Palvelut

  • KUSTANNUSARVIOON TARKKUUTTA

    Hiustensiirrosta oli tehty runsaan 6 400 euron suuruinen hinta-arvio. Kustannuksia syntyikin yhteensä yli 14 600 euroa. Asiakas vaati kustannusarvion ylittäneen summan palauttamista. Sairaala perusteli laskutustaan sillä, että kustannusarvio oli annettu vain yhdestä toimenpiteestä, mutta niitä oli kuitenkin kaikkiaan neljä.

    Kuluttajariitalautakunta tutki kustannusarvion ja totesi, että arvion antajan pitää kiinnittää erityistä huomiota sen selkeyteen. Arvioon olisi ollut helposti merkittävissä siitä puuttuneet olennaiset tiedot tavanomaisesti tarvittavista toimenpiteistä ja suunnitelluista leikkauskerroista sekä siitä, kattoiko arvio yhden vain useamman käynnin. Kuluttajansuojalain periaatteiden mukaan lopullinen hinta saa ylittää arvion enintään 15 %, ellei muuta ole sovittu. Kustannukset saivat ylitys huomioon ottaen siten olla enintään noin 7 360 euroa. Lisäksi asianosaisten katsottiin sopineen hinta-arvioon kuulumattomista toimenpiteistä noin 4 370 euron hintaan. Sairaalan oli palautettava asiakkaalle 2 870 euroa.

  • VIRHEELLISET SILMÄLASIT

    Kuluttaja ei nähnyt silmälääkärin määräyksen mukaan tehdyillä laseilla. Hän vaati lääkäriä palauttamaan palkkion sekä korvaamaan ylimääräiset käynnit optikkoliikkeessä. Optikko totesi linssit liian vahvoiksi. Lääkäri myönsi ylikorjanneensa asiakkaan likinäköisyyden.

    Kuluttajariitalautakunta hyväksyi sen, että kuluttaja oli ensin kääntynyt optikon eikä lääkärin puoleen, koska kuluttajan ei voi odottaa tietävän, onko virhe optikon vai lääkärin tekemä. Asiakkaalle oli virheen korjaamisesta aiheutunut vain ylimääräiset matkakulut, joten lautakunta suositti silmälääkäriä maksamaan ne.

  • SAMENTUNEET SILMÄLASIEN LINSSIT

    Käytettyään silmälaseja liki kahden vuoden ajan asiakas valitti optikolle, etteivät lasit puhdistuneet, vaan niissä oli ikään kuin rasvatahra. Sittemmin maahantuoja antoi uudet linssit, mutta asiakas oli ehtinyt hankkia jo uudet silmälasit. Hän vaati optikkoa korvaamaan uusien lasien hinnan. Optikko puolustautui sillä, että linssit olivat kuluneet käytössä. Niissä ollut superdiafal-pinnoite oli kulunut melkein kokonaan. Linssien pinta oli hyvin naarmuinen.

    Kuluttajariitalautakunta piti linssien pinnan ajan myötä tapahtuvaa vaurioitumista ja siitä johtuvaa samentumista tyypillisenä lasien käytön ja hoidon seurauksena. Koska laseja oli käytetty melkein kaksi vuotta, oli todennäköistä tai ainakin mahdollista, että tässäkin tapauksessa kysymyksessä oli luonnollinen kuluma. Asiakas ei saanut hyvitystä. Huomioon otettiin myös se, ettei hän ollut varannut optikolle tilaisuutta mahdollisen virheen oikaisuun.

  • HAMPAIDEN POSLIINILAMINAATTI TUMMENTUI

    Hampaisiin kiinnitetyt posliinilaminaatit jouduttiin uusimaan vuoden kuluttua, kun niiden väri oli muuttunut kellertäväksi ja pinta laikukkaaksi. Potilas otti yhteyttä hammaslääkäriinsä vajaan vuoden kuluttua laminaattien uusimisesta, sillä niiden väri ei ollut pysynyt muuttumattomana, ja vaati muualla teetettävien laminaattien korvaamista. Hammaslääkärin mielestä syy ei ollut hänessä. Potilasvakuutusyhdistys, jonne asiakas teki korvausvaatimuksen, ei käsitellyt asiaa, koska kysymys ei ollut henkilövahingosta.

    Kuluttajariitalautakunta suositti, että hammaslääkäri palauttaa saamansa palkkion Kelan korvauksella vähennettynä. Laminaattien värin pitäisi säilyä. Tietyt kemikaalit aiheuttavat tummentumista tai se saattoi johtua potilaan elimistön odottamattomasta reaktiosta. Todennäköisenä syynä lautakunta piti hammaslääkärin vastuulla olevaa työ- tai materiaalivirhettä. Lääkärin on tunnettava mahdolliset kemialliset reaktiot ja tehtävä työ oikein.

  • LIIKETILOISSA AIHEUTUNUT VAHINKO

    Korjaamohallissa ollut mainostaulu aiheutti naarmun asiakkaan autoon, kun tämä ajoi auton halliin. Asiakas vaati korjaamoa korvaamaan vahingon 250 eurolla. Korjaamon mielestä vahingon syy oli asiakkaan ajovirhe.

    Vahinko oli tapahtunut korjaamon vastuualueella, jossa oli mainostauluja sijoitettuna niin, että ne olivat voineet aiheuttaa vaaraa sisään ajaville autoille, totesi kuluttajavalituslautakunta. Kyseessä ei ollut itsepalvelutila, vaan hallissa oli ollut myös korjaamon henkilökuntaa. Henkilökunta ei ollut opastanut asiakkaalle turvallista ajoreittiä tai ottanut ajaakseen auton sisään. Korjaamo oli velvollinen maksamaan vaaditun korvauksen.

  • TUOTESELOSTE PUUTTUI

    Homeopaatilla käynti ja luontaistuotelääke maksoivat 60 euroa. Asiakas vaati rahojaan takaisin, koska lääkitystä ei ollut selostettu vastaanotolla eikä tuotteessa ollut tuoteselostetta. Pakkauksessa oli kahdessa muovikapselissa pari raetta. Rae olisi pitänyt liuottaa litraan tislattua vettä ja rakeiden olisi pitänyt riittää kuukaudeksi. Tuotetta ei ollut puuttuvien ohjeiden takia uskallettu käyttää.

    Kuluttajariitalautakunta suositti homeopaatin palauttamaan lääkevalmisteen osuuden 25 euroa, koska palvelu oli puuttuvien tietojen vuoksi virheellistä. Lääkelaitoksen mukaan valmisteen luovutus ei ollut säädösten mukaista. Kun lääkevalmiste luovutetaan jaetussa pakkauksessa, siinä on oltava kaikki tiedot, mitä alkueräiseltä pakkaukselta edellytetään. Homeopaattisen valmisteen rekisteröinnin edellytyksenä on, että valmiste on tarkoitettu käytettäväksi suun kautta tai ulkoisesti, sille ei ilmoiteta terapeuttista käyttötarkoitusta eikä valmiste sisällä enempää kuin yhden kymmenestuhannesosan kantaliuosta tai yhden sadasosan pienimmästä tavanomaisesta annoksesta.

  • POTILAAN OIKEUDET

    Nukutuksessa hampaistoaan hoidattanut potilas oli tyytymätön ja valitti muun muassa siitä, ettei hän ollut saanut hoitosuunnitelmaa kirjallisena.

    Laki potilaan asemasta ja oikeuksista velvoittaa antamaan potilaalle selvityksen hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hoitoon liittyvistä seikoista. Terveydenhuollon ammattilaisen pitää antaa selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Kuluttajariitalautakunta totesi, että hammaslääkärin olisi pitänyt antaa asiakkaalle kirjallinen hoitosuunnitelma hyvissä ajoin ennen hoidon aloittamista sekä muu laissa edellytetty informaatio.

  • LÄÄKÄRIN MÄÄRÄÄMÄT SILMÄLASIT

    Kaksiteholaseilla ei nähnyt lukea ja lasien pitämisestä tuli huono olo. Tutkimuksissa selvisi, ettei kunnollista lukunäköä saataisi millään laseilla. Silmälääkäri, jolta potilas vaati hukkaan menneiden silmälasien yli 400 euron hinnan korvaamista, piti ongelmien syynä fysiologisia ja anatomisia poikkeavuuksia ja kehotti potilasta tulemaan jälkitarkastukseen.

    Kuluttajariitalautakunnan hankkimassa asiantuntijalausunnossa huomautettiin, ettei laseilla lukuosan vuoksi voinut lukea kuin noin 25 cm:n etäisyydeltä. Vaikka lasien voimakkuuksien määrittely olikin oikein, silmälääkärin olisi pitänyt tietää lasien vaatimasta lyhyestä katseluetäisyydestä. Tästä olisi pitänyt kertoa asiakkaalle, koska tieto olisi oletettavasti vaikuttanut tämän päätöksentekoon. Laiminlyönnin takia potilaalla oli oikeus saada hinnanalennusta 130 euroa ja kulujen korvausta 10 euroa.

  • SAAMATTA JÄÄNYT KELAKORVAUS

    Kela eväsi polven magneettikuvausta koskeneen korvaushakemuksen, koska lähetteen kuvaukseen oli kirjoittanut ortopediaan vasta erikoistumassa ollut lääkäri. Korvauksen edellytyksenä on, että tutkimuksen on määrännyt kliinisen alan erikoislääkäri. Potilaan mielestä lääkäriasema oli vastuussa korvauksen saamatta jäämisestä. Lääkäriasema kiisti vastuunsa tapahtuneesta, koska asiakkaalle oli kerrottu ajanvarauksen yhteydessä vastaanottavan lääkärin koulutus ja arvo.

    Lautakunta totesi, että hoitavan lääkärin tulee toimia paitsi lääketieteellisesti, myös potilaan taloudellista tilannetta ajatellen asianmukaisesti. Koska lääkäriasema ei ollut kiinnittänyt potilaan huomiota siihen, että lääkärin koulutustasolla on merkitystä kelakorvausten saamiselle, asema oli vastuussa lähetteen kirjoittamisesta seuranneesta vahingosta. Lautakunta suositti asemaa korvaamaan potilaalle saamatta jääneen kelakorvauksen.

  • HINTA EI VASTANNUT SOVITTUA

    Urakoitsija oli arvioinut salaojitusurakan hinnaksi ennen sopimuksen tekoa noin 5 000 – 7 000 euroa. Kuluttajalta laskutettu kokonaishinta oli kuitenkin 18 000 euroa.

    Lautakunnan mielestä näinkin suuren työn teettämisestä olisi pitänyt sopia kirjallisesti. Ammattitaitonsa perusteella urakoitsijan olisi pitänyt kyetä antamaan toteutunutta tarkempi arvio syntyvistä kustannuksista. Lisäksi urakoitsijan olisi tullut kertoa kuluttajalle, mitä mahdolliset lisätyöt vaikuttavat urakan kokonaishintaan jo ennen niihin ryhtymistä. Lautakunta ei pitänyt suuntaa-antavaa hinta-arviota sopimuksen mukaisena ja suositti urakoitsijaa alentamaan laskuaan 2 500 eurolla.

  • HUONOA MULTAA

    Tilaaja sai kuusitoista kuutiota multaa. Se osoittautui käyttötarkoitukseensa – nurmikon perustamiseen – liian savipitoiseksi. Myyjä vaihtoi mullan, mutta sekin oli hortonomin lausunnon mukaan soveltumatonta nurmikon alustaksi. Asiakas vaati kaupan purkua ja lausunnon hankkimisesta syntyneiden kulujen korvaamista.

    Kuluttajariitalautakunta piti hortonomin lausuntoa luotettavana ja suositti myyjää purkamaan kaupan sekä korvaamaan virheen selvittämiseksi tarvitun lausunnon kulut.

  • PARKETTI HOIDOLLA PILALLE

    Lattia oli parkettivahalla käsittelyn jälkeen laikukas ja tahmea. Vahan valmistaja lähetti siivousliikkeen paikalle sillä seurauksella, että lattialle kaatunut ämpärillinen vettä pilasi lattian lopullisesti. Kuluttaja vaati lattian kunnostamiskustannusten ja korjauksen aikaisesta muualla asumisesta syntyneiden kustannusten korvaamista.

    Parkettivahapullossa oli virheelliset käyttöohjeet, sillä aikaisemmin käytettyä vahaa ei neuvottu poistamaan ennen vahausta. Entinen ja uusi vaha reagoivat toisiinsa niin, että lattia oli puhdistettavissa vain hionnalla. Valmistajan oli maksettava lattiasta 600 euron korvaus. Kuluttajariitalautakunta otti korvausta vähentävänä tekijänä huomioon sen, että parketti oli jo 10 vuoden ikäinen.

  • ASIANAJAJAN LASKU

    Asiakas piti asianajajalta saamaansa 923,94 euron laskua perusteettomana ja joka tapauksessa kohtuuttomana, koska asianajajan piti vain arvioida ottaisiko hän tietyn jutun hoitaakseen. Asiaan perehdyttyään tämä ilmoitti, ettei hoitaisi asiaa. Asianajaja viittasi tutkimaansa yli 300 sivuiseen aineistoon ja totesi, ettei siihen tutustuminen voinut olla pelkkä esitoimi ennen toimeksiantoa.

    Kuluttajariitalautakunnan mukaan asiakkaan, joka ennenkin oli käyttänyt oikeuspalveluita, oli täytynyt ymmärtää, ettei asianajaja tutustuisi laajaan aineistoon ja vastaisi yksityiskohtaisiin kysymyksiin veloituksetta. Palveluksesta veloitettu hinta oli kuitenkin korkea, kun huomioon otettiin toimeksiannon sisältö. Asianajajan velvollisuus olisi ollut tarkentaa se ja huomauttaa, että hän laskuttaa asiaan tutustumiseen ja kysymyksiin vastaamiseen käyttämästään ajasta tuntityönä, vaikka ei ottaisikaan asiaa hoidettavakseen. Asiakkaalle laskuttaminen oli jäänyt epäselväksi. Kohtuullinen hinta oli puolet laskutetusta summasta eli 461,97 euroa.

  • PAKKAUS PETTI

    Laivayhtiö lähetti asiakkaalle kirjekuoressa tämän laivan hyttiin unohtamat kuusi sormusta. Kuori oli rikkoutunut ja sormukset hävinneet matkalla. Postista löytyi sittemmin kaksi sormusta ja asiakas vaati sekä laivayhtiöltä että postilta neljästä sormuksesta korvausta 120 euroa. Sormukset oli pantu tavalliseen kirjekuoreen ilman pehmusteita tai vahvistamatta kirjekuorta.

    Laivayhtiön työntekijän olisi pitänyt ymmärtää, että metalli keveydestään huolimatta voi rikkoa kirjekuoren. Laivayhtiön puolella oli siten huolimattomuutta ja se oli vastuussa sormusten katoamisesta. Asiakas oli myötävaikuttanut vahinkoonsa sopiessaan sormusten lähettämisestä tavallisena postilähetyksenä. Sen vuoksi kuluttajariitaautakunta suositti, että laivayhtiö maksaa korvausta puolet vaaditusta summasta ja toinen puoli vahingosta jää asiakkaan itsensä kannettavaksi. Posti ei ollut vastuussa, koska vahinko oli aiheutunut lähettäjän ja vastaanottajan syystä.

  • HYVÄ PALVELU, HUONO LOPPUTULOS

    Tyttärentytär päätti ilahduttaa mummiaan piirtämillään muotokuvilla ja lähetti niitä kolme kertaa postitse tilaa vievinä kirjeinä (koko A3). Postinjakaja ajatteli säästää iäkkään asiakkaan vaivoja ja työnsi kirjeet postilaatikkoon, jolloin kuvat taittuivat ja menivät pilalle. Asiakas reklamoi postille vasta sen jälkeen, kun kolmaskin lähetys oli pilattu. Posti vetosi kahden ensimmäisen lähetyksen osalta reklamaation myöhästymiseen, mutta korvasi viimeksi lähetetystä kuvasta 84 euroa sekä palautti postimaksun. Asiakas vaati korvausta 250 euroa lähetykseltä sekä asianhoitokuluista 84 euroa.

    Postipalvelujen yleiset toimitusehdot edellyttivät, että muistutus vahingosta on tehtävä lähetystä vastaanotettaessa ja viimeistään seitsemän työpäivän kuluessa siitä. Asiakas ei ollut tehnyt ensimmäisten lähetysten osalta virheilmoitusta ajoissa ja menetti sen vuoksi oikeutensa korvaukseen. Postinjakaja olisi todennäköisesti toiminut toisin, jos ensimmäisen lähetyksen pilalle menosta olisi ilmoitettu. Kuluttajariitalautakunnan mielestä postin maksama korvaus viimeisestä lähetyksestä oli myös riittävä.

  • MATKAPUHELIN KATOSI POSTISSA

    Asiakkaan ulkomaille lähettämä, matkapuhelimen sisältävä kirje ei koskaan saapunut vastaanottajalle. Asiakas vaati korvausta ja syytti Postia siitä, ettei se ollut huomauttanut lähetyksen vastaanottaessaan, ettei sitä olisi pitänyt lähettää tavallisena kirjelähetyksenä, vaan kirjattuna, vakuutettuna tai pakettina.

    Asiakas ei ollut tiedustellut Postin toimihenkilöltä, kuinka puhelin olisi pitänyt lähettää. Postilla ei voinut olla tietoa lähetyksen sisällöstä. Posti ei sen vuoksi ollut vastuussa siitä, ettei asiakas ollut osannut valita turvallisempaa lähetystapaa. Kuluttajariitalautakunta ei suosittanut korvausta, sillä voimassa olevien määräysten mukaan Posti ei ollut velvollinen korvaamaan kirjeen katoamisesta aiheutunutta vahinkoa.

  • KADONNUT POSTILÄHETYS

    Kuluttaja halusi palauttaa postitse Yhdysvalloista tilaamansa arvokkaat golfmailat. Asiakas tiedusteli Postista sopivaa lähetystapaa ja toimi postikonttorista saamiensa neuvojen mukaan ja maksoi postimaksun. Lähetyksen vakuuttamistarpeesta tai Postin vastuunrajoituksista ei puhuttu mitään. Asiakkaalle selvisi vasta jälkikäteen mailojen hävittyä, ettei Posti vastaa lähetyksen katoamisesta. Asiakas oli olettanut, että kallis postimaksu takaa lähetyksen perillemenon. Posti katsoi, ettei sen tarvitse käydä läpi asiakkaalle erilaisia vastuunrajoituksia eikä sillä ole velvollisuutta selvittää lähetysten vakuuttamistarvetta

    Lautakunnan mukaan Postilla on niin paljon palveluita ja sen toimitusehdot ovat niin vaikeaselkoiset ja laajat, ettei yksittäinen kuluttaja voi käytännössä tutustua ehtoihin. Lautakunta piti todennäköisenä, että asiakas olisi ottanut mailoilleen vakuutuksen, jos sitä olisi hänelle tarjottu. Posti ei ollut neuvonut asiakasta eikä konttorissa olevin opasteinkaan ohjannut ottamaan arvolähetyksiin vakuutusta, vaikka asiakas oli nimenomaisesti kysynyt sopivaa lähetystapaa. Lautakunta suositti, että Posti palauttaa postimaksun ja korvaa kadonneiden mailojen arvon.

  • KOHTUUTON VALUUTANVAIHTOPALKKIO

    Rahanvaihtoyritys peri 10 prosentin kuluttajalta suuruisen palkkion tämän vaihtaessa 10 000 Ruotsin kruunua euroiksi. Yritys vähensi vaihtokurssin mukaisesta 1 074,88 eurosta palkkionaan 107,33 euroa. Kuluttaja piti perittyä palkkiota kohtuuttomana. Yritys kiisti vaatimuksen ja piti palkkiota sopimuksen mukaisena.

    Jos kulutushyödykesopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Lautakunnan selvityksen mukaan valuutanvaihdon toimitusmaksut vaihtelivat 2 eurosta 4 euroon. Lautakunta piti kuluttajalta perittyä välityspalkkiota valuutanvaihtopalvelujen yleiseen hintatasoon nähden kohtuuttoman korkeana. Lautakunta päätyi sovittelemaan palkkiota siten, että kuluttajan maksettavaksi jäi 40 euron suuruinen palkkio.

  • LASKU HOTELLIHUONEEN SIIVOUKSESTA

    Hotellivieras kuoli yöpyessään hotellissa. Hotelli vaati kuolinpesää korvaamaan huoneen desinfioinnista, otsonoinnista sekä tekstiilien pesetyksestä aiheutuneen laskun. Perikunta piti vaatimusta aiheettomana.

    Lautakunta totesi, että vahingonkorvausvelvollisuus sopimussuhteessa syntyy yleensä vain silloin, kun sopijaosapuoli on aiheuttanut vahingon tuottamuksellaan. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa huolimattomuutta. Koska vahinko ei johtunut tässä tapauksessa hotellivieraan huolimattomuudesta, hotellin korvausvaatimus todettiin perusteettomaksi.

  • LISÄTÖIHIN PYYDETTÄVÄ LUPA

    Ompelukoneliike laskutti asiakastaan koneen huollosta 110 euroa. Asiakkaan mielestä tämä oli perusteetonta, koska työn hinnaksi oli sovittu etukäteen 65 euroa. Liike perusteli hinnan korotusta sillä, että huollon yhteydessä koneessa oli ilmennyt vika, joka oli järkevää korjata samassa yhteydessä.

    Jos palvelusta suorittaessa ilmenee tarvetta lisätöihin, on niiden tekemiseen pyydettävä tilaajalta lupa. Mikäli lupaa ei ole pyydetty, palvelun suorittajalla ei eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta ole oikeutta laskuttaa lisätöistä. Kun lisätöistä ei ollut sovittu, liikkeellä oli oikeus ylittää antamansa hinta-arvio enintään 15 prosentilla. Huoltomaksusta oli palautettava siten 35 euroa.

  • PUUSTON HARVENNUSHAKKUUN HINTA

    Mökkitontin omistaja oli tiedustellut paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä puuston harvennushakkuun hintaa ja jäi siihen käsitykseen, että puista saatava hinta riittäisi hakkuun maksamiseen. Yhdistys toimitti kuitenkin työn tehtyään laskun, jonka mukaan tilaaja oli vielä maksamassa harvennushakkuusta yli 300 euroa.

    Jos hintatieto on annettu, se voidaan perustellusta syystä ylittää vain 15 prosentilla, huomautti kuluttajariitalautakunta. Yhdistyksen alueneuvoja oli leimannut kaadettavat puut ennen hintatiedon antamista, joten toimeksiannon sisältö oli ollut tiedossa. Kaadetuista puista saatava myyntitulo sen sijaan ei ollut tuolloin täsmällisesti arvioitavissa. Ilmoitus siitä, etteivät puun korjuukustannukset todennäköisesti ylittäisi puun myynnistä saatavaa tuloa, oli sen vuoksi ollut vain suuntaa-antava hintatieto. Alueneuvojan olisi tosin pitänyt ilmoittaa selkeämmin tilaajalle se mahdollisuus, että korjuukustannukset saattavat ylittää puun myynnistä saatavan hinnan. Tämä laiminlyönti ei kuitenkaan oikeuttanut saamaan laskusta alennusta. Lasku oli eritelty ja toimenpiteistä veloitetut yksikköhinnat olivat yleisen hintatason mukaiset.

  • VASTUU VÄHENEE TIETOJA ANTAMALLA

    Bernhardinkoiran pentu oli ostajalle neljän kuukauden ikäisenä luovutettaessa terve. Pentu sai hyvää hoitoa, mutta alkoi kolmen-neljän kuukauden kuluttua ontua vasenta etujalkaansa ja vaiva paheni seuraavien kuukausien aikana. Eläinlääkäri tutki koiran vajaan vuoden ikäisenä ja totesi molemminpuolisen nivellisäkkeen kiinnittymättömyyden kyynärnivelessä, laajan nivelrikon ja liikerajoittuneisuuden. Tietyillä roduilla on perinnöllinen taipumus tällaiseen vikaan. Ostaja vaati kauppahinnan palauttamista ja eläinlääkärikulujen korvaamista. Myyjä vetosi muun muassa kauppakirjan ehtoon, jossa oli mainittu, että rodussa esiintyy runsaasti lonkka-ja kyynärvian syntymistä. Ehdoissa oli myös kerrottu, että leikkaushoitokustannukset ovat useita tuhansia markkoja.

    Kuluttajariitalautakunnan mukaan koira oli sovitun mukainen, sillä ostaja oli saanut riittävät tiedot koiran sairastumismahdollisuudesta. Eläinlääkärin mukaan ei ollut täysin selvää, oliko vika perinnöllinen vai kasvun myötä syntynyt, joten myyjäkään ei ollut voinut antaa tarkempaa tietoa koiran mahdollisuudesta sairastua kyynärvikaan.

  • KOIRA SAI VAMMAN KOIRAHOTELLISSA

    Koira sai koirahotellissa vammoja, joiden hoidosta syntyi kustannuksia. Omistaja vaati koirahotellia korvaamaan hoitokulut. Hotelli vetosi sopimuksen kohtaan, jossa koiran omistaja vakuutti olevansa tietoinen siitä, että hän vastasi koiransa itselleen ja muille eläimille tai ihmisille aiheuttamista vahingoista sekä kaikista muista vahingoista niiden laadusta riippumatta.

    Kuluttajan lainmukaisia oikeuksia rajoittava ehto on mitätön, totesi kuluttajariitalautakunta. Hoitosopimuksen ehto vähensi kuluttajan oikeuksia, joten sitä ei tarvinnut soveltaa. Sopimussuhteessa elinkeinonharjoittajan pitää osoittaa toimineensa huolellisesti, jotta se voisi vapautua vastuusta esimerkiksi silloin, kun hoitoon jätetty koira vahingoittuu. Koirahotelli ei ollut tuonut esille mitään seikkaa, joka olisi osoittanut, ettei koiran vahingoittuminen olisi ollut sen vastuulla. Asiakkaalla oli oikeus saada korvaus.

  • TOIMENPITEESEEN LIITTYVISTÄ RISKEISTÄ KERROTTAVA

    Kissan leukaluu murtui hammasta poistettaessa, minkä vuoksi kissa oli lopetettava. Omistaja vaati hampaan poistaneelta eläinlääkäriltä hyvitystä hampaan hoitokuluista sekä kissan tuhkauksesta.
    Lääkäri kiisti vaatimuksen, koska hoito oli edellyttänyt syöpyneen hampaan poistoa.

    Lautakunta totesi hampaan poistoon liittyvän riskejä, joista asiakkaan tulee saada tietää toimenpiteen kannattavuuden arvioimiseksi. Koska kissan omistajalle ei ollut kerrottu toimenpiteeseen liittyvistä riskeistä, lääkärin palvelus oli virheellinen. Lautakunta suositti lääkäriä palauttamaan 183 euron suuruisista hammashoitokuluista 80 euroa, koska virheen korjaaminen ei ollut enää mahdollista.

  • VAATESÄILYTYKSESTÄ KADONNEET TAVARAT

    Kuluttaja vaati viihdetapahtuman järjestäjältä korvausta tavaroista, jotka olivat kadonneet maksullisesta vaatesäilytyksestä. Tapahtuman järjestäjä kiisti vastuunsa, koska säilytys oli ammattimaisesti hoidettu ja valvottu. Järjestäjä katsoi vastuunsa ulottuvan enintään kadonneisiin päällysvaatteisiin, koska arvotavaroiden säilytystä koskevasta vastuunrajoituksesta oli kerrottu asiakkaille tapahtumapaikalla olleissa kylteissä.

    Lautakunta katsoi viihdetapahtuman järjestäjällä olevan samanlainen vastuu vaatesäilytyksestä kuin ravintolalla. Vastuuta maksullisesta palvelusta ei voi rajoittaa esimerkiksi seinällä olevin kyltein. Rahan ja arvoesineiden säilytykseen ei vastuu kuitenkaan ulotu ilman eri sopimusta. Koska tapahtuman järjestäjä ei voinut osoittaa, ettei katoaminen johtunut sen puolella olleesta huolimattomuudesta, järjestäjä oli vastuussa aiheutuneesta vahingosta. Korvausvelvollisuus kattoi päällysvaatteiden lisäksi kadonneen laukun sisältöineen, koska kyse ei ollut arvoesineistä, vaan tavaroista, joita tavanomaisesti pidetään tällaisissa tilaisuuksissa mukana.

  • RISTIRIITAISET ENNUSTUKSET

    Kuluttaja sai puhelimitse toimivalta ennustajalta lyhyen ajan sisällä kaksi aivan erilaista ennustusta tulevaisuudestaan. Kuluttaja vaati ennustajaa palauttamaan puheluista perityn hinnan, koska ristiriitaisista ennustuksista ei ollut mitään hyötyä. Ennustajan mielestä soittajan olisi pitänyt ymmärtää, että kyse on ajanvietteestä, joten rahojen palauttamiseen ei ollut perusteita.

    Lautakunta totesi, että lähtökohtaisesti kuluttajansuojalain säännöksistä ilmeneviä periaatteita voidaan soveltaa myös ennustuspalveluihin. Kuluttajan tulee kuitenkin ymmärtää, että kyse on viihdepalvelusta riippumatta siitä, mitä palvelua markkinoitaessa on lupailtu. Kuluttajan tulee ymmärtää näin ollen myös se, ettei ennustuspalvelulta voi edellyttää sisällöllistä luotettavuutta. Ristiriitaiset ennustukset eivät sen vuoksi oikeuttaneet kuluttajaa saamaan rahojaan takaisin.

  • SANOMALEHDEN JAKELU

    Asuinalueelle muuttanut oli tyytymätön siihen, ettei saanut joka-aamuista lehteään ovenvieruslaatikkoon, kuten edellisessä asunnossa. Lehtitalo viittasi postin vuonna 1991 aloittamaan laatikkokampanjaan, jolloin Etelä-Suomeen oli muodostunut niin sanottu kaksilaatikkojärjestelmä: vanhoilla omakoti- ja rivitaloalueilla palvelutaso säilytettiin ja lehdet jaettiin entisiin paikkoihin eikä postin ryhmittelemiin uusiin laatikoihin. Eri maksusta lehti jaettaisiin ovenvieruslaatikkoon.

    Kuluttajariitalautakunnan mukaan palvelutaso ei poikennut muiden saman alueen asukkaiden palvelutasosta. Lehtitalon perusteet jakeluhinnoittelun erilaisuudelle eri asuinalueella olivat hyväksyttävät. Palvelutaso ei ollut kohtuuttoman huono, koska lehti oli noudettavissa laatikosta 30-50 metrin päästä. Tilaaja sai tyytyä siihen.

  • TAKKI HÄVISI RAVINTOLAN VAATESÄILYTYKSESTÄ

    Elokuun lämpimässä illassa ei päällysvaatteita tarvittu ja asiakkaan nahkatakki jäi lunastamatta kotiin lähdettäessä. Takkia ei sittemmin enää ravintolan vaatesäilytyksestä löytynyt. Asiakas vaati ravintolaa korvaamaan takista 70 euroa.

    Elinkeinonharjoittaja on yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti vastuussa, jos maksulliseen säilytykseen otettu omaisuus katoaa. Korvausvastuusta voi vapautua osoittamalla, ettei katoaminen johtunut säilyttäjän huolimattomuudesta. Ravintola ei tällaista voinut osoittaa, joten kuluttajariitalautakunta suositti sen maksamaan asiakkaalle 70 euroa.

  • LIPPUJEN VÄLITTÄJÄN VASTUU

    Oopperaesitys peruuntui järjestäjän konkurssin takia. Ostaja vaati myyjäyritykseltä korvausta kymmenestä hyödyttömäksi käyneestä lipusta yhteensä 790 euroa.

    Kuluttajariitalautakunta ei suosittanut korvausta. Oopperaa oli markkinoinut tilaisuuden järjestäjä ja lipuissakin oli kerrottu, että tilaisuudesta ja sen mahdollisesta peruuntumisesta vastaa järjestäjä. Myyjä oli toiminut siten vain välittäjänä. Välittäjä ei ole vastuussa tilaisuuden järjestelyistä tai peruuttamisesta, vaan ainoastaan oman välitystehtävänsä huolellisesta ja ammattitaitoisesta hoitamisesta.

  • MATTAPINTAISET VALOKUVAT

    Kuluttaja oli tyytymätön matkakuviinsa, jotka oli valmistettu mattapintaiselle paperille ja vaati kuvapistettä palauttamaan kehitysmaksun sekä kehittämään kuvat uudelleen kiiltäväpintaisiksi.

    Kuluttajariitalautakunta totesi, ettei kuluttaja voi olettaa, että valokuvat kehitetään kirkkaalle paperille. Kuvapisteellä oli ollut oikeus toimittaa kuvat mattapintaisina, koska muusta ei ollut sovittu. Kuvat eivät olleet virheellisiä.

Alkuun