Testasimme 9 vaelluskengät hintaluokassa 80–290 euroa. Kaikki kengät eivät pitäneet vettä, ja myös kulutuskestävyydestä paljastui suuria eroja.
Kirjoittaja: Ossi Jääskeläinen Testi: Teemu Sysioja Kuvat: Laura Oja ja ICRT
Kesän korvilla kotimaanmatkailu ja luontoretkeily ovat taas ajankohtaisia. Etenkään pidemmille taivalluksille ei kannata lähteä millä tahansa kengillä. Hyvät kengät kestävät kulutusta, pitävät jalat kuivina syyssateill...
Pohjat irtoavat, mikä avuksi?
Pidempään käytettyjen – tai jopa kaapissa vuosikausia käyttämättömänä lojunneiden – vaelluskenkien pohjat saattavat irrota. Syynä tälle voi olla esimerkiksi kenkien pohjamateriaalissa käytetyn polyuretaanin hydrolysoituminen tai liiman heikentyminen.
Polyuretaania käytetään vaelluskenkien pohjissa siksi, että se on kevyttä, vaimentaa hyvin iskuja, kestää kulutusta ja on joustavaa.
Polyuretaani voi kuitenkin haurastua ajan myötä, vaikka kenkiä ei käyttäisikään. Tämä johtuu materiaalin hydrolyysistä eli siitä, että polyuretaani reagoi ilmankosteuden kanssa.
Ilmankosteuden myötä polyuretaanin molekyyliketju pilkkoutuu ja tällöin muodostuu happoa, joka edesauttaa molekyyliketjujen katkeamista. Märässä maastossa käveltäessä vedestä ei ole niin suurta haittaa kuin pitkään jatkuneesta ilmankosteudesta, sillä lätäköiden vedet huuhtovat happoja pois.
Pohjien haurastuminen tai irtoaminen on siis materiaalille tyypillistä normaalia kulumista. Vaelluskenkiä kannattaakin käyttää ja huoltaa säännöllisesti, ja käyttämättömiä kenkiä kannattaa säilyttää valolta suojattuna sekä kuivassa, ilmavassa paikassa. Läpinäkyvään muovipussiin tai -laatikkoon kenkiä ei kannata laittaa, sillä kosteus ei pääse haihtumaan muovin läpi, mutta valo läpäisee muovin. Kenkiä voi säilyttää esimerkiksi pahvilaatikossa, joka ei läpäise valoa mutta jonka läpi kosteus pääsee haihtumaan.
Jos pohjat kuitenkin irtoavat, kenkien uudelleenpohjitus voi olla mahdollista.
