Näin testasimme

Kosteuttavuus

Testi tehtiin kaksoissokkotesteinä. Voiteet olivat alkuperäisissä pakkauksissaan, ja purkit ja tuubit päällystettiin kokonaan tarroilla, joista ei näkynyt läpi. Laboratorio rekrytoi vapaaehtoiset voiteiden testaajat tietokantansa avulla. Jokaista tuotetta testasi 22 vapaaehtoista, jotka olivat iältään 25-66 -vuotiaita ja joilla kaikilla oli normaali tai kuiva iho. Jokaista tuotetta testannut ryhmä oli mahdollisimman samanlainen: ryhmissä oli kaukaasialaisia naisia, normaali- ja terveihoisia, tupakoivia, tupakoimattomia jne.

Testattava alue oli käsivarren sisäpinta. Toiseen käsivarteen laitettiin testattavaa voidetta ja toiseen standardivoidetta. Standardivoidetta käytettiin, jotta voitiin verrata sen ja testivoiteen kosteuttamistehokkuutta toisiinsa. Laboratorio formuloi standardituotteen omassa laboratoriossaan.

Käsivarsista rajattiin myös tietty alue, johon ei laitettu mitään voidetta. Voitelematonta aluetta käytettiin referenssinä, jonka avulla mitattiin ihon kosteusasteen muutoksia, jotka eivät johtuneet testattavasta tuotteesta.

Jokaista tuotetta käytettiin 4 viikkoa, jota ennen ja jonka jälkeen tehtiin yhteneväiset mittaukset. Mittaukset tehtiin testihuoneissa, joissa kaikissa oli sama, tarkkaan kontrolloitu kosteuspitoisuus ja lämpötila.

Kosteuttavuutta testattiin corneometrisellä tutkimuksella. Corneometri mittaa ihon orvaskesin eli epidermiksen sähköistä varautumiskykyä, mikä on suorassa yhteydessä ihon kosteusasteeseen. Mitä enemmän ihoa on kosteutettu, sitä korkeampi on sen sähköinen varautumiskyky.
Tulokset eli alku- ja loppumittausten väliset erot analysoitiin tilastollisilla menetelmillä, joiden avulla selvitettiin, mitkä muutokset olivat tilastollisesti merkittäviä.

Käyttäjätestit

Käyttäjätesteihin osallistui 220 naista ja he käyttivät kutakin arvioimaansa voidetta kerran päivässä viikon ajan. Jokainen heistä arvioi 8 eri tuotetta asetettujen kysymysten mukaan.
Käyttäjät arvioivat tuotteiden kosmeettisia ominaisuuksia: tahmeutta, rasvaisuutta, öljyisyyttä, levittämistä, koostumusta, tuoksua, imeytymistä ja sitä, minkälaisen kokonaiskuvan tuotteesta sai. Lisäksi käyttäjät arvioivat tuotteen havaittua vaikutusta: ihon pehmeyttä ja kosteuttamisen tuntua.
Jokaista tuotetta arvioi yhteensä 30 henkilöä.

Pakkausmerkinnät

Pakkausmerkinnöistä katsottiin mm. valmistajan yhteystietoja ja arvioitiin ainesosa- eli INCI-listan luettavuutta ja tarkistettiin, onko pakkauksessa kerrottu tuotteen käyttöaika. Lisäksi kartoitettiin yleisesti käytettyjä turhia väittämiä, kuten ”dermatologisesti testattu”, ”vaikutusaika 24 tuntia2, ”ei sisällä mineraaliöljyjä”, ”ei sisällä parabeeneja”, ”ei-komedogeeninen tuote”, ”hypoallergeeninen tuote”.

Tuotetta rangaistiin, kun tällaisia väitteitä mainittiin. Nämä ovat asioita, joilla usein yritetään luoda tietynlaista mielikuvaa tuotteesta, eikä välttämättä kerrota tuotteessa olevista mahdollisista muista, jopa haitallisemmista aineista. Lisäksi joitain väittämiä ei pysty yhteismitallisesti määrittelemään, mitä ne tarkoittavat. Siksi niitä pidetään turhana markkinointina.

Joissain tuotteissa INCI-lista oli kirjoitettu tosi pienellä präntillä ja oli siksi vaikeasti luettavaa. Listan perusteella kuitenkin pitäisi pystyä tekemään ostopäätös, esimerkiksi rajaamalla pois mahdollinen tuote, joka sisältää itselle oireita aiheuttava allergeenia.

Vain yhdessä, Lidlin Cien-voiteen pakkauksessa ilmoitettiin SPF eli UVB-suoja. Se mitattiin tästä tuotteesta In vivo –määrityksellä kansainvälisen SPF-testimenetelmän 2006 mukaan sekä kansainvälisen standardin ISO 24444:2010 mukaan. Mittauksissa käytettiin testihenkilöitä, joiden sekä voiteella suojattua ihoa että suojaamatonta ihoa säteilytettiin. Näiden punoitusta verrattiin toisiinsa. SPF:n määrittelyä käytettiin vain pakkausmerkintöjen arvosanassa.

Testitulokset

Artikkeli