Vapaa-aika, harrastukset

  • Hääkuvaus peruuntui

    Asiakas varasi kahdeksan tunnin hääkuvauksen elokuulle 2020. Häät siirrettiin, koska koronapandemian takia kirkkoon ei saanut tulla yli 50 vierasta. Asiakas perui kuvauksen kolmisen kuukautta ennen suunniteltua hääjuhlaa. Valokuvaaja kieltäytyi palauttamasta 600 euron varausmaksua. Sopimusehtojen mukaan varausmaksua ei palauteta missään oloissa. Kuvaaja oli varannut päivän hääkuvaukselle, eikä hän ollut voinut hyväksyä ajankohdalle muita keikkoja. Hän menetti tämän vuoksi 1 260 euroa.

    Sopimus oli tehty ennen pandemian alkamista, eikä muutos ollut ennakoitavissa. Kuvaaja vetosi siihen, että juhlan järjestäminen olisi ollut mahdollista: yksityistilaisuuksia ei ollut kielletty, vaan osallistujamääristä oli annettu vain suosituksia. Koronavirustilanne kuitenkin vaihteli. Poikkeuksellisen tilanteen vuoksi koko varausmaksun pidättämistä pidettiin kuluttajan kannalta kohtuuttomana. Maksusta oli palautettava 300 euroa.

  • Ilkivaltaa vai ei?

    Asiakas teki vakuutusyhtiölle vahinko­ilmoituksen siitä, että hänen erikois­maalatulle moottoripyörälleen oli tehty ilkivaltaa. Bensatankin päällä oli naarmuja. Hän vaati vakuutusyhtiöltä kertakorvauksena 3 360 euroa maalaustyöstä, materiaaleista, lähetyskuluista ja muista asian hoitamisesta aiheutuneista kustannuksista. Hän joutui myymään pyörän vahingon takia tappiolla. Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvauksesta, koska sen mielestä naarmut eivät viitanneet ilkivaltaan. Sitä paitsi erikoismaalaukset eivät olleet vakuutuksesta korvattavia.

    Vakuutuksenottajalla on velvollisuus todistaa ilkivallan tapahtuneen. Valokuvien perusteella tätä ei voitu todeta. Jäljet sopivat esimerkiksi siihen, että moottoripyörä oli nojannut johonkin kiinteään esineeseen, tai polttoainesäiliön katteeseen oli osunut jokin esine. Vahingon aiheuttajasta ei ollut tarkempaa selvitystä. Vakuutusehtojen mukaan erikoismaalaukset eivät olleet korvattavia. Vahingot jäivät vakuutuksenottajan maksettaviksi.

  • Polkupyörät irtosivat

    Asiakas osti autoon polkupyörätelineen. Hän kiinnitti siihen kolme pyörää ja lähti ajamaan. Moottoritiellä 15 kilometrin ­jälkeen telineen kiinnitysholkki irtosi. Pyörät pysyivät kyydissä, mutta auto vahingoittui. Sen takalasi jouduttiin vaihtamaan, takaluukun lommot korjaamaan, takaluukku maalaamaan uudelleen ja rekisterikilven kiinnitys korjaamaan. Lisäksi kuluttaja joutui vuokraamaan auton korjauksen ajaksi. Hän vaati ­telineen myyjältä ja maahantuojalta ­korvausta yhteensä 2 369 euroa.

    Teline ei ollut irronnut autosta vaan kuorma telineestä. Tähän oli vaikuttanut pyörien sijoittelu sekä se, ettei kuluttaja ollut käyttänyt runkoadapteria eikä varmistanut pyörien kiinnitystä kiristyshihnalla. Asiakkaan toimittamassa kuvassa näkyi, että uloin pyörä oli kiinni vain etupäästä. Ohjeessa oli neuvottu käyttämään runkoadapteria, jos kiinnitettävä pyörä ei ole runkopyörä. Yhdessä pyörässä sitä olisi pitänyt käyttää. Asiakas ei ollut noudattanut selkeitä käyttöohjeita, joten vahinko oli hänen itsensä aiheuttama. Korvausta ei tullut.

  • Kamera kastui

    Kuluttaja osti noin 4 000 euron järjestelmäkamerarungon. Sitä oli mainostettu muun muassa näin: ”Kestävä pölyä ja kosteutta hylkivä rakenne. Voit kuvata vaivatta hankalissakin ympäristöissä, sillä pölyä ja kosteutta hylkivät ominaisuudet suojelevat kameraa vedeltä ja pölyltä.” Kamera altistui hetkellisesti sateelle. Kuluttaja yritti suojata sitä muovipussilla ja kuivatteli sitä kotona akku irrotettuna. Näyttö kuitenkin rikkoutui, ja korjauskulut olivat noin 990 euroa. Kuluttaja vaati kuluja korvattavaksi. Maahantuojan mukaan kamera oli kosteuden- mutta ei vedenkestävä.

    Kuluttajalla oli markkinoinnissa annettujen tietojen ja käyttöohjeiden perusteella oikeus luottaa siihen, että kamera kestää kosteutta. Käyttöohjeesta ei ilmennyt, millaista kosteutta kamera ei kestä. Kuluttaja saattoi olettaa, ettei vauriota olisi voinut sattua lyhyessä sateessa. Kysymys ei siis ollut käyttö­virheestä vaan puutteellisista ohjeista. Kamerarunko ei vastannut niitä tietoja, jotka oli annettu markkinoinnissa. Rungolla oli 24 kuukauden takuu. Maahantuojan oli korvattava korjauskulut.

  • Viisumit tulivat kalliiksi

    Matkustajat olivat varanneet matkapaketin Kiinaan. Matkaesitteen mukaan ryhmäviisumi kuului matkan hintaan, mutta Kiinan viranomaiset eivät enää myöntäneetkään ryhmäviisumia matkanjärjestäjille. Matkustajat joutuivat lentämään pohjoisesta Helsinkiin Kiinan suurlähetystöön antamaan sormenjälkensä yksilöviisumia varten. Matkanjärjestäjä hoiti käytännön järjestelyt niin pitkälle kuin pystyi, maksoi viisumit ja 60 euroa matkakuluja kullekin matkustajalle. Matkustajat vaativat kuitenkin 800 euron korvausta viisuminhausta aiheutuneista kuluista ja ansionmenetyksestä.

    Ryhmäviisumiongelma ei johtunut matkanjärjestäjän laiminlyönnistä tai virheestä. Matkaesitteen tietoja viisumin hankinnasta tulkittiin lautakunnassa niin, että matkan hintaan kuului viisumi ja sen hankinnasta aiheutuvat tavanomaiset kustannukset. Matkanjärjestäjä oli maksanut tällaiset kustannukset ja lisäksi avustanut viisumin hakijoita. Matkanjärjestäjä ei ollut vastuussa matkustajien ylimääräisistä kuluista.

  • Märkiä puita

    Kuluttaja tilasi kaksi heittomottia 33 senttimetrin koivuklapeja 120 eurolla. Hakiessaan puita kuluttaja tarkisti, että ne olivat päällisin puolin kuivia. Kotona puita pinotessaan hän huomasi, että kasa ei ollut keskeltä kuiva. Seassa oli homeisia klapeja, kuusta, ohuita soiroja ja tuohta. Osa klapeista oli lyhyitä pätkiä. Myyjä halusi, että asiakas toimittaa klapit myymälään tarkastettavaksi. ­Toisena vaihtoehtona myyjä tarjoutui purkamaan kaupan.

    Ostaja toimitti lautakunnalle valokuvia, mutta niistä virhettä ei voitu luotettavasti todeta. Myyjänkin mukaan puut ­olivat kuvissa laadultaan tasamittaista koivua. Se, että seassa oli jonkin verran tuohta, ei ollut virhe. Myyjä oli tarjoutunut antamaan lisää puita, jos ostaja olisi tuonut kuorman tarkastettavaksi. Myyjä olisi myös purkanut kaupan. Kun ostaja oli näistä kieltäytynyt, ei hänellä ollut oikeutta vaatimaansa 60 euron hinnan­alennukseen, vaikka olisikin näyttänyt virheen toteen.

  • Epäsopiva satula

    Asiakas tilasi hevoselleen satulan 2 950 eurolla. Satulasta tuli liian pitkä, joten myyjä lupasi lähettää uuden satulan. Samalla sovittiin, että satulaa levennetään paneeleja siirtämällä ja polvitukia kaventamalla. Uusi satula valui kuitenkin eteen eikä istunut hevosen selkään. Myyjä lähetti satulavyön, mutta siitä ei ollut apua. Satula oli edelleen liian pitkä, eikä polvitukia ollut kavennettu. Myyjä kehotti ostajaa myymään satulan. Kallista satulaa on kuitenkin vaikea myydä, joten ostaja vaati kaupan purkamista.

    Etämyynnin peruuttamisoikeutta ei ollut, koska kyseessä oli mittatilaustavara. Satulan pituus oli ilmoitettu tilausvahvistuksessa, ja ostajan olisi pitänyt se huomata siitä. Tältä osin virhettä ei ollut. Satulan paneelien pituuden olisi kuitenkin pitänyt olla 42 senttiä. Pituus oli 48 senttiä. Myyjällä oli ollut tilaisuus oikaista virhe, missä hän ei ollut onnistunut. Satula oli mittavirheen vuoksi asiakkaan hevoselle käyttökelvoton. Asiakkaalla oli oikeus purkaa kauppa.

  • Kipakka poni

    Kuluttaja osti itselleen ja teini-ikäiselle tyttärelleen ponin ratsuksi. Hän ratsasti ponilla huolellisesti ennen ostopäätöstä ja käytti myös asiantuntijoita katsomassa sitä ratsastustilanteissa. Poni käyttäytyi hyvin ja oli helppo ratsastettava. Kaupanteon jälkeen poni kuitenkin heitti ostajan selästään kahdesti ja väisti satulaan nousua. Ostaja ei enää uskaltanut ratsastaa sillä. Hän vaati kaupan purkua ja 4 000 euron kauppahinnan palautusta. Hän oli myynyt ponin eteenpäin 1 500 eurolla.

    Hevosen käyttäytyminen voi riippua monesta tekijästä. Ponilla ei ollut ratsastettu säännöllisesti, mikä saattoi vaikuttaa nuoren ponin käyttäytymiseen. Ostaja oli halunnut nimenomaan nuoren ratsun, jottei siinä olisi fyysisiä vikoja. Hän oli myös aikonut kouluttaa ponia lisää. Ostajalla oli lähes 30 vuoden ratsastuskokemus takanaan. Ei voitu todeta, että poni olisi ollut virheellinen. Kaupan purkuun ei ollut oikeutta.

  • Velat vanhentuvat

    Kuluttaja osti vuonna 2008 lomakiinteistön. Myyntiesitteen mukaan tontin niin kutsuttu vesijättö kuului kiinteistölle, sillä se oli lunastettu. Lunastus oli mainittu myös kiinteistörekisteriotteessa. Runsaan kymmenen vuoden päästä kävi ilmi, ettei vesijättöä ollutkaan lunastettu. Kuluttaja vaati kiinteistönvälitysliikkeeltä 1 690 euron korvausta, mikä oli Maanmittauslaitoksen hinnaston mukainen toimituskulu lunastuksesta.

    Välitysliikkeen täytyy säilyttää toimeksiantoa koskevat asiakirjat viisi vuotta kaupantekopäivästä. Asiakirjat oli tuhottu, eikä enää voitu selvittää, mistä väärä tieto oli tullut. Asialla ei kuitenkaan ollut enää merkitystä, sillä mahdollinen velka oli joka tapauksessa vanhentunut. Velan vanhentuminen olisi pitänyt katkaista viimeistään 10 vuoden kuluttua kaupanteosta, eikä näin ollut tehty.

  • Vuokrajetin pohjaan tuli reikä

    Asiakas vuokrasi vesijetin 150 eurolla. Sen pohja rikkoutui asiakkaan käytössä. Vuokranantaja vaati asiakkaalta korjauskustannusarvion mukaista vahingonkorvausta 4 239 euroa. Asiakkaasta summa oli kohtuuton. Muissa vuokraamoissa jeteillä on kaskovakuutus, jossa asiakkaan omavastuu on yleensä 500 euroa. Jos asiakas olisi tiennyt, että yrityksellä on pelkkä liikennevakuutus, hän ei olisi vuokrannut jettiä. Sitä paitsi kyse oli vasta kustannusarviosta.

    Vuokrausehtojen mukaan asiakas on täysimääräisesti vastuussa aiheuttamansa vahingon korjauskuluista. Yritys ei kuitenkaan voinut osoittaa, että ehdot olisi annettu asiakkaalle ennen vuokrasopimuksen tekemistä. Sen vuoksi ne eivät sitoneet asiakasta. Tavallisesti vuokrausyritykset vakuuttavat kulkuneuvot vahinkojen varalta. Mahdollisen vahingon sattuessa kuluttajan vastuulle jää omavastuu, joka on tyypillisesti 500 euroa. Tämä summa asiakkaan piti korvata yritykselle.

  • Varas nappasi kortin ja tunnusluvun

    Tallinnan-matkailijan pankkikortti joutui hukkaan. Kortilla tehtiin automaattinostoja sekä lähimaksuja 1 692 eurolla. Matkailija ilmoitti Tallinnan poliisille, että kortti oli anastettu hänen ollessaan matkalla ravintolasta kotiin. Myöhemmin hän oli sitä mieltä, että hänet oli huumattu. Matkailija kiisti jyrkästi, että hänen lompakossaan olisi ollut kortin lisäksi sen PIN-koodi. Matkailijan mielestä oli mahdollista, että tunnusluku oli saatu häneltä uhkailemalla. Pankki oli toista mieltä eikä suostunut hyvittämään menetettyjä rahoja.

    Matkailijan kertomus tapahtumista oli muuttunut useita kertoja ajan kuluessa. Siksi oli vaikea selvittää, mitä todennäköisimmin oli tapahtunut. Ei ollut pääteltävissä, että ­kortin tunnusluku olisi joutunut varkaiden käsiin esimerkiksi urkkimalla. Todennäköisintä oli, että tunnuslukua oli säilytetty lompakossa kortin kanssa. Törkeän huolimattomuuden vuoksi vastuu menetyksistä jää asiakkaalle. Myös lähimaksut jäivät matkailijan vahingoksi. Hän ei ollut ilmoittanut luvattomista maksuista pankille ehtojen mukaisessa 13 kuukauden määräajassa.

  • Moottoriveneen korjaus ei maksanut liikaa

    Veneen moottorista loppui veto. Omistaja vei veneen korjaamolle vianetsintään. Siellä todettiin, että moottori oli vaihdettava. Huoltoliike antoi kustannusarvioksi 25 475 euroa. Lopullinen lasku oli 29 780 euroa. Asiakas vaati hinnanalennusta 3 780 euroa. Hänen mielestään korjaamo oli tehnyt lisätöitä ilman hänen suostumustaan. Lasku ei sitä paitsi ollut hinta-arvion mukainen.

    Huoltoliike oli joutunut tekemään välttämättömiä lisätöitä kuten hihnankiristimen ja välihammaspyörän vaihdon. Muihin lisätöihin oli pyydetty asiakkaan lupa puhelimitse. Lisäksi oli ilmennyt lasikuitutöiden muutoksia sekä tuntien lisäys moottoritilan ahtauden vuoksi. Asiakas myönsi antaneensa luvan vain 580 euron polttoainejäähdyttimen asennukseen. Vaikka lisätöitä olisi tehty ”luvatta”, hinta-arvioksi oli annettu 25 000–30 000 euroa, eikä tätä summaa ollut ylitetty. Alennukseen ei ollut oikeutta.

  • Pieni korvaus kalliista biljardikepistä

    Asiakas antoi biljardikeppinsä Postin kuljetettavaksi. Hän oli pakannut sen yhtenäiseen pahviputkeen, jonka sisällä keppi oli pakattu solumuoviin. Paketti ja keppi vahingoittuivat kuljetuksessa. Posti maksoi korvauksena 40 euroa ja palautti 9,90 euron postimaksun. Posti vetosi lakiin, jonka mukaan tiekuljetuksissa vastuun enimmäismäärä on 20 euroa kiloa kohden. Asiakas ei tähän tyytynyt. Hän vaati 865 euron korvausta kepistä. Hänestä näytti siltä kuin trukki olisi ajanut kepin päältä.

    Jäi epäselväksi, missä oloissa biljardikeppi oli kuljetuksen aikana vaurioitunut. Kuvista näkyi, että kepin pään lakkapinta oli pahoin vaurioitunut ja osittain kuoriutunut pois. Sen sijaan puuosissa ei kuvissa näkynyt vaurioita, eikä keppi näyttänyt kärsineen merkittäviä rakenteellisia vaurioita. Pahviputki oli painunut osittain kasaan. Keppi oli vaurioitunut postin huolimattomuuden vuoksi, mutta huolimattomuus ei ollut törkeää. Siksi Postin maksama korvaus oli oikea.

  • Sähkötön talvimökki

    Asiakas vuokrasi 750 eurolla sähkölämmitteisen mökin ajalle 30.12.– 2.1. Sähköt katkesivat päivällä 1.1. Asiakas ilmoitti vuokranantajalle peruvansa vuokrasopimuksen ja poistuvansa mökiltä, koska sähköt eivät olleet palanneet vielä 19.30 mennessä. Mökissä oli kylmä. Vuokranantaja kehotti käyttämään varaavaa takkaa eikä suostunut perumiseen. Hän luuli vuokralaisen lähteneen mökiltä, mutta tämä lähtikin vasta vuokra-ajan päätyttyä. Asiakas vaati 130 euron hinnanalennusta.

    Vuokranantaja väitti, että mökki oli jätetty siivottomaan kuntoon. Asiakas kiisti sen. Siivoamattomuudesta ei ollut näyttöä, ­esimerkiksi valokuvia. Mökissä oli ilmoitettu olevan sähköt, juokseva vesi ja sähkölämmitys, ja niiden puuttuminen erityisesti talvi­akaan on virhe. Vaikka sähköjen puuttuminen johtui luonnonvoimista eikä ollut ­vuokranantajan syytä, oli hän velvollinen maksamaan puutteista hinnanalennusta. Alennuksen määränä pidettiin asiakkaan vaatimia 130 euroa.

  • Tarkan euron kuntoilija

    Asiakas irtisanoi kuntosalisopimuksen 27.11. Irtisanomisaika oli 30 päivää. Hän sai kuitenkin 1.12. päivätyn laskun, jossa laskutettiin palvelusta 6.1. asti. Asiakas vaati 9,95 euron palautusta ­viivästyskorkoineen. Lasku osui irtisanomisajalle. Kuntosali selvitti, että ehtojen mukaan maksu on tällöin maksettava.

    Kuukauden irtisanomisaika on vastaavan kaltaisissa sopimuksissa tavallinen ja kohtuullinen. Ehto ei myöskään ollut epäselvä, ja ehdot olivat saatavissa yrityksen verkkosivuilta, joilla tilaus oli tehty. Irtisanomisaikana erääntyvä maksu ei ollut kohtuuton sopimusehto, koska aika oli varsin lyhyt, ja sen kuluessa oli vielä mahdollista kuntoilla. Hyvitystä ei tullut.

  • Motocross-tarrat kestivät alle puoli tuntia

    Kuluttaja osti motocross-pyöräänsä tarrasarjan 230 eurolla. Ne kestivät vain 25 minuutin ajon. Kuluttaja vaati kaupan purkamista. Aiempina vuosina muualta ostetut tarrat olivat kestäneet 70–90 tuntia eli useamman vuoden. Myyjän mukaan teipit oli ehkä asennettu väärin. Myyjä vetosi myös siihen, ettei se ei ollut valmistanut teippimateriaalia.

    Valokuvista näkyi, että teipit olivat kuluneet ja niissä oli isoja reikiä, joiden reunat repsottivat. Mikään ei viitannut siihen, että teipit olisi asennettu väärin. Koska teipit oli myyty motocross-harrastukseen, niiden olisi pitänyt olla tukevampaa materiaalia. Myyjä vastaa myymänsä materiaalin soveltumisesta käyttötarkoitukseen. Kauppa oli purettava ja kauppahinta palautettava ostajalle.

  • Polkupyörä hajosi alle vuodessa

    Asiakas osti polkupyörän 559 eurolla. ­Rungolle ja haarukalle annettiin elinikäinen takuu, joka kattoi raaka-aine- ja valmistusviat. Normaalia kulumista takuu ei kattanut, eikä myöskään väärästä käytöstä, vuokra- tai kilpailukäytöstä, virheellisestä asennuksesta tai korjauksesta johtuvia vikoja. Vajaan vuoden kuluttua pyörän takavanne oli pahasti mutkalla ja neljä pinnaa poikki. Asiakas vaati 200 euron korjauskuluja myyjältä.

    Asiakas oli ohjeiden mukaisesti vienyt pyörän huoltoon noin vuoden kuluttua osto­päivästä. Koska pyörällä oli takuu, olisi ­myyjän pitänyt osoittaa, että vikaantuminen olisi johtunut ostajasta. Tätä myyjä ei ­tehnyt, eikä myyjä myöskään pystynyt todistamaan, että asiakas olisi vaurioittanut pyörää. Normaalista kulumisesta ei voinut olla kyse. Myyjän piti maksaa korjauskulut.

  • Tom Jones perui keikan

    Ihailija oli ostanut neljä GoldenVIP-lippua Down By The Laituri -festivaalille päiväksi, jona Tom Jonesin oli määrä esiintyä. Artisti sairastui ja peruutti tulonsa. Asiakas vaati lippujen hintaa takaisin, sillä liput oli ostettu vain Tom Jonesin takia eikä asiakas seurueineen lähtenyt festivaalille ollenkaan. Järjestäjä oli myös luvannut, että lippujen hinnat palautetaan. Lopulta järjestäjä tarjosi hinnasta takaisin vain puolet, koska oli saanut tilalle kotimaisia esiintyjiä.

    Tom Jonesia oli markkinoitu tapahtuman vetonaulana. Oli ilmeistä, että monet pelkän keskiviikkolipun ostaneista olivat hankkineet lipun vain Tom Jonesin vuoksi. Tilalle hankitut neljä kotimaista iskelmätähteä eivät korvanneet Jonesia, vaikka tapahtuman järjestäjä kutsuikin heitä viihteen jättiläisiksi. Vähäiset poikkeamat ilmoitettuun ohjelmistoon ovat sallittuja ilman hyvitystä. Markkinoidun pääesiintyjän vaihtuminen on kuitenkin niin suuri puute, että asiakkaalla oli oikeus saada lippujen hinta takaisin kokonaan.

  • Täysi hinta vanhoista uutisista?

    Asiakas tilasi kotiinsa pääkaupunkiseudulle kestotilauksena maakuntalehteä sekä paperisena että digitaalisena. Vuosihinta oli 370,49 euroa. Hän vaati hinnanalennusta 23,99 euroa eli digilehtitilauksen hinnan verran. Vaatimustaan hän perusteli sillä, että paperilehti tuli aina ainakin päivän, ­joskus useita päiviä myöhässä. Kustantaja vetosi siihen, että Postin palvelut olivat ­heikentyneet eikä kustantajalla ollut mahdollisuuksia vaikuttaa Postin toimintaan.

    Sanomalehtien toimitus oli viivästynyt ­toistuvasti. Posti oli toiminut kustantajan alihankkijana lehtien toimittamisessa asiakkaalle. Kustantaja vastaa asiakkaalle myös alihankkijansa virheistä. Kustantaja oli tosin väittänyt, että se oli tarjonnut asiakkailleen digilehden veloituksetta. Samalla tilaushinta oli kuitenkin noussut digilehden hinnan verran. Asiakkaalla oli oikeus digilehden tilauksen suuruiseen hinnanalennukseen eli 23,99 euroon.

  • Väärät tulpat

    Asiakas osti moottorikelkan sytytystulpat 7,80 eurolla. Moottori vaurioitui niiden asentamisen jälkeen. Kelkan korjauskulut olisivat olleet 2 154 euroa. Asiakas myi kelkan 1 500 eurolla ja vaati tulppien myyjältä 2 136 euron korvausta arvonalennuksesta sekä tulppien hinnan palauttamista. Oikeiden ja väärien tulppien eron saattoi huomata vain pakkauksen ja tulppien tuotenumeroita vertaamalla.

    Tulppapakkauksessa oli tuotenumeroa koskeva virhe. Kuluttajan ei tarvitse tutkia tuotetta niin tarkkaan, että alkaisi varmuuden vuoksi vertaamaan osan ja pakkauksen tuotenumeroita. Muuta näkyvää eroa tulpissa ei ollut. Kuluttajariitalautakunta arvioi sopivaksi vahingonkorvaukseksi 1 000 euroa.

  • Pelivoitot jäivät saamatta

    Asiakas osallistui urheiluvedonlyöntiin ulkomaisella pelisivustolla. Hän oli mielestään voittanut 18 000 euroa, mutta sai voittoja vain 180 euroa. Hän vaati sivustoa maksamaan voitot sekä vahingonkorvausta luottotietojensa menettämisestä. Sivuston ylläpitäjän mukaan asiakkaan pelitililtä ei löytynyt väitettyjä voittoja.

    Pelisivustolla oli suomenkieliset sivut, joten lautakunta saattoi käsitellä asian ja siihen sovellettiin Suomen lakia. Sopimus kuitenkin liittyi rahapelitoimintaan, jota saa Suomessa harjoittaa vain Veikkaus. Asiakkaan ja vedonlyöntisivuston välinen sopimus oli siis hyvän tavan vastainen. Asiakas ei saanut oikeussuojaa.

  • Ottelu jäi näkemättä

    Asiakas tilasi 59,95 eurolla tv-katseluoikeuden Yhdysvalloissa käytävään nyrkkeilyotteluun. Lähetys katkesi esiotteluiden jälkeen, eikä hän nähnyt pääottelua. Asiakas kertoi tehneensä kaikkensa nähdäkseen lähetyksen. Hän yritti jopa lunastaa ohjelman uudelleen. Lähetyksessä oli ollut Yhdysvalloissa jokin vika ruuhkan vuoksi. Asiakas vaati rahojaan takaisin.

    Kuluttajan pitää näyttää toteen virhe, jos hän siihen vetoaa. Myyjä selvitti, ettei kuluttaja ollut kirjautunut ollenkaan maksamaansa palveluun, vaan oli katsonut lähetystä ilmaisesta esiottelupaketista. Kuluttaja olisi halutessaan saanut myyjän tukipuhelimesta apua ongelmaansa. Palvelussa ei ollut ollut teknistä virhettä. Ruuhka ei ollut todiste sellaisesta. Maksua ei tarvinnut palauttaa.

  • Ottelut loppuivat lyhyeen

    Asiakas osti pojalleen salibandymailan 99 eurolla. Poika pelasi sillä 10 ottelua eli noin 8 tuntia. Sitten maila katkesi lavan juuresta. Asiakkaan mielestä mailassa oli valmistusvirhe. Myyjän mukaan maila oli saanut niin kovan iskun, että sen pitikin katketa. Jos kyseessä olisi ollut virhe, se olisi kuulemma ilmennyt jo ensimmäisellä käyttökerralla.

    Maila oli katkennut takuuaikana. Takuu kattoi valmistus- ja materiaalivirheet. Myyjällä ei ollut näyttöä siitä, ettei mailassa ollut virhettä. Mailaa ei voinut korjata, eikä myyjä ollut tarjonnut tilalle uutta. Siksi asiakkaalla oli oikeus purkaa kauppa. Myyjän piti palauttaa mailan hinta.

  • Hevonen kompuroi uusissa kengissä

    Asiakas tilasi kengityksen kahdelle hevoselle. Toinen niistä alkoi ontua ja kompuroida heti kengityksen jälkeen. Kaviot oli muotoiltu kengityksessä liian lyhyiksi, joten niiden kasvua piti odotella, jotta oireet häviäisivät. Jonkin ajan kuluttua toinenkin hevonen alkoi ontua. Eläinlääkäri tutki sen 18 päivän kuluttua kengityksestä. Selvisi, että hevosella oli kaviopaise ja -kuume. Asiakas vaati takaisin kengityksen hintaa ja kulujaan.

    Yhden hevosen ongelmat olivat aiheutuneet virheellisestä kengityksestä. Myöhemmin sairastuneen hevosen oireet eivät kuitenkaan ilmeisesti aiheutuneet kengityksestä. Kengittäjän piti palauttaa puolet työn hinnasta eli 103 euroa ja maksaa toisen hevosen eläinlääkärin tarkastuskulut 19 euroa.

  • Sarjalipulla lisämaksu

    Asiakas osti sarjalipun elokuviin. Hän ymmärsi, että lipuilla pääsee elokuviin perushintaa halvemmalla, 11,75 eurolla. Näytöstä varatessaan hänen piti kuitenkin maksaa kahdesta lipusta yhteensä 6 euron lisämaksu. Asiakas ei olisi ostanut sarjalippua, jos olisi tiennyt lisämaksusta. Hän vaati, että yritys palauttaa lisämaksun.

    Hinnasto oli selkeä ja näkyvissä yrityksen verkkosivuilla. Siinä mainittiin erikoissalien 3 euron lisämaksusta. Myös sarjalippujen yhteydessä mainittiin lisämaksusta. Erityissalin näytökseenkin pääsi sarjalipulla 3,75 euroa normaalia halvemmalla. Lippujen hinta oli ilmoitettu asianmukaisesti, eikä hyvitystä tullut.

  • Ilotulite oli pettymys

    Asiakas osti ilotulitepadan 99,50 eurolla. Hänen mielestään padan kuviot ja efektit eivät vastanneet myyjän sivuilla ollutta esittelyvideota. Hän vaati rahojaan takaisin. Valmistaja ja myyjä kieltäytyvät. Heidän mukaansa videossa kuvattiin toista pataa.

    Asiakas oli mitä todennäköisimmin ostanut vahingossa väärän padan. Rahoja ei tarvinnut palauttaa.

  • Pelivoittoa ei tullutkaan

    Asiakas pelasi nettipokeria Veikkauksen ohjelmistolla. Hän menetti pelissä varman voiton, koska yhteys katkesi jaon aikana. Yhteys oli pätkinyt tunnin aikana yhdeksän kertaa. Pelaaja vaati Veikkaukselta puolta potissa olleesta rahasta, eli noin 34:ää euroa.

    Veikkauksen tietokantamerkintöjen mukaan yhteys oli toiminut muilla samassa pöydässä pelanneilla. Koska asiakas oli vedonnut virheeseen ohjelmassa, hänen olisi pitänyt voida osoittaa virheen tapahtuneen. Selvitys viittasi siihen, että ongelmat olivat olleet käyttäjän puolella. Asiakas jäi ilman korvausta.

  • Pelejä isän luottokortilla

    Alaikäinen poika osti isänsä luottokortilla pelejä 3 567 euron edestä. Isän mukaan poika ei ollut ymmärtänyt, että kyse oli oikeasta rahasta. Isä oli huomannut ostot verkkopankista vasta kuukausien päästä, muttei ollut sulkenut tiliä. Hänen mielestään peliyhtiöiden tai pankin piti palauttaa rahat.

    Isä oli antanut korttitietonsa pojan käyttöön, ja ainakin osaan ostoksista pojalla oli ollut isän lupa. Isän olisi pitänyt huomata veloitukset alle kahdeksan kuukauden kuluttua ostoista. Lautakunta katsoi, että isä oli passiivisuudellaan hyväksynyt nekin ostokset, joihin pojalla ei ollut lupaa. Peliostokset jäivät isän vahingoksi.

  • Peruttu tilaus tuli perille

    Asiakas tilasi netistä elokuvia. Toimitusajaksi luvattiin 1-8 päivää, mutta tuotteet eivät tulleet 12 päivässäkään. Ostaja perui tilauksen. Kun peruutuksesta oli kulunut 10 päivää, tuotteet tulivat. Asiakas ei enää halunnut elokuvia ja palautti ne. Myyjä ei korvannut palautuskuluja. Lisäksi asiakkaalle koitui puhelinkuluja sekä ennen että jälkeen peruutusta.

    Tuotteet lähetettiin peruutuksesta huolimatta, joten 8,10 euron palautuskulut piti korvata asiakkaalle. Ennen peruutusta tehdyistä puheluista asiakkaan piti maksaa. Puhelinnumeron hinta ylitti kuitenkin lain salliman enimmäishinnan, ja siksi erotus piti palauttaa asiakkaalle. Palautuksen jälkeiset puhelinkulut piti korvata kokonaan, koska ne olivat johtuneet yrityksen virheestä. Myyjän piti maksaa asiakkaalle 79,90 euroa.

  • Tatuointi oli pettymys

    Asiakas tilasi tatuoinnin, joka peittäisi aiemman, tumman tatuoinnin. Uuden tatuoinnin oli määrä olla mahdollisimman vaalea. Asiakas oli lopputulokseen tyytymätön. Tatuointi oli liian tumma ja erinäköinen kuin hänen malliksi tuomassaan kuvassa. Asiakas vaati, että tatuoija korvaa hänelle tatuoinnin poistattamisen laserilla, 2 400 euroa.

    Uusi tatuointi oli erinäköinen kuin mallikuvassa. Tatuoijan olisi pitänyt kertoa, ettei tumman tatuoinnin peittäminen onnistu vaalealla. Laserkäsittelyjä tarvittiin runsaasti, sillä vanhakin tatuointi piti poistaa. Vanhan tatuoinnin poistokuluista asiakas vastasi itse. Tatuoijan piti maksaa puolet laserkäsittelyn hinnasta ja palauttaa asiakkaalle tatuoinnin hinta, 75 euroa.

Alkuun