Asuminen

  • Vääränlaiset kattopellit

    Asiakas päätti laajentaa autokatostaan. Hän katsoi rautakaupan myyjän kanssa esitteestä, että autokatoksen kattopeltiä oli vielä saatavana. Ostajan mielestä kuvan pelti oli oikeanlaista, ja hän tilasi sitä tarvitsemansa määrän 700 eurolla. Asennusvaiheessa ostaja havaitsi, etteivät pellit sopineetkaan kattoon. Niiden profiili oli muuttunut vuodesta 2006, jolloin vanha katos oli tehty. Asiakas vaati myyjää palauttamaan peltien hinnan. Myyjä tarjoutui palauttamaan 200 euroa sovinnon eleenä.

    Ostaja oli tiedustellut rautakaupassa tiettyä kattopeltimallia. Kuvaston avulla oli pyritty varmistamaan, että pellit olivat oikeanlaiset. Ostaja oli ollut varma valinnastaan, ja myyjä oli toiminut ostajan ohjeiden mukaan. Ostajan täytyy kertoa myyjälle riittävästi tavaran käyttötarkoituksesta, mitoista ja muista tarpeellisista tiedoista. Myyntitilanteessa ei ollut tullut esiin mitään sellaista, että myyjän olisi pitänyt kehottaa ostajaa vielä tarkistamaan valintansa. Kauppaa ei suositettu purettavaksi.

  • Kuluttaja paljoksui laskua

    Kuluttaja tilasi pesukoneen korjausarvion, joka tehtiin hänen asunnossaan. Hintaa ei kerrottu etukäteen, eikä yrittäjän nettisivuillakaan ollut ollut hinnastoa. Kuluttaja oli tyytymätön laskun loppusummaan. Työn osuus oli 69 euroa, matkaveloitus 44 euroa ja toimistomaksu 9 euroa. Työ kesti kuluttajan mukaan 5–10 minuuttia. Lisäksi korjaaja myöhästyi 40 minuuttia ilmoittamatta asiasta. Kuluttajan mielestä laskun oikea loppusumma olisi ollut 69 euroa.

    Kuluttaja ei ollut kysynyt palvelun hintaa ennen työn tekemistä. Silloin pitää maksaa kohtuullinen hinta siihen nähden, mitä on tehty ja mitä samanlaisista töistä tavallisesti maksetaan. Useilla yrityksillä on myös minimiaikaveloitus. Laskun kokonaissumma oli 122 euroa. Sitä, mitä työvaiheita paikan päällä oli tehty, ei kyetty arvioimaan, mutta 69 euroa työstä oli kohtuullinen summa. Myös matkakulut ja toimistokulut oli lupa veloittaa. Kuluttaja ei saanut laskusta alennusta.

  • Nokikolari jätti jälkiä

    Kuluttaja tilasi nuohouksen yhdessä paritalonaapurinsa kanssa. Kolmen viikon kuluttua nuohouksesta hän huomasi katolle johtavissa valkoisissa tikkaissa nuohoushanskoista tulleita nokijälkiä. Hän vaati nuohoojaa puhdistamaan tikkaat. Kuluttajan mielestä hanskat olisi pitänyt vaihtaa puhtaisiin ennen katolta laskeutumista. Nuohooja kertoi, ettei työhön kuulu varusteiden vaihto katolla tai kattojen ja tikkaiden pesu. Nuohooja ihmetteli, miksi kuluttaja oli havahtunut jälkiin vasta kolmen viikon kuluttua.

    On tavallista, että kattotikkaat ja savupiippua ympäröivät rakenteet nokeentuvat nuohoustyön yhteydessä jonkin verran. Nuohooja voisi olla vastuussa puhdistuksesta vain, jos se olisi erityisen työlästä tai vaatisi erityisiä puhdistus­aineita tai -keinoja. Tikkaissa oli valokuvista päätellen melko vähäisiä nokijälkiä, jotka olivat helposti puhdistettavissa kotikonstein. Nuohoojan ei tarvinnut tulla puhdistamaan tikkaita.

  • Laatuongelmia ovissa

    Asiakas tilasi puusepältä kotiinsa 14–15 vanhanaikaista väliovea 6 000 eurolla. Ostaja ei ollut tyytyväinen ovien laatuun, ja hän hankki väitteensä tueksi 1 200 euroa maksaneen tavarantarkastajan
    kertomuksen. Ostaja vaati ovista 2 532 euroa hinnanalennusta ja lisäksi tavarantarkastajan palkkion. Lisäksi myyjä oli ostajan mukaan laskuttanut 1 294 euroa mittauskäynnistä ja peiliovien terien tekemisestä, vaikka näistä ei ollut sovittu. Puusepän mukaan mahdolliset puutteet johtuivat maalauksesta, jota hän ei ollut tehnyt.

    12 ovessa oli tavarantarkastuskertomuksessa todetut virheet: halkeamia, pohjahionnan huono laatu ja maalauspuutteita. Myös maalaus oli puusepän vastuulla, koska siitä oli sovittu hänen kanssaan ja hän oli siitä laskuttanut. Myyjä ei tarjoutunut korjaamaan virheitä, joten asiakkaalla oli oikeus hinnanalennukseen. Lisälasku oli aiheeton, koska töistä ei ollut sovittu. Asiakas ei kuitenkaan esittänyt tavarantarkastuskertomuksesta kuittia, joten siitä hän ei saanut korvausta. Suositeltu hinnanalennus oli 1 500 euroa, sillä puutteet sai korjattua maalaamalla.

  • Liian vähän aurinkosähköä

    Kuluttaja osti aurinkosähköjärjestelmän asennuksineen yhteensä 14 300 eurolla. Pian osoittautui, että järjestelmä tuotti sähköä korkeintaan 2 500 kilowattituntia vuodessa, vaikka sen oli luvattu tuottavan 5 000 kWh. Ostaja vaati kaupan purkua. Asiaa tutkittiin, ja kuluttaja kaatoi varjostavat puut pihaltaan. Maahantuoja siirsi osan paneeleista itäsuunnasta etelään. Nämä toimet eivät kuitenkaan tuoneet parannusta sähköntuottoon. Myyjä halusi tehdä lisätutkimuksia, mutta ostaja ei tätä enää halunnut.

    Myyjä ja maahantuoja eivät kiistäneet sitä, että järjestelmä tuotti vähemmän sähköä kuin piti. Korjausyritykset eivät tuottaneet tulosta. Viimeinenkin varjostava puu oli hävitetty pihalta, mutta asiaan ei ollut tullut parannusta. Järjestelmässä oli olennainen virhe. Kauppa oli purettava. Myyjän ja maahantuojan oli purettava laitteisto omalla kustannuksellaan.

  • Maalämpöpumppu vikaantui

    Kuluttajan ostaman talopaketin lämmitysjärjestelmä oli maalämpö. Noin neljän vuoden käytön jälkeen järjestelmä alkoi antaa vikailmoituksia. Vikaa haettiin kauan ja hartaasti. Lopulta vika löytyi ja pumppu korjattiin. Kuluttaja vaati talopaketin myyjää ja pumpun maahantuojaa maksamaan vakuutuksen 500 euron omavastuun sekä viasta johtuneesta sähkönkulutuksesta 1 000 euroa. Maahantuoja tarjoutui maksamaan 500 euroa eli omavastuun ja myyjä 200 euroa. Kuluttaja ei tyytynyt tähän.

    Maalämpöpumpussa oli ollut epätavanomainen vika, jonka syystä ei ollut täyttä varmuutta. Ei ollut syytä epäillä kuluttajan aiheuttaneen rikkoutumisen tai että laite olisi rikkoutunut tapaturmaisesti. Laitteen olisi voinut perustellusti odottaa kestävän pidempään kuin neljä vuotta. Niinpä laite oli ollut virheellinen. Virheestä vastasivat talopaketin myyjä ja laitteen maahantuoja. Niiden oli yhdessä korvattava vakuutuksen omavastuu sekä ylimääräinen sähkönkulutus, josta kuluttaja oli esittänyt tarkat ja luotettavat laskelmat.

  • Luvaton laajennus

    Pariskunta osti osuuden asunto-osuuskunnasta. Asunnon koko oli 44 neliömetriä, ja kellarissa oli 12 neliömetrin jälkikäteen rakennettu lisähuone. Runsaan viiden vuoden kuluttua he alkoivat myydä asuntoa. Tällöin ilmeni, ettei lisähuoneella ollut viranomaisen myöntämää rakennus- tai toimenpidelupaa, ainoastaan osuuskunnan hallituksen ja isännöitsijän lupa. Pariskunta oli sitä mieltä, että kiinteistönvälittäjä oli toiminut huolimattomasti, kun ei ollut selvittänyt, ovatko lupa-asiat kunnossa. He vaativat korvausta asunnon arvonalennuksesta ja kuluistaan 6 513 euroa.

    Muutostyö oli tehty noin viisitoista vuotta ennen kauppaa. Välittäjä oli tiennyt, että kellarin huone oli jälkikäteen rakennettu, ja että muitakin muutostöitä oli huoneistossa tehty. Töille olisi pitänyt hakea vähintään rakennuslautakunnan lupa käyttötarkoituksen muutokseen vuoksi. Välittäjän olisi pitänyt tietää tämä ja tarkistaa, oliko luvat haettu. Hän oli luottanut siihen, että osuuskunnan hallinnon luvat riittivät. Mitään asunnon arvonalennusta ei osoitettu tapahtuneen. Asunnon myyntihinta oli ollut 84 prosenttia ostohintaa suurempi. Välittäjän piti korvata asiaa selvittäneen arkkitehdin palkkio, 403 euroa.

  • Ikkunat avautuivat väärään suuntaan

    Uuden asunnon ostajat eivät suostuneet vapauttamaan myyjän asettamaa vakuutta vuositarkastuksen jälkeen. Kylpyhuoneen tuuletusikkunat avautuivat alhaalta ylös, vaikka piirustuksissa suunta oli ylhäältä alas. Makuuhuoneen tuuletusikkunaan myyjä oli asennuttanut jousen ja puhdistusohjeet, kun ostajat olivat valittaneet niistä. Ostajat pitivät virheenä myös sitä, että olohuoneen tuuletusikkunat avautuivat nurkkaan päin. Ostajat vaativat, että ikkunat asennetaan oikein päin, jotta niiden peseminen käy ongelmitta.

    Kylpyhuoneen ikkunoiden väärällä suunnalla ei arvioitu olevan merkitystä käytettävyyteen, eikä se myöskään alentanut asunnon arvoa. Myyjän tarjoama ikkunapumppujen asentaminen oli riittävä korjaustapa. Makuuhuoneen ikkunan osalta riitti jousen asennus ja puhdistusohje. Myöskään nurkkaan avautuvat olohuoneen tuuletusikkunat eivät olleet virhe. Hyvä rakennustapa tai muut määräykset eivät edellytä ikkunoiden avautuvan määrätyllä tavalla. Virhettä ei ollut ja ostajien oli suostuttava vakuuden vapauttamiseen.

  • Lumieste vaurioitti kattoa

    Talon katolle asennettiin uusi peltikate ja kaksi 3 metrin lumiestettä. Hinta oli 20 200 euroa. Urakoitsija antoi työlle 5 vuoden ja materiaaleille 20 vuoden takuun. Vajaan kolmen vuoden kuluttua asiakas huomasi toisen lumiesteen irronneen siten, että kattopeltiin oli tullut vaurioita. Urakoitsija kiinnitti lumiesteen uudestaan, mutta ei suostunut korjaamaan katon vaurioita, koska vuoden 2019 talvella oli ollut poikkeuksellinen lumikuorma, eikä talonomistaja ollut huolehtinut lumenpoistosta.

    Lumiesteet oli asennettu samoin kuin entiset ja toisin kuin valmistaja suositteli. Ne olisi pitänyt asentaa koko katon lappeen pituudelle. Asiakkaalle olisi pitänyt ehdottaa valmistajan suosittelemaa asennustapaa ja kertoa muun asennustavan riskeistä. Myös lumen poistosta ja lumen katkaisemisesta esteen molemmilta puolilta olisi pitänyt neuvoa asiakasta. Näytti myös siltä, että rikkoutunut lumieste oli puutteellisesti kiinnitetty. Urakoitsijan piti korjata kattopelti tai korvata korjauksesta koituneet kustannukset.

  • Keittiö viivästyi

    Kuluttajat tilasivat yritykseltä uudet keittiökalusteet asennuksineen. Kalusteiden hinta oli 32 517 euroa ja asennuksen 7 234 euroa. Kalusteet tulivat ajallaan, mutta asennustyö viivästyi seitsemän viikkoa. Tilaajat vaativat sopimusehtojen mukaista viivästyskorvausta koko toimituksen hinnasta, yhteensä 2 161 euroa. Myyjä tarjosi korvausta vain asennuksen hinnasta eli 539 euroa. Kalustetoimitus ja asennussopimus olivat eri sopimuksia.

    Viivästyskorvaus oli ehtojen mukaan kultakin alkaneelta viivästysviikolta yksi prosentti viivästynyttä toimitusta vastaavasta osasta hintaa, kuitenkin enintään 10 prosenttia. Kaluste- ja asennussopimuksia oli tarkasteltava kokonaisuutena, koska kyseessä oli sama keittiötoimitus ja sopimukset oli tehty samojen osapuolten välillä. Keittiö ei ollut miltään osin tilaajien käytettävissä viivästyksen aikana, vaikka kalusteet olikin toimitettu. Vakiokorvaus piti maksaa keittiötoimituksen kokonaishinnasta, kuten tilaajat vaativat.

  • Valokuitu tuli kalliiksi

    Kuluttaja tilasi valokuituliittymän kesämökilleen 100 eurolla. Tilausajankohtana alueella oli jo aloitettu rakennustyöt, minkä vuoksi yritys oli nostanut liittymän hintaa 1 200 euroon. 100 euron hinta oli ollut voimassa niille tilaajille, jotka olivat tilanneet liittymän tiettyyn päivään mennessä. Asia ei ilmennyt tilauslomakkeesta. Asiakas vaati saada liittymän sovittuun 100 euron hintaan. Tähän yritys ei suostunut. Verkon rakentaminen oli jo edennyt kuluttajan käyttöpaikan ohi, ja liittymän toimittaminen 100 euron hintaan olisi tullut kohtuuttoman kalliiksi, kun kaivaukset olisi pitänyt avata uudelleen.

    Yrityksen soveltamien yleisten ehtojen mukaan yrityksellä on oikeus irtisanoa sopimus, jos palvelun tuottaminen aiheuttaa sille kohtuuttomia kustannuksia. Yritys kertoi, että alitukset ja rungot oli jo tehty mökin ohi, ja että runkokaapeliin on varattu kuidut vain rakentamisen alkamisen hetkellä tilattuja liittymiä varten. Tätä kertomusta ei ollut syytä epäillä. Rakentamisen aloittamisen jälkeen tehdyt tilaukset olisivat siten tulleet yritykselle kohtuuttoman epäedullisiksi 100 euron hinnalla. Yrityksellä oli oikeus irtisanoa sopimus ja kuluttajalla mahdollisuus solmia 1 200 euron sopimus.

  • Vuokranalennusta häiriöistä

    Vuokra-asunnossa oli ollut toistuvia vesikatkoksia sekä suuria melu- ja muita häiriöitä. Samassa taloyhtiössä sijaitsevissa viereisissä taloissa oli tehty peruskorjauksia. Vuokralaisen mukaan meluhaittaa oli ollut useita kuukausia, ja lisäksi oli ollut ajoittaisia sähkökatkoja ja TV-signaalin toimimattomuutta. Vuokralainen vaati 1 000 euron suuruista vuokranalennusta, mikä vastasi noin kuukauden vuokraa. Vuokranantajan mielestä häiriöt eivät olleet niin suuria, että niistä olisi pitänyt antaa vuokranalennusta. Rakennustyömaan melu kuuluu kaupunkiasumiseen eivätkä vesi- ja sähkökatkot olleet merkittäviä.

    Vuokranantaja ei esittänyt selvitystä siitä, millä tavalla viereisten talojen korjauksista ja niiden mahdollisesti aiheuttamista haitoista oli ilmoitettu vuokralaiselle. Vuokranantaja kyllä myönsi, ettei kaikista sähkö- ja vesikatkoista ollut ilmoitettu etukäteen. Toisaalta asiassa ei ollut myöskään selvää, kuinka paljon huoneistossa oli ollut sähkö- ja vesikatkoksia. Ainakin yhtenä kuukautena vesi oli kokonaan poikki kuutena päivänä ja lämmin vesi yhtenä päivänä. Muitakin vesikatkoja oli ollut. Meluhaitan kestostakaan ei ollut tietoa. Vuokralainen sai alennusta vuokrasta 200 euroa.

  • Huima vesilasku

    Tyhjillään olevassa kiinteistössä sattui vesivahinko. Putkesta oli pettänyt liitos, ja vettä oli vuotanut viemäreihin ja talon rakenteisiin yli 1 000 m3. Tästä seurasi 4 348 euron jätevesilasku. Lasku perustui puhtaan veden kulutukseen. Asiakas vaati laskua kohtuullistettavaksi 50 prosenttia, koska kaikki vesi ei ollut valunut viemäriin vaan suuri osa oli valunut talon rakenteisiin. Vesilaitoksen mukaan laskutus oli tapahtunut sopimusehtojen mukaisesti. Lisäksi asiakas oli laiminlyönyt velvollisuutensa katkaista vedentulo jättäessään talon tyhjilleen.

    Jätevesilaskutus perustuu lain mukaan puhtaan veden kulutukseen. Poisjohdettavan jäteveden määrää ei yleisesti mitata. Tämä on vesilaitosten yleinen käytäntö. Tapauksessa ei ollut selvitystä siitä, että laskutettu määrä olisi poikennut huomattavasti viemäriin päätyneen jäteveden määrästä. Asiakkaan olisi myös pitänyt huolehtia vedentulon katkaisusta. Laskua ei kohtuullistettu.

  • Yllättävä julkisivuremontti

    Pariskunta osti 550 000 euron hintaisen asunnon viime vuosisadalla rakennetusta talosta. Isännöitsijäntodistuksen mukaan pihanpuoleinen julkisivu oli kunnostettu vuonna 2004. Vajaa vuosi kaupanteosta taloyhtiö päätti pihajulkisivujen kunnostuksesta. Ostajien osuus kuluista oli vajaa 20 000 euroa. Ostajille valkeni, että talossa oli runsaat puoli vuotta ennen kauppaa tehty kuntokartoitusraportti, jossa kunnostusta suositeltiin. Raportti oli ollut myyjän tiedossa, mutta tämä ei ollut kertonut asiasta ostajille. Ostajat vaativat myyjää korvaamaan remonttikulut.

    Julkisivut oli kunnostettu alle 15 vuotta sitten, joten ostajilla oli oikeus luottaa siihen, että ne olivat rakennuksen ikään nähden hyvässä kunnossa eivätkä ainakaan kokonaiskunnostuksen tarpeessa. Julkisivujen ulkonäöstä ei olisi voinut päätellä ongelmia. Myyjän olisi pitänyt kertoa kuntotarkastusraporteista ja antaa ne ostajille. Kysymys oli niin merkittävästä korjaustarpeesta, että se olisi todennäköisesti vaikuttanut kauppahintaan, jos se olisi ollut tiedossa. Myyjän oli maksettava ostajille 3 000 euroa hinnanalennusta.

  • Pöytä naarmuuntui

    Asiakas osti lasiliikkeeltä pöydän päälle lasin 380 eurolla. Kun hän laittoi sitä paikoilleen, pöydän puupinta naarmuuntui. Asiakkaan mielestä lasissa oli vikaa. Pöytää vasten tulevalla lasipinnalla oli epätasaisuuksia, jotka vahingoittivat pöydän pintaa. Asiakas vaati joko uutta, kunnollista lasia tai lasin hinnan palauttamista. Lisäksi hän vaati 2 000 euroa pöydän pinnan naarmuuntumisesta. Tämän verran pöytä oli maksanut vuonna 2009. Myyjän mielestä naarmuuntuminen oli asiakkaan vika, koska hän oli itse asentanut lasin pöytälevyn päälle ja samalla naarmuttanut sitä.

    Valokuvista näkyi, että lasissa oli epätasaisuuksia, jotka voivat naarmuttaa pöytää. Myyjän piti toimittaa asiakkaalle uusi vastaava, sileä pöytälasi tai purkaa kauppa. Vahingoittunut pöytä oli kuitenkin jo yli kymmenen vuotta vanha, joten siinä oli todennäköisesti ollut käytön jälkiä ennestään. Ei ollut mahdollista selvittää, mitkä naarmut syntyivät vasta pöytälasin asentamisen jälkeen. Kuluttaja toimitti lautakuntaan videoita, joissa pöytä naarmuuntuu lasia liikuttaessa. Lasia ei kuitenkaan ole tarkoitus liikuttaa. Pöydän iän ja kuluttajan itse tekemien naarmujen takia sopivaksi vahingonkorvaukseksi katsottiin 100 euroa.

  • Perintöriita ei kannata

    Toinen kahdesta kuolinpesän osakkaasta olisi halunnut ostaa pesään kuuluvan asunnon, mutta osakkaat eivät kyenneet sopimaan hinnasta. Myynti annettiin välitysliikkeen tehtäväksi. Lopulta toinen osakas osti asunnon. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen välittäjään, sillä hän olisi halunnut asunnon myytäväksi tarjouskaupalla. Välitysliike ilmoitti ennen välityssopimuksen tekemistä, ettei se ole mahdollista. Osakas joutui maksamaan osuutensa välityspalkkiosta ja varainsiirtoveron. Hän oli olettanut, ettei välityspalkkiota tarvitse maksaa, jos hän ostaa kohteen itse. Varainsiirtoveron maksukin oli hänestä väärin.

    Osakas oli kuolinpesän osakkaana tehnyt välityssopimuksen, vaikka tiesi, ettei liike laittaisi kohdetta myytäväksi tarjouskaupalla. Sopimuksen olisi voinut tehdä myös muun välittäjän kanssa. ­Välitysliike välitti kohdetta sopimuksen mukaisesti ja sai siitä myös ulkopuolisen tahon tarjouksen. Se, että ostaja oli toinen osakkaista, ei vaikuta välitysliikkeen oikeuteen saada sovittu palkkio. Kohteesta oli peritty varainsiirtovero verottajan ohjeistuksen mukaisesti. Välitysliike ei ollut menetellyt virheellisesti.

  • Valitus myöhässä

    Kuluttaja tilasi luonnonkumitäytteisen runkopatjan ja sijauspatjan. Ne maksoivat yhteensä 1 390 euroa. Patjat toimitettiin kuluttajalle tammikuun viimeinen päivä. Helmikuussa ostaja havaitsi, että patjat haisevat voimakkaasti kumille. Hän ilmoitti kuitenkin myyjälle vasta seuraavan vuoden huhtikuussa haluavansa purkaa kaupat hajun vuoksi. Myyjän mielestä kuluttaja ilmoitti virheestä liian myöhään. Myyjän mukaan muut ­liikkeen patjat eivät haisseet.

    Tavaran virheestä on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta. Kuluttaja oli kertonut huomanneensa hajun noin kuukauden kuluttua kaupasta, mutta hän ilmoitti virheestä vasta noin vuoden ja kolmen kuukauden päästä. Hän oli ottanut patjat käyttöön vuoden kuluttua niiden toimittamisesta, ja siksi hän ei ollut ilmoittanut virheestä aiemmin. Lautakunnan mukaan aika oli auttamattomasti liian pitkä. Kaupan purkua ei suositettu.

  • Pieleen mennyt urakka

    Kuluttaja sopi yrityksen kanssa maan­rakennustöistä tontillaan, muun muassa salaojituksesta, muista kaivutöistä ja pihan tasoituksesta. Hän oli tyytymätön työhön. Salaojituksessa oli puutteita, siitä puuttui muun muassa kaksi tarkastuskaivoa. Pihalle oli jäänyt isoja maa­kasoja ja kiviä, puusta oli katkottu oksia ja maakellaria oli vahingoitettu. Kuluttaja vaati tarkastuskaivoista 90 euron edestä tarvikkeita ja kahdeksasta omasta työtunnista 80 euroa. Muilta osin hän vaati 3 000 euron hinnanalennusta, jolla arveli saattavansa työt loppuun.

    Kuluttajan vaatimus tarkastuskaivoista oli asianmukainen. Muiden töiden loppuunsaattamisesta kuluttaja kertoi saaneensa 3 000 euron suullisen tarjouksen. Valokuvista näkyi, että pihalla oli kiviä ja suuria maakasoja. Töiden loppuunsaattamista ei kuitenkaan ollut teetetty, joten korvaussumma piti arvioida. Maatäyttöjen muotoilu oli vähäinen osa 6 500 euron urakkasopimuksesta, joten hinnanalennuksen määräksi arvioitiin 1 300 euroa. Yhteensä urakoitsijalle tuli maksettavaa 1 470 euroa.

  • Kuravettä hanasta

    Asiakkaat tilasivat omakotitalonsa porakaivoon pumpun ja paineastian vuonna 2014. Laitteiden ja asennusten hinta oli yhteensä 4 100 euroa. Vuonna 2018 vedenpaine laski ja hanasta alkoi tulla likaista vettä, joka oli joko ruosteista tai kuraista. Asiakkaat vaativat yrittäjältä 960 euroa, koska heidän mielestään pumpun asennuksessa oli tehty virhe. Pumppu oli ruostunut, ja sen virtajohdon kiinnitykset olivat pettäneet sotkien kaivon. Pumppu oli heidän mukaansa asennettu väärään syvyyteen niin, ettei se toiminut vaaditulla tavalla vedenpinnan syvyyteen nähden. Yrittäjän mielestä ongelma johtui vedenpinnan alenemisesta.

    Kuvissa pumpun pinta näytti ruostuneelta. Veteen oli irronnut kiinnitysmateriaalia, ja virtajohto oli rispaantunut. Pumpun rikkoutumisen tarkka syy jäi kuitenkin epäselväksi. Virtajohdon teippaukset olivat irronneet veteen, ja virtajohto oli rispaantunut. Yrittäjän olisi pitänyt todistaa menetelleensä ammattitaitoisesti ja huolellisesti, eikä se ollut tehnyt niin. Palvelussa oli virhe. Pumpun voi olettaa kestävän pidempään kuin noin viisi vuotta. Yrityksen oli maksettava hinnanalennusta 500 euroa.

  • Märkiä puita

    Kuluttaja tilasi kaksi heittomottia 33 senttimetrin koivuklapeja 120 eurolla. Hakiessaan puita kuluttaja tarkisti, että ne olivat päällisin puolin kuivia. Kotona puita pinotessaan hän huomasi, että kasa ei ollut keskeltä kuiva. Seassa oli homeisia klapeja, kuusta, ohuita soiroja ja tuohta. Osa klapeista oli lyhyitä pätkiä. Myyjä halusi, että asiakas toimittaa klapit myymälään tarkastettavaksi. ­Toisena vaihtoehtona myyjä tarjoutui purkamaan kaupan.

    Ostaja toimitti lautakunnalle valokuvia, mutta niistä virhettä ei voitu luotettavasti todeta. Myyjänkin mukaan puut ­olivat kuvissa laadultaan tasamittaista koivua. Se, että seassa oli jonkin verran tuohta, ei ollut virhe. Myyjä oli tarjoutunut antamaan lisää puita, jos ostaja olisi tuonut kuorman tarkastettavaksi. Myyjä olisi myös purkanut kaupan. Kun ostaja oli näistä kieltäytynyt, ei hänellä ollut oikeutta vaatimaansa 60 euron hinnan­alennukseen, vaikka olisikin näyttänyt virheen toteen.

  • Pientä haittaa vesivuodosta

    Asiakkaat ostivat uuden asunnon. Noin kuukauden kuluttua he huomasivat vuodon keittiön katossa. Syyksi ilmeni virheellisesti asennettu vessanpönttö. Myös alakerran pönttö oli asennettu väärin. Korjaukset kestivät noin kolme viikkoa. Ostajat vaativat myyjältä 2 500 euron korvausta asumishaitasta ja työansioiden menetyksestä. Myyjän ­mielestä haitta oli niin vähäinen, ettei korvaukseen ollut aihetta.

    Ostajilla ei ollut esittää näyttöä ansioiden menetyksestä eikä siitä, että työajan käyttäminen asian hoitamiseen olisi ollut välttämätöntä, ainakaan siinä laajuudessa kuin ostajat esittivät. Käyttöhyödyn menettämisen pitää olla olennaista, jotta se on korvattava. Vaikka wc-pöntöt olivat korjausten ajan pois käytöstä, jompikumpi wc oli ollut aina käytössä. Saunaa olisi voinut käyttää, jos asukkaat olisivat antaneet siirtää irrotetun wc-pöntön muualle. Asunto oli ollut asumiskelpoinen, eikä korvausta suositettu.

  • Väärä tonttivuokra myyntiesitteessä

    Pariskunta osti omakotitalon, joka sijaitsi vuokratontilla. Myyntiesitteessä tontin vuokraksi ilmoitettiin 467 euroa vuodessa. Ostajat saivat laskun vuokrasta vuoden alussa. He maksoivat sen, mutta hämmästyivät kun saivat laskun myös loppuvuodesta. Ilmeni, että myyntiesitteessä oli ilmoitettu puolen vuoden vuokra. Myöskään sen jälkeen tulleesta indeksikorotuksesta ei ollut kerrottu. Ostajat vaativat myyjiltä ja välitysliikkeeltä 9 531 euroa, mikä oli puolet ilmoitetun ja todellisen vuokran erotuksesta 40 vuoden ajalta.

    Ostajilla oli oikeus luottaa myyntiesitteen tietoihin, vaikka vuokrasopimus oli ollut nähtävänä ennen kauppaa. Esitteen tietoja ei tarvitse verrata muihin asia­kirjoihin. Pitkäaikaisen maanvuokrasopimuksen vuokra on yleensä melko vakaa vuokrasopimuksen voimassaolon ajan. Esitteen tieto antoi väärän kuvan vuokratasosta tuleville vuosille. Välitysliikkeen piti maksaa ostajille 2 300 euron korvaus, mikä vastasi vuokrien erotusta viiden vuoden ajalta. Jos myyjät joutuivat maksumieheksi, välitysliikkeen oli korvattava rahat myyjälle.

  • Velat vanhentuvat

    Kuluttaja osti vuonna 2008 lomakiinteistön. Myyntiesitteen mukaan tontin niin kutsuttu vesijättö kuului kiinteistölle, sillä se oli lunastettu. Lunastus oli mainittu myös kiinteistörekisteriotteessa. Runsaan kymmenen vuoden päästä kävi ilmi, ettei vesijättöä ollutkaan lunastettu. Kuluttaja vaati kiinteistönvälitysliikkeeltä 1 690 euron korvausta, mikä oli Maanmittauslaitoksen hinnaston mukainen toimituskulu lunastuksesta.

    Välitysliikkeen täytyy säilyttää toimeksiantoa koskevat asiakirjat viisi vuotta kaupantekopäivästä. Asiakirjat oli tuhottu, eikä enää voitu selvittää, mistä väärä tieto oli tullut. Asialla ei kuitenkaan ollut enää merkitystä, sillä mahdollinen velka oli joka tapauksessa vanhentunut. Velan vanhentuminen olisi pitänyt katkaista viimeistään 10 vuoden kuluttua kaupanteosta, eikä näin ollut tehty.

  • Hidas sauna

    Asiakas tilasi kiukaan asennuksineen 1 390 eurolla. Runsaan viikon kuluttua hän vaati kaupan purkamista, sillä hänen mukaansa kiukaan lämpeneminen kesti 105 minuuttia. Myyjän nettisivuilla lämpenemisajaksi oli ilmoitettu 40–60 minuuttia, ja käyttöohjeessa aika oli 45–75 minuuttia. Termostaattikin oli ostajan mielestä väärässä paikassa. Ohjauskeskus piti asettaa 85 tai 90 asteeseen, jotta saunomislämpötila olisi ollut 70 astetta. Tämä kulutti ylimääräistä sähköä 150 euron edestä vuodessa.

    Asentaja oli käynyt tarkastamassa kiukaan. Lämpötila oli tunnin lämmityksen jälkeen yli 60 astetta. On tyypillistä, että ohjauspaneelin lämpötila on asetettu 10–15 astetta korkeammaksi kuin haluttu lämpötila. Halutun lämpötilan saavuttamiseen vaikuttavat monet seikat, esimerkiksi saunan koko ja ilmanvaihto sekä kiukaalle kaadettava vesi. Kiuas oli niin sanottu verkkokiuas, jonka ominaisuudet poikkeavat perinteisestä laatikkokiukaasta. Termostaatin paikkakaan ei ollut väärä. Kauppaa ei purettu.

  • Puhdas vesi jäi toiveeksi

    Omakotiasujat ostivat vedenpuhdistuslaitteen 4 930 eurolla. Kahden viikon kuluttua kaupasta he valittivat myyjälle, että laite ei soveltunut heidän tarpeisiinsa. Myyjä ei ollut maininnut, että laite tarvitsee erillisen paineastian. Lisäksi laite tuotti viemäriin lähes saman verran likaista vettä kuin se tuotti. Ostajien kaivo ei kestänyt tällaista kulutusta. Laite soveltui lähinnä mökki­käyttöön. Nämä tiedot olisivat käyneet ilmi käyttöohjeista, mutta ostajat saivat ohjeet vasta, kun laite toimitettiin heille.

    Ostopäätöksen kannalta merkittävät tiedot on annettava ostajalle ennen ostopäätöstä. Ostajille ei ennen kauppaa kerrottu laitteen soveltuvuudesta rakennuksen pinta-alaan nähden, eikä myöskään sitä, että laitteen käyttö vaatii erillisen paineastian. Heillä oli oikeus kaupan purkuun. Myyjän oli haettava laite pois omalla kustannuksellaan. 800 euron asennuskulut jäivät ostajan vahingoksi. Viimeistään asentajan olisi pitänyt perehtyä ohjeisiin ja havaaseita, ettei laitetta kannata asentaa.

  • Nurmikon pohjatyöt jäivät puolitiehen

    Asiakas sopi maanrakennusyrittäjän kanssa pihan pohjatöistä. Piha piti muotoilla ja kunnostaa niin, että siihen voisi perustaa nurmikon. Tilaaja ei ollut tyytyväinen työn laatuun. Pihan pintaan oli jätetty kantoja ja kiviä. Nurmikon istuttamiseen olisi tarvittu valtavan iso multamäärä. Tilaaja vaati 1 277,40 euron laskuun viittä työtuntia vastaavaa hyvitystä eli 421,60 euroa. Urakoitsijan mielestä työssä ei ollut vikaa. Sitä paitsi hän vuokrasi asiakkaalle edullisesti kaivinkoneen, kun tämä halusi itse korjata työn jälkeä.

    Toimitetuista kuvista näkyi, että pihalla oli lukuisia suuria kiviä ja kantoja. Pohjatöihin olisi kuulunut näiden poisto, koska muutoin nurmikon perustaminen tavanomaisella multavahvuudella ei olisi mahdollista. Kun pihaa ei ollut kunnolla tasoitettu ja kiviä ja kantoja poistettu, oli työ pitänyt tehdä osin uudelleen. Myös maan kallistus talon vieressä oli tehty väärin, ja jo kertaalleen tasoitettu alue piti tasoittaa uudelleen, kun raskaalla työkoneella oli tehty siihen jälkiä. Tilaajalla oli oikeus 337,30 euron hinnanalennukseen. Summa vastasi neljän tunnin työtä.

  • Asunto meni sivu suun

    Asuntoa havitellut kuluttaja vaati välitysliikkeeltä 5 100 euroa vahingonkorvausta: 5 000 euroa siitä, että hänen mielestään asunto oli myyty toiselle alihintaan ja 100 euroa puhelin- ja bensakuluista sekä ajankäytöstä. Kuluttaja olisi kuulemma tehnyt 5 000 euron voiton, kun hän olisi myynyt asunnon eteenpäin voitollisesti. Hänen mielestään välittäjä oli johtanut häntä harhaan väittäessään, ettei asunnosta ollut tehty tarjouksia, vaikka kyse oli siitä, ettei hyväksyttyjä tarjouksia ollut tehty.

    Myyjä saa itse päättää, kenelle asuntonsa myy. Asunnon saa myydä myös pyyntihintaa halvemmalla, sillä pyyntihinta ei sido myyjää. Kiinteistönvälittäjä ei voi määrätä myyjää tarjousten hyväksymisessä tai hylkäämisessä, eikä hänen tarvitse kertoa muista tarjouksista, jos myyjä ei sitä halua. Korvauksia ei tullut.

  • Keittiösuunnitelma meni pieleen

    Kuluttaja tilasi keittiökalusteiden suunnittelutyön, toimituksen ja asennuksen. Keittiökalusteita ei voitukaan asentaa suunnitelman mukaisesti. Suunnittelija ei ollut ottanut huomioon, että vesiputket ja viemäröinti olisivat jääneet astianpesukoneen taakse. Astianpesukone oli suunniteltu sijoitettavaksi kaapiston reunaan ja jätevaunut hellan viereen. Niiden paikkaa oli vaihdettava. Kuluttajan mielestä keittiö ei enää ollut niin toimiva kuin suunnitelmassa. Myyjä maksoi erheestään 100 euroa hinnanalennusta. Kuluttaja vaati alennusta vielä 421,20 euroa, johon sisältyi ylimääräisiä sähkötöitä 71,81 euroa.

    Keittiöasennuksen lopputulos poikkesi suunnitelmassa esitetystä ja sovitusta. Syynä oli suunnittelijan virhe. Tästä tilaajalla oli oikeus 200 euron alennukseen, joten myyjän maksettavaksi jäi vielä 100 euroa. Sähköasennuskuluista lautakunta ei suosittanut korvausta, sillä valokuvat eivät osoittaneet, että alkuperäisen pistorasian kohdalla ei voinut tehdä tavanomaisia askareita.

  • Vesi pilasi keittiön lattian

    Asukas huomasi heti asumisoikeusasuntoon muutettuaan, että keittiön lattia oli märkä. Astianpesukoneen haitariputki oli irronnut viemäriputkesta, ja vesi oli valunut allaskaapin alle. Talon omistaja vaati asukasta korvaamaan vesivahingon korjauskulut. Omistajan mielestä vahinko oli syntynyt asukkaan astianpesukonetta asennettaessa, asukkaan mielestä edellisen asukkaan konetta irrotettaessa. Lisäksi asukas vaati, että omistajan korvaa asian selvittelykuluja 4 232 euroa.

    Selvää oli, että haitariputki oli irronnut liitoksestaan. Siksi vesi oli valunut lattialle. Edellisellä asukkaallakin oli kuitenkin ollut astianpesukone, eikä talon omistaja ollut poismuuton jälkeen tarkastanut putkiliitoksia. Saatu selvitys ei osoittanut, oliko haitariputki liikkunut tiskikoneen poiston vai asennuksen yhteydessä. Koska talon omistaja ei näyttänyt, että uusi asukas olisi aiheuttanut vahingon, tämän ei tarvinnut korvata sitä. Asukas ei saanut vaatimiaan kuluja, koska lautakunnassa osapuolet vastaavat itse kuluistaan.

  • Hinnasta pitää kertoa heti

    Kuluttajan ulkoporeammeen lämmitin rikkoutui. Hän tilasi huoltoliikkeeltä uuden lämmittimen asennuksineen. Hinnaksi huoltoliike kertoi kysyttäessä noin 300 euroa. Laskun saavuttua selvisi, että ammeeseen sopiva lämmitin maksoi 452 euroa. Kuluttaja ei tätä hyväksynyt, vaan vaati hinnanalennusta 152 euroa. Lämmittimen hinta oli huoltoliikkeen tiedossa viimeistään asennushetkellä, mutta kuluttajalle sitä ei kerrottu.

    Huoltoliike ei ollut kysyttäessä tiennyt, mikä kuluttajan poreammeeseen sopivan lämmittimen hinta olisi tarkalleen. Liike oli kuitenkin saanut tiedon lämmittimen toimittajalta paljon ennen asennusta. Liikkeen oisi pitänyt olla yhteydessä kuluttajaan ja kertoa, että arvio ei ollut osunut kohdalleen. Näin kuluttaja olisi voinut päättää, haluaako silti korjauttaa ammeen. Kuluttajalla oli oikeus 75 euron hinnanalennukseen.

Alkuun