Asiantuntija UV-suojavaatteista: ”Aurinkorasvoja ei kannata jättää kokonaan pois”

Myös tavalliset vaatteet voivat suojata hyvin UV-valolta. Vaatteiden UV-suojakertoimiin ei voi täysin luottaa, kertovat Tukesin asiantuntijat.

Markkinoilla on monenlaisia aikuisille ja lapsille tarkoitettuja UV-suojavaatteita, joiden luvataan vähentävän tarvetta aurinkorasvojen käytölle.

”Käytännössä siis puvun alla olevaa ihoa ei tarvitse rasvata. Tämä säästää aurinkorasvakuluissa ja on esimerkiksi helppo tapa suojata lapsi auringon UV-säteilyä vastaan”, markkinoi esimerkiksi verkkokauppa Varuste.net.

Aurinkosuojatuotteita valvoo Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Kysyimme, voiko aurinkorasvat jättää pois turvallisesti käyttämällä suojavaatteita.

Lähtökohtaisesti kaikki vaatteet suojaavat UV-säteilyltä jossain määrin, sanoo Tukesin ylitarkastaja Asta Koivisto.

”Vaatetuksella on kuitenkin vaikea saada suojaa koko keholle, joten en jättäisi aurinkorasvoja kokonaan pois”, Koivisto sanoo.

Suojaavuuteen vaikuttavat muun muassa vaatteen kuitutyyppi, kankaan rakenne ja tuotteen värjäys.

”Eri kuiduilla on luontaisesti erilaiset UV-suojaominaisuudet. Esimerkiksi villalla on itsessään korkea UV-suojakerroin, koska villa imee paljon UV-säteitä itseensä. Tiheä kangas suojaa paremmin kuin harva, ja tummat värit suojaavat vaaleita tehokkaammin”, Koivisto kertoo.

Tähän perustuu, että esimerkiksi merinovillavaatteiden sanotaan usein antavan ”luonnollisen UV-suojan”.

Suojaavatko tavalliset vaatteet kuitenkin vähemmän kuin UV-suojattu vaate?

”Ihan suoraan en ehkä sanoisi noin, koska tavallisten vaatteiden joukossa voi olla myös hyvin UV-valolta suojaavia vaatteita. UV-suojavaatteiden suojaavuuden pitää olla tuotteessa ilmoitetun kaltainen, joten suojaavuuden tasosta pystyy varmistumaan ennen ostopäätöksen tekoa”, Koivisto vastaa.

Tavallinen vaate siis voi suojata UV-valolta, mutta UV-suojavaatteen pitää suojata, koska näin on luvattu.

UV-suojavaatteet ovat henkilönsuojaimia

UV-suojavaatteet valmistetaan yleensä polyesteristä ja elastaanista eli tekokuiduista.

” Polyesterillä on villan tavoin jo itsessään huomattavan korkea UV-suojakerroin, mutta en suoralta kädeltä osaa sanoa, käytetäänkö polyesterituotteissa yleisesti lisänä myös muita keinoja, kuten UV-suojaviimeistyksiä, korkeamman UV-suojan aikaan saamiseksi”, Koivisto kertoo.

Mistä sitten voi tietää, että tuote tarjoaa luvatun suojan auringonsäteilyä vastaan?

Koivisto kertoo, että UV-suojavaatteina myytävät tuotteet luokitellaan Suomessa luokan I henkilönsuojaimin.

Henkilönsuojaimia ovat suojavaatteet ja muut välineet, jotka suojaavat käyttäjäänsä terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvilta riskeiltä. Niistä säännellään henkilönsuojainasetuksessa, ja kuluttajakäyttöön tarkoitettujen henkilönsuojainten turvallisuutta valvoo Suomessa Tukes.

UV-suojavaatteille ilmoitetut UV-suojakertoimet eivät välttämättä ole keskenään vertailukelpoisia.

Henkilönsuojaimet on jaettu kolmeen riskiluokkaan. Luokka I suojaa vähäisiltä riskeiltä, ja siihen kuuluvat UV-suojavaatteiden ohella esimerkiksi puutarhahansikkaat ja aurinkolasit.

”Jos vaatteen väitetään suojaavan UV-säteilyltä, sen pitää täyttää henkilönsuojaimia koskevat vaatimukset, ja myyjän on varmistuttava roolinsa mukaisesti siitä, että suojain toimii vaatimusten mukaisesti. UV-suojavaatteen pitää muun muassa suojata auringolta luvatun UV-suojaluokan mukaisesti”, Koivisto sanoo.

Vaatimukset täyttävän UV-suojavaatteen tunnistaa käytännössä siitä, että tuotteessa on CE-merkintä. Kiinnittämällä CE-merkinnän valmistaja vakuuttaa, että tuote on sitä koskevien vaatimusten mukainen. Tuotteessa on myös oltava valmistajan ja suojaimen tunnisteet.

”Lisäksi tuotteen mukana pitää toimittaa EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutus (EU declaration of conformity) sekä käyttöohjeet suomeksi ja ruotsiksi.”

UV-suojavaatteilta puuttuu yhtenäinen standardi

Koiviston mukaan CE-merkinnästä huolimatta UV-suojavaatteille ilmoitetut UV-suojakertoimet (UPF) eivät välttämättä ole keskenään vertailukelpoisia. Syynä on se, että UV-suojavaatteille on olemassa useampia standardeja.

”Eri standardien mukaan ilmoitetut UPF-arvot voivat poiketa keskenään, koska eri standardeissa muun muassa vaaditaan erilaisia esikäsittelyjä. Lisäksi UPF-arvot voidaan ilmoittaa hiukan eri tavalla riippuen käytetystä standardista”, Koivisto kertoo.

”Yksikään UV-suojavaatteita koskevista standardeista ei takaa henkilönsuojainasetuksen mukaista vaatimustenmukaisuusolettamaa.”

Vaatimustenmukaisuusolettama tarkoittaa, että tuote on valmistettu EU:n yhdenmukaistettuja standardeja noudattaen. UV-suojavaatteille tällaista standardia ei siis toistaiseksi ole.

”UV-suojavaatteiden luokittelusta on käyty keskusteluja EU-tasolla, ja luokitteluun on näillä tiedoin tulossa muutoksia. Aikataulusta ei ole vielä tarkempaa tietoa”, Koivisto kertoo.

Tukesin ylitarkastaja Terhi Tauriala-Rajalan mukaan aurinkorasvojen käyttö on perusteltua, vaikka käyttäisikin UV-suojavaatteita.

”Esimerkiksi kehon alueilla, joita UV-suojavaate ei peitä. Aurinkorasvatkaan eivät anna sataprosenttista suojaa UV-säteilyltä, mutta ne ovat hyvä lisä auringolta suojautumisessa”, Tauriala-Rajala sanoo.

Aurinkorasvojen suojausteho perustuu valmisteen sisältämiin UV-suodattimiin.

”Nyrkkisääntö on, että jos iho alkaa punoittaa ilman aurinkosuojatuotetta yhdessä minuutissa, SPF50-suojakertoimella varustettua aurinkorasvaa käyttämällä voi olla auringossa palamatta 50 kertaa pidempään, eli 50 minuuttia”, Tauriala-Rajala sanoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.