Autoilu

  • Huolto viivästyi, jakoketju vikaantui

    Kuluttaja osti runsaat kolme vuotta vanhan, 72 000 kilometriä ajetun Nissan Qashqai -henkilöauton 19 800 eurolla. Vähän yli kahden vuoden ja noin 30 000 kilometrin ajon jälkeen jakoketjun kiristimessä todettiin vikaa. Jakoketjusarjan vaihtamisesta koitui 1 350 euron kustannukset. Kuluttaja vaati myyjältä 1 339,50 euron korvausta, koska jakoketju on huoltovapaa osa, ja sen pitäisi kestää auton koko käyttöiän. Jakoketjulle ei ole määritelty vaihto- tai huoltoväliä. Kuluttajan mielestä sillä, että auton yksi huolto oli laiminlyöty, ei ollut merkitystä.

    Auto oli huollettu noin kahdeksan kuukautta myöhässä. Huollossa autoon vaihdetaan moottoriöljy, ja jakoketju ja ketjunkiristin toimivat öljynpaineella. Voiteluöljyn laadulla on merkitystä. Öljyn laatu ja ominaisuudet heikkenevät ikääntyessään, mikä vaikuttaa jakoketjun ja kiristimen toimintaan. Myyjä ei ollut vastuussa auton rikkoutumisesta huoltovälin merkittävän ylittymisen vuoksi.

  • Ihmissilmät tarpeen tien päällä

    Kuluttaja osti uuden auton 29 500 eurolla. Autossa oli liikennemerkkejä tunnistava kamerajärjestelmä (RSA). Järjestelmä ei tunnistanut aina nopeusrajoituskylttejä oikein, vaan ilmoitti karttapohjassa olevan nopeuden. Kuluttaja vaati myyjäliikkeeltä järjestelmän korjausta tai 1 500 euroa hinnanalennusta. Myyjän mukaan auton käyttöohjekirjassakin oli kerrottu, että järjestelmä hakee tietoja pääasiassa karttapohjaan tallennetuista tiedoista, jotka eivät ole reaaliaikaisia. Kameran havainnot täydentävät tietoja.

    Selvää oli, että auton kamerajärjestelmä näytti ajoittain virheellistä nopeusrajoitusta. Järjestelmä tukeutuu ensisijaisesti karttapalvelun tietoihin nopeusrajoituksesta. Järjestelmä ei ollut viallinen, vaan kyse oli ajoneuvon ominaisuudesta. Tästä oli kerrottu myös auton käyttö­ohjekirjassa, joten asian olisi pitänyt olla kuluttajan tiedossa. Aihetta korjaukseen tai hinnanalennukseen ei ollut.

  • Huolimaton kuski

    Kuluttaja vuokrasi pakettiauton vuorokaudeksi. Hän kolaroi auton parvekkeen tukipilariin. Vuokraamo vaati häneltä sopimusehtojen mukaista 1 500 euron omavastuuta, koska auton korjaus maksaisi enemmän kuin 1 500 euroa. Kuluttaja piti vaatimusta epäilyttävänä, koska ei pyynnöistään huolimatta saanut korjauskustannusarviota.

    Kuluttaja oli kolaroinut auton huolimattomuuttaan. Sopimuksen mukaan omavastuu kuluttajan aiheuttamista vahingoista oli 1 500 euroa, jos korjaus maksaisi tätä enemmän. Vuokraamo ei hankkinut kustannusarviota heti, koska auto oli aiemman sopimuksen perusteella liisattu toisaalle pidemmäksi aikaa. Auto korjattiin noin puolen vuoden kuluttua, ja kulut olivat 2 140 euroa. Korjauskulut ylittivät sovitun omavastuun, joten kuluttajan oli maksettava omavastuu. Hänen epäilyksensä siitä, että vakuutusyhtiö olisi maksanut omavastuun vuokraamolle, eivät pitäneet paikkaansa.

  • Vanhaa autoa on korjattava

    Kuluttaja vei 20 vuotta vanhan autonsa korjaamolle ohjaustehostimen vian vuoksi. Korjaamo vaihtoi autoon ohjaustehostimen pumpun hiukan yli 200 eurolla. Pumpun letku jouduttiin myöhemmin vaihtamaan, koska se oli kulunut. Lisäksi kuluttaja epäili, oliko pumppua edes vaihdettu, koska laskussa ei lukenut ”pumppu” tai ”ohjaustehostimen pumppu”, ainoastaan varaosanumero. Kuluttaja vaati korjaamolta 130 euroa: ylimääräiset matkakulut 50 euroa, ohjaustehostimen öljystä 20 euroa sekä pumpun letkusta 60 euroa.

    Uskottavaa oli, että letku oli alkanut vuotaa, koska uusi pumppu oli voimakkaampi kuin entinen ja letku oli auton ikäinen eli 20-vuotias. Kuluttajalle ei tästä ollut aiheutunut ylimääräisiä kuluja, koska korjaamo olisi laskuttanut letkun hinnan, jos se olisi vaihdettu samalla kuin pumppu. Kuluttajan epäilykset siitä, että pumppua ei olisi vaihdettu tai pumppu olisi vaihdettu vanhaan osaan, osoittautuivat vääriksi. Korjaamo esitti tilausvahvistuksen varaosaliikkeeltä. Sen mukaan korjaamo oli tilannut sieltä kuluttajan autoon sopivan pumpun. Näin ollen kuluttaja ei saanut vaatimiaan korvauksia.

  • Vuotava asennussarja

    Kuluttaja osti BMW:hen tarvikeosana letkulämmittimen asennussarjan 115 eurolla. Asennussarja oli samanmerkkinen kuin käytettynä ostetussa autossa ennestään ollut asennussarja, joka vuoti. Uusikin asennussarja vuoti, sillä letkuosa oli kaksi millimetriä pienempi kuin alkuperäinen merkkiosa. Kuluttaja joutui hankkimaan erillisen sovitinpalan ja maksamaan sen asennuksen. Lisäksi rahaa meni ylimääräisiin jäähdytysnesteisiin ennen kuin vuoto saatiin tukituksi. Kuluttaja vaati varaosan myyjältä korvausta 111 euroa.

    Auto oli ostettu käytettynä, eikä ollut tietoa, miten autoa oli korjattu ennen kauppaa. Ilmeisesti auton lämmitysletkujen koko ei vastannut alkuperäistä. Autossa oli nähtävästi jossain vaiheessa asennettu lämmitin väärään paikkaan tai lämmitin oli vaihdettu tarvikeosaan tai autossa oli jokin tekninen eroavaisuus alkuperäiseen varusteluun nähden. Nämä asiat eivät olleet varaosan myyjän tai maahantuojan vastuulla, eikä kuluttaja saanut vaatimiaan korvauksia.

  • Parkkisovellus paikansi väärin

    Kuluttaja pysäköi työhön mennessään autonsa rautatieaseman parkkipaikalle ja maksoi pysäköinnin, 18,39 euroa, ParkMan-sovelluksella. Palatessaan töistä hän huomasi saaneensa yksityisen pysäköintivirhemaksun. Pysäköintisovelluksen GPS oli paikantanut hänet rautatieaseman sijasta viereiseen kadunvarteen, joka oli kaupungin aluetta. Kuluttaja ei hyväksynyt virhemaksua, koska hän oli varmasti paikantanut itsensä ja autonsa oikein. Hänen mielestään teknisten sovellusten pitäisi olla aukottomia eikä niiden virheitä voi jättää kuluttajan maksettavaksi.

    Kuluttaja oli erehdyksessä maksanut pysäköintimaksun väärällä aluenumerolla, minkä vuoksi valvoja ei ollut voinut yhdistää maksua kuluttajan autoon. Koska maksu oli kohdentunut väärälle maksunsaajalle, ei valvontayhtiö ollut saanut kuluttajan pysäköinnistä maksua. ParkManin käyttöehdoissa ilmoitetaan selvästi, että pysäköintimaksun määrittäminen oikealle alueelle on sovelluksen käyttäjän vastuulla. Pysäköijän on tarkistettava ennen pysäköinnin maksamista, että sovellus on paikantanut hänet oikein. Pysäköintivirhemaksu aiheellinen.

  • Koirankarvoja autossa

    Kuluttaja vuokrasi auton siksi ajaksi, kun hänen oma autonsa oli korjaamolla. Kun hän oli palauttanut vuokra-auton, hän sai vuokraamolta 150 euron laskun auton siivouksesta ja otsonoinnista. Vuokraamon mukaan otsonointia oli tarvittu, koska autossa oli ollut koirankarvoja. Vuokraajan mielestä siivouskulut olivat ylimitoitettuja. Koirankarvat olivat tippuneet koiranhäkistä, jonka kuluttaja oli siirtänyt vuokra-autoon korjaamolla olevasta autostaan. Koira ei ollut ollut vuokra-autossa, koska se ei olisi mahtunut sinne kunnolla. Kuluttajan mielestä 50 euroa olisi ollut sopiva maksu siivouksesta.

    Valokuvista oli nähtävissä, että auto oli ollut siivouksen tarpeessa. Autovuokraamo oli myös toimittanut kuvan auton peiliin kiinnitetystä ilmoituksesta, jonka mukaan autossa ei saa tupakoida tai kuljettaa eläimiä. Ilmoituksen mukaan tupakoinnista tai eläinten kuljettamisesta johtuvasta siivouksesta peritään 150 euroa. Kuluttaja oli siis tiennyt eläinten kuljetuksen kiellosta ja siivouksesta perittävästä hinnasta. Vuokraamo ei kuitenkaan ollut toimittanut mitään selvitystä sille tosiasiassa aiheutuneista siivouskustannuksista tai siitä, olivatko ne todella olleet 150 euroa. Kohtuullisena korvauksena siivouksesta pidettiin 50 euroa.

  • Ajotunnit alkoivat kaduttaa

    Kuluttaja osti netistä lahjakortin, jolla sai autokoulusta viisi ajotuntia ja auton ajokokeeseen. Hinta oli 259 euroa. Hän soitteli ja sähköpostitteli autokouluun, joka ehdotti aikoja ajotunneille. Epäselväksi jäi, sovittiinko tuntien ajankohdasta lopullisesti. Kuluttaja halusi kuitenkin peruuttaa lahjakortin viiden päivän kuluttua sen ostamisesta. Kymmenen päivän kuluttua hän ilmoitti, ettei halunnutkaan tunteja. Autokoulu veloitti kuluja 31 euroa. Lahjakortin myyjä kieltäytyi palauttamasta lahjakortin hintaa ilman autokoulun suostumusta.

    Kuluttajalla oli oikeus peruuttaa netistä ostetun lahjakortin kauppa, sillä etämyynnissä peruutusaika on 14 päivää. Se, että lahjakortin koodi oli jo aktivoitu ja lahjakortin myyjän mielestä otettu siten käyttöön, ei vaikuttanut peruutusoikeuteen. Lahjakortin hinta oli palautettava, ja kuluttaja sai peruuttaa sovitut ajotunnit. Autokoululle ei ollut aiheutunut kuluja, koska ajo-opetusta ei ollut vielä annettu. Tavallisesta asiakaspalvelusta ei sovi veloittaa. Myös 31 euroa oli palautettava.

  • Vanteet eivät sopineet autoon

    Kuluttaja osti noin 25 000 eurolla käytetyn auton, jolla oli ajettu 115 000 kilo­metriä. Kauppaan kuului kesärenkaat vanteineen. Kun kuluttaja vei auton talven jälkeen renkaanvaihtoon, huomattiin, että vanteet eivät sovi autoon. Kuluttaja yritti soittaa myyjälle, mutta ei saanut tätä kiinni. Niinpä hän osti itse uudet renkaat ja vanteet 1 310 eurolla. Myyjältä hän vaati 982,50 euroa eli 75 prosenttia hinnasta. Myyjä piti kuluttajan vaatimusta liian suurena. Hän olisi kuulemma saanut tehtyä hankinnan paljon halvemmalla.

    Renkaat ja vanteet olivat kuuluneet kauppaan, ja niiden piti olla autoon sopivat. Auto oli jo renkaanvaihdossa, kun virhe huomattiin. Kuluttaja ei saanut myyjää kiinni sopiakseen, mitä renkaiden kanssa tehdään. Niinpä hänellä oli oikeus ostaa renkaat ja vanteet omatoimisesti, ja myyjän piti korvata tästä aiheutunut vahinko. Korvauksen määrässä otettiin huomioon hankintahinnan lisäksi auton ikä ja ajomäärä. Renkaidenhan ei ollut sovittu olevan uudet. Lisäksi vanhat vanteet jäivät kuluttajalle. Oikea korvaus oli 500 euroa.

  • Taksi väärässä osoitteessa

    Asiakkaat tilasivat taksin ja antoivat välityskeskukselle väärän osoitteen. Taksi huristeli paikalle, mutta asiakkaita ei näkynyt missään. Kuljettaja odotteli aikansa turhaan ja lähti pois. Taksiyritys lähetti välityskeskuksen neuvomana asiakkaille 70,40 euron laskun 30 kilometrin turhasta ajosta, odotusajasta ja laskutus­lisästä. Asiakkaiden mielestä lasku oli liian suuri. Heidän mielestään oikea korvaus olisi korkeintaan menetetty työaika, arviolta 20 minuuttia, joka hinnaston mukaan olisi noin 16 euroa.

    Taksiyrityksen mielestä asia oli jo sovittu asiakkaan kanssa niin, että asiakkaat maksavat puolet laskusta eli 35 euroa. Asiakkaat puolestaan kiistivät, että asia olisi sovittu. Taksiyritys ei voinut todistaa sovintoa. Taksiyritys oli kuitenkin edelleen valmis sopimaan asian 35 euron korvauksella. Vahinko ei ollut ainakaan pienempi kuin 35 euroa, kun otettiin huomioon ajon määrä, odotusaika ja se, että yritykselle oli koitunut kuluja asian selvittämisestä ja laskun laatimisesta. Kuluttajien piti maksaa yritykselle 35 euroa.

  • Polkupyörät irtosivat

    Asiakas osti autoon polkupyörätelineen. Hän kiinnitti siihen kolme pyörää ja lähti ajamaan. Moottoritiellä 15 kilometrin ­jälkeen telineen kiinnitysholkki irtosi. Pyörät pysyivät kyydissä, mutta auto vahingoittui. Sen takalasi jouduttiin vaihtamaan, takaluukun lommot korjaamaan, takaluukku maalaamaan uudelleen ja rekisterikilven kiinnitys korjaamaan. Lisäksi kuluttaja joutui vuokraamaan auton korjauksen ajaksi. Hän vaati ­telineen myyjältä ja maahantuojalta ­korvausta yhteensä 2 369 euroa.

    Teline ei ollut irronnut autosta vaan kuorma telineestä. Tähän oli vaikuttanut pyörien sijoittelu sekä se, ettei kuluttaja ollut käyttänyt runkoadapteria eikä varmistanut pyörien kiinnitystä kiristyshihnalla. Asiakkaan toimittamassa kuvassa näkyi, että uloin pyörä oli kiinni vain etupäästä. Ohjeessa oli neuvottu käyttämään runkoadapteria, jos kiinnitettävä pyörä ei ole runkopyörä. Yhdessä pyörässä sitä olisi pitänyt käyttää. Asiakas ei ollut noudattanut selkeitä käyttöohjeita, joten vahinko oli hänen itsensä aiheuttama. Korvausta ei tullut.

  • Vinkuvat jarrut

    Kuluttaja osti uuden henkilöauton runsaalla 31 000 eurolla. Pian kaupanteon jälkeen hän valitti myyjälle jarrujen vinkumisesta. Autoon vaihdettiin etu- ja takajarrupalat sekä takajarrusatula, mutta ääni häiritsi kuluttajaa edelleen. Maahantuoja tutki autoa asentamalla mikrofonit jarruihin, sillä ääntä oli muutoin vaikea kuulla. Autoon vaihdettiin vielä kerran etujarrupalat ja -levyt sekä etujarrusatula. Kuluttaja ei ollut tyytyväinen ja vaati kaupan purkua. Hän ei olisi ostanut autoa, jos hänelle olisi kerrottu jarrujen äänestä.

    Etujarruista kuului kevyesti jarrutettaessa vaimeaa ääntä. Vastaavaa ääntä ei kuulu kaikista autoista, vaan se koski nimenomaan kuluttajan ostamaa automallia. Tämän osoittivat maahantuojan tekemät testiajotkin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut niin poikkeuksellinen ääni, että auto olisi poikennut siitä, mitä kuluttaja oli voinut siltä odottaa. Jarruissa ei ollut osoitettu olevan varsinaista vikaa. On tavallista, että auton jarruista saattaa kuulua vinkuvaa ääntä tietyissä olosuhteissa ja tietyllä jarrutustavalla. Oikeutta kaupan purkuun ei ollut.

  • Viallinen vesipumppu

    Kuluttaja osti varaosaliikkeestä autoonsa vesipumpun. Pumppu vaihdettiin autoon korjaamolla, samoin jakopäänhihnasarja ja vetonivelen kumi. Vesipumpun laakerit hajosivat noin 20 000 kilometrin ajon jälkeen, ja autoon jouduttiin tekemään 995 euron moottoriremontti. Asiakas vaati korjauskuluja korjaamolta ja vara­osaliikkeeltä. Varaosaliike oli sitä mieltä, että korjaamo oli käyttänyt tiivistys­ainetta asennuksessa virheellisesti. ­Korjaamon mielestä pumpun laakerit ­olivat olleet vialliset.

    Valokuvista oli nähtävissä, että korjaamo oli käyttänyt tiivisteainetta kohtuullisesti. Muoviosat olivat sulaneet, koska laakerit olivat leikkautuneet kiinni ja kuumenneet. Kuvissa näkyi vesipumpun laakerin kuivuneita rasvakokkareita. Jos vika olisi ollut vesipumpun tiivisteessä, olisi jäähdytysneste vuotanut reiän kautta ulos. Uskottavinta oli, että vaurio oli aiheutunut vesipumpun laakerin viasta. Varaosaliikkeen oli korvattava korjauskuluista 800 euroa, koska autolla oli jo ehditty ajaa 20 000 kilometriä.

  • Liian monta hinaajaa

    Kuluttajan matkailuauto suistui ojaan mökkitiellä, eikä sen nostaminen traktorilla onnistunut. Vaarana oli auton kaatuminen ojaan, joten sekä kuluttaja että hänen vaimonsa yrittivät yhtä aikaa tilata hinausautoa. Tilaus onnistui liiankin hyvin: ilmeni, että hinausautoja oli tulossa kaksin kappalein eri firmoista. Kumpikin oli ehtinyt jo lähteä matkaan, kun kuluttaja peruutti toisen tilauksen. Hän sai yritykseltä 248 euron laskun. Tätä hän piti liian suurena ja vaati 140 euron alennusta laskuun.

    Hinausautolle oli kertynyt ajomatkaa reilut 20 kilometriä. Aikaa ajoon oli kulunut 25 minuuttia. Lisäksi autolle oli tehtävä keikan jälkeen tehtävät toimet eli tankkaus ja kytkeminen ylläpitojärjestelmiin. Kuljettajalle oli maksettava tunnin palkka. Lisäksi laskuun oli lisätty taajamaveloitus sekä hälytysraha, koska tilaus oli tehty virka-ajan ulkopuolella. Viikonloppu- ja pyhäveloitus on minimissään yksi tunti. Kuluttajan piti maksaa palvelusta. Alennukseen ei ollut aihetta.

  • Auton huolenpito osoittautui turhaksi

    Auton omistaja solmi autoliikkeen kanssa 3-vuotisen huolenpitosopimuksen. Sopimus kattoi vuodessa 20 000 ajokilometriä ja maksoi 56 euroa kuukaudessa. 5 000 kilometrin ylityksestä perittäisiin lisämaksua ja alituksesta kuluttaja saisi hyvitystä. Auton omistaja myi autonsa noin sopimuksen puolivälissä ja ilmoitti siitä liikkeelle, jolloin sopimus lakkasi. Auton omistaja kuitenkin vaati palautettavaksi 447 euroa, koska auto oli huollettu vain kerran, ja huollon ja auton myyntipäivän välillä hän oli maksanut maksuja tämän verran. Liike ei tähän suostunut.

    Sopimukseen sisältyi kiinteää kuukausimaksua vastaan määräaikaishuoltojen lisäksi tarvittavat korjaukset ja kulutusosien uusimiset. Sopimus ei muutu vastikkeettomaksi siksi, ettei korjattavaa ilmene, tai siksi, ettei määräaikaishuoltoja ehdi tekemään, koska kuluttaja myy auton. Kuluttaja oli saanut sovitun palvelun sopimuksen päättymiseen asti. Mitään sopimusehtojen mukaista maksun alennukseen oikeuttavaa tapahtumaa, esimerkiksi 5 000 kilometrin alittamista, ei ollut tapahtunut. Maksuja ei tarvinnut palauttaa.

  • Vaikeasti löytynyt vika

    Asiakas vei autonsa korjaamolle vaihteistovian selvitykseen. Kytkin ja mekatroniikka säädettiin, mutta vika ei korjaantunut. Tällöin korjaamo totesi, että mekatroniikka oli vaihdettava. Auto vietiin sen myyneen liikkeen korjaamoon, jossa todettiin lopulta, että ­varsinainen vianaiheuttaja oli sisäinen vuoto öljypumpun rungon ja kytkimen välissä. Auto tuli nyt kuntoon. Asiakas vaati ensimmäisen korjaamon 230 euron laskua mitätöitäväksi.

    Auton kuntoon saanut korjaamo oli aluksi tehnyt saman vikadiagnoosin kuin ensimmäinenkin korjaamo. Vasta korjauksen edetessä oli käynyt ilmi, ettei osien vaihto ollut poistanut vikaa. Vianetsinnässä on tyypillistä, että syytä etsitään sulkemalla ensin pois todennäköiset vianaiheuttajat. Poissuljentamenetelmää oli käytetty perustellusti, joten työkustannukset voitiin veloittaa asiakkaalta. Lasku piti maksaa.

  • Kylmä autohalli

    Asunnon ostajat ostivat kaupan yhteydessä autohallipaikan 18 000 eurolla. Ilmeni, ettei hallissa ollut lämmitystä, vaikka myynti­esitteen mukaan piti olla. Ostajat vaativat myyjää rakentamaan kustannuksellaan ­halliin autopaikkakohtaiset, jälkimitatut ja ajastetut sähköpistokkeet. Myyjä ei tähän suostunut vaan totesi, että kauppakirjan liitteenä olevissa rakennuspiirustuksissa todetaan autohallin olevan kylmä. Esite ei ollut kauppakirjan virallinen liite.

    Myyntiesitteen virhe ei tule oikaistuksi sillä, että rakennuspiirustuksissa on oikea tieto. Ostajalla on oikeus luottaa markkinoinnissa annettuihin tietoihin, eikä hänen tarvitse verrata myyntiesitteen tietoja kohteesta annettuihin muihin tietoihin. Virhe olisi voitu oikaista kiinnittämällä nimenomaisesti ostajien huomio asiaan. Myyjän piti maksaa 1 800 euroa hinnanalennusta tai asentaa halliin autopaikkakohtaiset sähköpistokkeet.

  • Puuttuvat murtojäljet

    Kuluttajan auto varastettiin, ja se löytyi palaneena. Omistajan mukaan auton ­avaimet oli varastettu kotoa. Vakuutusyhtiö ei maksanut korvausta, koska kodin ulko-ovessa ei ollut murtojälkiä, kuten korvausehdot edellyttivät. Asiakkaan mielestä vanhasta ovesta saattoi murtautua sisään murtojälkiä jättämättä. Vakuutustarkastaja kertoi, että oven lukkorunko ja lukkopesä olivat ehjät ja tiiviisti kiinni, eikä lukon sisällä olevissa haitoissa ollut väljyyttä.

    Asiakas oli kertonut pitävänsä ulko-ovessa avainta aina kotona ollessaan. Ulos lähtiessään hän tapasi lukita oven. Kuitenkaan lautakunnalla ei ollut varmuutta siitä, oliko ovi jäänyt auki. Vakuutustarkastajan havainnot tukivat sitä, että ovi olisi ollut auki. Mikään ei viitannut murtoon, vaan asiakas oli luultavasti jättänyt oven lukitsematta. Korvausta ei tarvinnut maksaa.

  • Mahdoton autonkorjaus

    Asiakas vei autonsa renkaanvaihtoon. Työ maksoi 30 euroa. Hän oli pyytänyt myös, että samalla rengaspaineen valvonta kytkettäisiin päälle. Kytkeminen ei kuitenkaan onnistunut, koska korjaamo ei pystynyt nollaamaan laitteillaan rengaspaineen valvontajärjestelmää. Asiakas vaati korjaamolta toisessa liikkeessä tehdyn säädön hintaa, 15:ta euroa, ja lisäksi 40:ää euroa kahden tunnin odotuksesta, jonka aikana korjaamo oli yrittänyt tehdä säätöä.

    Osapuolet olivat sopineet myös rengaspaineen valvontajärjestelmän nollaamisesta. Auton omaa nollausta ei voitu käyttää, eikä korjaamon laitteisto soveltunut asiakkaan auton järjestelmän nollaamiseen. Työstä ei ollut laskutettu. Sen vuoksi asiakkaalla ei ollut oikeutta korvaukseen toisesta liikkeestä tehdystä työstä. Myöskään nollauksen odottelu ei ollut korvattavaa vahinkoa.

  • Matkailuauton osa hajosi takuuaikana

    Asiakas osti uuden matkailuauton, joka maksoi 72 250 euroa. Yksi lattialämmitys­elementeistä vikaantui, kun jääkaapin päällä ollut peitelista irtosi ja putosi rikkoen elementin. Vikaa ei voinut korjata. Ostaja vaati kaupan purkua tai 5 000 euron hinnan­alennusta. Hinnanalenuksen lisäksi hän vaati kolmen vuoden huolenpitosopimusta sekä takuuajan pidentämistä kahdesta vuodesta viiteen. Myyjän mielestä asiakas oli syypää peitelistan putoamiseen.

    Auto oli vikaantunut takuuaikana, joten myyjän olisi pitänyt esittää näyttöä siitä, että asiakas oli rikkonut elementin. Kaupan purkamiselle ei kuitenkaan ollut edellytyksiä, sillä vaurioitunut elementti ei estänyt tai rajoittanut auton käyttämistä. Vauriosta ei aiheutunut autolle muuta vahinkoa. Ostajalla oli oikeus 1 000 euron hinnanalennukseen. Vaatimukset takuuajan pidentämisestä ja huolenpitosopimuksesta eivät perustuneet lakiin eikä niitä siten hyväksytty.

  • Huolimaton korjaus

    Asiakas vei 12 vuotta vanhan Peugeot’nsa autokorjaamolle, jossa siihen vaihdettiin jakopäänhihnasarja. Moottori vikaantui noin neljän viikon kuluttua. Moottorin jako oli mennyt sekaisin, minkä vuoksi autossa oli venttiili- ja keinuvipuvaurioita. Korjaamo ja asiakas eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, kenen kuuluisi maksaa noin 4 000 euron korjaus- ja tutkimuskulut. Korjaamon mielestä auton rikkoutumisen oli täytynyt johtua käyttövirheestä.

    Jaon siirtymiselle oli useita mahdollisia syitä: hihnan virheellisyys, asennusvirhe tai ulkopuolinen tekijä. Ulkopuolisen asiantuntijan mukaan hihna oli jätetty liian löysälle, ja tämä oli todennäköisin syy vaurioon. Muista mahdollisista vaurioitumistavoista ei ollut esitetty näyttöä. Asiakas ei kuitenkaan ollut toimittanut korjauslaskua tai korjauskustannusarviota korjauksen hinnasta. Korjaamon oli maksettava korvausta 1 300 euroa.

  • Ammattikoulun korjaus kesti pitkään

    Asiakas vei autonsa tammikuussa ammattikoululle kannentiivisteen korjaukseen. ­Korjauksen kuluessa sovittiin lisätöistä, muun muassa jakoketjun ohjainkiskojen ja vuotavan vesipumpun vaihtamisesta. Jakoketjua ostaja ei halunnut vaihdettavan, koska se tulisi liian kalliiksi. Korjaus valmistui lokakuussa ja maksoi 1 100 euroa. ­Seuraavan vuoden kesäkuussa moottorin jakoketjun havaittiin venyneen. Asiakas vaati ammattikoululta 3 800 euroa korjauksen virheestä ja viivästymisestä.

    Autoon oli sovittu tehtävän muitakin välttämättömiä töitä kuin kannentiivisteen vaihto. Osapuolet eivät olleet sopineet valmistumis­ajasta, ja lisätyöt olivat vaikuttaneet korjauksen kestoon. Ammattikoululla opetustyönä tehtäville korjaustöille ei yleensäkään anneta tarkkoja valmistumisaikoja. Ei ollut näyttöä, että ketjun venyminen olisi johtunut korjaamosta, eikä myöskään viivästyksestä. Kuluttaja ei saanut hyvitystä.

  • Korjauskelvoton rotisko

    Korjaamo vaihtoi 13 vuotta vanhaan Citroën C5:een jako- ja apulaitehihnat kiristäjineen sekä vesipumpun 580 eurolla. Autolla oli ajettu 282 000 kilometriä. Vajaan vuoden kuluttua apulaitehihna irtosi ja meni jakopään hihnan väliin, jolloin moottori hajosi. Autolla oli tällöin ajettu runsaat 11 000 kilometriä lisää. Kuluttajan mielestä auto hajosi korjaamon virheen takia. Hän vaati korjauksen hintaa ja 50 euron matkakuluja. Autoa ei kannattanut enää korjata.

    Tapahtumaketjun oli aiheuttanut apulaitehihna, mutta irtoamiselle oli useita mahdollisia syitä: hihnan virhe, asennusvirhe, hihnapyörän väliin päässyt vieras esine tai hihnan­kiristimen tai laitteiden vikaantuminen. Mistään näistä ei ollut todisteita. Myöskään työvirhettä tai varaosan vikaa ei voitu osoittaa moottorivian aiheuttajaksi. Korjaamon työssä ei voitu todeta virhettä, joten asiakas jäi ilman korvausta.

  • Lisämaksuja autonvuokraan

    Asiakkaat vuokrasivat Espanjasta auton suomalaisen välittäjän kautta. Ehtojen mukaan vuokraus edellytti luottokortille 1 100 euron katevarausta, joka kattoi omavastuun autolle sattuvista vahingoista. ­Paikan päällä vuokrafirma vaati kuitenkin ottamaan lisäksi kalliin vakuutusturvan. Päälle tuli vielä dieselvero ja polttoaineen vakuusmaksu. Kuluttajat vaativat välittäjältä 355 euroa, jonka he olivat mielestään maksaneet liikaa sovittuun nähden.

    Välittäjä oli toimittanut asiakkaille autovuokraamon käyttämät sopimusehdot ja hintatiedot muuttumattomina. Välittäjä oli selvittänyt asiaa vuokraamon kanssa. Vuokraamosta kerrottiin, että kuluttajat ­olivat itse valinneet 1 100 euron vahinkojen omavastuun poistavan vakuutuksen. He eivät olleet vuokrauksen aikana ilmoittaneet tyytymättömyyttään vuokranvälittäjälle tai vuokrausliikkeelle. Asiakkaiden vaatimus rahojen palautuksesta ei ollut perusteltu.

  • Vanha auto hajosi

    Asiakas vaihdatti autokorjaamolla autonsa jakopään. Samalla korjaamo vaihtoi myös kampiakselin tiivisteen. Kun asiakas oli ajanut autolla noin 2 000 kilometriä korjauksen jälkeen, moottori nakutti ja auton alle valui öljyä. Kampiakselin tiiviste oli vuotanut ja auton moottori mennyt rikki. Moottori piti vaihtaa. Asiakkaan mielestä korjaamo oli tehnyt virheen tiivisteen vaihdossa. Hän vaati korjaamolta auton korjauskuluja, 6 292 euroa.

    Ulkopuolisen lausunnon mukaan tiiviste oli ehjä ja oikein paikoillaan. Akselin ja tiivisteen välissä oli ollut aukko, josta öljy pääsi vuotamaan. Korjaamo esitti syyksi huohotusjärjestelmän jäätymisen. Kampikammiossa oli noussut jäätymisen vuoksi paine, jolloin tiivisteen huullos oli päässyt kääntymään. Autolla oli ajettu yli 200 000 kilometriä, joten kuluvat osat olivat jo käyttöikänsä loppupuolella. Korjaamon arvio vaurion syystä oli uskottava, eikä asiakkaalle suositettu korvausta.

  • Auton korjaus epäonnistui

    Kuluttaja vei autonsa korjaamolle, koska se oli hylätty katsastuksessa turvatyynyn vikavalon vuoksi. Korjaamo vaihtoi ohjainpyörän kosketinrullan, mutta merkkivalo paloi edelleen. Korjaamo ei työtilanteen vuoksi ehtinyt korjata autoa enempää. Kuluttaja vei auton toiseen korjaamoon, jossa todettiin ensimmäisen korjaamon asentama ohjainrulla vialliseksi. Se vaihdettiin uudestaan. Kuluttaja vaati ensimmäiseltä korjaamolta maksamaansa korjausta, 830:tä euroa sekä toiselle korjaamolle maksamaansa 320:tä euroa.

    Korjaamo vastaa käyttämiensä osien laadusta siitä riippumatta, saako se korvauksen varaosasta maahantuojalta tai valmistajalta. Ensimmäinen korjaus ei kuitenkaan ollut täysin turha, koska toinen korjaamo oli pystynyt hyödyntämään ensimmäisen korjaamon vianetsinnän tulosta. Siksi 700 euron hinnanalennus ensimmäisestä ­korjauksesta oli riittävä. Toisen korjaamon ­laskun kuluttaja sai maksaa itse, koska ­korjauskuluja olisi tullut joka tapauksessa.

  • Auto kulutti liikaa polttoainetta

    Kuluttaja osti uuden auton, jonka yhdistetyksi polttoaineen kulutukseksi ilmoitettiin esitteessä 5,7 litraa 100 kilometrillä. Kuluttaja alkoi epäillä lukemaa ja mittasi autonsa kulutusta noin vuoden ajan. Tulokseksi hän sai keskimäärin 8,2 litraa 100 kilometrillä. Hänestä lukemia oli vääristelty. Hän oli tehnyt ostopäätöksensä nimenomaan ilmoitetun kulutuksen perusteella. Niinpä hän vaati hinnanalennusta 6 500 euroa tai kulutuksen korjaamista esitteen mukaiseksi.

    Auton kulutukseen vaikuttavat monet seikat, kuten renkaat, ilmastointi ja muut auton varusteet, esimerkiksi lisälämmitin. Näitä ei oteta huomioon testioloissa. Kulutukseen vaikuttaa myös ajotapa. Auto oli tutkittu eikä siinä ollut havaittu teknistä vikaa. ­Kulutuksen ilmoittaminen on tarkoin säädelty, ja viralliset testit on tehtävä EU:n direktiivin ja valtioneuvoston asetuksen määräämällä tavalla. Testit tuottavatkin lähinnä vertailutietoa eri autojen kulutusmääristä, ei tietoa todellisesta kulutuksesta arkikäytössä. Autossa ei ollut virhettä.

  • Riittääkö aito kopio?

    Yksityinen pysäköinninvalvontayritys kirjoitti pysäköintipaikan vuokranneelle asiakkaalle 50 euron valvontamaksun. Asiakas ei hyväksynyt tätä. Hän toimitti kuluttajariitalautakunnalle kaksi valokuvaa, joiden oli tarkoitus osoittaa, että lupa oli ollut näkyvillä. Parkkiyhtiön mukaan luvasta oli ollut tuulilasilla vain kopio, mikä ei riittänyt.

    Pysäköintiehtojen mukaan luvan piti olla näkyvillä tuulilasilla. Ehto luki myös pysäköintilupakortissa. Tästä oli pääteltävissä, että kopio ei kelpaa. Asiakkaan toimittamista valokuvista näkyi, että tuulilasilla oli ollut kopio luvasta, ei aito lupa. ­Valvontamaksu oli aiheellinen.

  • Auto ei käynyt

    Asiakas osti 9 vuotta vanhan pick up -pakettiauton 21  020 eurolla. Matkamittarissa oli 130 000 kilometriä. Auto sammui matkalla myyjältä kotiin. Myyjä korjasi autoa kahdesti, mutta ei löytänyt vikaa, eikä löytänyt tavarantarkastajakaan. Asiakas vaati kaupan purkua korkoineen sekä muita kuluja. Myyjä tarjoutui korjaamaan auton.

    Vika oli olennainen, joten kauppa oli purettava. Myyjä sai kuitenkin vähentää hinnasta asiakkaan hyödyn eli 10 senttiä ajokilometriltä. Tavarantarkastuskulutkin myyjän piti korvata, koska hän oli vaatinut tarkastusta. Tuottokorko oli 0 prosenttia. Lautakuntakäsittelystä koituneita asianajokuluja myyjän ei tarvinnut lain mukaan korvata. Myöskään muita koituneita kuluja ei tarvinnut korvata.

  • Kallista autoilua

    Kolarin ajaneen autoilijan vakuutuksessa oli sijaisautoturva. Auton korjaus kesti 45 päivää, koska varaosien saamisessa oli vaikeuksia. Vakuutusyhtiö korvasi sijaisauton käytöstä vain 19 päivää, joista 9 oli varsinaista korjausaikaa, 7 varaosien odottelua ja 3 pyhäpäivää. Asiakkaan maksettavaksi jäi loput auton vuokrasta eli 1 187 euroa. Se oli hänen mielestään liikaa.

    Asiakkaalle oli heti kerrottu, että vahinko korvataan vakuutuksesta. Hän oli kuitenkin turhaan jäänyt odottamaan korvauspäätöstä ennen korjauksen aloittamista. Näin hän oli aiheuttanut itse osan sijaisauton kuluista. Vakuutusyhtiön päätös oli ehtojen mukainen. Kuluttaja ei saanut lisäkorvausta.

Alkuun