Pölynimukykyä kovalta lattialta testattiin imuroimalla dolomiittihiekkapölyä tasaiselta laattalattialta EN 60312-1 standardin mukaisesti. Pölyn määrä määritettiin kaavalla (B – 0,02) * 0,7 * 125 g/m², jossa B on suulakkeen leveys metreinä ja 0,7 m testialueen pituus. Imurointi suoritettiin täydellä teholla, 1,0 m/s nopeudella.  Tulokset arvioitiin yhden ja kolmen edestakaisen pyyhkäisyn jälkeen. Testi toistettiin kahdesti; jos tulosten ero ylitti 3 %, tehtiin kolmas mittaus.

Murusten poistokykyä laattalattialta testattiin imuroimalla dolomiittihiekkapölyä, jonka joukkoon oli levitetty murusia tasaisesti.

Puulattian raoista poistettavaa pölyä mitattiin imuroimalla rakojen pituussuuntaan levitettyä dolomiittihiekkapölyä määrällä 0,038–0,031 g/mm.

Pölynimukykyä matolta testattiin imuroimalla Vorwerk-matolta huonepölyä simuloivaa NormaSand-testipölyä (125 g/m²). Lisäksi pölynpoistoa arvioitiin osittain täydellä pölysäiliöllä, joka täytettiin dolomiittihiekkapölyllä 50 %:iin maksimitilavuudesta.

Karvojenimukykyä testattiin Wilton-villamatolla imuroimalla synteettisiä, enintään 2 cm pituisiksi leikattuja hiuksia. Hiuksia levitettiin 1 g tasaisesti 50 × 50 cm alueelle ja painettiin mattoon 15 kg:n painotelalla. Mattoa imuroitiin siksak-liikkeellä täydellä teholla ja tyhjällä pölysäiliöllä. Testi tehtiin kahdesti vakiosuuttimella sekä leveällä turbosuuttimella, jos sellainen kuului malliin. Ensimmäisen testin jälkeen kolmen asiantuntijan raati arvioi tuloksen visuaalisesti.

Vakiosuulakkeen imuroiman alueen leveys mitattiin kovalla lattialla. Lisäksi testattiin, kuinka hyvin suulake imee pölyä seinien viereltä.