Miljoonia kiloja hävikkiruokaa

Suomessa syntyy joka vuosi 400–500 miljoonaa kiloa ruokahävikkiä. Joukossa on myös virheettömiä tuotteita. Suuri osa hävikistä on leipää, eikä se aina kelpaa edes avustusjärjestöille.

Kylmäauto kaartaa elokuisena keskiviikkoaamuna Tikkurilan Prisman varaston ovelle.

Ruoka-apua jakavan Yhteinen pöytä -verkoston työntekijät John-John Mäkelä ja Ari Nordbäck soittavat varaston ovikelloa. He kiertävät hakemassa vantaalaisista kaupoista hävikkiruokaa. Se tarkoittaa ruokaa, jonka päiväys on vanhentumassa, tai kolhujen vuoksi myynnistä poistettuja pakkauksia.

Yhteinen pöytä on Vantaan kaupungin ja seurakuntien luoma verkosto, joka toimittaa ylijäämäruokaa avustusärjestöille, asukastiloihin ja seurakunnille. Eri puolilla Vantaata järjestetään hävikkiaterioita, joihin kuka tahansa voi tulla maksutta ruokailemaan yhdessä muiden kanssa.

Edellisestä marketista Mäkelälle ja Nordbäckille liikeni vain pari laatikollista pullaa. Prisman kylmävarastosta he kantavat autoon vajaan laatikollisen punalaputettuja maitopurkkeja ja kaksi pakettia valmisräiskäleitä. Ruuan lisäksi mukaan lähtee kolme laatikollista pesuaineita, joiden pahvipakkaukset ovat ruttaantuneet, sekä avautunut vaippapakkaus.

Tällainen saalis on isosta marketista pieni. Tikkurilan Prisman johtaja Mika Ruohonen on ylpeä, ettei enempää ole antaa. Prisman tiiminvetäjä Katja Matero kertoo, että enimmillään Yhteiselle pöydälle on mennyt kerralla jopa 15 laatikollista.

Tikkurilan Prismassa on syntynyt samana aamuna myös ruoka-apuun kelpaamatonta hävikkiä: vajaa laatikollinen rikkinäisiä jogurttipurkkeja, muutama maitopurkki ja viitisen kiloa lihaa.

Osa hävikistä voi syntyä päivän mittaan vasta Yhteisen pöydän käynnin jälkeen. Hävikkiruokakuljetuksen kannattaa kuitenkin olla liikkeellä aamusta, jotta tuotteet ehditään jakaa samana päivänä.

John-John Mäkelä on laatikoita kantaessaan havainnut, että kuormat ovat viime aikoina keventyneet. Kaupat ovat onnistuneet vähentämään hävikkiään siitä, kun Yhteinen pöytä aloitti vuonna 2014. ”Alussa tavaraa oli paljon enemmän, ja auto tuli usein täyteen”, Mäkelä kertoo.

Prisman Mika Ruohonen sanoo, että ison parannuksen on tuonut tilausjärjestelmän kehitys, joka auttaa kauppaa ennakoimaan ja seuraamaan myyntimääriä. Asiassa auttavat myös alennukset. Punaisin aletarroin merkatut tuotteet myydään tätä nykyä –60 prosentin alennuksella iltayhdeksän jälkeen.

”60 prosentin alennuksella tuotteista päästään eroon varmasti”, Ruohonen sanoo.

Leipä ei kelpaa ruoka-apuun

”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.” Leipä on ajatuksen tasolla arvostettu, jopa raamatullisen pyhä elintarvike. Samalla juuri leipää jää syömättä syntisen paljon.

Leipä, jonka parasta ennen -päiväys on vanhentunut, ei tahdo kelvata kenellekään – ei edes ruoka-apujärjestöille, joilla on vaikeuksia jakaa sitä ajoissa eteenpäin.

Tikkurilan Prismassa leipää ei ole edes laitettu tarjolle Yhteistä pöytää varten, sillä verkosto ei ota sitä myymälöistä. Hävikkileipä kierrätetään raaka-aineeksi bioetanoliin, jota myydään ABC-huoltoasemilla.

S-ketjun ruokakauppojen hävikistä 20 prosenttia on leipää. Vielä isompi osa, 45 prosenttia, on hedelmiä ja vihanneksia, ja ne joutuvat usein biojätteeksi. Jos tomaatti tai klementiini on liian nahistunut myytäväksi, se ei usein kelpaa ruoka-apuunkaan.

Käyttökelpoisen tavaran lahjoittamisesta tulee hyvä omatunto, sanoo Prisman tiiminvetäjä Katja Matero.

”Aiemmin ruttuisia pakkauksia ja yksittäisiä poistotuotteita pyöriteltiin pidempään hyllyissä, mutta nyt ne on helpompi kirjata hävikkiin. Kyllähän se rikokselta tuntuu heittää käyttökelpoista tavaraa pois.”

400–500 miljoonaa kiloa

Suomalaiset heittävät valtavat määrät ruokaa roskiin. Koko tuotantoketjun ruokahävikiksi on arvioitu 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa. Se on 70–90 kiloa meitä jokaista kohti.

Jos kuvitellaan, että koko hävikki olisi valmiiksi leivottuja ruislimppuja, niiden jono ulottuisi 5–6 kertaa maapallon ympäri.

Todellisuudessa hävikki ei toki ole vain valmiita tuotteita, vaan määrä syntyy koko ketjussa, alkaen pellolle tai kasvihuoneeseen pilaantuvista raaka-aineista ja päättyen kotijääkaapissa muhiviin tähteisiin.

Hedelmien ja leikkeleiden vanheneminen kauppojen hyllyille ei johdu asiakkaiden pihiydestä. Päinvastoin, kuluttajat raahaavat kotiin tavaraa kassikaupalla yli tarpeen. Kotitaloudet aiheuttavat ruokahävikistä 30 prosenttia.

Toisaalta joka kolmas suomalainen syö päivittäin myös muualla kuin kotonaan. Ravintoloiden ja laitosruokaloiden osuus hävikistä on 20 prosenttia. Suurin syy siihen ovat runsaat buffet-pöydät, ei niinkään asiakkaiden lautaselle jättämä ruoka.

Kaupan ja tukun osuus hävikistä on 18 prosenttia, elintarviketehtaiden 20 prosenttia ja maatalouden 12 prosenttia.

Ruokahävikin vähentäminen kiinnostaa joka porrasta ennen kaikkea rahasyistä. S-ryhmässä hävikki oli vuonna 2015 2 miljoonaa kiloa pienempi kuin vuotta aiemmin, ja se merkitsi 5 miljoonan euron säästöä. Tällä hetkellä ketjun kauppojen hävikki on 1,63 prosenttia myynnistä, SOK:n varastoilla alle 0,4 prosenttia.

”Hävikki olisi aika helppo lopettaa, mutta hyllyt olisivat silloin tyhjän näköisiä. Sitäkään ei haluta”, sanoo SOK:n suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen.

Lyytikäisen mukaan ketju lahjoittaa ruokaa 400 toimijalle ympäri Suomen. Tärkeänä rohkaisuna toimi Eviran vuonna 2013 julkaisema ohje, joka määritteli ruoka-aputoimijoiden vastuut elintarvikkeiden turvallisuudesta.

Ensin ihmisten suuhun

Osa ruokahävikistä syntyy jo valmistusvaiheessa. Maatalouden raaka-aineita jalostettaessa syntyy aina jäämiä, joista osa on hyödynnettäviä sivutuotteita, osa jätettä.

Tehtailta jää yli myös valmiita, täysin moitteettomia tuotteita, joita ei ole saatu myydyksi eteenpäin.

Arlan Sipoon-tehtaalla kuljetusrekan kyytiin työnnetään rullakoita, jotka ovat täynnä maitopurkkeja. Kylmävaraston takaosassa kuljetusta odottavat jogurtti- ja juustolaatikot, joita kaupat eivät liian lähellä olevien päiväysten vuoksi osta.

Arlan jakelupäällikkö Veli-Tapani Perälä kertoo, että pelkkä pakkauspahvilaatikon kolhiintuminen voi riittää siihen, että tuotteita ei voi myydä, vaikka sisällä olevat jogurtti- tai viilipurkit olisivat ehjiä.

Vaativinta on ennakoida kysyntää pitkän ajan päähän. ”Esimerkiksi pitkään kypsytettävien juustojen myynti pitäisi osata arvioida jo 6:ta tai 8:aa kuukautta ennen”, Perälä mainitsee.

Arla on kiinnittänyt hävikin vähentämiseen paljon huomiota. Yritys on parantanut tehdasprosessejaan, kuten myös ruokahävikin hyödyntämistä. Periaatteena on, että valmiit hävikkituotteet päätyvät ensisijaisesti ihmisille ja tuotantoon tai syötäväksi kelpaamattomat biokaasun raaka-aineeksi.

Arla ei paljasta hävikkiprosenttejaan. Vuonna 2012 valmistuneen Foodspill-tutkimuksen mukaan elintarviketeollisuuden ruokahävikki on karkeasti ottaen 3 prosenttia kokonaistuotannosta, josta meijeriteollisuus on keskivertoa.

Maanantaisin ja keskiviikkoisin Arlan Sipoon-tehtaan työntekijät pakkaavat hävikkikuorman Yhteiselle pöydälle, joka on yksi Arlan ruoka-apukumppaneista. Perälä puhuu hävikkiruuan hyödyntämisestä ylpeänä, mutta muistuttaa, ettei toiminta ole vain hyväntekeväisyyttä, vaan yksinkertaisesti järkevää.

”Hävikkiruuan voi lahjoittaa suoraan pakattuna, kun taas biokaasua tuottavalle laitokselle pakkaukset pitää purkaa, mikä teettää meille käsityötä.”

Järkevää on myös kuljettaa hävikki itse. Arla kuljettaa ainoana Yhteisen pöydän kumppanina ruuan hävikkiterminaaliin itse. Näin yritys voi hallita liikennettä tehdasalueella, varmistua kylmäketjusta ja viedä kerralla isompia eriä.

Nöyryys pois ruoka-avusta

Yhteisen pöydän hävikkiterminaalin laatikoissa mehupurkit ovat kuhmuroilla ja jogurttipurkkien kansien läpät kääntyneet eri suuntiin. Useimmat tuotteet ovat kuitenkin täysin ehjiä, ja Vaasan Oy:n leipätehtaalta tulleiden ruispalapussien päiväyksetkin tuoreet. Tämä johtuu siitä, että tehdas lahjoittaa sellaista leipää, jota se ei saa myytyä.

Entiseen tehdashalliin rakennettuun terminaaliin tulee tehtaista, tukuista ja kaupoista viikossa keskimäärin 35 000 kiloa elintarvikkeita, joita lajittelemaan ja kuljettamaan on työllistetty ihmisiä palkkatuella. Vanhenevat lihatuotteet pakastetaan säännösten mukaan, muut tuoretuotteet laitetaan saman tien jakoon.

”Kuten huomaat, täällä ei tuoksu mikään”, sanoo hävikkiterminaalin koordinaattori Laura Tuomi.

Hajuttomuus kertoo, että elintarvikehygienia ja kylmäketju ovat kunnossa.

Samaa ei Tuomen mukaan voi sanoa kaikkien ruokahävikkitoimijoiden takahuoneista. Suomessa toimii jopa 400 erityyppistä ruoka-avun jakajaa, seurakunnista yhdistyksiin. Useimmat toimijat ovat pieniä, eikä kaikilla ole ruoka-alan osaamista välttämättä lainkaan.

Yhteisen pöydän palveluesimies Hanna Kuisma sanoo, että ruoka-avussa on perinteisesti vallinnut nöyryyden ilmapiiri. Sekä kauppiaat että järjestöt ovat ajatelleet, että järjestöjen kuuluu ottaa kiltisti vastaan kaikki, olipa kuorma missä kunnossa tahansa.

”Monelle on aivan uusi asia, että kauppiaalle voi myös sanoa vastaan”, Kuisma toteaa.

Köyhänkään ei kuulu syödä mätiä vihanneksia, eikä järjestöjen ja seurakuntien tarvitse toimia kauppojen ja tukkujen biojätteen ilmaisina kierrättäjinä. Jäteyhtiöille kaupat joutuvat maksamaan biojätteen kierrätyksestä.

Ruoka-apuun päätyy myös tuotteita, joiden parasta ennen -päiväys on umpeutunut. Sen umpeutuminen ei kuitenkaan tarkoita, että ruoka on syömäkelvotonta. Laki ei estäisi kauppoja myymästä parasta ennen -päiväyksen ylittäneitä, syömäkelpoisia tuotteita. Ne eivät kuitenkaan sitä tee.

Miten hävikki löytää nälkäiset?

Suomessa riittää niin ylijäämäruokaa kuin nälkäisiä. Kompastuskivi on logistiikka. Miten jakaa tavara ajoissa oikeaan paikkaan?

Laura Tuomen mielestä olisi hyvä, jos Suomessa olisi useampia Yhteisen pöydän tapaisia toimijoita. Yhteinen pöytä toimii verovaroin, mutta ruoka-avun toimittamista voisivat sponsoroida myös yritykset.

Monissa Euroopan maissa kauppaketjut myyvät hävikkiruokaansa sosiaalitoimen asiakkaille niin sanotuissa sosiaalisissa supermarketeissa. Hävikki ja tarvitsijat kohtaavat tehokkaasti, mutta malli herättää keskustelua. Köyhyydestä tulee ikään kuin hyväksytty ilmiö, kun osa kansasta kulkee kauppaan etuovesta ja toinen osa hakee jämäruuat takaovesta.

Yhteisen pöydän Kuisma ja Tuomi sekä yhteisödiakoni Eeva Lehtineva painottavat ruoka-avussa ihmisten osallistamista.

Moni hävikkiterminaaliin tuleva elintarvike – ehkä myös ne elokuisena keskiviikkoaamuna haetut maidot, pullat ja räiskäleet – päätyy yhteisöllisiin ruokailutilaisuuksiin, joita järjestetään eri puolilla Vantaata. Toisin kuin leipäjonossa seisominen, yhdessä syöminen voi samalla vähentää yksinäisyyttä.

Lue lisää: 130 euroa roskiin

Kuluttaja-lehti järjestää Hävikkiviikon 2017. Hävikkiaiheisten artikkelien kirjoittamiseen on saatu maa- ja metsätalousministeriön tukea. Rahoitus ei ole vaikuttanut artikkelien sisältöön.

3 taatusti toimivaa hävikkivinkkiä

Suunnittele ruokaostoksesi. Älä mene kauppaan nälkäisenä. Ota vain sen verran kuin syöt. Kotona syntyvän ruokahävikin vähentämiseen on tarjolla tuttuakin tutumpia neuvoja.

Vinkit eivät kuulosta vaikeilta, mutta jostain syystä itsestäänselvyydet eivät muutu teoiksi. Kysyimme, mitkä konstit toimivat myös käytännössä.

1 Seuraa. Luonnonvarakeskuksen Kuru-hankkeessa selvisi, että jo parin viikon kirjanpito ruokahävikistä johti toimintaan: pakastamaan ahkerammin ja ottamaan eilistä ruokaa töihin lounaaksi. Pidä kirjaa hävikistäsi viikko tai pari, ja katso, miten oma käytös alkaa muuttua.

2Käy kaupassa kerran viikossa. Muuta ostosrutiinisi. Harvemmin ruokaostoksilla käyvillä syntyy tutkitusti vähemmän hävikkiä. Ruokataloutta on pakko suunnitella, ja heräteostoksille jää harvempia tilaisuuksia.

3 Järjestele. ”Poissa silmistä, poissa mielestä” on tärkeä syy hävikkiin. Ruuan jämät laitetaan jääkaappiin ja unohdetaan, kunnes ne on pakko heittää vanhentuneina pois. Organisoi keittiösi uudelleen. Ota vanhenevat tuotteet näkyviin jääkaapin etuosaan ja lado tuoreimmat ostokset taakse.

Lähde: Luke

Hävikistä tuli bisnestä

Hävikkiruuasta on tullut trendikästä. Moni yritys ja voittoa tavoittelematon järjestö on ryhtynyt hyödyntämään hävikkiruokaa.

› Helsinkiläinen Ravintola Loop valmistaa hävikistä aterioita. Raaka-aineet kerätään kauppiailta ja tuottajilta. Ravintola tarjoaa arkisin lounasta 9,50 eurolla ja viikonloppuisin brunssin 20 eurolla.

› Nettikauppa fiksuruoka.fi myy hävikkiruokaa 20–90 prosentin alennuksella ja toimittaa sitä koko Suomeen kuljetusyritys DB Schenkerin tai Matkahuollon välityksellä. Yritys ostaa kauppojen, tukkujen ja tuottajien poisto- ja loppueriä, joita syntyy esimerkiksi pakkausten vaihtuessa, valmistuksen loppuessa tai parasta ennen -päiväysten lähestyessä tai ylittyessä. Yritys ei myy pilaantuvia ja kylmäkuljetusta tarvitsevia tuotteita.

› ResQ Club ja Lunchie -mobiilisovellukset toimivat monissa Suomen kaupungeissa. Niillä voi ostaa alennushintaista ravintoloiden hävikkiruokaa. Ravintola voi myydä esimerkiksi ylijääneen lounasruuan noutoannoksina.

› Omenasieppari-niminen yritys käy keräämässä ihmisten pyynnöstä omenapuiden ylijäämät. Omenat puristetaan mehuksi ja myydään Stockmannin Herkun kautta. Yritys työllistää satokaudella pääkaupunkiseudulla 10 vaikeasti työllistyvää ihmistä.

› WeFood-hävikkiruokakauppaa on perustamassa Kirkon Ulkomaanapu. Kaupassa tullaan myymään ruokaa 30–50 prosentin alennuksella. Tuotoilla tuetaan avustustyötä kehitysmaissa ja katastrofitilanteissa.

Kommentit (9)

Ai kauheeta !!!! JOkaisen ptäisi suunnitella ostokset huolellisemmin . Ei mitään jos sattuu tarvitsemaan tuotetta , vaan sen minkä tänään syöt osta vain se . Huomenna on taas kaupat auki ja saat tuoretta ruokaa vain sen minkä taas syöt . Mä toimin näin ja ruokahävikkiä ei juuri perunankuoria ja suodatinpusseja enempää kerry . – Uskoisin vian löytyvän siitäkin kun kaupat ovat jokapäivä auki ja ihmiset ovat mieltäneen kylässä käyntien sijaan , shoppailun . Silloin tulee varmasti ostettua ihan turhaa tavaraa , mikä sitten löytyy taloyhtiön roskiksesta ja ei aina edes biosta . Nyt malttia ostoksiin .

Kun on pienet tulot, on ostettava ruokaakin silloin, kun halvalla saa, mutta onneks pakastin on keksitty, joten omassa taloudessa ei tule ruokahävikkiä. Siinä ei auta kauppojen jokapäiväinen aukiolo, jos lompakossa ja tilillä on 0 euroa

Vai on äijä ylpeä,kun ei ole antaa enempää. Mahtavat on hälläkin ylpeydenaiheet. Uskomatonta.

Sehän on hyvä asia jos ei ole antaa enempää. Silloin kauppiaalla on homma hanskassa,ei tule hävikkiä ja sehän on riihikuivaa rahaa.

Suomessa on vastaavia toimijoita, esimerkiksi Operaatio Ruokakassi on jo vuodesta 2008 ollut keskustoimija Turun talousalueen kolmannen sektorin avustusjärjestöille ja seurakunnille. Tällä hetkellä Operaatio Ruokakassi toimii jo 10 kunnan alueella. Lahden suunnalla on vastaavanlaista toimintaa myös.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.