Ratkaisuja riitoihin

Uusimmat

  • Auton korjaus epäonnistui

    Kuluttaja vei autonsa korjaamolle, koska se oli hylätty katsastuksessa turvatyynyn vikavalon vuoksi. Korjaamo vaihtoi ohjainpyörän kosketinrullan, mutta merkkivalo paloi edelleen. Korjaamo ei työtilanteen vuoksi ehtinyt korjata autoa enempää. Kuluttaja vei auton toiseen korjaamoon, jossa todettiin ensimmäisen korjaamon asentama ohjainrulla vialliseksi. Se vaihdettiin uudestaan. Kuluttaja vaati ensimmäiseltä korjaamolta maksamaansa korjausta, 830:tä euroa sekä toiselle korjaamolle maksamaansa 320:tä euroa.

    Korjaamo vastaa käyttämiensä osien laadusta siitä riippumatta, saako se korvauksen varaosasta maahantuojalta tai valmistajalta. Ensimmäinen korjaus ei kuitenkaan ollut täysin turha, koska toinen korjaamo oli pystynyt hyödyntämään ensimmäisen korjaamon vianetsinnän tulosta. Siksi 700 euron hinnanalennus ensimmäisestä ­korjauksesta oli riittävä. Toisen korjaamon ­laskun kuluttaja sai maksaa itse, koska ­korjauskuluja olisi tullut joka tapauksessa.

    /
  • Lemmikkimarsu kuoli antibioottiin

    Asiakas vei sairaan marsunsa eläinlääkärille. Eläinlääkäri antoi marsulle antibioottia, ja pian marsu kuoli. Asiakas vaati korvausta eläinlääkärikuluista, jotka eläinlääkäri hänelle korvasikin. Yhteensä eläinlääkäri maksoi ­asiakkaalle 275,61 euroa ja luuli, että asia oli sovittu. Myöhemmin asiakas vaati vielä eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnan lausunnosta maksamaansa 200:aa euroa, marsun 60 euron hintaa ja postikuluista 5 euroa.

    Hoitovirheestä ei ollut riitaa. Myös arvio­lautakunnan lausunnossa todettiin, että kuoleman syy oli väärä lääke. Eläinlääkäri sanoi kehottaneensa asiakasta hankkimaan patologin lausunnon, jos tämä halusi varman syyn kuolemaan. Koska oli epäselvää, mitä ohjeita lääkäri oli antanut, lääkärin piti korvata puolet lausuntokuluista. Marsusta piti korvata 25 euroa, koska se oli jo 4,5 vuoden ikäinen ja entuudestaan sairas. Yhteensä korvattavaksi tuli 125 euroa lisää.

    /
  • Outoja veloituksia luottokortilta

    Asiakkaan luottokorttilaskuilla oli outoja veloituksia. Luottokortilta oli veloitettu kuukausittain 79 euroa, vaikka asiakas ei ollut antanut suostumusta maksuille. Hän havaitsi asian 11 kuukauden kuluttua ensimmäisestä veloituksesta. Pankin mukaan asiakkaan oli pitänyt osallistua johonkin arvontaan tai visaan, minkä yhteydessä hän oli antanut suostumuksensa veloituksille. Koska tätä ei voitu todistaa, pankki palautti summat kahdelta kuukaudelta. Muista veloituksista asiakas oli laiminlyönyt tehdä ilmoituksen viivytyksettä.

    Korttiehtojen ja lain mukaan kortin oikeudettomasta käytöstä on viipymättä tehtävä ilmoitus pankille. Muutoin pankki ei voi tietää, että korttia on käytetty väärin. Ehtojen mukaan laskut on tarkistettava kuukausittain. Tapahtumat ovat asiakkaan nähtävillä viimeistään 30 päivän mittaisen laskutuskauden kuluttua. Koska asiakas oli ilmoittanut pankille tapahtumista vasta usean kuukauden kuluttua, hän oli laiminlyönyt velvollisuutensa tarkistaa tiliote. Pankin ratkaisu oli oikea, ja maksut jäivät asiakkaan vahingoksi.

  • Täysi hinta vanhoista uutisista?

    Asiakas tilasi kotiinsa pääkaupunkiseudulle kestotilauksena maakuntalehteä sekä paperisena että digitaalisena. Vuosihinta oli 370,49 euroa. Hän vaati hinnanalennusta 23,99 euroa eli digilehtitilauksen hinnan verran. Vaatimustaan hän perusteli sillä, että paperilehti tuli aina ainakin päivän, ­joskus useita päiviä myöhässä. Kustantaja vetosi siihen, että Postin palvelut olivat ­heikentyneet eikä kustantajalla ollut mahdollisuuksia vaikuttaa Postin toimintaan.

    Sanomalehtien toimitus oli viivästynyt ­toistuvasti. Posti oli toiminut kustantajan alihankkijana lehtien toimittamisessa asiakkaalle. Kustantaja vastaa asiakkaalle myös alihankkijansa virheistä. Kustantaja oli tosin väittänyt, että se oli tarjonnut asiakkailleen digilehden veloituksetta. Samalla tilaushinta oli kuitenkin noussut digilehden hinnan verran. Asiakkaalla oli oikeus digilehden tilauksen suuruiseen hinnanalennukseen eli 23,99 euroon.

    /
  • Kympin johto rikkoutui

    Kuluttaja osti älypuhelinta varten lataus­johdon, joka maksoi 10 euroa. Johdolla oli vuoden takuu. Kymmenen kuukauden kuluttua johto rikkoutui ja rikkoi samalla puhelimen. Ostaja sanoi käyttäneensä johtoa normaalisti. Maahantuojan mukaan puhelimen runko oli mekaanisesti vääntynyt, eikä takuu koskenut tällaista vikaa. Ostaja vaati maahantuojalta korvauksena puhelimen hintaa, 599 euroa, korjausarvion 29 euron hintaa ja asianhoitokuluja 10 euroa.

    Ostajan pitää osoittaa, että virhe on olemassa. Takuunantajan pitää puolestaan näyttää, että virhe johtuu ostajasta. Ostaja oli väittänyt, että latausjohdosta oli irronnut osia. Hänen toimittamansa epäselvän kuvan perusteella tästä ei voinut varmistua – mahdollista se kyllä oli. Ulkopuolinen korjausliike oli kuitenkin antanut lausunnon, että puhelimen runko oli vääntynyt. Tätä latausjohto ei ollut voinut aiheuttaa. Vaurioituminen johtui siis muusta syystä kuin latausjohdosta. Korvauksia ei maksettu.