Asuminen

  • Vuokralaiset eivät kelvanneet

    Pariskunta halusi vuokrata asuntonsa. Välittäjä löysi heille kaksi vuokralaista, mutta kumpikaan ei kelvannut pariskunnalle. He epäilivät, että toinen suunnitteli asuntoon jonkinlaista kommuunia. Toisen he epäilivät vuokraavan asunnon yrityksensä nimissä.

    Pariskunta kieltäytyi maksamasta välittäjän 2 480 euron laskua, joka sisälsi 122 euron kulukorvauksen.

    Toimeksiantosopimuksessa ei ollut määritelty ehtoja vuokralaisille. Vuokralaisehdokkaat olivat siis sopimuksen ehtojen mukaiset. Se, ettei vuokrasopimusta syntynyt, oli vuokranantajien syy, joten välittäjällä oli oikeus palkkioon.

    Kulukorvaukseen välittäjällä ei ollut oikeutta, koska hän ei ollut selvittänyt, mistä 122 euron kulut johtuivat.

  • Vuokrat rästissä

    Vuokralaiselta oli jäänyt vuokria rästiin 629 euroa. Hän maksoi rästit, mutta katsoi velan vanhentuneen. Vuoden 2010 vuokria perittiin vuonna 2015, ja velka vanhenee lain mukaan kolmessa vuodessa. Vuokralainen väitti, ettei hän ollut saanut yhtään maksumuistutusta ennen perintätoimiston kirjettä.

    Vuokranantaja pystyi osoittamaan lähettäneensä yhteensä kolme maksumuistutusta. Yksikään niistä ei ollut palautunut vuokranantajalle. Maksumuistutusten vuoksi velka ei ollut vanhentunut. Vuokralaisella ei ollut oikeutta saada maksamaansa summaa takaisin.

  • Luvattu autokatos puuttui

    Asiakas osti uuden asunnon. Välitysliikkeen esitteen mukaan asunnolle kuului autokatospaikka. Kun asukas muutti asuntoon, isännöitsijä ilmoitti, ettei autopaikkaa ole. Asukas vaati välitysliikkeeltä korvausta. Autopaikka olisi ollut hyvin tärkeä iäkkäälle, omaishoitajana toimivalle asukkaalle.

    Välitysliikkeen laatimassa asuntoesitteessä mainittiin kahdessa kohdassa, että huoneistoon kuuluu autokatospaikka. Isännöitsijäntodistuksessa tai yhtiöjärjestyksessä ei tällaista lukenut. Välitysliike oli antanut ostajalle väärää tietoa. Sen piti maksaa asukkaalle korvauksena 2 300 euroa.

  • Kieroja laattoja kylpyhuoneessa

    Saneerausliike teki asiakkaalle kylpyhuoneremontin. Asiakas ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Pesuhuoneen ja saunan laatat olivat kieroja ja saumaukset laikukkaat. Asiakas ei myöskään saanut luvattua kotitalousvähennystä verotuksessa, koska urakoitsija ei kuulunut remontin tekohetkellä ennakkoperintärekisteriin.

    Laatat ja sauma-aineet olivat asiakkaan hankkimia, joten urakoitsija ei ollut niistä vastuussa. Asennustyössä ei ollut todettu virhettä. Tilaajan olisi kuitenkin pitänyt saada kotitalousvähennys, koska siitä oli ollut puhetta. Urakoitsija oli jo luvannut maksaa asiakkaalle tästä aiheutuneet kulut, joten riita oli sillä selvä.

  • Parkettiremontti meni pieleen 

    Asiakas sopi parkettilattiansa hiomisesta ja lakkaamisesta 1 600 eurolla. Hän vaati yritykseltä työn hintaa takaisin, koska parketti jäi epätasaiseksi ja karheaksi. Työ oli hänen mukaansa tehty asianmukaisesti. Karheuden tekijä olisi korjannut, jos asiakas olisi antanut siihen luvan, mutta parkettiin jäisi väistämättä hiomajälkiä.

    Asiantuntijalausunnon mukaan hiomajälkien syy oli todennäköisesti se, että yrittäjä oli jättänyt hionta- ja lakkauskertoja väliin. Työn tekijä ei tarjoutunut korjaamaan virhettä. Lattia piti hioa ja lakata uudelleen, joten työn hinta piti palauttaa asiakkaalle kokonaan. Lisäksi yrityksen piti korvata asiantuntijan lausunto, 560 euroa.

  • Välittäjän asuntoesitteessä virhe

    Asunnon myyjä ja välitysliike joutuivat maksamaan ostajalle yhteensä 2 500 euroa, koska asuntoon ei kuulunut autopaikkaa, vaikka myyntiesitteessä niin luvattiin. Myyjä vaati välittäjältä oman osuutensa hyvittämistä, koska autopaikasta oli kerrottu kiinteistönvälittäjän asuntoesitteessä.

    Myyjä ei ollut sanonut välittäjälle, että asuntoon kuuluisi autopaikka. Tieto olisi ollut helposti tarkistettavissa myyjältä tai isännöitsijältä.

    Välittäjä oli tehnyt virheen väittäessään ostajalle, että asuntoon kuului autopaikka. Välittäjän on myös tarvittaessa tarkistettava myyjän antamat tiedot. Välittäjän piti korvata myyjälle aiheuttamansa vahinko maksamalla tälle 1 250 euroa.

  • Tupakoinnista veloitettiin väärin 

    Asumisoikeusyhteisö pidätti entisen asukkaansa asumisoikeusmaksusta 2 000 euroa. Syyksi omistaja ilmoitti, että asunnossa oli tupakoitu. Asunnon tarkastuksessa oli havaittu paha hajuhaitta, ja rakenteet olivat kellastuneet. Remontista aiheutui melkein 7 500 euron kulut.

    Asumisoikeuden haltija ei ole vastuussa asunnon tavanomaisesta kulumisesta. Asumisoikeussopimuksessa tupakointia ei ollut kielletty. Tämän vuoksi asunnossa tupakointi oli talon omistajan hyväksymää tavanomaista asumista. Yhteisön piti palauttaa rahat. 

  • Korvausta sinisistä laudoista

    Asiakas osti saunamökin rakennustarvikkeet, mutta osa puutavarasta oli sinistynyt tai ho­meessa. Myyjä toimitti tilalle uu­det puut. Ostaja vaati korvausta ylimääräisestä työstä ja kuluista sekä saunan käytön viivästymi­sestä noin 945 euroa. Myyjä tarjo­si 150 euron lahjakorttia.

    Myyjä oli säilyttänyt puuta niin, että se homehtui ja si­nistyi. Yrityksen piti korvata pait­si suorat myös välilliset vahingot. Ostaja ei kuitenkaan esittänyt to­sitteita kuluista, joten ne arvioitiin kohtuuden mukaan. Myyjän piti maksaa 350 euroa. Lahjakorttia ei tarvinnut hyväksyä korvaukseksi.

  • Sanat tippuivat seinältä

    Asiakas osti seinäkoris­teen, jossa oli metallisia sanoja. Sanat kiinnitettiin seinään 12 tar­ralla. Osa tarroista oli kuivia, ei­vätkä loputkaan pitäneet koris­teita paikallaan. Asiakas irrotti koristeet, mutta tästä jäi seinään jälkiä. Hän vaati rahoja takaisin sekä vahingonkorvausta seinän tasoitustyöstä, hionnasta ja uu­delleenmaalauksesta.

    Kuiva tarrapinta ei tartu seinään, mutta ei myöskään irrota seinäpintaa. Valokuvissa näkyi vain kolme himmeätä jäl­keä seinässä. Jos seinäpinta oli rikkoutunut, se johtui huolimatto­masta irrottamisesta. Kuivat tar­rat oikeuttivat silti kaupan pur­kuun. Myyjän piti palauttaa noin 20 euroa.

  • Mielivaltainen vuokranantaja

    Asunnon vuokraksi sovittiin 300 euroa kuukaudessa plus sähkö. Sopimuksessa sanottiin, että huoneistolla on oma sähkömittari, mutta sähkön hintaa ei mainittu. Vuokranantaja laskutti sähköstä 16 senttiä kilowattitunnilta. Hän oli itse määrännyt hinnan. Vuokralaisten mielestä sähköstä olisi pitänyt laskuttaa se, mitä sähköyhtiö siitä laskutti.

    Vuokrasopimuksessa ei mainittu, millä perusteella sähköstä kuuluu maksaa ja kenelle. Koska vuokralaisilla ei ollut mahdollisuutta tehdä omaa sähkösopimusta, piti sähkö maksaa vuokranantajalle. Vuokralaiset saattoivat olettaa sähkön hinnan olevan sama, minkä sähkölaitos veloittaa. Vuokranantajan piti palauttaa vuokralaisille liikaa peritty hinta.

  • Ikkunanpesijä rikkoi ikkunan

    Asiakas tilasi yritykseltä ikkunoiden pesun. Ikkunoissa oli lämpölasi, joka piti lukita ikkunaa avatessa ikkunankarmiin. Pesuyritys ei yhtä ikkunaa pestessään lukinnut lasia, jolloin se putosi ja rikkoutui. Asiakas vaati yritystä korvaamaan ikkunan korjaamisen, eli 225 euroa. Yrityksen mielestä ikkunat olivat niin poikkeukselliset, ettei vahinkoa voinut ennustaa.

    Ammattitaitoisen ikkunanpesuyrityksen täytyy selvittää pestävien ikkunoiden rakenne ja toiminta. Vahinko johtui huolimattomuudesta. Yrityksen piti korvata korjauslasku. Lasku ei ollut kohtuuttoman suuri, vaikka yritys näin väitti.

  • Pesuri jätti lattian likaiseksi

    Asiakas osti messuilta 2 500 euron monitoimipesurin. Hän kertoi käyttävänsä laitetta epätasaisen luonnonkivilattian pesuun. Pesuri ei puhdistanut lattiaa kunnolla eikä imenyt vettä epätasaiselta pinnalta. Asiakas halusi purkaa kaupan. Myyjä vaati purkurahana 817 euroa, eli 35 prosenttia, pesurin hinnasta.

    Esitteessä pesurin sanottiin sopivan ammattikäyttöön, ja myös hinta antoi aiheen olettaa, että laite olisi tehokas. Sitä se ei ollut, eikä laite soveltunut käyttötarkoitukseen, johon se oli hankittu. Virhe ei ollut vähäinen, joten asiakkaalla oli oikeus purkaa kauppa. Myyjän piti palauttaa purkuraha.

  • Parketissa ei ollut vikaa

    Asiakas osti noin 3 600 euron edestä tammilautaparkettia. Asennuksen hän hankki muualta. Runsaan vuoden päästä hän vaati parketin kauppahintaa takaisin. Hän vaati myös uutta parkettia ja jalkalistojen sekä työn kuluja. Parkettiin jäi jälkiä kävelystä ja sitä olisi pitänyt pestä koko ajan. Parketissa oli liikaa päätypykällystä eli liian isot raot lautojen päissä.

    Parketin pitää kestää normaalia käyttöä, mutta kulumisesta tulee auttamatta jälkiä. Valokuvissa ei näkynyt tavallisesta poikkeavaa kulumista. Pykällykset olivat sallitun rajoissa. Toisaalta parketti oli asennettu ohjeen vastaisesti, ja pykältäminen johtui tästä asennusvirheestä. Asiakas ei saanut parketin myyjältä hyvitystä.

  • Pakastin hajosi ennen aikojaan

    Asiakkaat olivat ostaneet kesämökille jääkaappi-pakastimen 640 eurolla. Laitetta käytettiin noin neljä vuotta kesästä syksyyn, kunnes pakastinosa rikkoutui. Korjaus olisi maksanut 854 euroa. Myyjä ja ostaja eivät päässeet sopuun siitä, paljonko ostaja maksaisi välirahaa uudesta jääkaappi-pakastimesta.

    Ostajilla oli oikeus olettaa, että laite kestää pidempään kuin neljä vuotta ilman kalliita korjauskuluja. Laitetta oli käytettykin vain osan aikaa vuodessa. Jääkaappi-pakastin siis särkyi ennen aikojaan, eikä sitä kannattanut korjata. Ostajilla oli oikeus 150 euron hinnanalennukseen.

  • Ilkivalta korvattiin oikein

    Omakotitalon öljysäiliöön oli kaadettu ilkeyksissään vettä. Vakuutusyhtiö korvasi säiliön kannen korjauksen, säiliön tyhjennyskuluja, uuden polttimon ja matkakuluja. Korvauksesta vähennettiin 500 euron omavastuu. Vakuutuksenottaja ei hyväksynyt omavastuuta. Hän vaati vakuutusyhtiötä korvaamaan myös säiliöstä varastetut 1 280 litraa öljyä.

    Vakuutusehtojen mukaan omavastuu oli 500 euroa. Asiakas ei esittänyt perusteita, miksi omavastuuta ei olisi saanut vähentää. Säiliössä olleen öljyn määrää ei voitu todentaa, eikä siksi myöskään sitä, oliko öljyä varastettu. Asiakas ei saanut lisää korvausta.

  • Hiiriä ja rottia vilisi nurkissa

    Asiakas sopi yrityksen kanssa hiirien ja rottien torjunnasta. Yritys asetti myrkkysyöttilaatikoita pihalle ja yhden talon rossipohjaan. Hiiret vain lisääntyivät sekä sisällä että ulkona. Asiakas vaati yritystä palauttamaan torjunnasta maksetun summan, 336 euroa. Lisäksi hän vaati 600 euron korvausta talon arvonalennuksesta.

    Yrityksen olisi pitänyt tarkastaa ennen torjuntaa, missä hiiriä ja rottia esiintyy ja sijoittaa syöttilaatikot sen mukaan. Asiakasta olisi myös pitänyt ohjeistaa tukkimaan hiirten pääsyreitit taloon. Torjuntapalvelu oli asiakkaalle hyödytön, joten hänellä oli oikeus saada sen hinta takaisin. Talon arvonalennuksesta ei ollut todisteita.

  • Talosta paljastui vesivahinko

    Ostaja teki 84 000 eurolla talokaupat 1950-luvun välttäväkuntoisesta omakotitalosta. Kun ostaja aloitti remonttia, hän huomasi, että talossa oli ollut vesivahinko, josta oli aiheutunut lahovaurioita. Ostaja vaati 15 000 euroa hinnanalennusta, koska myyjä oli väittänyt, ettei talossa ollut sattunut vesivahinkoa.

    Ostaja ei voinut osoittaa myyjän sanomisia toteen. Ennen kauppaa tehdyn kuntotarkastuksen mukaan talo oli alkuperäisessä kunnossa ja kunnostuksen tarpeessa. Ostajan olisi pitänyt osata varautua merkittäviin korjauksiin ja jopa perusparannukseen. Hän ei saanut hinnanalennusta.

  • Verhot haisivat kemikaaleille

    Asiakas osti makuuhuoneeseen pimennysverhot runsaalla 400 eurolla. Kolmen kuukauden kuluttua hän palautti verhot myyjälle, koska ne haisivat kemikaaleille. Myyjän ehdottama pesu ei poistanut hajua. Myyjä ei palauttanut verhojen hintaa, koska kangas ei sisältänyt kemikaaliasetuksen kieltämiä aineita vaan haju tuli kankaan sisältämästä polyuretaanista.

    Verhoissa oli todellakin polyuretaanin ominaishaju, samanlainen kuin esimerkiksi sadevaatteissa. Makuuhuoneen verhoissa haju on kuitenkin yllättävä asia. Todennäköisesti haju on voimakkaampi sisätiloissa ja lämmössä. Myyjän olisi pitänyt kertoa ostajalle verhojen hajusta. Virhe oli kuitenkin vähäinen, joten 40 euron hinnanalennus oli riittävä.

  • Vuokravakuus piti palauttaa

    Vuokralainen irtisanoi vuokrasopimuksen asuttuaan asunnossa 20 vuotta. Vuokran­antaja ilmoitti, ettei hän palau­ta vuokravakuutta ja laskuttai­si vielä lisääkin. Asukas oli te­hnyt asunnossa pintaremonttia, mutta vuokranantajan mukaan jälki oli epäsiistiä. Muutenkin huoneisto oli huonossa kun­nossa.

    20 vuoden asumi­nen jättää jälkensä, eikä se ole vuokralaisen vastuulla. Asunnos­sa oli tosin myös jälkiä, jotka ei­vät olleet luonnollista kulumista. Nekään eivät kuitenkaan oikeuta vuokranantajaa pitämään vuok­ravakuutta itsellään, koska 20 vuoden jälkeen huoneisto pitää joka tapauksessa remontoida kunnolla. Vuokravakuus piti pa­lauttaa vuokralaiselle.

  • PUHDISTUSSIENI PILASI PARKETIN

    Puhdistussieni pilasi parketin pintalakkauksen, vaikka sienen markkinoitiin soveltuvan myös parketin puhdistamiseen. Ostaja vaati maahantuojalta korvausta parketin huoltolakkauksesta.

    Ostaja ei ollut noudattanut käyttöohjetta, jonka mukaan sientä piti kokeilla ensin varovasti pienelle alueelle. Lakkauksen vaurioituminen olisi ollut mahdollista havaita heti, jolloin vahingolta olisi voitu välttyä. Maahantuoja ei ollut vastuussa vahingoista.

  • TUHOLAISHYÖNTEISIÄ KESÄMÖKISSÄ

    Hyväkuntoisena markkinoidusta kesämökistä löytyi kaupanteon jälkeen tuholaisia, hirsijumeja ja kuolemankelloja. Ostaja vaati 116 000 euron kauppahintaan 17 000 euron alennusta. Myyjän mukaan ostajan oli pitänyt varautua tekemään kiinteistöllä korjauksia.

    Siitä huolimatta, että syntyneiden vahinkojen laajuudesta ei esitetty tarkkaa selvitystä, lautakunta katsoi, että tuholaisten esiintyminen alensi kiinteistön arvoa siitä, mitä ostaja saattoi kauppaa tehtäessä olettaa. Kuolemankello elää ainoastaan lahottajasienten kanssa, ja siksi oli todennäköistä, että rakennuksessa oli myös lahovaurioita. Hinnanalennuksen määräksi lautakunta harkitsi 5 000 euroa.

  • VARKAITA ASUNTONÄYTÖSSÄ

    Kaksi sekavasti käyttäytynyttä henkilöä meni asunnon myyntiesittelyyn ja varasti asunnosta tavaroita. Asunnon omistajan mielestä välitysliike oli vastuussa tapahtuneesta. Liike kiisti vastuunsa, koska sillä ei mielestään ollut mahdollisuutta estää varkauksia.

    Lautakunta katsoi, ettei välittäjän ole kaikissa tilanteissa mahdollista estää ei-toivottujen henkilöiden pääsyä huoneistoon. Välittäjää ei voida myöskään edellyttää toimimaan siten, että hänen oma turvallisuutensa saattaa olla vaarassa. Tässä tapauksessa välittäjä oli kuitenkin keskeyttänyt esittelyn saadakseen henkilöt ulos, mutta voimatoimia häneltä ei voitu edellyttää. Koska välittäjä ei ollut menetellyt huolimattomasti, hän ei ollut vastuussa tapahtuneesta.

  • VETTÄ OMAKOTITALON KELLARIIN

    Käytetyn omakotikiinteistön ostajat ilmoittivat vuoden kuluttua kaupasta myyjille siitä, että talon kellariin valui vettä. Korjauksiin ostajat ryhtyivät vasta neljä vuotta tämän jälkeen vaatien myyjiä osallistumaan puoleen korjauskustannusten määrästä. Myyjät kiistivät vaatimuksen vedoten erityisesti siihen, etteivät ostajat olleet esittäneet vaatimuksiaan tätä aiemmin.

    Kiinteistön ostajan täytyy ilmoittaa virheestä sekä siihen perustuvista vaatimuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta. Ostajien ilmoitus veden tulvimisesta kellariin ei ollut virheilmoituksena riittävä. Koska sellaista virheilmoitusta, jossa ostajat olisivat yksilöineet myös vaatimuksensa, ei ollut tehty maakaaren edellyttämässä kohtuullisessa ajassa, ostajat olivat menettäneet oikeutensa esittää myyjiä kohtaan vaatimuksia.

  • UIMA-ALTAAN HANASTA VESIVAHINKO

    Uima-allashuoneen hana oli jäänyt yöksi auki allasta täytettäessä, mikä aiheutti laajan vesivahingon. Vakuutusyhtiö katsoi, että vahinko oli aiheutettu törkeällä huolimattomuudella, ja vähensi korvauksen määrästä kolmanneksen. Vakuutuksenottajan mielestä vahingoista olisi pitänyt maksaa täysi korvaus.

    Altaan täyttöön oli osallistunut perheen alaikäinen lapsi, joka kertomansa mukaan oli sulkenut hanan. Täyttäminen oli kuitenkin lautakunnan näkemyksen mukaan tapahtunut vanhemman ohjauksessa ja valvonnassa. Koska veden lisääminen altaaseen vaatii erityistä huolellisuutta, olisi vanhemman pitänyt valvoa täyttämistä myös käytännössä ja varmistaa, että hana on suljettu. Lautakunnan mielestä vakuutusyhtiön päätös oli perusteltu.

  • PUHKI KULUNUT SÄILIÖ AIHEUTTI VESIVAHINGON

    Uuden lämminvesivaraajan säiliö syöpyi puhki muutamassa kuukaudessa. Valmistaja toimitti ostajalle veloituksetta uuden säiliön, mutta kieltäytyi korvaamasta kiinteistölle aiheutunutta vesivahinkoa. Ostajan mielestä valmistaja oli vastuussa myös siitä.

    Koska varaajalla ja vahingoittuneilla lattiarakenteilla ei ollut välitöntä käyttöyhteyttä, vaatimus tuli arvioitavaksi tuotevastuulain perusteella. Sen mukaan korvausta on suoritettava vahingosta, joka on johtunut siitä, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin on ollut aihetta odottaa. Vahinko ei johtunut tässä tapauksessa kuitenkaan tuotteen turvallisuuspuutteesta, vaan siitä, että laite oli sijoitettu ohjeiden vastaisesti. Vahinko olisi ollut vältettävissä, jos säiliön sijoituspaikka olisi ollut asennusohjeiden mukainen tai jos olisi käytetty rakentamissäädösten edellyttämää vuotoallasta. Koska valmistaja ei ollut vastuussa asennuksesta, ostaja jäi vaille korvausta.

  • PAINAVA KALUSTE SAI LAMINAATIN RAKOILEMAAN

    Käytetyn asunto-osakkeen laminaattilattia alkoi rakoilla kaupan jälkeen. Ostaja vaati myyjältä 2 500 euron hyvitystä kauppahintaan. Myyjän mielestä vika johtui ostajan käyttövirheestä.

    Laminaattilattian rakoilu johtui lautakunnankin näkemyksen mukaan siitä, että lattialle oli asennettu raskas kiintokaluste, joka esti laminaatille tyypillisen elämisen. Kyse ei ollut siten asunnon virheestä, vaan ostajan vastuulle kuuluvasta seikasta.

  • RAVINTOLAMELU KANTAUTUI ASUNTOON

    Kaupungin keskustasta asunto-osakkeen ostanut pariskunta vaati myyjältä ja välitysliikkeeltä 22 000 euron suuruista hyvitystä sillä perusteella, että asuntoon kantautui läheisestä ravintolasta häiritsevää melua. Myyjien ja välittäjän mielestä ostajien oli tullut ostopäätöksen tehdessään varautua kaupungin ääniin.

    Kaupan kohde sijaitsi toisessa kerroksessa aivan ravintolatilan tuntumassa. Lautakunnan mielestä oli ilmeistä ja ennakoitavaa, että ravintolasta voi tulla sen aukioloaikoina asumista haittaavia ääniä. Koska mittausten mukaan melutaso vastasi sitä häiriötä, johon ostajien oli tullut näillä tiedoin varautua, perustetta hyvitykseen ei ollut. Siinä tapauksessa, että melu ylittäisi asumisterveyden suojelemiseksi annetut normit, asianomaisen kiinteistön tulee terveysviranomaisten määräyksestä poistaa haitta.

  • KALLISTUMASTA HYVITYS

    Maanvaraiselle betonilaatalle perustettu omakotitalo oli painunut toisesta päädystään parikymmentä senttiä. Ostajat vaativat alennusta kauppahinnasta runsaat 30 000 euroa, koska painumasta ei ollut kerrottu ennen kauppaa. Myyjien mielestä ostajien olisi tullut havaita kallistuma jo ennen kauppaa.

    Painumaa ei ollut mainittu taloa koskevissa asiakirjoissa. Lautakunnan mielestä ostajien ei ollut tarvinnut myöskään havaita sitä asunnon ollessa kalustettu. Painumasta aiheutui haittaa sekä kiinteistön käytettävyydelle että asumisviihtyvyydelle. Talon oikaiseminen ei ollut lautakunnan mielestä kuitenkaan tarkoituksenmukaista siitä aiheutuvien kustannusten ja lisävahinkoriskin vuoksi. Koska haittojen osittaisestakin korjaamisesta tulisi joka tapauksessa merkittäviä kustannuksia, lautakunta päätyi suosittamaan 8 000 euron hinnanalennusta.

  • SINILEVÄÄ RANNASSA

    Rantatontin ostanut perhe vaati myyjältä 15 000 euron hinnanalennusta sillä perusteella, ettei järven veden laatu vastannut heidän odotuksiaan. Veden laatu oli vain välttävä ja siinä esiintyi runsaasti sinileväkukintoja, mikä ostajien mukaan rajoitti järven virkistyskäyttöä loma-aikana. Myyjä oli kertomansa mukaan omistanut kiinteistön vain vuoden verran eikä tiennyt tarkemmin veden laadusta. Hänen mielestään sinilevä ei ollut haitta, joka olisi estänyt kiinteistön käyttöä loma-asumiseen.

    Ympäristökeskuksen mukaan järvi oli luontaisestikin rehevä, ja sen valuma-alueella oli runsaasti rehevyyttä lisäävää peltoviljelyä. Kiinteistöön tutustuessaan ostajatkin olivat havainneet veden olevan tummaa. Myyjän ei näytetty tienneen veden laadusta tarkemmin eikä ostajille ollut annettu asiasta harhaanjohtavia tietoja. Lautakunnan mielestä veden laatu ei ollut sillä tavoin poikkeuksellisen huono, että se olisi estänyt tontin virkistyskäyttöä. Hyvitystä ei näin ollen suositettu.

  • SIIVOUSLASKU YLLÄTTI

    Yritys laskutti 130 m2:n suuruisen asunnon viikkosiivouksesta 11 tunnin työstä ja lisäksi siivoustarvikkeista 246 euroa. Asiakas piti laskua kohtuuttomana. Yrityksen mielestä lasku oli perusteltu, koska työhön oli kulunut asunnon likaisuuden vuoksi aikaa normaalia enemmän eikä käytettävästä ajasta ollut erikseen sovittu.

    Lautakunta piti esitetyn selvityksen perusteella uskottavana, ettei asuntoa olisi saatu siivottua asianmukaisesti viikkosiivoukseen yleensä käytettävissä 3–4 tunnissa. Siten kahden työntekijän työhön käyttämät 5,5 tuntia olivat työn laajuuteen nähden tarpeellisia, ja työstä esitetty 231 euron lasku oli hyväksyttävä. Sen sijaan siivousaineista ja –välineistä ei ollut perusteltua laskuttaa, koska yritys ei näyttänyt asiasta sovitun etukäteen.

Alkuun