Asuminen

  • Huima vesilasku

    Tyhjillään olevassa kiinteistössä sattui vesivahinko. Putkesta oli pettänyt liitos, ja vettä oli vuotanut viemäreihin ja talon rakenteisiin yli 1 000 m3. Tästä seurasi 4 348 euron jätevesilasku. Lasku perustui puhtaan veden kulutukseen. Asiakas vaati laskua kohtuullistettavaksi 50 prosenttia, koska kaikki vesi ei ollut valunut viemäriin vaan suuri osa oli valunut talon rakenteisiin. Vesilaitoksen mukaan laskutus oli tapahtunut sopimusehtojen mukaisesti. Lisäksi asiakas oli laiminlyönyt velvollisuutensa katkaista vedentulo jättäessään talon tyhjilleen.

    Jätevesilaskutus perustuu lain mukaan puhtaan veden kulutukseen. Poisjohdettavan jäteveden määrää ei yleisesti mitata. Tämä on vesilaitosten yleinen käytäntö. Tapauksessa ei ollut selvitystä siitä, että laskutettu määrä olisi poikennut huomattavasti viemäriin päätyneen jäteveden määrästä. Asiakkaan olisi myös pitänyt huolehtia vedentulon katkaisusta. Laskua ei kohtuullistettu.

  • Yllättävä julkisivuremontti

    Pariskunta osti 550 000 euron hintaisen asunnon viime vuosisadalla rakennetusta talosta. Isännöitsijäntodistuksen mukaan pihanpuoleinen julkisivu oli kunnostettu vuonna 2004. Vajaa vuosi kaupanteosta taloyhtiö päätti pihajulkisivujen kunnostuksesta. Ostajien osuus kuluista oli vajaa 20 000 euroa. Ostajille valkeni, että talossa oli runsaat puoli vuotta ennen kauppaa tehty kuntokartoitusraportti, jossa kunnostusta suositeltiin. Raportti oli ollut myyjän tiedossa, mutta tämä ei ollut kertonut asiasta ostajille. Ostajat vaativat myyjää korvaamaan remonttikulut.

    Julkisivut oli kunnostettu alle 15 vuotta sitten, joten ostajilla oli oikeus luottaa siihen, että ne olivat rakennuksen ikään nähden hyvässä kunnossa eivätkä ainakaan kokonaiskunnostuksen tarpeessa. Julkisivujen ulkonäöstä ei olisi voinut päätellä ongelmia. Myyjän olisi pitänyt kertoa kuntotarkastusraporteista ja antaa ne ostajille. Kysymys oli niin merkittävästä korjaustarpeesta, että se olisi todennäköisesti vaikuttanut kauppahintaan, jos se olisi ollut tiedossa. Myyjän oli maksettava ostajille 3 000 euroa hinnanalennusta.

  • Pöytä naarmuuntui

    Asiakas osti lasiliikkeeltä pöydän päälle lasin 380 eurolla. Kun hän laittoi sitä paikoilleen, pöydän puupinta naarmuuntui. Asiakkaan mielestä lasissa oli vikaa. Pöytää vasten tulevalla lasipinnalla oli epätasaisuuksia, jotka vahingoittivat pöydän pintaa. Asiakas vaati joko uutta, kunnollista lasia tai lasin hinnan palauttamista. Lisäksi hän vaati 2 000 euroa pöydän pinnan naarmuuntumisesta. Tämän verran pöytä oli maksanut vuonna 2009. Myyjän mielestä naarmuuntuminen oli asiakkaan vika, koska hän oli itse asentanut lasin pöytälevyn päälle ja samalla naarmuttanut sitä.

    Valokuvista näkyi, että lasissa oli epätasaisuuksia, jotka voivat naarmuttaa pöytää. Myyjän piti toimittaa asiakkaalle uusi vastaava, sileä pöytälasi tai purkaa kauppa. Vahingoittunut pöytä oli kuitenkin jo yli kymmenen vuotta vanha, joten siinä oli todennäköisesti ollut käytön jälkiä ennestään. Ei ollut mahdollista selvittää, mitkä naarmut syntyivät vasta pöytälasin asentamisen jälkeen. Kuluttaja toimitti lautakuntaan videoita, joissa pöytä naarmuuntuu lasia liikuttaessa. Lasia ei kuitenkaan ole tarkoitus liikuttaa. Pöydän iän ja kuluttajan itse tekemien naarmujen takia sopivaksi vahingonkorvaukseksi katsottiin 100 euroa.

  • Perintöriita ei kannata

    Toinen kahdesta kuolinpesän osakkaasta olisi halunnut ostaa pesään kuuluvan asunnon, mutta osakkaat eivät kyenneet sopimaan hinnasta. Myynti annettiin välitysliikkeen tehtäväksi. Lopulta toinen osakas osti asunnon. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen välittäjään, sillä hän olisi halunnut asunnon myytäväksi tarjouskaupalla. Välitysliike ilmoitti ennen välityssopimuksen tekemistä, ettei se ole mahdollista. Osakas joutui maksamaan osuutensa välityspalkkiosta ja varainsiirtoveron. Hän oli olettanut, ettei välityspalkkiota tarvitse maksaa, jos hän ostaa kohteen itse. Varainsiirtoveron maksukin oli hänestä väärin.

    Osakas oli kuolinpesän osakkaana tehnyt välityssopimuksen, vaikka tiesi, ettei liike laittaisi kohdetta myytäväksi tarjouskaupalla. Sopimuksen olisi voinut tehdä myös muun välittäjän kanssa. ­Välitysliike välitti kohdetta sopimuksen mukaisesti ja sai siitä myös ulkopuolisen tahon tarjouksen. Se, että ostaja oli toinen osakkaista, ei vaikuta välitysliikkeen oikeuteen saada sovittu palkkio. Kohteesta oli peritty varainsiirtovero verottajan ohjeistuksen mukaisesti. Välitysliike ei ollut menetellyt virheellisesti.

  • Valitus myöhässä

    Kuluttaja tilasi luonnonkumitäytteisen runkopatjan ja sijauspatjan. Ne maksoivat yhteensä 1 390 euroa. Patjat toimitettiin kuluttajalle tammikuun viimeinen päivä. Helmikuussa ostaja havaitsi, että patjat haisevat voimakkaasti kumille. Hän ilmoitti kuitenkin myyjälle vasta seuraavan vuoden huhtikuussa haluavansa purkaa kaupat hajun vuoksi. Myyjän mielestä kuluttaja ilmoitti virheestä liian myöhään. Myyjän mukaan muut ­liikkeen patjat eivät haisseet.

    Tavaran virheestä on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta. Kuluttaja oli kertonut huomanneensa hajun noin kuukauden kuluttua kaupasta, mutta hän ilmoitti virheestä vasta noin vuoden ja kolmen kuukauden päästä. Hän oli ottanut patjat käyttöön vuoden kuluttua niiden toimittamisesta, ja siksi hän ei ollut ilmoittanut virheestä aiemmin. Lautakunnan mukaan aika oli auttamattomasti liian pitkä. Kaupan purkua ei suositettu.

  • Pieleen mennyt urakka

    Kuluttaja sopi yrityksen kanssa maan­rakennustöistä tontillaan, muun muassa salaojituksesta, muista kaivutöistä ja pihan tasoituksesta. Hän oli tyytymätön työhön. Salaojituksessa oli puutteita, siitä puuttui muun muassa kaksi tarkastuskaivoa. Pihalle oli jäänyt isoja maa­kasoja ja kiviä, puusta oli katkottu oksia ja maakellaria oli vahingoitettu. Kuluttaja vaati tarkastuskaivoista 90 euron edestä tarvikkeita ja kahdeksasta omasta työtunnista 80 euroa. Muilta osin hän vaati 3 000 euron hinnanalennusta, jolla arveli saattavansa työt loppuun.

    Kuluttajan vaatimus tarkastuskaivoista oli asianmukainen. Muiden töiden loppuunsaattamisesta kuluttaja kertoi saaneensa 3 000 euron suullisen tarjouksen. Valokuvista näkyi, että pihalla oli kiviä ja suuria maakasoja. Töiden loppuunsaattamista ei kuitenkaan ollut teetetty, joten korvaussumma piti arvioida. Maatäyttöjen muotoilu oli vähäinen osa 6 500 euron urakkasopimuksesta, joten hinnanalennuksen määräksi arvioitiin 1 300 euroa. Yhteensä urakoitsijalle tuli maksettavaa 1 470 euroa.

  • Kuravettä hanasta

    Asiakkaat tilasivat omakotitalonsa porakaivoon pumpun ja paineastian vuonna 2014. Laitteiden ja asennusten hinta oli yhteensä 4 100 euroa. Vuonna 2018 vedenpaine laski ja hanasta alkoi tulla likaista vettä, joka oli joko ruosteista tai kuraista. Asiakkaat vaativat yrittäjältä 960 euroa, koska heidän mielestään pumpun asennuksessa oli tehty virhe. Pumppu oli ruostunut, ja sen virtajohdon kiinnitykset olivat pettäneet sotkien kaivon. Pumppu oli heidän mukaansa asennettu väärään syvyyteen niin, ettei se toiminut vaaditulla tavalla vedenpinnan syvyyteen nähden. Yrittäjän mielestä ongelma johtui vedenpinnan alenemisesta.

    Kuvissa pumpun pinta näytti ruostuneelta. Veteen oli irronnut kiinnitysmateriaalia, ja virtajohto oli rispaantunut. Pumpun rikkoutumisen tarkka syy jäi kuitenkin epäselväksi. Virtajohdon teippaukset olivat irronneet veteen, ja virtajohto oli rispaantunut. Yrittäjän olisi pitänyt todistaa menetelleensä ammattitaitoisesti ja huolellisesti, eikä se ollut tehnyt niin. Palvelussa oli virhe. Pumpun voi olettaa kestävän pidempään kuin noin viisi vuotta. Yrityksen oli maksettava hinnanalennusta 500 euroa.

  • Märkiä puita

    Kuluttaja tilasi kaksi heittomottia 33 senttimetrin koivuklapeja 120 eurolla. Hakiessaan puita kuluttaja tarkisti, että ne olivat päällisin puolin kuivia. Kotona puita pinotessaan hän huomasi, että kasa ei ollut keskeltä kuiva. Seassa oli homeisia klapeja, kuusta, ohuita soiroja ja tuohta. Osa klapeista oli lyhyitä pätkiä. Myyjä halusi, että asiakas toimittaa klapit myymälään tarkastettavaksi. ­Toisena vaihtoehtona myyjä tarjoutui purkamaan kaupan.

    Ostaja toimitti lautakunnalle valokuvia, mutta niistä virhettä ei voitu luotettavasti todeta. Myyjänkin mukaan puut ­olivat kuvissa laadultaan tasamittaista koivua. Se, että seassa oli jonkin verran tuohta, ei ollut virhe. Myyjä oli tarjoutunut antamaan lisää puita, jos ostaja olisi tuonut kuorman tarkastettavaksi. Myyjä olisi myös purkanut kaupan. Kun ostaja oli näistä kieltäytynyt, ei hänellä ollut oikeutta vaatimaansa 60 euron hinnan­alennukseen, vaikka olisikin näyttänyt virheen toteen.

  • Pientä haittaa vesivuodosta

    Asiakkaat ostivat uuden asunnon. Noin kuukauden kuluttua he huomasivat vuodon keittiön katossa. Syyksi ilmeni virheellisesti asennettu vessanpönttö. Myös alakerran pönttö oli asennettu väärin. Korjaukset kestivät noin kolme viikkoa. Ostajat vaativat myyjältä 2 500 euron korvausta asumishaitasta ja työansioiden menetyksestä. Myyjän ­mielestä haitta oli niin vähäinen, ettei korvaukseen ollut aihetta.

    Ostajilla ei ollut esittää näyttöä ansioiden menetyksestä eikä siitä, että työajan käyttäminen asian hoitamiseen olisi ollut välttämätöntä, ainakaan siinä laajuudessa kuin ostajat esittivät. Käyttöhyödyn menettämisen pitää olla olennaista, jotta se on korvattava. Vaikka wc-pöntöt olivat korjausten ajan pois käytöstä, jompikumpi wc oli ollut aina käytössä. Saunaa olisi voinut käyttää, jos asukkaat olisivat antaneet siirtää irrotetun wc-pöntön muualle. Asunto oli ollut asumiskelpoinen, eikä korvausta suositettu.

  • Väärä tonttivuokra myyntiesitteessä

    Pariskunta osti omakotitalon, joka sijaitsi vuokratontilla. Myyntiesitteessä tontin vuokraksi ilmoitettiin 467 euroa vuodessa. Ostajat saivat laskun vuokrasta vuoden alussa. He maksoivat sen, mutta hämmästyivät kun saivat laskun myös loppuvuodesta. Ilmeni, että myyntiesitteessä oli ilmoitettu puolen vuoden vuokra. Myöskään sen jälkeen tulleesta indeksikorotuksesta ei ollut kerrottu. Ostajat vaativat myyjiltä ja välitysliikkeeltä 9 531 euroa, mikä oli puolet ilmoitetun ja todellisen vuokran erotuksesta 40 vuoden ajalta.

    Ostajilla oli oikeus luottaa myyntiesitteen tietoihin, vaikka vuokrasopimus oli ollut nähtävänä ennen kauppaa. Esitteen tietoja ei tarvitse verrata muihin asia­kirjoihin. Pitkäaikaisen maanvuokrasopimuksen vuokra on yleensä melko vakaa vuokrasopimuksen voimassaolon ajan. Esitteen tieto antoi väärän kuvan vuokratasosta tuleville vuosille. Välitysliikkeen piti maksaa ostajille 2 300 euron korvaus, mikä vastasi vuokrien erotusta viiden vuoden ajalta. Jos myyjät joutuivat maksumieheksi, välitysliikkeen oli korvattava rahat myyjälle.

  • Velat vanhentuvat

    Kuluttaja osti vuonna 2008 lomakiinteistön. Myyntiesitteen mukaan tontin niin kutsuttu vesijättö kuului kiinteistölle, sillä se oli lunastettu. Lunastus oli mainittu myös kiinteistörekisteriotteessa. Runsaan kymmenen vuoden päästä kävi ilmi, ettei vesijättöä ollutkaan lunastettu. Kuluttaja vaati kiinteistönvälitysliikkeeltä 1 690 euron korvausta, mikä oli Maanmittauslaitoksen hinnaston mukainen toimituskulu lunastuksesta.

    Välitysliikkeen täytyy säilyttää toimeksiantoa koskevat asiakirjat viisi vuotta kaupantekopäivästä. Asiakirjat oli tuhottu, eikä enää voitu selvittää, mistä väärä tieto oli tullut. Asialla ei kuitenkaan ollut enää merkitystä, sillä mahdollinen velka oli joka tapauksessa vanhentunut. Velan vanhentuminen olisi pitänyt katkaista viimeistään 10 vuoden kuluttua kaupanteosta, eikä näin ollut tehty.

  • Hidas sauna

    Asiakas tilasi kiukaan asennuksineen 1 390 eurolla. Runsaan viikon kuluttua hän vaati kaupan purkamista, sillä hänen mukaansa kiukaan lämpeneminen kesti 105 minuuttia. Myyjän nettisivuilla lämpenemisajaksi oli ilmoitettu 40–60 minuuttia, ja käyttöohjeessa aika oli 45–75 minuuttia. Termostaattikin oli ostajan mielestä väärässä paikassa. Ohjauskeskus piti asettaa 85 tai 90 asteeseen, jotta saunomislämpötila olisi ollut 70 astetta. Tämä kulutti ylimääräistä sähköä 150 euron edestä vuodessa.

    Asentaja oli käynyt tarkastamassa kiukaan. Lämpötila oli tunnin lämmityksen jälkeen yli 60 astetta. On tyypillistä, että ohjauspaneelin lämpötila on asetettu 10–15 astetta korkeammaksi kuin haluttu lämpötila. Halutun lämpötilan saavuttamiseen vaikuttavat monet seikat, esimerkiksi saunan koko ja ilmanvaihto sekä kiukaalle kaadettava vesi. Kiuas oli niin sanottu verkkokiuas, jonka ominaisuudet poikkeavat perinteisestä laatikkokiukaasta. Termostaatin paikkakaan ei ollut väärä. Kauppaa ei purettu.

  • Puhdas vesi jäi toiveeksi

    Omakotiasujat ostivat vedenpuhdistuslaitteen 4 930 eurolla. Kahden viikon kuluttua kaupasta he valittivat myyjälle, että laite ei soveltunut heidän tarpeisiinsa. Myyjä ei ollut maininnut, että laite tarvitsee erillisen paineastian. Lisäksi laite tuotti viemäriin lähes saman verran likaista vettä kuin se tuotti. Ostajien kaivo ei kestänyt tällaista kulutusta. Laite soveltui lähinnä mökki­käyttöön. Nämä tiedot olisivat käyneet ilmi käyttöohjeista, mutta ostajat saivat ohjeet vasta, kun laite toimitettiin heille.

    Ostopäätöksen kannalta merkittävät tiedot on annettava ostajalle ennen ostopäätöstä. Ostajille ei ennen kauppaa kerrottu laitteen soveltuvuudesta rakennuksen pinta-alaan nähden, eikä myöskään sitä, että laitteen käyttö vaatii erillisen paineastian. Heillä oli oikeus kaupan purkuun. Myyjän oli haettava laite pois omalla kustannuksellaan. 800 euron asennuskulut jäivät ostajan vahingoksi. Viimeistään asentajan olisi pitänyt perehtyä ohjeisiin ja havaaseita, ettei laitetta kannata asentaa.

  • Nurmikon pohjatyöt jäivät puolitiehen

    Asiakas sopi maanrakennusyrittäjän kanssa pihan pohjatöistä. Piha piti muotoilla ja kunnostaa niin, että siihen voisi perustaa nurmikon. Tilaaja ei ollut tyytyväinen työn laatuun. Pihan pintaan oli jätetty kantoja ja kiviä. Nurmikon istuttamiseen olisi tarvittu valtavan iso multamäärä. Tilaaja vaati 1 277,40 euron laskuun viittä työtuntia vastaavaa hyvitystä eli 421,60 euroa. Urakoitsijan mielestä työssä ei ollut vikaa. Sitä paitsi hän vuokrasi asiakkaalle edullisesti kaivinkoneen, kun tämä halusi itse korjata työn jälkeä.

    Toimitetuista kuvista näkyi, että pihalla oli lukuisia suuria kiviä ja kantoja. Pohjatöihin olisi kuulunut näiden poisto, koska muutoin nurmikon perustaminen tavanomaisella multavahvuudella ei olisi mahdollista. Kun pihaa ei ollut kunnolla tasoitettu ja kiviä ja kantoja poistettu, oli työ pitänyt tehdä osin uudelleen. Myös maan kallistus talon vieressä oli tehty väärin, ja jo kertaalleen tasoitettu alue piti tasoittaa uudelleen, kun raskaalla työkoneella oli tehty siihen jälkiä. Tilaajalla oli oikeus 337,30 euron hinnanalennukseen. Summa vastasi neljän tunnin työtä.

  • Asunto meni sivu suun

    Asuntoa havitellut kuluttaja vaati välitysliikkeeltä 5 100 euroa vahingonkorvausta: 5 000 euroa siitä, että hänen mielestään asunto oli myyty toiselle alihintaan ja 100 euroa puhelin- ja bensakuluista sekä ajankäytöstä. Kuluttaja olisi kuulemma tehnyt 5 000 euron voiton, kun hän olisi myynyt asunnon eteenpäin voitollisesti. Hänen mielestään välittäjä oli johtanut häntä harhaan väittäessään, ettei asunnosta ollut tehty tarjouksia, vaikka kyse oli siitä, ettei hyväksyttyjä tarjouksia ollut tehty.

    Myyjä saa itse päättää, kenelle asuntonsa myy. Asunnon saa myydä myös pyyntihintaa halvemmalla, sillä pyyntihinta ei sido myyjää. Kiinteistönvälittäjä ei voi määrätä myyjää tarjousten hyväksymisessä tai hylkäämisessä, eikä hänen tarvitse kertoa muista tarjouksista, jos myyjä ei sitä halua. Korvauksia ei tullut.

  • Keittiösuunnitelma meni pieleen

    Kuluttaja tilasi keittiökalusteiden suunnittelutyön, toimituksen ja asennuksen. Keittiökalusteita ei voitukaan asentaa suunnitelman mukaisesti. Suunnittelija ei ollut ottanut huomioon, että vesiputket ja viemäröinti olisivat jääneet astianpesukoneen taakse. Astianpesukone oli suunniteltu sijoitettavaksi kaapiston reunaan ja jätevaunut hellan viereen. Niiden paikkaa oli vaihdettava. Kuluttajan mielestä keittiö ei enää ollut niin toimiva kuin suunnitelmassa. Myyjä maksoi erheestään 100 euroa hinnanalennusta. Kuluttaja vaati alennusta vielä 421,20 euroa, johon sisältyi ylimääräisiä sähkötöitä 71,81 euroa.

    Keittiöasennuksen lopputulos poikkesi suunnitelmassa esitetystä ja sovitusta. Syynä oli suunnittelijan virhe. Tästä tilaajalla oli oikeus 200 euron alennukseen, joten myyjän maksettavaksi jäi vielä 100 euroa. Sähköasennuskuluista lautakunta ei suosittanut korvausta, sillä valokuvat eivät osoittaneet, että alkuperäisen pistorasian kohdalla ei voinut tehdä tavanomaisia askareita.

  • Vesi pilasi keittiön lattian

    Asukas huomasi heti asumisoikeusasuntoon muutettuaan, että keittiön lattia oli märkä. Astianpesukoneen haitariputki oli irronnut viemäriputkesta, ja vesi oli valunut allaskaapin alle. Talon omistaja vaati asukasta korvaamaan vesivahingon korjauskulut. Omistajan mielestä vahinko oli syntynyt asukkaan astianpesukonetta asennettaessa, asukkaan mielestä edellisen asukkaan konetta irrotettaessa. Lisäksi asukas vaati, että omistajan korvaa asian selvittelykuluja 4 232 euroa.

    Selvää oli, että haitariputki oli irronnut liitoksestaan. Siksi vesi oli valunut lattialle. Edellisellä asukkaallakin oli kuitenkin ollut astianpesukone, eikä talon omistaja ollut poismuuton jälkeen tarkastanut putkiliitoksia. Saatu selvitys ei osoittanut, oliko haitariputki liikkunut tiskikoneen poiston vai asennuksen yhteydessä. Koska talon omistaja ei näyttänyt, että uusi asukas olisi aiheuttanut vahingon, tämän ei tarvinnut korvata sitä. Asukas ei saanut vaatimiaan kuluja, koska lautakunnassa osapuolet vastaavat itse kuluistaan.

  • Hinnasta pitää kertoa heti

    Kuluttajan ulkoporeammeen lämmitin rikkoutui. Hän tilasi huoltoliikkeeltä uuden lämmittimen asennuksineen. Hinnaksi huoltoliike kertoi kysyttäessä noin 300 euroa. Laskun saavuttua selvisi, että ammeeseen sopiva lämmitin maksoi 452 euroa. Kuluttaja ei tätä hyväksynyt, vaan vaati hinnanalennusta 152 euroa. Lämmittimen hinta oli huoltoliikkeen tiedossa viimeistään asennushetkellä, mutta kuluttajalle sitä ei kerrottu.

    Huoltoliike ei ollut kysyttäessä tiennyt, mikä kuluttajan poreammeeseen sopivan lämmittimen hinta olisi tarkalleen. Liike oli kuitenkin saanut tiedon lämmittimen toimittajalta paljon ennen asennusta. Liikkeen oisi pitänyt olla yhteydessä kuluttajaan ja kertoa, että arvio ei ollut osunut kohdalleen. Näin kuluttaja olisi voinut päättää, haluaako silti korjauttaa ammeen. Kuluttajalla oli oikeus 75 euron hinnanalennukseen.

  • Itsesulattava pakastin keräsi jäätä

    Pariskunta osti uunin, pakastimen ja jääkaapin 2 225 eurolla. Vajaan kolmen vuoden päästä ostajat valittivat maahantuojalle. Uunin pohjalla oli kummallinen läikkä. Pakastin alkoi lämmetä itsestään ja sen pohjalle ilmestyi paksu jääkerros, vaikka se oli mallia, jota ei tarvinnut sulattaa. Lisäksi jääkaapin oveen oli ilmestynyt lommoja. Ostajat vaativat kaupan purkua. Myyjän mielestä ostajat olivat itse aiheuttaneet viat.

    Uunin pohjalla ollut läikkä oli ilmestynyt joko takuuaikana tai takuun päättymisen jälkeen. Huoltoliikkeen mielestä läikkä oli ruuasta aiheutunut pinttymä. Virhettä ei ollut näytetty toteen. Jääkaapin oven lommoistakaan ei voinut varmuudella sanoa, mikä ne oli aiheuttanut, mutta todennäköisesti ulkoinen voima. Pakastimesta oli kuvia, joissa sen pohjalla oli runsaasti jäätä. Se oli myös ostajien kertoman mukaan lämmennyt. Koska maahantuoja ei ollut esittänyt väittämästään käyttövirheestä näyttöä, oli pakastimessa virhe. Se oikeutti 200 euron hinnanalennukseen 795 euron hinnasta.

  • Katto jäi kirjavaksi

    Kuluttaja osti 18 litraa peltikattomaalia 117 euron hintaan. Hän maalasi kattonsa noin vuoden kuluttua ja uudelleen seuraavana vuonna. Katto jäi kirjavaksi. Kuluttaja vaati maalin valmistajalta vahingonkorvausta 980 euroa eli maalin hintaa, postikuluja ja oman työn arvoa. Valmistajan mukaan kirjavuuteen saattoi olla monta syytä, kuten maalin huono sekoittaminen, likainen maalauspinta ja koemaalauksen laiminlyönti. Kolmas maalikerros olisi myös ollut paikallaan. Valmistaja lupasi ostajalle hyvän tahdon eleenä 10 litraa maalia veloituksetta.

    Maalin käyttöohjeen mukaan maalattavalta pinnalta pitää poistaa epäpuhtaudet ja sen pitää olla puhdas ja kuiva. Maalaus pitää tehdä 1–2 kertaa ja maali pitää sekoittaa huolellisesti ennen käyttöä. Varastoitaessa maali on suojeltava pakkaselta. Kuluttaja oli toimittanut maalipinnasta kuvia. Niiden perusteella ei voinut päätyä muuhun tulokseen kuin että maalia ei ollut sekoitettu kunnolla ennen maalaamista. Kuluttaja jäi ilman korvauksia.

  • Katto lensi tuulen mukana

    Syysmyrsky repi rakennuksen kattohuopaa noin kolmen neliön alueelta. Vakuutuksen piti korvata luonnonilmiöiden aiheuttamat vahingot. Asiakkaan mukaan myrsky aiheutti vuodon, joka meni kattorakenteisiin. Asiakas purki osan sisäkattoa ja eristi loput muovilla. Lämmitystä hän oli pitänyt pienellä, koska sisätiloista oli purkamisen jälkeen suora yhteys kylmään vinttiin. Asiakas vaati vakuutusyhtiöltä 24 500 euron korvausta katon korjaamiseen. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta korvausta.

    Asiantuntija teki kohteessa kosteuskartoituksen, jonka mukaan talossa oli mittavia, pitkän ajan kuluessa tulleita vaurioita. Alapohjankin kunto oli epäilyttävä. Vauriot olivat sellaisia, että ne eivät olleet voineet ilmaantua myrskyn ja pari kuukautta sen jälkeen tehdyn tutkimuksen välissä. Vakuutusehtojen mukaan myrskytuulen aiheuttamat vahingot korvataan, jos ne ovat aiheutuneet äkillisesti ja ennalta-arvaamatta. Näin ei ollut. Vakuutusyhtiön päätös oli oikea.

  • Hometta kylppärissä

    Pariskunta osti 137 000 eurolla kolmion ­kerrostalosta. Muutettuaan asuntoon he havaitsivat, että kylpyhuoneessa oli hometta ja kosteusvaurio. Kylpyhuone piti remontoida kokonaan. Ostajat vaativat myyjiltä ja välitysliikkeeltä 8 000 euroa korjauskustannuksia. Kylpyhuoneesta oli tehty kolme vuotta aiemmin kosteuskartoitus. Ostajat kiistivät saaneensa tästä raporttia. Sen sijaan välittäjä oli sanonut, ettei raportin mukaan huoneistossa ollut kosteusvaurioita. Raportissa oli kuitenkin kehotettu remontoimaan kylpyhuone, koska se oli käyttöikänsä päässä.

    Raportin mukaan kylpyhuoneessa ei ollut havaittu kosteutta, mutta siinä oli kuitenkin todettu laattoja irronneen. Siinä myös luki, että kylpyhuone olisi korjattava nykymääräysten mukaisesti, esimerkiksi laitettava vedeneristykset ja vaihdettava lattiakaivo muoviseen. Näitä tietoja ostajat eivät olleet saaneet. Niinpä heillä oli oikeus hinnanalennukseen myyjältä ja vahingonkorvaukseen välitysliikkeeltä. Koska kylpyhuone oli jo käyttöikänsä päässä, korvauksen määrä oli 2 000 euroa.

  • Kallis vesiliittymä

    Asiakas haki kunnalta vesiliittymää mökilleen. Hänelle lähetettiin sopimus, jossa liittymän hinta oli 1 796 euroa. Liittymiskohta oli määrätty niin, että asiakas joutui maksamaan 320 metriä vesijohtoa. Hän piti tätä syrjintänä, koska kunnassa monet saivat liitospisteen aivan tontin viereen. Asiakas ei allekirjoittanut sopimusta, mutta maksoi ­liittymismaksun välttyäkseen perintä­toimilta. Hän vaati maksua kohtuullistettavaksi. Hän ei ollut saanut kunnan tai valtion avustuksia liittymäänsä, kuten muut liittyjät kunnassa.

    Sopimusehtojen mukaan tonttivesijohdon, tonttiviemärin rakentamisen ja kunnossapidon kustannuksista vastaa liittyjä. Lain mukaan maksujen pitää olla sellaiset, että niillä voidaan kattaa vesilaitoksen investoinnit ja kustannukset. Asiakas oli käytännössä liittynyt vesijohtoverkkoon, vaikkei ollutkaan allekirjoittanut sopimusta. Vesilaitoksella oli oikeus määrätä liittymiskohta. Kustannukset eivät olleet kohtuuttomat, eikä kuntalaisia ollut kohdeltu epätasapuolisesti. Aihetta maksun alennukseen ei ollut.

  • Reikiä kalliissa sängyssä

    Asiakas osti kalliit sängyt, joiden jousitukselle ja rungolle annettiin 25 vuoden takuu. Noin seitsemän vuoden kuluttua asiakas valitti kankaaseen tulleista rei’istä. Valmistaja toimitti uudet sängyt takuuseen. Neljä vuotta myöhemmin ostaja valitti sivuverhoiluun tulleista rei’istä. Asiakkaan mukaan kangas oli rikkoutunut vääntyneestä jousesta. Hänelle ei kelvannut valmistajan ehdotus jousen korjaamisesta ja uusista irtopäällisistä. Hän vaati, että sängyt vaihdetaan uusiin.

    Selvitysten mukaan jousen kiinnike oli liikahtanut esimerkiksi ulkoisen voiman vaikutuksesta sänkyä siirrettäessä tai kuljetettaessa. Jousi oli sitten mahdollisesti kuluttanut reiän kankaaseen. Kiinnike oli mahdollista oikaista kankaan reikien kautta. Uusien sänkyjen toimittaminen korjattavissa olevan virheen vuoksi olisi aiheuttanut takuunantajalle kohtuuttomat kustannukset. Ostajan oli tyytyminen tarjoukseen oikaista jousi ja toimittaa irtopäälliset.

  • Pölyä pumppuun

    Kuluttaja teetti yrityksellä kylpyhuoneen, WC:n ja saunan remontin. Hänen mukaansa asunnossa ollut ilmalämpöpumppu oli imenyt remonttipölyä sisäänsä. Asiakas vaati 142 euron korvausta pumpun korjauskuluista, mikä oli puolet korjauksen hinnasta. Urakoitsija ei ollut suojannut pumppua hiomisen ajaksi, ja betonipöly oli rikkonut pumpun. Yrityksen mielestä asiakas oli itse aiheuttanut vahingon omilla hiomisillaan ennen remonttia.

    Remonttiyrityksen ammattitaitoon kuuluu tietää, mitä ja millä tavoin remontin kohdetta pitää suojata pölyvahingoilta. Lämpöpumppua ei ollut suojattu riittävästi, eikä yrittäjä ollut neuvonut kuluttajaa, ettei lämpöpumppua saisi käyttää remontin aikana. Yritys oli velvollinen korvaamaan vahingon. Kuluttajan vaatimus eli puolet pumpun korjauskuluista oli kohtuullinen, koska hän oli itsekin voinut aiheuttaa samanlaista vahinkoa.

  • Liikaa lunta katolla

    Kuluttaja teetti 17 800 euron kattoremontin vuonna 2014. Katto oli harjakatto, jossa ­katteena oli pelti. Talvella 2018 lumi valui alas katolta niin, että lumieste ja lapetikkaat repeytyivät. Katon remontoinut yritys ei pyynnöstä huolimatta tullut korjaamaan kattoa, joten toinen yritys teki sen 3 300 eurolla. Kuluttaja vaati tätä summaa kattoremontin tehneeltä firmalta. Vahinkoja ­korjanneen yrityksen mukaan katossa oli suunnitteluvirhe.

    Katon asennuksen jälkeen oli kulunut kolme talvea ilman ongelmia. Lumiesteen ja lapetikkaiden kiinnityksessä ei väitetty olevan ongelmia, vain suunnittelussa. Lumiesteitä ei kuluttajan mukaan ollut riittävästi eivätkä lapetikkaat kestäneet lumen painoa. Tällaisista virheitä ei kuitenkaan ollut mitään todisteita. Kuvista näkyi, että lunta oli tullut alas runsaasti, ja sitä olisi pitänyt poistaa talven kuluessa. Näin ei ollut tehty, joten kuluttaja sai kärsiä vahingon.

  • Harmittava vuokrankorotus

    Asukas vuokrasi kaupungin asunnon. Vuokratessa sovittiin, että vuokraa tarkistetaan, kun huoneistojen pinta-alojen tarkistusmittaukset valmistuvat peruskorjauksen jälkeen. Vuokra nousikin 518 eurosta 655 euroon kuukaudessa. Tarkistusmittausten mukaan asunnossa oli 48,76 neliömetriä ja jyvitettynä eli asunnon laatutekijät huomioiden 51 neliötä. Asukas oli tyytymätön vuokraan. Hänen mielestään se olisi pitänyt ­laskea jyvittämättömien neliöiden mukaan. Sisäportaita ei olisi saanut laskea mukaan, ja vuokrassa olisi pitänyt ottaa huomioon vuokralaisten velvollisuus hoitaa pihaa.

    Vuokratalo oli aravarajoituslain alainen, joten vuokranantajalla oli lupa korottaa vuokraa myös yksipuolisella ilmoituksella, toisin kuin vapaarahoitteisissa vuokrataloissa. Tällöin vuokrankorotus tulee voimaan kahden kuukauden kuluttua ilmoituksen tekemistä seuraavan vuokranmaksukauden alusta. Asukkaalle oli jo vuokrasopimusta tehtäessä kerrottu tulevasta korotuksesta. Talossa oli tehty perusparannus ja pinta-alat oli tarkistusmitattu. Vuokrankorotus perustui näihin asioihin ja se oli lain mukaan sallittu. Pihatöillä ei ollut merkitystä.

  • Sähkötön talvimökki

    Asiakas vuokrasi 750 eurolla sähkölämmitteisen mökin ajalle 30.12.– 2.1. Sähköt katkesivat päivällä 1.1. Asiakas ilmoitti vuokranantajalle peruvansa vuokrasopimuksen ja poistuvansa mökiltä, koska sähköt eivät olleet palanneet vielä 19.30 mennessä. Mökissä oli kylmä. Vuokranantaja kehotti käyttämään varaavaa takkaa eikä suostunut perumiseen. Hän luuli vuokralaisen lähteneen mökiltä, mutta tämä lähtikin vasta vuokra-ajan päätyttyä. Asiakas vaati 130 euron hinnanalennusta.

    Vuokranantaja väitti, että mökki oli jätetty siivottomaan kuntoon. Asiakas kiisti sen. Siivoamattomuudesta ei ollut näyttöä, ­esimerkiksi valokuvia. Mökissä oli ilmoitettu olevan sähköt, juokseva vesi ja sähkölämmitys, ja niiden puuttuminen erityisesti talvi­akaan on virhe. Vaikka sähköjen puuttuminen johtui luonnonvoimista eikä ollut ­vuokranantajan syytä, oli hän velvollinen maksamaan puutteista hinnanalennusta. Alennuksen määränä pidettiin asiakkaan vaatimia 130 euroa.

  • Virheellinen sähköasennus

    Kuluttaja tilasi sähköasennusliikkeeltä pistorasioiden ja kytkimien vaihdon sekä pistorasioiden maadoittamisen. Työ maksoi 1 150 euroa. Kuluttaja ei ollut tyytyväinen: ­maadoitettuja komponentteja oli asennettu ilman maadoitusten kytkemistä, ja työssä oli muitakin virheitä. Hän vaati 745 euroa hinnanalennusta ja vahingonkorvausta. Kuluttaja korjautti virheet kuluttajaneuvonnan ja Tukesin ohjeiden mukaan.

    Sähköasentajalla ei ollut Tukesin mukaan pätevyyttä tekemiinsä sähköasennuksiin. Työn tehnyt asennusliike oli käynyt korjaamassa virheitä, kun kuluttaja oli ilmoittanut niistä sille. Kaikkia virheitä ei kuitenkaan ollut korjattu asianmukaisesti. Asentaja ei myöskään ollut täyttänyt töitä tehdessään viranomaisvaatimuksia. Työlle ei ollut tehty käyttöönottotarkastusta. Tilaajalla oli oikeus 445 euron vahingonkorvaukseen.

  • Kahdet vesimaksut puoleltatoista vuodelta

    Vuokralainen irtisanoi noin kahdeksan vuotta kestäneen vuokrasopimuksen. Tässä vaiheessa hän huomasi maksaneensa vahingossa puolisentoista vuotta vesi­maksua kahdelta henkilöltä. Vuokran­antajan mukaan kahden hengen vesimaksut oli peritty siksi, että huoltomies oli asunnossa käydessään nähnyt siellä toisen ­henkilön. Vuokralainen sanoi asuneensa yksin ja vaati vuokranantajaa palauttamaan ylimääräiset vesimaksut, 306 euroa.

    Vuokrasopimuksessa ei ollut mainintaa vesimaksun maksamisesta. Vuokralainen oli silti valmis maksamaan yhden hengen vesimaksun. Laskutusvirheestä pitäisi ilmoittaa kohtuullisessa ajassa siitä, kun virhe olisi pitänyt havaita. Vuokralainen ei kuitenkaan ilmeisesti ollut saanut laskuja, joista virhe olisi ollut helposti havaittavissa. Siitäkään ei ollut todisteita, että asukkaita olisi ollut kaksi. Vuokranantajan piti palauttaa 306 euroa.

Alkuun