Valaan kiveksiä ja 67 prosentin alkoholipitoisuuksia – mitä kaikkea saa myydä oluena?

Suomen lainsäädäntö ei määrittele olutta tai sen valmistusta. Panimot kertovat valmistusaineet vapaaehtoisesti.

Vuoden 2018 alkoholilaki salli kauppoihin vahvemmat, enintään 5,5-prosenttiset juomat. Kauppojen olutvalikoima onkin nykyään laajempi kuin koskaan. Tuotteista monet ovat pienpanimoiden oluita, sillä pienpanimoiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.

Oluena myydään esimerkiksi vehnästä, kaurasta tai rukiista tehtyjä tuotteita, joissa valmistuksessa voi olla mukana esimerkiksi hedelmiä, kuusenkerkkiä tai vaikkapa savustettua valaan kivestä, kuten erään islantilaispanimon tapauksessa.

Oluihin on voitu lisätä maitohappobakteereita, tai oluet voivat olla tehtyjä oluthiivan sijaan villihiivoilla.

Esimerkiksi jääolut kuten saksalainen eisbock valmistetaan jäätislaamalla, jolloin alkoholipitoisuus kasvaa. Tällä metodilla voidaan valmistaa todella konsentroitua, jopa esimerkiksi 67,5-prosenttista olutta, kun jäädytys toistetaan useita kertoja.

Vanhan saksalaisen puhtauslain (Reinheitsgebot) mukaan oluessa saa käyttää maltaina ainoastaan ohraa. Muita valmistuksessa sallittuja raaka-aineita ovat humala ja vesi. Hiivaakaan ei mainita – sitä ei tuohon aikaan tunnettu, vaikkakin se oli osa käymisprosessia. Vanhan saksalaistulkinnan mukaan moni Suomessa myytävä erikoisolut olisi laitonta.

Vuonna 1516 annetusta puhtauslaista on kuitenkin tultu pitkä matka. Selvitimme, mitä Suomessa saa nykyään myydä kuluttajille oluena ja miten valmistusmenetelmiä valvotaan.

Suomen laki ei määrittele olutta

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira valvoo Suomessa yli 2,8-prosenttisten alkoholijuomien valmistusta ja alkoholituotteita. Oluen valmistajat ja panimot kuuluvat valvonnan piiriin.

Valviran ylitarkastaja Timo Rokka kertoo, että Suomen alkoholilaki tai EU:n lainsäädäntöön pohjautuva elintarvikelaki eivät määrittele olutta tai sen valmistusta.

”Täysin sääntelemätöntä oluen valmistamien ei kuitenkaan ole, vaan oluen koostumusta ja valmistusmenetelmiä määrittää tuotteista maksettava alkoholivero”, Rokka sanoo.

Alkoholivero perustuu EU:n valmisteveroluokitteluun, jossa määritetään olut- ja mallasjuomat ja niiden raaka-aineet ja valmistusmenetelmät.

EU:n elintarvikelainsäädännön piiriin kuuluvan elintarviketietoasetuksen mukaan kuluttajaa ei saa johtaa harhaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tuotteen myymistä oluena, jos se ei valmistusaineiltaan tai -tavaltaan ole verrattavissa oluisiin.

”Tällaisena harhaanjohtamisena pitäisin mallaspohjan ja käymisen puuttumista. Tai esimerkiksi sitä, jos tuote valmistetaan etanolista ja maustetaan esansseilla, jotta se muistuttaisi olutta”, Rokka sanoo.

Entä tarvitseeko valmistajan ilmoittaa siitä mitenkään, jos oluen valmistuksessa käytetään ohramaltaan sijaan vaikkapa maissia?

”EU-lainsäädännön mukaan alkoholijuomista ei tarvitse ilmoittaa valmistusaineita, joten ei tarvitse.”

”Kuitenkin esimerkiksi panimoala on vapaaehtoisesti linjannut, että valmistusaineet ilmoitetaan. Esimerkiksi maissista voi tehdä ja tehdäänkin olutta. Tuotteen nimessä kuitenkin tulisi kertoa tuotteesta ja valmistustavasta, jos tietojen puuttuminen voi johtaa kuluttajaa harhaan.”

Huippuvahvoja jääoluita ei voida kieltää

Saksalainen jääolut eisbock ei Rokan mukaan ole alkoholipitoisuudeltaan konsentroitua, vaan jäähdyttäminen on tapahtunut käymisen loppuvaiheessa.

”Silloin tuote kirkastuu ja pakkausprosessi helpottuu vaahtoamisen vähentymisen kautta. Oluet yleisesti jäähdytetään pakkausprosessin helpottamiseksi.”

Rokka sanoo, että alkoholipitoisuudeltaan kaikkein korkeimmat, yli 15-prosenttiset oluet ovat ”lähinnä kuriositeetteja” ja panimoiden välistä kilpailua korkeimmasta alkoholipitoisuudesta.

”Oluen jäähdyttämistä nollaan ei voi kieltää, koska se poistaisi käytöstä merkittävän oluen kirkastamismenetelmän.”

”Olemme antaneet markkinoida oluina noita kuriositeetteja, koska lainsäädäntöä niiden kieltämiseksikään ei ole. Lisäksi niihin liittyvän mediamylläkän kautta kuluttajalle on tullut selväksi, mikä tuote on.”

Kuluttajien mieltymykset muuttuvat

Suomessa lainsäätäjä ja valvova viranomainen siis suhtautuvat melko sallivasti siihen, mitä tuotteita saa kaupitella oluina.

Mutta mitä asiasta ovat mieltä oluen harrastajat? Myydäänkö Suomessa oluina tuotteita, joita ei pitäisi kutsua oluiksi?

”Olin ennen aika tiukkapipoinen oluen määritelmän suhteen. Sittemmin tajusin, että saksalaisetkin tulkitsivat määritelmää mieleisellään tavalla ja sallivat esimerkiksi vehnäoluet, joita laki ei tunnusta olueksi”, sanoo Suomen Olutseuran puheenjohtaja Juha Sinisalo.

Vuonna 1989 perustetun seuran tehtävänä on vaalia ja edistää suomalaista olutkulttuuria.

Sinisalo sanoo olevansa oluen määritelmän suhteen liberaali.

”Esimerkiksi villihiivalla käytetyt juomat, jotka on maustettu kulloinkin saatavissa olevilla raaka-aineilla kuten hunajalla, yrteillä tai marjoilla, voi hyvin lukea oluiksi, kunhan niiden pohja on viljoissa.”

Sinisalolla raja menee moneen kertaan kylmätislatuissa jääoluissa.

”Oluet, jotka ovat olemukseltaan jo liköörejä, eivät mielestäni ole enää oluita. Aivan kuten marjojen käytössä, jäädyttämisen pitää olla maltilla annosteltu mauste eikä pääasia.”

Sinisalon mielestä liian tiukkoja määritelmiä tulisi välttää, koska kuluttajien mieltymykset muokkautuvat.

”Toivon kuitenkin läpinäkyvyyttä, että tiedämme, mitä tuopissamme kulloinkin on.”

Tuotetta voi Sinisalon mielestä kutsua olueksi, kunhan pääosa käymiskelpoisista sokereista tulee viljoista, maustamiseen on käytetty luonnon omia raaka-aineita ja juoma syntyy käymisen tuloksena.

”Kokonaan toinen pohdinta on, tekevätkö erikoiset raaka-aineet tuotteesta parempaa.”

Silmiä avaavia juttuja, ei mainoksia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.