Palvelut

  • Posti hukkasi 100 euroa

    Kuluttaja lähetti kirjeen ja sen mukana kaksi 50 euron seteliä. Kirje ei koskaan saapunut vastaanottajalle. Posti korvasi lähettäjälle kirjatun kirjeen postimaksun, mutta ei tämän vaatimaa hukkaan joutunutta satasta. Postin mukaan sen sopimusehdoissa sanotaan, ettei rahaa saa lähettää kuin postivakuutettuna lähetyksenä. Ehdosta kerrotaan Postin verkkosivuilla, hyllynreunaopasteissa sekä kysyttäessä asiakaspalvelussa tai palvelupisteessä. Lähettäjä vastaa sopivan lähetystavan valinnasta. Posti ei vastaa valintojen aiheuttamista vahingoista.

    Asiakas oli asioinut asiamiestoimipaikassa, jossa oli ollut ohjeena, että rahaa sisältävät lähetykset pitää lähettää kirjattuna kirjeenä. Ohje poikkesi postilain säännöksistä ja Postin yleisistä toimitusehdoista. Asiakkaalla oli kuitenkin oikeus luottaa asiamiespostin kanssa sovittuun eli siihen, että rahalähetyksen sai lähettää kirjattuna kirjeenä. Posti oli myöhemmin väittänyt, ettei kirjeessä olisi ollutkaan rahaa. Asiakkaan kertomus oli kuitenkin johdonmukaisesti sama, joten häntä uskottiin. Postin piti korvata hukatut rahat.

  • Hinnasta pitää kertoa heti

    Kuluttajan ulkoporeammeen lämmitin rikkoutui. Hän tilasi huoltoliikkeeltä uuden lämmittimen asennuksineen. Hinnaksi huoltoliike kertoi kysyttäessä noin 300 euroa. Laskun saavuttua selvisi, että ammeeseen sopiva lämmitin maksoi 452 euroa. Kuluttaja ei tätä hyväksynyt, vaan vaati hinnanalennusta 152 euroa. Lämmittimen hinta oli huoltoliikkeen tiedossa viimeistään asennushetkellä, mutta kuluttajalle sitä ei kerrottu.

    Huoltoliike ei ollut kysyttäessä tiennyt, mikä kuluttajan poreammeeseen sopivan lämmittimen hinta olisi tarkalleen. Liike oli kuitenkin saanut tiedon lämmittimen toimittajalta paljon ennen asennusta. Liikkeen oisi pitänyt olla yhteydessä kuluttajaan ja kertoa, että arvio ei ollut osunut kohdalleen. Näin kuluttaja olisi voinut päättää, haluaako silti korjauttaa ammeen. Kuluttajalla oli oikeus 75 euron hinnanalennukseen.

  • Moottoriveneen korjaus ei maksanut liikaa

    Veneen moottorista loppui veto. Omistaja vei veneen korjaamolle vianetsintään. Siellä todettiin, että moottori oli vaihdettava. Huoltoliike antoi kustannusarvioksi 25 475 euroa. Lopullinen lasku oli 29 780 euroa. Asiakas vaati hinnanalennusta 3 780 euroa. Hänen mielestään korjaamo oli tehnyt lisätöitä ilman hänen suostumustaan. Lasku ei sitä paitsi ollut hinta-arvion mukainen.

    Huoltoliike oli joutunut tekemään välttämättömiä lisätöitä kuten hihnankiristimen ja välihammaspyörän vaihdon. Muihin lisätöihin oli pyydetty asiakkaan lupa puhelimitse. Lisäksi oli ilmennyt lasikuitutöiden muutoksia sekä tuntien lisäys moottoritilan ahtauden vuoksi. Asiakas myönsi antaneensa luvan vain 580 euron polttoainejäähdyttimen asennukseen. Vaikka lisätöitä olisi tehty ”luvatta”, hinta-arvioksi oli annettu 25 000–30 000 euroa, eikä tätä summaa ollut ylitetty. Alennukseen ei ollut oikeutta.

  • Vaikeasti löytynyt vika

    Asiakas vei autonsa korjaamolle vaihteistovian selvitykseen. Kytkin ja mekatroniikka säädettiin, mutta vika ei korjaantunut. Tällöin korjaamo totesi, että mekatroniikka oli vaihdettava. Auto vietiin sen myyneen liikkeen korjaamoon, jossa todettiin lopulta, että ­varsinainen vianaiheuttaja oli sisäinen vuoto öljypumpun rungon ja kytkimen välissä. Auto tuli nyt kuntoon. Asiakas vaati ensimmäisen korjaamon 230 euron laskua mitätöitäväksi.

    Auton kuntoon saanut korjaamo oli aluksi tehnyt saman vikadiagnoosin kuin ensimmäinenkin korjaamo. Vasta korjauksen edetessä oli käynyt ilmi, ettei osien vaihto ollut poistanut vikaa. Vianetsinnässä on tyypillistä, että syytä etsitään sulkemalla ensin pois todennäköiset vianaiheuttajat. Poissuljentamenetelmää oli käytetty perustellusti, joten työkustannukset voitiin veloittaa asiakkaalta. Lasku piti maksaa.

  • Laittomat postikulut

    Kuluttaja tilasi etämyynnistä 244 euron liesituulettimen. Tilausvahvistuksen mukaan hintaan sisältyivät 16,70 euron toimituskulut. Kun kuluttaja sai laskun, ilmeni, että siihen oli lisätty 12 euron lisäkulu postiennakosta. Kuluttaja vaati myyjää hyvittämään summan viivästyskorkoineen. Posti ei olisi luovuttanut lähetystä, jos postiennakkohintaa ei olisi maksettu, vaikka kuluttaja oli kertonut Postille, että summa on virheellinen. Ylimääräisestä maksusta kuluttaja sai tiedon vasta, kun lähetys tuli noudettavaksi.

    Myyjän mukaan kuluttaja oli tilauksen jälkeen valinnut toimitustavaksi postiennakon. Se laskutetaan erillisellä laskulla, joka luodaan tilauksen jälkeen. Kulu koostui Suomen Postin kuluista, joka oli 8 euroa sekä yrityksen erillislaskutuksesta, joka oli 4 euroa. Tämä selitys ei kuitenkaan oikeuttanut kulun laskutukseen. Kuluttajalle on jo ennen etämyyntisopimuksen tekemistä kerrottava ostoksen kokonaishinta, mukaan lukien toimitus- tai muut mahdolliset lisäkulut. Ainakin on annettava tieto siitä, että tällaisia kuluja voi kertyä. Kun näin ei ollut tehty, oli 12 euroa palautettava kuluttajalle.

  • Kulunut matto pesussa

    Asiakas vei itämaisen villamaton pesulaan. Pesu maksoi 36 euroa. Pesun jälkeen asiakas valitti, että matto oli muuttunut vinoksi, ja sen reunasta oli irronnut hapsuja. Pesula korjasi hapsut. Vinouden vuoksi pesula pesi maton uudelleen ja venytti sitä. Asiakkaan mukaan maton alanurkka purkaantui uusintapesussa. Hän vaati pesulaa palauttamaan pesumaksun ja maksamaan maton alareunan 150 euron korjauskulut.

    Pesula oli ottanut matosta kuvia ennen pesua. Niiden perusteella matto oli ollut alun perinkin vino, ja alanurkka oli vaurioitunut jo ennen pesua. Maton tarkastuksessa todettiin, että kudelangat olivat löystyneet kulmasta, ja lankoja oli mennyt poikki. Matossa oli myös kulumajälkiä, ja hapsujen päätkin olivat kuluneet. Kulumajäljet olivat tulleet esiin pesussa, eikä pesula ollut mattoa vahingoittanut.

  • Työ on syytä tarkistaa heti

    Asiakas vei ompelukoneensa huoltoon. Se maksoi 85 euroa. Hän otti koneen seuraavan kerran käyttöön noin kuukauden kuluttua, jolloin hän huomasi, että neulan langanpujottaja oli rikki. Hänen mielestään se oli mennyt rikki huollossa, joten hän vaati huollon hintaa takaisin kokonaan sekä asian hoitamisesta aiheutuneista matkakuluistaan 22 euroa. Liikkeen mukaan huollossa ei ollut koskettu langanpujottajaan eikä se suostunut vaatimuksiin.

    Asiassa ei voitu selvittää, kumman vastuulla ompelukoneen rikkoutuminen oli. Oli mahdollista, että muovinen osa oli mennyt rikki asiakkaan huomaamatta sen jälkeen, kun kone oli palautettu hänelle. Koneen ikä oli noin 30 vuotta, ja huollosta oli kulunut jo aikaa. Hyvitystä ei suositettu.

  • Mahdoton autonkorjaus

    Asiakas vei autonsa renkaanvaihtoon. Työ maksoi 30 euroa. Hän oli pyytänyt myös, että samalla rengaspaineen valvonta kytkettäisiin päälle. Kytkeminen ei kuitenkaan onnistunut, koska korjaamo ei pystynyt nollaamaan laitteillaan rengaspaineen valvontajärjestelmää. Asiakas vaati korjaamolta toisessa liikkeessä tehdyn säädön hintaa, 15:ta euroa, ja lisäksi 40:ää euroa kahden tunnin odotuksesta, jonka aikana korjaamo oli yrittänyt tehdä säätöä.

    Osapuolet olivat sopineet myös rengaspaineen valvontajärjestelmän nollaamisesta. Auton omaa nollausta ei voitu käyttää, eikä korjaamon laitteisto soveltunut asiakkaan auton järjestelmän nollaamiseen. Työstä ei ollut laskutettu. Sen vuoksi asiakkaalla ei ollut oikeutta korvaukseen toisesta liikkeestä tehdystä työstä. Myöskään nollauksen odottelu ei ollut korvattavaa vahinkoa.

  • Pieni korvaus kalliista biljardikepistä

    Asiakas antoi biljardikeppinsä Postin kuljetettavaksi. Hän oli pakannut sen yhtenäiseen pahviputkeen, jonka sisällä keppi oli pakattu solumuoviin. Paketti ja keppi vahingoittuivat kuljetuksessa. Posti maksoi korvauksena 40 euroa ja palautti 9,90 euron postimaksun. Posti vetosi lakiin, jonka mukaan tiekuljetuksissa vastuun enimmäismäärä on 20 euroa kiloa kohden. Asiakas ei tähän tyytynyt. Hän vaati 865 euron korvausta kepistä. Hänestä näytti siltä kuin trukki olisi ajanut kepin päältä.

    Jäi epäselväksi, missä oloissa biljardikeppi oli kuljetuksen aikana vaurioitunut. Kuvista näkyi, että kepin pään lakkapinta oli pahoin vaurioitunut ja osittain kuoriutunut pois. Sen sijaan puuosissa ei kuvissa näkynyt vaurioita, eikä keppi näyttänyt kärsineen merkittäviä rakenteellisia vaurioita. Pahviputki oli painunut osittain kasaan. Keppi oli vaurioitunut postin huolimattomuuden vuoksi, mutta huolimattomuus ei ollut törkeää. Siksi Postin maksama korvaus oli oikea.

  • Huolimaton korjaus

    Asiakas vei 12 vuotta vanhan Peugeot’nsa autokorjaamolle, jossa siihen vaihdettiin jakopäänhihnasarja. Moottori vikaantui noin neljän viikon kuluttua. Moottorin jako oli mennyt sekaisin, minkä vuoksi autossa oli venttiili- ja keinuvipuvaurioita. Korjaamo ja asiakas eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, kenen kuuluisi maksaa noin 4 000 euron korjaus- ja tutkimuskulut. Korjaamon mielestä auton rikkoutumisen oli täytynyt johtua käyttövirheestä.

    Jaon siirtymiselle oli useita mahdollisia syitä: hihnan virheellisyys, asennusvirhe tai ulkopuolinen tekijä. Ulkopuolisen asiantuntijan mukaan hihna oli jätetty liian löysälle, ja tämä oli todennäköisin syy vaurioon. Muista mahdollisista vaurioitumistavoista ei ollut esitetty näyttöä. Asiakas ei kuitenkaan ollut toimittanut korjauslaskua tai korjauskustannusarviota korjauksen hinnasta. Korjaamon oli maksettava korvausta 1 300 euroa.

  • Ammattikoulun korjaus kesti pitkään

    Asiakas vei autonsa tammikuussa ammattikoululle kannentiivisteen korjaukseen. ­Korjauksen kuluessa sovittiin lisätöistä, muun muassa jakoketjun ohjainkiskojen ja vuotavan vesipumpun vaihtamisesta. Jakoketjua ostaja ei halunnut vaihdettavan, koska se tulisi liian kalliiksi. Korjaus valmistui lokakuussa ja maksoi 1 100 euroa. ­Seuraavan vuoden kesäkuussa moottorin jakoketjun havaittiin venyneen. Asiakas vaati ammattikoululta 3 800 euroa korjauksen virheestä ja viivästymisestä.

    Autoon oli sovittu tehtävän muitakin välttämättömiä töitä kuin kannentiivisteen vaihto. Osapuolet eivät olleet sopineet valmistumis­ajasta, ja lisätyöt olivat vaikuttaneet korjauksen kestoon. Ammattikoululla opetustyönä tehtäville korjaustöille ei yleensäkään anneta tarkkoja valmistumisaikoja. Ei ollut näyttöä, että ketjun venyminen olisi johtunut korjaamosta, eikä myöskään viivästyksestä. Kuluttaja ei saanut hyvitystä.

  • Tarkan euron kuntoilija

    Asiakas irtisanoi kuntosalisopimuksen 27.11. Irtisanomisaika oli 30 päivää. Hän sai kuitenkin 1.12. päivätyn laskun, jossa laskutettiin palvelusta 6.1. asti. Asiakas vaati 9,95 euron palautusta ­viivästyskorkoineen. Lasku osui irtisanomisajalle. Kuntosali selvitti, että ehtojen mukaan maksu on tällöin maksettava.

    Kuukauden irtisanomisaika on vastaavan kaltaisissa sopimuksissa tavallinen ja kohtuullinen. Ehto ei myöskään ollut epäselvä, ja ehdot olivat saatavissa yrityksen verkkosivuilta, joilla tilaus oli tehty. Irtisanomisaikana erääntyvä maksu ei ollut kohtuuton sopimusehto, koska aika oli varsin lyhyt, ja sen kuluessa oli vielä mahdollista kuntoilla. Hyvitystä ei tullut.

  • Virheellinen sähköasennus

    Kuluttaja tilasi sähköasennusliikkeeltä pistorasioiden ja kytkimien vaihdon sekä pistorasioiden maadoittamisen. Työ maksoi 1 150 euroa. Kuluttaja ei ollut tyytyväinen: ­maadoitettuja komponentteja oli asennettu ilman maadoitusten kytkemistä, ja työssä oli muitakin virheitä. Hän vaati 745 euroa hinnanalennusta ja vahingonkorvausta. Kuluttaja korjautti virheet kuluttajaneuvonnan ja Tukesin ohjeiden mukaan.

    Sähköasentajalla ei ollut Tukesin mukaan pätevyyttä tekemiinsä sähköasennuksiin. Työn tehnyt asennusliike oli käynyt korjaamassa virheitä, kun kuluttaja oli ilmoittanut niistä sille. Kaikkia virheitä ei kuitenkaan ollut korjattu asianmukaisesti. Asentaja ei myöskään ollut täyttänyt töitä tehdessään viranomaisvaatimuksia. Työlle ei ollut tehty käyttöönottotarkastusta. Tilaajalla oli oikeus 445 euron vahingonkorvaukseen.

  • Epäilyttävä kotimyyjä

    Kuluttajan kotiin tuli konsultti, joka myi internet- ja puhelinliittymien sekä sähkön ja vakuutusten kilpailuttamispalvelua. Myyjä antoi ymmärtää, että palvelusta laskutetaan tulevaisuudessa saatujen säästöjen perusteella. Asiakas hämmästyi, kun hän sai parin viikon päästä 956 euron laskun. Kaiken lisäksi asiakkaalle oli kerrottu, että palvelusta laskutettavat summat olisivat yleensä noin 700 euroa. Kuluttaja vaati maksamiaan rahoja takaisin.

    Myyjä oli ilmoittanut kuluttajalle virheellisesti, ettei kotimyynnin peruutusoikeus koske sopimusta. Tämä rinnastetaan siihen, että peruutusoikeudesta olisi kerrottu ollenkaan, ja tällöin peruutusoikeuden pituus on normaalin 14 vuorokauden sijaan 12 kuukautta. Kuluttaja ei myöskään ollut luopunut peruutusoikeudestaan, vaikka sopimuksessa olikin rasti ruudussa kyseisessä ­kohdassa. Myyjän oli palautettava maksetut rahat.

  • Opas puuttui

    Matkustajat ostivat Thaimaan-matkan. Markkinoinnissa oli mainittu, että paikan päällä olisi suomenkielinen opas. Opas ­kuitenkin sairastui, eikä matkanjärjestäjä saanut sijaista tilalle työlupaongelmien vuoksi. Suomenkielisen oppaan piti olla retkellä Phi Phi -saarelle. Matkustajat jättivät retken väliin oppaan puuttumisen vuoksi. Matkustajat vaativat matkan hinnasta noin 10 prosentin hinnanalennusta eli 245 euroa.

    Matkustajat olivat ilmoittaneet puutteista vasta palattuaan lomalta kotiin. Tällä ei ­kuitenkaan ollut asiassa merkitystä, sillä matkanjärjestäjä oli tiennyt, että opas ­puuttui, eikä puute ollut korjattavissa. Oppaan puuttuminen oikeutti 50 euron ­hinnanalennukseen. Phi Phi -retken osalta matkustajien olisi pitänyt olla yhteydessä matkanjärjestäjään jo matkan aikana.
    Tästä puutteesta ei saanut alennusta.

  • Tuplalasku energiaselvityksestä

    Kuluttajat tilasivat uudisrakennuksen ­energiaselvityksen. He kertoivat tilauksen yhteydessä, että kohteessa oli asuinrakennuksen lisäksi autotalli- ja autokatosyhdistelmä. Yritys ilmoitti hinnaksi 128 euroa. ­Yrityksen pyynnöstä he lähettivät kohteesta vielä julkisivu-, pohja- ja leikkauskuvat ja mainitsivat viestissä puhelimessa saamansa hinnan. Myyjä laskutti asiakkailta 256 euroa. Perusteluna oli, että energia­selvityksessä oli kaksi rakennusta.

    Ostajat olivat sovitusti lähettäneet kohteen piirustukset vielä yritykselle ja vielä maininneet viestissään sovitun hinnan. Kukaan ei ollut sanonut heille, että 128 euroa olisi ollut yhtä rakennusta koskeva hinta. Yritys ei ollut oikaissut kuluttajien käsitystä ­hinnasta, vaikka oli saanut sen tietoonsa. Kuluttajat eivät myöskään olleet antaneet kohteesta virheellistä tietoa. Energiaselvityksestä sai veloittaa vain sovitut 128 euroa.

  • Korjauskelvoton rotisko

    Korjaamo vaihtoi 13 vuotta vanhaan Citroën C5:een jako- ja apulaitehihnat kiristäjineen sekä vesipumpun 580 eurolla. Autolla oli ajettu 282 000 kilometriä. Vajaan vuoden kuluttua apulaitehihna irtosi ja meni jakopään hihnan väliin, jolloin moottori hajosi. Autolla oli tällöin ajettu runsaat 11 000 kilometriä lisää. Kuluttajan mielestä auto hajosi korjaamon virheen takia. Hän vaati korjauksen hintaa ja 50 euron matkakuluja. Autoa ei kannattanut enää korjata.

    Tapahtumaketjun oli aiheuttanut apulaitehihna, mutta irtoamiselle oli useita mahdollisia syitä: hihnan virhe, asennusvirhe, hihnapyörän väliin päässyt vieras esine tai hihnan­kiristimen tai laitteiden vikaantuminen. Mistään näistä ei ollut todisteita. Myöskään työvirhettä tai varaosan vikaa ei voitu osoittaa moottorivian aiheuttajaksi. Korjaamon työssä ei voitu todeta virhettä, joten asiakas jäi ilman korvausta.

  • Äitienpäivälahja jäi käyttämättä

    Asiakas sai äitienpäivänä hierontalahjakortin, joka oli voimassa neljä kuukautta. Heinäkuun alussa hän oli yhteydessä liikkeeseen, mutta sopivia aikoja ei löytynyt. Hieroja oli jäämässä kahden viikon lomalle, ja hän pyysi asiakasta varaamaan ajan ajanvarausjärjestelmästä, josta näkyi aikoja kolme viikkoa eteenpäin. Asiakas sairasteli elo-syyskuussa. Kun hän 16. elokuuta yritti varata aikaa, se ei onnistunut. Lahjakortti vanhentui neljä päivää ennen sopivaa aikaa. Tätä asiakas ei pitänyt reiluna.

    Lahjakortin myyjällä on oikeus määrätä kortin voimassaoloaika. Aika ei saa olla kohtuuttoman lyhyt, mutta neljä kuukautta ei ollut liian lyhyt aika. Asiakkaan vastuulla on huolehtia, että hän käyttää kortin edut sen voimassaoloaikana. Siihen, ettei vapaita aikoja ole välttämättä saatavilla juuri silloin, kun asiakas haluaisi, pitää osata varautua. Tässä tilanteessa asiakas oli ollut liikkeeseen yhteydessä vain kerran ennen kortin vanhentumista. Lahjakortin käyttöaikaa ei suositettu jatkettavaksi.

  • Vanha auto hajosi

    Asiakas vaihdatti autokorjaamolla autonsa jakopään. Samalla korjaamo vaihtoi myös kampiakselin tiivisteen. Kun asiakas oli ajanut autolla noin 2 000 kilometriä korjauksen jälkeen, moottori nakutti ja auton alle valui öljyä. Kampiakselin tiiviste oli vuotanut ja auton moottori mennyt rikki. Moottori piti vaihtaa. Asiakkaan mielestä korjaamo oli tehnyt virheen tiivisteen vaihdossa. Hän vaati korjaamolta auton korjauskuluja, 6 292 euroa.

    Ulkopuolisen lausunnon mukaan tiiviste oli ehjä ja oikein paikoillaan. Akselin ja tiivisteen välissä oli ollut aukko, josta öljy pääsi vuotamaan. Korjaamo esitti syyksi huohotusjärjestelmän jäätymisen. Kampikammiossa oli noussut jäätymisen vuoksi paine, jolloin tiivisteen huullos oli päässyt kääntymään. Autolla oli ajettu yli 200 000 kilometriä, joten kuluvat osat olivat jo käyttöikänsä loppupuolella. Korjaamon arvio vaurion syystä oli uskottava, eikä asiakkaalle suositettu korvausta.

  • Kuka pilasi hiukset?

    Asiakkaan hiukset värjättiin kampaajalla ja niihin kiinnitettiin teippipidennykset, joita myös sävytettiin. Hinta oli 482 euroa. Asiakas vaati myöhemmin kampaamoa palauttamaan maksetun hinnan. Hänestä värjäys oli epäonnistunut ja pidennyksetkin irtosivat. Kampaamon mukaan asiakas oli vastoin ohjeita kastellut hiukset liian pian. Kampaaja tarjoutui kuitenkin laittamaan hiuksiin uuden sävytyksen ja kiinnittämään pidennykset uudelleen. Asiakas vaati 500:aa euroa.

    Se mitä värjäyksestä ja hiusten väristä oli sovittu, jäi epäselväksi. Asiakas ei yksilöinyt, millä tavoin väri oli virheellinen, eikä asiaa voitu selvittää valokuvista. Myöskään pidennysten irtoamisen ajankohta tai syy ei ollut selvitettävissä. Asiakas oli kieltäytynyt kampaamon tarjouksesta tehdä työ uudelleen. Hän oli mennyt toiseen kampaamoon. Lain mukaan yrityksellä on oikeus oikaista virhe, eikä asiakas voi kieltäytyä siitä perusteettomasti. Hyvitystä ei suositettu.

  • Auton korjaus epäonnistui

    Kuluttaja vei autonsa korjaamolle, koska se oli hylätty katsastuksessa turvatyynyn vikavalon vuoksi. Korjaamo vaihtoi ohjainpyörän kosketinrullan, mutta merkkivalo paloi edelleen. Korjaamo ei työtilanteen vuoksi ehtinyt korjata autoa enempää. Kuluttaja vei auton toiseen korjaamoon, jossa todettiin ensimmäisen korjaamon asentama ohjainrulla vialliseksi. Se vaihdettiin uudestaan. Kuluttaja vaati ensimmäiseltä korjaamolta maksamaansa korjausta, 830:tä euroa sekä toiselle korjaamolle maksamaansa 320:tä euroa.

    Korjaamo vastaa käyttämiensä osien laadusta siitä riippumatta, saako se korvauksen varaosasta maahantuojalta tai valmistajalta. Ensimmäinen korjaus ei kuitenkaan ollut täysin turha, koska toinen korjaamo oli pystynyt hyödyntämään ensimmäisen korjaamon vianetsinnän tulosta. Siksi 700 euron hinnanalennus ensimmäisestä ­korjauksesta oli riittävä. Toisen korjaamon ­laskun kuluttaja sai maksaa itse, koska ­korjauskuluja olisi tullut joka tapauksessa.

  • Lemmikkimarsu kuoli antibioottiin

    Asiakas vei sairaan marsunsa eläinlääkärille. Eläinlääkäri antoi marsulle antibioottia, ja pian marsu kuoli. Asiakas vaati korvausta eläinlääkärikuluista, jotka eläinlääkäri hänelle korvasikin. Yhteensä eläinlääkäri maksoi ­asiakkaalle 275,61 euroa ja luuli, että asia oli sovittu. Myöhemmin asiakas vaati vielä eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnan lausunnosta maksamaansa 200:aa euroa, marsun 60 euron hintaa ja postikuluista 5 euroa.

    Hoitovirheestä ei ollut riitaa. Myös arvio­lautakunnan lausunnossa todettiin, että kuoleman syy oli väärä lääke. Eläinlääkäri sanoi kehottaneensa asiakasta hankkimaan patologin lausunnon, jos tämä halusi varman syyn kuolemaan. Koska oli epäselvää, mitä ohjeita lääkäri oli antanut, lääkärin piti korvata puolet lausuntokuluista. Marsusta piti korvata 25 euroa, koska se oli jo 4,5 vuoden ikäinen ja entuudestaan sairas. Yhteensä korvattavaksi tuli 125 euroa lisää.

  • Verot hinnassa?

    Asiakas sopi korjaamon kanssa veneen korjaamisesta. Tuntihinnaksi sovittiin suullisesti 45 euroa. Lasku oli 6 129 euroa, josta kuluttaja ehti maksaa 2 725 euroa. Korjaamo lähetti loppusummasta laskun, jossa summaan oli lisätty arvonlisäveroa 24 prosenttia. Asiakkaan mielestä verollisesta 55,80 euron tuntihinnasta ei ollut sovittu.

    Kuluttajalle pitää kertoa ennen ostopäätöstä arvonlisäverollinen hinta tai vähintään lisättävä arvonlisäveroprosentti. Verosta mainittiin ensimmäisen kerran vasta loppulaskussa: ”45 euroa / tunti, alv 0 %”. Asiakas oli maksanut jo ainakin kolme laskua, joissa tuntihinta oli 45 euroa. Korjaamo ei saanut laskuttaa yli sovitun.

  • Hääkuvat menivät mönkään

    Asiakas sopi 600 euron häävalokuvauksesta. Asiakas pettyi kuviin: kuvaaja ei ohjeistanut kuvattavia, kuvakulmat olivat vääriä, valotus pielessä, profiilikuvia liikaa ja kokovartalokuvia liian vähän. Hän vaati kuvauksen hintaa takaisin. Kuvaaja vetosi kuvausympäristön rajoituksiin. Hän olisi antanut 15 prosenttia hinnanalennusta, koska kokovartalokuvia oli liian vähän.

    Kuvaajan olisi pitänyt valmistautua kuvausympäristöön paremmin. Kuvattavia olisi pitänyt ohjeistaa enemmän, ja koko­vartalokuvia oli liian vähän. Asiakas moitti myös kuvien muokkausta, mutta ei toimittanut lautakunnalle kuvia. Tätä virhettä ei siis voitu todeta. Asiakkaalla oli oikeus 200 euron hinnanalennukseen.

  • Pikapaketti matkalla 8 päivää

    Asiakas maksoi Postille pikapaketista Saksaan 103 euron lisämaksun. Paketin luvattiin olevan perillä 2-3 työpäivässä, mutta kuljetus kestikin 8 työpäivää. Asiakkaalle ei ollut kerrottu, että kuljetusaikaa ei voitu taata. Asiakas vaati kuljetusmaksun palauttamista, koska katsoi maksaneensa tyhjästä.

    Postin mukaan pikapaketin kuljetusaika oli vain arvio, ja postimaksu voitiin palauttaa vasta yli 14 päivän viivästyksestä. Tästä ei kuitenkaan ollut kerrottu lähettäjälle. Palvelu ei vastannut sitä, mitä kuluttaja saattoi odottaa. Paketti oli kuitenkin toimitettu perille. Postin piti palauttaa asiakkaalle pikapaketin ja tavallisen paketin hintojen erotus.

  • Kallis kirjoitusvirhe

    Asiakas teetti arabiankielisen tekstitatuoinnin 200 eurolla. Liike tulosti asiakkaan tuoman mallitekstin, mutta yksi kirjain muuttui vahingossa vääräksi. Liike palautti tatuoinnin hinnan ja yritti korjata tatuointia laserilla maksutta. Korjaus piti jättää kesken, koska Säteilyturvakeskus asetti laserointilaitteen käyttökieltoon. Asiakas vaati kuuden laserointikerran kustannuksia eli 1 200:aa euroa.

    Liikkeen tulostuksessa oli sattunut virhe, joten asiakkaalla oli oikeus vahingonkorvaukseen. Hän oli kuitenkin hyväksynyt tulostetun tekstin, myös ääriviivapiirroksen ja siirtokuvan. Hänkään ei ollut huomannut kirjoitusvirhettä. Vahingonkorvaukseksi suositettiin 600 euroa.

  • Ottelu jäi näkemättä

    Asiakas tilasi 59,95 eurolla tv-katseluoikeuden Yhdysvalloissa käytävään nyrkkeilyotteluun. Lähetys katkesi esiotteluiden jälkeen, eikä hän nähnyt pääottelua. Asiakas kertoi tehneensä kaikkensa nähdäkseen lähetyksen. Hän yritti jopa lunastaa ohjelman uudelleen. Lähetyksessä oli ollut Yhdysvalloissa jokin vika ruuhkan vuoksi. Asiakas vaati rahojaan takaisin.

    Kuluttajan pitää näyttää toteen virhe, jos hän siihen vetoaa. Myyjä selvitti, ettei kuluttaja ollut kirjautunut ollenkaan maksamaansa palveluun, vaan oli katsonut lähetystä ilmaisesta esiottelupaketista. Kuluttaja olisi halutessaan saanut myyjän tukipuhelimesta apua ongelmaansa. Palvelussa ei ollut ollut teknistä virhettä. Ruuhka ei ollut todiste sellaisesta. Maksua ei tarvinnut palauttaa.

  • Huolimaton korjaus

    Asiakas vei autonsa polttoainesäiliön tyhjennykseen, koska dieselautoon oli tankattu bensiiniä. Asiakas maksoi tyhjennyksestä hinauksineen 475 euroa. Auto ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin. Korjaamolla ei ollut aikaa ryhtyä tutkimaan autoa, joten asiakas vaihtoi korjaamoa. Siellä auto tuli kuntoon. Asiakas vaati ensimmäistä korjaamoa palauttamaan maksetut 475 euroa.

    Korjaamon palveluksessa oli virhe, koska se ei saanut autoa kuntoon. Tällaisesta ei olisi saanut veloittaa mitään. Korjaamo oli ilmoittanut, ettei sillä ollut aikaa vianetsintään, joten se ei voinut vedota siihen, ettei saanut mahdollisuutta korjata vikaa. Asiakkaan piti saada takaisin turhasta työstä maksetut 375 euroa. Sen sijaan hänelle olisi aiheutunut joka tapauksessa hinauksesta omavastuukulut, joten niistä korjaamo ei ollut vastuussa.

  • Kalliita kilometrejä

    Hinausauto vei auton korjaamolle noin kolmen kilometrin päähän 530 eurolla. Autoilijan vakuutusyhtiö korvasi laskusta ensin 250 euroa ja myöhemmin 60 euroa lisää. Vakuutusyhtiön mielestä hinauksen hinta oli kohtuuton. Autoilija vaati hinausliikettä kohtuullistamaan hintaa tai vakuutusyhtiötä korvaamaan hinauksen kokonaan.

    Vakuutusyhtiön mukaan vastaavan hinauksen hinta on tavallisesti 250–300 euroa. Hinta oli siihen nähden noin kaksinkertainen. Myös lautakunta piti hintaa kohtuuttomana. Hinausliikkeellä oli oikeus veloittaa hinauksesta vain 310 euroa.

  • Mitä tarkoittaa tyytyväisyystakuu?

    Asiakas oli tyytymätön näöntarkastukseen sekä silmä- ja aurinkolaseihin, jotka olivat maksaneet yhteensä 1 050 euroa. Laseja korjattiin moneen kertaan, mutta lopulta asiakas vaati kaupan purkua tyytyväisyystakuuseen vedoten. Optikkoliike pidätti tyytyväisyystakuuehtojen mukaisesti hinnasta 30 prosenttia eli 368 euroa.

    Näöntarkastuksessa ei todettu virhettä. Liike ei kuitenkaan ollut kertonut tyytyväisyystakuun sisältöä eli sitä, että kaupanpurkutilanteessa pidätettäisiin 30 prosenttia hinnasta. Asiakkaalla oli siis oikeus luottaa siihen, että kaupan purku oli mahdollista. Liikkeen piti palauttaa pidättämänsä summa.

Alkuun