Palvelut

  • Vedetön tiskikone

    Kaupungin vuokra-asunnon asukas osti astianpesukoneen. Hän pyysi kaupungilta asennusapua, ja kaupunki ilmoitti tekevänsä asennustyön maksutta. Kone ei kuitenkaan toiminut, koska letkut asennettiin mutkalle niin, ettei kone ottanut vettä. Huoltomies ei löytänyt vikaa, ja asukas tilasi korjaajan paikalle. Koneessa ei ollut korjattavaa, letkut vain oikaistiin. Korjaaja veloitti käynnistä 259,30 euroa. Asukas vaati vuokranantajaa maksamaan siitä 209,30 euroa sekä tulostus- ja postituskuluja 20 euroa.

    Vuokrasopimuksen perusteella kaupungilla ei ollut velvollisuutta kustantaa astianpesukoneen asennusta, vaikka se olikin tarjoutunut tekemään työn maksutta. Asukkaalle olisi joka tapauksessa aiheutunut asennuskuluja koneesta. Asukkaalle ei siis ollut aiheutunut kaupungin menettelyn tähden ylimääräisiä kuluja. Kaupungin ei tarvinnut osallistua kulujen maksamiseen.

  • Huolettomat muuttomiehet

    Asiakas tilasi muuttopalvelun, kaksi muuttomiestä ja pakettiauton. Hinnaksi sovittiin 90 euroa tunnilta. Paikalle tuli kuorma-auto ja kolme miestä. Näiden hinta oli 119 euroa tunnilta. Muutosta laskutettiin 7,5 tunnilta yhteensä 892,50 euroa. Asiakkaan mielestä kuorma-auto hidasti muuttoa, ja muuttomiehetkin hidastelivat. Lisäksi he rikkoivat tavaroita. Asiakas vaati 532,20 euron hinnanalennusta ja 450 euroa rikotuista tavaroista.

    Sopimus oli tehty kahdesta muuttomiehestä ja pakettiautosta hintaan 90 euroa tunnilta. Kun olikin laskutettu 119 euroa tunnilta, piti muuton hinnasta palauttaa tuntihintojen erotus. Sen sijaan hidastelusta ei ollut todisteita. Jotkin huonekalut olivat kuitenkin vaurioituneet muutossa. Asiakas oli saanut korvauksen kotivakuutuksesta ja maksanut vain omavastuuosuuden 150 euroa. Muuttofirman piti korvata omavastuu.

  • Nelinkertainen lasku korjaamolta

    Kuluttaja sai moottoripyöräkorjaamolta huoltotarjouksen hinnastoineen. Hän valitsi hinnastosta, mitä halusi pyörälle tehtävän ja laski tilauksensa hinnaksi 306 euroa. Lasku olikin yllättäen 1 290 euroa. Korjaamon mukaan pyörää ei olisi saanut käyntikuntoiseksi pelkästään tekemällä siihen huolto. Siksi siihen oli vaihdettu uusia osia. Lasku muodostui tilatusta huollosta, osista ja lisätyöstä.

    Korjaamo ei saa tehdä ilman kuluttajan lupaa enempää korjauksia kuin on tilattu, vaikka korjaukset olisivat tarpeellisiakin. Tilaus oli koskenut 280 euron huoltoa. Sen lisäksi kuluttaja oli pyytänyt korjaamoa katsomaan, toimiiko pyörä oikeasti. Korjaamolla oli oikeus veloittaa tilatuista töistä. Kuluttajakin oli sitä mieltä, että hän voi maksaa jotakin rahanarvoisista osista. Näillä perusteilla oikea laskun määrä oli 500 euroa.

  • Omavaltainen lisähinta

    Kuluttaja oli vuokrannut usean vuoden ajan leirintäalueelta asuntovaunulleen vuosipaikan 790 eurolla. Uutena lisämaksuna tuli 100 euroa terassille laitettavasta aurinkopaviljongista. Tällaista maksua ei aiemmin ollut ollut. Kuluttaja maksoi maksun välttyäkseen ikäviltä seuraamuksilta, mutta tutkittuaan asiaa vaati maksua takaisin. Yrittäjällä olisi ollut hyvää aikaa ilmoittaa maksusta kausipaikkalaisille, mitä se ei ollut tehnyt.

    Aiemmin maksua aurinkopaviljongista ei ollut peritty. Yrittäjän mukaan rakennelma oli kaikki vuodet ollut sääntöjen vastainen ja maksullinen, mutta hän ei ollut puuttunut siihen. Yksipuolinen ja yhtäkkinen sopimusehtojen muuttaminen ei kuitenkaan ole sallittua. Yrittäjän olisi pitänyt ilmoittaa muutoksesta kuluttajalle ajoissa ja varata mahdollisuus irtautua sopimuksesta. Aurinko­paviljongista maksettu 100 euroa oli palautettava kuluttajalle.

  • Veneily katkesi lyhyeen

    Kuluttajan vene oli kausihuollossa ja talvisäilytyksessä. Palvelu maksoi 326,20 euroa. Kuluttaja kertoi huomanneensa heti veneen noudettuaan, että moottorissa oli jotain outoa. Hän ei kuitenkaan ilmoittanut tästä huoltoyritykselle vaan ajoi veneen kotisatamaan. Seuraavan kerran kun veneellä ajettiin, sen moottori rikkoutui. Ulkopuolisen huoltoyhtiön mukaan öljyt olivat tulleet ulos, koska moottorissa ei ollut öljynsuodatinta. Kuluttaja vaati 7 468 euroa vian tutkimisesta ja uuden moottorin hinnasta asennuksineen.

    Jos suodatin puuttuu, öljypumppu tyhjentää todennäköisesti jo tyhjäkäynnillä kaikki öljyt ulos lohkosta muutamassa minuutissa. Myös hälytysäänen pitäisi kuulua heti moottoria käynnistettäessä. Huollon tehnyt yritys oli koekäyttänyt moottorin kahdesti muutaman päivän välein, ja moottori oli toiminut virheettömästi. Yritys ei myöskään ollut saanut tarkastaa venettä rikkoutumisen jälkeen, vaikka oli sitä pyytänyt. Ei ollut mahdollista, että veneellä olisi voinut ajaa ilman öljynsuodatinta. Hyvitystä ei tullut.

  • Auton puskurin maali irtoili

    Kuluttaja tilasi netistä puskurin autoonsa. Samalla hän tilasi puskuriin maalauksen 180 eurolla. Puskuri toimitettiin maaliskuussa. Seuraavan vuoden helmikuussa kuluttaja ilmoitti myyjälle, että puskurista irtoaa maali. Hän vaati palauttamaan maalauksen hinnan, maalin poistamisesta aiheutuneet 81,25 euron kulut sekä omana työnä tehdystä puskurin irrottamisesta ja kiinnittämisestä 100 euroa. Myyjän mielestä kuluttaja oli itse aiheuttanut maalin irtoamisen ajamalla hiekkatiellä liian lähellä toisia autoja.

    Maalin poistaneen yrityksen mukaan maalin ja lakkakerroksen tarttumisessa oli ollut ongelmia. Kuluttajariitalautakunta totesi, että puskurin maalauksen pitää kestää selvästi pitempään kuin vuoden. Maalauksessa oli tapahtunut virhe. Kuluttaja oli toimittanut selvityksen, jonka mukaan hän oli pitänyt autolla ajaessaan normaalia turvaväliä. Konepellillä ei ollut kiveniskemiä. Myyjän oli korvattava maalauksen ja sen poistamisen hinta, yhteensä 261,25 euroa.

  • Uuden auton valoihin pääsi kosteutta

    Kuluttaja osti uuden auton, jonka hinta oli 24 000 euroa. Muutaman kuukauden päästä hän valitti myyjälle, että etuvalojen umpioiden sisäpuolelle ilmaantui kosteutta heti, kun sää on vähänkään kostea ja sumuinen. Kuluttaja vaati myyjältä uusia ajovaloumpioita. Niiden vaihtaminen maksaisi noin 1 000 euroa. Myyjä tutki autoa eikä havainnut umpioissa vuotoja tai muuta vikaa. Vähäinen huurtuminen oli normaalia, ja asiasta oli mainittu käyttöohjekirjassakin.

    Myyjän tutkimuksissa umpioista ei löytynyt kosteutta keräävää vikaa. Koeajossa huurre poistui umpioiden sisältä kohtuullisessa ajassa, kun lähivalot olivat päällä. Huurre poistui myös auton seisoessa korjaamon hallissa. Kyseessä oli normaali fysikaalinen ilmiö, joka ei juurikaan häirinnyt valojen toimintaa. Mahdollisesta kosteudesta ei myöskään ollut aiheutunut vahinkoa umpioille. Umpioita ei tarvinnut vaihtaa.

  • Auto rikkoutui päivityksessä

    Kuluttaja vei autonsa ohjelmistopäivitykseen, joka kuului maahantuojan takaisinkutsukampanjaan. Autoon oli tehtaalla asennettu typenoksidien päästöjä testitilanteessa huijaava ohjelmisto. Ohjainlaite päivitettiin uudella ohjelmistolla. Moottorin vikavalo syttyi heti korjaamon pihasta lähdettäessä. Siihen täytyi vaihtaa imu-sarja. Kuluttajan mielestä päivitys oli rikkonut auton. Hän vaati korvattavaksi 876 euron korjauskulut.

    Auto oli yli kymmenen vuotta vanha ja sillä oli ajettu 308 395 kilometriä. Ohjelmistopäivitys oli pakollinen päästökorjaus, joka tehtiin Suomessa 4 794 autoon. Maahantuojan tietoon ei ollut tullut yhtään vastaavalla tavalla rikkoutunutta autoa. Jotkin ohjelmistotoleranssit olivat päivityksen jälkeen kapeampia, jolloin komponentit saattoivat olla aiempaa herkempiä vikaantumaan. Todennäköisin syy vikaantumiselle oli se, että auton imusarjaläpät olivat kuluneet. Korjaus­kuluja ei tarvinnut korvata.

  • Iso lasku isosta työstä

    Asiakas pyysi tarjouksen puutarhatöistä, joiden hinnaksi urakoitsija arvioi 2 480 euroa. Asiakas ei hyväksynyt tarjousta vaan tilasi pelkän tuija-aidan leikkauksen. Myöhemmin osapuolet sopivat myös kahden alppiruusun poistamisesta, rännien puhdistamisesta sekä köynnöksen ja jätteiden siivoamisesta. Lasku oli 1 625 euroa, mitä tilaaja ei hyväksynyt. Hän suostui maksamaan laskusta 844 euroa. Tilaajan mielestä töihin ei ollut voinut mennä 30:tä tuntia.

    Asiakas oli huomauttanut siitä, että työntekijöitä oli kaksi. Tällä ei kuitenkaan ollut laskutuksen kannalta merkitystä, koska kaksi työntekijää työskentelee nopeammin kuin yksi. Urakoitsija oli myös kertonut, että työ vaatii kaksi työntekijää. Toinen heistä ei ollut laiskotellut, vaikka tilaaja niin väitti. Työntekijät tekivät töitä kaksi päivää tilaajan ohjeiden mukaisesti. Tilaaja väitti, että oli sovittu yhdestä työpäivästä, mutta tästä ei ollut näyttöä, eikä työstä olisi voinut suoriutuakaan päivässä. Lasku oli kohtuullinen eikä alennusta tarvinnut antaa.

  • Suullisen sopimuksen ongelma

    Asiakas sopi asianajotoimiston kanssa suullisesti riita-asian hoitamisesta. Asiakkaan mielestä oli sovittu, että jos asia ei etene oikeuteen asti, toimeksiannosta ei laskuteta mitään. Kun kävi ilmi, ettei asiaa kannattaisi kulu- ja häviöriskin vuoksi jatkaa oikeuteen, asiakas sai 1 688 euron laskun. Lasku sisälsi myös 330 euron riskiarvion, jota hän ei ollut tilannut. Hän vaati laskun mitätöintiä, mihin asianajaja ei suostunut. Työtä oli tehty useita tunteja ja lisäksi katselmoitu riidan kohdetta. Asianajajan mukaan ilmaisesta palvelusta ei ollut sovittu.

    Tavallisesti asianajajan työstä veloitetaan, vaikka asia ei etenisikään oikeudenkäyntiin asti. Asiakkaan olisi pitänyt osoittaa, että näin poikkeuksellisesta laskutuskäytännöstä oli sovittu. Suullisen sopimuksen sisältöä ei kuitenkaan voitu selvittää. Riskiarvion tekeminen oli asiakkaan edun mukaista, sillä oikeudenkäyntikulut ovat yleensä niin suuret, ettei käräjöimään kannata lähteä heppoisin perustein. Lasku oli aiheellinen, ja se piti maksaa viivästyskorkoineen ja perintäkuluineen.

  • Kuluttaja paljoksui laskua

    Kuluttaja tilasi pesukoneen korjausarvion, joka tehtiin hänen asunnossaan. Hintaa ei kerrottu etukäteen, eikä yrittäjän nettisivuillakaan ollut ollut hinnastoa. Kuluttaja oli tyytymätön laskun loppusummaan. Työn osuus oli 69 euroa, matkaveloitus 44 euroa ja toimistomaksu 9 euroa. Työ kesti kuluttajan mukaan 5–10 minuuttia. Lisäksi korjaaja myöhästyi 40 minuuttia ilmoittamatta asiasta. Kuluttajan mielestä laskun oikea loppusumma olisi ollut 69 euroa.

    Kuluttaja ei ollut kysynyt palvelun hintaa ennen työn tekemistä. Silloin pitää maksaa kohtuullinen hinta siihen nähden, mitä on tehty ja mitä samanlaisista töistä tavallisesti maksetaan. Useilla yrityksillä on myös minimiaikaveloitus. Laskun kokonaissumma oli 122 euroa. Sitä, mitä työvaiheita paikan päällä oli tehty, ei kyetty arvioimaan, mutta 69 euroa työstä oli kohtuullinen summa. Myös matkakulut ja toimistokulut oli lupa veloittaa. Kuluttaja ei saanut laskusta alennusta.

  • Nokikolari jätti jälkiä

    Kuluttaja tilasi nuohouksen yhdessä paritalonaapurinsa kanssa. Kolmen viikon kuluttua nuohouksesta hän huomasi katolle johtavissa valkoisissa tikkaissa nuohoushanskoista tulleita nokijälkiä. Hän vaati nuohoojaa puhdistamaan tikkaat. Kuluttajan mielestä hanskat olisi pitänyt vaihtaa puhtaisiin ennen katolta laskeutumista. Nuohooja kertoi, ettei työhön kuulu varusteiden vaihto katolla tai kattojen ja tikkaiden pesu. Nuohooja ihmetteli, miksi kuluttaja oli havahtunut jälkiin vasta kolmen viikon kuluttua.

    On tavallista, että kattotikkaat ja savupiippua ympäröivät rakenteet nokeentuvat nuohoustyön yhteydessä jonkin verran. Nuohooja voisi olla vastuussa puhdistuksesta vain, jos se olisi erityisen työlästä tai vaatisi erityisiä puhdistus­aineita tai -keinoja. Tikkaissa oli valokuvista päätellen melko vähäisiä nokijälkiä, jotka olivat helposti puhdistettavissa kotikonstein. Nuohoojan ei tarvinnut tulla puhdistamaan tikkaita.

  • Laatuongelmia ovissa

    Asiakas tilasi puusepältä kotiinsa 14–15 vanhanaikaista väliovea 6 000 eurolla. Ostaja ei ollut tyytyväinen ovien laatuun, ja hän hankki väitteensä tueksi 1 200 euroa maksaneen tavarantarkastajan
    kertomuksen. Ostaja vaati ovista 2 532 euroa hinnanalennusta ja lisäksi tavarantarkastajan palkkion. Lisäksi myyjä oli ostajan mukaan laskuttanut 1 294 euroa mittauskäynnistä ja peiliovien terien tekemisestä, vaikka näistä ei ollut sovittu. Puusepän mukaan mahdolliset puutteet johtuivat maalauksesta, jota hän ei ollut tehnyt.

    12 ovessa oli tavarantarkastuskertomuksessa todetut virheet: halkeamia, pohjahionnan huono laatu ja maalauspuutteita. Myös maalaus oli puusepän vastuulla, koska siitä oli sovittu hänen kanssaan ja hän oli siitä laskuttanut. Myyjä ei tarjoutunut korjaamaan virheitä, joten asiakkaalla oli oikeus hinnanalennukseen. Lisälasku oli aiheeton, koska töistä ei ollut sovittu. Asiakas ei kuitenkaan esittänyt tavarantarkastuskertomuksesta kuittia, joten siitä hän ei saanut korvausta. Suositeltu hinnanalennus oli 1 500 euroa, sillä puutteet sai korjattua maalaamalla.

  • Korona keskeytti kuntoilun

    Asiakas teki vuoden määräaikaisen kuntosalisopimuksen 705 eurolla. Keväällä 2020 viranomaiset määräsivät kuntosalit suljettaviksi koronaviruksen takia. Asiakas vaati yrittäjää palauttamaan hinnasta 170 euroa, joka vastasi 12 viikon käyttämättä jäänyttä aikaa. Yrittäjä kieltäytyi. Hän tarjosi asiakkaalle mahdollisuutta jatkaa harjoittelua käyttämättä jääneet 56 päivää, kunhan sulku olisi päättynyt. Tämä ei asiakkaalle kelvannut, sillä hän ei halunnut jatkaa kuntosalin asiakkaana enää. Hänen mielestään sopimus päättyi alun perin sovittuna päivänä ja käyttämätön aika oli hyvitettävä.

    Määräaikainen sopimus sitoo osapuolia sovitun määräajan. Asiakas ja yrittäjä eivät olleet päässeet sopimukseen sopimuksen jatkamisesta määräajan jälkeen. Virhe oli yrittäjän puolella, vaikka se ei johtunutkaan hänestä vaan viranomaismääräyksestä. Kun hän ei ollut voinut antaa mahdollisuutta kuntosalin käyttöön, hän ei voinut veloittaakaan siitä. Saamatta jäänyt palvelu oli hyvitettävä 108 eurolla, joka vastasi 56 päivän osuutta sopimuksesta.

  • Tarkan euron tilaaja

    Kuluttaja tilasi paketin EU:n ulkopuolelta. Posti peri tullauksesta 2,90 euron käsittelymaksun. Kuluttaja ei hyväksynyt tätä. Hän ei mielestään ollut sopimussuhteessa Postin vaan tuotteen myyjän kanssa. Lisäksi käsittelymaksu voidaan kuluttajan mielestä periä vain niistä lähetyksistä, joita Tullille erikseen esitetään. Posti välivarastoi lähetykset tullauksen ajaksi, mutta kuluttajan mielestä ei voida katsoa, että tämä on automaattisesti tullille esittämistä.

    Posti lajittelee EU:n ulkopuolelta saapuvat lähetykset tullattaviin ja ei-tullattaviin arvon tai sisällön mukaan. Tullattavat lähetykset Posti ohjaa väliaikaiseen varastoon Tullille esitettäväksi. Postin oikeus periä 2,90 euron käsittelymaksu perustuu Maailman postiliiton yleissopimukseen. Sen mukaan lähtö- ja osoitemaan nimetyillä operaattoreilla on oikeus lainsäädäntönsä mukaan tullitarkastuttaa lähetykset ja periä siitä maksu. Postilla oli siis oikeus periä maksu.

  • Siivoton vuokramökki

    Lomalaiset vuokrasivat Lapista mökin viikoksi 1 200 eurolla. Heidän mukaansa mökkiä ei ollut siivottu edellisten asukkaiden jäljiltä, ja mökistä löytyi lemmikkieläimen karvoja, vaikka lemmikkien ei pitänyt olla sallittuja. Vuodevaatteet piti puistella ja tuulettaa. Paljun tuhkat olivat tyhjentämättä ja lumityöt takapihalta tekemättä. Ulko-oven lukko ja jääkaappi olivat rikki. Vuokralaiset joutuivat olemaan paikalla, kun niitä korjattiin. Sänkyjäkään ei ollut kahdeksan vaan seitsemän. He vaativat 350 euron hinnan­alennusta.

    Vuokralainen ja vuokranantaja olivat eri mieltä siitä, mitä puutteita mökissä oli ollut. Asia jäi osin epäselväksi. Ainakin siisteydessä oli puutteita, koska vuokralaiset olivat siivonneet mökkiä kaksi tuntia. Mökissä oli ollut eläimen karvoja. Jääkaappi ja ulko-oven lukko olivat olleet rikki. Sänkyjä oli yksi vähemmän kuin luvattu. Paljun tuhkaluukku oli tyhjentämättä. Vuokralaisilla oli oikeus näiden osalta 100 euron hinnanalennukseen. Sitä ei pidetty virheenä, että hiihtokohteesta vuokratun mökin pihalla oli lunta.

  • Huolimaton kuski

    Kuluttaja vuokrasi pakettiauton vuorokaudeksi. Hän kolaroi auton parvekkeen tukipilariin. Vuokraamo vaati häneltä sopimusehtojen mukaista 1 500 euron omavastuuta, koska auton korjaus maksaisi enemmän kuin 1 500 euroa. Kuluttaja piti vaatimusta epäilyttävänä, koska ei pyynnöistään huolimatta saanut korjauskustannusarviota.

    Kuluttaja oli kolaroinut auton huolimattomuuttaan. Sopimuksen mukaan omavastuu kuluttajan aiheuttamista vahingoista oli 1 500 euroa, jos korjaus maksaisi tätä enemmän. Vuokraamo ei hankkinut kustannusarviota heti, koska auto oli aiemman sopimuksen perusteella liisattu toisaalle pidemmäksi aikaa. Auto korjattiin noin puolen vuoden kuluttua, ja kulut olivat 2 140 euroa. Korjauskulut ylittivät sovitun omavastuun, joten kuluttajan oli maksettava omavastuu. Hänen epäilyksensä siitä, että vakuutusyhtiö olisi maksanut omavastuun vuokraamolle, eivät pitäneet paikkaansa.

  • Vanhaa autoa on korjattava

    Kuluttaja vei 20 vuotta vanhan autonsa korjaamolle ohjaustehostimen vian vuoksi. Korjaamo vaihtoi autoon ohjaustehostimen pumpun hiukan yli 200 eurolla. Pumpun letku jouduttiin myöhemmin vaihtamaan, koska se oli kulunut. Lisäksi kuluttaja epäili, oliko pumppua edes vaihdettu, koska laskussa ei lukenut ”pumppu” tai ”ohjaustehostimen pumppu”, ainoastaan varaosanumero. Kuluttaja vaati korjaamolta 130 euroa: ylimääräiset matkakulut 50 euroa, ohjaustehostimen öljystä 20 euroa sekä pumpun letkusta 60 euroa.

    Uskottavaa oli, että letku oli alkanut vuotaa, koska uusi pumppu oli voimakkaampi kuin entinen ja letku oli auton ikäinen eli 20-vuotias. Kuluttajalle ei tästä ollut aiheutunut ylimääräisiä kuluja, koska korjaamo olisi laskuttanut letkun hinnan, jos se olisi vaihdettu samalla kuin pumppu. Kuluttajan epäilykset siitä, että pumppua ei olisi vaihdettu tai pumppu olisi vaihdettu vanhaan osaan, osoittautuivat vääriksi. Korjaamo esitti tilausvahvistuksen varaosaliikkeeltä. Sen mukaan korjaamo oli tilannut sieltä kuluttajan autoon sopivan pumpun. Näin ollen kuluttaja ei saanut vaatimiaan korvauksia.

  • Luvaton laajennus

    Pariskunta osti osuuden asunto-osuuskunnasta. Asunnon koko oli 44 neliömetriä, ja kellarissa oli 12 neliömetrin jälkikäteen rakennettu lisähuone. Runsaan viiden vuoden kuluttua he alkoivat myydä asuntoa. Tällöin ilmeni, ettei lisähuoneella ollut viranomaisen myöntämää rakennus- tai toimenpidelupaa, ainoastaan osuuskunnan hallituksen ja isännöitsijän lupa. Pariskunta oli sitä mieltä, että kiinteistönvälittäjä oli toiminut huolimattomasti, kun ei ollut selvittänyt, ovatko lupa-asiat kunnossa. He vaativat korvausta asunnon arvonalennuksesta ja kuluistaan 6 513 euroa.

    Muutostyö oli tehty noin viisitoista vuotta ennen kauppaa. Välittäjä oli tiennyt, että kellarin huone oli jälkikäteen rakennettu, ja että muitakin muutostöitä oli huoneistossa tehty. Töille olisi pitänyt hakea vähintään rakennuslautakunnan lupa käyttötarkoituksen muutokseen vuoksi. Välittäjän olisi pitänyt tietää tämä ja tarkistaa, oliko luvat haettu. Hän oli luottanut siihen, että osuuskunnan hallinnon luvat riittivät. Mitään asunnon arvonalennusta ei osoitettu tapahtuneen. Asunnon myyntihinta oli ollut 84 prosenttia ostohintaa suurempi. Välittäjän piti korvata asiaa selvittäneen arkkitehdin palkkio, 403 euroa.

  • Lumieste vaurioitti kattoa

    Talon katolle asennettiin uusi peltikate ja kaksi 3 metrin lumiestettä. Hinta oli 20 200 euroa. Urakoitsija antoi työlle 5 vuoden ja materiaaleille 20 vuoden takuun. Vajaan kolmen vuoden kuluttua asiakas huomasi toisen lumiesteen irronneen siten, että kattopeltiin oli tullut vaurioita. Urakoitsija kiinnitti lumiesteen uudestaan, mutta ei suostunut korjaamaan katon vaurioita, koska vuoden 2019 talvella oli ollut poikkeuksellinen lumikuorma, eikä talonomistaja ollut huolehtinut lumenpoistosta.

    Lumiesteet oli asennettu samoin kuin entiset ja toisin kuin valmistaja suositteli. Ne olisi pitänyt asentaa koko katon lappeen pituudelle. Asiakkaalle olisi pitänyt ehdottaa valmistajan suosittelemaa asennustapaa ja kertoa muun asennustavan riskeistä. Myös lumen poistosta ja lumen katkaisemisesta esteen molemmilta puolilta olisi pitänyt neuvoa asiakasta. Näytti myös siltä, että rikkoutunut lumieste oli puutteellisesti kiinnitetty. Urakoitsijan piti korjata kattopelti tai korvata korjauksesta koituneet kustannukset.

  • Juhlatilan pihalla toiset juhlat

    Asiakas varasi kaupunkialueelta juhlatilan hääjuhliaan varten. Hän maksoi ennakkomaksuna 1 121 euroa vuokrasta. Pari kuukautta ennen häitä vuokranantaja ilmoitti, että pihalla olevaa kääntöpöytää hallinnoiva järjestö järjestäisi pihalla tilaisuuden, jossa soitettaisiin musiikkia. Asiakas ilmoitti purkavansa sopimuksen. Hänelle ei kelvannut vuokranantajan tarjoama toinen juhlapaikka. Vuokranantaja ei palauttanut varausmaksua, ja lisäksi se laskutti peruuttamisesta 2 464 euroa. Asiakas oli mielestään saanut vääriä tietoja tilasta ja piha-alueesta.

    Sopimus koski sisätiloja, ja pihalle sijoitettavaksi oli sovittu vain tupakkapaikka. Kuluttaja oli käynyt paikan päällä, joten hän oli voinut havaita, ettei vuokran­antaja ollut kiinteistön ainoa toimija. Kyseessä oli avoin kaupunkitila. Sopimuksen purkuun ei ollut perusteita. Vuokranantajan perimä korvaus oli yhteensä 3 585 euroa, mikä oli vähemmän kuin se olisi peruutusehtojen mukaan voinut periä. Vuokranantaja oli tehnyt jo työtä sopimuksen eteen. Korvaus ei ollut kohtuuton, ja kuluttaja sai maksaa veloitetut kulut kokonaan.

  • Keittiö viivästyi

    Kuluttajat tilasivat yritykseltä uudet keittiökalusteet asennuksineen. Kalusteiden hinta oli 32 517 euroa ja asennuksen 7 234 euroa. Kalusteet tulivat ajallaan, mutta asennustyö viivästyi seitsemän viikkoa. Tilaajat vaativat sopimusehtojen mukaista viivästyskorvausta koko toimituksen hinnasta, yhteensä 2 161 euroa. Myyjä tarjosi korvausta vain asennuksen hinnasta eli 539 euroa. Kalustetoimitus ja asennussopimus olivat eri sopimuksia.

    Viivästyskorvaus oli ehtojen mukaan kultakin alkaneelta viivästysviikolta yksi prosentti viivästynyttä toimitusta vastaavasta osasta hintaa, kuitenkin enintään 10 prosenttia. Kaluste- ja asennussopimuksia oli tarkasteltava kokonaisuutena, koska kyseessä oli sama keittiötoimitus ja sopimukset oli tehty samojen osapuolten välillä. Keittiö ei ollut miltään osin tilaajien käytettävissä viivästyksen aikana, vaikka kalusteet olikin toimitettu. Vakiokorvaus piti maksaa keittiötoimituksen kokonaishinnasta, kuten tilaajat vaativat.

  • Ajotunnit alkoivat kaduttaa

    Kuluttaja osti netistä lahjakortin, jolla sai autokoulusta viisi ajotuntia ja auton ajokokeeseen. Hinta oli 259 euroa. Hän soitteli ja sähköpostitteli autokouluun, joka ehdotti aikoja ajotunneille. Epäselväksi jäi, sovittiinko tuntien ajankohdasta lopullisesti. Kuluttaja halusi kuitenkin peruuttaa lahjakortin viiden päivän kuluttua sen ostamisesta. Kymmenen päivän kuluttua hän ilmoitti, ettei halunnutkaan tunteja. Autokoulu veloitti kuluja 31 euroa. Lahjakortin myyjä kieltäytyi palauttamasta lahjakortin hintaa ilman autokoulun suostumusta.

    Kuluttajalla oli oikeus peruuttaa netistä ostetun lahjakortin kauppa, sillä etämyynnissä peruutusaika on 14 päivää. Se, että lahjakortin koodi oli jo aktivoitu ja lahjakortin myyjän mielestä otettu siten käyttöön, ei vaikuttanut peruutusoikeuteen. Lahjakortin hinta oli palautettava, ja kuluttaja sai peruuttaa sovitut ajotunnit. Autokoululle ei ollut aiheutunut kuluja, koska ajo-opetusta ei ollut vielä annettu. Tavallisesta asiakaspalvelusta ei sovi veloittaa. Myös 31 euroa oli palautettava.

  • Setelit vaihtuivat

    Asiakas lähetti 300 euroa rahaa lahjaksi kirjattuna kirjeenä. Rahat olivat 50 euron seteleitä. Hänen mukaansa vastaanottaja sai vain kolme 10 euron seteliä. Asiakas oletti, että joku oli avannut kirjekuoren, ottanut viisikymppiset ja laittanut tilalle kympin setelit. Posti kieltäytyi korvaamasta asiakkaan vaatimia 270 euroa. Toimitusehdoissa on kielletty rahan lähettäminen muulla tavalla kuin postivakuutettuna lähetyksenä. Asiakkaan mukaan hänelle ei annettu ohjetta vakuuttaa lähetys.

    Lain mukaan postiyritys voi kieltäytyä kuljettamasta rahaa tai muuta arvokasta. Posti onkin ehdoissaan määrännyt, että rahaa ja vastaavaa voi lähettää vain vakuutettuna lähetyksenä. Postin täytyy informoida tästä asiakkaita. Tässä tapauksessa asiakkaan kirje oli mennyt perille eikä kadonnut. Asiakkaan olisi pitänyt näyttää väitetty vahinko toteen. Hän ei ollut esittänyt selvitystä, joka olisi osoittanut, että kirje oli avattu matkalla ja rahat vaihdettu tai rahoja kadonnut. Kuluttaja ei saanut korvausta.

  • Hääkuvaus peruuntui

    Asiakas varasi kahdeksan tunnin hääkuvauksen elokuulle 2020. Häät siirrettiin, koska koronapandemian takia kirkkoon ei saanut tulla yli 50 vierasta. Asiakas perui kuvauksen kolmisen kuukautta ennen suunniteltua hääjuhlaa. Valokuvaaja kieltäytyi palauttamasta 600 euron varausmaksua. Sopimusehtojen mukaan varausmaksua ei palauteta missään oloissa. Kuvaaja oli varannut päivän hääkuvaukselle, eikä hän ollut voinut hyväksyä ajankohdalle muita keikkoja. Hän menetti tämän vuoksi 1 260 euroa.

    Sopimus oli tehty ennen pandemian alkamista, eikä muutos ollut ennakoitavissa. Kuvaaja vetosi siihen, että juhlan järjestäminen olisi ollut mahdollista: yksityistilaisuuksia ei ollut kielletty, vaan osallistujamääristä oli annettu vain suosituksia. Koronavirustilanne kuitenkin vaihteli. Poikkeuksellisen tilanteen vuoksi koko varausmaksun pidättämistä pidettiin kuluttajan kannalta kohtuuttomana. Maksusta oli palautettava 300 euroa.

  • Riita matkakuluista

    Kuluttaja tilasi huoltoliikkeeltä astianpesukoneen korjauksen. Kone tuli kuntoon, mutta kuluttaja oli tyytymätön matka­kulujen veloitukseen. Hänen mielestään matka oli 4,8 kilometriä suuntaansa, ­korjaamon mukaan 5,2 kilometriä. Tämän vuoksi korjaamo laskutti 10–20 kilometrin taksan mukaan. Myös matka-ajasta parkkipaikan etsimisineen oli laskutettu. Kuluttajan mielestä laskun olisi pitänyt koostua todellisista kilometreistä parkkimaksuineen, ei matka-ajasta. Matkakuluista ei ollut sovittu etukäteen, ja liikkeen mukaan laskutus oli hinnaston mukainen.

    Yritys voi laskuttaa matkakulut, kuten kilometrikorvaukset ja matka-ajan. Matkakulut voivat sisältyä tuotteen tai palveluksen hintaan, tai yritys voi laskuttaa ne erikseen. Yritys voi hinnoitella kulut haluamallaan tavalla, kunhan ne eivät ole kohtuuttomat. On sallittua periä yhtä aikaa sekä kilometrikorvaus että korvaus matka-ajasta. Kuluttaja oli ollut tietoinen siitä, että matkoista veloitetaan. Veloitus vaikutti asianmukaiselta, kun otettiin huomioon kilometrit, matka-aika sekä laskutettu hinta, 50 euroa. Hyvitystä ei suositettu.

  • Perintöriita ei kannata

    Toinen kahdesta kuolinpesän osakkaasta olisi halunnut ostaa pesään kuuluvan asunnon, mutta osakkaat eivät kyenneet sopimaan hinnasta. Myynti annettiin välitysliikkeen tehtäväksi. Lopulta toinen osakas osti asunnon. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen välittäjään, sillä hän olisi halunnut asunnon myytäväksi tarjouskaupalla. Välitysliike ilmoitti ennen välityssopimuksen tekemistä, ettei se ole mahdollista. Osakas joutui maksamaan osuutensa välityspalkkiosta ja varainsiirtoveron. Hän oli olettanut, ettei välityspalkkiota tarvitse maksaa, jos hän ostaa kohteen itse. Varainsiirtoveron maksukin oli hänestä väärin.

    Osakas oli kuolinpesän osakkaana tehnyt välityssopimuksen, vaikka tiesi, ettei liike laittaisi kohdetta myytäväksi tarjouskaupalla. Sopimuksen olisi voinut tehdä myös muun välittäjän kanssa. ­Välitysliike välitti kohdetta sopimuksen mukaisesti ja sai siitä myös ulkopuolisen tahon tarjouksen. Se, että ostaja oli toinen osakkaista, ei vaikuta välitysliikkeen oikeuteen saada sovittu palkkio. Kohteesta oli peritty varainsiirtovero verottajan ohjeistuksen mukaisesti. Välitysliike ei ollut menetellyt virheellisesti.

  • Pettymyksiä bussimatkalla

    Matkustaja kulki useasti kahden kaupungin väliä bussilla ja varasi etukäteen istumapaikan kahden euron lisämaksusta. Bussikuljetusyritys mainosti kuljetuksia muun muassa mobiililaitteiden latauspistokkeella ja langattomalla verkolla. Matkustajan mukaan varattu istumapaikka ei useinkaan toteutunut, sillä käytössä oli vanhempi vara-auto, jossa oli vähemmän paikkoja. Vanhoista autoista puuttui myös wifi ja latausmahdollisuus. Matkustaja vaati yritykseltä 10,70 euron hyvitystä, mikä oli yhden matkan hinta.

    Bussikuljetusyritys ei halunnut hyvittää wifin ja latausmahdollisuuden puuttumisesta mitään, koska niistä ei sopimusehtojen mukaan veloitettu mitään. Yritys vetosi myös siihen, että ehdoissa oli ­kerrottu palvelujen voivan puuttua, jos käyttöön joudutaan ottamaan vara­kalusto. Lautakunnassa tätä ei pidetty asianmukaisena ehtona, koska mainoslupaukset olivat osa sopimusta. Yrityksen piti maksaa matkustajalle 20 prosenttia yhden matkan hinnasta eli neljä euroa.

  • Pieleen mennyt urakka

    Kuluttaja sopi yrityksen kanssa maan­rakennustöistä tontillaan, muun muassa salaojituksesta, muista kaivutöistä ja pihan tasoituksesta. Hän oli tyytymätön työhön. Salaojituksessa oli puutteita, siitä puuttui muun muassa kaksi tarkastuskaivoa. Pihalle oli jäänyt isoja maa­kasoja ja kiviä, puusta oli katkottu oksia ja maakellaria oli vahingoitettu. Kuluttaja vaati tarkastuskaivoista 90 euron edestä tarvikkeita ja kahdeksasta omasta työtunnista 80 euroa. Muilta osin hän vaati 3 000 euron hinnanalennusta, jolla arveli saattavansa työt loppuun.

    Kuluttajan vaatimus tarkastuskaivoista oli asianmukainen. Muiden töiden loppuunsaattamisesta kuluttaja kertoi saaneensa 3 000 euron suullisen tarjouksen. Valokuvista näkyi, että pihalla oli kiviä ja suuria maakasoja. Töiden loppuunsaattamista ei kuitenkaan ollut teetetty, joten korvaussumma piti arvioida. Maatäyttöjen muotoilu oli vähäinen osa 6 500 euron urakkasopimuksesta, joten hinnanalennuksen määräksi arvioitiin 1 300 euroa. Yhteensä urakoitsijalle tuli maksettavaa 1 470 euroa.

  • Kuravettä hanasta

    Asiakkaat tilasivat omakotitalonsa porakaivoon pumpun ja paineastian vuonna 2014. Laitteiden ja asennusten hinta oli yhteensä 4 100 euroa. Vuonna 2018 vedenpaine laski ja hanasta alkoi tulla likaista vettä, joka oli joko ruosteista tai kuraista. Asiakkaat vaativat yrittäjältä 960 euroa, koska heidän mielestään pumpun asennuksessa oli tehty virhe. Pumppu oli ruostunut, ja sen virtajohdon kiinnitykset olivat pettäneet sotkien kaivon. Pumppu oli heidän mukaansa asennettu väärään syvyyteen niin, ettei se toiminut vaaditulla tavalla vedenpinnan syvyyteen nähden. Yrittäjän mielestä ongelma johtui vedenpinnan alenemisesta.

    Kuvissa pumpun pinta näytti ruostuneelta. Veteen oli irronnut kiinnitysmateriaalia, ja virtajohto oli rispaantunut. Pumpun rikkoutumisen tarkka syy jäi kuitenkin epäselväksi. Virtajohdon teippaukset olivat irronneet veteen, ja virtajohto oli rispaantunut. Yrittäjän olisi pitänyt todistaa menetelleensä ammattitaitoisesti ja huolellisesti, eikä se ollut tehnyt niin. Palvelussa oli virhe. Pumpun voi olettaa kestävän pidempään kuin noin viisi vuotta. Yrityksen oli maksettava hinnanalennusta 500 euroa.

Alkuun