Asuminen

  • VÄLITTÄJÄN VASTUU VEROSEURAAMUKSESTA

    Asunnon myyjien maksettavaksi tuli luovutusvoittovero, koska asunto myytiin ennen kahden vuoden asumisajan täyttymistä. Myyjät vaativat välitysliikkeeltä korvausta veroa vastaavan määrän. Heidän mukaansa liikkeelle oli tehty selväksi, ettei kaupasta saa tulla veroseuraamuksia. Liike kiisti vaatimuksen. Sen mukaan asiakkaille oli kerrottu, että väestörekisteriin tehdyn muuttoilmoituksen ajankohta on veron kannalta yleensä ratkaiseva.

    Lautakunta katsoi, että myyjien huomiota oli kiinnitetty riittävästi mahdolliseen veroseuraamukseen. Siitä, milloin myyjät olivat muuttaneet asuntoon tai tehneet muuttoilmoituksen, oli ollut tieto vain heillä itsellään, eikä välitysliike ollut velvollinen tätä erikseen tarkastamaan.

  • RANTAVIIVAN PITUUS

    130 000 euron hintaisen kesämökin ostaja vaati myyjältä ja välitysliikkeeltä korvausta siitä, että tontin rantaviiva oli todellisuudessa vain puolet myyntiesitteessä ilmoitetusta 40 metristä.
    Myyjien mielestä ostajan itsensäkin olisi tullut havaita näin iso poikkeama varsinkin, kun tiedon ilmoitettiin perustuvan arvioon. Välitysliikekään ei katsonut olevansa vastuussa asiasta, koska ostaja oli saanut asianmukaisen kartan.

    Lautakunta totesi rantaviivan pituuden olevan yksi vapaa-ajankiinteistön hintaan vaikuttavista tekijöistä. Ostajalla oli ollut oikeus luottaa saamaansa tietoon. Rannan laatu oli lautakunnan mielestä sellainen, ettei ostajan ollut tarvinnut havaita poikkeamaa. Koska välitysliikkeenkin toiminta oli huolimatonta, myös se oli myyjän ohella vastuussa tapahtuneesta. Huomioon ottaen kiinteistö kokonaisuutena lautakunta päätyi suosittamaan 3 000 euron suuruista hyvitystä.

  • HUONOLAATUINEN PIHANURMI

    Useat asunnon ostajat samasta rivitaloyhtiöstä vaativat myyjältä hyvitystä siitä, ettei asuntojen pihojen nurmi lähtenyt kasvamaan. Syynä nurmen huonoon laatuun ostajat pitivät liian ohutta multakerrosta. Myyjän mukaan multaa oli riittävästi, joten ostajien vaatimaan korvaukseen ei ollut aihetta. Ongelmat johtuivat myyjän mielestä kastelun ja hoidon puutteesta.

    Lautakunta totesi, että myyjällä olisi ollut mahdollisuus todentaa mullan riittävyys ostajien virheilmoituksen jälkeen esimerkiksi yhteisessä katselmuksessa. Tällaista ei ollut kuitenkaan järjestetty. Tämän vuoksi, ja lisäksi koska useat ostajat kertoivat asiasta yhtäpitävästi, lautakunta piti toteen näytettynä, että nurmen kasvualustan syvyys oli riittämätön. Lautakunta suositti myyjää maksamaan kullekin ostajalle kasvualustan kunnostamisesta aiheutuneet kustannukset.

  • KIUKAAN AIHEUTTAMA TULIPALO

    Kuusi vuotta vanha sähkökiuas syttyi palamaan vaurioittaen saunan sisäverhoilua. Ostajat vaativat kiukaan valmistajaa korvaamaan vahingoittuneet seinäpaneelit. Valmistaja ei vastannut ostajien vaatimuksiin.

    Tuotevastuulain mukaan vahingonkorvausta on maksettava vahingosta, joka on johtunut siitä, ettei tuote ole ollut niin turvallinen kuin on ollut aihetta odottaa. Korvausvelvollinen on se, joka on valmistanut tai tuottanut vahinkoa aiheuttaneen tuotteen. Koska ostajien korvausvaatimusta ei ollut pidettävä selvästi perusteettomana, lautakunta suositti kiukaan valmistajaa korvaamaan ostajille vaaditut 1 100 euroa.

  • VAKUUTUS EI KATA RAKENNUSVIRHEITÄ

    Talon kattorakenteen ruodelaudoituksessa ilmeni kosteus- ja lahovaurioita sekä sieni- ja homekasvustoa. Vesikatto oli korjattu 10 vuotta aikaisemmin. Talon omistaja arveli saavansa rakenteen korjaamisesta aiheutuneista kuluistaan korvauksen kotivakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö suhtautui tylysti korvausvaatimukseen, koska vauriot johtuivat yläpohjan heikosta tuuletuksesta. Ilma ei ollut päässyt kiertämään rakenteessa ja kosteus oli tuhonnut rakenteita pikkuhiljaa. Talon omistaja myönsi, että rakennustyö oli toteutettu rakennusluvan vastaisesti eikä vesikaton ja yläkerran väliin ollut jätetty ilmatilaa.

    Kuluttajariitalautakunnan totesi, että vakuutussopimuksen ehtojen mukaan korvausta ei tarvinnut maksaa. Vakuutusehdoissa sanottiin: vakuutuksesta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutunut esinevahinko. Rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata rakennusvirheestä aiheutuneita kustannuksia. Siitä ei korvata liioin lahovaurioita.

  • RAKENNUSVIRHEITÄ EI KORVATTU

    Omakotitalon lattiarakenteet ja seinät olivat kosteudesta vaurioituneet. Niiden korjaaminen maksoi lähes 14 000 euroa ja vakuutuksenottaja vaati vastaavaa korvausta kotivakuutuksesta. Hänen mielestään kosteuden pääsy rakenteisiin oli johtunut talon vaurioitumisesta kahdeksan vuotta aikaisemmin sen rakennus- ja korjaustyömaalla sattuneessa räjähdyksessä. Vakuutusyhtiö epäsi korvauksen pitäen rakennusvirheitä syynä siihen, että kosteus oli päässyt rakenteisiin.

    Kuluttajariitalautakunta vertasi sille esitettyjä asiantuntijalausuntoja pitäen painavimpana sitä, joka perustui havaintoihin eikä oletuksiin. Vauriot olivat johtuneet kokonaan tai ainakin pääosin lausunnoissa yksilöidyistä rakennusvirheistä. Vakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta korvattiin vahinko, joka aiheutui äkillisestä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Koska sellaisesta ei ollut kysymys, vakuutuksenottaja jäi vaille korvausta.

  • ASUNNON KUNTOKARTOITUS

    Asunnon myyjä oli teettänyt asunnon kuntokartoituksen insinööritoimistolla ennen asunnon myyntiä. Kaupan jälkeen asunnossa ilmeni vika, jota ei ollut tarkastuksessa havaittu. Asunnon ostajalle aiheutui vian korjaamisesta kustannuksia joita hän peri insinööritoimistolta.

    Lautakunta totesi, että sopimus kuntokartoituksesta oli tehty vain myyjän ja insinööritoimiston välillä. Ostaja ei ollut kuntokartoitussopimuksen osapuoli eikä hän sen vuoksi voinut esittää vaatimuksia insinööritoimistolle mahdollisen huolimattoman kartoitustyön vuoksi. Sen sijaan ostajan olisi tullut esittää vaatimuksensa myyjää kohtaan asunnon virheen perusteella. Koska kyse oli piilevästä virheestä, asunnon olisi pitänyt olla merkittävästi huonompi kuin ostajalla oli ollut aihetta olettaa, jotta myyjän virhevastuu olisi syntynyt. Tämän vuoksi lautakunta ei suosittanut korvausta vian korjaamisesta.

  • VUOKRAVAKUUS MENI

    Asunnon vuokralle luvannut yritys oli vaatinut vuokralaista tallettamaan tililleen lähes 1 300 euroa kahden kuukauden vuokravakuutena ja kuukauden vuokrana etukäteen. Yrityksellä ei ollutkaan puhtaat jauhot pussissa, sillä se oli antanut saman asunnon vuokralle useille ja oli vaatinut jokaiselta vakuudet ja vuokraennakot. Sitten se katosi rahat mukanaan. Vuokralainen vaati pankkia korvaamaan menetyksen, koska se oli antanut puutteellisen tiedon silloin, kun hän oli halunnut varmistua turvallisesta vuokravakuuden maksutavasta.

    Kuluttajariitalautakunta suositti pankkia korvaamaan vuokravakuuden määrän. Pankkivirkailijan olisi pitänyt kertoa, kun asiakas oli tiedustellut vakuuskäytännöstä, että vuokralaisen kannalta turvallinen vuokravakuuden maksamistapa olisi ollut tallettaa rahat omalle nimelleen avattavalle tilille, jonka vuokraisäntä olisi saanut pantiksi. Vuokralainen ei näin menetellen olisi kärsinyt huijaustilanteessa vuokravakuuden menetystä, koska vuokraisäntä ei olisi voinut nostaa varoja ennen kuin olisi selvittänyt, että vuokralainen oli laiminlyönyt vuokranmaksun. Etukäteen maksettua kuukauden vuokraa pankki ei ollut velvollinen korvaamaan, koska sen menettäminen ei ollut syy-yhteydessä pankin laiminlyöntiin.

  • PUUSTON HARVENNUSHAKKUUN HINTA

    Mökkitontin omistaja oli tiedustellut paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä puuston harvennushakkuun hintaa ja jäi siihen käsitykseen, että puista saatava hinta riittäisi hakkuun maksamiseen. Yhdistys toimitti kuitenkin työn tehtyään laskun, jonka mukaan tilaaja oli vielä maksamassa harvennushakkuusta yli 300 euroa.

    Jos hintatieto on annettu, se voidaan perustellusta syystä ylittää vain 15 prosentilla, huomautti kuluttajariitalautakunta. Yhdistyksen alueneuvoja oli leimannut kaadettavat puut ennen hintatiedon antamista, joten toimeksiannon sisältö oli ollut tiedossa. Kaadetuista puista saatava myyntitulo sen sijaan ei ollut tuolloin täsmällisesti arvioitavissa. Ilmoitus siitä, etteivät puun korjuukustannukset todennäköisesti ylittäisi puun myynnistä saatavaa tuloa, oli sen vuoksi ollut vain suuntaa-antava hintatieto. Alueneuvojan olisi tosin pitänyt ilmoittaa selkeämmin tilaajalle se mahdollisuus, että korjuukustannukset saattavat ylittää puun myynnistä saatavan hinnan. Tämä laiminlyönti ei kuitenkaan oikeuttanut saamaan laskusta alennusta. Lasku oli eritelty ja toimenpiteistä veloitetut yksikköhinnat olivat yleisen hintatason mukaiset.

  • MITTAYKSIKKÖ JÄI EPÄSELVÄKSI

    Kuluttaja tilasi lehti-ilmoituksen perusteella 5 m3 koivuklapeja 175 euron hintaan. Ostajan mielestä toimitus oli puutteellinen, koska pinoon pantuna puita oli ainoastaan 2,7 m3. Myyjän mielestä valitus oli aiheeton, koska ilmoituksessa mainittu kuutiohinta oli tarkoittanut irtokuutiometrejä.

    Lautakunta totesi puita myytävän sekä pino- että irtokuutioina. Yksi irtokuutiometri vastaa puumäärältään noin 0,6 pinokuutiometriä. Hintatietoja annettaessa tuleekin ilmoittaa, kumpaa mittayksikköä tarkoitetaan. Koska ilmoituksessa ei ollut mittayksikköä kerrottu, epäselvää sopimusta tulkittiin myyjän vahingoksi. Ostajalla oli sen vuoksi oikeus saada joko 2,3 pinokuutiometriä puita lisää tai hinnanalennusta 80 euroa.

  • VIEMÄRIN SULATUSTYÖ

    Elinkeinonharjoittaja laskutti viemärin sulatustyöstä 825 euroa. Tilaajan mielestä lasku oli perusteeton, koska työ ei johtanut viemärin sulamiseen.

    Lautakunnan näkemyksen mukaan elinkeinonharjoittajalle oli täytynyt selvitä heti kohteeseen saavuttuaan, ettei varattu kalusto riitä sulatukseen. Sulatusyritykset olivat sen vuoksi tapahtuneet täysin yrityksen omalla riskillä. Koska yritys ei ollut tehnyt mitään kuluttajan hyödyksi jäänyttä palvelusta, lautakunta totesi esitetyn laskun perusteettomaksi matkakuluja lukuun ottamatta.

  • PRONSSI EI OLLUTKAAN PRONSSIA

    Antiikkiliikkeen pronssisina myymät patsaat osoittautuivat muusta kuin pronssista valmistetuiksi. Ostaja vaati myyjää purkamaan kaupan sekä 500 euron korvausta kustannuksista, jotka olivat aiheutuneet patsaiden kuljetuksesta Ranskaan tutkittaviksi. Myyjän mielestä kaupan purkuun ei ollut perustetta, koska pronssi-nimitystä voidaan käyttää useistakin eri kuparivaltaisista seoksista.

    Lautakunta totesi, että patsaissa oli kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe, koska ne eivät vastanneet materiaaliltaan sovittua. Ostajalla oli oikeus purkaa kauppa, koska yksilöllisten patsaiden kaupassa virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen ei tule kyseeseen. Patsaiden kuljetuskustannuksia Ranskaan myyjä ei ollut velvollinen korvaamaan, koska patsaat olisi voitu tutkia myös Suomessa eikä myyjän ollut mahdollista ennakoida tällaisten kustannusten syntymistä.

  • KAUPAN PURKU OIKEUTTI LIIKKEEN KORVAUKSEEN

    Antiikkiliikkeen ja kuluttajan välille syntyi erimielisyys siitä, oliko osapuolten välille syntynyt sitova sopimus antiikkipöydän kaupasta. Kuluttaja halusi vetäytyä kaupasta ja vaati liikettä palauttamaan 1 200 euron hintaisesta pöydästä maksetut 300 euroa takaisin. Kuluttajan mielestä asiassa oli sovittu vain pöydän varaamisesta. Liike puolestaan katsoi, että sopimus oli syntynyt ja että sillä oli oikeus pitää suoritus korvauksena kaupan purusta.

    Lautakunta katsoi sitovan sopimuksen syntyneeksi. Koska kuluttaja oli purkanut kaupan muusta kuin elinkeinonharjoittajasta johtuvasta syytä, liikkeellä oli oikeus vahingonkorvaukseen. Korvattavia kuluja olivat sopimuksen solmimisesta aiheutuneiden kustannusten lisäksi varastointikustannukset. Lautakunta arvioi näiden määräksi 100 euroa. Harkinnassa otettiin huomioon myös se, että vaikkakaan kyse ei ollut tehdasvalmisteisesta tuotteesta, tavaraa ei ollut valmistettu ostajaa varten. Liikkeellä ei siten pitänyt olla vaikeuksia myydä tavaraa kaupan purkauduttua eteenpäin.

  • SÄHKÖMITTARIN LUKUVIRHE

    Asiakkaalle tuli sähkönkäytöstä kahden vuoden ajalta yli 1 500 euron tasauslasku. Hän oli ilmoittanut virheelliset mittarilukemat yli kahden vuoden ajan mittarin vaihdon jälkeen. Erehdys johtui siitä, että vanhan mittarin viimeinen numero jätettiin lukematta, mutta uuden mittarin kaikki numerot olisi pitänyt lukea. Asiakas oli lukenut uuden mittarin samalla tavalla kuin vanhan ja hänen mielestään sähköyhtiö oli laiminlyönyt kertoa, miten uusi mittari luetaan.

    Kuluttajariitalautakunta ei suosittanut hyvitystä, koska laskutuksen oikaiseminen oli tapahtunut sähkönmyyntiehtojen mukaisesti. Ehtojen mukaan myyjällä on oikeus vaatia mittaus-, laskutus- tai mittarin luentavirheeseen perustuvia saataviaan kahden vuoden ajalta. Sillä, mistä mittarinlukuvirhe johtuu, ei ole merkitystä.

  • LIIAN ÄÄNEKÄS ILMANPUHDISTIN

    Uuden ilmanpuhdistimen ääni oli ostajan mielestä käytössä niin häiritsevä, että laitetta ei ollut mahdollista käyttää. Ostaja vaati laitteen kauppaa purettavaksi, koska kauppaa tehtäessä myyjä oli kertonut laitteen olevan tietokonetta hiljaisempi ja äänitasoltaan alimmalla käyttönopeudella 34 dBa. Myyjän mielestä laitteessa ei ollut mitään vikaa.

    Lautakunta vertasi kaupan kohteena ollutta laitetta ostajan sen tilalle hankkimaan laitteeseen. Erityistä huomiota kiinnitettiin minimiäänitasojen vertailuun. Vertailulaitteen ääni oli minimitasolle säädettynä tuskin kuultavissa ja kakkossäädölläkin selvästi hiljaisempi kuin ensin ostettu laite. Koska ilmanpuhdistin ei vastannut ostajan perusteltuja odotuksia, lautakunta suositti kaupan purkua.

  • VÄRIMUUTOKSISTA KERROTTAVA

    Kylpyhuoneen valkoiset lattialaatat muuttuivat harmaiksi puolen vuoden käytön jälkeen. Laattojen myyjä ja maahantuoja kiistivät ostajan vaatimuksen kaupan purkamisesta, koska heidän mukaansa tummumisessa ei ollut kyse tuotteen virheestä, vaan laattojen vedenimukykyyn liittyvästä ominaisuudesta.

    Tummuminen johtui lautakunnankin käsityksen mukaan siitä, että laatoituksen alle pääsi kosteutta. Ostajalla oli kuitenkin ollut perusteltu aihe olettaa, että laatat vastaavat tavanomaisessa käyttökohteessaan myös väriltään sovittua. Mahdollisista värimuutoksista olisikin pitänyt kertoa ostajalle kauppaa tehtäessä. Kaupan purkuun ei ollut lautakunnan mielestä perustetta, koska kyse oli ainoastaan esteettisestä haitasta. Myyjätahoa suositettiin palauttamaan puolet laattojen kauppahinnasta.

  • VÄLITYSPALKKIO OLI PALAUTETTAVA

    Kiinteistön omistaja möi kiinteistön välittäjän välityksellä. Kauppakirjassa sovittiin, että ostaja voi purkaa kaupan, jos ei saakaan lupaa rakentaa. Ostaja ei saanut lupaa, ja kauppa purettiin. Myyjä piti kohtuuttomana sitä, että hän oli maksanut välityspalkkion kaupasta, joka ei toteutunutkaan. Hän vaati välittäjää palauttamaan välityspalkkion.

    Välittäjän piti lautakunnan mielestä palauttaa välityspalkkio, mutta eri syystä kuin myyjä vaati. Välittäjällä oli toimeksiantosopimuksen mukaan oikeus välityspalkkioon silloin, kun kaupasta sovitaan toimeksiannon ollessa voimassa. Sopimus oli kuitenkin päättynyt kuukautta ennen kuin kauppa tehtiin, eikä sen jatkamisesta ollut sovittu kirjallisesti, kuten laki vaatii.
    Välittäjällä ei ollut oikeutta myöskään niin sanottuun jälkipalkkioon. Jälkipalkkion saadakseen välittäjän on osoitettava, että vaikka kauppa on tehty välitystoimeksiannon päätyttyä, kauppa ei olisi syntynyt ilman välittäjän sopimuksen aikaista toimintaa.

  • PAINOVIRHEESTÄ HYVITYSTÄ

    Asiakas tilasi kotiseututeoksen. Kirjaan painettiin väärin hänen omistamansa tilan nimi, minkä vuoksi tilaaja vaati kirjan hinnan palauttamista. Julkaisijan mielestä 10 prosentin hinnanalennus oli riittävä hyvitys, koska nimessä oli vain kahden kirjaimen virhe.

    Tilaaja oli huomannut virheen jo tekstin oikovedoksessa, mutta siitä huolimatta virhe oli jäänyt lopulliseen teokseen. Lautakunnan mielestä kysymys oli kuluttajansuojalaissa tarkoitetusta virheestä. Virhe oli kuitenkin vähäinen, minkä vuoksi julkaisijan tarjoamaa alennusta pidettiin riittävänä.

  • UUDEN ASUNNON ENNAKKOTARKASTUS

    Uuden asunnon lattia- ja seinälaatoituksissa oli korkeuseroja, minkä perusteella ostajat vaativat, että asunnon hintaa alennetaan. Myyjän mielestä ostajilla ei ollut oikeutta vedota virheeseen, koska he olivat ilmoittaneet siitä vasta asunnon hallinnan luovutuksen jälkeen. Erot olisi myyjän mukaan pitänyt huomata jo asunnon ennakkotarkastuksessa.

    Ostajalla on oikeus luottaa siihen, että rakennustyö on tehty asianmukaisesti. Laattojen korkeuserot eivät olleet lautakunnan mielestä sellainen seikka, joka ostajien olisi pitänyt huomata ennakkotarkastuksessa. Ostajilla oli oikeus korjauskulujen suuruiseen hinnanalennukseen.

  • SIETÄMÄTÖNTÄ MELUA UUDESSA KODISSA

    Käytetyn asunnon ostajat vaativat myyjältä hyvitystä: yhtiön lämmönjakohuoneesta kuuluva melu teki asunnosta asumiskelvottoman. Asunto-osakeyhtiö sai korjattua melun aiheuttaneen laitevian vasta puolen vuoden kuluttua kaupanteosta. Ostajat vuokrasivat täksi ajaksi toisen asunnon ja katsoivat myyjän olevan vastuussa sen vuokrakuluista. Myyjä ei katsonut olevansa korvausvelvollinen, koska melu ei ollut häirinnyt häntä.

    Asunnon melutaso ylitti mittauksissa ohjearvot, ja melu oli häiritsevää koko asunnossa. Asiasta olisi pitänyt kertoa ostajille ennen kauppaa, vaikka myyjää itseään melu ei olisikaan häirinnyt. Lautakunta piti ostajien vaatimusta vuokrakulujen korvaamisesta perusteltuna. Myyjä ei ollut kuitenkaan vastuussa siitä, että asunto-osakeyhtiö oli hidastellut melun aiheuttaneen vian korjaamisessa, joten myyjää suositettiin maksamaan ainoastaan kolmen kuukauden vuokrat.

  • LUVATON SAUNA

    Asunnon ostajalle selvisi kaupanteon jälkeen, että asunnon sauna oli rakennettu luvatta. Ostaja vaati asunnon hintaa alennettavaksi 20 000 eurolla. Myyjä piti vaatimusta perusteettomana, koska ostaja oli ennen kauppaa kertonut purkavansa saunan.

    Ostajan on voitava luottaa siihen, että asunto on rakennettu kaikilta osin lupien mukaisesti ja että tarvittavat viranomaistarkastukset on tehty. Tieto puuttuvasta luvasta olisi todennäköisesti vaikuttanut kauppaan. Koska sauna oli huonokuntoinen ja joka tapauksessa remontintarpeessa, lautakunta arvioi hinnanalennukseksi 2 000 euroa.

  • VIKOJA PYSÄKÖINTIHALLISSA

    Autohallipaikan ostaja vaati myyjää korjaamaan hallissa olevat viat. Myyjän mukaan vikojen oikaisu olisi edellyttänyt sitä, että pysäköintiyhtiön ja sen osakkaina olevien asunto-osakeyhtiöiden kanssa tehtäisiin sopimus korjaustavoista.

    Rakennusta koskevat korjauspäätökset kuuluivat lautakunnankin mielestä ensisijaisesti rakennuksen omistaville yhtiöille. Koska asiassa ei kuitenkaan ollut päästy vuosien kuluessakaan sopuun, ostajalla oli oikeus esittää vaateita myyjällekin. Rakennuksessa jo tehdyt korjaukset olivat nostaneet hallipaikan käyttövastikkeen yli sen, mihin ostaja oli voinut varautua. Ostajalla oli oikeus 600 euron vahingonkorvaukseen, koska korjaukset olivat pitkittyneet myyjän huolimattomuuden vuoksi.

  • RALLIRATA RIKKOI MÖKKI-IDYLLIN

    Vapaa-ajan asunnon ostajille selvisi kaupanteon jälkeen, että vajaan puolen kilometrin päässä kiinteistöstä sijaitsi moottoriurheilurata. Ostajat vaativat 200 000 euron kauppahintaa alennettavaksi 10 000 eurolla. Myyjät kiistivät kärsineensä melusta, vaikka olivatkin aikanaan valittaneet naapurille myönnetystä maastoliikenneluvasta.

    Kohde ei vastannut markkinoinnissa luotua mielikuvaa, jossa ympäristön rauhallisuutta oli tuotu korostetusti esiin. Radasta aiheutuvalla meluhaitalla oli merkittävä vaikutus vapaa-ajan asunnon viihtyisyyteen. Ostajilla oli oikeus vaatimaansa hyvitykseen.
     

  • THAIMAAN-TALOKAUPAT PERUUNTUIVAT

    Thaimaasta talon ostoa suunnitellut perui kaupat. Hän oli maksanut myyjälle 3 600 euron varausmaksun. Suomalainen välittäjä kieltäytyi maksamasta siitä osaakaan takaisin, koska koko maksun oli sovittu jäävän myyjälle, jos ostaja luopuu kaupasta.

    Välittäjä oli ohjannut ostajan maksamaan varausmaksun suoraan myyjälle, vaikka lain mukaan välittäjän itsensä olisi pitänyt vastaanottaa ja säilyttää varat kaupantekoon asti. Sopimusehdot olivat muutenkin epäselvät. Välittäjän oli korvattava laiminlyöntinsä 1 800 eurolla.

  • LIIAN MÄRKÄÄ POLTTOPUUKSI

    Kuluttaja tilasi vaihtolavallisen polttopuuta ja maksoi siitä 580 euroa. Puun piti myyjän ilmoituksen mukaan olla kuivaa, mutta kaupan jälkeen kosteusprosentiksi mitattiin paikoitellen jopa 60. Myyjän mukaan ostajalle ei ollut myyty uunikuivaa, vaan ulkokuivattua puuta, joten ostajan vaatimaan hyvitykseen ei ollut perustetta.

    Polttopuuksi myytävän puun kosteusprosentin pitää olla niin alhainen, ettei puuta tarvitse kuivattaa ennen polttamista. Koska kuorma ei vastannut ominaisuuksiltaan sovittua, asiakkaalla oli oikeus 100 euron hinnanalennukseen.
     

  • SOPIMUS HYVITYKSESTÄ OLI SITOVA

    Omakotitalon ostaneet vaativat myyjiltä 5 000 euron korvausta huonokuntoisen takan vuoksi. Myyjät maksoivat pyydetyn summan, mutta tulivat myöhemmin katumapäälle. He vaativat ostajia palauttamaan puolet summasta. Vaatimustaan myyjät perustelivat sillä, että maksettu summa ylitti takan korjauskulut huomattavasti.

    On mahdollista, että myyjät maksoivat ostajille korjauskuluihin nähden liikaa. Hyvityksestä oli kuitenkin tehty sopimus, joka lähtökohtaisesti sitoo sen osapuolia. Tässä tapauksessa ei löytynyt mitään perustetta, jonka perusteella sopimus olisi pitänyt kohtuullistaa. Sopimus siis sitoi, eikä ostajien tarvinnut palauttaa saamaansa maksua.

  • TALOYHTIÖN REMONTEISTA PITÄÄ KERTOA VUOKRALAISELLE

    Vuokranantaja ja välittäjä eivät kertoneet vuokralaiselle julkisivuremontista, joka alkoi pian vuokrasopimuksen tekemisen jälkeen. Osapuolet olivat eri mieltä siitä, oliko vuokralaisella remontin takia oikeus purkaa määräaikainen sopimus.

    Vuokralaiselle olisi pitänyt kertoa, että remontin aikana asunnon parveketta ei voinut käyttää. Hänelle olisi pitänyt kertoa myös siitä, että tavanomainen ilmanvaihto ei toimi remontin aikana. Vuokralainen sai purkaa sopimuksen.

  • VUOKRALAINEN SAI MAKSAA LUKKOJEN SARJOITUKSEN

    Vuokralainen kadotti yhden asunnon kolmesta avaimesta, minkä takia lukot sarjoitettiin uudelleen. Vuokranantaja peri kulut vuokralaiselta, mutta vuokralainen ei halunnut maksaa.

    Sarjoitus oli perusteltua, koska vuokranantaja on vastuussa uudelle vuokralaiselle siitä, että ulkopuoliset eivät pääse asuntoon. Lautakunta katsoi, että avaimet kuuluvat asunnon tarpeistoon ja että niiden katoaminen johtui vuokralaisen huolimattomuudesta. Vuokranantajalla oli oikeus periä vuokralaiselta 140 euroa sarjoituskuluista sekä kolmen uuden avaimen hinta.

  • LIIAN VANHA TULISIJA EI OIKEUTTANUT KORVAUKSIIN

    Yli 10 vuotta käytössä ollut tulisija alkoi murentua. Ostaja vaati myyjää ja valmistajaa toimittamaan uuden uunin asennuksineen. Tulisijan myyjä ja valmistaja vetosivat kymmenen vuoden takuuajan päättymiseen.

    Vastaavissa tapauksissa on 10 vuoden raja: jos vahingosta ilmoitetaan myöhemmin, ostajalla ei ole enää oikeutta esittää vaatimuksia. Myyjän ja valmistajan ei tarvinnut antaa ostajalle uutta tulisijaa.

  • KÄYTTÖTARKOITUKSELLA OLI MERKITYSTÄ TALOKAUPASSA

    Kiinteistö, jota oli markkinoitu internetissä omakotitalona, olikin rekisteröity loma-asunnoksi. Vakituiseksi asunnokseen kohteen halunnut ostaja vaati hinnasta alennusta 20 000 euroa. Hän oli maksanut talosta 85 000 euroa.

    Ostaja oli voinut markkinointitietojen perusteella luottaa siihen, että kohde soveltuisi vakituiseen asumiseen sellaisenaan tai vain vähäisillä korjauksilla. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan käyttötarkoituksen muuttaminen poikkeamisluvalla oli mahdotonta. Vakituiseen asumiseen tarvittavista muutostöistä olisi aiheutunut yli 27 000 euron kustannukset. Sillä, että kiinteistö soveltui vain vapaa-ajan asumiseen, oli vaikutusta sekä talon käyttöön että jälleenmyyntiarvoon. Hintaa piti alentaa 13 000 eurolla.

Alkuun