Lattialiedet

Keittotason suorituskyky

Lämpötilan tasaisuus pienellä teholla (öljytesti)

Keittoalueen kykyä pitää pienellä teholla lämpötila alhaisena ja tasaisena testattiin öljytestillä. Testi suoritettiin pienimmällä ja suurimmalla keittoalueella standardin EN 60350-2 kohdan 8.1 mukaisesti lämmittämällä 30 mm öljyä minimiteholla mahdollisimman lähellä keittoalueen kokoa olevassa avoimessa kattilassa. Öljyn lämpötilaa ja laitteen sähkönkulutusta mitattiin jatkuvasti 30 minuutin ajan, ja öljyn ylin lämpötila kirjattiin ylös.

Paiston tasaisuus keittoalueella (lettutesti)

Keittoalueen paiston tasaisuutta testattiin pannukakkutestillä standardin EN 60350-2 kohdan 9. mukaisesti. Testi suoritettiin paistamalla lettuja keskikokoisella keittoalueella Tefalin paistinpannulla (Tefal Talent Pro Crépière), jonka koko oli mahdollisimman lähellä keittoalueen kokoa. Letut paistettiin käyttöohjeen suosittelemilla asetuksilla, jos sellaiset oli annettu. Testissä paistettiin 4 lettua peräjälkeen. Kustakin letusta mitattiin paistamisaika, jolloin lettu oli tullut molemmilta puolilta kullanruskeaksi. Lisäksi lettujen ruskistumista arvioitiin. Testin aikana esilämmityksen, ja koko testin sähkönkulutus mitattiin.

Lämpöteho (ranskalaistesti)

Laitteiden suorituskykyä suurella kuormituksella testattiin uppopaistamalla ranskalaisia öljyssä suurimmalla keittoalueella ja keittämällä samanaikaisesti muilla keittoalueilla vettä standardin EN 60350-2 kohdan 10. mukaisesti. Testi aloitettiin lämmittämällä vesi kiehuvaksi, jonka jälkeen tehoja laskettiin ja paistoöljyä aloitettiin kuumentamaan täydellä teholla. Öljyn saavuttaessa 180 °C lämpötilan ranskalaisia aloitettiin kypsentämään standardin mukainen aika ja määrä, minkä jälkeen öljy lämmitettiin taas 180 °C lämpötilaan ja aloitettiin uuden ranskalaiserän kypsennys. Testi kesti yhteensä 45 minuuttia veden keiton aloittamisesta. Testin aikana mitattiin öljyn lämmitykseen kulunut aika, paistettujen ranskalaiserien määrä sekä testin kokonaissähkönkulutus.

Lämmönsiirtokyky (vedenkeittotesti)

Keittoalueiden kykyä siirtää lämpöä kattilassa olevaan veteen testattiin standardin EN 60350-2 kohdan 7. mukaisesti. IEC standardoidussa kannellisessa, halkaisijaltaan keittoalueen kokoa lähellä olevassa keittoastiassa lämmitettiin standardin mukainen määrä 15 °C lämpöistä vettä 90 °C lämpötilaan pienimmällä ja suurimmalla keittoalueella täydellä teholla. Käytetyn veden määrä, lämmitysaika ja energiankulutus mitattiin, joiden avulla laskettiin keittoalueen lämmönsiirtokyky.

Paiston tasaisuus laajennettavilla keittoalueilla (jauhotesti)

Laajennettavien keittoalueiden paiston tasaisuutta testattiin ruskistamalla jauhoja mukautettavan alueen kokoisessa pannussa. Rasvattua, tasaisesti jauhotettua pannua kuumennettiin maksimiteholla, kunnes jauhot alkoivat ruskistumaan. Jauhojen ruskistumisen tasaisuus ja lämmön jakautuminen alueella arvioitiin lopputuloksesta.

Uunin suorituskyky

Lämmön jakautuminen (muffinien paistaminen)

Muffinit paistettiin standardin EN 60350-1 lausekkeen 8.4.2 mukaan kahdella tasolla. Uunin lämpö, lämmön lähde sekä paistamisaika asetettiin valmistajan käyttöohjeiden mukaan. Testin tarkoituksena oli mitata, kuinka tasaisesti lämpö jakaantuu sekä vaaka- että pystytasossa. Ruskistumisen tasaisuutta arvioitiin digitaalisella mittalaitteella huomioiden molemmat tasot yhtä aikaa sekä ylä- että alataso erikseen. Ruskistumisen lisäksi testissä arvioitiin muffinien korkeutta, repeytymistä ja koostumusta. Myös muffinien valmistusaika ja sähkönkulutus mitattiin.

Lämmöntuotto (sokerikakun paistaminen)

Sokerikakkujen kohdalla paistettiin yksi kakku standardin EN 60350-1 lausekkeen 8.5.1 mukaan ylä- ja alalämmöllä ja kaksi kakkua kiertoilmatoiminnolla kahdessa tasossa. Uunin lämmitys, kakun sijoittaminen uuniin ja lämpötilan asettaminen tehtiin tämän tyyppisille kakuille annettujen käyttöohjeiden mukaan, jos sellaiset löytyivät. Testissä arvioitiin, kuinka tasaisesti kakkujen pinnat olivat ruskistuneet. Tämän lisäksi kakku leikattiin kahtia ja arvioitiin kakun korkeutta, koostumusta ja kuoren paksuutta. Kakkujen paistamiseen kulunut aika ja sähkönkulutus mitattiin testin aikana.

Grillausteho (paahtoleipien grillaus)

Paahtoleipien grillaustesti tehtiin standardin EN 60350:2010-10 lausekkeen 9.1 mukaan. Ritilä täytettiin kuorettomilla paahtoleivillä, ja niiden puolikkailla ja neljänneksillä niin, että koko ritilä peittyi. Grillitoiminto ja lämpötila valittiin käyttöohjeiden suositusten mukaan, jos tällaiset suositukset löytyivät. Jos grillitoimintoja oli useampia, käytettiin ”isoa” grillitoimintoa. Grillitoiminnon puuttuessa käytettiin parhaiten soveltuvaa toimintoa. Paahtoleipiä grillattiin, kunnes ne olivat hyvin paahtuneet. Tämän jälkeen paahtoleipiä arvoitiin visuaalisesti, ottaen huomioon grillatun alueen koon, leipien ruskistuminen sekä liian tummat ja vaaleat alueet. Myös grillaukseen kulunut aika mitattiin.

Broilerin grillaus ja paistaminen

Tuore, noin 1,8 kg painava broileri kypsennettiin ilman öljyä ja mausteita grillitoiminnolla tai muulla valmistajan suosittelemalla toiminnolla. Sisälämpötiloja mitattiin kahden minuutin kuluttua paistamisesta 14 kohdasta, joiden tuli olla yli 80 °C. Tämän jälkeen arvioitiin broilerin nahan ruskistumista ja rapeutta, sekä lihan mehukkuutta ja makua. Grillaukseen kulunut aika sekä sähkönkulutus testin ajalta mitattiin.

Höyrytoiminto

Uuneja, joista löytyi höyrytoiminto, testattiin tekemällä paahtovanukasta ja leipää.

Paahtovanukastesti tehtiin standardin EN 60705-2015 luvun 12.3.1 mukaan. Testissä mitattiin höyryn leviämisen tasaisuutta, lämpötilan tarkkuutta ja testiannoksen pinnan kosteutta. Valmiista vanukkaista arvioitiin niiden ulkonäköä, makua sekä koostumusta. Myös vanukkaiden valmistusaika ja testin aikainen sähkönkulutus mitattiin.

Lämpötilan tarkkuus

Lämpötilasäädön tarkkuus mitattiin tyhjässä uunissa 80 °C:n, 150 °C:n ja 200 °C:n asetuksilla sekä suurimmalla mahdollisella lämpötila-asetuksella. Testi suoritettiin sekä tasalämmöllä että kiertoilmatoiminnolla.

Lämpötilan tasaisuus

Testissä mitattiin, kuinka hyvin edellä mainitut lämpötilat pysyivät valitussa astemäärässä. Testi tehtiin sekä tasalämmöllä että kiertoilmatoiminnolla. Lämpötilaa mitattiin vähintään 30 minuuttia tai viiden termostaattisyklin ajan.

Esilämmityksen nopeus

Uunit lämmitettiin kiertoilmatoiminnolla 155 astetta ja tasalämmöllä 180 astetta huonelämpötilaa korkeammaksi. Lämmityksen kesto sekä sähkönkulutus mitattiin. Testi suoritettiin myös pikakuumennustoiminnolla, jos uunista löytyi sellainen.

Leipätestin tarkoituksena oli arvioida uunin kykyä valmistaa yhdistelmätoiminnolla (esim. steam bake) pehmeää ja rapeaa leipää. Leivän valmistukseen kulunut aika mitattiin ja leivän ulkonäköä ja koostumusta arvioitiin.

Laboratorion kolmesta asiantuntijasta koostunut raati arvioi keittotason ja uunin käytettävyyttä sekä niiden puhdistuksen helppoutta. Raati antoi kustakin toiminnosta yhden yhteisen arvosanan.

Keittotasoista arvioitiin säätöjen helppous, lisätoimintojen käyttö, kaikkien keittoalueiden yhtäaikainen käyttö sekä puhdistaminen.

Uuneista arvioitiin säätöjen helppous, lisätoimintojen käyttö, ruuan laittaminen ja ottaminen uunista, luukun avaaminen ja sulkeminen, luukun näkyvyys sekä puhdistuksen helppous.

Sähkönkulutus mitattiin suorituskykytestien yhteydessä sekä laitteiden ollessa pois päältä perustuen IEC 62301 ja IEC 60350 standardeihin.

Sähkö- ja mekaaninen turvallisuus

Keittotason ja uunin sähköturvallisuuden tarkastus perustuu standardiin EN 60335-2-6. Turvatarkastus tehdään visuaalisesti, jossa varmistetaan, löytyykö laitteesta jotain sähköturvallisuuteen liittyviä poikkeamia. Mahdollisesti havaittujen poikkeamien kohdalla tehtiin tarkempi tutkimus.

Mekaanista turvallisuutta testattiin mekaanisen lujuuden testillä (21.101): Noin 14–15 kiloinen hiekalla täytetty astia – laskettuna uunin tilavuuden mukaan – sijoitettiin keskelle hyllyä, joka siirrettiin hitaasti uuniin. Hylly ei saanut vääristyä tai pudota tuista. Hylly vedettiin ulos 80 newtonin voimalla pysäyttimien sallimaan maksimietäisyyteen. Hylly sai kallistua alaspäin korkeintaan 6 astetta.

Lämpöturvallisuus

Mittasimme maksimilämpötilan keittoalueiden välistä, ohjauspaneelista ja kehyksestä lämpötehotestin (ranskalaistesti) yhteydessä. Testin jälkeen mitattiin keittoalueiden maksimilämpötila, kun jokainen jälkilämmön ilmaisin oli sammunut.

Uunien pintalämpötilat mitattiin ruuanvalmistustestien aikana sekä käytettäessä puhdistustoimintoa (pyrolyysi) tai grillitoimintoa. Lämpötilat mitattiin luukusta, säätimistä, ohjauspaneelista ja kahvasta. Mittaustuloksille laskettiin arvosanat standardin EN13732-1 taulukon mukaan, jossa lämpötilan polttavuudessa otetaan huomioon kosketusmateriaali ja -aika.

Muut turvallisuustestit

Liesitasojen reagoimista läikkyvään veteen testattiin pudottamalla vettä päällä olevalle keittoalueelle sekä ohjauspaneelin päälle. Laitteiden reagoimista tyhjiin keittoastioihin testattiin jättämällä tyhjä pannu täydellä teholla olevalle keittoalueelle. Jos liesi ei reagoinut tyhjään pannuun, testi lopetettiin pannun saavuttaessa 500 °C:n lämpötilan. Testissä mitattiin aikaa, kunnes liesi reagoi tyhjään pannuun ja laski tehoa tai kunnes pannu saavutti testin maksimilämpötilan.

Kolmen laboratorioasiantuntijan raati arvioi melua 5-portaisella asteikolla keittotason ja uunin käytön aikana. Keittotason aiheuttamaa melua arvioitiin minimi-, maksimi- ja boost-teholla. Raati kuunteli uunista lähtevää melua lämmitettäessä tyhjää uunia kiertoilmatoiminnolla sekä puhaltimesta kuuluvaa ääntä uunin jäähdytysvaiheessa.