virheettömästi. Yritys ei myöskään ollut saanut tarkastaa venettä rikkoutumisen jälkeen, vaikka oli sitä pyytänyt. Ei ollut mahdollista, että veneellä olisi voinut ajaa ilman öljynsuodatinta. Hyvitystä ei tullut.

  • Riitaa matkakuluista

    Remontin teettäjät olivat tyytymättömiä urakoitsijan veloittamiin matkakuluihin. Ne oli veloitettu urakoitsijan vapaa-ajan asunnolta työkohteeseen, eikä yrityksen kaupparekisteriin merkitystä osoitteesta tai edes urakoitsijan vakituisesta asunnosta, jotka olivat 30 kilometriä lähempänä työkohdetta. Tilaajat vaativat kuluista 6 730 euron alennusta korkoineen. Urakoitsija ei suostunut tähän ja vaati puolestaan tilaajilta 5 340 euroa pilalle menneestä lomasta.

    Urakkasopimuksen mukaan matkoista veloitettiin 70 senttiä kilometriltä. Ajopäiväkirjan mukaan kilometrejä oli kertynyt 793 ja laskutettava määrä oli 688 euroa. Laskutusehdon mukaan matkakulut laskettiin kotiosoitteesta, joksi oli merkitty vapaa-ajan asunnon osoite. Ajomäärä oli ollut tarpeellinen. Sillä ei ollut merkitystä, ettei vapaa-ajan asunto ollut tarkoitettu ympärivuotiseen asumiseen. Asiakkaat eivät saaneet matkakuluista hyvitystä. Myöskään urakoitsijan pilalle mennyt loma ei ollut korvattavaa vahinkoa.

  • Kesäkeittiön hinta nousi

    Kuluttaja tilasi ammattimiehen rakentamaan mökilleen kesäkeittiön. Hän näytti valokuvia malliksi, ja niiden perusteella urakoitsija arveli hinnaksi tulevan noin 5 000 euroa. Kun keittiö oli valmis, lasku oli 7 147 euroa. Kuluttaja sanoi, ettei arvonlisäveroa ollut mainittu hinnasta keskusteltaessa, ja lisäksi kuluttaja oli hankkinut tarvikkeita 800 eurolla. Kuluttajan laskelman mukaan keittiön hinta voisi olla enintään 4 830 euroa, kun laskusta vähennettiin arvonlisävero ja itse hankitut tarvikkeet sekä sallittiin 15 prosentin ylitys arvioon.

    Kuluttajalle kerrottavan hinnan pitää sisältää myös arvonlisävero. Tässä tapauksessa kyseessä ei kuitenkaan ollut varsinainen hinta-arvio vaan suuntaa antava hintatieto. Laskusta piti kuitenkin vähentää kuluttajan maksamat 800 euroa tarvikkeista, sillä urakoitsijan velvollisuuksiin kuuluu hankkia tarvittavat aineet ja tarvikkeet, jos toisin ei sovita. Urakoitsija perusteli laskutustaan myös lisätöillä, joista oli hänen mukaansa sovittu suullisesti. Kun kuluttaja kiisti, että lisätöistä olisi sovittu, niistä ei saanut laskuttaa. Oikeaksi laskun määräksi arvioitiin 6 347 euroa.

  • Vuokramökin vahingot otettiin vakuudesta

    Kuluttaja vuokrasi lomamökin. Vuokranantaja ei palauttanut 250 euron vakuutta vuokra-ajan päätyttyä. Syyksi hän ilmoitti, että porealtaaseen piti vaihtaa vesi, koska siinä oli joko pissaa tai jotain juomaa, eikä kemiallinen puhdistus olisi riittänyt. Kuluja aiheutui siivoojasta, joka vaihtoi veden, suodattimesta, suolapuhdistusjärjestelmän suolasta, ainakin 5 600 litrasta vettä ja veden lämmittämiseen käytetystä sähköstä. Myös lasten potkulauta oli rikottu. Kuluttajan mielestä 120 euroa olisi riittänyt korvaukseksi.

    Siitä, että porealtaan vesi oli likaista vuokra-ajan jälkeen, ei ollut kiistaa. Riidatonta oli myös, että suolapuhdistusjärjestelmän suola oli maksanut 44 euroa ja uusi suodatin 39 euroa. Siivoojan lasku oli 105 euroa. Kuluttajan mielestä puhelimessa käytettyä aikaa siivoojan neuvomiseksi ei olisi saanut laskuttaa häneltä. Tämäkin kulu oli kuitenkin aiheellinen, kun kyseessä oli erikoistyö eikä tavallinen siivoustyö. Potkulaudan arvoksi arvioitiin 20 euroa. Vahingon arvioinnin tuloksena vuokranantajan piti palauttaa vakuudesta 25 euroa.

  • Korona keskeytti kuntoilun

    Asiakas teki vuoden määräaikaisen kuntosalisopimuksen 705 eurolla. Keväällä 2020 viranomaiset määräsivät kuntosalit suljettaviksi koronaviruksen takia. Asiakas vaati yrittäjää palauttamaan hinnasta 170 euroa, joka vastasi 12 viikon käyttämättä jäänyttä aikaa. Yrittäjä kieltäytyi. Hän tarjosi asiakkaalle mahdollisuutta jatkaa harjoittelua käyttämättä jääneet 56 päivää, kunhan sulku olisi päättynyt. Tämä ei asiakkaalle kelvannut, sillä hän ei halunnut jatkaa kuntosalin asiakkaana enää. Hänen mielestään sopimus päättyi alun perin sovittuna päivänä ja käyttämätön aika oli hyvitettävä.

    Määräaikainen sopimus sitoo osapuolia sovitun määräajan. Asiakas ja yrittäjä eivät olleet päässeet sopimukseen sopimuksen jatkamisesta määräajan jälkeen. Virhe oli yrittäjän puolella, vaikka se ei johtunutkaan hänestä vaan viranomaismääräyksestä. Kun hän ei ollut voinut antaa mahdollisuutta kuntosalin käyttöön, hän ei voinut veloittaakaan siitä. Saamatta jäänyt palvelu oli hyvitettävä 108 eurolla, joka vastasi 56 päivän osuutta sopimuksesta.

  • Siivoton vuokramökki

    Lomalaiset vuokrasivat Lapista mökin viikoksi 1 200 eurolla. Heidän mukaansa mökkiä ei ollut siivottu edellisten asukkaiden jäljiltä, ja mökistä löytyi lemmikkieläimen karvoja, vaikka lemmikkien ei pitänyt olla sallittuja. Vuodevaatteet piti puistella ja tuulettaa. Paljun tuhkat olivat tyhjentämättä ja lumityöt takapihalta tekemättä. Ulko-oven lukko ja jääkaappi olivat rikki. Vuokralaiset joutuivat olemaan paikalla, kun niitä korjattiin. Sänkyjäkään ei ollut kahdeksan vaan seitsemän. He vaativat 350 euron hinnan­alennusta.

    Vuokralainen ja vuokranantaja olivat eri mieltä siitä, mitä puutteita mökissä oli ollut. Asia jäi osin epäselväksi. Ainakin siisteydessä oli puutteita, koska vuokralaiset olivat siivonneet mökkiä kaksi tuntia. Mökissä oli ollut eläimen karvoja. Jääkaappi ja ulko-oven lukko olivat olleet rikki. Sänkyjä oli yksi vähemmän kuin luvattu. Paljun tuhkaluukku oli tyhjentämättä. Vuokralaisilla oli oikeus näiden osalta 100 euron hinnanalennukseen. Sitä ei pidetty virheenä, että hiihtokohteesta vuokratun mökin pihalla oli lunta.

  • Liikuntatunnit peruuntuivat

    Asiakas maksoi 249 euroa lapsensa liikuntatunneista kevätkaudelle 2020. Liikuntapaikka piti sulkea koronarajoitusten vuoksi neljäksi viikoksi. Asiakas vaati yrittäjää palauttamaan yhdeksän käyttämättä jäänyttä liikuntakertaa eli 140,10 euroa. Vaikka liikuntapaikka oli kiinni vain neljä viikkoa, ei asiakas halunnut loppukeväänkään tunneille. Hänen mielestään yrittäjä ei voinut taata, ettei perhe altistuisi koronalle. Tunneilla olisi pitänyt käyttää kasvomaskia. Etäharjoittelu ei vastannut alun perin sovittuja
    läsnäolotunteja.

    Jos palvelun tuottaja ei täytä omaa osaansa sopimuksesta, ei kuluttajankaan tarvitse siitä maksaa. Rahat pitää saada takaisin, vaikka este johtuisi ylivoimaisesta syystä, kuten koronarajoituksista. Ylivoimainen este rajoittaa vastuuta vain siltä osin, ettei sen vuoksi synny korvausvelvollisuutta mahdollisista vahingoista. Palvelusta oli jäänyt neljä kertaa käyttämättä. Asiakas ei ollut esittänyt perusteita, miksi hänen olisi pitänyt saada koko loppukevään maksut takaisin. Palautettava oli 58,60 euroa.

  • Juhlatilan pihalla toiset juhlat

    Asiakas varasi kaupunkialueelta juhlatilan hääjuhliaan varten. Hän maksoi ennakkomaksuna 1 121 euroa vuokrasta. Pari kuukautta ennen häitä vuokranantaja ilmoitti, että pihalla olevaa kääntöpöytää hallinnoiva järjestö järjestäisi pihalla tilaisuuden, jossa soitettaisiin musiikkia. Asiakas ilmoitti purkavansa sopimuksen. Hänelle ei kelvannut vuokranantajan tarjoama toinen juhlapaikka. Vuokranantaja ei palauttanut varausmaksua, ja lisäksi se laskutti peruuttamisesta 2 464 euroa. Asiakas oli mielestään saanut vääriä tietoja tilasta ja piha-alueesta.

    Sopimus koski sisätiloja, ja pihalle sijoitettavaksi oli sovittu vain tupakkapaikka. Kuluttaja oli käynyt paikan päällä, joten hän oli voinut havaita, ettei vuokran­antaja ollut kiinteistön ainoa toimija. Kyseessä oli avoin kaupunkitila. Sopimuksen purkuun ei ollut perusteita. Vuokranantajan perimä korvaus oli yhteensä 3 585 euroa, mikä oli vähemmän kuin se olisi peruutusehtojen mukaan voinut periä. Vuokranantaja oli tehnyt jo työtä sopimuksen eteen. Korvaus ei ollut kohtuuton, ja kuluttaja sai maksaa veloitetut kulut kokonaan.

  • Kyyditsijät urkkivat tunnusluvun

    Kuluttaja oli viettämässä juhlailtaa. Hän lähti kotiin noin yhden aikaan yöllä tuntemattomien henkilöiden kyydillä. Matkalla pysähdyttiin tankkaamaan kymmenellä eurolla maksuksi kyydistä. Kuinka ollakaan, kuluttajan pankkikortti anastettiin. Tililtä oli nostettu ja käytetty 1 611,32 euroa. Kuluttaja vaati pankkia korvaamaan rahat. Hän oli ollut huolellinen korttia käyttäessään ja peittänyt tunnusluvun kädellään polttoainetta maksaessaan. Kuluttajan mielestä hänen kuului menettää vain laissa mainittu 50 euron omavastuu.

    Noustessaan tuntemattomien henkilöiden kyytiin kortinhaltijalla oli velvollisuus huolehtia omaisuudestaan tavallista huolellisemmin. Epäselväksi jäi, missä oloissa kortinhaltijan tunnusluku oli päätynyt ulkopuolisten tietoon. Ainoa mahdollisuus oli kuitenkin se, että he olivat kyenneet urkkimaan kortin tunnusluvun kortinhaltijan tehdessä ostoaan. Korttikin oli kuluttajan huomaamatta varastettu. Hän oli ollut törkeän huolimaton eikä pankin tarvinnut palauttaa rahoja.

  • Menetetyt lippurahat

    Kuluttaja oli hankkinut liput Snoop Doggin konserttiin, joka peruuntui. Kun romanialainen tapahtumajärjestäjä ei palauttanut lippujen hintaa, kuluttaja vaati rahojaan Lippupisteeltä. Lippupiste ilmoitti, että sen käyttäjäehtojen mukaan ainoastaan järjestäjä oli vastuussa peruuttamisesta ja rahojen palautuksesta. Rahat oli jo tilitetty tapahtumajärjestäjälle, joten Lippupiste ei voinut niitä enää palauttaa.

    Tapahtumajärjestäjää ei tavoitettu vastaamaan asiassa. Lehtitietojen mukaan se oli konkurssissa. Laissa on säännökset kulutushyödykkeen välittäjän vastuusta, mutta pykälät eivät koske konserttilippujen välittämistä. Lippujen välittämistä koskevat vain yleiset periaatteet välittäjän vastuusta. Niiden mukaan välittäjän täytyy hoitaa välitystehtävä huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Lippupisteen menettelyssä ei ollut puutteita, joten sen ei tarvinnut palauttaa rahoja.

  • Kuntoiluinto laantui

    Kuluttaja sopi kahdeksan viikon jujutsukurssista 128 euron hintaan. Hän loukkasi kylkensä eikä kyennyt enää osallistumaan kurssille. Lääkärintodistuksen mukaan kuluttaja ei kyennyt treenaamaan kolmeen kuukauteen. Kuluttajalta jäi osallistumatta seitsemälle kurssin 16 kerrasta. Hän vaati puolet kurssin hinnasta takaisin. Yrittäjä ei tähän suostunut. Hän tarjosi tilalle toista kurssia, joka oli fyysisesti helpompi, tai osallistumista uudelle kurssille myöhemmin. Kuluttajalle tämä ei kelvannut.

    Sopimus sitoo kaupan molempia osapuolia, paitsi tietyissä poikkeustapauksissa. Sopimuksen voi peruuttaa poikkeuksellisesti, jos kuluttajan elämäntilanteessa tapahtuu sopimuksen täyttämisen estävä muutos, jota hän ei voi ennakoida, esimerkiksi sairaus tai vammautuminen. Edellytyksenä on, että sopimuksen jatkaminen olisi kuluttajan kannalta kohtuutonta. Tässä tapauksessa kurssi oli verrattain lyhyt, ja yrittäjä oli tarjonnut kuluttajalle järkeviä vaihtoehtoja siihen, että hän saisi rahoilleen vastinetta. Kuluttaja ei saanut rahaa takaisin.

  • Hääkuvaus peruuntui

    Asiakas varasi kahdeksan tunnin hääkuvauksen elokuulle 2020. Häät siirrettiin, koska koronapandemian takia kirkkoon ei saanut tulla yli 50 vierasta. Asiakas perui kuvauksen kolmisen kuukautta ennen suunniteltua hääjuhlaa. Valokuvaaja kieltäytyi palauttamasta 600 euron varausmaksua. Sopimusehtojen mukaan varausmaksua ei palauteta missään oloissa. Kuvaaja oli varannut päivän hääkuvaukselle, eikä hän ollut voinut hyväksyä ajankohdalle muita keikkoja. Hän menetti tämän vuoksi 1 260 euroa.

    Sopimus oli tehty ennen pandemian alkamista, eikä muutos ollut ennakoitavissa. Kuvaaja vetosi siihen, että juhlan järjestäminen olisi ollut mahdollista: yksityistilaisuuksia ei ollut kielletty, vaan osallistujamääristä oli annettu vain suosituksia. Koronavirustilanne kuitenkin vaihteli. Poikkeuksellisen tilanteen vuoksi koko varausmaksun pidättämistä pidettiin kuluttajan kannalta kohtuuttomana. Maksusta oli palautettava 300 euroa.

  • Ilkivaltaa vai ei?

    Asiakas teki vakuutusyhtiölle vahinko­ilmoituksen siitä, että hänen erikois­maalatulle moottoripyörälleen oli tehty ilkivaltaa. Bensatankin päällä oli naarmuja. Hän vaati vakuutusyhtiöltä kertakorvauksena 3 360 euroa maalaustyöstä, materiaaleista, lähetyskuluista ja muista asian hoitamisesta aiheutuneista kustannuksista. Hän joutui myymään pyörän vahingon takia tappiolla. Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvauksesta, koska sen mielestä naarmut eivät viitanneet ilkivaltaan. Sitä paitsi erikoismaalaukset eivät olleet vakuutuksesta korvattavia.

    Vakuutuksenottajalla on velvollisuus todistaa ilkivallan tapahtuneen. Valokuvien perusteella tätä ei voitu todeta. Jäljet sopivat esimerkiksi siihen, että moottoripyörä oli nojannut johonkin kiinteään esineeseen, tai polttoainesäiliön katteeseen oli osunut jokin esine. Vahingon aiheuttajasta ei ollut tarkempaa selvitystä. Vakuutusehtojen mukaan erikoismaalaukset eivät olleet korvattavia. Vahingot jäivät vakuutuksenottajan maksettaviksi.

  • Polkupyörät irtosivat

    Asiakas osti autoon polkupyörätelineen. Hän kiinnitti siihen kolme pyörää ja lähti ajamaan. Moottoritiellä 15 kilometrin ­jälkeen telineen kiinnitysholkki irtosi. Pyörät pysyivät kyydissä, mutta auto vahingoittui. Sen takalasi jouduttiin vaihtamaan, takaluukun lommot korjaamaan, takaluukku maalaamaan uudelleen ja rekisterikilven kiinnitys korjaamaan. Lisäksi kuluttaja joutui vuokraamaan auton korjauksen ajaksi. Hän vaati ­telineen myyjältä ja maahantuojalta ­korvausta yhteensä 2 369 euroa.

    Teline ei ollut irronnut autosta vaan kuorma telineestä. Tähän oli vaikuttanut pyörien sijoittelu sekä se, ettei kuluttaja ollut käyttänyt runkoadapteria eikä varmistanut pyörien kiinnitystä kiristyshihnalla. Asiakkaan toimittamassa kuvassa näkyi, että uloin pyörä oli kiinni vain etupäästä. Ohjeessa oli neuvottu käyttämään runkoadapteria, jos kiinnitettävä pyörä ei ole runkopyörä. Yhdessä pyörässä sitä olisi pitänyt käyttää. Asiakas ei ollut noudattanut selkeitä käyttöohjeita, joten vahinko oli hänen itsensä aiheuttama. Korvausta ei tullut.

  • Kamera kastui

    Kuluttaja osti noin 4 000 euron järjestelmäkamerarungon. Sitä oli mainostettu muun muassa näin: ”Kestävä pölyä ja kosteutta hylkivä rakenne. Voit kuvata vaivatta hankalissakin ympäristöissä, sillä pölyä ja kosteutta hylkivät ominaisuudet suojelevat kameraa vedeltä ja pölyltä.” Kamera altistui hetkellisesti sateelle. Kuluttaja yritti suojata sitä muovipussilla ja kuivatteli sitä kotona akku irrotettuna. Näyttö kuitenkin rikkoutui, ja korjauskulut olivat noin 990 euroa. Kuluttaja vaati kuluja korvattavaksi. Maahantuojan mukaan kamera oli kosteuden- mutta ei vedenkestävä.

    Kuluttajalla oli markkinoinnissa annettujen tietojen ja käyttöohjeiden perusteella oikeus luottaa siihen, että kamera kestää kosteutta. Käyttöohjeesta ei ilmennyt, millaista kosteutta kamera ei kestä. Kuluttaja saattoi olettaa, ettei vauriota olisi voinut sattua lyhyessä sateessa. Kysymys ei siis ollut käyttö­virheestä vaan puutteellisista ohjeista. Kamerarunko ei vastannut niitä tietoja, jotka oli annettu markkinoinnissa. Rungolla oli 24 kuukauden takuu. Maahantuojan oli korvattava korjauskulut.

  • Viisumit tulivat kalliiksi

    Matkustajat olivat varanneet matkapaketin Kiinaan. Matkaesitteen mukaan ryhmäviisumi kuului matkan hintaan, mutta Kiinan viranomaiset eivät enää myöntäneetkään ryhmäviisumia matkanjärjestäjille. Matkustajat joutuivat lentämään pohjoisesta Helsinkiin Kiinan suurlähetystöön antamaan sormenjälkensä yksilöviisumia varten. Matkanjärjestäjä hoiti käytännön järjestelyt niin pitkälle kuin pystyi, maksoi viisumit ja 60 euroa matkakuluja kullekin matkustajalle. Matkustajat vaativat kuitenkin 800 euron korvausta viisuminhausta aiheutuneista kuluista ja ansionmenetyksestä.

    Ryhmäviisumiongelma ei johtunut matkanjärjestäjän laiminlyönnistä tai virheestä. Matkaesitteen tietoja viisumin hankinnasta tulkittiin lautakunnassa niin, että matkan hintaan kuului viisumi ja sen hankinnasta aiheutuvat tavanomaiset kustannukset. Matkanjärjestäjä oli maksanut tällaiset kustannukset ja lisäksi avustanut viisumin hakijoita. Matkanjärjestäjä ei ollut vastuussa matkustajien ylimääräisistä kuluista.

  • Märkiä puita

    Kuluttaja tilasi kaksi heittomottia 33 senttimetrin koivuklapeja 120 eurolla. Hakiessaan puita kuluttaja tarkisti, että ne olivat päällisin puolin kuivia. Kotona puita pinotessaan hän huomasi, että kasa ei ollut keskeltä kuiva. Seassa oli homeisia klapeja, kuusta, ohuita soiroja ja tuohta. Osa klapeista oli lyhyitä pätkiä. Myyjä halusi, että asiakas toimittaa klapit myymälään tarkastettavaksi. ­Toisena vaihtoehtona myyjä tarjoutui purkamaan kaupan.

    Ostaja toimitti lautakunnalle valokuvia, mutta niistä virhettä ei voitu luotettavasti todeta. Myyjänkin mukaan puut ­olivat kuvissa laadultaan tasamittaista koivua. Se, että seassa oli jonkin verran tuohta, ei ollut virhe. Myyjä oli tarjoutunut antamaan lisää puita, jos ostaja olisi tuonut kuorman tarkastettavaksi. Myyjä olisi myös purkanut kaupan. Kun ostaja oli näistä kieltäytynyt, ei hänellä ollut oikeutta vaatimaansa 60 euron hinnan­alennukseen, vaikka olisikin näyttänyt virheen toteen.

  • Epäsopiva satula

    Asiakas tilasi hevoselleen satulan 2 950 eurolla. Satulasta tuli liian pitkä, joten myyjä lupasi lähettää uuden satulan. Samalla sovittiin, että satulaa levennetään paneeleja siirtämällä ja polvitukia kaventamalla. Uusi satula valui kuitenkin eteen eikä istunut hevosen selkään. Myyjä lähetti satulavyön, mutta siitä ei ollut apua. Satula oli edelleen liian pitkä, eikä polvitukia ollut kavennettu. Myyjä kehotti ostajaa myymään satulan. Kallista satulaa on kuitenkin vaikea myydä, joten ostaja vaati kaupan purkamista.

    Etämyynnin peruuttamisoikeutta ei ollut, koska kyseessä oli mittatilaustavara. Satulan pituus oli ilmoitettu tilausvahvistuksessa, ja ostajan olisi pitänyt se huomata siitä. Tältä osin virhettä ei ollut. Satulan paneelien pituuden olisi kuitenkin pitänyt olla 42 senttiä. Pituus oli 48 senttiä. Myyjällä oli ollut tilaisuus oikaista virhe, missä hän ei ollut onnistunut. Satula oli mittavirheen vuoksi asiakkaan hevoselle käyttökelvoton. Asiakkaalla oli oikeus purkaa kauppa.

  • Kipakka poni

    Kuluttaja osti itselleen ja teini-ikäiselle tyttärelleen ponin ratsuksi. Hän ratsasti ponilla huolellisesti ennen ostopäätöstä ja käytti myös asiantuntijoita katsomassa sitä ratsastustilanteissa. Poni käyttäytyi hyvin ja oli helppo ratsastettava. Kaupanteon jälkeen poni kuitenkin heitti ostajan selästään kahdesti ja väisti satulaan nousua. Ostaja ei enää uskaltanut ratsastaa sillä. Hän vaati kaupan purkua ja 4 000 euron kauppahinnan palautusta. Hän oli myynyt ponin eteenpäin 1 500 eurolla.

    Hevosen käyttäytyminen voi riippua monesta tekijästä. Ponilla ei ollut ratsastettu säännöllisesti, mikä saattoi vaikuttaa nuoren ponin käyttäytymiseen. Ostaja oli halunnut nimenomaan nuoren ratsun, jottei siinä olisi fyysisiä vikoja. Hän oli myös aikonut kouluttaa ponia lisää. Ostajalla oli lähes 30 vuoden ratsastuskokemus takanaan. Ei voitu todeta, että poni olisi ollut virheellinen. Kaupan purkuun ei ollut oikeutta.

  • Velat vanhentuvat

    Kuluttaja osti vuonna 2008 lomakiinteistön. Myyntiesitteen mukaan tontin niin kutsuttu vesijättö kuului kiinteistölle, sillä se oli lunastettu. Lunastus oli mainittu myös kiinteistörekisteriotteessa. Runsaan kymmenen vuoden päästä kävi ilmi, ettei vesijättöä ollutkaan lunastettu. Kuluttaja vaati kiinteistönvälitysliikkeeltä 1 690 euron korvausta, mikä oli Maanmittauslaitoksen hinnaston mukainen toimituskulu lunastuksesta.

    Välitysliikkeen täytyy säilyttää toimeksiantoa koskevat asiakirjat viisi vuotta kaupantekopäivästä. Asiakirjat oli tuhottu, eikä enää voitu selvittää, mistä väärä tieto oli tullut. Asialla ei kuitenkaan ollut enää merkitystä, sillä mahdollinen velka oli joka tapauksessa vanhentunut. Velan vanhentuminen olisi pitänyt katkaista viimeistään 10 vuoden kuluttua kaupanteosta, eikä näin ollut tehty.

  • Vuokrajetin pohjaan tuli reikä

    Asiakas vuokrasi vesijetin 150 eurolla. Sen pohja rikkoutui asiakkaan käytössä. Vuokranantaja vaati asiakkaalta korjauskustannusarvion mukaista vahingonkorvausta 4 239 euroa. Asiakkaasta summa oli kohtuuton. Muissa vuokraamoissa jeteillä on kaskovakuutus, jossa asiakkaan omavastuu on yleensä 500 euroa. Jos asiakas olisi tiennyt, että yrityksellä on pelkkä liikennevakuutus, hän ei olisi vuokrannut jettiä. Sitä paitsi kyse oli vasta kustannusarviosta.

    Vuokrausehtojen mukaan asiakas on täysimääräisesti vastuussa aiheuttamansa vahingon korjauskuluista. Yritys ei kuitenkaan voinut osoittaa, että ehdot olisi annettu asiakkaalle ennen vuokrasopimuksen tekemistä. Sen vuoksi ne eivät sitoneet asiakasta. Tavallisesti vuokrausyritykset vakuuttavat kulkuneuvot vahinkojen varalta. Mahdollisen vahingon sattuessa kuluttajan vastuulle jää omavastuu, joka on tyypillisesti 500 euroa. Tämä summa asiakkaan piti korvata yritykselle.

  • Varas nappasi kortin ja tunnusluvun

    Tallinnan-matkailijan pankkikortti joutui hukkaan. Kortilla tehtiin automaattinostoja sekä lähimaksuja 1 692 eurolla. Matkailija ilmoitti Tallinnan poliisille, että kortti oli anastettu hänen ollessaan matkalla ravintolasta kotiin. Myöhemmin hän oli sitä mieltä, että hänet oli huumattu. Matkailija kiisti jyrkästi, että hänen lompakossaan olisi ollut kortin lisäksi sen PIN-koodi. Matkailijan mielestä oli mahdollista, että tunnusluku oli saatu häneltä uhkailemalla. Pankki oli toista mieltä eikä suostunut hyvittämään menetettyjä rahoja.

    Matkailijan kertomus tapahtumista oli muuttunut useita kertoja ajan kuluessa. Siksi oli vaikea selvittää, mitä todennäköisimmin oli tapahtunut. Ei ollut pääteltävissä, että ­kortin tunnusluku olisi joutunut varkaiden käsiin esimerkiksi urkkimalla. Todennäköisintä oli, että tunnuslukua oli säilytetty lompakossa kortin kanssa. Törkeän huolimattomuuden vuoksi vastuu menetyksistä jää asiakkaalle. Myös lähimaksut jäivät matkailijan vahingoksi. Hän ei ollut ilmoittanut luvattomista maksuista pankille ehtojen mukaisessa 13 kuukauden määräajassa.

  • Moottoriveneen korjaus ei maksanut liikaa

    Veneen moottorista loppui veto. Omistaja vei veneen korjaamolle vianetsintään. Siellä todettiin, että moottori oli vaihdettava. Huoltoliike antoi kustannusarvioksi 25 475 euroa. Lopullinen lasku oli 29 780 euroa. Asiakas vaati hinnanalennusta 3 780 euroa. Hänen mielestään korjaamo oli tehnyt lisätöitä ilman hänen suostumustaan. Lasku ei sitä paitsi ollut hinta-arvion mukainen.

    Huoltoliike oli joutunut tekemään välttämättömiä lisätöitä kuten hihnankiristimen ja välihammaspyörän vaihdon. Muihin lisätöihin oli pyydetty asiakkaan lupa puhelimitse. Lisäksi oli ilmennyt lasikuitutöiden muutoksia sekä tuntien lisäys moottoritilan ahtauden vuoksi. Asiakas myönsi antaneensa luvan vain 580 euron polttoainejäähdyttimen asennukseen. Vaikka lisätöitä olisi tehty ”luvatta”, hinta-arvioksi oli annettu 25 000–30 000 euroa, eikä tätä summaa ollut ylitetty. Alennukseen ei ollut oikeutta.

  • Pieni korvaus kalliista biljardikepistä

    Asiakas antoi biljardikeppinsä Postin kuljetettavaksi. Hän oli pakannut sen yhtenäiseen pahviputkeen, jonka sisällä keppi oli pakattu solumuoviin. Paketti ja keppi vahingoittuivat kuljetuksessa. Posti maksoi korvauksena 40 euroa ja palautti 9,90 euron postimaksun. Posti vetosi lakiin, jonka mukaan tiekuljetuksissa vastuun enimmäismäärä on 20 euroa kiloa kohden. Asiakas ei tähän tyytynyt. Hän vaati 865 euron korvausta kepistä. Hänestä näytti siltä kuin trukki olisi ajanut kepin päältä.

    Jäi epäselväksi, missä oloissa biljardikeppi oli kuljetuksen aikana vaurioitunut. Kuvista näkyi, että kepin pään lakkapinta oli pahoin vaurioitunut ja osittain kuoriutunut pois. Sen sijaan puuosissa ei kuvissa näkynyt vaurioita, eikä keppi näyttänyt kärsineen merkittäviä rakenteellisia vaurioita. Pahviputki oli painunut osittain kasaan. Keppi oli vaurioitunut postin huolimattomuuden vuoksi, mutta huolimattomuus ei ollut törkeää. Siksi Postin maksama korvaus oli oikea.

  • Sähkötön talvimökki

    Asiakas vuokrasi 750 eurolla sähkölämmitteisen mökin ajalle 30.12.– 2.1. Sähköt katkesivat päivällä 1.1. Asiakas ilmoitti vuokranantajalle peruvansa vuokrasopimuksen ja poistuvansa mökiltä, koska sähköt eivät olleet palanneet vielä 19.30 mennessä. Mökissä oli kylmä. Vuokranantaja kehotti käyttämään varaavaa takkaa eikä suostunut perumiseen. Hän luuli vuokralaisen lähteneen mökiltä, mutta tämä lähtikin vasta vuokra-ajan päätyttyä. Asiakas vaati 130 euron hinnanalennusta.

    Vuokranantaja väitti, että mökki oli jätetty siivottomaan kuntoon. Asiakas kiisti sen. Siivoamattomuudesta ei ollut näyttöä, ­esimerkiksi valokuvia. Mökissä oli ilmoitettu olevan sähköt, juokseva vesi ja sähkölämmitys, ja niiden puuttuminen erityisesti talvi­akaan on virhe. Vaikka sähköjen puuttuminen johtui luonnonvoimista eikä ollut ­vuokranantajan syytä, oli hän velvollinen maksamaan puutteista hinnanalennusta. Alennuksen määränä pidettiin asiakkaan vaatimia 130 euroa.

  • Tarkan euron kuntoilija

    Asiakas irtisanoi kuntosalisopimuksen 27.11. Irtisanomisaika oli 30 päivää. Hän sai kuitenkin 1.12. päivätyn laskun, jossa laskutettiin palvelusta 6.1. asti. Asiakas vaati 9,95 euron palautusta ­viivästyskorkoineen. Lasku osui irtisanomisajalle. Kuntosali selvitti, että ehtojen mukaan maksu on tällöin maksettava.

    Kuukauden irtisanomisaika on vastaavan kaltaisissa sopimuksissa tavallinen ja kohtuullinen. Ehto ei myöskään ollut epäselvä, ja ehdot olivat saatavissa yrityksen verkkosivuilta, joilla tilaus oli tehty. Irtisanomisaikana erääntyvä maksu ei ollut kohtuuton sopimusehto, koska aika oli varsin lyhyt, ja sen kuluessa oli vielä mahdollista kuntoilla. Hyvitystä ei tullut.

  • Motocross-tarrat kestivät alle puoli tuntia

    Kuluttaja osti motocross-pyöräänsä tarrasarjan 230 eurolla. Ne kestivät vain 25 minuutin ajon. Kuluttaja vaati kaupan purkamista. Aiempina vuosina muualta ostetut tarrat olivat kestäneet 70–90 tuntia eli useamman vuoden. Myyjän mukaan teipit oli ehkä asennettu väärin. Myyjä vetosi myös siihen, ettei se ei ollut valmistanut teippimateriaalia.

    Valokuvista näkyi, että teipit olivat kuluneet ja niissä oli isoja reikiä, joiden reunat repsottivat. Mikään ei viitannut siihen, että teipit olisi asennettu väärin. Koska teipit oli myyty motocross-harrastukseen, niiden olisi pitänyt olla tukevampaa materiaalia. Myyjä vastaa myymänsä materiaalin soveltumisesta käyttötarkoitukseen. Kauppa oli purettava ja kauppahinta palautettava ostajalle.

Alkuun