Asuminen

  • Tuulivoimalaa pakoon

    Ostajat tekivät kiinteistöstä tarjouksen. Esisopimuksessa sovittiin 18 000 euron sopimussakosta, jos ostaja peruisi kaupan ilman hyvää syytä. Parin viikon kuluttua ostajat ilmoittivat peruvansa kaupan, koska 3,5 kilometrin päähän suunniteltiin tuulivoimapuistoa. Myyjät vaativat sopimussakkoa. Ostajat taas vaativat myyjiltä ja välittäjältä kulujaan.

    Tuulivoimapuisto tulisi kauas kiinteistöstä, ja maasto oli kumpuilevaa. Ostajilla ei ollut esittää selvitystä häiritsevästä melusta eikä siten pätevää syytä sopimuksen perumiselle. Sopimussakko piti maksaa. Välitysliike ei ollut laiminlyönyt tehtäviään, sillä hanke ei näkynyt kaavassa eikä siitä ollut tiedotettu julkisesti.

  • Vuokrasählinki

    Vuokralainen teki vuokrasopimuksen, jonka mukaan vuokrasuhteen piti alkaa 1.4. Vuokranantaja kuitenkin ilmoitti, että asuntoon voi muuttaa vasta 1.5. Vuokralainen purki sopimuksen ja vaati 2 940 euron korvausta parkkisakoista, muuttoauton kuluista, ansionmenetyksestä ja uuden asunnon vuokrasta.

    Vuokranantaja oli rikkonut sopimuksen. Se, miten parkkisakot liittyivät asiaan, ei selvinnyt. Ansionmenetyksestä ei ollut todistusta, ja muuttoauto olisi pitänyt vuokrata joka tapauksessa. Uuden asunnon korkea vuokra saattoi johtua erilaisesta varustelutasosta. Näitä ei tarvinnut korvata. Vuokralaiselle aiheutuneesta haitasta piti korvata 800 euroa.

  • Huolimaton nokikolari

    Asiakas sopi nuohoojan kanssa, että tämä tarkastaa savuhormin kunnon, selvittää, voiko siihen asentaa pellettitakan, ja piikkaa reiän takkaa varten. Nuohooja ei huomannut hormissa ollutta ilmastointiventtiiliä. Kun takka oli asennettu, asuntoon tuli nokea. Asiakas vaati nuohoojalta 800 euron siivous- ja maalauskuluja. Nuohooja syytti takan asentajaa.

    Nuohoojan piti nimenomaan selvittää, voiko hormiin asentaa pellettitakan. Hänen olisi pitänyt huomata ilmastointiventtiili ja kehottaa tukkimaan se ennen takan asennusta. Työssä oli tapahtunut virhe. Nuohoojayrityksen piti korvata vaaditut 800 euroa.

  • Vuokravene paloi

    Vene oli venesatamassa asunnoksi vuokrattuna. Veneessä syttyi tulipalo, ja se upposi satama-altaaseen. Vakuutusyhtiö ei maksanut korvausta, koska ehtojen mukaan vuokratun veneen vakuutus ei ollut voimassa. Omistajan mielestä rajoituksesta olisi pitänyt kertoa hänelle vakuutusta otettaessa. Hän ei myöskään ollut saanut vakuutusehtoja tarjousvaiheessa.

    Vakuutusehdot oli lähetetty asiakkaalle vasta vakuutuskirjan mukana. Kaikista ehdoista ei ole mahdollista kertoa suullisesti ennen vakuutuksen ottamista, eikä veneiden vuokraaminen ole kovin tavallista. Vuokrausta koskeva ehto ei ollut niin olennainen, että siitä olisi pitänyt erikseen mainita. Veneen tuhoutumista ei korvattu.

  • Riittävä vakuutuskorvaus?

    Aurinko heijastui peilistä ikkunankarmiin polttaen karmiin jäljen. Vakuutusyhtiö korvasi karmin korjauskulut, mutta asiakas vaati korvausta huoneen kaikkien ikkunoiden vaihtamisesta. Hänen mukaansa karmia ei saisi korjatuksi kunnolla. Hän vetosi maalitehtaan lausuntoon. Vastaavaa ikkunaa ei löytynyt käytettynä.

    Vakuutusehtojen mukaan ensisijainen korvaustapa on korjauskulujen maksaminen. Ikkunat olivat 26 vuotta vanhat. Hiiltymä oli muutaman sormenpään pituinen ja sormen paksuinen. Se muistutti karmissa olevia oksanreikiä. Hiiltymällä ei ollut vaikutusta karmin kestävyyteen tai käyttöön. Asiakas ei saanut uusia ikkunoita.

  • Vuokralainen lähti

    Vuokrasopimuksessa oli kuukauden vuokran suuruinen sopimussakko, jos sopimus irtisanottaisiin alle 18 kuukauden kuluttua. Vuokralainen irtisanoi sopimuksen päättymään 18 päivää ennen ajan umpeutumista. Vuokranantaja pidätti vakuudesta 795 euroa sopimussakkoa, 200 euroa siivouksesta ja 25 euron käsittelymaksun vakuuden palauttamisesta.

    Ehto irtisanomispäivästä on vuokrasuhteissa yleinen, eikä kuukauden vuokra ollut kohtuuton sopimussakko. Sen sai siis periä vuokalaiselta. Kuvien perusteella asunto oli ollut siivoamaton, joten siivouksen hinnan sai ottaa vakuudesta. Sen sijaan käsittelymaksusta ei ollut sovittu. Vuokranantajan oli palautettava vuokralaiselle 25 euroa.

  • Avaimet käteen vai ei?

    Ostaja tilasi talopaketin 179 800 eurolla. Talotehtaan valikoimissa ei ollut kaavamääräysten mukaista ulkoverhousta, joten talotehdas neuvoi ostajaa tilaamaan verhouksen yritykseltä, jonka kanssa sillä oli sopimus. Ostaja sopi verhouksesta kolmannen, itse valitsemansa yrityksen kanssa. Talotehdas ei maksanut ulkoverhousta, kuten ostaja oli luullut.

    Sopimuksesta ei selvinnyt, kumman piti maksaa ulkoverhous. Avaimet käteen -talon ostaja saattoi kuitenkin olettaa ulkoverhouksen sisältyvän urakkaan. Talotehdas oli myös ilmoittanut sähköpostilla vähentävänsä ulkoverhouksen hinnan omasta hinnastaan. Talotehtaan piti korvata ostajalle ulkoverhous, 10 492 euroa.

  • Kuoppa sohvassa

    Kuluttaja osti sohvan 1 395 eurolla. Normaalihinta olisi ollut 4 500 euroa. Noin puolen vuoden kuluttua ostaja valitti, että istuin­osassa oli kuoppa. Sohva ei pysynyt muodossaan. Asiakas vaati virheen korjaamista. Myyjän mielestä sohvan kuuluikin olla tyyliltään rento.

    Kuvista näkyi, että verhoilussa oli poimuja, mutta kuoppa oli havaittavissa vain vaivoin. Kyse oli niin sanotusta löysäverhoillusta sohvasta, jonka on tarkoitus olla rento ja pehmeä. Tällaisen sohvan pehmuste voi painua ja kangas rypistyä. Sohvaa ei tarvinnut korjata.

  • Lokaa ja jätettä

    Kuluttajien vuokraaman omakotitalon likakaivo täyttyi. Vuokranantaja ei reagoinut vuokralaisten kirjattuun kirjeeseen, joten he joutuivat tyhjennyttämään likakaivon 205 eurolla. Lisäksi he olivat maksaneet jätemaksua 81 euroa. Vuokralaiset vaativat vuokranantajaa maksamaan molemmat summat.

    Vuokranantajan kuuluu huolehtia vuokralaisen käytössä olevien tilojen ja laitteiden kunnossapidosta. Myös viemäröinnistä ja jätehuollosta huolehtiminen kuuluu vuokranantajalle. Vuokrasopimuksessa voidaan sopia kustannusten jaosta myös toisin, mutta näin ei ollut tehty. Vuokranantajan piti korvata kulut vuokralaisille.

  • Hyödytön huolto

    Astianpesukoneen korjaajan mukaan korjaus tulisi maksamaan 390 euroa. Se oli asiakkaan mielestä liian kallista, joten hän osti uuden koneen. Uuden koneen asentaja totesi, ettei vanhassa koneessa ollutkaan vikaa, vaan vika oli sähköisessä vesikytkimessä. Asiakas vaati korjaajalta turhaksi osoittautunutta 76 euron huoltomaksua.

    Ammattitaitoisen huoltomiehen olisi pitänyt ymmärtää tarkistaa ensin vesihanan kunto ja vasta sitten tutkia kone perusteellisesti. Astianpesukoneessa ei ollut vikaa, joten huoltomaksu oli perusteeton. Huoltoliikkeen piti palauttaa asiakkaalle 76 euroa.

  • Tuolikauppa peruuntui

    Asiakas tilasi 393 eurolla nojatuolin, johon hän valitsi päällyskankaan. Vajaan kuukauden päästä hän peruutti tilauksen. Hänestä tilaus oli viivästynyt ja sopimukseen oli merkitty väärä tuoli. Myyjä vaati kaupan purkamisesta 120 euroa. Myyjän mukaan tilaustuotteen peruminen maksoi enemmän kuin varastotavaran palautus.

    Nojatuolitilaus ei ollut myöhässä, ja asiakas oli perunut tilauksen ennen sovittua toimitusaikaa. Kaupan purkuun ei siis ollut perusteita. Nojatuoli oli tilaustuote. Myyjän vaatima 120 euroa oli kuitenkin liian suuri summa, koska myyjä ei ollut osoittanut, että sille olisi syntynyt näin suuri vahinko. Asiakkaan piti maksaa 60 euroa.

  • Talokauppa jäi tekemättä

    Ostajat maksoivat kiinteistöstä 10 000 euron käsirahan. He tekivät myyjän kanssa esisopimuksen, jonka mukaan kauppa peruttaisiin ja käsiraha palautettaisiin, jos kuntotarkastuksessa ilmenisi merkittäviä vikoja. Ostajat vetäytyivät kuntotarkastuksen jälkeen kaupasta. Myyjä ei palauttanut käsirahaa.

    Kuntotarkastuksessa ilmenneet puutteet johtuivat rakennuksen ikääntymisestä ja valmistumisajankohdan rakentamistavoista. Homekoirat olivat reagoineet joihinkin kohtiin, mutta jatkotutkimuksissa ei havaittu merkittäviä vikoja, sisäilmaongelmia tai hometta. Myyjä sai pitää käsirahan.

  • Hinta-arvio poskellaan

    Asukkaat asennuttivat lämminvesivaraajan. He ymmärsivät saaneensa tarvikkeista noin 3 500 euron suullisen hinta-arvion. Työn kestoksi sanottiin noin puolitoista päivää. Lasku oli yli 10 000 euroa. Asennus viivästyi, minkä vuoksi asukkaat olivat noin kuukauden ilman lämmintä vettä. Asukkaat maksoivat laskusta yhteensä 5 500 euroa.

    Koska kyse oli kotimyynnistä, hintatiedot olisi lain mukaan pitänyt antaa kirjallisena. Urakoitsija ei ollut kertonut, että varaajan ja paisunta-astian lisäksi asennukseen kuului tuhansien eurojen edestä muita osia. Viivästyksestä aiheutui tilaajille olennaista haittaa. Heidän ei tarvinnut maksaa laskusta enempää kuin olivat jo maksaneet.

    Tapausta täsmennetty 12.1.2018 lisäämällä tieto siitä, että kyse oli kotimyynnistä.

  • Heppoinen penkki

    Asiakas tilasi nettikaupasta eteispenkin 288 eurolla. Vasta tuotteen saatuaan, hän huomasi kokoamisohjeesta, ettei penkki kestä yli 50:tä kiloa eli useimpien aikuisten painoa. Painorajasta ei ollut mainittu nettikaupan esittelytekstissä. Asiakas halusi joko purkaa kaupan tai saada 50 prosentin hinnanalennuksen. Myyjä tarjosi 10 prosentin alennusta.

    Painorajasta mainittiin vasta kokoamisohjeen viimeisellä sivulla. Tieto olisi pitänyt kertoa asiakkaalle ennen kaupantekoa, sillä se olisi varmasti vaikuttanut ostopäätökseen. Asiakas oli liimannut penkin kokoon ohjeiden mukaisesti, joten hän ei voinut lähettää sitä takaisin postipakettina. Myyjän piti purkaa kauppa ja korvata myös rahtikulut.

  • 8 000 euron vesilasku

    Asiakas omisti kiinteistön, jossa ei ollut käytetty vettä vuoden 2008 jälkeen. Vuonna 2014 hän sai melkein 8 000 euron vesilaskun vuosilta 2004–2008. Asiakas oli maksanut vedestä vain perusmaksua. Hän ei ollut ilmoittanut vesilaitokselle mittarilukemaa 1-2 kertaa vuodessa, kuten olisi pitänyt. Asiakkaan mielestä laskutus oli kohtuutonta pitkän ajan jälkeen.

    Vesilaitos oli muistuttanut asiakasta säännöllisesti mittariluvun ilmoittamisesta. Asiakasta voitiin laskuttaa vedestä vasta vuonna 2014, jolloin hän ilmoitti lukeman. Vuonna 2006 oli lisäksi sattunut vesivuoto. Lasku ei ollut vanhentunut, koska vanhentumisajan katsottiin alkaneen vasta vuonna 2014. Laskua ei kohtuullistettu.

  • Kanto rikkoi ruohonleikkurin

    Asiakas osti 299 euron ruohonleikkurin kahden vuoden takuulla. Parin kuukauden kuluttua se rikkoutui. Asiakas vei leikkurin huoltoon, jossa korjauksen hinnaksi arvioitiin 230 euroa. Leikkuria ei siis kannattanut korjata. Asiakas vaati myyjältä kaupan purkua.

    Nurmikolla voi olla epätasaisuuksia, mutta mitä tahansa ruohonleikkurin ei tarvitse kestää. Asiakas kertoi leikkurin rikkoutuneen, kun hän ajoi sillä kannon päältä. Huoltoliikkeen mukaan leikkuri ei ollut heikko tai huonolaatuinen. Rikkoutuminen jäi asiakkaan vahingoksi.

  • Kuoppia matossa

    Kuluttaja osti 1 395 euron maton. Huonekalujen jaloista jäi mattoon painumajälkiä, ja matto oli kauttaaltaan niiden peitossa. Jäljet ulottuivat myös maton nurjalle puolelle. Matto oli nuhruinen ja läikikäs. Asiakas vaati kaupan purkua tai 1 000 euron alennusta.

    Maton pinta oli painunut lyttyyn useista kohdista, ja matto näytti epäsiistiltä. Painaumat eivät lähteneet matosta, vaikka myyjä oli väittänyt näin käyvän. Materiaali ei siis soveltunut käyttötarkoitukseensa. Kuluttajalla oli oikeus purkaa kauppa.

  • Vedestä maksu ilman vettä

    Omakotitaloasukkaat rakensivat tontilleen 53-neliöisen piharakennuksen. Vesilaitos veloitti heiltä kerrosalan kasvusta 1 200 euroa liittymismaksua. Asukkaiden mielestä maksuksi olisi riittänyt 600 euroa. Piharakennuksessa ei ollut vesi- ja viemäriliittymää, joten siksikin maksu oli heistä liian suuri.


    Vesilaitoksen hinnaston mukaan kerrosalaan laskettiin mukaan ulkorakennukset, riippumatta siitä, oliko niissä omaa liittymää.

    Hinnoittelu oli ehtojen mukaista. Summa ei myöskään ollut kohtuuton, joten vaadittu maksu oli maksettava.

  • Öljymaalin pinta homehtui

    Asiakas osti öljymaalia, jolla maalasi uuden talonsa nurkkalaudat, kaiteet ja ikkunanpielet. Noin kolmen vuoden kuluttua hän huomasi, että maalin pinta oli homeessa. Hän vaati maalin valmistajalta 1 500 euron korvausta pintojen uudelleenkäsittelystä. Maalin valmistaja ei suostunut tähän.
    Öljypohjainen maali on vesiohenteista alttiimpaa likaantumaan ja homehtumaan muun muassa maalin luontaisen jauhoontumisen vuoksi. Lainsäädäntö kieltää ympäristösyistä monien homeenestoaineiden käyttämisen maalien valmistuksessa. Kyseessä oli maalin luontainen ominaisuus, ei virhe. Asiakas oli myös ilmoittanut viasta liian myöhään. Hän ei saanut hyvitystä.

  • Katumus tuli kalliiksi

    Asiakas tilasi 10 000 euron sohvaryhmän myyntinäyttelystä seurantalolta. Kolmen päivän kuluttua hän katui kauppaa ja peruutti sen. Asiakkaan mielestä kauppa oli ollut kotimyyntiä, ja siinä oli siksi 14 päivän peruutusoikeus. Kauppias oli toista mieltä ja lähetti laskun, jossa vaati peruutuskuluina 1 500:aa euroa eli 15:tä prosenttia kauppahinnasta.
    Kotimyyntisäännökset eivät soveltuneet kauppaan, sillä kaupat oli tehty myyntinäyttelyssä. Kotimyyntisäännöksiä ei sovelleta, jos sopimus tehdään myyjän kausiluonteisessa toimipaikassa. Myyjällä oli oikeus vahingonkorvaukseen. Myyjän vaatima summa oli kuitenkin kohtuuton. Kohtuullinen korvaus oli 500 euroa.

  • Värivirheitä laatoissa

    Asiakas laitatti kylpyhuoneeseen lattialaatat. Työn valmistuttua hän huomasi useissa laatoissa vaaleita painumia. Remontin tarkastajan mukaan laatoissa oli valmistusvika. Asiakas vaati, että myyjä tai laatoittaja purkaa laatoituksen ja asentaa tilalle uudet laatat. Asiakas olisi suostunut myös 3 000 euron korvaukseen.

    Laatat olivat virheelliset. Laatoittajan ei olisi pitänyt asentaa laattoja paikoilleen. Myyjän vastuulla virhe ei enää ollut, koska laatat oli jo asennettu. Laatoittajan piti asentaa virheettömät laatat virheellisten päälle. Vaihtoehtoisesti yrityksen piti maksaa asiakkaalle 350 euroa hinnanalennusta.

  • Vuokralaiset eivät kelvanneet

    Pariskunta halusi vuokrata asuntonsa. Välittäjä löysi heille kaksi vuokralaista, mutta kumpikaan ei kelvannut pariskunnalle. He epäilivät, että toinen suunnitteli asuntoon jonkinlaista kommuunia. Toisen he epäilivät vuokraavan asunnon yrityksensä nimissä.

    Pariskunta kieltäytyi maksamasta välittäjän 2 480 euron laskua, joka sisälsi 122 euron kulukorvauksen.

    Toimeksiantosopimuksessa ei ollut määritelty ehtoja vuokralaisille. Vuokralaisehdokkaat olivat siis sopimuksen ehtojen mukaiset. Se, ettei vuokrasopimusta syntynyt, oli vuokranantajien syy, joten välittäjällä oli oikeus palkkioon.

    Kulukorvaukseen välittäjällä ei ollut oikeutta, koska hän ei ollut selvittänyt, mistä 122 euron kulut johtuivat.

  • Vuokrat rästissä

    Vuokralaiselta oli jäänyt vuokria rästiin 629 euroa. Hän maksoi rästit, mutta katsoi velan vanhentuneen. Vuoden 2010 vuokria perittiin vuonna 2015, ja velka vanhenee lain mukaan kolmessa vuodessa. Vuokralainen väitti, ettei hän ollut saanut yhtään maksumuistutusta ennen perintätoimiston kirjettä.

    Vuokranantaja pystyi osoittamaan lähettäneensä yhteensä kolme maksumuistutusta. Yksikään niistä ei ollut palautunut vuokranantajalle. Maksumuistutusten vuoksi velka ei ollut vanhentunut. Vuokralaisella ei ollut oikeutta saada maksamaansa summaa takaisin.

  • Luvattu autokatos puuttui

    Asiakas osti uuden asunnon. Välitysliikkeen esitteen mukaan asunnolle kuului autokatospaikka. Kun asukas muutti asuntoon, isännöitsijä ilmoitti, ettei autopaikkaa ole. Asukas vaati välitysliikkeeltä korvausta. Autopaikka olisi ollut hyvin tärkeä iäkkäälle, omaishoitajana toimivalle asukkaalle.

    Välitysliikkeen laatimassa asuntoesitteessä mainittiin kahdessa kohdassa, että huoneistoon kuuluu autokatospaikka. Isännöitsijäntodistuksessa tai yhtiöjärjestyksessä ei tällaista lukenut. Välitysliike oli antanut ostajalle väärää tietoa. Sen piti maksaa asukkaalle korvauksena 2 300 euroa.

  • Kieroja laattoja kylpyhuoneessa

    Saneerausliike teki asiakkaalle kylpyhuoneremontin. Asiakas ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Pesuhuoneen ja saunan laatat olivat kieroja ja saumaukset laikukkaat. Asiakas ei myöskään saanut luvattua kotitalousvähennystä verotuksessa, koska urakoitsija ei kuulunut remontin tekohetkellä ennakkoperintärekisteriin.

    Laatat ja sauma-aineet olivat asiakkaan hankkimia, joten urakoitsija ei ollut niistä vastuussa. Asennustyössä ei ollut todettu virhettä. Tilaajan olisi kuitenkin pitänyt saada kotitalousvähennys, koska siitä oli ollut puhetta. Urakoitsija oli jo luvannut maksaa asiakkaalle tästä aiheutuneet kulut, joten riita oli sillä selvä.

  • Parkettiremontti meni pieleen 

    Asiakas sopi parkettilattiansa hiomisesta ja lakkaamisesta 1 600 eurolla. Hän vaati yritykseltä työn hintaa takaisin, koska parketti jäi epätasaiseksi ja karheaksi. Työ oli hänen mukaansa tehty asianmukaisesti. Karheuden tekijä olisi korjannut, jos asiakas olisi antanut siihen luvan, mutta parkettiin jäisi väistämättä hiomajälkiä.

    Asiantuntijalausunnon mukaan hiomajälkien syy oli todennäköisesti se, että yrittäjä oli jättänyt hionta- ja lakkauskertoja väliin. Työn tekijä ei tarjoutunut korjaamaan virhettä. Lattia piti hioa ja lakata uudelleen, joten työn hinta piti palauttaa asiakkaalle kokonaan. Lisäksi yrityksen piti korvata asiantuntijan lausunto, 560 euroa.

  • Välittäjän asuntoesitteessä virhe

    Asunnon myyjä ja välitysliike joutuivat maksamaan ostajalle yhteensä 2 500 euroa, koska asuntoon ei kuulunut autopaikkaa, vaikka myyntiesitteessä niin luvattiin. Myyjä vaati välittäjältä oman osuutensa hyvittämistä, koska autopaikasta oli kerrottu kiinteistönvälittäjän asuntoesitteessä.

    Myyjä ei ollut sanonut välittäjälle, että asuntoon kuuluisi autopaikka. Tieto olisi ollut helposti tarkistettavissa myyjältä tai isännöitsijältä.

    Välittäjä oli tehnyt virheen väittäessään ostajalle, että asuntoon kuului autopaikka. Välittäjän on myös tarvittaessa tarkistettava myyjän antamat tiedot. Välittäjän piti korvata myyjälle aiheuttamansa vahinko maksamalla tälle 1 250 euroa.

  • Tupakoinnista veloitettiin väärin 

    Asumisoikeusyhteisö pidätti entisen asukkaansa asumisoikeusmaksusta 2 000 euroa. Syyksi omistaja ilmoitti, että asunnossa oli tupakoitu. Asunnon tarkastuksessa oli havaittu paha hajuhaitta, ja rakenteet olivat kellastuneet. Remontista aiheutui melkein 7 500 euron kulut.

    Asumisoikeuden haltija ei ole vastuussa asunnon tavanomaisesta kulumisesta. Asumisoikeussopimuksessa tupakointia ei ollut kielletty. Tämän vuoksi asunnossa tupakointi oli talon omistajan hyväksymää tavanomaista asumista. Yhteisön piti palauttaa rahat. 

  • Korvausta sinisistä laudoista

    Asiakas osti saunamökin rakennustarvikkeet, mutta osa puutavarasta oli sinistynyt tai ho­meessa. Myyjä toimitti tilalle uu­det puut. Ostaja vaati korvausta ylimääräisestä työstä ja kuluista sekä saunan käytön viivästymi­sestä noin 945 euroa. Myyjä tarjo­si 150 euron lahjakorttia.

    Myyjä oli säilyttänyt puuta niin, että se homehtui ja si­nistyi. Yrityksen piti korvata pait­si suorat myös välilliset vahingot. Ostaja ei kuitenkaan esittänyt to­sitteita kuluista, joten ne arvioitiin kohtuuden mukaan. Myyjän piti maksaa 350 euroa. Lahjakorttia ei tarvinnut hyväksyä korvaukseksi.

  • Sanat tippuivat seinältä

    Asiakas osti seinäkoris­teen, jossa oli metallisia sanoja. Sanat kiinnitettiin seinään 12 tar­ralla. Osa tarroista oli kuivia, ei­vätkä loputkaan pitäneet koris­teita paikallaan. Asiakas irrotti koristeet, mutta tästä jäi seinään jälkiä. Hän vaati rahoja takaisin sekä vahingonkorvausta seinän tasoitustyöstä, hionnasta ja uu­delleenmaalauksesta.

    Kuiva tarrapinta ei tartu seinään, mutta ei myöskään irrota seinäpintaa. Valokuvissa näkyi vain kolme himmeätä jäl­keä seinässä. Jos seinäpinta oli rikkoutunut, se johtui huolimatto­masta irrottamisesta. Kuivat tar­rat oikeuttivat silti kaupan pur­kuun. Myyjän piti palauttaa noin 20 euroa.

Alkuun