Autoilu

  • Viallinen vesipumppu

    Kuluttaja osti varaosaliikkeestä autoonsa vesipumpun. Pumppu vaihdettiin autoon korjaamolla, samoin jakopäänhihnasarja ja vetonivelen kumi. Vesipumpun laakerit hajosivat noin 20 000 kilometrin ajon jälkeen, ja autoon jouduttiin tekemään 995 euron moottoriremontti. Asiakas vaati korjauskuluja korjaamolta ja vara­osaliikkeeltä. Varaosaliike oli sitä mieltä, että korjaamo oli käyttänyt tiivistys­ainetta asennuksessa virheellisesti. ­Korjaamon mielestä pumpun laakerit ­olivat olleet vialliset.

    Valokuvista oli nähtävissä, että korjaamo oli käyttänyt tiivisteainetta kohtuullisesti. Muoviosat olivat sulaneet, koska laakerit olivat leikkautuneet kiinni ja kuumenneet. Kuvissa näkyi vesipumpun laakerin kuivuneita rasvakokkareita. Jos vika olisi ollut vesipumpun tiivisteessä, olisi jäähdytysneste vuotanut reiän kautta ulos. Uskottavinta oli, että vaurio oli aiheutunut vesipumpun laakerin viasta. Varaosaliikkeen oli korvattava korjauskuluista 800 euroa, koska autolla oli jo ehditty ajaa 20 000 kilometriä.

  • Liian monta hinaajaa

    Kuluttajan matkailuauto suistui ojaan mökkitiellä, eikä sen nostaminen traktorilla onnistunut. Vaarana oli auton kaatuminen ojaan, joten sekä kuluttaja että hänen vaimonsa yrittivät yhtä aikaa tilata hinausautoa. Tilaus onnistui liiankin hyvin: ilmeni, että hinausautoja oli tulossa kaksin kappalein eri firmoista. Kumpikin oli ehtinyt jo lähteä matkaan, kun kuluttaja peruutti toisen tilauksen. Hän sai yritykseltä 248 euron laskun. Tätä hän piti liian suurena ja vaati 140 euron alennusta laskuun.

    Hinausautolle oli kertynyt ajomatkaa reilut 20 kilometriä. Aikaa ajoon oli kulunut 25 minuuttia. Lisäksi autolle oli tehtävä keikan jälkeen tehtävät toimet eli tankkaus ja kytkeminen ylläpitojärjestelmiin. Kuljettajalle oli maksettava tunnin palkka. Lisäksi laskuun oli lisätty taajamaveloitus sekä hälytysraha, koska tilaus oli tehty virka-ajan ulkopuolella. Viikonloppu- ja pyhäveloitus on minimissään yksi tunti. Kuluttajan piti maksaa palvelusta. Alennukseen ei ollut aihetta.

  • Auton huolenpito osoittautui turhaksi

    Auton omistaja solmi autoliikkeen kanssa 3-vuotisen huolenpitosopimuksen. Sopimus kattoi vuodessa 20 000 ajokilometriä ja maksoi 56 euroa kuukaudessa. 5 000 kilometrin ylityksestä perittäisiin lisämaksua ja alituksesta kuluttaja saisi hyvitystä. Auton omistaja myi autonsa noin sopimuksen puolivälissä ja ilmoitti siitä liikkeelle, jolloin sopimus lakkasi. Auton omistaja kuitenkin vaati palautettavaksi 447 euroa, koska auto oli huollettu vain kerran, ja huollon ja auton myyntipäivän välillä hän oli maksanut maksuja tämän verran. Liike ei tähän suostunut.

    Sopimukseen sisältyi kiinteää kuukausimaksua vastaan määräaikaishuoltojen lisäksi tarvittavat korjaukset ja kulutusosien uusimiset. Sopimus ei muutu vastikkeettomaksi siksi, ettei korjattavaa ilmene, tai siksi, ettei määräaikaishuoltoja ehdi tekemään, koska kuluttaja myy auton. Kuluttaja oli saanut sovitun palvelun sopimuksen päättymiseen asti. Mitään sopimusehtojen mukaista maksun alennukseen oikeuttavaa tapahtumaa, esimerkiksi 5 000 kilometrin alittamista, ei ollut tapahtunut. Maksuja ei tarvinnut palauttaa.

  • Vaikeasti löytynyt vika

    Asiakas vei autonsa korjaamolle vaihteistovian selvitykseen. Kytkin ja mekatroniikka säädettiin, mutta vika ei korjaantunut. Tällöin korjaamo totesi, että mekatroniikka oli vaihdettava. Auto vietiin sen myyneen liikkeen korjaamoon, jossa todettiin lopulta, että ­varsinainen vianaiheuttaja oli sisäinen vuoto öljypumpun rungon ja kytkimen välissä. Auto tuli nyt kuntoon. Asiakas vaati ensimmäisen korjaamon 230 euron laskua mitätöitäväksi.

    Auton kuntoon saanut korjaamo oli aluksi tehnyt saman vikadiagnoosin kuin ensimmäinenkin korjaamo. Vasta korjauksen edetessä oli käynyt ilmi, ettei osien vaihto ollut poistanut vikaa. Vianetsinnässä on tyypillistä, että syytä etsitään sulkemalla ensin pois todennäköiset vianaiheuttajat. Poissuljentamenetelmää oli käytetty perustellusti, joten työkustannukset voitiin veloittaa asiakkaalta. Lasku piti maksaa.

  • Kylmä autohalli

    Asunnon ostajat ostivat kaupan yhteydessä autohallipaikan 18 000 eurolla. Ilmeni, ettei hallissa ollut lämmitystä, vaikka myynti­esitteen mukaan piti olla. Ostajat vaativat myyjää rakentamaan kustannuksellaan ­halliin autopaikkakohtaiset, jälkimitatut ja ajastetut sähköpistokkeet. Myyjä ei tähän suostunut vaan totesi, että kauppakirjan liitteenä olevissa rakennuspiirustuksissa todetaan autohallin olevan kylmä. Esite ei ollut kauppakirjan virallinen liite.

    Myyntiesitteen virhe ei tule oikaistuksi sillä, että rakennuspiirustuksissa on oikea tieto. Ostajalla on oikeus luottaa markkinoinnissa annettuihin tietoihin, eikä hänen tarvitse verrata myyntiesitteen tietoja kohteesta annettuihin muihin tietoihin. Virhe olisi voitu oikaista kiinnittämällä nimenomaisesti ostajien huomio asiaan. Myyjän piti maksaa 1 800 euroa hinnanalennusta tai asentaa halliin autopaikkakohtaiset sähköpistokkeet.

  • Puuttuvat murtojäljet

    Kuluttajan auto varastettiin, ja se löytyi palaneena. Omistajan mukaan auton ­avaimet oli varastettu kotoa. Vakuutusyhtiö ei maksanut korvausta, koska kodin ulko-ovessa ei ollut murtojälkiä, kuten korvausehdot edellyttivät. Asiakkaan mielestä vanhasta ovesta saattoi murtautua sisään murtojälkiä jättämättä. Vakuutustarkastaja kertoi, että oven lukkorunko ja lukkopesä olivat ehjät ja tiiviisti kiinni, eikä lukon sisällä olevissa haitoissa ollut väljyyttä.

    Asiakas oli kertonut pitävänsä ulko-ovessa avainta aina kotona ollessaan. Ulos lähtiessään hän tapasi lukita oven. Kuitenkaan lautakunnalla ei ollut varmuutta siitä, oliko ovi jäänyt auki. Vakuutustarkastajan havainnot tukivat sitä, että ovi olisi ollut auki. Mikään ei viitannut murtoon, vaan asiakas oli luultavasti jättänyt oven lukitsematta. Korvausta ei tarvinnut maksaa.

  • Mahdoton autonkorjaus

    Asiakas vei autonsa renkaanvaihtoon. Työ maksoi 30 euroa. Hän oli pyytänyt myös, että samalla rengaspaineen valvonta kytkettäisiin päälle. Kytkeminen ei kuitenkaan onnistunut, koska korjaamo ei pystynyt nollaamaan laitteillaan rengaspaineen valvontajärjestelmää. Asiakas vaati korjaamolta toisessa liikkeessä tehdyn säädön hintaa, 15:ta euroa, ja lisäksi 40:ää euroa kahden tunnin odotuksesta, jonka aikana korjaamo oli yrittänyt tehdä säätöä.

    Osapuolet olivat sopineet myös rengaspaineen valvontajärjestelmän nollaamisesta. Auton omaa nollausta ei voitu käyttää, eikä korjaamon laitteisto soveltunut asiakkaan auton järjestelmän nollaamiseen. Työstä ei ollut laskutettu. Sen vuoksi asiakkaalla ei ollut oikeutta korvaukseen toisesta liikkeestä tehdystä työstä. Myöskään nollauksen odottelu ei ollut korvattavaa vahinkoa.

  • Matkailuauton osa hajosi takuuaikana

    Asiakas osti uuden matkailuauton, joka maksoi 72 250 euroa. Yksi lattialämmitys­elementeistä vikaantui, kun jääkaapin päällä ollut peitelista irtosi ja putosi rikkoen elementin. Vikaa ei voinut korjata. Ostaja vaati kaupan purkua tai 5 000 euron hinnan­alennusta. Hinnanalenuksen lisäksi hän vaati kolmen vuoden huolenpitosopimusta sekä takuuajan pidentämistä kahdesta vuodesta viiteen. Myyjän mielestä asiakas oli syypää peitelistan putoamiseen.

    Auto oli vikaantunut takuuaikana, joten myyjän olisi pitänyt esittää näyttöä siitä, että asiakas oli rikkonut elementin. Kaupan purkamiselle ei kuitenkaan ollut edellytyksiä, sillä vaurioitunut elementti ei estänyt tai rajoittanut auton käyttämistä. Vauriosta ei aiheutunut autolle muuta vahinkoa. Ostajalla oli oikeus 1 000 euron hinnanalennukseen. Vaatimukset takuuajan pidentämisestä ja huolenpitosopimuksesta eivät perustuneet lakiin eikä niitä siten hyväksytty.

  • Huolimaton korjaus

    Asiakas vei 12 vuotta vanhan Peugeot’nsa autokorjaamolle, jossa siihen vaihdettiin jakopäänhihnasarja. Moottori vikaantui noin neljän viikon kuluttua. Moottorin jako oli mennyt sekaisin, minkä vuoksi autossa oli venttiili- ja keinuvipuvaurioita. Korjaamo ja asiakas eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, kenen kuuluisi maksaa noin 4 000 euron korjaus- ja tutkimuskulut. Korjaamon mielestä auton rikkoutumisen oli täytynyt johtua käyttövirheestä.

    Jaon siirtymiselle oli useita mahdollisia syitä: hihnan virheellisyys, asennusvirhe tai ulkopuolinen tekijä. Ulkopuolisen asiantuntijan mukaan hihna oli jätetty liian löysälle, ja tämä oli todennäköisin syy vaurioon. Muista mahdollisista vaurioitumistavoista ei ollut esitetty näyttöä. Asiakas ei kuitenkaan ollut toimittanut korjauslaskua tai korjauskustannusarviota korjauksen hinnasta. Korjaamon oli maksettava korvausta 1 300 euroa.

  • Ammattikoulun korjaus kesti pitkään

    Asiakas vei autonsa tammikuussa ammattikoululle kannentiivisteen korjaukseen. ­Korjauksen kuluessa sovittiin lisätöistä, muun muassa jakoketjun ohjainkiskojen ja vuotavan vesipumpun vaihtamisesta. Jakoketjua ostaja ei halunnut vaihdettavan, koska se tulisi liian kalliiksi. Korjaus valmistui lokakuussa ja maksoi 1 100 euroa. ­Seuraavan vuoden kesäkuussa moottorin jakoketjun havaittiin venyneen. Asiakas vaati ammattikoululta 3 800 euroa korjauksen virheestä ja viivästymisestä.

    Autoon oli sovittu tehtävän muitakin välttämättömiä töitä kuin kannentiivisteen vaihto. Osapuolet eivät olleet sopineet valmistumis­ajasta, ja lisätyöt olivat vaikuttaneet korjauksen kestoon. Ammattikoululla opetustyönä tehtäville korjaustöille ei yleensäkään anneta tarkkoja valmistumisaikoja. Ei ollut näyttöä, että ketjun venyminen olisi johtunut korjaamosta, eikä myöskään viivästyksestä. Kuluttaja ei saanut hyvitystä.

  • Korjauskelvoton rotisko

    Korjaamo vaihtoi 13 vuotta vanhaan Citroën C5:een jako- ja apulaitehihnat kiristäjineen sekä vesipumpun 580 eurolla. Autolla oli ajettu 282 000 kilometriä. Vajaan vuoden kuluttua apulaitehihna irtosi ja meni jakopään hihnan väliin, jolloin moottori hajosi. Autolla oli tällöin ajettu runsaat 11 000 kilometriä lisää. Kuluttajan mielestä auto hajosi korjaamon virheen takia. Hän vaati korjauksen hintaa ja 50 euron matkakuluja. Autoa ei kannattanut enää korjata.

    Tapahtumaketjun oli aiheuttanut apulaitehihna, mutta irtoamiselle oli useita mahdollisia syitä: hihnan virhe, asennusvirhe, hihnapyörän väliin päässyt vieras esine tai hihnan­kiristimen tai laitteiden vikaantuminen. Mistään näistä ei ollut todisteita. Myöskään työvirhettä tai varaosan vikaa ei voitu osoittaa moottorivian aiheuttajaksi. Korjaamon työssä ei voitu todeta virhettä, joten asiakas jäi ilman korvausta.

  • Lisämaksuja autonvuokraan

    Asiakkaat vuokrasivat Espanjasta auton suomalaisen välittäjän kautta. Ehtojen mukaan vuokraus edellytti luottokortille 1 100 euron katevarausta, joka kattoi omavastuun autolle sattuvista vahingoista. ­Paikan päällä vuokrafirma vaati kuitenkin ottamaan lisäksi kalliin vakuutusturvan. Päälle tuli vielä dieselvero ja polttoaineen vakuusmaksu. Kuluttajat vaativat välittäjältä 355 euroa, jonka he olivat mielestään maksaneet liikaa sovittuun nähden.

    Välittäjä oli toimittanut asiakkaille autovuokraamon käyttämät sopimusehdot ja hintatiedot muuttumattomina. Välittäjä oli selvittänyt asiaa vuokraamon kanssa. Vuokraamosta kerrottiin, että kuluttajat ­olivat itse valinneet 1 100 euron vahinkojen omavastuun poistavan vakuutuksen. He eivät olleet vuokrauksen aikana ilmoittaneet tyytymättömyyttään vuokranvälittäjälle tai vuokrausliikkeelle. Asiakkaiden vaatimus rahojen palautuksesta ei ollut perusteltu.

  • Vanha auto hajosi

    Asiakas vaihdatti autokorjaamolla autonsa jakopään. Samalla korjaamo vaihtoi myös kampiakselin tiivisteen. Kun asiakas oli ajanut autolla noin 2 000 kilometriä korjauksen jälkeen, moottori nakutti ja auton alle valui öljyä. Kampiakselin tiiviste oli vuotanut ja auton moottori mennyt rikki. Moottori piti vaihtaa. Asiakkaan mielestä korjaamo oli tehnyt virheen tiivisteen vaihdossa. Hän vaati korjaamolta auton korjauskuluja, 6 292 euroa.

    Ulkopuolisen lausunnon mukaan tiiviste oli ehjä ja oikein paikoillaan. Akselin ja tiivisteen välissä oli ollut aukko, josta öljy pääsi vuotamaan. Korjaamo esitti syyksi huohotusjärjestelmän jäätymisen. Kampikammiossa oli noussut jäätymisen vuoksi paine, jolloin tiivisteen huullos oli päässyt kääntymään. Autolla oli ajettu yli 200 000 kilometriä, joten kuluvat osat olivat jo käyttöikänsä loppupuolella. Korjaamon arvio vaurion syystä oli uskottava, eikä asiakkaalle suositettu korvausta.

  • Auton korjaus epäonnistui

    Kuluttaja vei autonsa korjaamolle, koska se oli hylätty katsastuksessa turvatyynyn vikavalon vuoksi. Korjaamo vaihtoi ohjainpyörän kosketinrullan, mutta merkkivalo paloi edelleen. Korjaamo ei työtilanteen vuoksi ehtinyt korjata autoa enempää. Kuluttaja vei auton toiseen korjaamoon, jossa todettiin ensimmäisen korjaamon asentama ohjainrulla vialliseksi. Se vaihdettiin uudestaan. Kuluttaja vaati ensimmäiseltä korjaamolta maksamaansa korjausta, 830:tä euroa sekä toiselle korjaamolle maksamaansa 320:tä euroa.

    Korjaamo vastaa käyttämiensä osien laadusta siitä riippumatta, saako se korvauksen varaosasta maahantuojalta tai valmistajalta. Ensimmäinen korjaus ei kuitenkaan ollut täysin turha, koska toinen korjaamo oli pystynyt hyödyntämään ensimmäisen korjaamon vianetsinnän tulosta. Siksi 700 euron hinnanalennus ensimmäisestä ­korjauksesta oli riittävä. Toisen korjaamon ­laskun kuluttaja sai maksaa itse, koska ­korjauskuluja olisi tullut joka tapauksessa.

  • Auto kulutti liikaa polttoainetta

    Kuluttaja osti uuden auton, jonka yhdistetyksi polttoaineen kulutukseksi ilmoitettiin esitteessä 5,7 litraa 100 kilometrillä. Kuluttaja alkoi epäillä lukemaa ja mittasi autonsa kulutusta noin vuoden ajan. Tulokseksi hän sai keskimäärin 8,2 litraa 100 kilometrillä. Hänestä lukemia oli vääristelty. Hän oli tehnyt ostopäätöksensä nimenomaan ilmoitetun kulutuksen perusteella. Niinpä hän vaati hinnanalennusta 6 500 euroa tai kulutuksen korjaamista esitteen mukaiseksi.

    Auton kulutukseen vaikuttavat monet seikat, kuten renkaat, ilmastointi ja muut auton varusteet, esimerkiksi lisälämmitin. Näitä ei oteta huomioon testioloissa. Kulutukseen vaikuttaa myös ajotapa. Auto oli tutkittu eikä siinä ollut havaittu teknistä vikaa. ­Kulutuksen ilmoittaminen on tarkoin säädelty, ja viralliset testit on tehtävä EU:n direktiivin ja valtioneuvoston asetuksen määräämällä tavalla. Testit tuottavatkin lähinnä vertailutietoa eri autojen kulutusmääristä, ei tietoa todellisesta kulutuksesta arkikäytössä. Autossa ei ollut virhettä.

  • Riittääkö aito kopio?

    Yksityinen pysäköinninvalvontayritys kirjoitti pysäköintipaikan vuokranneelle asiakkaalle 50 euron valvontamaksun. Asiakas ei hyväksynyt tätä. Hän toimitti kuluttajariitalautakunnalle kaksi valokuvaa, joiden oli tarkoitus osoittaa, että lupa oli ollut näkyvillä. Parkkiyhtiön mukaan luvasta oli ollut tuulilasilla vain kopio, mikä ei riittänyt.

    Pysäköintiehtojen mukaan luvan piti olla näkyvillä tuulilasilla. Ehto luki myös pysäköintilupakortissa. Tästä oli pääteltävissä, että kopio ei kelpaa. Asiakkaan toimittamista valokuvista näkyi, että tuulilasilla oli ollut kopio luvasta, ei aito lupa. ­Valvontamaksu oli aiheellinen.

  • Auto ei käynyt

    Asiakas osti 9 vuotta vanhan pick up -pakettiauton 21  020 eurolla. Matkamittarissa oli 130 000 kilometriä. Auto sammui matkalla myyjältä kotiin. Myyjä korjasi autoa kahdesti, mutta ei löytänyt vikaa, eikä löytänyt tavarantarkastajakaan. Asiakas vaati kaupan purkua korkoineen sekä muita kuluja. Myyjä tarjoutui korjaamaan auton.

    Vika oli olennainen, joten kauppa oli purettava. Myyjä sai kuitenkin vähentää hinnasta asiakkaan hyödyn eli 10 senttiä ajokilometriltä. Tavarantarkastuskulutkin myyjän piti korvata, koska hän oli vaatinut tarkastusta. Tuottokorko oli 0 prosenttia. Lautakuntakäsittelystä koituneita asianajokuluja myyjän ei tarvinnut lain mukaan korvata. Myöskään muita koituneita kuluja ei tarvinnut korvata.

  • Kallista autoilua

    Kolarin ajaneen autoilijan vakuutuksessa oli sijaisautoturva. Auton korjaus kesti 45 päivää, koska varaosien saamisessa oli vaikeuksia. Vakuutusyhtiö korvasi sijaisauton käytöstä vain 19 päivää, joista 9 oli varsinaista korjausaikaa, 7 varaosien odottelua ja 3 pyhäpäivää. Asiakkaan maksettavaksi jäi loput auton vuokrasta eli 1 187 euroa. Se oli hänen mielestään liikaa.

    Asiakkaalle oli heti kerrottu, että vahinko korvataan vakuutuksesta. Hän oli kuitenkin turhaan jäänyt odottamaan korvauspäätöstä ennen korjauksen aloittamista. Näin hän oli aiheuttanut itse osan sijaisauton kuluista. Vakuutusyhtiön päätös oli ehtojen mukainen. Kuluttaja ei saanut lisäkorvausta.

  • Huolimaton korjaus

    Asiakas vei autonsa polttoainesäiliön tyhjennykseen, koska dieselautoon oli tankattu bensiiniä. Asiakas maksoi tyhjennyksestä hinauksineen 475 euroa. Auto ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin. Korjaamolla ei ollut aikaa ryhtyä tutkimaan autoa, joten asiakas vaihtoi korjaamoa. Siellä auto tuli kuntoon. Asiakas vaati ensimmäistä korjaamoa palauttamaan maksetut 475 euroa.

    Korjaamon palveluksessa oli virhe, koska se ei saanut autoa kuntoon. Tällaisesta ei olisi saanut veloittaa mitään. Korjaamo oli ilmoittanut, ettei sillä ollut aikaa vianetsintään, joten se ei voinut vedota siihen, ettei saanut mahdollisuutta korjata vikaa. Asiakkaan piti saada takaisin turhasta työstä maksetut 375 euroa. Sen sijaan hänelle olisi aiheutunut joka tapauksessa hinauksesta omavastuukulut, joten niistä korjaamo ei ollut vastuussa.

  • Kalliita kilometrejä

    Hinausauto vei auton korjaamolle noin kolmen kilometrin päähän 530 eurolla. Autoilijan vakuutusyhtiö korvasi laskusta ensin 250 euroa ja myöhemmin 60 euroa lisää. Vakuutusyhtiön mielestä hinauksen hinta oli kohtuuton. Autoilija vaati hinausliikettä kohtuullistamaan hintaa tai vakuutusyhtiötä korvaamaan hinauksen kokonaan.

    Vakuutusyhtiön mukaan vastaavan hinauksen hinta on tavallisesti 250–300 euroa. Hinta oli siihen nähden noin kaksinkertainen. Myös lautakunta piti hintaa kohtuuttomana. Hinausliikkeellä oli oikeus veloittaa hinauksesta vain 310 euroa.

  • Kalteva turvaistuin

    Kuluttaja osti lapselle kaupasta käytetyn turvaistuimen, telakan ja kaukalon 339 eurolla. Istuimen asento oli liian kalteva, ja nukkuvan lapsen pää retkahti alas. Asiakas oli pyytänyt omaan automerkkiinsä sopivaa istuinta. Myyjä ei ollut kertonut, että siihen saattaisi tarvita lisäosia. Asiakas halusi purkaa kaupan.

    Turvaistuin oli toimiva ja autoon sopiva, ja sen asentaminen onnistui asianmukaisesti. Kaltevuus ei ollut ihanteellinen auton istuinosan kulman takia. Istuimeen oli kuitenkin saatavissa kaulan ympärille laitettavat tyynyt tai lisäkiilat istuinkulman korjaamiseksi. Kaupan purkuun ei ollut perusteita.

  • Näppäilyvirhe toi parkkisakon

    Pysäköintimaksun yhteydessä piti näppäillä auton rekisterinumero, joka tulostui pysäköintilipukkeeseen. Pysäköijä näppäili vahingossa rekisterinumeronsa väärin, siten että kaksi numeroa vaihtoi paikkaa. Hän sai 50 euron valvontamaksun. Pysäköijä ei hyväksynyt tätä, sillä hän oli maksanut pysäköinnistä oikean hinnan.

    Pysäköintimaksu oli maksettu oikean suuruisena ja oikealle maksunsaajalle. Rekisteritunnuksessa tapahtunut näppäilyvirhe oli vähäinen. Siksi 50 euron pysäköintimaksu oli kohtuuton. Maksettu valvontamaksu piti palauttaa.

  • Mystinen bensaostos

    Autoilija asioi bensa-automaatilla. Hänen mukaansa automaatti nieli 50 euron setelin mutta ei antanut polttoainetta eikä palauttanut seteliä. Yrityksen kassalokista ilmeni, että automaattiin oli syötetty vain 10 euron seteli ja auto tankattu sen mukaisesti. Seuraava asiakas oli saanut syötettyä automaattiin setelin ongelmitta.

    Yrityksen selvityksistä ilmeni, että automaattiin oli yritetty syöttää kympin lisäksi jotain muuta, mutta se ei ollut 50 euron seteli. Seuraavan asiakkaan kohdalla automaatti oli toiminut normaalisti. Asiakkaan olisi pitänyt esittää näyttöä automaatin viallisuudesta ja 50 euron menetyksestä. Asiakas jäi ilman vaatimaansa 50:tä euroa.

  • Yllätys auton vuokrauksessa

    Asiakas varasi ja maksoi netissä vuokra-auton Ranskan-matkaansa varten. Ranskassa autoa ei luovutettu hänelle, koska varauksessa käytetyltä luottokortilta ei voitu tehdä 1 600 euron katevarausta. Muut kortit eivät kelvanneet. Kuluttaja vuokrasi auton toisesta paikasta ja vaati vuokraamolta hin­nan­eroa, 121 euroa.

    Katevarauksesta ei mainittu yrityksen verkkosivuilla maksutietojen yhteydessä mitään. Tieto katevarauksesta olisi löytynyt linkin takaa, jossa oli ranskalaisen vuokraamon ehdot. Kuluttajalle olisi kuitenkin pitänyt ilmoittaa katevarauksesta selkeästi. Vieraskielinen linkki ei ollut riittävän selkeä tapa. Yrityksen piti korvata asiakkaalle hinnanero.

  • Kallis vetokoukku

    Asiakas vei autonsa korjaamolle vetokoukun asennukseen. Noin vuoden kuluttua auto sammui kesken ajon. Ilmeni, että takaluukun reunoista oli rikottu muovitulpat asennuksessa. Autoon oli päässyt vettä, jolloin ohjainlaite oli kastunut ja hapettunut. Asiakas vaati korjaamolta yhteensä 1 650 euroa.

    Ohjainlaitteen vioittuminen johtui korjaamon virheestä. Korjaamon piti korvata asiakkaalle ohjainlaitteen korjauskulut, matkakulut ja sijaisauton käyttämisestä aiheutuneet kulut, yhteensä 1 333 euroa. Asianajokuluja ei tarvinnut korvata, koska virheilmoituksen tekemiseen ei tarvita asianajajaa.

  • Rengas oli irti

    Asiakas vaihdatti autoonsa renkaat. Kun hän ajoi autolla seuraavan kerran, vasemmasta etupyörästä kuului kolinaa. Hän lähti ajamaan korjaamolle, jolloin pyörä irtosi ja auto vahingoittui. Korjauksesta jäi vakuutuskorvauksen jälkeen asiakkaan maksettavaksi 733 euroa. Asian selvittämiseen kului aikaa ja rahaa, ja auto oli pois käytöstä 26 päivää. Yhteensä asiakas vaati korjaamolta 1 297 euroa.

    Renkaiden kiinnityspulttien todettiin olevan vanteisiin sopimattomat. Vahinko oli siis korjaamon syytä, ja sen piti korvata vahinko. Vikaa oli myös asiakkaassa, koska tämä oli ajanut autolla, vaikka oli kuullut kolinaa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää, että autolla ajaminen voi aiheuttaa ison lisävahingon. Korvattavan vahingon määrä soviteltiin 500 euroon.

  • Sitova tarjous

    Autokorjaamo antoi korjaustyöstä 450 euron tarjouksen. Kävi ilmi, ettei korjaamo saisikaan osaa, jonka perusteella tarjous oli laskettu. Korjaus maksaisi paljon enemmän, joten korjaamo perui tarjouksensa. Asiakas teetti työn toisessa korjaamossa. Lasku oli 1 150 euroa. Asiakas vaati 700 euron hinnaneroa ensimmäiseltä korjaamolta.

    Korjaamo olisi voinut selvittää osien saatavuuden ennen tarjouksen antamista. Sopimus oli sitova, koska asiakas oli hyväksynyt tarjouksen. Korjaamon piti korvata hinnanero, mutta vain 655 euroa, sillä sopimuksen mukaan hinta sai ylittyä 10 prosentilla.

  • Taitamaton korjaamo

    Asiakas asennutti autoonsa vetokoukun, minkä jälkeen multimedianäyttö ja takavalot lakkasivat toimimasta. Korjaamo ei saanut niitä kuntoon, joten omistaja vei auton toiseen korjaamoon. Hän vaati vetokoukkuasentajalta korjauskuluja, 200 euroa menetetystä työajasta sekä 500 euroa käyttöhyödyn menetyksestä.

    Todennäköisesti johdot oli kytketty korjaamolla väärin, joten korjaamon piti korvata korjauskuluista 700 euroa. Kuukauden käyttöhyödyn menetyksestä piti korvata 500 euroa. Menetetystä työajasta korvausta ei tullut, sillä palkan menetyksestä ei ollut näyttöä, ja asia olisi hoitunut työajan ulkopuolellakin.

  • Vanha auto hajosi

    Asiakas osti 8 060 eurolla Audi Quattro -henkilöauton, joka oli otettu ensi kertaa käyttöön vuonna 1999. Matkamittarissa oli 173 000 kilometriä. Sylinterinkansi, turbo-
    ahdin ja pakosarja vikaantuivat, kun asiakas oli ajanut noin 5 000 kilometriä. Korjaus olisi maksanut ainakin 4 000 euroa. Autosta oli myös hävinnyt jäähdytysnestettä heti kaupanteon jälkeen. Myyjä tarjoutui maksamaan korjauksesta 1 500 euroa.

    Autossa ilmeni kallis korjaustarve pian kaupanteon jälkeen. Oli uskottavaa, että jäähdytysnestettä oli hävinnyt heti auton luovutuksesta alkaen. Ostaja ei ollut vaikuttanut vikaantumiseen, ja virhe oli olennainen. Kauppa oli purettava ja kauppahinta palautettava. Ostaja oli kuitenkin saanut auton käytöstä hyötyä, joten myyjä sai vähentää palautettavasta kauppahinnasta 10 senttiä kilometriltä.

  • Moottori tiensä päässä

    Kuluttaja osti 26 vuotta vanhan perämoottorin 1 750 eurolla. Sylinteri leikkasi kiinni jo ensimmäisellä ajokerralla. Myyjän mielestä moottorissa ei ollut vikaa. Se oli huollettu ennen myyntiä merkkiliikkeessä. Ostajalla oli kuitenkin korjaamon lausunto, joka viittasi siihen, että moottorissa oli ollut jo valmiiksi sylinterin vaurio.

    Korjaamon lausunto ei tukenut myyjän käsitystä, että moottoria olisi käytetty väärin. Moottori oli rikkoutunut pian käyttöönoton jälkeen. Se oli ollut iästään huolimatta kallis, joten ostaja saattoi odottaa siltä pidempää käyttöikää. Vanhaa moottoria ei kannattanut korjata, joten ostajalla oli oikeus purkaa kauppa.

Alkuun