Samaa maitoa eri purkeissa
Tarkkasilmäinen kuluttaja huomaa eri merkkien maidoissa yhtäläisyyksiä. Hinta on eri, mutta meijerit ja ravintosisällöt samoja.
Mainoslauseissa Suomi on tuhansien järvien maa, mutta Suomea voisi hyvin kutsua myös tuhansien maitotuotteiden maaksi. Jokainen ruokakaupassa asioiva huomaa, että jo pelkästään erilaisia maitoja on tarjolla hyllymetri toisensa perään.
Mutta kas, jos hyllystä poimii eri merkkien maitoja, ne ovat yllättävän samanlaisia. Esimerkiksi Arlan sekä Pirkka- ja Kotimaista-tuotemerkin alla myytävissä rasvattomissa perusmaidoissa on tismalleen samat kalori-, proteiini- ja hiilihydraattimäärät.
Vitamiinitkin ovat samat, vaikkei Pirkan ravintosisällössä mainita B-vitamiineja. Keskon viestinnästä kerrotaan, että ne kuuluvat maitoon luontaisesti, eikä niitä siksi mainita erikseen.
Hinta sentään on eri. Kotimaista maksoi 62 senttiä, Pirkka 79 senttiä ja Arla 85 senttiä, kun maidot ostettiin syyskuussa satunnaisotannalla helsinkiläiskaupoista.
Kaikkia maitoja valmistetaan muun muassa Arlan omassa Sipoon meijerissä sekä Hämeenlinnan Osuusmeijerissä, joka on Arlan yhteistyömeijeri.
Kuluttaja-lehden tietojen mukaan meijereissä valmistettavat perusmaidot valmistetaan samasta raakamaidosta, samoilla linjoilla ja samoilla laitteilla. Yhdellä linjalla pakataan yhtä maitolaatua ja yhtä tuotemerkkiä kerrallaan.
Näin tehdään myös muissa meijereissä. Esimerkiksi Satamaidon ja Maitomaan meijerit valmistavat omien tuotteidensa lisäksi maitoa ja maitojuomia muun muassa Keskon Pirkka- ja Lidlin Pohjolan Meijeri -tuotemerkeille.
Kuluttajille myydään siis käytännössä samaa maitoa eri purkeissa – eikö niin? Kolmen rasvattoman eli Arla-, Pirkka- ja Kotimaista-maidon samanlaisuuteen on vaikea saada varmistusta. Arlan viestintä kieltäytyy kommentoimasta kaupan merkkejä ja kehottaa kääntymään kauppojen puoleen.
Kaupat puolestaan kehottavat olemaan yhteydessä meijereihin. Meijereistä ohjataan kysymykset jälleen Arlan viestintään.
Maitojen samanlaisuuden myöntävät puhelimitse kuitenkin SOK:n tuotelaatupäällikkö Riikka Nummi, eräs meijerin työntekijä sekä Arlan maidonhankintajohtaja Sami Kilpeläinen, joka pyörtää sanomansa myöhemmin sähköpostitse – koska ei voikaan kommentoida mitään kaupan merkkeihin liittyvää asiaa.
Maitojulisteita koulun seinillä
Kaupan hyllyiltä maito kulkeutuu suomalaiseen ruokapöytään, johon se on kuulunut olennaisena osana jo vuosikymmeniä, vaikka kulutus onkin viime vuosina laskenut. Vuonna 2015 maitoa juotiin Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan keskimäärin 123 litraa henkeä kohti, eli runsaat kolme desiä päivässä.
Suomalaiset oppivat maidonjuonnin jo pienenä. Neuvolat suosittelevat lehmänmaitoa lapsen lähestyessä yhden vuoden ikää. Jos perhe sattuu olemaan vegaanista ruokavaliota noudattava, voidaan vanhemmat ohjata keskustelemaan ravitsemusterapeutin vastaanotolle.
Noin 90 prosenttia päiväkodeista ja kouluista saa koulumaitotukea EU:lta. Tuen avulla ne saavat edulliseen hintaan maitoja ja maitotuotteita, jotka sisältävät enintään yhden prosentin rasvaa. Maitotuen ehtona on pitää pääsisäänkäynnin yhteydessä näkyvästi esillä Maaseutuviraston julistetta, joka kertoo tuesta ja maidon terveysvaikutuksista.
Koulujen seinille pyrkii julisteineen myös maitoa lobbaava Maito ja Terveys ry, jonka kannattajajäseninä on suomalaisia meijereitä. Yhdistys jatkaa 1950-luvulla lopetetun Suomen Maitopropagandatoimiston työtä. Julisteista lapset oppivat, että ”maito on monipuolista ravintoa, ihan luonnostaan”.
Meillä on isoja kansanterveydellisiä ongelmia, joiden kanssa me ammattilaiset teemme työtä kädet savessa. Ei pidä lähteä ihme hifistelyyn.
Maidossa ei ole yhtään sellaista ravintoainetta, jota ei saisi myös jostakin muusta elintarvikkeesta. Siitä saa kuitenkin kolmea tärkeää: D-vitamiinia, kalsiumia ja proteiinia. Proteiinia suomalaiset tosin saavat ravinnosta liikaa jo muutenkin. D-vitamiinia on maidossa luontaisesti vain hyvin vähän, joten sitä lisätään maitoon.
D-vitamiinin lisääminen monien käyttämään elintarvikkeeseen on käytännöllinen ratkaisu. Silloin myös ne suomalaiset, jotka eivät kiinnitä huomiota ruokavalioonsa, tulevat saaneeksi D-vitamiinia.
2000-luvun alusta lähtien maitovalmisteisiin lisätty D-vitamiini on osaltaan nostanut suomalaiset jopa maailman kärkeen kansalaisten D-vitamiinin saannissa. Ravitsemusterapian professori Ursula Schwab on saavutuksesta ylpeä.
”Ulkomailla katsotaan kateudesta vihreänä sitä, kuinka olemme onnistuneet parantamaan väestötasolla D-vitamiinin saantia. Valitettavasti tällainen saavutus ei näy suomalaisessa ravitsemuskeskustelussa. Ulkomailla sitä osataan onneksi arvostaa.”
Luomumaito on tähän mennessä ollut poikkeus, sillä siihen ei ole EU-säädöksen vuoksi saanut lisätä D-vitamiinia. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Maa- ja metsätalousministeriö antoi syyskuussa asetuksen, jonka myötä rasvattomiin, homogenoituihin luomumaitoihin saa jatkossa lisätä D-vitamiinia.
Kasvimaidostakin saa kalsiumia
Maidon suosittelu osana ruokavaliota pohjaa virallisiin ravitsemussuosituksiin, jotka valtion ravitsemusneuvottelukunta linjaa muutaman vuoden välein. Nykyisissä, vuonna 2014 voimaantulleissa ohjeissa neuvotaan ruokajuomaksi veden ohella rasvatonta tai vähärasvaista maitoa tai piimää. Kalsiumin tarve täyttyy ihmisellä, joka nauttii päivittäin nestemäisiä maitovalmisteita 5–6 desiä ja syö 2–3 viipaletta juustoa.
Suosituksiin on ensimmäistä kertaa lisätty maininta myös vaihtoehtoisista valmisteista eli kasvimaidoista.
”Nestemäiset maitovalmisteet voi tarvittaessa korvata kasviperäisillä kalsiumilla ja D-vitamiinilla täydennetyillä elintarvikkeilla, kuten esimerkiksi soija- tai kaurajuomilla”, ravitsemussuosituksissa kerrotaan.
Suurimmasta osasta kasvimaitoja saa saman verran kalsiumia ja D-vitamiinia kuin lehmänmaidostakin. Miksi suosituksissa siis puhutaan maidon korvaamisesta vain tarvittaessa? Miksi ei voida sanoa suoraan, että kasvimaidot, joihin on lisätty D- vitamiinia ja kalsiumia, ovat yhtä hyviä?
Ravitsemusneuvottelukuntaan kuuluva Schwab vastaa, ettei suosituksista haluta tehdä ”liian kummallisia”. Kasviperäiset maidot ovat vielä melko uusi tulokas suomalaisessa ruokakulttuurissa.
”Jos käyttää suositusten mukaisesti rasvatonta maitoa, ei ole mitään perusteita lähteä suosittelemaan kasviperäisiä maitoja”, Schwab sanoo.
Esimerkiksi kuusikymppiselle, maalla asuvalle miehelle on Schwabin mukaan vaikea neuvoa, että tämä voisi kokeilla kauramaitoa.
”Meillä on isoja kansanterveydellisiä ongelmia, joiden kanssa me ammattilaiset teemme työtä kädet savessa. Ei pidä lähteä ihme hifistelyyn.”
Kansanterveyttä rasittaa liiallinen kovan rasvan saanti. Sitä saadaan muun muassa kevytmaidosta, jonka rasvasta kaksi kolmasosaa on kovaa tyydyttynyttä rasvaa. Kasvimaitojen rasvat ovat pääosin terveellisiä ja pehmeitä. Voitaisiinko kasvimaitoja suosimalla ratkoa ongelmaa liiallisesta kovan rasvan saannista?
”Toki osaltaan voidaan, mutta jo suositus rasvattoman maidon käytöstä on purrut siihen [ongelmaan] aika hyvin, ja toivottavasti puree vastaisuudessakin”, Schwab sanoo.
Suomalaiset kuluttavat kuitenkin kevytmaitoa enemmän kuin rasvatonta, selviää Luonnonvarakeskuksen tilastoista. Kulutukseen tosin lasketaan myös esimerkiksi koulujen suurtalouskeittiöihin ostettava maito, joten kevytmaitoihin keitettävät uunipuurot ja muut ruuat selittävät osan suuremmasta kulutuksesta.
Teollisuus pois neuvottelukunnasta
Mistä maitosuosituksissa on pohjimmiltaan kyse? Kansallisesta ruokakulttuurista, sanoo Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntija Annikka Koivu. Koivu on ollut mukana laatimassa suosituksia, mutta ei kuulu enää ravitsemusneuvottelukuntaan.
”Ravitsemussuositukset ovat yhdistelmä ravintoainesuosituksia, ruokasuosituksia ja ruokakulttuuria. Suomi on maidontuotannon maa johtuen siitä, että täällä on riittävästi rehua, vettä ja laidunnurmea.”
Maidon terveysvaikutuksista on saatu myös ristiriitaista tietoa.
”Erittäin runsas maidonjuonti saattaa olla yhteydessä lihavuuteen, kuten minkä tahansa ruoka-aineen liiallinen saanti. Runsas maidonjuonti on myös liitetty diabetekseen. Maidon terveysvaikutuksia tutkitaan niin kuin monen muunkin ruoka-aineen. Tutkitaan,että mitä kaikkia vaikutuksia lopulta löytyykään”, Koivu kertoo.
”Maito on otettu ravitsemussuosituksiin, koska on todettu, että se on ruoka-aine, jota voidaan suositella. On ajateltu, että jos se poistettaisiin suosituksista, tulisi ongelmia juuri kalsiumin ja D-vitamiininsaannin kannalta”, Koivu lisää.
1950-luvulla toimintansa aloittaneessa ravitsemusneuvottelukunnassa oli pitkään mukana teollisuuden edustajia. Image-lehden (4/2016) keväällä julkaiseman maitojutun mukaan nykyinen neuvottelukunta on ensimmäinen, jossa teollisuudella ei ole edustusta. Vielä viime kaudella neuvottelukunnassa istui edustaja Elintarviketeollisuusliitosta.
Ovatko teollisuuden edustajat vaikuttaneet ruokien ravitsemussuosituksiin? Schwabin mukaan eivät. Hän istuu neuvottelukunnassa kolmatta kautta.
”Teollisuuden mukanaolo ei ole yhtään niin paha juttu kuin miltä se voi kuulostaa. Teollisuuden edustajat ovat tuoneet taustaryhmiensä näkemyksiä esille, mutta eivät ne ole vaikuttaneet ravitsemussuosituksiin.”
”Elintarviketeollisuusliitto on varmasti tuonut esiin maidontuottajien, lihantuottajien ja rypsiöljyn tuottajien, kalankasvattajien ja vaikka kananmunantuottajien intressejä. Mutta valmiissa suosituksissa teollisuuden kädenjälki ei näy yhtään mitenkään.”
Schwabin mukaan suomalaiset ravitsemussuositukset ovat tiivistys tieteelliseen tutkimukseen perustuvista pohjoismaisista ravitsemussuosituksista, joiden laadinnassa ei ole ollut mukana teollisuuden edustajia,vaan ainoastaan asiantuntijoita.
Ei riippumatonta tutkimusta
Teollisuuden edustajat pyrkivät kuitenkin vaikuttamaan maitotutkimukseen. Maitoteknologian professori Tapani Alatossava Helsingin yliopistosta kertoo, että teollisuuden intressien vastaiselle tutkimukselle on vaikea saada rahoitusta.
Alatossavan mukaan Suomessa ei juuri ole Valiosta riippumatonta maitotutkimusta. Rahoitusvaikeuksien ja erinäisten organisaatiomuutosten vuoksi julkinen maitotutkimus on Suomessa vähentynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, Alatossava kertoo.
”Puhdas maitoteknologinen tutkimus on hyvin heikoissa kantimissa Suomessa. Tämä on todella valitettavaa, kun vertaa tilannetta muihin vahvoihin ja samankokoisiin maitomaihin. Esimerkiksi Tanskassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Irlannissa on ihan erilaiset tutkimusresurssit vapaalle tutkimukselle.”
Suomessa julkista maitotutkimusta on rahoittanut erityisesti valtion Innovaatiorahoituskeskus Tekes, mutta rahoituksen ehdot ovat viime vuosina kiristyneet. Nykyään edellytetään käytännössä aina yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä.
Yritysten näkökantojen perään kysyvät muutkin rahoittajat.
”Aina jossakin vaiheessa prosessia on mukana teollisuuden näkemys. Jos hanke ottaa kriittisen otteen, niin se ei välttämättä pääse toteutumaan. On hyvin ongelmallinen tilanne kehittää alaa näillä resursseilla ja edellytyksillä, mitä Suomi tarjoaa.”
Rahoitusta on aiemmin saatu myös muun muassa maa- ja metsätalousministeriöltä.Tämä kanava tyrehtyi Alatossavan mukaan vuosituhannen vaihteen tienoilla. Ministeriö ei kuitenkaan ole hylännyt maitoa, vaan on rahoittanut viime vuosina muun muassa Maito ja Terveys ry:tä.
Yliopistojen tehtävä on Alatossavan mukaan tehdä vapaata tutkimusta, joka tähtää pidemmälle ja syvemmälle kuin teollisuuden tekemä lyhytjänteinen tuotekehitystutkimus.
”Kyse on myös uskottavuudesta kuluttajien edessä”, Alatossava summaa.
Maito on Suomessa kannattava bisnes, mikä on pitänyt maidon kokonaistuotannon samoissa lukemissa jo toistakymmentä vuotta. Lypsykarjatalous kannattelee koko maataloutta, sillä se kattaa kaksi kolmasosaa maatalouden tuloista, Alatossava toteaa.
Maidolla on myös vahva kytkös lihateollisuuteen. Lypsykarjana olleet lehmät päätyvät ”uransa” lopulla yleensä lihateollisuuden käyttöön. Tätä ei moni kuluttaja välttämättä tule ajatelleeksi maitohyllyllä asioidessaan.
Juttua varten on haastateltu myös kehittämispäällikkö Tarja Kortesmaata Luonnonvarakeskuksesta, elintarvikeylitarkastaja Anna Lemströmiä maa- ja metsätalousministeriöstä ja ylihoitaja Anni Mäkistä Helsingin kaupungilta.
Lue myös: Maitokohusta toiseen
14 maitoa vertailussa: Hinnoissa suuremmat erot
Arla
D-vitamiini
kalsium
kasvimaito
Kotimaista
Luomu
maito
Maitomaa
Meijeri
Pirkka
Satamaito
SOK
