Matkapuhelimet

  • Laskua kertyi itsestään

    Matkustaja lomaili Ranskassa. Puhelinliittymään sisältyi tiedonsiirtoa EU- ja ETA-maissa, mutta laskussa oli 56,80 euroa tiedonsiirtoa EU:n ulkopuolella. Asiakas kieltäytyi maksamasta summaa. Hän kertoi käyneensä kyllä Sveitsissä mutta kytkeneensä siellä mobiilidatan pois päältä.

    Sopimusehdoissa varoitettiin, että puhelin hakee automaattisesti verkon, jonka kenttä on voimakkain. Raja-alueilla pitäisi siis valita verkko käsin. Liittymän haltijalle ei kuitenkaan ollut toimitettu näitä sopimusehtoja, vaan ainoastaan tieto, että niitä noudatetaan sopimuksessa. Ehdoissa oli myös kerrottu vain verkon valitsemisesta Suomessa. Operaattorin piti palauttaa asiakkaalle 56,80 euroa viivästyskorkoineen.

  • Vesitiivis puhelin kastui

    Asiakas osti vesitiiviinä mainostetun älypuhelimen 299 eurolla. Vajaan vuoden kuluttua puhelin lakkasi toimimasta. Asiakas oli ollut sateessa puhelin taskussaan. Korjausta ei hyväksytty takuuseen. Huoltoliike väitti, että puhelimen latausluukku olisi ollut auki, ja sieltä olisi päässyt kosteutta sisään.

    Asiakas sanoi pitäneensä puhelinta suojakuoressa, joka estää latausluukun aukeamisen. Hän oli myös käyttänyt magneetilla toimivaa laturia, eikä ollut sen vuoksi avannut luukkua. Vesitiiviin puhelimen pitää kestää kosteutta. Asiakas sai purkaa kaupan. Hänen oli kuitenkin korvattava myyjälle puhelimesta saamansa 60 euron hyöty.

  • Kadonnutta ei korvata

    Kuluttaja istui puistonpenkillä avonainen laukkunsa vieressään. Myöhemmin hän huomasi puhelimensa kadonneen. Kotivakuutusyhtiö ei suostunut korvaamaan puhelinta, koska se oli kadonnut. Kuluttajan mielestä puhelin oli varastettu, vaikkei voinutkaan yksilöidä ketään varkaaksi. Poliisi oli löytänyt laukussa olleen ajokortin vieraasta lompakosta.

    Varkaudesta ei ollut todisteita. On tavallista, että kadonnut omaisuus joutuu vääriin käsiin. Vakuutuskorvauksesta päätettäessä arvioidaan, mikä on ensisijainen syy omaisuuden menettämiseen. Puhelin oli ensin kadonnut, joten siitä ei tarvinnut vakuutusehtojen mukaan maksaa korvausta.

  • Kallista dataa

    Äiti soitti operaattorille saadakseen reissuun lähtevälle pojalleen liittymän, jossa datan käytöstä ei syntyisi suurta laskua. Hänelle myytiin liittymä, johon sisältyi 500 megatavua tiedonsiirtoa. Liittymään asetettiin palvelu, joka rajoittaa ulkomaiden datasiirron laskun 50 euroon. Palvelu ei toiminut. Datasiirrosta kertyi 12 päivässä 1 688 euron lasku.

    Äiti oli erehdyksessä poistanut rajoituspalvelun, ja tämä oli hänen vastuullaan. Operaattori ei kuitenkaan ollut kertonut äidille tarpeeksi selvästi, että musiikin lataaminen ja videoiden katselu kerryttää laskua nopeasti. Laskua kohtuullistettiin niin, että asiakkaan piti maksaa puolet laskusta.

  • 1 300 euron puhelut

    Asiakas oli soittanut Virossa sikäläisiin aikuisviihdenumeroihin 1 302 eurolla. Asiakas vaati operaattoriltaan laskun mitätöimistä. Lain mukaan operaattori vastaa palvelun virheestä yhdessä myyjän kanssa. Operaattorin mukaan sen oli mahdotonta selvittää, onko ulkomailla toimineessa palvelussa ollut virhe.

    Puheluerittelystä ei ilmennyt mitään, minkä perusteella laskutusta olisi voinut pitää virheellisenä. Sillä, että puhelujen hintaa ei ollut ilmoitettu, ei ollut merkitystä. Asiakkaan piti ymmärtää, että aikuisviihdepalvelunumerot ovat lisämaksullisia. Lasku piti maksaa.

  • Puhelin hajosi huollossa

    Asiakas vei puhelimensa korjattavaksi, koska sillä ei voinut soittaa tai lähettää tekstiviestejä. Huollossa puhelin purettiin vian selvittämiseksi, jolloin näyttö rikkoutui. Puhelin ei ollut enää käyttökelpoinen edes kamerana tai nettiselailussa. Asiakas vaati korvausta. Näytön vaihtaminen olisi maksanut noin 150 euroa.

    Huoltoliikkeen pitää aina ottaa huomioon tilaajan etu. Asiakkaalle ei ollut kerrottu, että näyttö voisi vaurioitua. Jos näin olisi tehty, asiakas olisi voinut harkita, kannattaako puhelinta korjauttaa tai edes pyytää maksullista korjausarviota. Huoltoliikkeen piti maksaa asiakkaalle 130 euroa vahingonkorvausta.

  • Kuvat todistivat toisin

    Asiakas osti noin 540 euron puhelimen. Muutaman viikon kuluttua hän valitti myyjälle, että kameran linssisuojuksesta oli irronnut pinnoite, joten valokuvista tuli sumeita. Takuuhuollon mukaan linssisuojuksen naarmuuntuminen johtui mekaanisesta vauriosta, joten puhelinta ei korjattu takuuseen. Asiakas osti puhelimeen uuden takakannen mutta vaati kaupan purkua.

    Asiakas oli hävittänyt naarmuuntuneen takakannen eikä sitä voitu tarkastaa. Huoltoliike oli kuitenkin ottanut puhelimen vikakohdasta valokuvia. Niistä pystyttiin havaitsemaan, että naarmut olivat linssin ulkopuolella. Naarmut viittasivat ulkopuoliseen vaurioon. Asiakas jäi ilman hyvitystä.

  • Puhelinta ei pidä korjata itse

    Asiakkaan älypuhelin lakkasi toimimasta vajaan vuoden kuluttua kaupasta. Virta ei mennyt päälle virtanapista. Korjausta ei tehty takuuseen, koska laitteesta puuttui sisältä ruuveja ja tunnistetiedot. Asiakas korjautti puhelimen itse 120 eurolla. Hän vaati tätä summaa ja 131 euron matkakuluja myyjältä.

    Lautakunta ei uskonut, että puhelimesta olisi jo myytäessä puuttunut sarjanumerokilpi ja ruuveja. Joku oli selvästi avannut puhelimen ja yrittänyt korjata sitä. Takuu siis raukesi, mutta myyjällä oli silti virhevastuu alkuperäisestä viasta. Myyjän piti maksaa kohtuulliset korjauskulut, eli 90 euroa.

  • Latausliitin hajosi: puhelimessa huonot juotokset

    Asiakas osti älypuhelimen 199 eurolla. Runsaan vuoden kuluttua puhelinta ei voinut enää käyttää, koska latausliitin oli rikki. Myyjän mukaan asiakas oli rikkonut liittimen liian kovakouraisella käytöllä. Asiakas kiisti tämän. Laturin pistoke sopi liittimeen vain yhdessä asennossa.

    Huoltoliikkeen ottamasta kuvasta näkyi, että latausliittimen liitinosa oli irronnut kokonaan tukirungon sisältä. Vian syynä olivat mitä ilmeisemmin tehtaan huonot juotokset, ja kauppa piti purkaa. Hinnanpalautuksesta sai vähentää ostajan jo puhelimesta saaman hyödyn, 50 euroa.

  • Kännykän tiedonsiirrosta yllätyslasku

    Asiakkaat saivat kolmessa kuukaudessa laskun kännykän tiedonsiirrosta, toinen 149 euroa ja toinen 91 euroa. He eivät olleet käyttäneet tiedonsiirtopalvelua ja vaativat maksujen palauttamista. Operaattori palautti summista puolet ja totesi, että asiakkaiden olisi pitänyt ottaa käyttöön dataesto-palvelu.

    Automaattinen tiedonsiirto on kuluttajan kannalta yllättävää. Operaattorin pitää tiedottaa asiasta selkeästi ja kertoa, miten sen voi estää. Operaattori ei ollut tehnyt näin, joten sen oli palautettava tiedonsiirtomaksut kokonaisuudessaan.

  • Erilainen puhelin

    300 euron matkapuhelinta korjattiin takuuhuollossa kolmesti, eikä sitä saatu kuntoon. Myyjä tarjosi tilalle toista, erimallista puhelinta, koska ostajan mallia ei ollut enää saatavilla. Ostaja ei tätä hyväksynyt ja vaati kaupan purkamista.

    Ostajan ei tarvinnut hyväksyä toisenmallista puhelinta vikaantuneen tilalle. Hänellä oli oikeus saada kauppa puretuksi. Ostaja oli kuitenkin saanut jo hyötyä puhelimen käytöstä. Hyödyksi arvioitiin 150 euroa. Kauppahinnasta piti palauttaa 154 euroa ja matkakuluja korvata noin 16 eurolla.

  • KÄNNYKÄN NÄYTTÖ PIMENI AURINGOSSA

    Matkapuhelimen ostaja oli tyytymätön puhelimen näyttöruutuun, joka pimeni kirkkaassa auringonvalossa. Valmistajan mielestä auringonvalosta johtuva haitta ei ollut peruste kaupan purkuun.

    Lautakunnankaan mielestä kyse ei ollut tuotteen virheestä, vaan värinäytöllisten matkapuhelinten yleisestä ominaisuudesta. Kännykkää käytettäessä on otettava huomioon ne rajoitukset, joita ympäristö asettaa sen käytölle. Kirkas auringonvalo on verrattavissa muihin ympäristöstä johtuviin rajoituksiin, joihin kuluttajan tulee omankin elämänkokemuksensa perusteella osata varautua ilman, että asiasta erikseen kerrotaan. Haitta oli normaalikäytössä vähäinen, eikä puhelinta voitu pitää sen perusteella käyttötarkoitukseensa soveltumattomana.

  • VIRHE EI OLLUT VAHINGON SYYNÄ

    Kännykän käyttöohjeen perusteella syntyi käsitys, että lapsi voisi soittaa puheluita vain 25 euron rajaan asti. Yllätys oli melkoinen, kun puhelulasku olikin liki 500 euroa. Asiakas vaati puhelimen myynyttä liikettä korvamaan laskusta 330 euroa.

    Kuluttajariitalautakunta totesi, että käyttöohjekirjan tiedot olivat puutteelliset. Puhelimessa ei ollut edes sellaista toimintoa, joka ohjeessa oli mainittu. Ostaja ei ollut voinut asettaa puhelimeen hintarajatoimintoa. Kaupan kohteessa oli laissa tarkoitettu virhe. Ostaja ei kuitenkaan ollut voinut jäädä perustellusti siihen uskoon, että toiminnon asettaminen oli onnistunut. Vahingon oli aiheuttanut puhelut soittanut lapsi, eikä virheen ja vahingon välillä ollut syy-yhteyttä. Myyjäliike ei ollut korvausvelvollinen.

Alkuun