5 vastausta karkotteista

1Voiko viimekesäisiä karkotteita käyttää? Todennäköisesti voi, sillä karkotteet säilyvät hyvin avattunakin. Off!-karkotteiden valmistaja lupaa tuotteille vähintään kolmen vuoden säilyvyyden. Usein aine toimii kauemminkin. Valmistaja kertoo, että esimerkiksi mökille tai pakkaseen unohtunut karkote on käyttökelpoista vielä seuraavana kesänä.

2Miten avatut pakkaukset hävitetään? Hyönteiskarkotteet luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi, jota ennen kutsuttiin ongelmajätteeksi. Siksi purkki pitää toimittaa vaarallisen jätteen keräysastiaan, jos ainetta on purkissa jäljellä. Lähin keräyspiste löytyy nettisivulta kierratys.info. Tyhjän muovipakkauksen voi laittaa roskikseen. Metallipurkki kuuluu metallinkeräysastiaan.

3Miksi hyttyset eivät syö joitakin ihmisiä? Hyttysiä houkuttavat ihmiskehosta huokuva lämpö ja uloshengityksen hiilidioksidi. Ihmiset tuoksuvat erilaisilta, koska ihon bakteerikannat ovat erilaiset. Toiset tuoksut houkuttavat hyttysiä enemmän. On myös tutkittu, että O-veriryhmän ihmiset saattavat olla hyttysille houkuttelevampia kuin Atai B-veriryhmään kuuluvat.

4Joidenkin tuotteiden luvataan suojaavan punkeilta ja paarmoilta. Suojaavatko ne? Testissä ei tutkittu punkki- ja paarmasuojaa. Off!:n ja Autanin nettisivujen mukaan DEET on tehokkain, mutta ikaridiini auttaa monipuolisemmin eri ötököihin. Lääkäriseura Duodecim Terveyskirjaston nettisivuston mukaan sekä ikaridiini että IR3535 tepsivät DEETiä paremmin punkkeihin. Myynnissä on myös DEETiä sisältäviä punkkikarkotteita, ja niissä tehoaineen pitoisuus on 50 prosenttia.

5Miten koirat suojataan ötököiltä? Lemmikeille on omat hyönteiskarkotteensa: niin valeluliuoksia kuin pantoja, joita myydään eläinkaupoissa ja apteekeissa. Suomessa markkinoille hyväksytyissä lemmikkien hyönteiskarkotteissa on geraniolia ja ikaridiinia. Karkotteesta pitäisi löytyä tuoteseloste, jossa mainitaan vaikuttava aine. Ötököiden häätämisessä pitää käyttää vain eläimille tarkoitettuja karkotteita. Kaikki kemikaalit eivät sovi lemmikeille, koska ne voivat nuolla turkkiaan.

5 tehoainetta

Dietyylitoluamidi eli DEET
Yhdysvaltain armeija kehitti DEETin toisen maailmansodan taistelijoiden käyttöön. Kuluttajille sitä on myyty vuodesta 1957. DEET tehoaa hyvin hyttysiin, mutta huonosti muihin ötököihin. 50-prosenttinen DEET karkottaa silti punkitkin kohtalaisesti. Hyttysiä vastaan riittää 25–30 prosentin pitoisuus, mutta 50-prosenttisen aineen vaikutusaika voi olla pidempi. DEET-valmisteet tuoksuvat voimakkaasti ja saattavat ärsyttää ihoa. Ne saattavat myös rikkoa ulkoiluvaatteiden vedenpitävät kalvot.

Ikaridiini
Tuli markkinoille 1990-luvun alussa. Suojaa DEETiä paremmin myös paarmoilta ja punkeilta. Ikaridiinituotteet suojaavat testin perusteella hyvin myös itikoilta, vaikka DEET on vielä tehokkaampi. Ei vahingoita vaatteiden keinokuituja. Voi ärsyttää herkkää ihoa.

IR3535
Kehitettiin 2000-luvulla miedommaksi vaihtoehdoksi DEETille ja ikaridiinille. Ei tuoksu ihmisen nenään, mutta on luotaantyöntävä hyttysille. Aineesta ei ole raportoitu terveyshaittoja. Tehoaa punkkeihin yhtä hyvin kuin ikaridiini ja paremmin kuin DEET. Tehosi testihyttysiä vastaan heikommin kuin DEET ja ikaridiini.

Eteeriset öljyt
Teho on lyhytkestoinen ja vaikutus heikko. Testin tuotteista eteerisiä öljyjä on rannekkeessa, jonka teho osoittautui olemattomaksi. Yleisimmin ovat käytössä sitronellaöljy ja limoneeni. Ruotsalaistutkimuksen mukaan rosmariini-, minttu- ja oreganoöljyt sopivat punkkikarkotteeksi, mutta Suomesta ei ole tutkittua tietoa eikä raportoituja käyttökokemuksia.

PMD eli sitriodioli
Saadaan sitruunaeukalyptuksesta, mutta valmistetaan myös synteettisesti. Suomessa PMD-tuotteille ei ole myyntilupaa, koska yksikään valmistaja ei ole sitä hakenut. Ruotsissa PMD-karkotteita on myynnissä, ja niitä markkinoidaan luonnollisempana vaihtoehtona DEETille. Testattua Sjö & hav -merkkistä PMD-karkotetta saa suomenkielisistä verkkokaupoista. Teholtaan se oli keskitasoa ja piti itikat loitolla noin kolme tuntia.

Lähteet: Duodecim Terveyskirjasto sekä ryhmäpäällikkö Paula Haapasola, Tukes

Nämä ovat Suomen yleisimpiä inisijöitä

Suomen suvessa inisee nelisenkymmentä hyttyslajia, mutta ihmisiä näistä vainoaa vain noin kymmenen. Testissä käytettyjä Aedes aegyptiä ja Culex quinquefasciatusta ei ole Suomessa. Eri lajit käyttäytyvät eri tavoin, mutta ihmiset myös tottuvat oman kotiseudun hyttysiin. Hyttysten syljen proteiinit ovat erilaisia.

Metsähyttynen (Aedes communis)
Milloin: Alkukesästä lähtien koko kesän. Käy ihmisen kimppuun ärhäkästi. Elää koko maassa, mutta eniten metsähyttysiä on Etelä-Suomessa.

Korpihyttynen ( Aedes punctor)
Milloin: Alkukesästä lähtien koko kesän. Käy ihmisen kimppuun ärhäkästi. Elää koko maassa, mutta yleistyy pohjoista kohti. Etelä-Suomessa esiintyy soilla.

Taigahyttynen ( Aedes pionips)
Milloin: Alkukesästä lähtien koko kesän. Käy ihmisen kimppuun. Korpihyttysen ohella yleinen Lapissa. Pahasta maineestaan huolimatta Lapin hyttyset ovat tuskin aggressiivisempia kuin etelän asukit, mutta niitä on enemmän ja isompina parvina.

Pikkuhyttynen ( Aedes cinereus)
Milloin: Alkukesästä lähtien koko kesän. Pieniä itikoita, jotka pistävät lähes huomaamattomasti. Suosivat etenkin jalkoja ja varpaita. Esiintyy koko maassa.

Horkkahyttyset (Anopheles)
Milloin: Keväällä ja heinä- elokuussa. Elävät Etelä-Suomessa. Useita lajeja. Viihtyvät sisätiloissa ja käyvät kimppuun yöaikaan. Vaikea saada hengiltä, koska raajat rekisteröivät ilman liikettä ja hyttynen ehtii paeta kämmenen läiskähdyksen alta.

Kirsihyttyset ( Culiseta)
Milloin: Keväällä ja heinä-elokuussa. Isokokoisia hyttysiä, jotka eivät juuri koskaan pistä ihmisiä. Useita lajeja. Esiintyy koko maassa.

Lintuhyttyset (Culex)
Milloin: Keväällä ja heinä-elokuussa. Useita lajeja. Erikoistuneet imemään verta linnuista ja sammakkoeläimistä. Eivät juuri välitä ihmisistä. Poikkeuksena on urbaani lintuhyttynen, viemärihyttynen (Culex pipiens molestus), joka käy loppukesän öinä ihmistenkin kimppuun. Esiintyy koko maassa.

Asiantuntijat ja lähteet: Tukesin ryhmäpäällikkö Paula Haapasola, Metsähallituksen suojelubiologi Jukka Salmela, Helsingin seudun ympäristöpalveluiden ympäristöasiantuntija Mia Tarvainen, Duodecim Terveyskirjasto