Rakentaminen, remontointi

  • Pieleen mennyt urakka

    Kuluttaja sopi yrityksen kanssa maan­rakennustöistä tontillaan, muun muassa salaojituksesta, muista kaivutöistä ja pihan tasoituksesta. Hän oli tyytymätön työhön. Salaojituksessa oli puutteita, siitä puuttui muun muassa kaksi tarkastuskaivoa. Pihalle oli jäänyt isoja maa­kasoja ja kiviä, puusta oli katkottu oksia ja maakellaria oli vahingoitettu. Kuluttaja vaati tarkastuskaivoista 90 euron edestä tarvikkeita ja kahdeksasta omasta työtunnista 80 euroa. Muilta osin hän vaati 3 000 euron hinnanalennusta, jolla arveli saattavansa työt loppuun.

    Kuluttajan vaatimus tarkastuskaivoista oli asianmukainen. Muiden töiden loppuunsaattamisesta kuluttaja kertoi saaneensa 3 000 euron suullisen tarjouksen. Valokuvista näkyi, että pihalla oli kiviä ja suuria maakasoja. Töiden loppuunsaattamista ei kuitenkaan ollut teetetty, joten korvaussumma piti arvioida. Maatäyttöjen muotoilu oli vähäinen osa 6 500 euron urakkasopimuksesta, joten hinnanalennuksen määräksi arvioitiin 1 300 euroa. Yhteensä urakoitsijalle tuli maksettavaa 1 470 euroa.

  • Kuravettä hanasta

    Asiakkaat tilasivat omakotitalonsa porakaivoon pumpun ja paineastian vuonna 2014. Laitteiden ja asennusten hinta oli yhteensä 4 100 euroa. Vuonna 2018 vedenpaine laski ja hanasta alkoi tulla likaista vettä, joka oli joko ruosteista tai kuraista. Asiakkaat vaativat yrittäjältä 960 euroa, koska heidän mielestään pumpun asennuksessa oli tehty virhe. Pumppu oli ruostunut, ja sen virtajohdon kiinnitykset olivat pettäneet sotkien kaivon. Pumppu oli heidän mukaansa asennettu väärään syvyyteen niin, ettei se toiminut vaaditulla tavalla vedenpinnan syvyyteen nähden. Yrittäjän mielestä ongelma johtui vedenpinnan alenemisesta.

    Kuvissa pumpun pinta näytti ruostuneelta. Veteen oli irronnut kiinnitysmateriaalia, ja virtajohto oli rispaantunut. Pumpun rikkoutumisen tarkka syy jäi kuitenkin epäselväksi. Virtajohdon teippaukset olivat irronneet veteen, ja virtajohto oli rispaantunut. Yrittäjän olisi pitänyt todistaa menetelleensä ammattitaitoisesti ja huolellisesti, eikä se ollut tehnyt niin. Palvelussa oli virhe. Pumpun voi olettaa kestävän pidempään kuin noin viisi vuotta. Yrityksen oli maksettava hinnanalennusta 500 euroa.

  • Pientä haittaa vesivuodosta

    Asiakkaat ostivat uuden asunnon. Noin kuukauden kuluttua he huomasivat vuodon keittiön katossa. Syyksi ilmeni virheellisesti asennettu vessanpönttö. Myös alakerran pönttö oli asennettu väärin. Korjaukset kestivät noin kolme viikkoa. Ostajat vaativat myyjältä 2 500 euron korvausta asumishaitasta ja työansioiden menetyksestä. Myyjän ­mielestä haitta oli niin vähäinen, ettei korvaukseen ollut aihetta.

    Ostajilla ei ollut esittää näyttöä ansioiden menetyksestä eikä siitä, että työajan käyttäminen asian hoitamiseen olisi ollut välttämätöntä, ainakaan siinä laajuudessa kuin ostajat esittivät. Käyttöhyödyn menettämisen pitää olla olennaista, jotta se on korvattava. Vaikka wc-pöntöt olivat korjausten ajan pois käytöstä, jompikumpi wc oli ollut aina käytössä. Saunaa olisi voinut käyttää, jos asukkaat olisivat antaneet siirtää irrotetun wc-pöntön muualle. Asunto oli ollut asumiskelpoinen, eikä korvausta suositettu.

  • Keittiösuunnitelma meni pieleen

    Kuluttaja tilasi keittiökalusteiden suunnittelutyön, toimituksen ja asennuksen. Keittiökalusteita ei voitukaan asentaa suunnitelman mukaisesti. Suunnittelija ei ollut ottanut huomioon, että vesiputket ja viemäröinti olisivat jääneet astianpesukoneen taakse. Astianpesukone oli suunniteltu sijoitettavaksi kaapiston reunaan ja jätevaunut hellan viereen. Niiden paikkaa oli vaihdettava. Kuluttajan mielestä keittiö ei enää ollut niin toimiva kuin suunnitelmassa. Myyjä maksoi erheestään 100 euroa hinnanalennusta. Kuluttaja vaati alennusta vielä 421,20 euroa, johon sisältyi ylimääräisiä sähkötöitä 71,81 euroa.

    Keittiöasennuksen lopputulos poikkesi suunnitelmassa esitetystä ja sovitusta. Syynä oli suunnittelijan virhe. Tästä tilaajalla oli oikeus 200 euron alennukseen, joten myyjän maksettavaksi jäi vielä 100 euroa. Sähköasennuskuluista lautakunta ei suosittanut korvausta, sillä valokuvat eivät osoittaneet, että alkuperäisen pistorasian kohdalla ei voinut tehdä tavanomaisia askareita.

  • Katto jäi kirjavaksi

    Kuluttaja osti 18 litraa peltikattomaalia 117 euron hintaan. Hän maalasi kattonsa noin vuoden kuluttua ja uudelleen seuraavana vuonna. Katto jäi kirjavaksi. Kuluttaja vaati maalin valmistajalta vahingonkorvausta 980 euroa eli maalin hintaa, postikuluja ja oman työn arvoa. Valmistajan mukaan kirjavuuteen saattoi olla monta syytä, kuten maalin huono sekoittaminen, likainen maalauspinta ja koemaalauksen laiminlyönti. Kolmas maalikerros olisi myös ollut paikallaan. Valmistaja lupasi ostajalle hyvän tahdon eleenä 10 litraa maalia veloituksetta.

    Maalin käyttöohjeen mukaan maalattavalta pinnalta pitää poistaa epäpuhtaudet ja sen pitää olla puhdas ja kuiva. Maalaus pitää tehdä 1–2 kertaa ja maali pitää sekoittaa huolellisesti ennen käyttöä. Varastoitaessa maali on suojeltava pakkaselta. Kuluttaja oli toimittanut maalipinnasta kuvia. Niiden perusteella ei voinut päätyä muuhun tulokseen kuin että maalia ei ollut sekoitettu kunnolla ennen maalaamista. Kuluttaja jäi ilman korvauksia.

  • Katto lensi tuulen mukana

    Syysmyrsky repi rakennuksen kattohuopaa noin kolmen neliön alueelta. Vakuutuksen piti korvata luonnonilmiöiden aiheuttamat vahingot. Asiakkaan mukaan myrsky aiheutti vuodon, joka meni kattorakenteisiin. Asiakas purki osan sisäkattoa ja eristi loput muovilla. Lämmitystä hän oli pitänyt pienellä, koska sisätiloista oli purkamisen jälkeen suora yhteys kylmään vinttiin. Asiakas vaati vakuutusyhtiöltä 24 500 euron korvausta katon korjaamiseen. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta korvausta.

    Asiantuntija teki kohteessa kosteuskartoituksen, jonka mukaan talossa oli mittavia, pitkän ajan kuluessa tulleita vaurioita. Alapohjankin kunto oli epäilyttävä. Vauriot olivat sellaisia, että ne eivät olleet voineet ilmaantua myrskyn ja pari kuukautta sen jälkeen tehdyn tutkimuksen välissä. Vakuutusehtojen mukaan myrskytuulen aiheuttamat vahingot korvataan, jos ne ovat aiheutuneet äkillisesti ja ennalta-arvaamatta. Näin ei ollut. Vakuutusyhtiön päätös oli oikea.

  • Hometta kylppärissä

    Pariskunta osti 137 000 eurolla kolmion ­kerrostalosta. Muutettuaan asuntoon he havaitsivat, että kylpyhuoneessa oli hometta ja kosteusvaurio. Kylpyhuone piti remontoida kokonaan. Ostajat vaativat myyjiltä ja välitysliikkeeltä 8 000 euroa korjauskustannuksia. Kylpyhuoneesta oli tehty kolme vuotta aiemmin kosteuskartoitus. Ostajat kiistivät saaneensa tästä raporttia. Sen sijaan välittäjä oli sanonut, ettei raportin mukaan huoneistossa ollut kosteusvaurioita. Raportissa oli kuitenkin kehotettu remontoimaan kylpyhuone, koska se oli käyttöikänsä päässä.

    Raportin mukaan kylpyhuoneessa ei ollut havaittu kosteutta, mutta siinä oli kuitenkin todettu laattoja irronneen. Siinä myös luki, että kylpyhuone olisi korjattava nykymääräysten mukaisesti, esimerkiksi laitettava vedeneristykset ja vaihdettava lattiakaivo muoviseen. Näitä tietoja ostajat eivät olleet saaneet. Niinpä heillä oli oikeus hinnanalennukseen myyjältä ja vahingonkorvaukseen välitysliikkeeltä. Koska kylpyhuone oli jo käyttöikänsä päässä, korvauksen määrä oli 2 000 euroa.

  • Aita ei kestänyt kahta lautaa

    Kuluttaja sopi yrityksen kanssa lauta-aidan asennuksesta. Aita pystytettiin syyskuussa, ja työ maksoi 3 016 euroa. Marraskuussa ostaja huomasi, että aita kallistuu keskeltä. Se piti oikaista ja vahvistaa betonivalulla. Asiakas vaati yritykseltä 800 euroa aidan korjauksesta. Yrityksen mielestä kallistuminen oli asiakkaan vika: aitaan oli laitettu kannakkeet, joissa oli kaksi lautaa ajo­esteenä. Toisin kuin kuluttaja väitti, yritys ei ollut asentanut kannakkeita.

    Aidan elementit olivat kallistuneet porttia varten jätetyn aukon molemmin puolin. ­Porttiväliin oli asennettu kaksi lautaa kulkuväylän sulkemiseksi. Asiassa jäi epäselväksi, kuuluiko porttikiinnikkeiden asennus urakkaan. Asianmukaisesti rakennetun aidan pitää kuitenkin kestää kahden tavallisen laudan paino, riippumatta siitä, kuka kiinnikkeet oli asentanut. Jos yritys ei korjaisi aitaa, sen pitää korvata aidan korjaamiskulut 800 eurolla.

  • Pölyä pumppuun

    Kuluttaja teetti yrityksellä kylpyhuoneen, WC:n ja saunan remontin. Hänen mukaansa asunnossa ollut ilmalämpöpumppu oli imenyt remonttipölyä sisäänsä. Asiakas vaati 142 euron korvausta pumpun korjauskuluista, mikä oli puolet korjauksen hinnasta. Urakoitsija ei ollut suojannut pumppua hiomisen ajaksi, ja betonipöly oli rikkonut pumpun. Yrityksen mielestä asiakas oli itse aiheuttanut vahingon omilla hiomisillaan ennen remonttia.

    Remonttiyrityksen ammattitaitoon kuuluu tietää, mitä ja millä tavoin remontin kohdetta pitää suojata pölyvahingoilta. Lämpöpumppua ei ollut suojattu riittävästi, eikä yrittäjä ollut neuvonut kuluttajaa, ettei lämpöpumppua saisi käyttää remontin aikana. Yritys oli velvollinen korvaamaan vahingon. Kuluttajan vaatimus eli puolet pumpun korjauskuluista oli kohtuullinen, koska hän oli itsekin voinut aiheuttaa samanlaista vahinkoa.

  • Virheellinen sähköasennus

    Kuluttaja tilasi sähköasennusliikkeeltä pistorasioiden ja kytkimien vaihdon sekä pistorasioiden maadoittamisen. Työ maksoi 1 150 euroa. Kuluttaja ei ollut tyytyväinen: ­maadoitettuja komponentteja oli asennettu ilman maadoitusten kytkemistä, ja työssä oli muitakin virheitä. Hän vaati 745 euroa hinnanalennusta ja vahingonkorvausta. Kuluttaja korjautti virheet kuluttajaneuvonnan ja Tukesin ohjeiden mukaan.

    Sähköasentajalla ei ollut Tukesin mukaan pätevyyttä tekemiinsä sähköasennuksiin. Työn tehnyt asennusliike oli käynyt korjaamassa virheitä, kun kuluttaja oli ilmoittanut niistä sille. Kaikkia virheitä ei kuitenkaan ollut korjattu asianmukaisesti. Asentaja ei myöskään ollut täyttänyt töitä tehdessään viranomaisvaatimuksia. Työlle ei ollut tehty käyttöönottotarkastusta. Tilaajalla oli oikeus 445 euron vahingonkorvaukseen.

  • Julkisivuremontti häiritsi asumista

    Vuokrataloyhtiössä tehtiin mittava julkisivuremontti. Asukkaat vaativat remontin aiheuttamien häiriöiden takia alennusta vuokraan: 10 prosenttia koko remontin ajalta ja lisäksi 30 prosenttia 4 kuukaudelta, jotka remontti kesti kutakin taloa kohti. Vuokranantaja suostui 10 prosentin alennukseen kahdelta kuukaudelta.

    Vuokralaisella on oikeus saada vapautus tai alennusta vuokrasta siltä ajalta, jolloin asuntoa ei voi käyttää tai se ei ole kunnossa. Alun perin remontin kestoksi oli ilmoitettu kolme kuukautta taloa kohti, mutta se oli kestänyt neljä kuukautta. Vuokralaisille kuului 10 prosentin alennus neljän kuukauden ajalta.

  • Huolimaton asbestityö

    Kuluttajat tilasivat asbestipurun vuonna 1970 rakennettuun kerrostalohuoneistoon. Urakkahinta oli 4 250 euroa. Purku tehtiin toisen yrityksen aiemmin tekemän asbestikartoituksen perusteella. Lisätyönä kuluttajat tilasivat vessan purun, vaikka siellä ei kartoituksen mukaan ollut asbestia. Kuluttajat eivät olleet tyytyväisiä työhön ja teettivät korjaustyöt toisella urakoitsijalla. He vaativat ensimmäiseltä urakoitsijalta urakkahinnan palauttamista, kahden kartoituksen kuluja (2 114 euroa) sekä toisen yrityksen tekemästä asbestipurusta ja siivouksesta 3 100 euroa.

    Urakoitsija ei ollut huomannut, että WC-tilojen tasoitteessa ja keittiön välitilassa oli ollut asbestia. Se ei ollut korjannut virheitä, joten työt oli pitänyt teettää toisella urakoitsijalla. Osa puutteista johtui asbestikartoituksen virheistä, joten urakoitsija ei ollut vastuussa kaikista ylimääräisistä kuluista. Kohtuullisena määränä niistä pidettiin 2 000:ta euroa. Lisäksi urakoitsijan piti korvata yksi uusista kartoituksista, 961 euroa. Toinen uusintakartoitus ei ollut tarpeellinen, joten se jäi tilaajien maksettavaksi.

  • Epäonnistunut ovi

    Henkilökohtaisena työhuoneena ja harrastustilana käytetyn autotallin ovi vaurioitui. Asukkaat tilasivat uuden samankaltaisen metallisen kippioven asennuksineen. Hinta oli noin 2 900 euroa. He eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä lopputulokseen: ovi oli käyristynyt, ja kynnyksen kohdalle jäi noin puolentoista sentin rako. Myös pystysivulla näkyi rakoa. Myyjän mielestä ostaja oli itse vahingoittanut ovea. Ostaja hankki tavarantarkastajan tutkimaan oven, ja tämä löysi siitä useita vikoja.

    Tavarantarkastuskertomuksen mukaan ovi ei vastannut aiempaa ovea, joka oli toiminut hyvin 12 vuotta. Uuden oven alareunaan jäi haitallinen väli. Oven käyttäminen oli johtanut sisäpinnan naarmuuntumiseen sivussa olevien tankojen kohdalta. Ei ollut uskottavaa, että ostaja olisi vahingoittanut ovea. Koska myyjä ei ollut korjannut ovea ostajan pyynnöistä huolimatta, sen oli vaihdettava ovi uuteen virheettömään. Lisäksi myyjän piti korvata tavarantarkastuskulut, 1 500 euroa.

  • Vihreät lasit

    Pariskunta tilasi netistä mökilleen lasit välitilaan ja takan edustalle. He viestittelivät ennen tilausta myyjän kanssa ja veivät liikkeeseen mallin haluamastaan takaneduslasista. Saatuaan lasit ostajat olivat pettyneitä, sillä ne olivat vihertävät. Sävystä ei ollut ollut puhetta eikä nettisivuilla mainintaa siitä. Ostajat vaativat kirkkaita laseja tilalle.

    Valokuvissa seinä lasin takana näytti hieman vihertävältä. Lasin värisävy voi kuitenkin vaihdella eri valaistuksissa. Tilatut lasit olivat yleistä kirkasta float-lasia, jonka sävy voi muuttua lievästi valon taittuessa. Ostajat eivät olleet sanoneet haluavansa erityisen kirkkaat lasit. Myyjän ei tarvinnut vaihtaa laseja.

  • Mittapulma remontissa

    Ostaja tilasi 6 355 euron keittiökalusteet. Myyjä otti keittiöstä mitat. Ostaja korosti, että keittiön ikkunan pitää mahtua aukeamaan riittävästi, mikä edellytti, että kalusteiden ja ikkunan väliin jää 24 senttimetriä. Kun keittiö oli valmis, ilmeni, että tilaa oli vain 19,5 senttiä eikä ikkuna auennut ostajan mielestä tarpeeksi. Hän vaati myyjältä 1 000 euron hinnanalennusta. Myyjä tarjosi ratkaisuksi kapeampaa laatikostoa.

    Keittiötoimitus ei vastannut kalustepiirustusta. Ostaja sai kieltäytyä myyjän tarjoamasta kapeammasta laatikostosta, sillä myyjä ei suostunut vastaamaan sen asennuskuluista. Virheen korjaamisesta ei näet saa koitua kuluttajalle kustannuksia. Virhe oli kuitenkin vähäinen, eikä viisi senttiä enemmän tilaa olisi vaikuttanut suuresti ikkunan aukeamiseen. Ostaja sai 200 euron hinnanalennuksen.

  • Liian syvä allas

    Asiakas sopi urakoitsijan kanssa uima-altaan kaivamisesta pihalleen. Altaasta tuli 190 senttimetrin syvyinen, vaikka oli sovittu 160 sentistä. Reunat olivat liian jyrkät ja sortuvat, ja pohjalle nousi pohjavettä. Lisäksi yksi omenapuu vahingoittui. Yrityksen lasku oli 1 888 euroa. Asiakas vaati siitä 900 euroa alennusta, josta osa koski vahinkoja ja osa liikalaskutusta.

    Laskussa ei ollut virhettä: tunnit vastasivat tuntilistauksia, eikä ollut näyttöä siitä, että työt olisi voitu tehdä nopeammin toisella kalustolla. Urakoitsija oli kuitenkin vastuussa tekemistään virheistä ja vahingoista, vaikka asiakas oli toiminut itse työnjohtajana. Työn puutteiden korjauksesta oli kuitit 388 euron edestä. Omenapuun vahingoista ei ollut selvitystä. Koko vahingon määrä arvioitiin 500 euroksi.

  • Ongelmia keittiökaapeissa

    Asiakas tilasi 5 400 euron keittiökaapit. Kulmakaappien kippiovia ei voinut avata samanaikaisesti, koska ne kolhivat toisiaan. Asiakas valitti muistakin virheistä, esimerkiksi yksi peitelevy työstettiin oikeaan kokoon vasta asennettaessa. Ongelmien vuoksi muutto viivästyi kolmella kuukaudella. Asiakas vaati 2 000 euron hinnanalennusta.

    Kulmakaappien ovet saattavat osua toisiinsa saranointitavasta riippumatta. Liikkeessä ollut mallikaapisto toimi samalla tavalla. Ovia ei ole välttämätöntä käyttää yhtä aikaa. Peitelevyjen työstäminen lopulliseen kokoonsa asennuksen yhteydessä on tavallista. Muut viat oli korjattu, eivätkä ne estäneet asumista. Hyvitystä ei suositettu.

  • Liikaa vettä säiliössä

    Asiakas tilasi kiinteistölleen lain edellyttämän jätevesijärjestelmän. Parin vuoden kuluttua se oli täyttynyt pintavedellä. Urakoitsija tyhjensi säiliön ja teki korjauksia omalla kustannuksellaan. Tilaajan mielestä säiliöön tuli edelleen liikaa pintavettä, ja hän vaati uutta korjausta. Urakoitsija oli myös jättänyt rakennusluvan hakematta, mistä tilaaja vaati 2 000 euron korvausta.

    Säiliössä oli tyhjennysputki, kuten asennusohje edellytti. Tilaajan väite, ettei urakoitsija olisi korjannut alkuperäistä virhettä, ei pitänyt paikkaansa. Säiliöön kertyi kondenssivettä, mutta se ei enää ylitäyttynyt vaan toimi tarkoitetulla tavalla. Urakoitsija oli hakenut rakennusluvan jälkikäteen omalla kustannuksellaan, joten asiakkaan korvausvaatimus oli perusteeton.

  • Huolimaton nokikolari

    Asiakas sopi nuohoojan kanssa, että tämä tarkastaa savuhormin kunnon, selvittää, voiko siihen asentaa pellettitakan, ja piikkaa reiän takkaa varten. Nuohooja ei huomannut hormissa ollutta ilmastointiventtiiliä. Kun takka oli asennettu, asuntoon tuli nokea. Asiakas vaati nuohoojalta 800 euron siivous- ja maalauskuluja. Nuohooja syytti takan asentajaa.

    Nuohoojan piti nimenomaan selvittää, voiko hormiin asentaa pellettitakan. Hänen olisi pitänyt huomata ilmastointiventtiili ja kehottaa tukkimaan se ennen takan asennusta. Työssä oli tapahtunut virhe. Nuohoojayrityksen piti korvata vaaditut 800 euroa.

  • Hinta-arvio poskellaan

    Asukkaat asennuttivat lämminvesivaraajan. He ymmärsivät saaneensa tarvikkeista noin 3 500 euron suullisen hinta-arvion. Työn kestoksi sanottiin noin puolitoista päivää. Lasku oli yli 10 000 euroa. Asennus viivästyi, minkä vuoksi asukkaat olivat noin kuukauden ilman lämmintä vettä. Asukkaat maksoivat laskusta yhteensä 5 500 euroa.

    Koska kyse oli kotimyynnistä, hintatiedot olisi lain mukaan pitänyt antaa kirjallisena. Urakoitsija ei ollut kertonut, että varaajan ja paisunta-astian lisäksi asennukseen kuului tuhansien eurojen edestä muita osia. Viivästyksestä aiheutui tilaajille olennaista haittaa. Heidän ei tarvinnut maksaa laskusta enempää kuin olivat jo maksaneet.

    Tapausta täsmennetty 12.1.2018 lisäämällä tieto siitä, että kyse oli kotimyynnistä.

  • Vedestä maksu ilman vettä

    Omakotitaloasukkaat rakensivat tontilleen 53-neliöisen piharakennuksen. Vesilaitos veloitti heiltä kerrosalan kasvusta 1 200 euroa liittymismaksua. Asukkaiden mielestä maksuksi olisi riittänyt 600 euroa. Piharakennuksessa ei ollut vesi- ja viemäriliittymää, joten siksikin maksu oli heistä liian suuri.


    Vesilaitoksen hinnaston mukaan kerrosalaan laskettiin mukaan ulkorakennukset, riippumatta siitä, oliko niissä omaa liittymää.

    Hinnoittelu oli ehtojen mukaista. Summa ei myöskään ollut kohtuuton, joten vaadittu maksu oli maksettava.

  • Öljymaalin pinta homehtui

    Asiakas osti öljymaalia, jolla maalasi uuden talonsa nurkkalaudat, kaiteet ja ikkunanpielet. Noin kolmen vuoden kuluttua hän huomasi, että maalin pinta oli homeessa. Hän vaati maalin valmistajalta 1 500 euron korvausta pintojen uudelleenkäsittelystä. Maalin valmistaja ei suostunut tähän.
    Öljypohjainen maali on vesiohenteista alttiimpaa likaantumaan ja homehtumaan muun muassa maalin luontaisen jauhoontumisen vuoksi. Lainsäädäntö kieltää ympäristösyistä monien homeenestoaineiden käyttämisen maalien valmistuksessa. Kyseessä oli maalin luontainen ominaisuus, ei virhe. Asiakas oli myös ilmoittanut viasta liian myöhään. Hän ei saanut hyvitystä.

  • Värivirheitä laatoissa

    Asiakas laitatti kylpyhuoneeseen lattialaatat. Työn valmistuttua hän huomasi useissa laatoissa vaaleita painumia. Remontin tarkastajan mukaan laatoissa oli valmistusvika. Asiakas vaati, että myyjä tai laatoittaja purkaa laatoituksen ja asentaa tilalle uudet laatat. Asiakas olisi suostunut myös 3 000 euron korvaukseen.

    Laatat olivat virheelliset. Laatoittajan ei olisi pitänyt asentaa laattoja paikoilleen. Myyjän vastuulla virhe ei enää ollut, koska laatat oli jo asennettu. Laatoittajan piti asentaa virheettömät laatat virheellisten päälle. Vaihtoehtoisesti yrityksen piti maksaa asiakkaalle 350 euroa hinnanalennusta.

  • Kieroja laattoja kylpyhuoneessa

    Saneerausliike teki asiakkaalle kylpyhuoneremontin. Asiakas ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Pesuhuoneen ja saunan laatat olivat kieroja ja saumaukset laikukkaat. Asiakas ei myöskään saanut luvattua kotitalousvähennystä verotuksessa, koska urakoitsija ei kuulunut remontin tekohetkellä ennakkoperintärekisteriin.

    Laatat ja sauma-aineet olivat asiakkaan hankkimia, joten urakoitsija ei ollut niistä vastuussa. Asennustyössä ei ollut todettu virhettä. Tilaajan olisi kuitenkin pitänyt saada kotitalousvähennys, koska siitä oli ollut puhetta. Urakoitsija oli jo luvannut maksaa asiakkaalle tästä aiheutuneet kulut, joten riita oli sillä selvä.

  • Jätelasti tuli kalliiksi 

    Asiakas tilasi maa-aineksen kuljetuksen pois tontiltaan. Hän oletti, että jätteenkäsittelymaksu olisi ollut 100–200 euroa. Lasku olikin yli 1 700 euroa. Maa-aines oli otettu jätelaitoksella vastaan sekajätteenä, koska seassa oli kiviä ja kantoja. Asiakas vaati laskun kohtuullistamista. Hänestä autonkuljettajan olisi pitänyt kehottaa ottamaan kanto pois kuorman päältä.

    Asiakas oli aiemminkin tilannut saman yrityksen kuljettamaan maa-ainesta tontiltaan. Tuolloin häneltä oli varmistettu, ettei kuormassa olisi kiviä. Vaikka kannosta olisi kysytty erikseen, se ei olisi vaikuttanut jätteenkäsittelymaksuun, koska jo kivet tekivät kuormasta sekajätettä. Tämän asiakas tiesi aiempien kokemustensa perusteella. Lasku piti maksaa. 

  • Parkettiremontti meni pieleen 

    Asiakas sopi parkettilattiansa hiomisesta ja lakkaamisesta 1 600 eurolla. Hän vaati yritykseltä työn hintaa takaisin, koska parketti jäi epätasaiseksi ja karheaksi. Työ oli hänen mukaansa tehty asianmukaisesti. Karheuden tekijä olisi korjannut, jos asiakas olisi antanut siihen luvan, mutta parkettiin jäisi väistämättä hiomajälkiä.

    Asiantuntijalausunnon mukaan hiomajälkien syy oli todennäköisesti se, että yrittäjä oli jättänyt hionta- ja lakkauskertoja väliin. Työn tekijä ei tarjoutunut korjaamaan virhettä. Lattia piti hioa ja lakata uudelleen, joten työn hinta piti palauttaa asiakkaalle kokonaan. Lisäksi yrityksen piti korvata asiantuntijan lausunto, 560 euroa.

  • Korvausta sinisistä laudoista

    Asiakas osti saunamökin rakennustarvikkeet, mutta osa puutavarasta oli sinistynyt tai ho­meessa. Myyjä toimitti tilalle uu­det puut. Ostaja vaati korvausta ylimääräisestä työstä ja kuluista sekä saunan käytön viivästymi­sestä noin 945 euroa. Myyjä tarjo­si 150 euron lahjakorttia.

    Myyjä oli säilyttänyt puuta niin, että se homehtui ja si­nistyi. Yrityksen piti korvata pait­si suorat myös välilliset vahingot. Ostaja ei kuitenkaan esittänyt to­sitteita kuluista, joten ne arvioitiin kohtuuden mukaan. Myyjän piti maksaa 350 euroa. Lahjakorttia ei tarvinnut hyväksyä korvaukseksi.

  • Sanat tippuivat seinältä

    Asiakas osti seinäkoris­teen, jossa oli metallisia sanoja. Sanat kiinnitettiin seinään 12 tar­ralla. Osa tarroista oli kuivia, ei­vätkä loputkaan pitäneet koris­teita paikallaan. Asiakas irrotti koristeet, mutta tästä jäi seinään jälkiä. Hän vaati rahoja takaisin sekä vahingonkorvausta seinän tasoitustyöstä, hionnasta ja uu­delleenmaalauksesta.

    Kuiva tarrapinta ei tartu seinään, mutta ei myöskään irrota seinäpintaa. Valokuvissa näkyi vain kolme himmeätä jäl­keä seinässä. Jos seinäpinta oli rikkoutunut, se johtui huolimatto­masta irrottamisesta. Kuivat tar­rat oikeuttivat silti kaupan pur­kuun. Myyjän piti palauttaa noin 20 euroa.

  • Kasvihuoneen pitää kestää myrskyt

    Asiakas osti keväällä kasvihuoneen ja kokosi sen. Syksyllä Eino- ja Seija-myrskyt lennättivät irti kahdeksan kennomuovilevyä, joista kolme jäi kateisiin ja yksi vahingoittui. Tammikuussa taas yksi levy lähti tuulen mukaan ja useat levyt taipuivat. Myyjä sanoi, ettei takuu korvaa myrskyn aiheuttamia vaurioita.

    Kasvihuoneella oli 5 vuoden takuu. Ostajalla oli syytä olettaa, että kasvihuone kestää Suomen säätä myös saaristossa, jossa hän sitä käytti. Myrskyt eivät olleet poikkeuksellisen voimakkaita. Myyjän piti toimittaa uusi kasvihuone tai purkaa kauppa ja palauttaa kauppahinta, 570 euroa.

  • Parketissa ei ollut vikaa

    Asiakas osti noin 3 600 euron edestä tammilautaparkettia. Asennuksen hän hankki muualta. Runsaan vuoden päästä hän vaati parketin kauppahintaa takaisin. Hän vaati myös uutta parkettia ja jalkalistojen sekä työn kuluja. Parkettiin jäi jälkiä kävelystä ja sitä olisi pitänyt pestä koko ajan. Parketissa oli liikaa päätypykällystä eli liian isot raot lautojen päissä.

    Parketin pitää kestää normaalia käyttöä, mutta kulumisesta tulee auttamatta jälkiä. Valokuvissa ei näkynyt tavallisesta poikkeavaa kulumista. Pykällykset olivat sallitun rajoissa. Toisaalta parketti oli asennettu ohjeen vastaisesti, ja pykältäminen johtui tästä asennusvirheestä. Asiakas ei saanut parketin myyjältä hyvitystä.

Alkuun