Siemens ED777HQ26E

Lieden suorituskyky

Lämmönsiirtokyky (veden keittäminen)

Keittoalueiden kykyä siirtää lämpöä kattilassa olevaan veteen testattiin standardin EN 60350-2 kohdan 7 mukaisesti. Vettä lämmitettiin IEC-standardoidussa, kannellisessa keittoastiassa, jonka halkaisija vastasi keittoalueen kokoa. Standardin mukainen määrä 15 °C lämpöistä vettä kuumennettiin 90 °C:seen pienimmällä ja suurimmalla keittoalueella täydellä teholla. Käytetyn veden määrä, lämmitysaika ja energiankulutus mitattiin, ja niiden perusteella laskettiin keittoalueen lämmönsiirtokyky.

Lämpötilan tasaisuus pienellä teholla (öljytesti)

Keittoalueen kykyä ylläpitää alhainen ja tasainen lämpötila pienellä teholla testattiin öljytestillä. Testi suoritettiin pienimmällä ja suurimmalla keittoalueella standardin EN 60350-2 kohdan 8.1 mukaisesti. Testissä lämmitettiin 30 mm:n kerros öljyä minimiteholla avoimessa kattilassa, jonka halkaisija oli mahdollisimman lähellä keittoalueen kokoa. Öljyn lämpötilaa ja laitteen sähkönkulutusta mitattiin jatkuvasti 30 minuutin ajan, ja öljyn ylin lämpötila kirjattiin ylös.

Paiston tasaisuus keittoalueella (lettutesti)

Keittoalueen paiston tasaisuutta testattiin pannukakkutestillä standardin EN 60350-2 kohdan 9 mukaisesti. Testi suoritettiin paistamalla lettuja keskikokoisella keittoalueella paistinpannulla (Tefal Talent Pro Crépière), jonka koko oli mahdollisimman lähellä keittoalueen kokoa. Letut paistettiin käyttöohjeessa suositelluilla asetuksilla, mikäli sellaiset oli annettu. Testissä paistettiin neljä lettua peräjälkeen (uudemmilla testatuilla kuusi). Neljän ja kuuden kullanruskean letun valmistusaika mitattiin, ja lisäksi arvioitiin lettujen ruskistumisen tasaisuus. Testin aikana mitattiin sekä esilämmityksen että koko testin aikainen sähkönkulutus.

Lämpöteho (ranskalaistesti)

Laitteiden suorituskykyä suurella kuormituksella testattiin uppopaistamalla ranskalaisia perunoita öljyssä suurimmalla keittoalueella ja keittämällä samanaikaisesti vettä muilla keittoalueilla standardin EN 60350-2 kohdan 10 mukaisesti. Testi aloitettiin kuumentamalla vesi kiehuvaksi. Tämän jälkeen tehoa laskettiin ja paistoöljyn kuumennus aloitettiin täydellä teholla. Kun öljy saavutti 180 °C lämpötilan, ranskalaiset perunat lisättiin öljyyn ja kypsennettiin standardin mukaisella ajalla ja määrällä. Tämän jälkeen öljy kuumennettiin uudelleen 180 °C:seen, ja kypsennettiin seuraava erä. Testi kesti yhteensä 45 minuuttia veden keittämisen aloittamisesta. Testin aikana mitattiin öljyn lämmitykseen kulunut aika, paistettujen ranskalaiserien määrä sekä testin kokonaissähkönkulutus.

Paiston tasaisuus laajennettavilla keittoalueilla (jauhotesti)

Laajennettavien keittoalueiden paiston tasaisuutta testattiin ruskistamalla jauhoja pannussa, jonka koko vastasi mukautetun keittoalueen kokoa. Rasvattua ja tasaisesti jauhotettua pannua kuumennettiin maksimiteholla, kunnes jauhot alkoivat ruskistua. Lopputuloksesta arvioitiin jauhojen ruskistumisen tasaisuus ja lämmön jakautuminen keittoalueella. Testin aikana kirjattiin valmistusaika, käytetyn keittoalueen sijainti sekä energiankulutus.

Tuulettimen suorituskyky

Tuulettimien suorituskykytestaukset suoritettiin suurimmalla tehoasetuksella (ei boost) ja valmistajan ilmoittamalla suurimmalla kanavoinnilla.

Rasvansuodatus

Rasvasuodattimien tehokkuutta testattiin standardin IEC 61591:2023 kohdan 14 mukaisesti. Hormiin poistavassa eikä huoneilmaan palauttavassa asennustavassa käytetty hajusuodatinta, mutta huoneilmaan palauttavassa asennuksessa simuloitiin painetta vastaamaan hajusuodattimen aiheuttamaa painehäviötä. Käytettäessä tuuletinta täydellä teholla, maissiöljyä ja vettä pudotettiin liesitason etuvasemmalla keittoalueella olevaan 250 °C ± 5 °C lämpöiseen kasariin. Öljyä pudotettiin 1,6 ml/min (45 pisaraa minuutissa) sekä vettä 2,3 ml/min (80 pisaraa minuutissa) yhteensä 30 minuutin ajan, minkä jälkeen tuulettimen annettiin käydä vielä 10 minuutin ajan. Testin jälkeen mitattiin käytetyn öljyn kokonaismäärä, rasvasuodattimen, rasvasuodattimen säleikön ja hiukkassuodattimen massan muutos sekä liesitasolle päätynyt öljy, joista laskettiin laitteen rasvansuodatuskyky.

Hajunsuodatus huoneilmaan palauttaessa

Huonetilaan palautuvan ilman hajunsuodatuksen tehokkuutta testattiin standardin EN 61591:2023 kohdan 13. mukaisesti. Testi suoritettiin noin 22 m3 ± 2 m3 kokoisessa, suljetulla ilmanvaihtosäleiköllä varustetussa tilassa käyttämällä tuuletinta täydellä teholla. Hajusuodattimet valmisteltiin ennen testiä pitämällä niitä 16 tuntia 50 °C lämpötilassa. Liesitason etuvasemmalla keittoalueella olevaan 170 °C ± 5 °C lämpöiseen kasariin lisättiin tasaisin väliajoin 30 minuutin ajan liuosta, joka koostui 300 millilitrasta tislattua vettä ja 15 millilitrasta metyylietyyliketonia (MEK, orgaaninen yhdiste, joka muistuttaa hajultaan asetonia). Testin aikana yhdisteen aromaattinen pitoisuus mitattiin tilasta minuuteittain, kunnes 15 % maksimipitoisuudesta (ppm, neljässä mittauspisteessä) saavutettiin tai 60 minuuttia oli kulunut testin aloittamisesta. Huonetilan maksimipitoisuus määritettiin samalla menetelmällä, mutta ilman tuuletinta.

Vesihöyrynpoisto hormiin poistettaessa

Vesihöyrynpoiston tehokkuutta testattiin 22 m3 ± 2 m3 kokoisessa, avoimella ilmanvaihtosäleiköllä varustetussa tilassa tuulettimen käydessä täydellä teholla. Liesitason kaikilla keittoalueilla keitettiin vettä, ja kun testihuoneen suhteellisen ilmankosteuden saavutti 90 prosenttia, tuuletin kytkettiin päälle täydelle teholle. Ilmankosteus ja lämpötila mitattiin testin alkaessa ja 15 minuutin kuluttua aloituksesta. Ilmankosteuden pienenemiseen 90 prosentista 60 prosenttiin kulunut aika mitattiin. Subjektiivisessa arvioinnissa huomioitiin myös tuulettimeen kondensoitunut vesi. Tuulettimen alaspäin suuntautuvan imukyvyn tehokkuutta tutkittiin videoanalyysillä liedeltä nousevasta höyrystä. Vesihöyrynpoistotesti suoritettiin vain hormiin poistavassa asennustavassa.