Hinta

  • Ilmainen kuvaus tuli kalliiksi

    Nainen kävi valokuvastudiossa ilmaisessa koekuvauksessa. Samalla hän sopi maksullisesta mallikansiokuvauksesta ja maksoi siitä 30 euron varausmaksun. Hän perui kuvausajan seuraavana päivänä rahapulan vuoksi. Studio vaati naiselta sovitun hinnan loppuosaa, 360:tä euroa.

    Sopimusta ei voi peruuttaa noin vain. Rahapula ei ole pätevä syy peruutukseen. Studiolla oli oikeus vahingonkorvaukseen. Se ei kuitenkaan osoittanut tehneensä mitään, mistä sillä olisi ollut oikeus osittaiseenkaan kuvauspalkkioon. Sen sijaan kuluja oli varmasti aiheutunut. 70 euroa oli sopiva korvaus niistä.

  • Hääkuvat viipyivät

    Asiakas sopi valokuvaajan kanssa hääkuvauksesta. Kuvien toimitus viivästyi sovitusta. Lisäksi kuvat piti asiakkaan mukaan toimittaa hänelle muistitikulla, eikä hän ollut saanut tikkua. Asiakas vaati 350 euron korvausta sopimusrikkomuksesta, valehtelusta ja mielipahasta.

    Kuvat toimitettiin myöhässä, mutta digitaalisessa muodossa, kuten oli sovittu. Muistitikusta sopimuksessa ei ollut mainintaa. Pelkkä myöhästyminen ei oikeuttanut vahingonkorvaukseen, eikä rahallista vahinkoa ollut aiheutunut. Asiakas sai kuvansa, muttei vaatimiaan korvauksia.

  • Painotyön hinta nousi

    Asiakas sai painotyöstä noin 154 euroa sovittua suuremman laskun. Liikkeen mukaan hinnannoususta oli sovittu asiakkaan kanssa, ja nousu johtui painolehtisten koon muutoksesta. Asiakas vaati laskun muuttamista ja lisäksi arvonlisäveron osuutta takaisin. Veroa ei ollut lisätty tarjouksessa hintaan, vaan se oli ilmoitettu prosentteina.

    Liike ei pystynyt todistamaan, että hinnanmuutoksesta olisi sovittu, joten lisäveloitukselle ei ollut perusteita. Arvonlisävero asiakkaan oli kuitenkin maksettava, koska siitä oli tarjouksessa ilmoitettu, vaikkakin vain prosentteina. Lautakunta totesi, että kokonaishinta olisi ollut asianmukaisempaa ilmoittaa veroineen.

  • Vedestä maksu ilman vettä

    Omakotitaloasukkaat rakensivat tontilleen 53-neliöisen piharakennuksen. Vesilaitos veloitti heiltä kerrosalan kasvusta 1 200 euroa liittymismaksua. Asukkaiden mielestä maksuksi olisi riittänyt 600 euroa. Piharakennuksessa ei ollut vesi- ja viemäriliittymää, joten siksikin maksu oli heistä liian suuri.


    Vesilaitoksen hinnaston mukaan kerrosalaan laskettiin mukaan ulkorakennukset, riippumatta siitä, oliko niissä omaa liittymää.

    Hinnoittelu oli ehtojen mukaista. Summa ei myöskään ollut kohtuuton, joten vaadittu maksu oli maksettava.

  • Matka myytiin liian halvalla

    Asiakkaat varasivat matkan Australiaan. Jälkeenpäin he vaihtoivat matkakohteeksi Havaijin ja Los Angelesin. He maksoivat matkatoimiston vaatiman lisämaksun, 1 064 euroa per henkilö. Myöhemmin matkatoimisto vaati heitä maksamaan vielä 574,50 euroa henkilöltä. Matkustajat maksoivat myös sen.

    Matkatoimisto oli erehdyksessä ilmoittanut asiakkaille ensin väärän hinnan. Hintojen ero ei ollut niin suuri, että matkustajien olisi pitänyt epäillä sitä. Matkatoimisto oli tehnyt virheen, joten sen piti palauttaa kummallekin asiakkaalle 574,50 euroa.

  • Koira piti lopettaa

    Saksanpaimenkoiralla todettiin pian luovutuksen jälkeen paha, periytyvä kasvuhäiriö. Koira piti lopettaa alle vuoden ikäisenä. Ostaja vaati myyjältä 900 euron kauppahintaa sekä 1 346 euron leikkaus- ja lopetuskuluja.

    Myyjä olisi korvannut kauppahinnasta 519 euroa. Hän oli jo maksanut koiran röntgentutkimuksen.

    Ostaja oli tehnyt leikkauspäätöksen vastoin myyjän toivomusta. Leikkauksesta ei ollut hyötyä, joten kulut jäivät ostajan vahingoksi. Koira oli ollut ostajalla yli kahdeksan kuukautta, joista suurimman osan kunnossa.

    Tämä otettiin huomioon ostajalle maksettavan rahasumman harkinnassa. Myyjän oli maksettava ostajalle 900 euroa.

  • Vuokramökki oli pettymys

    Asiakkaat vuokrasivat lomamökin viikoksi 450 eurolla. He eivät olleet tyytyväisiä mökkiin. Se oli rakennettu 1900-luvun alussa, eikä vuonna 2000, kuten mainoksessa luki. Vuokraajien mielestä mökissä oli hometta, josta aiheutui oireita, ja loma piti siksi keskeyttää. He vaativat 360 euron alennusta sekä 38 euroa ylimääräisistä polttoainekuluista.

    Asiakkaat toimittivat lautakunnalle valokuvia. Kuvissa hometta ei kuitenkaan näkynyt. Mainoksessa oli ollut väärä tieto rakennusvuodesta. Mökki oli peruskorjattu vuonna 2000, ei rakennettu. Vuokra-aika oli kuitenkin lyhyt, ja mökkiä oli korjattu, joten väärä tieto rakennusvuodesta ei oikeuttanut hinnanalennukseen.

  • Kymppitonnin aurinkolasit

    Asiakas osti aurinkolasit 202 eurolla. Niiden pinnoitteessa oli vikaa. Maahantuoja totesi virheen ja heitti lasit pois. Asiakas kertoi vaatineensa laseja takaisin. Hän vaati korvausta aurinkolaseista 10 000 euroa, kuluista 1 850 euroa sekä lisäksi viivästyskorkoa. Myyjä tarjoutui palauttamaan lasien hinnan, mutta asiakas ei tähän suostunut.

    Laseja ei voitu korjata, joten kauppa purettiin. Myyjän ei tarvinnut palauttaa laseja. Asiakas ei olisi myöskään voinut saada uusia, samanlaisia laseja, koska malli ei ollut enää myynnissä. 10 000 euron vaatimus ei perustunut mihinkään, eikä kuluista ollut näyttöä. Asiakas sai tyytyä hinnan palautukseen. Viivästyskorkoa hän ei saanut, koska ei ollut aiemmin hyväksynyt kauppahinnan palautusta.

  • Sisustusidea tuli kalliiksi

    Asiakas tilasi ruokailuryhmän ja kaksi mekanismituolia. Yhteishinta oli 4 659 euroa, josta kuljetusmaksujen osuus oli 85 euroa. Myöhemmin asiakas halusi perua tuolien tilauksen. Myyjä ei tähän suostunut, joten asiakas päätti perua koko tilauksen. Myyjä vaati purkurahana 800 euroa, jotka ostaja oli jo maksanut kauppahinnasta.

    Lain mukaan tilauksen saa peruuttaa ennen tavaroiden toimitusta. Ostajan pitää silloin korvata myyjälle aiheutunut vahinko. Kyseisen kaupan sopimusehtojen mukaan peruutuskorvaus oli 10 prosenttia kauppahinnasta eli 457,40 euroa. Myyjä ei selittänyt, miksi oli vaatinut ostajalta korvauksena 800 euroa. Myyjän piti palauttaa ostajalle 342,60 euroa.

  • Suosikkilaulaja ei esiintynytkään

    Asiakas osti kaksi lippua joulukonserttiin, jossa piti olla solisteina Amadeus Lundberg ja Johanna Iivanainen. Lundbergin esiintyminen peruuntui. Konserttivieras ja hänen seuralaisensa olivat ostaneet liput nimenomaan Lundbergin takia. He jättivät konsertin väliin. Asiakas vaati lippujen hinnan palauttamista eli yhteensä 64:ää euroa.

    Vähäiset muutokset konsertin ohjelmistossa tai esiintyjissä eivät oikeuta hyvitykseen. Poikkeama ilmoitetuista tiedoista ei ollut niin suuri, että asiakkailla olisi ollut oikeus koko hinnan palautukseen. He saivat kuitenkin lippujen hinnasta 30 prosenttia alennusta, joten heille hyvitettiin yhteensä 19 euroa.

  • Jätelasti tuli kalliiksi 

    Asiakas tilasi maa-aineksen kuljetuksen pois tontiltaan. Hän oletti, että jätteenkäsittelymaksu olisi ollut 100–200 euroa. Lasku olikin yli 1 700 euroa. Maa-aines oli otettu jätelaitoksella vastaan sekajätteenä, koska seassa oli kiviä ja kantoja. Asiakas vaati laskun kohtuullistamista. Hänestä autonkuljettajan olisi pitänyt kehottaa ottamaan kanto pois kuorman päältä.

    Asiakas oli aiemminkin tilannut saman yrityksen kuljettamaan maa-ainesta tontiltaan. Tuolloin häneltä oli varmistettu, ettei kuormassa olisi kiviä. Vaikka kannosta olisi kysytty erikseen, se ei olisi vaikuttanut jätteenkäsittelymaksuun, koska jo kivet tekivät kuormasta sekajätettä. Tämän asiakas tiesi aiempien kokemustensa perusteella. Lasku piti maksaa. 

  • Auton vanteet kolhiintuivat 

    Asiakas osti autoonsa uudet alumiinivanteet 400 eurolla. Puolentoista vuoden kuluttua hän valitti myyjälle, että vanteet olivat kuluneet ja rumat. Myyjä tarjosi uusia vanteita 150 eurolla. Ostaja ei tätä hyväksynyt vaan vaati uusia vanteita ilmaiseksi. Hänelle olisi kelvannut myös 250 euron hinnanalennus.

    Valokuvista ilmeni, että vanteissa oli kiveniskemiä ja kolhuja. Vanteita pitää huoltaa ja kolhujen lakkavauriot paikata, jotta vauriot eivät leviä. Myydyissä vanteissa ei ollut virhettä. Myyjä ilmoitti, ettei tarjous uusista vanteista ollut enää voimassa. Asiakas jäi ilman hyvitystä.

  • Hotelli ei ollutkaan keskustassa

    Seurakunnan eläkeläisryhmä varasi matkan Roomaan. Seurueen yhteyshenkilö varasi matkan helmikuussa. Kesäkuussa hän peruutti varauksen, koska hotelli ei sijainnutkaan keskustassa. Hän oli korostanut sijainnin tärkeyttä tarjousta pyytäessään. Matkanjärjestäjä veloitti peruutusmaksua 50 euroa matkustajaa kohden, yhteensä 1 500 euroa.

    Yhteyshenkilöllä oli ollut kosolti aikaa tutustua tarjoukseen ja selvittää, minkälaista hotellia oli ehdotettu. Riski siitä, ettei hotelli miellyttäisikään, oli näin ollen hänellä ja hänet valtuuttaneilla muilla matkustajilla. Peruutusmaksu ei ollut kohtuuton, joten se jäi matkustajien vahingoksi. 

  • Päivävoide oli käyetty 

    Asiakas tilasi netistä 205 euron hintaisen päivävoiteen. Kun tuote saapui, pahvipakkaus oli murtunut, suojakelmu puuttui ja foliokansi oli avattu. Kaiken lisäksi purkki oli vajaa. Myyjä ei hoitanut asiaa kuntoon. Asiakas vaati rahojaan takaisin tai käyttämätöntä tuotetta tilalle. Lisäksi hän vaati vahingonkorvauksena uuden voidepurkin.

    Myyjä ei oikaissut virhettä eli toimittanut tilaajalle käyttämätöntä voidepurkkia. Asiakkaalla oli oikeus kaupan purkuun. Hän oli jo palauttanut tuotteen, joten myyjän oli palautettava rahat. Sen sijaan uuteen, ilmaiseen voidepurkkiin tilaajalla ei ollut oikeutta. 

  • Pyörän käytöstä piti maksaa

    Asiakkaan pyörä oli ta­kuukorjauksessa neljästi alle 1,5 vuoden aikana. Kun taas il­meni uusi vika, pyörää ei enää korjattu, vaan kauppa purettiin. Myyjä vähensi 520 euron hinnas­ta pyörän käyttöhyödyn 120 eu­roa ja palautti 400 euroa. Ostajan mielestä myyjä arvioi käyttöhyö­dyn. Hänestä hyödyn arvo oli 50 euroa.

    Käyttöhyödyn mää­rän laskemisesta ei ole mitään sääntöjä. Lautakunta otti arvioin­ nissaan huomioon pyörälle teh­dyt korjaukset, huoltoajan koko­naisuudessaan ja sen, että osta­ja oli voinut käyttää pyörää kaksi pyöräilykautta. Hyödyksi arvi­oitiin 100 euroa. Myyjän piti pa­lauttaa vielä 20 euroa.

  • Hääpäivästä sydämentykytystä

    Asiakas varasi häihinsä juhla­tilan ja pitopalvelun. Noin 3 kuukautta ennen H-­hetkeä juhlapalvelu ilmoit­ti, ettei tila ollutkaan käytettävissä. Asiakas vaati 1 000 euroa korvausta muun muassa uusista hääkutsuista ja uuden häätilan vuokrasta. Yrityksen mukaan varausehdoissa sanottiin, et­tä se voi peruuttaa varauksen kuluitta 2 kuukautta ennen tilaisuutta ja jär­jestää toisen tilan.

    Ehtoja oli muutet­tu varauksen jälkeen. Ehdoissa, jotka asiakas oli saanut, ei mai­nittu peruutusoikeutta. Uusis­ta kutsuista aiheutui 250 euron kulut, mutta esimerkiksi hää­tilan vuokra ja tarjoilu olisi pi­tänyt maksaa joka tapaukses­sa. Korvattava vahinko oli 250 euroa.

  • Tyhjäkin juhlatila voi maksaa 

    Asiakas varasi hyvissä ajoin juhlatilan kartanosta ylioppilasjuhlia varten. Vuokra-ajaksi sovittiin 8 tuntia ja hinnaksi 164 euroa tunnilta. Asiakas peruutti tilauksen 4 viikkoa ennen sovittua juhlapäivää. Kartano veloitti puolet sovitusta hinnasta, eli 656 euroa. Asiakkaan mielestä tyhjästä ei tarvinnut maksaa. Ainakin veloitus oli hänestä liian suuri.

    Sopimus on sitova, ellei muuta ole sovittu. Se, joka rikkoo sopimuksen, joutuu maksamaan toiselle osapuolelle vahingonkorvauksen. Kartano oli menettänyt peruutuksen vuoksi tilavuokran ja muita tuloja. Asiakkaan piti korvata vahinko. Korvauksen määräkään ei ollut kohtuuton.

  • Mielivaltainen vuokranantaja

    Asunnon vuokraksi sovittiin 300 euroa kuukaudessa plus sähkö. Sopimuksessa sanottiin, että huoneistolla on oma sähkömittari, mutta sähkön hintaa ei mainittu. Vuokranantaja laskutti sähköstä 16 senttiä kilowattitunnilta. Hän oli itse määrännyt hinnan. Vuokralaisten mielestä sähköstä olisi pitänyt laskuttaa se, mitä sähköyhtiö siitä laskutti.

    Vuokrasopimuksessa ei mainittu, millä perusteella sähköstä kuuluu maksaa ja kenelle. Koska vuokralaisilla ei ollut mahdollisuutta tehdä omaa sähkösopimusta, piti sähkö maksaa vuokranantajalle. Vuokralaiset saattoivat olettaa sähkön hinnan olevan sama, minkä sähkölaitos veloittaa. Vuokranantajan piti palauttaa vuokralaisille liikaa peritty hinta.

  • Lakineuvonta ei ole ilmaista 

    Asiakas varasi 90 minuutin vastaanottoajan lakimiehelle. Myöhemmin hän vaihtoi ajan 60 minuutin puhelinajaksi. Sen ajan hän saikin lakimiehen neuvontaa. Lasku puhelusta oli 200 euroa. Asiakkaan mielestä alkuneuvottelun oli luvattu olevan maksuton, ja hän oli valinnut lakimiehen nimenomaan tällä perusteella.

    Yritysten palvelut ovat yleensä maksullisia. Jos asiakas väittää, että jonkin palvelun on luvattu olevan ilmainen, hänen pitää todistaa väitteensä. Lakitoimiston hinnaston mukaan enintään 15 minuutin pituinen ensimmäinen puhelinsoitto tai alustava sähköpostitiedustelu ovat ilmaisia, jos ne eivät johda toimeksiantoon. Asiakkaan piti maksaa lasku. 

  • Ilmapallot tyhjentyivät ennen häitä

    Asiakas tilasi hääjuhlaansa heliumilla täytettyjä ilmapalloja. Hinnaksi sovittiin 147 euroa. Myyjä toimitti pallot juhlatilaan hääpäivän aamuna, mutta ne tyhjentyivät jo ennen juhlan alkua. Asiakas vaati takaisin ennakkoon maksamaansa 73,50 euroa. Myyjä ei suostunut. Hänen mielestään asiakkaan piti ymmärtää, että heliumpallot kestävät hyvinä vain viitisen tuntia. Asiakas ei ollut halunnut kestokäsiteltyjä palloja, vaikka niitä oli tarjottu.

    Myyjän olisi pitänyt kertoa asiakkaalle, etteivät heliumilla täytetyt pallot kestä kuin viisi tuntia. Tavallinen kuluttaja ei voi sitä tietää. Tyhjentyneitä palloja ei voinut käyttää juhlien koristeina, vaan ne piti viedä roskiin. Myyjä ei tuonut juhlapaikalle uusia palloja. Asiakkaalla oli oikeus purkaa kauppa ja saada takaisin palloista maksamansa summa.

  • Epäselvä hinta nettikaupassa: arvonlisäveron osuus pitää ilmoittaa

    Ostaja tilasi verkkosivuilta käyntikortteja, kortteja ja julisteita. Tilaus maksoi 509 euroa, josta arvonlisäveroa oli 99 euroa. Ostaja vaati arvonlisäveroa palautettavaksi, sillä verkkokaupan hintalaskuri ei lisännyt veroa kokonaishintaan tuotteita valittaessa. Verollinen hinta ilmoitettiin pienellä präntillä ennen maksamista. Yrityksen mukaan kuluttajan pitää ymmärtää, että tuotteista maksetaan arvonlisävero.

    Etämyynnissä kuluttajalle pitää lain mukaan ilmoittaa tuotteen koko verollinen hinta selkeästi ja ymmärrettävästi. Ostajalle ei ollut ilmoitettu arvonlisäverollista hintaa selkeästi, joten veron osuus piti palauttaa hänelle. Päätöksen jälkeen myyjä muutti verkkosivunsa selkeiksi. 

  • Liian kovat perintäkulut

    Asiakas sai pikavipistään perintäkirjeen. Lainan määrä oli 200 euroa ja perintäkulut 220 euroa. Velallisen mukaan perintäkulut olivat liian suuret. Yhtiö ei myöskään ollut antanut selvitystä, mistä kulut olivat muodostuneet, vaikka asiakas oli selvitystä pyytänyt. Perintäyhtiön mukaan kulut olivat lain sallimissa rajoissa.

    Perintäkulujen sallittu määrä riippuu velan suuruudesta. Perintäyhtiö oli laskenut kokonaisvelkaan mukaan myös luoton kustannukset, vaikka se on kiellettyä. Yhtiö ei myöskään esittänyt selvitystä perintätoimista. Lautakunta arvioi perintätoimien kuluiksi 50 euroa. Yhtiön piti palauttaa asiakkaalle 170 euroa. 

  • Virhe lomalaisen eduksi

    Asiakas varasi netistä kolmen hengen matkan Mauritiukselle viiden tähden hotelliin. Hinnaksi ilmoitettiin 5 864 euroa. Kuukauden kuluttua matkanjärjestäjä ilmoitti, että hinnassa oli ollut virhe ja oikea hinta olikin yli 10 700 euroa. Yritys antoi hyvityksenä 1 500 euroa alennusta. Matkustaja vaati matkaa alkuperäisellä hinnalla.

    Hinnassa oli ollut virhe. Jos virhe olisi ollut helposti huomattavissa, matkustajan olisi pitänyt maksaa vaadittu lisähinta. Matkojen hinnat vaihtelevat kuitenkin paljon, eikä matka ollut poikkeuksellisen halpa. Matkustajalla ei ollut syytä epäillä hintaa. Hänellä oli oikeus saada takaisin 3 370 euroa.

  • Kissan hammashoidossa oli virhe

    Kissan ientulehdusta hoidettiin eläinlääkärissä. Ensimmäisellä kerralla poistettiin yhden hampaan kruunu, eli juuret jäivät paikoilleen. Toisella kerralla poistettiin lisää hampaita, ja myöhemmin vielä yhdeksän hammasta. Emännän mielestä hoito pahensi tilannetta. Hän vaati takaisin lääkärin palkkioita ja matkakuluja yhteensä 1 060 euroa.

    Pelkkä kruunun poistaminen ei ole oikea tapa hoitaa ientulehdusta, vaan hammas on poistettava juurineen. Joitakin juuria tai hampaanpalasia voi ikeniin jäädä, eikä se ole virhe. Ientulehdus olisi kuitenkin virheestä riippumatta levinnyt. Asiakkaalla oli oikeus 250 euron korvaukseen.

  • Treenisopimus sitoo

    Asiakas oli ostanut kuntosalilta 20 kertaa personal trainerin palveluita. Hän oli ehtinyt käyttää palveluista puolet, kun hän muutti toiselle paikkakunnalle. Hän halusi rahat takaisin käyttämättä jäävistä kerroista, mutta kuntosali ei tähän suostunut. Siinä vaiheessa asiakas valitti myös palvelun laadusta.

    Sopimukset ovat sitovia, eikä sitä tarvitse erikseen kertoa kuluttajalle. Asiakkaan olisi pitänyt monta käyntikertaa käsittävän sopimuksen tehdessään ottaa elämäntilanteensa huomioon. Kuntosali ei toiminut tilanteessa kohtuuttomasti, eikä palvelun virheestä ollut näyttöä. Asiakas jäi ilman rahoja.

  • Talosta paljastui vesivahinko

    Ostaja teki 84 000 eurolla talokaupat 1950-luvun välttäväkuntoisesta omakotitalosta. Kun ostaja aloitti remonttia, hän huomasi, että talossa oli ollut vesivahinko, josta oli aiheutunut lahovaurioita. Ostaja vaati 15 000 euroa hinnanalennusta, koska myyjä oli väittänyt, ettei talossa ollut sattunut vesivahinkoa.

    Ostaja ei voinut osoittaa myyjän sanomisia toteen. Ennen kauppaa tehdyn kuntotarkastuksen mukaan talo oli alkuperäisessä kunnossa ja kunnostuksen tarpeessa. Ostajan olisi pitänyt osata varautua merkittäviin korjauksiin ja jopa perusparannukseen. Hän ei saanut hinnanalennusta.

  • Sarjalippu laivalle jäi käyttämättä

    Pariskunta osti tammi­kuussa 2012 Tallinnan­laivalle kymmenen matkan sarjakortit, jotka maksoivat yhteensä 360 euroa. Kortit olivat voimassa 2 vuotta. Laivayhtiö lopetti kauden liikennöinnin lokakuussa 2013, eikä pariskunta ehtinyt käyttää kaikkia matkoja. He vaativat 212 euron hyvitystä.

    Laivayhtiö ei kerto­nut, miksi se lopetti liikennöinnin noin 2 kuukautta tavallista aiem­min. Aiemmin lipuilla oli päässyt muiden yhtiöiden laivoille pienes­tä lisämaksusta, mutta nyt se ei enää käynyt päinsä. Sopimuseh­toja ei saa yksipuolisesti muut­taa. Laivayhtiön piti palauttaa käyttämättä jääneistä matkoista 212 euroa.

  • VIIDENKYMPIN ARVOINEN KYLKIÄINEN MAKSOIKIN KYMPIN

    Kuluttaja tilasi internetin kautta 80 euron arvoisen kiikarin, jonka kylkiäiseksi luvattiin 49 euron arvoinen taskuvalaisin. Markkinointi oli kuluttajan mielestä harhaanjohtavaa, koska valaisimen hinta liikkeessä oli vain 9,90 euroa. Kuluttaja vaati myyjää palauttamaan kylkiäisen hinnaneron. Myyjä olisi ollut valmis purkamaan kaupan.

    Tavaran virhe vaikuttaa kuluttajansuojalain mukaan tavaran käyttöön, käyttökelpoisuuteen tai toimivuuteen. Valaisimelle ilmoitettu hinta ei ollut ominaisuus, joka olisi tehnyt tuotteesta virheellisen, vaikka markkinointi olikin ollut harhaanjohtavaa. Kuluttaja jäi ilman hyvitystä.

  • KALLIS HINAUS

    Autoilija piti auton hinauksesta saamaansa 1 223 euron laskua kohtuuttomana. Erityisen kohtuuttomalta tuntui kuljettajan 90 euron tuntipalkka, joka oli velottu kilometrikustannusten päälle. Hinattu matka oli 150 kilometriä.

    Jos palveluksen hinnasta ei ole sovittu etukäteen, tilaajan on maksettava hinta, joka on kohtuullinen kun otetaan huomioon palveluksen sisältö, laajuus, laatu ja muut olosuhteet. Lautakunta yhtyi autoilijan näkemykseen siitä, että velottu hinta oli kohtuuton palvelun suoritusajankohta, olosuhteet ja yleinen hintataso huomioiden. Lautakunta katsoi, että yrittäjällä oli oikeus laskuttaa hinauksesta enintään 650 euroa.

  • ALIHINTAINEN ASUNTOKAUPPA

    Asunnon myyjälle selvisi kaupanteon jälkeen, että välitysliikkeen välittämän kohteen myyntihinta alitti huomattavasti alueella samaan aikaan toteutuneet kauppahinnat. Myyjä oli luottanut hinta-arvioon, jonka välittäjä oli antanut asuntoa näkemättä. Asunnon osti hinta-arvion mukaisella hinnalla välitysliikkeen oma työntekijä ilman, että kohdetta olisi markkinoitu esimerkiksi lehdissä. Myyjän mielestä välitysliike oli velvollinen maksamaan korvausta alihintaan järjestämästään kaupasta. Välittäjän mielestä vaatimus oli aiheeton.

    Alueella toteutuneet kauppahinnat ylittivät tilastojen valossa selvästi kaupan kohteen myyntihinnan. Välitysliike ei esittänyt perustetta sille, miksi vallinneesta hintatasosta oli poikettu merkittävästi. Varsinkin kun ostajana oli liikkeen oma työntekijä, olisi välitystehtävä pitänyt lautakunnan mielestä hoitaa erityisen huolellisesti. Liikettä suositettiin korvaamaan toimeksiantajalle aiheutunut vahinko 5 000 eurolla.

Alkuun