Pakkotyöpuuvilla puhuttaa – näin vältät ostamasta sitä

Puuvillavaatteita ja muita puuvillatuotteita hankkiessa on syytä olla erityisen tarkka, jottei tue vakavia ihmisoikeusrikkomuksia. Mutta miten kaupan hyllyllä voi tunnistaa pakkotyöllä tuotetut vaatteet?

Lukuisat järjestöt ympäri maailmaa ovat syyttäneet Kiinan hallintoa Xinjiangin autonomisen alueen uiguurien väestönsiirroista, joukkovangitsemisista niin sanotuille poliittisille uudelleenkoulutusleireille sekä pakkotyön teettämisestä muun muassa puuvillapelloilla ja tekstiilitehtaissa. Syytökset ovat lisääntyneet viime kuukausina.

Kiina tuottaa noin 20 prosenttia kaikesta maailman raakapuuvillasta YK:n elintarvike-ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan, ylivoimaisen enemmistön siitä Xinjiangissa. Aluetta kutsutaan myös Itä-Turkestaniksi.

Kiina on lisäksi maailman suurin vaatteiden ja tekstiilien viejämaa. Yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkivan kansalaisjärjestö Finnwatchin mukaan on siksi todennäköistä, että Kiinassa uiguurien pakkotyöllä tuotettuja vaatteita tai tekstiilituotteita päätyy myös Suomen kauppoihin. Minkä kauppojen hyllyltä näitä ongelmallisia tuotteita löytyy ja miten ne tunnistaa?

Ongelman tarkkaa laajuutta on vaikea tietää, koska Kiina valvoo tiedonkulkua ja matkustamista Xinjiangista ja Xinjiangiin erityisen rautaisella nyrkillä, sanoo tutkija Anu Kultalahti Finnwatchista.

“Saamme alueen olosuhteista tietoa muilta järjestöiltä ja tiedotusvälineiltä.”

“Xinjiangin nykyoloissa vastuullisuuden valvonta tuotantoketjun eri portailla on yrityksille erittäin vaikeaa.”

“Todistustaakka siitä, että ihmisoikeudet toteutuvat on kuitenkin yrityksillä”, Kultalahti sanoo.

Ihmisoikeuksia kunnioittava vastuullisuus tarkoittaa ennen kaikkea raaka-aine- ja tuotantoketjun avoimuutta.

Yritys voi kertoa tekstiiliensä ja materiaaliensa alkuperän avoimesti itse tai käyttää ulkopuolisten organisaatioiden valvomia sertifikaatteja, sanoo vastuullisen vaateteollisuuden asiantuntija Anniina Nurmi.

“Sertifioimaton peruspuuvilla ei ole jäljitettävissä. Se voi tulla kudottavaksi raaka-ainepörssin ja monen välittäjän kautta. Jos jokin yritys käyttää peruspuuvillaa tietämättä tuotantoketjua ja samalla sanoo, etteivät he käytä uiguurialueen puuvillaa, todellisuudessa he eivät voi todentaa sitä.”

Sekä luomu- että Reilun kaupan puuvillaa on kaupoissa useamman virallisen luokituksen eli sertifikaatin mukaisena. Nurmi nostaa hyväksi esimerkiksi ehkä tunnetuimman luomupuuvillasertifikaatin GOTSin (Global Organic Textile Standard).

“GOTS vaatii, että koko ketju on tiedossa pellolta alkaen, jotta GOTS-merkintää saa käyttää valmiissa tuotteessa.”

Kaikkien luomumerkintöjen tavoin myös GOTSin tärkein periaate on raaka-aineen viljely luonnonmukaisesti: tällöin haitallisia kemikaaleja kertyy vähemmän sekä pellolla töitä tekeviin ihmisiin että ympäristöön.

“Usein vaatemerkit, jotka kertovat avoimesti mistä tuote tulee, sattuvat olemaan luomupuuvillan käyttäjiä”, Nurmi kertoo.

Reilun kaupan puuvillasta valmistetusta vaatteesta tai muusta tekstiilistä tiedetään muun muassa se, että viljelijät saavat puuvillasta reilun korvauksen ja että puuvillan tuotannossa ei käytetä pakkotyötä tai lapsityövoimaa.

Nurmi korostaa, että materiaalin sertifikaatti todentaa sen, missä puuvilla on viljelty – välillisesti siis myös sen, missä se ei ole viljelty. Valmiin tekstiilin ompelupaikasta materiaalin sertifikaatti ei kerro mitään.

“Vain jos koko tuotantoketju on selvillä, vaateyritys pystyy todentamaan, tapahtuuko jokin ketjun osa uiguurialueella vai ei”, Nurmi sanoo.

Jotkin kulutustavarayritykset ovat viime kuukausina vertauskuvallisesti kompastuneet uiguuripuuvillaan: Kiinan valtaville markkinoille havitteleva Marimekko poisti maaliskuun lopulla nettisivuiltaan sitoumuksensa olla käyttämättä Xinjiangin puuvillaa, mutta palautti lausekkeen yrityssivulleen huhtikuun alussa.

Japanilainen lifestyle-liike Muji, jonka Helsingin-myymälä on Euroopan suurin, taas tarjoaa Kiinan-myymälöissään erillistä Xinjiang-puuvillavaatteiden mallistoa. Mujin emoyhtiö ei irtisanoutunut tulosjulkistuksensa yhteydessä huhtikuun puolivälissä käyttämästä uiguurialueen puuvillaa, vaan kertoi suunnittelevansa kahtasataa uutta kivijalkamyymälää Kiinaan vuoden 2024 loppuun mennessä.

Finnwatchilla on 25.4.2021 asti menossa joukkorahoituskampanja, jonka tavoitteena on koota kattava raportti Suomessa toimivien tekstiilialan yritysten vastuullisuusvalvonnasta ja merkinnöistä, niiden heikkouksista ja vahvuuksista. Raporttia aletaan tehdä, kun rahoitus on varmistunut.

“Yksittäisen kuluttajan vastuullisinta toimintaa on harkita jokaisen tuotteen kohdalla, tarvitseeko tuotetta ostaa etenkään uutena”, Anu Kultalahti sanoo.

“Varsinaisia ostoboikotteja suosittelemme yksityishenkilöille hyvin harvoin.”

“Suosittelemme, että yritykset puuttuvat ongelmiin ja korjaavat ne. Jos vastuullisuutta ei kuitenkaan voi riittävästi varmistaa, yrityksen voi olla tarpeen vetäytyä toiminnasta tai liikesuhteesta.”

 

Juttua oikaistu 22.4.2021 klo 12.24: Jutussa väitettiin, että Reilun kaupan puuvillasta valmistetusta tekstiilistä tiedetään ainoastaan, että viljelijät saavat puuvillasta reilun korvauksen. Todellisuudessa Reilun kaupan kriteerit kieltävät myös muun muassa pakkotyön ja lapsityövoiman käytön alkutuotannossa.

 

Lue lisää vaatemerkkien vastuullisuudesta artikkelistamme Viherpesua vai vastuullisuutta? Kuluttaja pyysi asiantuntijaa arvioimaan vaateketjujen omat vastuullisuusmerkit.

Kommentit (3)

Jos mahdollista, ostan aina Xinjiangin puuvillasta tehtyjä vaatteita. Itse boikotoin vain israelilaisia tuotteita.

Miten saa selville, että esim. Bon prix-nettikaupan tuotteet eivät ole uigurien pakkotyöllä teetettyjä? Ystäväni oli tilannut takin kyseisestä liikkeestä, ”made in China”, päällyskangas 100 % puuvillaa, teddyvuori, oikein toimivan oloinen talvitakki, ja tosi edullinen, alle 50 euroa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.