Palvelut

  • Setelit vaihtuivat

    Asiakas lähetti 300 euroa rahaa lahjaksi kirjattuna kirjeenä. Rahat olivat 50 euron seteleitä. Hänen mukaansa vastaanottaja sai vain kolme 10 euron seteliä. Asiakas oletti, että joku oli avannut kirjekuoren, ottanut viisikymppiset ja laittanut tilalle kympin setelit. Posti kieltäytyi korvaamasta asiakkaan vaatimia 270 euroa. Toimitusehdoissa on kielletty rahan lähettäminen muulla tavalla kuin postivakuutettuna lähetyksenä. Asiakkaan mukaan hänelle ei annettu ohjetta vakuuttaa lähetys.

    Lain mukaan postiyritys voi kieltäytyä kuljettamasta rahaa tai muuta arvokasta. Posti onkin ehdoissaan määrännyt, että rahaa ja vastaavaa voi lähettää vain vakuutettuna lähetyksenä. Postin täytyy informoida tästä asiakkaita. Tässä tapauksessa asiakkaan kirje oli mennyt perille eikä kadonnut. Asiakkaan olisi pitänyt näyttää väitetty vahinko toteen. Hän ei ollut esittänyt selvitystä, joka olisi osoittanut, että kirje oli avattu matkalla ja rahat vaihdettu tai rahoja kadonnut. Kuluttaja ei saanut korvausta.

  • Hääkuvaus peruuntui

    Asiakas varasi kahdeksan tunnin hääkuvauksen elokuulle 2020. Häät siirrettiin, koska koronapandemian takia kirkkoon ei saanut tulla yli 50 vierasta. Asiakas perui kuvauksen kolmisen kuukautta ennen suunniteltua hääjuhlaa. Valokuvaaja kieltäytyi palauttamasta 600 euron varausmaksua. Sopimusehtojen mukaan varausmaksua ei palauteta missään oloissa. Kuvaaja oli varannut päivän hääkuvaukselle, eikä hän ollut voinut hyväksyä ajankohdalle muita keikkoja. Hän menetti tämän vuoksi 1 260 euroa.

    Sopimus oli tehty ennen pandemian alkamista, eikä muutos ollut ennakoitavissa. Kuvaaja vetosi siihen, että juhlan järjestäminen olisi ollut mahdollista: yksityistilaisuuksia ei ollut kielletty, vaan osallistujamääristä oli annettu vain suosituksia. Koronavirustilanne kuitenkin vaihteli. Poikkeuksellisen tilanteen vuoksi koko varausmaksun pidättämistä pidettiin kuluttajan kannalta kohtuuttomana. Maksusta oli palautettava 300 euroa.

  • Riita matkakuluista

    Kuluttaja tilasi huoltoliikkeeltä astianpesukoneen korjauksen. Kone tuli kuntoon, mutta kuluttaja oli tyytymätön matka­kulujen veloitukseen. Hänen mielestään matka oli 4,8 kilometriä suuntaansa, ­korjaamon mukaan 5,2 kilometriä. Tämän vuoksi korjaamo laskutti 10–20 kilometrin taksan mukaan. Myös matka-ajasta parkkipaikan etsimisineen oli laskutettu. Kuluttajan mielestä laskun olisi pitänyt koostua todellisista kilometreistä parkkimaksuineen, ei matka-ajasta. Matkakuluista ei ollut sovittu etukäteen, ja liikkeen mukaan laskutus oli hinnaston mukainen.

    Yritys voi laskuttaa matkakulut, kuten kilometrikorvaukset ja matka-ajan. Matkakulut voivat sisältyä tuotteen tai palveluksen hintaan, tai yritys voi laskuttaa ne erikseen. Yritys voi hinnoitella kulut haluamallaan tavalla, kunhan ne eivät ole kohtuuttomat. On sallittua periä yhtä aikaa sekä kilometrikorvaus että korvaus matka-ajasta. Kuluttaja oli ollut tietoinen siitä, että matkoista veloitetaan. Veloitus vaikutti asianmukaiselta, kun otettiin huomioon kilometrit, matka-aika sekä laskutettu hinta, 50 euroa. Hyvitystä ei suositettu.

  • Perintöriita ei kannata

    Toinen kahdesta kuolinpesän osakkaasta olisi halunnut ostaa pesään kuuluvan asunnon, mutta osakkaat eivät kyenneet sopimaan hinnasta. Myynti annettiin välitysliikkeen tehtäväksi. Lopulta toinen osakas osti asunnon. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen välittäjään, sillä hän olisi halunnut asunnon myytäväksi tarjouskaupalla. Välitysliike ilmoitti ennen välityssopimuksen tekemistä, ettei se ole mahdollista. Osakas joutui maksamaan osuutensa välityspalkkiosta ja varainsiirtoveron. Hän oli olettanut, ettei välityspalkkiota tarvitse maksaa, jos hän ostaa kohteen itse. Varainsiirtoveron maksukin oli hänestä väärin.

    Osakas oli kuolinpesän osakkaana tehnyt välityssopimuksen, vaikka tiesi, ettei liike laittaisi kohdetta myytäväksi tarjouskaupalla. Sopimuksen olisi voinut tehdä myös muun välittäjän kanssa. ­Välitysliike välitti kohdetta sopimuksen mukaisesti ja sai siitä myös ulkopuolisen tahon tarjouksen. Se, että ostaja oli toinen osakkaista, ei vaikuta välitysliikkeen oikeuteen saada sovittu palkkio. Kohteesta oli peritty varainsiirtovero verottajan ohjeistuksen mukaisesti. Välitysliike ei ollut menetellyt virheellisesti.

  • Pettymyksiä bussimatkalla

    Matkustaja kulki useasti kahden kaupungin väliä bussilla ja varasi etukäteen istumapaikan kahden euron lisämaksusta. Bussikuljetusyritys mainosti kuljetuksia muun muassa mobiililaitteiden latauspistokkeella ja langattomalla verkolla. Matkustajan mukaan varattu istumapaikka ei useinkaan toteutunut, sillä käytössä oli vanhempi vara-auto, jossa oli vähemmän paikkoja. Vanhoista autoista puuttui myös wifi ja latausmahdollisuus. Matkustaja vaati yritykseltä 10,70 euron hyvitystä, mikä oli yhden matkan hinta.

    Bussikuljetusyritys ei halunnut hyvittää wifin ja latausmahdollisuuden puuttumisesta mitään, koska niistä ei sopimusehtojen mukaan veloitettu mitään. Yritys vetosi myös siihen, että ehdoissa oli ­kerrottu palvelujen voivan puuttua, jos käyttöön joudutaan ottamaan vara­kalusto. Lautakunnassa tätä ei pidetty asianmukaisena ehtona, koska mainoslupaukset olivat osa sopimusta. Yrityksen piti maksaa matkustajalle 20 prosenttia yhden matkan hinnasta eli neljä euroa.

  • Pieleen mennyt urakka

    Kuluttaja sopi yrityksen kanssa maan­rakennustöistä tontillaan, muun muassa salaojituksesta, muista kaivutöistä ja pihan tasoituksesta. Hän oli tyytymätön työhön. Salaojituksessa oli puutteita, siitä puuttui muun muassa kaksi tarkastuskaivoa. Pihalle oli jäänyt isoja maa­kasoja ja kiviä, puusta oli katkottu oksia ja maakellaria oli vahingoitettu. Kuluttaja vaati tarkastuskaivoista 90 euron edestä tarvikkeita ja kahdeksasta omasta työtunnista 80 euroa. Muilta osin hän vaati 3 000 euron hinnanalennusta, jolla arveli saattavansa työt loppuun.

    Kuluttajan vaatimus tarkastuskaivoista oli asianmukainen. Muiden töiden loppuunsaattamisesta kuluttaja kertoi saaneensa 3 000 euron suullisen tarjouksen. Valokuvista näkyi, että pihalla oli kiviä ja suuria maakasoja. Töiden loppuunsaattamista ei kuitenkaan ollut teetetty, joten korvaussumma piti arvioida. Maatäyttöjen muotoilu oli vähäinen osa 6 500 euron urakkasopimuksesta, joten hinnanalennuksen määräksi arvioitiin 1 300 euroa. Yhteensä urakoitsijalle tuli maksettavaa 1 470 euroa.

  • Kuravettä hanasta

    Asiakkaat tilasivat omakotitalonsa porakaivoon pumpun ja paineastian vuonna 2014. Laitteiden ja asennusten hinta oli yhteensä 4 100 euroa. Vuonna 2018 vedenpaine laski ja hanasta alkoi tulla likaista vettä, joka oli joko ruosteista tai kuraista. Asiakkaat vaativat yrittäjältä 960 euroa, koska heidän mielestään pumpun asennuksessa oli tehty virhe. Pumppu oli ruostunut, ja sen virtajohdon kiinnitykset olivat pettäneet sotkien kaivon. Pumppu oli heidän mukaansa asennettu väärään syvyyteen niin, ettei se toiminut vaaditulla tavalla vedenpinnan syvyyteen nähden. Yrittäjän mielestä ongelma johtui vedenpinnan alenemisesta.

    Kuvissa pumpun pinta näytti ruostuneelta. Veteen oli irronnut kiinnitysmateriaalia, ja virtajohto oli rispaantunut. Pumpun rikkoutumisen tarkka syy jäi kuitenkin epäselväksi. Virtajohdon teippaukset olivat irronneet veteen, ja virtajohto oli rispaantunut. Yrittäjän olisi pitänyt todistaa menetelleensä ammattitaitoisesti ja huolellisesti, eikä se ollut tehnyt niin. Palvelussa oli virhe. Pumpun voi olettaa kestävän pidempään kuin noin viisi vuotta. Yrityksen oli maksettava hinnanalennusta 500 euroa.

  • Villapaita kutistui pesulassa

    Asiakas vei paitoja pesulaan. Hän oli tyytymätön yhden merinovillaisen kauluspaidan pesutulokseen. Hänen mukaansa paita oli kutistunut ja materiaali vahingoittunut. Hänellä oli kuvia pestystä ja toisesta samanlaisesta paidasta. Kankaan pinta oli paidoissa erilainen. Toinen paita oli pienempi, ja hihojen pituusero oli kaksi senttiä. Asiakas vaati pesulaa korvaamaan paidan, joka oli maksanut 4 kuukautta aiemmin 140 euroa.

    Paita oli pesty pesuohjetta noudattaen kemiallisesti ja viimeistelty paitaprässissä. Kankaiden erilaisuus kuvassa johtui siitä, että toisesta paidasta oli kuvattu nappilista ja toisesta muuta kangasta. Kaikki materiaalit saattavat hiukan kutistua pesussa, ja kutistumisen määrä vaihtelee. Kuvan paitojen kankaissa oli eri sidos, minkä vuoksi kangas oli kutistunut eri tavalla. Kutistuminen oli normaalin rajoissa. Pesula ei ollut vahingonkorvausvelvollinen asiakkaalle.

  • Viallinen vesipumppu

    Kuluttaja osti varaosaliikkeestä autoonsa vesipumpun. Pumppu vaihdettiin autoon korjaamolla, samoin jakopäänhihnasarja ja vetonivelen kumi. Vesipumpun laakerit hajosivat noin 20 000 kilometrin ajon jälkeen, ja autoon jouduttiin tekemään 995 euron moottoriremontti. Asiakas vaati korjauskuluja korjaamolta ja vara­osaliikkeeltä. Varaosaliike oli sitä mieltä, että korjaamo oli käyttänyt tiivistys­ainetta asennuksessa virheellisesti. ­Korjaamon mielestä pumpun laakerit ­olivat olleet vialliset.

    Valokuvista oli nähtävissä, että korjaamo oli käyttänyt tiivisteainetta kohtuullisesti. Muoviosat olivat sulaneet, koska laakerit olivat leikkautuneet kiinni ja kuumenneet. Kuvissa näkyi vesipumpun laakerin kuivuneita rasvakokkareita. Jos vika olisi ollut vesipumpun tiivisteessä, olisi jäähdytysneste vuotanut reiän kautta ulos. Uskottavinta oli, että vaurio oli aiheutunut vesipumpun laakerin viasta. Varaosaliikkeen oli korvattava korjauskuluista 800 euroa, koska autolla oli jo ehditty ajaa 20 000 kilometriä.

  • Liian monta hinaajaa

    Kuluttajan matkailuauto suistui ojaan mökkitiellä, eikä sen nostaminen traktorilla onnistunut. Vaarana oli auton kaatuminen ojaan, joten sekä kuluttaja että hänen vaimonsa yrittivät yhtä aikaa tilata hinausautoa. Tilaus onnistui liiankin hyvin: ilmeni, että hinausautoja oli tulossa kaksin kappalein eri firmoista. Kumpikin oli ehtinyt jo lähteä matkaan, kun kuluttaja peruutti toisen tilauksen. Hän sai yritykseltä 248 euron laskun. Tätä hän piti liian suurena ja vaati 140 euron alennusta laskuun.

    Hinausautolle oli kertynyt ajomatkaa reilut 20 kilometriä. Aikaa ajoon oli kulunut 25 minuuttia. Lisäksi autolle oli tehtävä keikan jälkeen tehtävät toimet eli tankkaus ja kytkeminen ylläpitojärjestelmiin. Kuljettajalle oli maksettava tunnin palkka. Lisäksi laskuun oli lisätty taajamaveloitus sekä hälytysraha, koska tilaus oli tehty virka-ajan ulkopuolella. Viikonloppu- ja pyhäveloitus on minimissään yksi tunti. Kuluttajan piti maksaa palvelusta. Alennukseen ei ollut aihetta.

  • Posti hukkasi 100 euroa

    Kuluttaja lähetti kirjeen ja sen mukana kaksi 50 euron seteliä. Kirje ei koskaan saapunut vastaanottajalle. Posti korvasi lähettäjälle kirjatun kirjeen postimaksun, mutta ei tämän vaatimaa hukkaan joutunutta satasta. Postin mukaan sen sopimusehdoissa sanotaan, ettei rahaa saa lähettää kuin postivakuutettuna lähetyksenä. Ehdosta kerrotaan Postin verkkosivuilla, hyllynreunaopasteissa sekä kysyttäessä asiakaspalvelussa tai palvelupisteessä. Lähettäjä vastaa sopivan lähetystavan valinnasta. Posti ei vastaa valintojen aiheuttamista vahingoista.

    Asiakas oli asioinut asiamiestoimipaikassa, jossa oli ollut ohjeena, että rahaa sisältävät lähetykset pitää lähettää kirjattuna kirjeenä. Ohje poikkesi postilain säännöksistä ja Postin yleisistä toimitusehdoista. Asiakkaalla oli kuitenkin oikeus luottaa asiamiespostin kanssa sovittuun eli siihen, että rahalähetyksen sai lähettää kirjattuna kirjeenä. Posti oli myöhemmin väittänyt, ettei kirjeessä olisi ollutkaan rahaa. Asiakkaan kertomus oli kuitenkin johdonmukaisesti sama, joten häntä uskottiin. Postin piti korvata hukatut rahat.

  • Hinnasta pitää kertoa heti

    Kuluttajan ulkoporeammeen lämmitin rikkoutui. Hän tilasi huoltoliikkeeltä uuden lämmittimen asennuksineen. Hinnaksi huoltoliike kertoi kysyttäessä noin 300 euroa. Laskun saavuttua selvisi, että ammeeseen sopiva lämmitin maksoi 452 euroa. Kuluttaja ei tätä hyväksynyt, vaan vaati hinnanalennusta 152 euroa. Lämmittimen hinta oli huoltoliikkeen tiedossa viimeistään asennushetkellä, mutta kuluttajalle sitä ei kerrottu.

    Huoltoliike ei ollut kysyttäessä tiennyt, mikä kuluttajan poreammeeseen sopivan lämmittimen hinta olisi tarkalleen. Liike oli kuitenkin saanut tiedon lämmittimen toimittajalta paljon ennen asennusta. Liikkeen oisi pitänyt olla yhteydessä kuluttajaan ja kertoa, että arvio ei ollut osunut kohdalleen. Näin kuluttaja olisi voinut päättää, haluaako silti korjauttaa ammeen. Kuluttajalla oli oikeus 75 euron hinnanalennukseen.

  • Moottoriveneen korjaus ei maksanut liikaa

    Veneen moottorista loppui veto. Omistaja vei veneen korjaamolle vianetsintään. Siellä todettiin, että moottori oli vaihdettava. Huoltoliike antoi kustannusarvioksi 25 475 euroa. Lopullinen lasku oli 29 780 euroa. Asiakas vaati hinnanalennusta 3 780 euroa. Hänen mielestään korjaamo oli tehnyt lisätöitä ilman hänen suostumustaan. Lasku ei sitä paitsi ollut hinta-arvion mukainen.

    Huoltoliike oli joutunut tekemään välttämättömiä lisätöitä kuten hihnankiristimen ja välihammaspyörän vaihdon. Muihin lisätöihin oli pyydetty asiakkaan lupa puhelimitse. Lisäksi oli ilmennyt lasikuitutöiden muutoksia sekä tuntien lisäys moottoritilan ahtauden vuoksi. Asiakas myönsi antaneensa luvan vain 580 euron polttoainejäähdyttimen asennukseen. Vaikka lisätöitä olisi tehty ”luvatta”, hinta-arvioksi oli annettu 25 000–30 000 euroa, eikä tätä summaa ollut ylitetty. Alennukseen ei ollut oikeutta.

  • Vaikeasti löytynyt vika

    Asiakas vei autonsa korjaamolle vaihteistovian selvitykseen. Kytkin ja mekatroniikka säädettiin, mutta vika ei korjaantunut. Tällöin korjaamo totesi, että mekatroniikka oli vaihdettava. Auto vietiin sen myyneen liikkeen korjaamoon, jossa todettiin lopulta, että ­varsinainen vianaiheuttaja oli sisäinen vuoto öljypumpun rungon ja kytkimen välissä. Auto tuli nyt kuntoon. Asiakas vaati ensimmäisen korjaamon 230 euron laskua mitätöitäväksi.

    Auton kuntoon saanut korjaamo oli aluksi tehnyt saman vikadiagnoosin kuin ensimmäinenkin korjaamo. Vasta korjauksen edetessä oli käynyt ilmi, ettei osien vaihto ollut poistanut vikaa. Vianetsinnässä on tyypillistä, että syytä etsitään sulkemalla ensin pois todennäköiset vianaiheuttajat. Poissuljentamenetelmää oli käytetty perustellusti, joten työkustannukset voitiin veloittaa asiakkaalta. Lasku piti maksaa.

  • Laittomat postikulut

    Kuluttaja tilasi etämyynnistä 244 euron liesituulettimen. Tilausvahvistuksen mukaan hintaan sisältyivät 16,70 euron toimituskulut. Kun kuluttaja sai laskun, ilmeni, että siihen oli lisätty 12 euron lisäkulu postiennakosta. Kuluttaja vaati myyjää hyvittämään summan viivästyskorkoineen. Posti ei olisi luovuttanut lähetystä, jos postiennakkohintaa ei olisi maksettu, vaikka kuluttaja oli kertonut Postille, että summa on virheellinen. Ylimääräisestä maksusta kuluttaja sai tiedon vasta, kun lähetys tuli noudettavaksi.

    Myyjän mukaan kuluttaja oli tilauksen jälkeen valinnut toimitustavaksi postiennakon. Se laskutetaan erillisellä laskulla, joka luodaan tilauksen jälkeen. Kulu koostui Suomen Postin kuluista, joka oli 8 euroa sekä yrityksen erillislaskutuksesta, joka oli 4 euroa. Tämä selitys ei kuitenkaan oikeuttanut kulun laskutukseen. Kuluttajalle on jo ennen etämyyntisopimuksen tekemistä kerrottava ostoksen kokonaishinta, mukaan lukien toimitus- tai muut mahdolliset lisäkulut. Ainakin on annettava tieto siitä, että tällaisia kuluja voi kertyä. Kun näin ei ollut tehty, oli 12 euroa palautettava kuluttajalle.

  • Kulunut matto pesussa

    Asiakas vei itämaisen villamaton pesulaan. Pesu maksoi 36 euroa. Pesun jälkeen asiakas valitti, että matto oli muuttunut vinoksi, ja sen reunasta oli irronnut hapsuja. Pesula korjasi hapsut. Vinouden vuoksi pesula pesi maton uudelleen ja venytti sitä. Asiakkaan mukaan maton alanurkka purkaantui uusintapesussa. Hän vaati pesulaa palauttamaan pesumaksun ja maksamaan maton alareunan 150 euron korjauskulut.

    Pesula oli ottanut matosta kuvia ennen pesua. Niiden perusteella matto oli ollut alun perinkin vino, ja alanurkka oli vaurioitunut jo ennen pesua. Maton tarkastuksessa todettiin, että kudelangat olivat löystyneet kulmasta, ja lankoja oli mennyt poikki. Matossa oli myös kulumajälkiä, ja hapsujen päätkin olivat kuluneet. Kulumajäljet olivat tulleet esiin pesussa, eikä pesula ollut mattoa vahingoittanut.

  • Työ on syytä tarkistaa heti

    Asiakas vei ompelukoneensa huoltoon. Se maksoi 85 euroa. Hän otti koneen seuraavan kerran käyttöön noin kuukauden kuluttua, jolloin hän huomasi, että neulan langanpujottaja oli rikki. Hänen mielestään se oli mennyt rikki huollossa, joten hän vaati huollon hintaa takaisin kokonaan sekä asian hoitamisesta aiheutuneista matkakuluistaan 22 euroa. Liikkeen mukaan huollossa ei ollut koskettu langanpujottajaan eikä se suostunut vaatimuksiin.

    Asiassa ei voitu selvittää, kumman vastuulla ompelukoneen rikkoutuminen oli. Oli mahdollista, että muovinen osa oli mennyt rikki asiakkaan huomaamatta sen jälkeen, kun kone oli palautettu hänelle. Koneen ikä oli noin 30 vuotta, ja huollosta oli kulunut jo aikaa. Hyvitystä ei suositettu.

  • Mahdoton autonkorjaus

    Asiakas vei autonsa renkaanvaihtoon. Työ maksoi 30 euroa. Hän oli pyytänyt myös, että samalla rengaspaineen valvonta kytkettäisiin päälle. Kytkeminen ei kuitenkaan onnistunut, koska korjaamo ei pystynyt nollaamaan laitteillaan rengaspaineen valvontajärjestelmää. Asiakas vaati korjaamolta toisessa liikkeessä tehdyn säädön hintaa, 15:ta euroa, ja lisäksi 40:ää euroa kahden tunnin odotuksesta, jonka aikana korjaamo oli yrittänyt tehdä säätöä.

    Osapuolet olivat sopineet myös rengaspaineen valvontajärjestelmän nollaamisesta. Auton omaa nollausta ei voitu käyttää, eikä korjaamon laitteisto soveltunut asiakkaan auton järjestelmän nollaamiseen. Työstä ei ollut laskutettu. Sen vuoksi asiakkaalla ei ollut oikeutta korvaukseen toisesta liikkeestä tehdystä työstä. Myöskään nollauksen odottelu ei ollut korvattavaa vahinkoa.

  • Pieni korvaus kalliista biljardikepistä

    Asiakas antoi biljardikeppinsä Postin kuljetettavaksi. Hän oli pakannut sen yhtenäiseen pahviputkeen, jonka sisällä keppi oli pakattu solumuoviin. Paketti ja keppi vahingoittuivat kuljetuksessa. Posti maksoi korvauksena 40 euroa ja palautti 9,90 euron postimaksun. Posti vetosi lakiin, jonka mukaan tiekuljetuksissa vastuun enimmäismäärä on 20 euroa kiloa kohden. Asiakas ei tähän tyytynyt. Hän vaati 865 euron korvausta kepistä. Hänestä näytti siltä kuin trukki olisi ajanut kepin päältä.

    Jäi epäselväksi, missä oloissa biljardikeppi oli kuljetuksen aikana vaurioitunut. Kuvista näkyi, että kepin pään lakkapinta oli pahoin vaurioitunut ja osittain kuoriutunut pois. Sen sijaan puuosissa ei kuvissa näkynyt vaurioita, eikä keppi näyttänyt kärsineen merkittäviä rakenteellisia vaurioita. Pahviputki oli painunut osittain kasaan. Keppi oli vaurioitunut postin huolimattomuuden vuoksi, mutta huolimattomuus ei ollut törkeää. Siksi Postin maksama korvaus oli oikea.

  • Huolimaton korjaus

    Asiakas vei 12 vuotta vanhan Peugeot’nsa autokorjaamolle, jossa siihen vaihdettiin jakopäänhihnasarja. Moottori vikaantui noin neljän viikon kuluttua. Moottorin jako oli mennyt sekaisin, minkä vuoksi autossa oli venttiili- ja keinuvipuvaurioita. Korjaamo ja asiakas eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, kenen kuuluisi maksaa noin 4 000 euron korjaus- ja tutkimuskulut. Korjaamon mielestä auton rikkoutumisen oli täytynyt johtua käyttövirheestä.

    Jaon siirtymiselle oli useita mahdollisia syitä: hihnan virheellisyys, asennusvirhe tai ulkopuolinen tekijä. Ulkopuolisen asiantuntijan mukaan hihna oli jätetty liian löysälle, ja tämä oli todennäköisin syy vaurioon. Muista mahdollisista vaurioitumistavoista ei ollut esitetty näyttöä. Asiakas ei kuitenkaan ollut toimittanut korjauslaskua tai korjauskustannusarviota korjauksen hinnasta. Korjaamon oli maksettava korvausta 1 300 euroa.

  • Ammattikoulun korjaus kesti pitkään

    Asiakas vei autonsa tammikuussa ammattikoululle kannentiivisteen korjaukseen. ­Korjauksen kuluessa sovittiin lisätöistä, muun muassa jakoketjun ohjainkiskojen ja vuotavan vesipumpun vaihtamisesta. Jakoketjua ostaja ei halunnut vaihdettavan, koska se tulisi liian kalliiksi. Korjaus valmistui lokakuussa ja maksoi 1 100 euroa. ­Seuraavan vuoden kesäkuussa moottorin jakoketjun havaittiin venyneen. Asiakas vaati ammattikoululta 3 800 euroa korjauksen virheestä ja viivästymisestä.

    Autoon oli sovittu tehtävän muitakin välttämättömiä töitä kuin kannentiivisteen vaihto. Osapuolet eivät olleet sopineet valmistumis­ajasta, ja lisätyöt olivat vaikuttaneet korjauksen kestoon. Ammattikoululla opetustyönä tehtäville korjaustöille ei yleensäkään anneta tarkkoja valmistumisaikoja. Ei ollut näyttöä, että ketjun venyminen olisi johtunut korjaamosta, eikä myöskään viivästyksestä. Kuluttaja ei saanut hyvitystä.

  • Tarkan euron kuntoilija

    Asiakas irtisanoi kuntosalisopimuksen 27.11. Irtisanomisaika oli 30 päivää. Hän sai kuitenkin 1.12. päivätyn laskun, jossa laskutettiin palvelusta 6.1. asti. Asiakas vaati 9,95 euron palautusta ­viivästyskorkoineen. Lasku osui irtisanomisajalle. Kuntosali selvitti, että ehtojen mukaan maksu on tällöin maksettava.

    Kuukauden irtisanomisaika on vastaavan kaltaisissa sopimuksissa tavallinen ja kohtuullinen. Ehto ei myöskään ollut epäselvä, ja ehdot olivat saatavissa yrityksen verkkosivuilta, joilla tilaus oli tehty. Irtisanomisaikana erääntyvä maksu ei ollut kohtuuton sopimusehto, koska aika oli varsin lyhyt, ja sen kuluessa oli vielä mahdollista kuntoilla. Hyvitystä ei tullut.

  • Virheellinen sähköasennus

    Kuluttaja tilasi sähköasennusliikkeeltä pistorasioiden ja kytkimien vaihdon sekä pistorasioiden maadoittamisen. Työ maksoi 1 150 euroa. Kuluttaja ei ollut tyytyväinen: ­maadoitettuja komponentteja oli asennettu ilman maadoitusten kytkemistä, ja työssä oli muitakin virheitä. Hän vaati 745 euroa hinnanalennusta ja vahingonkorvausta. Kuluttaja korjautti virheet kuluttajaneuvonnan ja Tukesin ohjeiden mukaan.

    Sähköasentajalla ei ollut Tukesin mukaan pätevyyttä tekemiinsä sähköasennuksiin. Työn tehnyt asennusliike oli käynyt korjaamassa virheitä, kun kuluttaja oli ilmoittanut niistä sille. Kaikkia virheitä ei kuitenkaan ollut korjattu asianmukaisesti. Asentaja ei myöskään ollut täyttänyt töitä tehdessään viranomaisvaatimuksia. Työlle ei ollut tehty käyttöönottotarkastusta. Tilaajalla oli oikeus 445 euron vahingonkorvaukseen.

  • Epäilyttävä kotimyyjä

    Kuluttajan kotiin tuli konsultti, joka myi internet- ja puhelinliittymien sekä sähkön ja vakuutusten kilpailuttamispalvelua. Myyjä antoi ymmärtää, että palvelusta laskutetaan tulevaisuudessa saatujen säästöjen perusteella. Asiakas hämmästyi, kun hän sai parin viikon päästä 956 euron laskun. Kaiken lisäksi asiakkaalle oli kerrottu, että palvelusta laskutettavat summat olisivat yleensä noin 700 euroa. Kuluttaja vaati maksamiaan rahoja takaisin.

    Myyjä oli ilmoittanut kuluttajalle virheellisesti, ettei kotimyynnin peruutusoikeus koske sopimusta. Tämä rinnastetaan siihen, että peruutusoikeudesta olisi kerrottu ollenkaan, ja tällöin peruutusoikeuden pituus on normaalin 14 vuorokauden sijaan 12 kuukautta. Kuluttaja ei myöskään ollut luopunut peruutusoikeudestaan, vaikka sopimuksessa olikin rasti ruudussa kyseisessä ­kohdassa. Myyjän oli palautettava maksetut rahat.

  • Opas puuttui

    Matkustajat ostivat Thaimaan-matkan. Markkinoinnissa oli mainittu, että paikan päällä olisi suomenkielinen opas. Opas ­kuitenkin sairastui, eikä matkanjärjestäjä saanut sijaista tilalle työlupaongelmien vuoksi. Suomenkielisen oppaan piti olla retkellä Phi Phi -saarelle. Matkustajat jättivät retken väliin oppaan puuttumisen vuoksi. Matkustajat vaativat matkan hinnasta noin 10 prosentin hinnanalennusta eli 245 euroa.

    Matkustajat olivat ilmoittaneet puutteista vasta palattuaan lomalta kotiin. Tällä ei ­kuitenkaan ollut asiassa merkitystä, sillä matkanjärjestäjä oli tiennyt, että opas ­puuttui, eikä puute ollut korjattavissa. Oppaan puuttuminen oikeutti 50 euron ­hinnanalennukseen. Phi Phi -retken osalta matkustajien olisi pitänyt olla yhteydessä matkanjärjestäjään jo matkan aikana.
    Tästä puutteesta ei saanut alennusta.

  • Tuplalasku energiaselvityksestä

    Kuluttajat tilasivat uudisrakennuksen ­energiaselvityksen. He kertoivat tilauksen yhteydessä, että kohteessa oli asuinrakennuksen lisäksi autotalli- ja autokatosyhdistelmä. Yritys ilmoitti hinnaksi 128 euroa. ­Yrityksen pyynnöstä he lähettivät kohteesta vielä julkisivu-, pohja- ja leikkauskuvat ja mainitsivat viestissä puhelimessa saamansa hinnan. Myyjä laskutti asiakkailta 256 euroa. Perusteluna oli, että energia­selvityksessä oli kaksi rakennusta.

    Ostajat olivat sovitusti lähettäneet kohteen piirustukset vielä yritykselle ja vielä maininneet viestissään sovitun hinnan. Kukaan ei ollut sanonut heille, että 128 euroa olisi ollut yhtä rakennusta koskeva hinta. Yritys ei ollut oikaissut kuluttajien käsitystä ­hinnasta, vaikka oli saanut sen tietoonsa. Kuluttajat eivät myöskään olleet antaneet kohteesta virheellistä tietoa. Energiaselvityksestä sai veloittaa vain sovitut 128 euroa.

  • Korjauskelvoton rotisko

    Korjaamo vaihtoi 13 vuotta vanhaan Citroën C5:een jako- ja apulaitehihnat kiristäjineen sekä vesipumpun 580 eurolla. Autolla oli ajettu 282 000 kilometriä. Vajaan vuoden kuluttua apulaitehihna irtosi ja meni jakopään hihnan väliin, jolloin moottori hajosi. Autolla oli tällöin ajettu runsaat 11 000 kilometriä lisää. Kuluttajan mielestä auto hajosi korjaamon virheen takia. Hän vaati korjauksen hintaa ja 50 euron matkakuluja. Autoa ei kannattanut enää korjata.

    Tapahtumaketjun oli aiheuttanut apulaitehihna, mutta irtoamiselle oli useita mahdollisia syitä: hihnan virhe, asennusvirhe, hihnapyörän väliin päässyt vieras esine tai hihnan­kiristimen tai laitteiden vikaantuminen. Mistään näistä ei ollut todisteita. Myöskään työvirhettä tai varaosan vikaa ei voitu osoittaa moottorivian aiheuttajaksi. Korjaamon työssä ei voitu todeta virhettä, joten asiakas jäi ilman korvausta.

  • Äitienpäivälahja jäi käyttämättä

    Asiakas sai äitienpäivänä hierontalahjakortin, joka oli voimassa neljä kuukautta. Heinäkuun alussa hän oli yhteydessä liikkeeseen, mutta sopivia aikoja ei löytynyt. Hieroja oli jäämässä kahden viikon lomalle, ja hän pyysi asiakasta varaamaan ajan ajanvarausjärjestelmästä, josta näkyi aikoja kolme viikkoa eteenpäin. Asiakas sairasteli elo-syyskuussa. Kun hän 16. elokuuta yritti varata aikaa, se ei onnistunut. Lahjakortti vanhentui neljä päivää ennen sopivaa aikaa. Tätä asiakas ei pitänyt reiluna.

    Lahjakortin myyjällä on oikeus määrätä kortin voimassaoloaika. Aika ei saa olla kohtuuttoman lyhyt, mutta neljä kuukautta ei ollut liian lyhyt aika. Asiakkaan vastuulla on huolehtia, että hän käyttää kortin edut sen voimassaoloaikana. Siihen, ettei vapaita aikoja ole välttämättä saatavilla juuri silloin, kun asiakas haluaisi, pitää osata varautua. Tässä tilanteessa asiakas oli ollut liikkeeseen yhteydessä vain kerran ennen kortin vanhentumista. Lahjakortin käyttöaikaa ei suositettu jatkettavaksi.

  • Vanha auto hajosi

    Asiakas vaihdatti autokorjaamolla autonsa jakopään. Samalla korjaamo vaihtoi myös kampiakselin tiivisteen. Kun asiakas oli ajanut autolla noin 2 000 kilometriä korjauksen jälkeen, moottori nakutti ja auton alle valui öljyä. Kampiakselin tiiviste oli vuotanut ja auton moottori mennyt rikki. Moottori piti vaihtaa. Asiakkaan mielestä korjaamo oli tehnyt virheen tiivisteen vaihdossa. Hän vaati korjaamolta auton korjauskuluja, 6 292 euroa.

    Ulkopuolisen lausunnon mukaan tiiviste oli ehjä ja oikein paikoillaan. Akselin ja tiivisteen välissä oli ollut aukko, josta öljy pääsi vuotamaan. Korjaamo esitti syyksi huohotusjärjestelmän jäätymisen. Kampikammiossa oli noussut jäätymisen vuoksi paine, jolloin tiivisteen huullos oli päässyt kääntymään. Autolla oli ajettu yli 200 000 kilometriä, joten kuluvat osat olivat jo käyttöikänsä loppupuolella. Korjaamon arvio vaurion syystä oli uskottava, eikä asiakkaalle suositettu korvausta.

  • Kuka pilasi hiukset?

    Asiakkaan hiukset värjättiin kampaajalla ja niihin kiinnitettiin teippipidennykset, joita myös sävytettiin. Hinta oli 482 euroa. Asiakas vaati myöhemmin kampaamoa palauttamaan maksetun hinnan. Hänestä värjäys oli epäonnistunut ja pidennyksetkin irtosivat. Kampaamon mukaan asiakas oli vastoin ohjeita kastellut hiukset liian pian. Kampaaja tarjoutui kuitenkin laittamaan hiuksiin uuden sävytyksen ja kiinnittämään pidennykset uudelleen. Asiakas vaati 500:aa euroa.

    Se mitä värjäyksestä ja hiusten väristä oli sovittu, jäi epäselväksi. Asiakas ei yksilöinyt, millä tavoin väri oli virheellinen, eikä asiaa voitu selvittää valokuvista. Myöskään pidennysten irtoamisen ajankohta tai syy ei ollut selvitettävissä. Asiakas oli kieltäytynyt kampaamon tarjouksesta tehdä työ uudelleen. Hän oli mennyt toiseen kampaamoon. Lain mukaan yrityksellä on oikeus oikaista virhe, eikä asiakas voi kieltäytyä siitä perusteettomasti. Hyvitystä ei suositettu.

Alkuun