Palvelut

  • Suullisen sopimuksen ongelma

    Asiakas sopi asianajotoimiston kanssa suullisesti riita-asian hoitamisesta. Asiakkaan mielestä oli sovittu, että jos asia ei etene oikeuteen asti, toimeksiannosta ei laskuteta mitään. Kun kävi ilmi, ettei asiaa kannattaisi kulu- ja häviöriskin vuoksi jatkaa oikeuteen, asiakas sai 1 688 euron laskun. Lasku sisälsi myös 330 euron riskiarvion, jota hän ei ollut tilannut. Hän vaati laskun mitätöintiä, mihin asianajaja ei suostunut. Työtä oli tehty useita tunteja ja lisäksi katselmoitu riidan kohdetta. Asianajajan mukaan ilmaisesta palvelusta ei ollut sovittu.

    Tavallisesti asianajajan työstä veloitetaan, vaikka asia ei etenisikään oikeudenkäyntiin asti. Asiakkaan olisi pitänyt osoittaa, että näin poikkeuksellisesta laskutuskäytännöstä oli sovittu. Suullisen sopimuksen sisältöä ei kuitenkaan voitu selvittää. Riskiarvion tekeminen oli asiakkaan edun mukaista, sillä oikeudenkäyntikulut ovat yleensä niin suuret, ettei käräjöimään kannata lähteä heppoisin perustein. Lasku oli aiheellinen, ja se piti maksaa viivästyskorkoineen ja perintäkuluineen.

  • Kuluttaja paljoksui laskua

    Kuluttaja tilasi pesukoneen korjausarvion, joka tehtiin hänen asunnossaan. Hintaa ei kerrottu etukäteen, eikä yrittäjän nettisivuillakaan ollut ollut hinnastoa. Kuluttaja oli tyytymätön laskun loppusummaan. Työn osuus oli 69 euroa, matkaveloitus 44 euroa ja toimistomaksu 9 euroa. Työ kesti kuluttajan mukaan 5–10 minuuttia. Lisäksi korjaaja myöhästyi 40 minuuttia ilmoittamatta asiasta. Kuluttajan mielestä laskun oikea loppusumma olisi ollut 69 euroa.

    Kuluttaja ei ollut kysynyt palvelun hintaa ennen työn tekemistä. Silloin pitää maksaa kohtuullinen hinta siihen nähden, mitä on tehty ja mitä samanlaisista töistä tavallisesti maksetaan. Useilla yrityksillä on myös minimiaikaveloitus. Laskun kokonaissumma oli 122 euroa. Sitä, mitä työvaiheita paikan päällä oli tehty, ei kyetty arvioimaan, mutta 69 euroa työstä oli kohtuullinen summa. Myös matkakulut ja toimistokulut oli lupa veloittaa. Kuluttaja ei saanut laskusta alennusta.

  • Nokikolari jätti jälkiä

    Kuluttaja tilasi nuohouksen yhdessä paritalonaapurinsa kanssa. Kolmen viikon kuluttua nuohouksesta hän huomasi katolle johtavissa valkoisissa tikkaissa nuohoushanskoista tulleita nokijälkiä. Hän vaati nuohoojaa puhdistamaan tikkaat. Kuluttajan mielestä hanskat olisi pitänyt vaihtaa puhtaisiin ennen katolta laskeutumista. Nuohooja kertoi, ettei työhön kuulu varusteiden vaihto katolla tai kattojen ja tikkaiden pesu. Nuohooja ihmetteli, miksi kuluttaja oli havahtunut jälkiin vasta kolmen viikon kuluttua.

    On tavallista, että kattotikkaat ja savupiippua ympäröivät rakenteet nokeentuvat nuohoustyön yhteydessä jonkin verran. Nuohooja voisi olla vastuussa puhdistuksesta vain, jos se olisi erityisen työlästä tai vaatisi erityisiä puhdistus­aineita tai -keinoja. Tikkaissa oli valokuvista päätellen melko vähäisiä nokijälkiä, jotka olivat helposti puhdistettavissa kotikonstein. Nuohoojan ei tarvinnut tulla puhdistamaan tikkaita.

  • Laatuongelmia ovissa

    Asiakas tilasi puusepältä kotiinsa 14–15 vanhanaikaista väliovea 6 000 eurolla. Ostaja ei ollut tyytyväinen ovien laatuun, ja hän hankki väitteensä tueksi 1 200 euroa maksaneen tavarantarkastajan
    kertomuksen. Ostaja vaati ovista 2 532 euroa hinnanalennusta ja lisäksi tavarantarkastajan palkkion. Lisäksi myyjä oli ostajan mukaan laskuttanut 1 294 euroa mittauskäynnistä ja peiliovien terien tekemisestä, vaikka näistä ei ollut sovittu. Puusepän mukaan mahdolliset puutteet johtuivat maalauksesta, jota hän ei ollut tehnyt.

    12 ovessa oli tavarantarkastuskertomuksessa todetut virheet: halkeamia, pohjahionnan huono laatu ja maalauspuutteita. Myös maalaus oli puusepän vastuulla, koska siitä oli sovittu hänen kanssaan ja hän oli siitä laskuttanut. Myyjä ei tarjoutunut korjaamaan virheitä, joten asiakkaalla oli oikeus hinnanalennukseen. Lisälasku oli aiheeton, koska töistä ei ollut sovittu. Asiakas ei kuitenkaan esittänyt tavarantarkastuskertomuksesta kuittia, joten siitä hän ei saanut korvausta. Suositeltu hinnanalennus oli 1 500 euroa, sillä puutteet sai korjattua maalaamalla.

  • Korona keskeytti kuntoilun

    Asiakas teki vuoden määräaikaisen kuntosalisopimuksen 705 eurolla. Keväällä 2020 viranomaiset määräsivät kuntosalit suljettaviksi koronaviruksen takia. Asiakas vaati yrittäjää palauttamaan hinnasta 170 euroa, joka vastasi 12 viikon käyttämättä jäänyttä aikaa. Yrittäjä kieltäytyi. Hän tarjosi asiakkaalle mahdollisuutta jatkaa harjoittelua käyttämättä jääneet 56 päivää, kunhan sulku olisi päättynyt. Tämä ei asiakkaalle kelvannut, sillä hän ei halunnut jatkaa kuntosalin asiakkaana enää. Hänen mielestään sopimus päättyi alun perin sovittuna päivänä ja käyttämätön aika oli hyvitettävä.

    Määräaikainen sopimus sitoo osapuolia sovitun määräajan. Asiakas ja yrittäjä eivät olleet päässeet sopimukseen sopimuksen jatkamisesta määräajan jälkeen. Virhe oli yrittäjän puolella, vaikka se ei johtunutkaan hänestä vaan viranomaismääräyksestä. Kun hän ei ollut voinut antaa mahdollisuutta kuntosalin käyttöön, hän ei voinut veloittaakaan siitä. Saamatta jäänyt palvelu oli hyvitettävä 108 eurolla, joka vastasi 56 päivän osuutta sopimuksesta.

  • Tarkan euron tilaaja

    Kuluttaja tilasi paketin EU:n ulkopuolelta. Posti peri tullauksesta 2,90 euron käsittelymaksun. Kuluttaja ei hyväksynyt tätä. Hän ei mielestään ollut sopimussuhteessa Postin vaan tuotteen myyjän kanssa. Lisäksi käsittelymaksu voidaan kuluttajan mielestä periä vain niistä lähetyksistä, joita Tullille erikseen esitetään. Posti välivarastoi lähetykset tullauksen ajaksi, mutta kuluttajan mielestä ei voida katsoa, että tämä on automaattisesti tullille esittämistä.

    Posti lajittelee EU:n ulkopuolelta saapuvat lähetykset tullattaviin ja ei-tullattaviin arvon tai sisällön mukaan. Tullattavat lähetykset Posti ohjaa väliaikaiseen varastoon Tullille esitettäväksi. Postin oikeus periä 2,90 euron käsittelymaksu perustuu Maailman postiliiton yleissopimukseen. Sen mukaan lähtö- ja osoitemaan nimetyillä operaattoreilla on oikeus lainsäädäntönsä mukaan tullitarkastuttaa lähetykset ja periä siitä maksu. Postilla oli siis oikeus periä maksu.

  • Siivoton vuokramökki

    Lomalaiset vuokrasivat Lapista mökin viikoksi 1 200 eurolla. Heidän mukaansa mökkiä ei ollut siivottu edellisten asukkaiden jäljiltä, ja mökistä löytyi lemmikkieläimen karvoja, vaikka lemmikkien ei pitänyt olla sallittuja. Vuodevaatteet piti puistella ja tuulettaa. Paljun tuhkat olivat tyhjentämättä ja lumityöt takapihalta tekemättä. Ulko-oven lukko ja jääkaappi olivat rikki. Vuokralaiset joutuivat olemaan paikalla, kun niitä korjattiin. Sänkyjäkään ei ollut kahdeksan vaan seitsemän. He vaativat 350 euron hinnan­alennusta.

    Vuokralainen ja vuokranantaja olivat eri mieltä siitä, mitä puutteita mökissä oli ollut. Asia jäi osin epäselväksi. Ainakin siisteydessä oli puutteita, koska vuokralaiset olivat siivonneet mökkiä kaksi tuntia. Mökissä oli ollut eläimen karvoja. Jääkaappi ja ulko-oven lukko olivat olleet rikki. Sänkyjä oli yksi vähemmän kuin luvattu. Paljun tuhkaluukku oli tyhjentämättä. Vuokralaisilla oli oikeus näiden osalta 100 euron hinnanalennukseen. Sitä ei pidetty virheenä, että hiihtokohteesta vuokratun mökin pihalla oli lunta.

  • Huolimaton kuski

    Kuluttaja vuokrasi pakettiauton vuorokaudeksi. Hän kolaroi auton parvekkeen tukipilariin. Vuokraamo vaati häneltä sopimusehtojen mukaista 1 500 euron omavastuuta, koska auton korjaus maksaisi enemmän kuin 1 500 euroa. Kuluttaja piti vaatimusta epäilyttävänä, koska ei pyynnöistään huolimatta saanut korjauskustannusarviota.

    Kuluttaja oli kolaroinut auton huolimattomuuttaan. Sopimuksen mukaan omavastuu kuluttajan aiheuttamista vahingoista oli 1 500 euroa, jos korjaus maksaisi tätä enemmän. Vuokraamo ei hankkinut kustannusarviota heti, koska auto oli aiemman sopimuksen perusteella liisattu toisaalle pidemmäksi aikaa. Auto korjattiin noin puolen vuoden kuluttua, ja kulut olivat 2 140 euroa. Korjauskulut ylittivät sovitun omavastuun, joten kuluttajan oli maksettava omavastuu. Hänen epäilyksensä siitä, että vakuutusyhtiö olisi maksanut omavastuun vuokraamolle, eivät pitäneet paikkaansa.

  • Vanhaa autoa on korjattava

    Kuluttaja vei 20 vuotta vanhan autonsa korjaamolle ohjaustehostimen vian vuoksi. Korjaamo vaihtoi autoon ohjaustehostimen pumpun hiukan yli 200 eurolla. Pumpun letku jouduttiin myöhemmin vaihtamaan, koska se oli kulunut. Lisäksi kuluttaja epäili, oliko pumppua edes vaihdettu, koska laskussa ei lukenut ”pumppu” tai ”ohjaustehostimen pumppu”, ainoastaan varaosanumero. Kuluttaja vaati korjaamolta 130 euroa: ylimääräiset matkakulut 50 euroa, ohjaustehostimen öljystä 20 euroa sekä pumpun letkusta 60 euroa.

    Uskottavaa oli, että letku oli alkanut vuotaa, koska uusi pumppu oli voimakkaampi kuin entinen ja letku oli auton ikäinen eli 20-vuotias. Kuluttajalle ei tästä ollut aiheutunut ylimääräisiä kuluja, koska korjaamo olisi laskuttanut letkun hinnan, jos se olisi vaihdettu samalla kuin pumppu. Kuluttajan epäilykset siitä, että pumppua ei olisi vaihdettu tai pumppu olisi vaihdettu vanhaan osaan, osoittautuivat vääriksi. Korjaamo esitti tilausvahvistuksen varaosaliikkeeltä. Sen mukaan korjaamo oli tilannut sieltä kuluttajan autoon sopivan pumpun. Näin ollen kuluttaja ei saanut vaatimiaan korvauksia.

  • Luvaton laajennus

    Pariskunta osti osuuden asunto-osuuskunnasta. Asunnon koko oli 44 neliömetriä, ja kellarissa oli 12 neliömetrin jälkikäteen rakennettu lisähuone. Runsaan viiden vuoden kuluttua he alkoivat myydä asuntoa. Tällöin ilmeni, ettei lisähuoneella ollut viranomaisen myöntämää rakennus- tai toimenpidelupaa, ainoastaan osuuskunnan hallituksen ja isännöitsijän lupa. Pariskunta oli sitä mieltä, että kiinteistönvälittäjä oli toiminut huolimattomasti, kun ei ollut selvittänyt, ovatko lupa-asiat kunnossa. He vaativat korvausta asunnon arvonalennuksesta ja kuluistaan 6 513 euroa.

    Muutostyö oli tehty noin viisitoista vuotta ennen kauppaa. Välittäjä oli tiennyt, että kellarin huone oli jälkikäteen rakennettu, ja että muitakin muutostöitä oli huoneistossa tehty. Töille olisi pitänyt hakea vähintään rakennuslautakunnan lupa käyttötarkoituksen muutokseen vuoksi. Välittäjän olisi pitänyt tietää tämä ja tarkistaa, oliko luvat haettu. Hän oli luottanut siihen, että osuuskunnan hallinnon luvat riittivät. Mitään asunnon arvonalennusta ei osoitettu tapahtuneen. Asunnon myyntihinta oli ollut 84 prosenttia ostohintaa suurempi. Välittäjän piti korvata asiaa selvittäneen arkkitehdin palkkio, 403 euroa.

  • Lumieste vaurioitti kattoa

    Talon katolle asennettiin uusi peltikate ja kaksi 3 metrin lumiestettä. Hinta oli 20 200 euroa. Urakoitsija antoi työlle 5 vuoden ja materiaaleille 20 vuoden takuun. Vajaan kolmen vuoden kuluttua asiakas huomasi toisen lumiesteen irronneen siten, että kattopeltiin oli tullut vaurioita. Urakoitsija kiinnitti lumiesteen uudestaan, mutta ei suostunut korjaamaan katon vaurioita, koska vuoden 2019 talvella oli ollut poikkeuksellinen lumikuorma, eikä talonomistaja ollut huolehtinut lumenpoistosta.

    Lumiesteet oli asennettu samoin kuin entiset ja toisin kuin valmistaja suositteli. Ne olisi pitänyt asentaa koko katon lappeen pituudelle. Asiakkaalle olisi pitänyt ehdottaa valmistajan suosittelemaa asennustapaa ja kertoa muun asennustavan riskeistä. Myös lumen poistosta ja lumen katkaisemisesta esteen molemmilta puolilta olisi pitänyt neuvoa asiakasta. Näytti myös siltä, että rikkoutunut lumieste oli puutteellisesti kiinnitetty. Urakoitsijan piti korjata kattopelti tai korvata korjauksesta koituneet kustannukset.

  • Juhlatilan pihalla toiset juhlat

    Asiakas varasi kaupunkialueelta juhlatilan hääjuhliaan varten. Hän maksoi ennakkomaksuna 1 121 euroa vuokrasta. Pari kuukautta ennen häitä vuokranantaja ilmoitti, että pihalla olevaa kääntöpöytää hallinnoiva järjestö järjestäisi pihalla tilaisuuden, jossa soitettaisiin musiikkia. Asiakas ilmoitti purkavansa sopimuksen. Hänelle ei kelvannut vuokranantajan tarjoama toinen juhlapaikka. Vuokranantaja ei palauttanut varausmaksua, ja lisäksi se laskutti peruuttamisesta 2 464 euroa. Asiakas oli mielestään saanut vääriä tietoja tilasta ja piha-alueesta.

    Sopimus koski sisätiloja, ja pihalle sijoitettavaksi oli sovittu vain tupakkapaikka. Kuluttaja oli käynyt paikan päällä, joten hän oli voinut havaita, ettei vuokran­antaja ollut kiinteistön ainoa toimija. Kyseessä oli avoin kaupunkitila. Sopimuksen purkuun ei ollut perusteita. Vuokranantajan perimä korvaus oli yhteensä 3 585 euroa, mikä oli vähemmän kuin se olisi peruutusehtojen mukaan voinut periä. Vuokranantaja oli tehnyt jo työtä sopimuksen eteen. Korvaus ei ollut kohtuuton, ja kuluttaja sai maksaa veloitetut kulut kokonaan.

  • Keittiö viivästyi

    Kuluttajat tilasivat yritykseltä uudet keittiökalusteet asennuksineen. Kalusteiden hinta oli 32 517 euroa ja asennuksen 7 234 euroa. Kalusteet tulivat ajallaan, mutta asennustyö viivästyi seitsemän viikkoa. Tilaajat vaativat sopimusehtojen mukaista viivästyskorvausta koko toimituksen hinnasta, yhteensä 2 161 euroa. Myyjä tarjosi korvausta vain asennuksen hinnasta eli 539 euroa. Kalustetoimitus ja asennussopimus olivat eri sopimuksia.

    Viivästyskorvaus oli ehtojen mukaan kultakin alkaneelta viivästysviikolta yksi prosentti viivästynyttä toimitusta vastaavasta osasta hintaa, kuitenkin enintään 10 prosenttia. Kaluste- ja asennussopimuksia oli tarkasteltava kokonaisuutena, koska kyseessä oli sama keittiötoimitus ja sopimukset oli tehty samojen osapuolten välillä. Keittiö ei ollut miltään osin tilaajien käytettävissä viivästyksen aikana, vaikka kalusteet olikin toimitettu. Vakiokorvaus piti maksaa keittiötoimituksen kokonaishinnasta, kuten tilaajat vaativat.

  • Ajotunnit alkoivat kaduttaa

    Kuluttaja osti netistä lahjakortin, jolla sai autokoulusta viisi ajotuntia ja auton ajokokeeseen. Hinta oli 259 euroa. Hän soitteli ja sähköpostitteli autokouluun, joka ehdotti aikoja ajotunneille. Epäselväksi jäi, sovittiinko tuntien ajankohdasta lopullisesti. Kuluttaja halusi kuitenkin peruuttaa lahjakortin viiden päivän kuluttua sen ostamisesta. Kymmenen päivän kuluttua hän ilmoitti, ettei halunnutkaan tunteja. Autokoulu veloitti kuluja 31 euroa. Lahjakortin myyjä kieltäytyi palauttamasta lahjakortin hintaa ilman autokoulun suostumusta.

    Kuluttajalla oli oikeus peruuttaa netistä ostetun lahjakortin kauppa, sillä etämyynnissä peruutusaika on 14 päivää. Se, että lahjakortin koodi oli jo aktivoitu ja lahjakortin myyjän mielestä otettu siten käyttöön, ei vaikuttanut peruutusoikeuteen. Lahjakortin hinta oli palautettava, ja kuluttaja sai peruuttaa sovitut ajotunnit. Autokoululle ei ollut aiheutunut kuluja, koska ajo-opetusta ei ollut vielä annettu. Tavallisesta asiakaspalvelusta ei sovi veloittaa. Myös 31 euroa oli palautettava.

  • Setelit vaihtuivat

    Asiakas lähetti 300 euroa rahaa lahjaksi kirjattuna kirjeenä. Rahat olivat 50 euron seteleitä. Hänen mukaansa vastaanottaja sai vain kolme 10 euron seteliä. Asiakas oletti, että joku oli avannut kirjekuoren, ottanut viisikymppiset ja laittanut tilalle kympin setelit. Posti kieltäytyi korvaamasta asiakkaan vaatimia 270 euroa. Toimitusehdoissa on kielletty rahan lähettäminen muulla tavalla kuin postivakuutettuna lähetyksenä. Asiakkaan mukaan hänelle ei annettu ohjetta vakuuttaa lähetys.

    Lain mukaan postiyritys voi kieltäytyä kuljettamasta rahaa tai muuta arvokasta. Posti onkin ehdoissaan määrännyt, että rahaa ja vastaavaa voi lähettää vain vakuutettuna lähetyksenä. Postin täytyy informoida tästä asiakkaita. Tässä tapauksessa asiakkaan kirje oli mennyt perille eikä kadonnut. Asiakkaan olisi pitänyt näyttää väitetty vahinko toteen. Hän ei ollut esittänyt selvitystä, joka olisi osoittanut, että kirje oli avattu matkalla ja rahat vaihdettu tai rahoja kadonnut. Kuluttaja ei saanut korvausta.

  • Hääkuvaus peruuntui

    Asiakas varasi kahdeksan tunnin hääkuvauksen elokuulle 2020. Häät siirrettiin, koska koronapandemian takia kirkkoon ei saanut tulla yli 50 vierasta. Asiakas perui kuvauksen kolmisen kuukautta ennen suunniteltua hääjuhlaa. Valokuvaaja kieltäytyi palauttamasta 600 euron varausmaksua. Sopimusehtojen mukaan varausmaksua ei palauteta missään oloissa. Kuvaaja oli varannut päivän hääkuvaukselle, eikä hän ollut voinut hyväksyä ajankohdalle muita keikkoja. Hän menetti tämän vuoksi 1 260 euroa.

    Sopimus oli tehty ennen pandemian alkamista, eikä muutos ollut ennakoitavissa. Kuvaaja vetosi siihen, että juhlan järjestäminen olisi ollut mahdollista: yksityistilaisuuksia ei ollut kielletty, vaan osallistujamääristä oli annettu vain suosituksia. Koronavirustilanne kuitenkin vaihteli. Poikkeuksellisen tilanteen vuoksi koko varausmaksun pidättämistä pidettiin kuluttajan kannalta kohtuuttomana. Maksusta oli palautettava 300 euroa.

  • Riita matkakuluista

    Kuluttaja tilasi huoltoliikkeeltä astianpesukoneen korjauksen. Kone tuli kuntoon, mutta kuluttaja oli tyytymätön matka­kulujen veloitukseen. Hänen mielestään matka oli 4,8 kilometriä suuntaansa, ­korjaamon mukaan 5,2 kilometriä. Tämän vuoksi korjaamo laskutti 10–20 kilometrin taksan mukaan. Myös matka-ajasta parkkipaikan etsimisineen oli laskutettu. Kuluttajan mielestä laskun olisi pitänyt koostua todellisista kilometreistä parkkimaksuineen, ei matka-ajasta. Matkakuluista ei ollut sovittu etukäteen, ja liikkeen mukaan laskutus oli hinnaston mukainen.

    Yritys voi laskuttaa matkakulut, kuten kilometrikorvaukset ja matka-ajan. Matkakulut voivat sisältyä tuotteen tai palveluksen hintaan, tai yritys voi laskuttaa ne erikseen. Yritys voi hinnoitella kulut haluamallaan tavalla, kunhan ne eivät ole kohtuuttomat. On sallittua periä yhtä aikaa sekä kilometrikorvaus että korvaus matka-ajasta. Kuluttaja oli ollut tietoinen siitä, että matkoista veloitetaan. Veloitus vaikutti asianmukaiselta, kun otettiin huomioon kilometrit, matka-aika sekä laskutettu hinta, 50 euroa. Hyvitystä ei suositettu.

  • Perintöriita ei kannata

    Toinen kahdesta kuolinpesän osakkaasta olisi halunnut ostaa pesään kuuluvan asunnon, mutta osakkaat eivät kyenneet sopimaan hinnasta. Myynti annettiin välitysliikkeen tehtäväksi. Lopulta toinen osakas osti asunnon. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen välittäjään, sillä hän olisi halunnut asunnon myytäväksi tarjouskaupalla. Välitysliike ilmoitti ennen välityssopimuksen tekemistä, ettei se ole mahdollista. Osakas joutui maksamaan osuutensa välityspalkkiosta ja varainsiirtoveron. Hän oli olettanut, ettei välityspalkkiota tarvitse maksaa, jos hän ostaa kohteen itse. Varainsiirtoveron maksukin oli hänestä väärin.

    Osakas oli kuolinpesän osakkaana tehnyt välityssopimuksen, vaikka tiesi, ettei liike laittaisi kohdetta myytäväksi tarjouskaupalla. Sopimuksen olisi voinut tehdä myös muun välittäjän kanssa. ­Välitysliike välitti kohdetta sopimuksen mukaisesti ja sai siitä myös ulkopuolisen tahon tarjouksen. Se, että ostaja oli toinen osakkaista, ei vaikuta välitysliikkeen oikeuteen saada sovittu palkkio. Kohteesta oli peritty varainsiirtovero verottajan ohjeistuksen mukaisesti. Välitysliike ei ollut menetellyt virheellisesti.

  • Pettymyksiä bussimatkalla

    Matkustaja kulki useasti kahden kaupungin väliä bussilla ja varasi etukäteen istumapaikan kahden euron lisämaksusta. Bussikuljetusyritys mainosti kuljetuksia muun muassa mobiililaitteiden latauspistokkeella ja langattomalla verkolla. Matkustajan mukaan varattu istumapaikka ei useinkaan toteutunut, sillä käytössä oli vanhempi vara-auto, jossa oli vähemmän paikkoja. Vanhoista autoista puuttui myös wifi ja latausmahdollisuus. Matkustaja vaati yritykseltä 10,70 euron hyvitystä, mikä oli yhden matkan hinta.

    Bussikuljetusyritys ei halunnut hyvittää wifin ja latausmahdollisuuden puuttumisesta mitään, koska niistä ei sopimusehtojen mukaan veloitettu mitään. Yritys vetosi myös siihen, että ehdoissa oli ­kerrottu palvelujen voivan puuttua, jos käyttöön joudutaan ottamaan vara­kalusto. Lautakunnassa tätä ei pidetty asianmukaisena ehtona, koska mainoslupaukset olivat osa sopimusta. Yrityksen piti maksaa matkustajalle 20 prosenttia yhden matkan hinnasta eli neljä euroa.

  • Pieleen mennyt urakka

    Kuluttaja sopi yrityksen kanssa maan­rakennustöistä tontillaan, muun muassa salaojituksesta, muista kaivutöistä ja pihan tasoituksesta. Hän oli tyytymätön työhön. Salaojituksessa oli puutteita, siitä puuttui muun muassa kaksi tarkastuskaivoa. Pihalle oli jäänyt isoja maa­kasoja ja kiviä, puusta oli katkottu oksia ja maakellaria oli vahingoitettu. Kuluttaja vaati tarkastuskaivoista 90 euron edestä tarvikkeita ja kahdeksasta omasta työtunnista 80 euroa. Muilta osin hän vaati 3 000 euron hinnanalennusta, jolla arveli saattavansa työt loppuun.

    Kuluttajan vaatimus tarkastuskaivoista oli asianmukainen. Muiden töiden loppuunsaattamisesta kuluttaja kertoi saaneensa 3 000 euron suullisen tarjouksen. Valokuvista näkyi, että pihalla oli kiviä ja suuria maakasoja. Töiden loppuunsaattamista ei kuitenkaan ollut teetetty, joten korvaussumma piti arvioida. Maatäyttöjen muotoilu oli vähäinen osa 6 500 euron urakkasopimuksesta, joten hinnanalennuksen määräksi arvioitiin 1 300 euroa. Yhteensä urakoitsijalle tuli maksettavaa 1 470 euroa.

  • Kuravettä hanasta

    Asiakkaat tilasivat omakotitalonsa porakaivoon pumpun ja paineastian vuonna 2014. Laitteiden ja asennusten hinta oli yhteensä 4 100 euroa. Vuonna 2018 vedenpaine laski ja hanasta alkoi tulla likaista vettä, joka oli joko ruosteista tai kuraista. Asiakkaat vaativat yrittäjältä 960 euroa, koska heidän mielestään pumpun asennuksessa oli tehty virhe. Pumppu oli ruostunut, ja sen virtajohdon kiinnitykset olivat pettäneet sotkien kaivon. Pumppu oli heidän mukaansa asennettu väärään syvyyteen niin, ettei se toiminut vaaditulla tavalla vedenpinnan syvyyteen nähden. Yrittäjän mielestä ongelma johtui vedenpinnan alenemisesta.

    Kuvissa pumpun pinta näytti ruostuneelta. Veteen oli irronnut kiinnitysmateriaalia, ja virtajohto oli rispaantunut. Pumpun rikkoutumisen tarkka syy jäi kuitenkin epäselväksi. Virtajohdon teippaukset olivat irronneet veteen, ja virtajohto oli rispaantunut. Yrittäjän olisi pitänyt todistaa menetelleensä ammattitaitoisesti ja huolellisesti, eikä se ollut tehnyt niin. Palvelussa oli virhe. Pumpun voi olettaa kestävän pidempään kuin noin viisi vuotta. Yrityksen oli maksettava hinnanalennusta 500 euroa.

  • Villapaita kutistui pesulassa

    Asiakas vei paitoja pesulaan. Hän oli tyytymätön yhden merinovillaisen kauluspaidan pesutulokseen. Hänen mukaansa paita oli kutistunut ja materiaali vahingoittunut. Hänellä oli kuvia pestystä ja toisesta samanlaisesta paidasta. Kankaan pinta oli paidoissa erilainen. Toinen paita oli pienempi, ja hihojen pituusero oli kaksi senttiä. Asiakas vaati pesulaa korvaamaan paidan, joka oli maksanut 4 kuukautta aiemmin 140 euroa.

    Paita oli pesty pesuohjetta noudattaen kemiallisesti ja viimeistelty paitaprässissä. Kankaiden erilaisuus kuvassa johtui siitä, että toisesta paidasta oli kuvattu nappilista ja toisesta muuta kangasta. Kaikki materiaalit saattavat hiukan kutistua pesussa, ja kutistumisen määrä vaihtelee. Kuvan paitojen kankaissa oli eri sidos, minkä vuoksi kangas oli kutistunut eri tavalla. Kutistuminen oli normaalin rajoissa. Pesula ei ollut vahingonkorvausvelvollinen asiakkaalle.

  • Viallinen vesipumppu

    Kuluttaja osti varaosaliikkeestä autoonsa vesipumpun. Pumppu vaihdettiin autoon korjaamolla, samoin jakopäänhihnasarja ja vetonivelen kumi. Vesipumpun laakerit hajosivat noin 20 000 kilometrin ajon jälkeen, ja autoon jouduttiin tekemään 995 euron moottoriremontti. Asiakas vaati korjauskuluja korjaamolta ja vara­osaliikkeeltä. Varaosaliike oli sitä mieltä, että korjaamo oli käyttänyt tiivistys­ainetta asennuksessa virheellisesti. ­Korjaamon mielestä pumpun laakerit ­olivat olleet vialliset.

    Valokuvista oli nähtävissä, että korjaamo oli käyttänyt tiivisteainetta kohtuullisesti. Muoviosat olivat sulaneet, koska laakerit olivat leikkautuneet kiinni ja kuumenneet. Kuvissa näkyi vesipumpun laakerin kuivuneita rasvakokkareita. Jos vika olisi ollut vesipumpun tiivisteessä, olisi jäähdytysneste vuotanut reiän kautta ulos. Uskottavinta oli, että vaurio oli aiheutunut vesipumpun laakerin viasta. Varaosaliikkeen oli korvattava korjauskuluista 800 euroa, koska autolla oli jo ehditty ajaa 20 000 kilometriä.

  • Liian monta hinaajaa

    Kuluttajan matkailuauto suistui ojaan mökkitiellä, eikä sen nostaminen traktorilla onnistunut. Vaarana oli auton kaatuminen ojaan, joten sekä kuluttaja että hänen vaimonsa yrittivät yhtä aikaa tilata hinausautoa. Tilaus onnistui liiankin hyvin: ilmeni, että hinausautoja oli tulossa kaksin kappalein eri firmoista. Kumpikin oli ehtinyt jo lähteä matkaan, kun kuluttaja peruutti toisen tilauksen. Hän sai yritykseltä 248 euron laskun. Tätä hän piti liian suurena ja vaati 140 euron alennusta laskuun.

    Hinausautolle oli kertynyt ajomatkaa reilut 20 kilometriä. Aikaa ajoon oli kulunut 25 minuuttia. Lisäksi autolle oli tehtävä keikan jälkeen tehtävät toimet eli tankkaus ja kytkeminen ylläpitojärjestelmiin. Kuljettajalle oli maksettava tunnin palkka. Lisäksi laskuun oli lisätty taajamaveloitus sekä hälytysraha, koska tilaus oli tehty virka-ajan ulkopuolella. Viikonloppu- ja pyhäveloitus on minimissään yksi tunti. Kuluttajan piti maksaa palvelusta. Alennukseen ei ollut aihetta.

  • Posti hukkasi 100 euroa

    Kuluttaja lähetti kirjeen ja sen mukana kaksi 50 euron seteliä. Kirje ei koskaan saapunut vastaanottajalle. Posti korvasi lähettäjälle kirjatun kirjeen postimaksun, mutta ei tämän vaatimaa hukkaan joutunutta satasta. Postin mukaan sen sopimusehdoissa sanotaan, ettei rahaa saa lähettää kuin postivakuutettuna lähetyksenä. Ehdosta kerrotaan Postin verkkosivuilla, hyllynreunaopasteissa sekä kysyttäessä asiakaspalvelussa tai palvelupisteessä. Lähettäjä vastaa sopivan lähetystavan valinnasta. Posti ei vastaa valintojen aiheuttamista vahingoista.

    Asiakas oli asioinut asiamiestoimipaikassa, jossa oli ollut ohjeena, että rahaa sisältävät lähetykset pitää lähettää kirjattuna kirjeenä. Ohje poikkesi postilain säännöksistä ja Postin yleisistä toimitusehdoista. Asiakkaalla oli kuitenkin oikeus luottaa asiamiespostin kanssa sovittuun eli siihen, että rahalähetyksen sai lähettää kirjattuna kirjeenä. Posti oli myöhemmin väittänyt, ettei kirjeessä olisi ollutkaan rahaa. Asiakkaan kertomus oli kuitenkin johdonmukaisesti sama, joten häntä uskottiin. Postin piti korvata hukatut rahat.

  • Hinnasta pitää kertoa heti

    Kuluttajan ulkoporeammeen lämmitin rikkoutui. Hän tilasi huoltoliikkeeltä uuden lämmittimen asennuksineen. Hinnaksi huoltoliike kertoi kysyttäessä noin 300 euroa. Laskun saavuttua selvisi, että ammeeseen sopiva lämmitin maksoi 452 euroa. Kuluttaja ei tätä hyväksynyt, vaan vaati hinnanalennusta 152 euroa. Lämmittimen hinta oli huoltoliikkeen tiedossa viimeistään asennushetkellä, mutta kuluttajalle sitä ei kerrottu.

    Huoltoliike ei ollut kysyttäessä tiennyt, mikä kuluttajan poreammeeseen sopivan lämmittimen hinta olisi tarkalleen. Liike oli kuitenkin saanut tiedon lämmittimen toimittajalta paljon ennen asennusta. Liikkeen oisi pitänyt olla yhteydessä kuluttajaan ja kertoa, että arvio ei ollut osunut kohdalleen. Näin kuluttaja olisi voinut päättää, haluaako silti korjauttaa ammeen. Kuluttajalla oli oikeus 75 euron hinnanalennukseen.

  • Moottoriveneen korjaus ei maksanut liikaa

    Veneen moottorista loppui veto. Omistaja vei veneen korjaamolle vianetsintään. Siellä todettiin, että moottori oli vaihdettava. Huoltoliike antoi kustannusarvioksi 25 475 euroa. Lopullinen lasku oli 29 780 euroa. Asiakas vaati hinnanalennusta 3 780 euroa. Hänen mielestään korjaamo oli tehnyt lisätöitä ilman hänen suostumustaan. Lasku ei sitä paitsi ollut hinta-arvion mukainen.

    Huoltoliike oli joutunut tekemään välttämättömiä lisätöitä kuten hihnankiristimen ja välihammaspyörän vaihdon. Muihin lisätöihin oli pyydetty asiakkaan lupa puhelimitse. Lisäksi oli ilmennyt lasikuitutöiden muutoksia sekä tuntien lisäys moottoritilan ahtauden vuoksi. Asiakas myönsi antaneensa luvan vain 580 euron polttoainejäähdyttimen asennukseen. Vaikka lisätöitä olisi tehty ”luvatta”, hinta-arvioksi oli annettu 25 000–30 000 euroa, eikä tätä summaa ollut ylitetty. Alennukseen ei ollut oikeutta.

  • Vaikeasti löytynyt vika

    Asiakas vei autonsa korjaamolle vaihteistovian selvitykseen. Kytkin ja mekatroniikka säädettiin, mutta vika ei korjaantunut. Tällöin korjaamo totesi, että mekatroniikka oli vaihdettava. Auto vietiin sen myyneen liikkeen korjaamoon, jossa todettiin lopulta, että ­varsinainen vianaiheuttaja oli sisäinen vuoto öljypumpun rungon ja kytkimen välissä. Auto tuli nyt kuntoon. Asiakas vaati ensimmäisen korjaamon 230 euron laskua mitätöitäväksi.

    Auton kuntoon saanut korjaamo oli aluksi tehnyt saman vikadiagnoosin kuin ensimmäinenkin korjaamo. Vasta korjauksen edetessä oli käynyt ilmi, ettei osien vaihto ollut poistanut vikaa. Vianetsinnässä on tyypillistä, että syytä etsitään sulkemalla ensin pois todennäköiset vianaiheuttajat. Poissuljentamenetelmää oli käytetty perustellusti, joten työkustannukset voitiin veloittaa asiakkaalta. Lasku piti maksaa.

  • Laittomat postikulut

    Kuluttaja tilasi etämyynnistä 244 euron liesituulettimen. Tilausvahvistuksen mukaan hintaan sisältyivät 16,70 euron toimituskulut. Kun kuluttaja sai laskun, ilmeni, että siihen oli lisätty 12 euron lisäkulu postiennakosta. Kuluttaja vaati myyjää hyvittämään summan viivästyskorkoineen. Posti ei olisi luovuttanut lähetystä, jos postiennakkohintaa ei olisi maksettu, vaikka kuluttaja oli kertonut Postille, että summa on virheellinen. Ylimääräisestä maksusta kuluttaja sai tiedon vasta, kun lähetys tuli noudettavaksi.

    Myyjän mukaan kuluttaja oli tilauksen jälkeen valinnut toimitustavaksi postiennakon. Se laskutetaan erillisellä laskulla, joka luodaan tilauksen jälkeen. Kulu koostui Suomen Postin kuluista, joka oli 8 euroa sekä yrityksen erillislaskutuksesta, joka oli 4 euroa. Tämä selitys ei kuitenkaan oikeuttanut kulun laskutukseen. Kuluttajalle on jo ennen etämyyntisopimuksen tekemistä kerrottava ostoksen kokonaishinta, mukaan lukien toimitus- tai muut mahdolliset lisäkulut. Ainakin on annettava tieto siitä, että tällaisia kuluja voi kertyä. Kun näin ei ollut tehty, oli 12 euroa palautettava kuluttajalle.

  • Kulunut matto pesussa

    Asiakas vei itämaisen villamaton pesulaan. Pesu maksoi 36 euroa. Pesun jälkeen asiakas valitti, että matto oli muuttunut vinoksi, ja sen reunasta oli irronnut hapsuja. Pesula korjasi hapsut. Vinouden vuoksi pesula pesi maton uudelleen ja venytti sitä. Asiakkaan mukaan maton alanurkka purkaantui uusintapesussa. Hän vaati pesulaa palauttamaan pesumaksun ja maksamaan maton alareunan 150 euron korjauskulut.

    Pesula oli ottanut matosta kuvia ennen pesua. Niiden perusteella matto oli ollut alun perinkin vino, ja alanurkka oli vaurioitunut jo ennen pesua. Maton tarkastuksessa todettiin, että kudelangat olivat löystyneet kulmasta, ja lankoja oli mennyt poikki. Matossa oli myös kulumajälkiä, ja hapsujen päätkin olivat kuluneet. Kulumajäljet olivat tulleet esiin pesussa, eikä pesula ollut mattoa vahingoittanut.

Alkuun