Nöyryys pois ruoka-avusta

Yhteisen pöydän hävikkiterminaalin laatikoissa mehupurkit ovat kuhmuroilla ja jogurttipurkkien kansien läpät kääntyneet eri suuntiin. Useimmat tuotteet ovat kuitenkin täysin ehjiä, ja Vaasan Oy:n leipätehtaalta tulleiden ruispalapussien päiväyksetkin tuoreet. Tämä johtuu siitä, että tehdas lahjoittaa sellaista leipää, jota se ei saa myytyä.

Entiseen tehdashalliin rakennettuun terminaaliin tulee tehtaista, tukuista ja kaupoista viikossa keskimäärin 35 000 kiloa elintarvikkeita, joita lajittelemaan ja kuljettamaan on työllistetty ihmisiä palkkatuella. Vanhenevat lihatuotteet pakastetaan säännösten mukaan, muut tuoretuotteet laitetaan saman tien jakoon.

”Kuten huomaat, täällä ei tuoksu mikään”, sanoo hävikkiterminaalin koordinaattori Laura Tuomi.

Hajuttomuus kertoo, että elintarvikehygienia ja kylmäketju ovat kunnossa.

Samaa ei Tuomen mukaan voi sanoa kaikkien ruokahävikkitoimijoiden takahuoneista. Suomessa toimii jopa 400 erityyppistä ruoka-avun jakajaa, seurakunnista yhdistyksiin. Useimmat toimijat ovat pieniä, eikä kaikilla ole ruoka-alan osaamista välttämättä lainkaan.

Yhteisen pöydän palveluesimies Hanna Kuisma sanoo, että ruoka-avussa on perinteisesti vallinnut nöyryyden ilmapiiri. Sekä kauppiaat että järjestöt ovat ajatelleet, että järjestöjen kuuluu ottaa kiltisti vastaan kaikki, olipa kuorma missä kunnossa tahansa.

”Monelle on aivan uusi asia, että kauppiaalle voi myös sanoa vastaan”, Kuisma toteaa.

Köyhänkään ei kuulu syödä mätiä vihanneksia, eikä järjestöjen ja seurakuntien tarvitse toimia kauppojen ja tukkujen biojätteen ilmaisina kierrättäjinä. Jäteyhtiöille kaupat joutuvat maksamaan biojätteen kierrätyksestä.

Ruoka-apuun päätyy myös tuotteita, joiden parasta ennen -päiväys on umpeutunut. Sen umpeutuminen ei kuitenkaan tarkoita, että ruoka on syömäkelvotonta. Laki ei estäisi kauppoja myymästä parasta ennen -päiväyksen ylittäneitä, syömäkelpoisia tuotteita. Ne eivät kuitenkaan sitä tee.

Miten hävikki löytää nälkäiset?

Suomessa riittää niin ylijäämäruokaa kuin nälkäisiä. Kompastuskivi on logistiikka. Miten jakaa tavara ajoissa oikeaan paikkaan?

Laura Tuomen mielestä olisi hyvä, jos Suomessa olisi useampia Yhteisen pöydän tapaisia toimijoita. Yhteinen pöytä toimii verovaroin, mutta ruoka-avun toimittamista voisivat sponsoroida myös yritykset.

Monissa Euroopan maissa kauppaketjut myyvät hävikkiruokaansa sosiaalitoimen asiakkaille niin sanotuissa sosiaalisissa supermarketeissa. Hävikki ja tarvitsijat kohtaavat tehokkaasti, mutta malli herättää keskustelua. Köyhyydestä tulee ikään kuin hyväksytty ilmiö, kun osa kansasta kulkee kauppaan etuovesta ja toinen osa hakee jämäruuat takaovesta.

Yhteisen pöydän Kuisma ja Tuomi sekä yhteisödiakoni Eeva Lehtineva painottavat ruoka-avussa ihmisten osallistamista.

Moni hävikkiterminaaliin tuleva elintarvike – ehkä myös ne elokuisena keskiviikkoaamuna haetut maidot, pullat ja räiskäleet – päätyy yhteisöllisiin ruokailutilaisuuksiin, joita järjestetään eri puolilla Vantaata. Toisin kuin leipäjonossa seisominen, yhdessä syöminen voi samalla vähentää yksinäisyyttä.

Lue lisää: 130 euroa roskiin

Lue myös: Heittääkö kauppa syömäkelpoista ruokaa roskiin?

Kuluttaja-lehti järjestää Hävikkiviikon 2017. Hävikkiaiheisten artikkelien kirjoittamiseen on saatu maa- ja metsätalousministeriön tukea. Rahoitus ei ole vaikuttanut artikkelien sisältöön.

S-ryhmän logistiikkayritys Inexiltä tulleiden tölkkien määränpää on merkitty paperilapulla.