Asuminen

  • Vedetön tiskikone

    Kaupungin vuokra-asunnon asukas osti astianpesukoneen. Hän pyysi kaupungilta asennusapua, ja kaupunki ilmoitti tekevänsä asennustyön maksutta. Kone ei kuitenkaan toiminut, koska letkut asennettiin mutkalle niin, ettei kone ottanut vettä. Huoltomies ei löytänyt vikaa, ja asukas tilasi korjaajan paikalle. Koneessa ei ollut korjattavaa, letkut vain oikaistiin. Korjaaja veloitti käynnistä 259,30 euroa. Asukas vaati vuokranantajaa maksamaan siitä 209,30 euroa sekä tulostus- ja postituskuluja 20 euroa.

    Vuokrasopimuksen perusteella kaupungilla ei ollut velvollisuutta kustantaa astianpesukoneen asennusta, vaikka se olikin tarjoutunut tekemään työn maksutta. Asukkaalle olisi joka tapauksessa aiheutunut asennuskuluja koneesta. Asukkaalle ei siis ollut aiheutunut kaupungin menettelyn tähden ylimääräisiä kuluja. Kaupungin ei tarvinnut osallistua kulujen maksamiseen.

  • Turha remontti

    Asiakas tilasi parketilleen hionnan ja lakkauksen 650 eurolla. Noin 4,5 kuukauden kuluttua parketin säleet alkoivat irrota pohjaliimauksistaan. Asiakas vaati rahojaan takaisin, koska hänen mielestään säleiden irtoaminen johtui työssä tehdystä virheestä. Hän arveli, että koska lattiassa oli ollut syviä naarmuja, se oli hiottu liian ohueksi. Parkettia ei voinut korjata, vaan se piti vaihtaa.

    Parketin alla ollut pohja oli kiero ja joustava. Parketin korjaaja oli tehnyt asiasta varauman urakkasopimukseen. Säleet olivat alkaneet irrota kuukausien kuluttua, kun lämmityskausi oli alkanut ja huoneilma oli kuivaa. Liikuntasaumatkin olivat puutteelliset. Säleiden irtoaminen tässä tapauksessa oli niin yllättävää, ettei urakoitsija ollut voinut sitä ennakoida ja esimerkiksi kieltäytyä työn vastaanottamisesta. Asiakas ei saanut rahojaan takaisin.

  • Sängystä naarmuja

    Sängyn ostaja valitti noin vuoden ja kolmen kuukauden kuluttua, että sängyn tukijalka oli kelvoton. Hänestä siinä oli valmistusvirhe, koska se oli aiheuttanut laminaattilattialle vaurion. Hän vaati myyjää korvaamaan lattian korjauksen. Myyjän mukaan vaurio oli aiheutunut, kun sänkyä oli jäljistä päätelleen raahattu lattiaa pitkin. Sänkyä olisi siirrettäessä pitänyt nostaa.

    Metallisen tukijalan päässä oli suojaava muovitulppa, joka oli kulunut. Metalliputki ei ollut niin terävä, että se olisi rikkonut tulpan. Jäljet lattiassa viittasivat siihen, että sänkyä oli vedetty lattialla edestakaisin, minkä vuoksi tulppa oli kulunut. Tämä oli ostajan vastuulla. Sitä paitsi tuotevastuulain alaraja korvauksen määrälle on 395,24 euroa, eikä lattian korjauskuluista ollut tietoa. Myyjän ei tarvinnut maksaa korvausta.

  • Huolettomat muuttomiehet

    Asiakas tilasi muuttopalvelun, kaksi muuttomiestä ja pakettiauton. Hinnaksi sovittiin 90 euroa tunnilta. Paikalle tuli kuorma-auto ja kolme miestä. Näiden hinta oli 119 euroa tunnilta. Muutosta laskutettiin 7,5 tunnilta yhteensä 892,50 euroa. Asiakkaan mielestä kuorma-auto hidasti muuttoa, ja muuttomiehetkin hidastelivat. Lisäksi he rikkoivat tavaroita. Asiakas vaati 532,20 euron hinnanalennusta ja 450 euroa rikotuista tavaroista.

    Sopimus oli tehty kahdesta muuttomiehestä ja pakettiautosta hintaan 90 euroa tunnilta. Kun olikin laskutettu 119 euroa tunnilta, piti muuton hinnasta palauttaa tuntihintojen erotus. Sen sijaan hidastelusta ei ollut todisteita. Jotkin huonekalut olivat kuitenkin vaurioituneet muutossa. Asiakas oli saanut korvauksen kotivakuutuksesta ja maksanut vain omavastuuosuuden 150 euroa. Muuttofirman piti korvata omavastuu.

  • Riitaa vuokravakuudesta

    Vuokralaiset muuttivat pois asunnosta, minkä jälkeen vuokranantaja pidätti 720 euron vuokravakuuden kokonaan. Huoneistossa oli vaurioita, ja lisäksi puolen kuun vuokra, 396 euroa, oli maksamatta. Vuokralaisten mielestä huoneisto oli kulunut normaalisti. He sanoivat, että olisivat voineet korjata vahingot, jos olisivat saaneet siihen tilaisuuden. He vaativat palautettavaksi vakuudesta 324 euroa. Maksamattoman vuokran siitä sai heidän mielestään kuitata.

    Vuokranantajan on todistettava, että huoneisto on vaurioitunut vuokrasuhteen aikana. Normaali kuluminen pitää sietää. Seiniin piirtäminen ei kuitenkaan ole tavallista kulumista, ei myöskään ilmanvaihtokoneen ja liesituulettimen säätimen halkeaminen. Sen sijaan kylpyhuoneen MDF-kaapin vettyminen ja naulanreiät seinissä ovat normaalia kulumista. Vuokralaista ei tarvitse päästää korjaaman vaurioita tai siivoamaan huoneistoa uudelleen. Vakuudesta ei tarvinnut palauttaa mitään, koska seinien maalaus oli maksanut enemmän kuin pidätetty summa.

  • Kotimainen sohva oli pettymys

    Kuluttaja osti 3 900 eurolla sohvakaluston, joka toimitettiin hänelle samana päivänä. Kuluttaja oli tyytymätön sen laatuun. Runko oli vaneria ja jouset huonosti kiinnitetty. Kaluston oli sanottu olevan kotimainen, mutta valmistusmaa ei ilmennyt mistään. Takuu­todistusta ei annettu, vaikka kalustolla sanottiin olevan 25 vuoden takuu. Ostaja vaati joko 3 000 euron hinnan­alennusta tai kaupan purkua. Kalusto ei ollut hänen mielestään hintansa arvoinen.

    Sohvakalusto oli jo luovutettu ostajalle, joten hänellä ei ollut oikeutta peruuttaa tilausta. Mahdollisuus vetäytyä kaupasta riippui siitä, osoittiko kuluttaja kaluston virheellisyyden toteen. Lautakunnan saaman selvityksen mukaan sohvien pehmusteet, verhoilu ja jousisto olivat tavanomaista laatua. Jos jousien kiinnityksissä oli puutteita, myyjä on velvollinen korjaamaan ne. Myyjä oli esittänyt selvityksen kaluston suomalaisesta valmistajasta. Takuunkin myyjä kertoi olevan 25 vuoden pituinen. Ostajan oli pysyttävä tehdyssä kaupassa.

  • Vaatehuone pieneni

    Kuluttaja osti uuden asunnon, joka oli rakentamisvaiheessa. Talotekniikka jouduttiin toteuttamaan eri tavalla kuin suunnitelmissa oli, jolloin vaatehuone pieneni jonkin verran. Ostaja ja myyjä pääsivät kuitenkin sopimukseen muutoksista. Myöhemmin kävi ilmi, että vaatehuonetta ei voitukaan toteuttaa myöskään uudelleen sovitun mukaisesti, ja se oli vähän sovittua pienempi. Ostaja vaati yhteensä 7 880 euroa hinnanalennuksena heikentyneen varustelutason sekä varastotilan vuokraustarpeen vuoksi. Asuntokin oli 0,15–0,2 m2 ilmoitettua pienempi.

    Vaatehuone ei vastannut alkuperäistä suunnitelmaa eikä myöskään myöhemmin sovittuja muutoksia. Putkien kotelointi pienensi hieman vaatehuoneen säilytystilaa, ja hyllyt olivat lyhyempiä kuin muutossopimuksessa oli sovittu. Asunnosta puuttumaan jääneiden säilytysosien arvo oli noin 80 euroa. Asunnon pinta-alan mahdollinen 0,15–0,2 neliön pienentyminen oli merkityksetön. Sen sijaan säilytystilan lopullinen toteutus poikkesi sovitusta. Tästä ostajalla oli oikeus 200 euron hinnanalennukseen.

  • Hitaasti hoksattu vaurio

    Kuluttaja osti astianpesukoneen 299 eurolla. Hän pesi astioitaan tyytyväisenä puolisen vuotta. Sitten hän huomasi, että koneessa oli rikkinäinen muoviosa. Hän oli yhteydessä ensin huoltoliikkeeseen ja sitten myyjään. Hänen mielestään kyse oli kuljetusvauriosta, joka oli myyjän vastuulla. Myyjä suostui purkamaan kaupan. Kuluttaja vaati lisäksi korvaamaan kuljetuskulut, 104 euroa. Tähän ei myyjä suostunut, koska se oli purkanut kaupan hyvää hyvyyttään. Oikeasti virheilmoitus oli tehty liian myöhään eikä vaurion syntytapaakaan voitu näin pitkän ajan jälkeen todeta kuljetuksessa aiheutuneeksi.

    Jos vaurio oli tullut kuljetuksen aikana, se olisi pitänyt havaita aikaisemmin kuin puolen vuoden kuluttua koneen vastaan­ottamisesta. Myyjälle olisi pitänyt ilmoittaa vauriosta kohtuullisessa ajassa siitä, kun se olisi pitänyt havaita. Nyt asiakas ei ollut näin tehnyt. Kun kuluttaja tekee virheilmoituksen liian myöhään, hän ei voi enää vedota virheeseen eikä vaatia siitä myyjältä hyvitystä. Myyjä oli hyvän tahdon eleenä purkanut kaupan ja palauttanut kauppahinnan. Myyjän ei kuitenkaan tarvinnut korvata asennuskuluja, koska ostaja oli menettänyt oikeutensa vedota mahdolliseen virheeseen.

  • Vesivahinkoa vanhoista putkista

    Kuluttajat tilasivat putkiliikkeeltä keittiön viemärin uusimisurakan. Työ tehtiin toukokuussa. Seuraavana talvena WC tukkeutui ja vesi valui katon läpi alakertaan. WC:n lattia avattiin ja viemäriputki kuvattiin. Ilmeni, että putkiasentaja oli katkaissut keittiön vanhan viemärin ja jättänyt sen tukkimatta. Putki tukittiin ja WC:n viemäriputkisto uusittiin. Seuraavana syksynä ilmeni, että putkiasentaja oli katkaissut myös kodinhoitohuoneen viemäriputken. Se korjautettiin. Kuluttajat vaativat 2 322 euron korjauskuluja.

    Urakoitsija ei ollut selvittänyt putkien reittejä. Ensimmäinen putkivahinko johtui keittiön vanhan putkihaaran rikkoutumisesta. Putkihaara olisi pitänyt poistaa käytöstä. Toinen vahinko aiheutui teknisen tilan katkaistusta putkesta, joka oli jätetty liittämättä mihinkään. Urakoitsijan olisi remontin yhteydessä pitänyt varmistaa, ettei vanhoista putkista voi aiheutua vesivahinkoa. Korjausten myötä talo tuli hieman alkuperäistä parempaan kuntoon, joten urakoitsijan piti maksaa kuluttajille vahingosta 2 000 euroa.

  • Vahinkoja vuokra-asunnossa

    Vuokralainen sai kahdeksan vuoden vuokrasuhteen päätyttyä vuokranantajalta 510 euron laskun. Vuokranantaja perusteli laskua sillä, että hän oli joutunut vaihtamaan haljenneen lavuaarin ja kaksi väliovea, joissa oli reikiä. Ennen vuokrasuhdetta asuntoon tehdyssä tarkastuksessa näitä ei ollut todettu. Vuokralainen arveli, että tarkastus oli tehty tuolloin huolimattomasti. Hänen mielestään lähes 30 vuotta vanhalla lavuaarilla ja väliovilla ei ollut arvoa, eikä hän halunnut korvata uusia kalusteita.

    Vuokranantaja esitti tarkastuspöytäkirjat ennen ja jälkeen vuokrasuhteen. Ennen vuokrasuhdetta pidetyssä tarkastuksessa vaurioita ei ollut havaittu, mutta vuokrasuhteen jälkeen ne olivat asunnossa. Vuokralainen ei esittänyt näyttöä tarkastusten puutteellisuudesta. Hän ei myöskään ollut ilmoittanut vioista vuokran­antajalle asumisaikanaan. Vuokralaisen oli korvattava vahinko, joka arvioitiin 300 euroksi. Kalusteet olivat vanhoja jo vuokrasuhteen alkaessa, eikä vuokralaisen tarvinnut maksaa uusia kalusteita käytettyjen tilalle.

  • Iso lasku isosta työstä

    Asiakas pyysi tarjouksen puutarhatöistä, joiden hinnaksi urakoitsija arvioi 2 480 euroa. Asiakas ei hyväksynyt tarjousta vaan tilasi pelkän tuija-aidan leikkauksen. Myöhemmin osapuolet sopivat myös kahden alppiruusun poistamisesta, rännien puhdistamisesta sekä köynnöksen ja jätteiden siivoamisesta. Lasku oli 1 625 euroa, mitä tilaaja ei hyväksynyt. Hän suostui maksamaan laskusta 844 euroa. Tilaajan mielestä töihin ei ollut voinut mennä 30:tä tuntia.

    Asiakas oli huomauttanut siitä, että työntekijöitä oli kaksi. Tällä ei kuitenkaan ollut laskutuksen kannalta merkitystä, koska kaksi työntekijää työskentelee nopeammin kuin yksi. Urakoitsija oli myös kertonut, että työ vaatii kaksi työntekijää. Toinen heistä ei ollut laiskotellut, vaikka tilaaja niin väitti. Työntekijät tekivät töitä kaksi päivää tilaajan ohjeiden mukaisesti. Tilaaja väitti, että oli sovittu yhdestä työpäivästä, mutta tästä ei ollut näyttöä, eikä työstä olisi voinut suoriutuakaan päivässä. Lasku oli kohtuullinen eikä alennusta tarvinnut antaa.

  • Vääränlaiset kattopellit

    Asiakas päätti laajentaa autokatostaan. Hän katsoi rautakaupan myyjän kanssa esitteestä, että autokatoksen kattopeltiä oli vielä saatavana. Ostajan mielestä kuvan pelti oli oikeanlaista, ja hän tilasi sitä tarvitsemansa määrän 700 eurolla. Asennusvaiheessa ostaja havaitsi, etteivät pellit sopineetkaan kattoon. Niiden profiili oli muuttunut vuodesta 2006, jolloin vanha katos oli tehty. Asiakas vaati myyjää palauttamaan peltien hinnan. Myyjä tarjoutui palauttamaan 200 euroa sovinnon eleenä.

    Ostaja oli tiedustellut rautakaupassa tiettyä kattopeltimallia. Kuvaston avulla oli pyritty varmistamaan, että pellit olivat oikeanlaiset. Ostaja oli ollut varma valinnastaan, ja myyjä oli toiminut ostajan ohjeiden mukaan. Ostajan täytyy kertoa myyjälle riittävästi tavaran käyttötarkoituksesta, mitoista ja muista tarpeellisista tiedoista. Myyntitilanteessa ei ollut tullut esiin mitään sellaista, että myyjän olisi pitänyt kehottaa ostajaa vielä tarkistamaan valintansa. Kauppaa ei suositettu purettavaksi.

  • Kuluttaja paljoksui laskua

    Kuluttaja tilasi pesukoneen korjausarvion, joka tehtiin hänen asunnossaan. Hintaa ei kerrottu etukäteen, eikä yrittäjän nettisivuillakaan ollut ollut hinnastoa. Kuluttaja oli tyytymätön laskun loppusummaan. Työn osuus oli 69 euroa, matkaveloitus 44 euroa ja toimistomaksu 9 euroa. Työ kesti kuluttajan mukaan 5–10 minuuttia. Lisäksi korjaaja myöhästyi 40 minuuttia ilmoittamatta asiasta. Kuluttajan mielestä laskun oikea loppusumma olisi ollut 69 euroa.

    Kuluttaja ei ollut kysynyt palvelun hintaa ennen työn tekemistä. Silloin pitää maksaa kohtuullinen hinta siihen nähden, mitä on tehty ja mitä samanlaisista töistä tavallisesti maksetaan. Useilla yrityksillä on myös minimiaikaveloitus. Laskun kokonaissumma oli 122 euroa. Sitä, mitä työvaiheita paikan päällä oli tehty, ei kyetty arvioimaan, mutta 69 euroa työstä oli kohtuullinen summa. Myös matkakulut ja toimistokulut oli lupa veloittaa. Kuluttaja ei saanut laskusta alennusta.

  • Nokikolari jätti jälkiä

    Kuluttaja tilasi nuohouksen yhdessä paritalonaapurinsa kanssa. Kolmen viikon kuluttua nuohouksesta hän huomasi katolle johtavissa valkoisissa tikkaissa nuohoushanskoista tulleita nokijälkiä. Hän vaati nuohoojaa puhdistamaan tikkaat. Kuluttajan mielestä hanskat olisi pitänyt vaihtaa puhtaisiin ennen katolta laskeutumista. Nuohooja kertoi, ettei työhön kuulu varusteiden vaihto katolla tai kattojen ja tikkaiden pesu. Nuohooja ihmetteli, miksi kuluttaja oli havahtunut jälkiin vasta kolmen viikon kuluttua.

    On tavallista, että kattotikkaat ja savupiippua ympäröivät rakenteet nokeentuvat nuohoustyön yhteydessä jonkin verran. Nuohooja voisi olla vastuussa puhdistuksesta vain, jos se olisi erityisen työlästä tai vaatisi erityisiä puhdistus­aineita tai -keinoja. Tikkaissa oli valokuvista päätellen melko vähäisiä nokijälkiä, jotka olivat helposti puhdistettavissa kotikonstein. Nuohoojan ei tarvinnut tulla puhdistamaan tikkaita.

  • Laatuongelmia ovissa

    Asiakas tilasi puusepältä kotiinsa 14–15 vanhanaikaista väliovea 6 000 eurolla. Ostaja ei ollut tyytyväinen ovien laatuun, ja hän hankki väitteensä tueksi 1 200 euroa maksaneen tavarantarkastajan
    kertomuksen. Ostaja vaati ovista 2 532 euroa hinnanalennusta ja lisäksi tavarantarkastajan palkkion. Lisäksi myyjä oli ostajan mukaan laskuttanut 1 294 euroa mittauskäynnistä ja peiliovien terien tekemisestä, vaikka näistä ei ollut sovittu. Puusepän mukaan mahdolliset puutteet johtuivat maalauksesta, jota hän ei ollut tehnyt.

    12 ovessa oli tavarantarkastuskertomuksessa todetut virheet: halkeamia, pohjahionnan huono laatu ja maalauspuutteita. Myös maalaus oli puusepän vastuulla, koska siitä oli sovittu hänen kanssaan ja hän oli siitä laskuttanut. Myyjä ei tarjoutunut korjaamaan virheitä, joten asiakkaalla oli oikeus hinnanalennukseen. Lisälasku oli aiheeton, koska töistä ei ollut sovittu. Asiakas ei kuitenkaan esittänyt tavarantarkastuskertomuksesta kuittia, joten siitä hän ei saanut korvausta. Suositeltu hinnanalennus oli 1 500 euroa, sillä puutteet sai korjattua maalaamalla.

  • Liian vähän aurinkosähköä

    Kuluttaja osti aurinkosähköjärjestelmän asennuksineen yhteensä 14 300 eurolla. Pian osoittautui, että järjestelmä tuotti sähköä korkeintaan 2 500 kilowattituntia vuodessa, vaikka sen oli luvattu tuottavan 5 000 kWh. Ostaja vaati kaupan purkua. Asiaa tutkittiin, ja kuluttaja kaatoi varjostavat puut pihaltaan. Maahantuoja siirsi osan paneeleista itäsuunnasta etelään. Nämä toimet eivät kuitenkaan tuoneet parannusta sähköntuottoon. Myyjä halusi tehdä lisätutkimuksia, mutta ostaja ei tätä enää halunnut.

    Myyjä ja maahantuoja eivät kiistäneet sitä, että järjestelmä tuotti vähemmän sähköä kuin piti. Korjausyritykset eivät tuottaneet tulosta. Viimeinenkin varjostava puu oli hävitetty pihalta, mutta asiaan ei ollut tullut parannusta. Järjestelmässä oli olennainen virhe. Kauppa oli purettava. Myyjän ja maahantuojan oli purettava laitteisto omalla kustannuksellaan.

  • Maalämpöpumppu vikaantui

    Kuluttajan ostaman talopaketin lämmitysjärjestelmä oli maalämpö. Noin neljän vuoden käytön jälkeen järjestelmä alkoi antaa vikailmoituksia. Vikaa haettiin kauan ja hartaasti. Lopulta vika löytyi ja pumppu korjattiin. Kuluttaja vaati talopaketin myyjää ja pumpun maahantuojaa maksamaan vakuutuksen 500 euron omavastuun sekä viasta johtuneesta sähkönkulutuksesta 1 000 euroa. Maahantuoja tarjoutui maksamaan 500 euroa eli omavastuun ja myyjä 200 euroa. Kuluttaja ei tyytynyt tähän.

    Maalämpöpumpussa oli ollut epätavanomainen vika, jonka syystä ei ollut täyttä varmuutta. Ei ollut syytä epäillä kuluttajan aiheuttaneen rikkoutumisen tai että laite olisi rikkoutunut tapaturmaisesti. Laitteen olisi voinut perustellusti odottaa kestävän pidempään kuin neljä vuotta. Niinpä laite oli ollut virheellinen. Virheestä vastasivat talopaketin myyjä ja laitteen maahantuoja. Niiden oli yhdessä korvattava vakuutuksen omavastuu sekä ylimääräinen sähkönkulutus, josta kuluttaja oli esittänyt tarkat ja luotettavat laskelmat.

  • Luvaton laajennus

    Pariskunta osti osuuden asunto-osuuskunnasta. Asunnon koko oli 44 neliömetriä, ja kellarissa oli 12 neliömetrin jälkikäteen rakennettu lisähuone. Runsaan viiden vuoden kuluttua he alkoivat myydä asuntoa. Tällöin ilmeni, ettei lisähuoneella ollut viranomaisen myöntämää rakennus- tai toimenpidelupaa, ainoastaan osuuskunnan hallituksen ja isännöitsijän lupa. Pariskunta oli sitä mieltä, että kiinteistönvälittäjä oli toiminut huolimattomasti, kun ei ollut selvittänyt, ovatko lupa-asiat kunnossa. He vaativat korvausta asunnon arvonalennuksesta ja kuluistaan 6 513 euroa.

    Muutostyö oli tehty noin viisitoista vuotta ennen kauppaa. Välittäjä oli tiennyt, että kellarin huone oli jälkikäteen rakennettu, ja että muitakin muutostöitä oli huoneistossa tehty. Töille olisi pitänyt hakea vähintään rakennuslautakunnan lupa käyttötarkoituksen muutokseen vuoksi. Välittäjän olisi pitänyt tietää tämä ja tarkistaa, oliko luvat haettu. Hän oli luottanut siihen, että osuuskunnan hallinnon luvat riittivät. Mitään asunnon arvonalennusta ei osoitettu tapahtuneen. Asunnon myyntihinta oli ollut 84 prosenttia ostohintaa suurempi. Välittäjän piti korvata asiaa selvittäneen arkkitehdin palkkio, 403 euroa.

  • Ikkunat avautuivat väärään suuntaan

    Uuden asunnon ostajat eivät suostuneet vapauttamaan myyjän asettamaa vakuutta vuositarkastuksen jälkeen. Kylpyhuoneen tuuletusikkunat avautuivat alhaalta ylös, vaikka piirustuksissa suunta oli ylhäältä alas. Makuuhuoneen tuuletusikkunaan myyjä oli asennuttanut jousen ja puhdistusohjeet, kun ostajat olivat valittaneet niistä. Ostajat pitivät virheenä myös sitä, että olohuoneen tuuletusikkunat avautuivat nurkkaan päin. Ostajat vaativat, että ikkunat asennetaan oikein päin, jotta niiden peseminen käy ongelmitta.

    Kylpyhuoneen ikkunoiden väärällä suunnalla ei arvioitu olevan merkitystä käytettävyyteen, eikä se myöskään alentanut asunnon arvoa. Myyjän tarjoama ikkunapumppujen asentaminen oli riittävä korjaustapa. Makuuhuoneen ikkunan osalta riitti jousen asennus ja puhdistusohje. Myöskään nurkkaan avautuvat olohuoneen tuuletusikkunat eivät olleet virhe. Hyvä rakennustapa tai muut määräykset eivät edellytä ikkunoiden avautuvan määrätyllä tavalla. Virhettä ei ollut ja ostajien oli suostuttava vakuuden vapauttamiseen.

  • Lumieste vaurioitti kattoa

    Talon katolle asennettiin uusi peltikate ja kaksi 3 metrin lumiestettä. Hinta oli 20 200 euroa. Urakoitsija antoi työlle 5 vuoden ja materiaaleille 20 vuoden takuun. Vajaan kolmen vuoden kuluttua asiakas huomasi toisen lumiesteen irronneen siten, että kattopeltiin oli tullut vaurioita. Urakoitsija kiinnitti lumiesteen uudestaan, mutta ei suostunut korjaamaan katon vaurioita, koska vuoden 2019 talvella oli ollut poikkeuksellinen lumikuorma, eikä talonomistaja ollut huolehtinut lumenpoistosta.

    Lumiesteet oli asennettu samoin kuin entiset ja toisin kuin valmistaja suositteli. Ne olisi pitänyt asentaa koko katon lappeen pituudelle. Asiakkaalle olisi pitänyt ehdottaa valmistajan suosittelemaa asennustapaa ja kertoa muun asennustavan riskeistä. Myös lumen poistosta ja lumen katkaisemisesta esteen molemmilta puolilta olisi pitänyt neuvoa asiakasta. Näytti myös siltä, että rikkoutunut lumieste oli puutteellisesti kiinnitetty. Urakoitsijan piti korjata kattopelti tai korvata korjauksesta koituneet kustannukset.

  • Keittiö viivästyi

    Kuluttajat tilasivat yritykseltä uudet keittiökalusteet asennuksineen. Kalusteiden hinta oli 32 517 euroa ja asennuksen 7 234 euroa. Kalusteet tulivat ajallaan, mutta asennustyö viivästyi seitsemän viikkoa. Tilaajat vaativat sopimusehtojen mukaista viivästyskorvausta koko toimituksen hinnasta, yhteensä 2 161 euroa. Myyjä tarjosi korvausta vain asennuksen hinnasta eli 539 euroa. Kalustetoimitus ja asennussopimus olivat eri sopimuksia.

    Viivästyskorvaus oli ehtojen mukaan kultakin alkaneelta viivästysviikolta yksi prosentti viivästynyttä toimitusta vastaavasta osasta hintaa, kuitenkin enintään 10 prosenttia. Kaluste- ja asennussopimuksia oli tarkasteltava kokonaisuutena, koska kyseessä oli sama keittiötoimitus ja sopimukset oli tehty samojen osapuolten välillä. Keittiö ei ollut miltään osin tilaajien käytettävissä viivästyksen aikana, vaikka kalusteet olikin toimitettu. Vakiokorvaus piti maksaa keittiötoimituksen kokonaishinnasta, kuten tilaajat vaativat.

  • Valokuitu tuli kalliiksi

    Kuluttaja tilasi valokuituliittymän kesämökilleen 100 eurolla. Tilausajankohtana alueella oli jo aloitettu rakennustyöt, minkä vuoksi yritys oli nostanut liittymän hintaa 1 200 euroon. 100 euron hinta oli ollut voimassa niille tilaajille, jotka olivat tilanneet liittymän tiettyyn päivään mennessä. Asia ei ilmennyt tilauslomakkeesta. Asiakas vaati saada liittymän sovittuun 100 euron hintaan. Tähän yritys ei suostunut. Verkon rakentaminen oli jo edennyt kuluttajan käyttöpaikan ohi, ja liittymän toimittaminen 100 euron hintaan olisi tullut kohtuuttoman kalliiksi, kun kaivaukset olisi pitänyt avata uudelleen.

    Yrityksen soveltamien yleisten ehtojen mukaan yrityksellä on oikeus irtisanoa sopimus, jos palvelun tuottaminen aiheuttaa sille kohtuuttomia kustannuksia. Yritys kertoi, että alitukset ja rungot oli jo tehty mökin ohi, ja että runkokaapeliin on varattu kuidut vain rakentamisen alkamisen hetkellä tilattuja liittymiä varten. Tätä kertomusta ei ollut syytä epäillä. Rakentamisen aloittamisen jälkeen tehdyt tilaukset olisivat siten tulleet yritykselle kohtuuttoman epäedullisiksi 100 euron hinnalla. Yrityksellä oli oikeus irtisanoa sopimus ja kuluttajalla mahdollisuus solmia 1 200 euron sopimus.

  • Vuokranalennusta häiriöistä

    Vuokra-asunnossa oli ollut toistuvia vesikatkoksia sekä suuria melu- ja muita häiriöitä. Samassa taloyhtiössä sijaitsevissa viereisissä taloissa oli tehty peruskorjauksia. Vuokralaisen mukaan meluhaittaa oli ollut useita kuukausia, ja lisäksi oli ollut ajoittaisia sähkökatkoja ja TV-signaalin toimimattomuutta. Vuokralainen vaati 1 000 euron suuruista vuokranalennusta, mikä vastasi noin kuukauden vuokraa. Vuokranantajan mielestä häiriöt eivät olleet niin suuria, että niistä olisi pitänyt antaa vuokranalennusta. Rakennustyömaan melu kuuluu kaupunkiasumiseen eivätkä vesi- ja sähkökatkot olleet merkittäviä.

    Vuokranantaja ei esittänyt selvitystä siitä, millä tavalla viereisten talojen korjauksista ja niiden mahdollisesti aiheuttamista haitoista oli ilmoitettu vuokralaiselle. Vuokranantaja kyllä myönsi, ettei kaikista sähkö- ja vesikatkoista ollut ilmoitettu etukäteen. Toisaalta asiassa ei ollut myöskään selvää, kuinka paljon huoneistossa oli ollut sähkö- ja vesikatkoksia. Ainakin yhtenä kuukautena vesi oli kokonaan poikki kuutena päivänä ja lämmin vesi yhtenä päivänä. Muitakin vesikatkoja oli ollut. Meluhaitan kestostakaan ei ollut tietoa. Vuokralainen sai alennusta vuokrasta 200 euroa.

  • Huima vesilasku

    Tyhjillään olevassa kiinteistössä sattui vesivahinko. Putkesta oli pettänyt liitos, ja vettä oli vuotanut viemäreihin ja talon rakenteisiin yli 1 000 m3. Tästä seurasi 4 348 euron jätevesilasku. Lasku perustui puhtaan veden kulutukseen. Asiakas vaati laskua kohtuullistettavaksi 50 prosenttia, koska kaikki vesi ei ollut valunut viemäriin vaan suuri osa oli valunut talon rakenteisiin. Vesilaitoksen mukaan laskutus oli tapahtunut sopimusehtojen mukaisesti. Lisäksi asiakas oli laiminlyönyt velvollisuutensa katkaista vedentulo jättäessään talon tyhjilleen.

    Jätevesilaskutus perustuu lain mukaan puhtaan veden kulutukseen. Poisjohdettavan jäteveden määrää ei yleisesti mitata. Tämä on vesilaitosten yleinen käytäntö. Tapauksessa ei ollut selvitystä siitä, että laskutettu määrä olisi poikennut huomattavasti viemäriin päätyneen jäteveden määrästä. Asiakkaan olisi myös pitänyt huolehtia vedentulon katkaisusta. Laskua ei kohtuullistettu.

  • Yllättävä julkisivuremontti

    Pariskunta osti 550 000 euron hintaisen asunnon viime vuosisadalla rakennetusta talosta. Isännöitsijäntodistuksen mukaan pihanpuoleinen julkisivu oli kunnostettu vuonna 2004. Vajaa vuosi kaupanteosta taloyhtiö päätti pihajulkisivujen kunnostuksesta. Ostajien osuus kuluista oli vajaa 20 000 euroa. Ostajille valkeni, että talossa oli runsaat puoli vuotta ennen kauppaa tehty kuntokartoitusraportti, jossa kunnostusta suositeltiin. Raportti oli ollut myyjän tiedossa, mutta tämä ei ollut kertonut asiasta ostajille. Ostajat vaativat myyjää korvaamaan remonttikulut.

    Julkisivut oli kunnostettu alle 15 vuotta sitten, joten ostajilla oli oikeus luottaa siihen, että ne olivat rakennuksen ikään nähden hyvässä kunnossa eivätkä ainakaan kokonaiskunnostuksen tarpeessa. Julkisivujen ulkonäöstä ei olisi voinut päätellä ongelmia. Myyjän olisi pitänyt kertoa kuntotarkastusraporteista ja antaa ne ostajille. Kysymys oli niin merkittävästä korjaustarpeesta, että se olisi todennäköisesti vaikuttanut kauppahintaan, jos se olisi ollut tiedossa. Myyjän oli maksettava ostajille 3 000 euroa hinnanalennusta.

  • Pöytä naarmuuntui

    Asiakas osti lasiliikkeeltä pöydän päälle lasin 380 eurolla. Kun hän laittoi sitä paikoilleen, pöydän puupinta naarmuuntui. Asiakkaan mielestä lasissa oli vikaa. Pöytää vasten tulevalla lasipinnalla oli epätasaisuuksia, jotka vahingoittivat pöydän pintaa. Asiakas vaati joko uutta, kunnollista lasia tai lasin hinnan palauttamista. Lisäksi hän vaati 2 000 euroa pöydän pinnan naarmuuntumisesta. Tämän verran pöytä oli maksanut vuonna 2009. Myyjän mielestä naarmuuntuminen oli asiakkaan vika, koska hän oli itse asentanut lasin pöytälevyn päälle ja samalla naarmuttanut sitä.

    Valokuvista näkyi, että lasissa oli epätasaisuuksia, jotka voivat naarmuttaa pöytää. Myyjän piti toimittaa asiakkaalle uusi vastaava, sileä pöytälasi tai purkaa kauppa. Vahingoittunut pöytä oli kuitenkin jo yli kymmenen vuotta vanha, joten siinä oli todennäköisesti ollut käytön jälkiä ennestään. Ei ollut mahdollista selvittää, mitkä naarmut syntyivät vasta pöytälasin asentamisen jälkeen. Kuluttaja toimitti lautakuntaan videoita, joissa pöytä naarmuuntuu lasia liikuttaessa. Lasia ei kuitenkaan ole tarkoitus liikuttaa. Pöydän iän ja kuluttajan itse tekemien naarmujen takia sopivaksi vahingonkorvaukseksi katsottiin 100 euroa.

  • Perintöriita ei kannata

    Toinen kahdesta kuolinpesän osakkaasta olisi halunnut ostaa pesään kuuluvan asunnon, mutta osakkaat eivät kyenneet sopimaan hinnasta. Myynti annettiin välitysliikkeen tehtäväksi. Lopulta toinen osakas osti asunnon. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen välittäjään, sillä hän olisi halunnut asunnon myytäväksi tarjouskaupalla. Välitysliike ilmoitti ennen välityssopimuksen tekemistä, ettei se ole mahdollista. Osakas joutui maksamaan osuutensa välityspalkkiosta ja varainsiirtoveron. Hän oli olettanut, ettei välityspalkkiota tarvitse maksaa, jos hän ostaa kohteen itse. Varainsiirtoveron maksukin oli hänestä väärin.

    Osakas oli kuolinpesän osakkaana tehnyt välityssopimuksen, vaikka tiesi, ettei liike laittaisi kohdetta myytäväksi tarjouskaupalla. Sopimuksen olisi voinut tehdä myös muun välittäjän kanssa. ­Välitysliike välitti kohdetta sopimuksen mukaisesti ja sai siitä myös ulkopuolisen tahon tarjouksen. Se, että ostaja oli toinen osakkaista, ei vaikuta välitysliikkeen oikeuteen saada sovittu palkkio. Kohteesta oli peritty varainsiirtovero verottajan ohjeistuksen mukaisesti. Välitysliike ei ollut menetellyt virheellisesti.

  • Valitus myöhässä

    Kuluttaja tilasi luonnonkumitäytteisen runkopatjan ja sijauspatjan. Ne maksoivat yhteensä 1 390 euroa. Patjat toimitettiin kuluttajalle tammikuun viimeinen päivä. Helmikuussa ostaja havaitsi, että patjat haisevat voimakkaasti kumille. Hän ilmoitti kuitenkin myyjälle vasta seuraavan vuoden huhtikuussa haluavansa purkaa kaupat hajun vuoksi. Myyjän mielestä kuluttaja ilmoitti virheestä liian myöhään. Myyjän mukaan muut ­liikkeen patjat eivät haisseet.

    Tavaran virheestä on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta. Kuluttaja oli kertonut huomanneensa hajun noin kuukauden kuluttua kaupasta, mutta hän ilmoitti virheestä vasta noin vuoden ja kolmen kuukauden päästä. Hän oli ottanut patjat käyttöön vuoden kuluttua niiden toimittamisesta, ja siksi hän ei ollut ilmoittanut virheestä aiemmin. Lautakunnan mukaan aika oli auttamattomasti liian pitkä. Kaupan purkua ei suositettu.

  • Pieleen mennyt urakka

    Kuluttaja sopi yrityksen kanssa maan­rakennustöistä tontillaan, muun muassa salaojituksesta, muista kaivutöistä ja pihan tasoituksesta. Hän oli tyytymätön työhön. Salaojituksessa oli puutteita, siitä puuttui muun muassa kaksi tarkastuskaivoa. Pihalle oli jäänyt isoja maa­kasoja ja kiviä, puusta oli katkottu oksia ja maakellaria oli vahingoitettu. Kuluttaja vaati tarkastuskaivoista 90 euron edestä tarvikkeita ja kahdeksasta omasta työtunnista 80 euroa. Muilta osin hän vaati 3 000 euron hinnanalennusta, jolla arveli saattavansa työt loppuun.

    Kuluttajan vaatimus tarkastuskaivoista oli asianmukainen. Muiden töiden loppuunsaattamisesta kuluttaja kertoi saaneensa 3 000 euron suullisen tarjouksen. Valokuvista näkyi, että pihalla oli kiviä ja suuria maakasoja. Töiden loppuunsaattamista ei kuitenkaan ollut teetetty, joten korvaussumma piti arvioida. Maatäyttöjen muotoilu oli vähäinen osa 6 500 euron urakkasopimuksesta, joten hinnanalennuksen määräksi arvioitiin 1 300 euroa. Yhteensä urakoitsijalle tuli maksettavaa 1 470 euroa.

  • Kuravettä hanasta

    Asiakkaat tilasivat omakotitalonsa porakaivoon pumpun ja paineastian vuonna 2014. Laitteiden ja asennusten hinta oli yhteensä 4 100 euroa. Vuonna 2018 vedenpaine laski ja hanasta alkoi tulla likaista vettä, joka oli joko ruosteista tai kuraista. Asiakkaat vaativat yrittäjältä 960 euroa, koska heidän mielestään pumpun asennuksessa oli tehty virhe. Pumppu oli ruostunut, ja sen virtajohdon kiinnitykset olivat pettäneet sotkien kaivon. Pumppu oli heidän mukaansa asennettu väärään syvyyteen niin, ettei se toiminut vaaditulla tavalla vedenpinnan syvyyteen nähden. Yrittäjän mielestä ongelma johtui vedenpinnan alenemisesta.

    Kuvissa pumpun pinta näytti ruostuneelta. Veteen oli irronnut kiinnitysmateriaalia, ja virtajohto oli rispaantunut. Pumpun rikkoutumisen tarkka syy jäi kuitenkin epäselväksi. Virtajohdon teippaukset olivat irronneet veteen, ja virtajohto oli rispaantunut. Yrittäjän olisi pitänyt todistaa menetelleensä ammattitaitoisesti ja huolellisesti, eikä se ollut tehnyt niin. Palvelussa oli virhe. Pumpun voi olettaa kestävän pidempään kuin noin viisi vuotta. Yrityksen oli maksettava hinnanalennusta 500 euroa.

Alkuun