Lisämaksullisten palvelunumeroiden hinnoittelua ei saatu vieläkään kuriin – KKV: ”Kuluttaja maksaa yhä liikaa”

Lakiuudistuksen piti puuttua palvelunumeroiden hinnoitteluun. Operaattorit saavat silti jatkossakin itse päättää matkapuhelinmaksun suuruudesta, ja yritykset voivat ottaa käyttöön hinnoittelultaan vapaita palvelunumeroita.

Kuluttaja-lehden (5/2022) 5 kysymystä -palstalla käsiteltiin maksullisia palvelunumeroita. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan kuluttaja-asiamies on sitä mieltä, että kuluttajan asema puhelinasioinnissa ei toteudu edelleenkään EU-sääntelyn edellyttämällä tavalla.

Kuluttajalla on oikeus saada asiakaspalvelua kaupan ja sopimuksen teon jälkeen kohtuuhintaan. Käytännössä tämä ei aina toteudu, vaan myös ne palvelunumerot, joita käytetään olemassa olevien sopimusten asioimiseen, ovat usein lisämaksullisia.

KKV:n edustaja kommentoi Kuluttaja-lehdessä, ettei sähköisen viestinnän palvelulain uudistus korjaa ongelmia.

KKV:n näkemys on kiinnostava, sillä sähköisen viestinnän palvelulain uudistuksella oli nimenomaan tarkoitus puuttua maksullisten palvelunumeroiden hinnoitteluun. Uudistus tuli voimaan vuoden 2021 alussa.

Puhelinlaskussa veloitetaan tyypillisesti erikseen liittymäpakettiin sisältyvät tai perushintaiset puhelut sekä maksulliset palvelunumerot, kuten muun muassa monien yritysten käyttämät, niin kutsutut tilaajanumerot.

Uuden lain mukaan maksullisiin tilaajanumeroihin soittaminen saa maksaa jatkossa vain matkapuhelin- tai paikallispuhelinmaksun verran. Tilaajanumeroista ei siis saa veloittaa tätä korkeampia hintoja.

Tällä muutoksella on kolmen vuoden siirtymäaika, ja se astuu voimaan vuoden 2023 lopussa.

Laki ei ota kantaa matkapuhelinmaksun suuruuteen

KKV:n erityisasiantuntija Satu Wideen arvioi kuitenkin Kuluttajalle, että tilaajanumeroiden hinnoittelu on ongelmallinen uudistuksen jälkeenkin.

”Lain mukaan valtakunnallisten tilaajanumeroiden hinnoittelu ei voisi jatkossa perustua muuhun kuin kuluttajan liittymäsopimukseen, jolloin soitot näihin numeroihin maksavat aina matkapuhelinmaksun tai paikallisverkkomaksun”, Wideen toteaa.

”Nykyään kuitenkin esimerkiksi matkapuhelinmaksu määritellään erikseen liittymäsopimuksen hinnastossa, ja maksut kertyvät niin sanotuissa pakettiliittymissä kuukausiveloituksen päälle aiheuttaen siten lisäkuluja”, Wideen sanoo.

Yritysnumeroiden eli valtakunnallisten tilaajanumeroiden hinnoista löytyy tietoa Traficomin verkkosivuilta. Traficomin sivuilta löytyy myös tietoa siitä, miten yritys- ja palvelunumerot luokitellaan.

Matkapuhelinmaksu (mpm) on hinta, joka peritään matkapuhelimesta soitettaessa. Maksu määritellään liittymäsopimuksen hinnastossa. Liittymä voi olla minuuttiveloitteinen, mutta useimmilla kuluttajilla on käytössään kiinteähintainen pakettiliittymä.

”Koska teleyritykset voivat itse määrittää matkapuhelinmaksun suuruuden, sääntely ei jatkossakaan aukottomasti takaa hinnoittelutason alhaisuutta”, Wideen sanoo.

Laki ei siis estä operaattoreita perimästä jatkossa nykyistä korkeampaa matkapuhelinmaksua. Uuden sääntelyn myötä kalleimmat valtakunnalliset tilaajanumerot tulisivat kuitenkin Wideenin arvion mukaan huomattavasti halvemmiksi, kun jatkossa niistä on mahdollista periä vain matkapuhelinmaksu.

”On kuitenkin mahdollista, että yritykset ottavat asiakaspalveluun käyttöönsä hinnoittelultaan vapaita palvelunumeroita nykyisten kalliiden tilaajanumeroiden tilalle, eivätkä siirry matkapuhelinmaksullisiin tilaajanumeroihin”, Wideen sanoo.

”Vaikka jo sopimuksen tehneille kuluttaja-asiakkaille palvelua ei saakaan tällaisesta numerosta tarjota, palvelunumeroa on mahdollista käyttää numerona, josta voi esimerkiksi saada tietoa tuotteista tai palveluista.”

Parannukset kiinni operaattorien tahdosta

Lakimuutos kyllä mahdollistaa Wideenin mukaan sen, että jatkossa operaattorit voivat halutessaan sijoittaa maksulliset tilaajanumeropuhelut puhepaketteihin. Se myös selkeyttää kuluttajan asemaa, kun jatkossa käytössä ovat vain yhden tyyppiset valtakunnalliset tilaajanumerot eli entiset yritysnumerot.

”Mutta jos teleyritykset eivät kuitenkaan ala tarjota liittymiä, joissa tilaajanumeroihin soitettavat puhelut kuuluvat liittymäpaketteihin, käytännössä sopimussuhteeseen liittyvissä asioissa kuluttajat maksavat edelleen lisäkustannuksia normaaliin soittamiseensa nähden, mikä ei vastaa EU-sääntelyn vaatimuksia.”

Toisin sanoen muutokset riippuvat siitä, ovatko operaattorit halukkaita sisällyttämään asiointinumeroita liittymäpaketteihinsa vapaaehtoisesti.

”Jää nähtäväksi, miten ja missä määrin kuluttajan asema muuttuu sääntelyn vaikutuksesta. Jos markkinoille ei synny kuluttajien kannalta lisäkuluja aiheuttamattomia vaihtoehtoja, kuluttajan asemaa on parannettava kuluttajansuojasääntelyn osalta”, Wideen toteaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.