Asuminen

  • VARKAITA ASUNTONÄYTÖSSÄ

    Kaksi sekavasti käyttäytynyttä henkilöä meni asunnon myyntiesittelyyn ja varasti asunnosta tavaroita. Asunnon omistajan mielestä välitysliike oli vastuussa tapahtuneesta. Liike kiisti vastuunsa, koska sillä ei mielestään ollut mahdollisuutta estää varkauksia.

    Lautakunta katsoi, ettei välittäjän ole kaikissa tilanteissa mahdollista estää ei-toivottujen henkilöiden pääsyä huoneistoon. Välittäjää ei voida myöskään edellyttää toimimaan siten, että hänen oma turvallisuutensa saattaa olla vaarassa. Tässä tapauksessa välittäjä oli kuitenkin keskeyttänyt esittelyn saadakseen henkilöt ulos, mutta voimatoimia häneltä ei voitu edellyttää. Koska välittäjä ei ollut menetellyt huolimattomasti, hän ei ollut vastuussa tapahtuneesta.

  • VETTÄ OMAKOTITALON KELLARIIN

    Käytetyn omakotikiinteistön ostajat ilmoittivat vuoden kuluttua kaupasta myyjille siitä, että talon kellariin valui vettä. Korjauksiin ostajat ryhtyivät vasta neljä vuotta tämän jälkeen vaatien myyjiä osallistumaan puoleen korjauskustannusten määrästä. Myyjät kiistivät vaatimuksen vedoten erityisesti siihen, etteivät ostajat olleet esittäneet vaatimuksiaan tätä aiemmin.

    Kiinteistön ostajan täytyy ilmoittaa virheestä sekä siihen perustuvista vaatimuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta. Ostajien ilmoitus veden tulvimisesta kellariin ei ollut virheilmoituksena riittävä. Koska sellaista virheilmoitusta, jossa ostajat olisivat yksilöineet myös vaatimuksensa, ei ollut tehty maakaaren edellyttämässä kohtuullisessa ajassa, ostajat olivat menettäneet oikeutensa esittää myyjiä kohtaan vaatimuksia.

  • UIMA-ALTAAN HANASTA VESIVAHINKO

    Uima-allashuoneen hana oli jäänyt yöksi auki allasta täytettäessä, mikä aiheutti laajan vesivahingon. Vakuutusyhtiö katsoi, että vahinko oli aiheutettu törkeällä huolimattomuudella, ja vähensi korvauksen määrästä kolmanneksen. Vakuutuksenottajan mielestä vahingoista olisi pitänyt maksaa täysi korvaus.

    Altaan täyttöön oli osallistunut perheen alaikäinen lapsi, joka kertomansa mukaan oli sulkenut hanan. Täyttäminen oli kuitenkin lautakunnan näkemyksen mukaan tapahtunut vanhemman ohjauksessa ja valvonnassa. Koska veden lisääminen altaaseen vaatii erityistä huolellisuutta, olisi vanhemman pitänyt valvoa täyttämistä myös käytännössä ja varmistaa, että hana on suljettu. Lautakunnan mielestä vakuutusyhtiön päätös oli perusteltu.

  • PUHKI KULUNUT SÄILIÖ AIHEUTTI VESIVAHINGON

    Uuden lämminvesivaraajan säiliö syöpyi puhki muutamassa kuukaudessa. Valmistaja toimitti ostajalle veloituksetta uuden säiliön, mutta kieltäytyi korvaamasta kiinteistölle aiheutunutta vesivahinkoa. Ostajan mielestä valmistaja oli vastuussa myös siitä.

    Koska varaajalla ja vahingoittuneilla lattiarakenteilla ei ollut välitöntä käyttöyhteyttä, vaatimus tuli arvioitavaksi tuotevastuulain perusteella. Sen mukaan korvausta on suoritettava vahingosta, joka on johtunut siitä, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin on ollut aihetta odottaa. Vahinko ei johtunut tässä tapauksessa kuitenkaan tuotteen turvallisuuspuutteesta, vaan siitä, että laite oli sijoitettu ohjeiden vastaisesti. Vahinko olisi ollut vältettävissä, jos säiliön sijoituspaikka olisi ollut asennusohjeiden mukainen tai jos olisi käytetty rakentamissäädösten edellyttämää vuotoallasta. Koska valmistaja ei ollut vastuussa asennuksesta, ostaja jäi vaille korvausta.

  • PAINAVA KALUSTE SAI LAMINAATIN RAKOILEMAAN

    Käytetyn asunto-osakkeen laminaattilattia alkoi rakoilla kaupan jälkeen. Ostaja vaati myyjältä 2 500 euron hyvitystä kauppahintaan. Myyjän mielestä vika johtui ostajan käyttövirheestä.

    Laminaattilattian rakoilu johtui lautakunnankin näkemyksen mukaan siitä, että lattialle oli asennettu raskas kiintokaluste, joka esti laminaatille tyypillisen elämisen. Kyse ei ollut siten asunnon virheestä, vaan ostajan vastuulle kuuluvasta seikasta.

  • RAVINTOLAMELU KANTAUTUI ASUNTOON

    Kaupungin keskustasta asunto-osakkeen ostanut pariskunta vaati myyjältä ja välitysliikkeeltä 22 000 euron suuruista hyvitystä sillä perusteella, että asuntoon kantautui läheisestä ravintolasta häiritsevää melua. Myyjien ja välittäjän mielestä ostajien oli tullut ostopäätöksen tehdessään varautua kaupungin ääniin.

    Kaupan kohde sijaitsi toisessa kerroksessa aivan ravintolatilan tuntumassa. Lautakunnan mielestä oli ilmeistä ja ennakoitavaa, että ravintolasta voi tulla sen aukioloaikoina asumista haittaavia ääniä. Koska mittausten mukaan melutaso vastasi sitä häiriötä, johon ostajien oli tullut näillä tiedoin varautua, perustetta hyvitykseen ei ollut. Siinä tapauksessa, että melu ylittäisi asumisterveyden suojelemiseksi annetut normit, asianomaisen kiinteistön tulee terveysviranomaisten määräyksestä poistaa haitta.

  • KALLISTUMASTA HYVITYS

    Maanvaraiselle betonilaatalle perustettu omakotitalo oli painunut toisesta päädystään parikymmentä senttiä. Ostajat vaativat alennusta kauppahinnasta runsaat 30 000 euroa, koska painumasta ei ollut kerrottu ennen kauppaa. Myyjien mielestä ostajien olisi tullut havaita kallistuma jo ennen kauppaa.

    Painumaa ei ollut mainittu taloa koskevissa asiakirjoissa. Lautakunnan mielestä ostajien ei ollut tarvinnut myöskään havaita sitä asunnon ollessa kalustettu. Painumasta aiheutui haittaa sekä kiinteistön käytettävyydelle että asumisviihtyvyydelle. Talon oikaiseminen ei ollut lautakunnan mielestä kuitenkaan tarkoituksenmukaista siitä aiheutuvien kustannusten ja lisävahinkoriskin vuoksi. Koska haittojen osittaisestakin korjaamisesta tulisi joka tapauksessa merkittäviä kustannuksia, lautakunta päätyi suosittamaan 8 000 euron hinnanalennusta.

  • SINILEVÄÄ RANNASSA

    Rantatontin ostanut perhe vaati myyjältä 15 000 euron hinnanalennusta sillä perusteella, ettei järven veden laatu vastannut heidän odotuksiaan. Veden laatu oli vain välttävä ja siinä esiintyi runsaasti sinileväkukintoja, mikä ostajien mukaan rajoitti järven virkistyskäyttöä loma-aikana. Myyjä oli kertomansa mukaan omistanut kiinteistön vain vuoden verran eikä tiennyt tarkemmin veden laadusta. Hänen mielestään sinilevä ei ollut haitta, joka olisi estänyt kiinteistön käyttöä loma-asumiseen.

    Ympäristökeskuksen mukaan järvi oli luontaisestikin rehevä, ja sen valuma-alueella oli runsaasti rehevyyttä lisäävää peltoviljelyä. Kiinteistöön tutustuessaan ostajatkin olivat havainneet veden olevan tummaa. Myyjän ei näytetty tienneen veden laadusta tarkemmin eikä ostajille ollut annettu asiasta harhaanjohtavia tietoja. Lautakunnan mielestä veden laatu ei ollut sillä tavoin poikkeuksellisen huono, että se olisi estänyt tontin virkistyskäyttöä. Hyvitystä ei näin ollen suositettu.

  • SIIVOUSLASKU YLLÄTTI

    Yritys laskutti 130 m2:n suuruisen asunnon viikkosiivouksesta 11 tunnin työstä ja lisäksi siivoustarvikkeista 246 euroa. Asiakas piti laskua kohtuuttomana. Yrityksen mielestä lasku oli perusteltu, koska työhön oli kulunut asunnon likaisuuden vuoksi aikaa normaalia enemmän eikä käytettävästä ajasta ollut erikseen sovittu.

    Lautakunta piti esitetyn selvityksen perusteella uskottavana, ettei asuntoa olisi saatu siivottua asianmukaisesti viikkosiivoukseen yleensä käytettävissä 3–4 tunnissa. Siten kahden työntekijän työhön käyttämät 5,5 tuntia olivat työn laajuuteen nähden tarpeellisia, ja työstä esitetty 231 euron lasku oli hyväksyttävä. Sen sijaan siivousaineista ja –välineistä ei ollut perusteltua laskuttaa, koska yritys ei näyttänyt asiasta sovitun etukäteen.

  • TALON PINTA-ALAN LASKEMINEN

    1940-luvulla valmistunutta taloa oli markkinoitu 105 neliömetrin suuruisena. Kaupan jälkeen ostajat vaativat myyjiltä hinnanalennusta 16 000 euroa sillä perusteella, että voimassa olevan laskentatavan mukaan talon pinta-ala oli vain 67 neliötä. Myyjien mielestä kyse ei ollut virheestä, joka olisi oikeuttanut hinnanalennukseen.

    Rakennuksen huonekorkeus jäi korkeimmillaankin alle voimassa olevien määräysten mukaisen vähimmäiskorkeuden. Lautakunta katsoi muun muassa tämän osoittavan, että nykyiset määräykset soveltuvat huonosti vanhojen asuintalojen pinta-alojen laskemiseen, eikä mahdollista pinta-alavirhettä voida arvioida niiden perusteella. Ostajat olivat voineet havaita tilojen mataluuden jo ennen kaupantekoa. Lisäksi matalia tiloja oli mahdollista käyttää siten kuin ostajat olivat kohteeseen tutustuessaan voineet olettaa. Hinnanalennukseen ei katsottu olevan perustetta.

  • OHUTPUULATTIA EI OLE PARKETTIA

    Asunnon ostajat vaativat myyjiltä korvausta lattiamateriaalin uusimisesta, koska materiaali ei ollut myyntiesitteen mukaisesti parkettia, vaan kyse oli niin sanotusta ohutpuulattiasta. Myyjien mielestä korvaukseen ei ollut perustetta, koska materiaalit ovat lähes samanarvoisia. Tieto oli myyjien mukaan annettu hyvässä uskossa, koska silloin kun he olivat ostaneet asuntoa, lattiaa oli markkinoitu parkettina.

    Parketti-sanaa voidaan käyttää vain rakenteista, joissa leikatun puuaineen kulutuskerros on vähintään 3,5 mm paksu. Tässä tapauksessa pintaviilun paksuus oli alle 1 mm. Ostajat olivat siten saaneet materiaalista virheellisen tiedon, jonka voitiin olettaa vaikuttaneen kauppaan. Sillä ei ollut merkitystä, olivatko myyjät tosiasiassa tienneet antamansa tiedon virheellisyydestä. Koska lattia oli uusittava oletettua aikaisemmin, myyjiä suositettiin maksamaan virhettä vastaavana hyvityksenä 1 000 euroa.

  • ALIHINTAINEN ASUNTOKAUPPA

    Asunnon myyjälle selvisi kaupanteon jälkeen, että välitysliikkeen välittämän kohteen myyntihinta alitti huomattavasti alueella samaan aikaan toteutuneet kauppahinnat. Myyjä oli luottanut hinta-arvioon, jonka välittäjä oli antanut asuntoa näkemättä. Asunnon osti hinta-arvion mukaisella hinnalla välitysliikkeen oma työntekijä ilman, että kohdetta olisi markkinoitu esimerkiksi lehdissä. Myyjän mielestä välitysliike oli velvollinen maksamaan korvausta alihintaan järjestämästään kaupasta. Välittäjän mielestä vaatimus oli aiheeton.

    Alueella toteutuneet kauppahinnat ylittivät tilastojen valossa selvästi kaupan kohteen myyntihinnan. Välitysliike ei esittänyt perustetta sille, miksi vallinneesta hintatasosta oli poikettu merkittävästi. Varsinkin kun ostajana oli liikkeen oma työntekijä, olisi välitystehtävä pitänyt lautakunnan mielestä hoitaa erityisen huolellisesti. Liikettä suositettiin korvaamaan toimeksiantajalle aiheutunut vahinko 5 000 eurolla.

  • SÄHKÖLIITTYMÄ TULI ILMOITETTUA KALLIIMMAKSI

    Kesämökin sähköliittymä tuli yli kuusi kertaa kalliimmaksi kuin mitä mökin ostajille oli ennen kaupantekoa ilmoitettu. Ostajan mielestä myyjä ja välitysliike olivat velvollisia korvaamaan ilmoitetun ja toteutuneen hinnan välisen erotuksen eli 17 000 euroa. Sekä myyjä että välitysliike kiistivät vaatimuksen. Välittäjä kertoi tiedon perustuneen myyjän ilmoitukseen. Myyjä puolestaan kertoi tiedon koskeneen 1-vaiheliittymän hintaa, jonka hän oli selvittänyt sähköyhtiön kanssa noin viisi vuotta aiemmin.

    Ostajille oli selvitetty ennen kauppaa eri liittymäsopimusten eroja, mutta ei sitä, että 3-vaiheliittymä olisi hinnaltaan moninkertainen 1-vaiheliittymään verrattuna. Ostajalla oli näissä olosuhteissa oikeus luottaa myyntiesitteen tietoon. Lautakunta suositti myyjää alentamaan 67 000 euroa maksaneen kiinteistön hintaa 6 000 eurolla. Myös välitysliike oli velvollinen osallistumaan korvauksen maksamiseen, koska liikkeen olisi pitänyt tarkistaa myyjän antama, lähes viiden vuoden takainen tieto tai ainakin ilmoittaa ostajille sen epävarmuudesta.

  • VÄLITTÄJÄN VASTUU VEROSEURAAMUKSESTA

    Asunnon myyjien maksettavaksi tuli luovutusvoittovero, koska asunto myytiin ennen kahden vuoden asumisajan täyttymistä. Myyjät vaativat välitysliikkeeltä korvausta veroa vastaavan määrän. Heidän mukaansa liikkeelle oli tehty selväksi, ettei kaupasta saa tulla veroseuraamuksia. Liike kiisti vaatimuksen. Sen mukaan asiakkaille oli kerrottu, että väestörekisteriin tehdyn muuttoilmoituksen ajankohta on veron kannalta yleensä ratkaiseva.

    Lautakunta katsoi, että myyjien huomiota oli kiinnitetty riittävästi mahdolliseen veroseuraamukseen. Siitä, milloin myyjät olivat muuttaneet asuntoon tai tehneet muuttoilmoituksen, oli ollut tieto vain heillä itsellään, eikä välitysliike ollut velvollinen tätä erikseen tarkastamaan.

  • RANTAVIIVAN PITUUS

    130 000 euron hintaisen kesämökin ostaja vaati myyjältä ja välitysliikkeeltä korvausta siitä, että tontin rantaviiva oli todellisuudessa vain puolet myyntiesitteessä ilmoitetusta 40 metristä.
    Myyjien mielestä ostajan itsensäkin olisi tullut havaita näin iso poikkeama varsinkin, kun tiedon ilmoitettiin perustuvan arvioon. Välitysliikekään ei katsonut olevansa vastuussa asiasta, koska ostaja oli saanut asianmukaisen kartan.

    Lautakunta totesi rantaviivan pituuden olevan yksi vapaa-ajankiinteistön hintaan vaikuttavista tekijöistä. Ostajalla oli ollut oikeus luottaa saamaansa tietoon. Rannan laatu oli lautakunnan mielestä sellainen, ettei ostajan ollut tarvinnut havaita poikkeamaa. Koska välitysliikkeenkin toiminta oli huolimatonta, myös se oli myyjän ohella vastuussa tapahtuneesta. Huomioon ottaen kiinteistö kokonaisuutena lautakunta päätyi suosittamaan 3 000 euron suuruista hyvitystä.

  • HUONOLAATUINEN PIHANURMI

    Useat asunnon ostajat samasta rivitaloyhtiöstä vaativat myyjältä hyvitystä siitä, ettei asuntojen pihojen nurmi lähtenyt kasvamaan. Syynä nurmen huonoon laatuun ostajat pitivät liian ohutta multakerrosta. Myyjän mukaan multaa oli riittävästi, joten ostajien vaatimaan korvaukseen ei ollut aihetta. Ongelmat johtuivat myyjän mielestä kastelun ja hoidon puutteesta.

    Lautakunta totesi, että myyjällä olisi ollut mahdollisuus todentaa mullan riittävyys ostajien virheilmoituksen jälkeen esimerkiksi yhteisessä katselmuksessa. Tällaista ei ollut kuitenkaan järjestetty. Tämän vuoksi, ja lisäksi koska useat ostajat kertoivat asiasta yhtäpitävästi, lautakunta piti toteen näytettynä, että nurmen kasvualustan syvyys oli riittämätön. Lautakunta suositti myyjää maksamaan kullekin ostajalle kasvualustan kunnostamisesta aiheutuneet kustannukset.

  • KIUKAAN AIHEUTTAMA TULIPALO

    Kuusi vuotta vanha sähkökiuas syttyi palamaan vaurioittaen saunan sisäverhoilua. Ostajat vaativat kiukaan valmistajaa korvaamaan vahingoittuneet seinäpaneelit. Valmistaja ei vastannut ostajien vaatimuksiin.

    Tuotevastuulain mukaan vahingonkorvausta on maksettava vahingosta, joka on johtunut siitä, ettei tuote ole ollut niin turvallinen kuin on ollut aihetta odottaa. Korvausvelvollinen on se, joka on valmistanut tai tuottanut vahinkoa aiheuttaneen tuotteen. Koska ostajien korvausvaatimusta ei ollut pidettävä selvästi perusteettomana, lautakunta suositti kiukaan valmistajaa korvaamaan ostajille vaaditut 1 100 euroa.

  • VAKUUTUS EI KATA RAKENNUSVIRHEITÄ

    Talon kattorakenteen ruodelaudoituksessa ilmeni kosteus- ja lahovaurioita sekä sieni- ja homekasvustoa. Vesikatto oli korjattu 10 vuotta aikaisemmin. Talon omistaja arveli saavansa rakenteen korjaamisesta aiheutuneista kuluistaan korvauksen kotivakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö suhtautui tylysti korvausvaatimukseen, koska vauriot johtuivat yläpohjan heikosta tuuletuksesta. Ilma ei ollut päässyt kiertämään rakenteessa ja kosteus oli tuhonnut rakenteita pikkuhiljaa. Talon omistaja myönsi, että rakennustyö oli toteutettu rakennusluvan vastaisesti eikä vesikaton ja yläkerran väliin ollut jätetty ilmatilaa.

    Kuluttajariitalautakunnan totesi, että vakuutussopimuksen ehtojen mukaan korvausta ei tarvinnut maksaa. Vakuutusehdoissa sanottiin: vakuutuksesta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutunut esinevahinko. Rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata rakennusvirheestä aiheutuneita kustannuksia. Siitä ei korvata liioin lahovaurioita.

  • RAKENNUSVIRHEITÄ EI KORVATTU

    Omakotitalon lattiarakenteet ja seinät olivat kosteudesta vaurioituneet. Niiden korjaaminen maksoi lähes 14 000 euroa ja vakuutuksenottaja vaati vastaavaa korvausta kotivakuutuksesta. Hänen mielestään kosteuden pääsy rakenteisiin oli johtunut talon vaurioitumisesta kahdeksan vuotta aikaisemmin sen rakennus- ja korjaustyömaalla sattuneessa räjähdyksessä. Vakuutusyhtiö epäsi korvauksen pitäen rakennusvirheitä syynä siihen, että kosteus oli päässyt rakenteisiin.

    Kuluttajariitalautakunta vertasi sille esitettyjä asiantuntijalausuntoja pitäen painavimpana sitä, joka perustui havaintoihin eikä oletuksiin. Vauriot olivat johtuneet kokonaan tai ainakin pääosin lausunnoissa yksilöidyistä rakennusvirheistä. Vakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta korvattiin vahinko, joka aiheutui äkillisestä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Koska sellaisesta ei ollut kysymys, vakuutuksenottaja jäi vaille korvausta.

  • ASUNNON KUNTOKARTOITUS

    Asunnon myyjä oli teettänyt asunnon kuntokartoituksen insinööritoimistolla ennen asunnon myyntiä. Kaupan jälkeen asunnossa ilmeni vika, jota ei ollut tarkastuksessa havaittu. Asunnon ostajalle aiheutui vian korjaamisesta kustannuksia joita hän peri insinööritoimistolta.

    Lautakunta totesi, että sopimus kuntokartoituksesta oli tehty vain myyjän ja insinööritoimiston välillä. Ostaja ei ollut kuntokartoitussopimuksen osapuoli eikä hän sen vuoksi voinut esittää vaatimuksia insinööritoimistolle mahdollisen huolimattoman kartoitustyön vuoksi. Sen sijaan ostajan olisi tullut esittää vaatimuksensa myyjää kohtaan asunnon virheen perusteella. Koska kyse oli piilevästä virheestä, asunnon olisi pitänyt olla merkittävästi huonompi kuin ostajalla oli ollut aihetta olettaa, jotta myyjän virhevastuu olisi syntynyt. Tämän vuoksi lautakunta ei suosittanut korvausta vian korjaamisesta.

  • VUOKRAVAKUUS MENI

    Asunnon vuokralle luvannut yritys oli vaatinut vuokralaista tallettamaan tililleen lähes 1 300 euroa kahden kuukauden vuokravakuutena ja kuukauden vuokrana etukäteen. Yrityksellä ei ollutkaan puhtaat jauhot pussissa, sillä se oli antanut saman asunnon vuokralle useille ja oli vaatinut jokaiselta vakuudet ja vuokraennakot. Sitten se katosi rahat mukanaan. Vuokralainen vaati pankkia korvaamaan menetyksen, koska se oli antanut puutteellisen tiedon silloin, kun hän oli halunnut varmistua turvallisesta vuokravakuuden maksutavasta.

    Kuluttajariitalautakunta suositti pankkia korvaamaan vuokravakuuden määrän. Pankkivirkailijan olisi pitänyt kertoa, kun asiakas oli tiedustellut vakuuskäytännöstä, että vuokralaisen kannalta turvallinen vuokravakuuden maksamistapa olisi ollut tallettaa rahat omalle nimelleen avattavalle tilille, jonka vuokraisäntä olisi saanut pantiksi. Vuokralainen ei näin menetellen olisi kärsinyt huijaustilanteessa vuokravakuuden menetystä, koska vuokraisäntä ei olisi voinut nostaa varoja ennen kuin olisi selvittänyt, että vuokralainen oli laiminlyönyt vuokranmaksun. Etukäteen maksettua kuukauden vuokraa pankki ei ollut velvollinen korvaamaan, koska sen menettäminen ei ollut syy-yhteydessä pankin laiminlyöntiin.

  • PUUSTON HARVENNUSHAKKUUN HINTA

    Mökkitontin omistaja oli tiedustellut paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä puuston harvennushakkuun hintaa ja jäi siihen käsitykseen, että puista saatava hinta riittäisi hakkuun maksamiseen. Yhdistys toimitti kuitenkin työn tehtyään laskun, jonka mukaan tilaaja oli vielä maksamassa harvennushakkuusta yli 300 euroa.

    Jos hintatieto on annettu, se voidaan perustellusta syystä ylittää vain 15 prosentilla, huomautti kuluttajariitalautakunta. Yhdistyksen alueneuvoja oli leimannut kaadettavat puut ennen hintatiedon antamista, joten toimeksiannon sisältö oli ollut tiedossa. Kaadetuista puista saatava myyntitulo sen sijaan ei ollut tuolloin täsmällisesti arvioitavissa. Ilmoitus siitä, etteivät puun korjuukustannukset todennäköisesti ylittäisi puun myynnistä saatavaa tuloa, oli sen vuoksi ollut vain suuntaa-antava hintatieto. Alueneuvojan olisi tosin pitänyt ilmoittaa selkeämmin tilaajalle se mahdollisuus, että korjuukustannukset saattavat ylittää puun myynnistä saatavan hinnan. Tämä laiminlyönti ei kuitenkaan oikeuttanut saamaan laskusta alennusta. Lasku oli eritelty ja toimenpiteistä veloitetut yksikköhinnat olivat yleisen hintatason mukaiset.

  • MITTAYKSIKKÖ JÄI EPÄSELVÄKSI

    Kuluttaja tilasi lehti-ilmoituksen perusteella 5 m3 koivuklapeja 175 euron hintaan. Ostajan mielestä toimitus oli puutteellinen, koska pinoon pantuna puita oli ainoastaan 2,7 m3. Myyjän mielestä valitus oli aiheeton, koska ilmoituksessa mainittu kuutiohinta oli tarkoittanut irtokuutiometrejä.

    Lautakunta totesi puita myytävän sekä pino- että irtokuutioina. Yksi irtokuutiometri vastaa puumäärältään noin 0,6 pinokuutiometriä. Hintatietoja annettaessa tuleekin ilmoittaa, kumpaa mittayksikköä tarkoitetaan. Koska ilmoituksessa ei ollut mittayksikköä kerrottu, epäselvää sopimusta tulkittiin myyjän vahingoksi. Ostajalla oli sen vuoksi oikeus saada joko 2,3 pinokuutiometriä puita lisää tai hinnanalennusta 80 euroa.

  • VIEMÄRIN SULATUSTYÖ

    Elinkeinonharjoittaja laskutti viemärin sulatustyöstä 825 euroa. Tilaajan mielestä lasku oli perusteeton, koska työ ei johtanut viemärin sulamiseen.

    Lautakunnan näkemyksen mukaan elinkeinonharjoittajalle oli täytynyt selvitä heti kohteeseen saavuttuaan, ettei varattu kalusto riitä sulatukseen. Sulatusyritykset olivat sen vuoksi tapahtuneet täysin yrityksen omalla riskillä. Koska yritys ei ollut tehnyt mitään kuluttajan hyödyksi jäänyttä palvelusta, lautakunta totesi esitetyn laskun perusteettomaksi matkakuluja lukuun ottamatta.

  • PRONSSI EI OLLUTKAAN PRONSSIA

    Antiikkiliikkeen pronssisina myymät patsaat osoittautuivat muusta kuin pronssista valmistetuiksi. Ostaja vaati myyjää purkamaan kaupan sekä 500 euron korvausta kustannuksista, jotka olivat aiheutuneet patsaiden kuljetuksesta Ranskaan tutkittaviksi. Myyjän mielestä kaupan purkuun ei ollut perustetta, koska pronssi-nimitystä voidaan käyttää useistakin eri kuparivaltaisista seoksista.

    Lautakunta totesi, että patsaissa oli kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe, koska ne eivät vastanneet materiaaliltaan sovittua. Ostajalla oli oikeus purkaa kauppa, koska yksilöllisten patsaiden kaupassa virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen ei tule kyseeseen. Patsaiden kuljetuskustannuksia Ranskaan myyjä ei ollut velvollinen korvaamaan, koska patsaat olisi voitu tutkia myös Suomessa eikä myyjän ollut mahdollista ennakoida tällaisten kustannusten syntymistä.

  • KAUPAN PURKU OIKEUTTI LIIKKEEN KORVAUKSEEN

    Antiikkiliikkeen ja kuluttajan välille syntyi erimielisyys siitä, oliko osapuolten välille syntynyt sitova sopimus antiikkipöydän kaupasta. Kuluttaja halusi vetäytyä kaupasta ja vaati liikettä palauttamaan 1 200 euron hintaisesta pöydästä maksetut 300 euroa takaisin. Kuluttajan mielestä asiassa oli sovittu vain pöydän varaamisesta. Liike puolestaan katsoi, että sopimus oli syntynyt ja että sillä oli oikeus pitää suoritus korvauksena kaupan purusta.

    Lautakunta katsoi sitovan sopimuksen syntyneeksi. Koska kuluttaja oli purkanut kaupan muusta kuin elinkeinonharjoittajasta johtuvasta syytä, liikkeellä oli oikeus vahingonkorvaukseen. Korvattavia kuluja olivat sopimuksen solmimisesta aiheutuneiden kustannusten lisäksi varastointikustannukset. Lautakunta arvioi näiden määräksi 100 euroa. Harkinnassa otettiin huomioon myös se, että vaikkakaan kyse ei ollut tehdasvalmisteisesta tuotteesta, tavaraa ei ollut valmistettu ostajaa varten. Liikkeellä ei siten pitänyt olla vaikeuksia myydä tavaraa kaupan purkauduttua eteenpäin.

  • SÄHKÖMITTARIN LUKUVIRHE

    Asiakkaalle tuli sähkönkäytöstä kahden vuoden ajalta yli 1 500 euron tasauslasku. Hän oli ilmoittanut virheelliset mittarilukemat yli kahden vuoden ajan mittarin vaihdon jälkeen. Erehdys johtui siitä, että vanhan mittarin viimeinen numero jätettiin lukematta, mutta uuden mittarin kaikki numerot olisi pitänyt lukea. Asiakas oli lukenut uuden mittarin samalla tavalla kuin vanhan ja hänen mielestään sähköyhtiö oli laiminlyönyt kertoa, miten uusi mittari luetaan.

    Kuluttajariitalautakunta ei suosittanut hyvitystä, koska laskutuksen oikaiseminen oli tapahtunut sähkönmyyntiehtojen mukaisesti. Ehtojen mukaan myyjällä on oikeus vaatia mittaus-, laskutus- tai mittarin luentavirheeseen perustuvia saataviaan kahden vuoden ajalta. Sillä, mistä mittarinlukuvirhe johtuu, ei ole merkitystä.

  • LIIAN ÄÄNEKÄS ILMANPUHDISTIN

    Uuden ilmanpuhdistimen ääni oli ostajan mielestä käytössä niin häiritsevä, että laitetta ei ollut mahdollista käyttää. Ostaja vaati laitteen kauppaa purettavaksi, koska kauppaa tehtäessä myyjä oli kertonut laitteen olevan tietokonetta hiljaisempi ja äänitasoltaan alimmalla käyttönopeudella 34 dBa. Myyjän mielestä laitteessa ei ollut mitään vikaa.

    Lautakunta vertasi kaupan kohteena ollutta laitetta ostajan sen tilalle hankkimaan laitteeseen. Erityistä huomiota kiinnitettiin minimiäänitasojen vertailuun. Vertailulaitteen ääni oli minimitasolle säädettynä tuskin kuultavissa ja kakkossäädölläkin selvästi hiljaisempi kuin ensin ostettu laite. Koska ilmanpuhdistin ei vastannut ostajan perusteltuja odotuksia, lautakunta suositti kaupan purkua.

  • VÄRIMUUTOKSISTA KERROTTAVA

    Kylpyhuoneen valkoiset lattialaatat muuttuivat harmaiksi puolen vuoden käytön jälkeen. Laattojen myyjä ja maahantuoja kiistivät ostajan vaatimuksen kaupan purkamisesta, koska heidän mukaansa tummumisessa ei ollut kyse tuotteen virheestä, vaan laattojen vedenimukykyyn liittyvästä ominaisuudesta.

    Tummuminen johtui lautakunnankin käsityksen mukaan siitä, että laatoituksen alle pääsi kosteutta. Ostajalla oli kuitenkin ollut perusteltu aihe olettaa, että laatat vastaavat tavanomaisessa käyttökohteessaan myös väriltään sovittua. Mahdollisista värimuutoksista olisikin pitänyt kertoa ostajalle kauppaa tehtäessä. Kaupan purkuun ei ollut lautakunnan mielestä perustetta, koska kyse oli ainoastaan esteettisestä haitasta. Myyjätahoa suositettiin palauttamaan puolet laattojen kauppahinnasta.

  • VÄLITYSPALKKIO OLI PALAUTETTAVA

    Kiinteistön omistaja möi kiinteistön välittäjän välityksellä. Kauppakirjassa sovittiin, että ostaja voi purkaa kaupan, jos ei saakaan lupaa rakentaa. Ostaja ei saanut lupaa, ja kauppa purettiin. Myyjä piti kohtuuttomana sitä, että hän oli maksanut välityspalkkion kaupasta, joka ei toteutunutkaan. Hän vaati välittäjää palauttamaan välityspalkkion.

    Välittäjän piti lautakunnan mielestä palauttaa välityspalkkio, mutta eri syystä kuin myyjä vaati. Välittäjällä oli toimeksiantosopimuksen mukaan oikeus välityspalkkioon silloin, kun kaupasta sovitaan toimeksiannon ollessa voimassa. Sopimus oli kuitenkin päättynyt kuukautta ennen kuin kauppa tehtiin, eikä sen jatkamisesta ollut sovittu kirjallisesti, kuten laki vaatii.
    Välittäjällä ei ollut oikeutta myöskään niin sanottuun jälkipalkkioon. Jälkipalkkion saadakseen välittäjän on osoitettava, että vaikka kauppa on tehty välitystoimeksiannon päätyttyä, kauppa ei olisi syntynyt ilman välittäjän sopimuksen aikaista toimintaa.

Alkuun