Parranajokoneet

Parranajokoneet testissä: hinta näkyy käyttömukavuudessa, muttei välttämättä parranajon jäljessä

Testasimme 16 parranajokonetta, joiden hinnat vaihtelivat 35 eurosta 410 euroon. Suurimmat erot laitteiden välillä näkyivät testipaneelin arvioissa, käyttömukavuudessa, akun toiminnassa ja kestävyydessä. Vedenkestäviksi ilmoitetuista koneista neljän sisään pääsi testissä vettä, ja yksi lakkasi toimimasta kokonaan.

Parranajokoneet jaetaan tyypillisesti kahteen päätyyppiin: teräverkollisiin ja pyöriväteräisiin. Testin parranajokoneet jakautuivat tasaisesti näiden kahden tyypin kesken: mukana oli kahdeksan teräverkollista ja kahdeksan pyöriväteräistä mallia. Testin laitteista Braunit ja Panasonicit ovat teräverkollisia sekä Philipsit ja Xiaomi pyöriväteräisiä. Remingtonilta löytyy testattujen laitteiden joukosta sekä teräverkollinen malli että kaksi pyöriväteräistä mallia.

Parranajokoneella sänki ajetaan mahdollisimman läheltä ihoa. Partatrimmeri on puolestaan tarkoitettu parran lyhentämiseen ja muotoiluun, eikä sillä yleensä tavoitella yhtä sileää ajotulosta.

Teräverkollisessa koneessa terät liikkuvat edestakaisin metallisen teräverkon alla, kun taas pyöriväteräisessä koneessa terät kiertävät pyöreiden ajopäiden alla. Ero näkyy myös ajotavassa: teräverkollisella koneella ajetaan yleensä suorin edestakaisin vedoin ja pyöriväteräisellä pienin pyörivin liikkein.

Kumpi on parempi: teräverkollinen vai pyöriväteräinen parranajokone?

Testituloksissa kumpikaan tekniikka ei ollut selvästi toista parempi. Teräverkollisten mallien keskimääräinen arvosana parranajotulokselle oli 6,9 ja pyöriväteräisten 6,8. Kokonaispisteiden keskiarvot olivat vastaavasti noin 64,7 ja 65,3. Molemmissa ryhmissä oli sekä hyvin että heikommin menestyneitä malleja.

Terätyypin tavoin myöskään hinta ei ratkaissut ajotulosta. Parranajotuloksesta kaksi laitetta sai erittäin hyvän ja loput 14 hyvän arvosanan. Erittäin hyvään arvosanaan yltäneet laitteet maksoivat 65 ja 180 euroa, kun kaikki neljä 250–410 euroa maksanutta mallia jäivät hyvään arvosanaan.

Toisaalta sekä testin paras parranajokone että hinta-laatusuhteeltaan parhaat parranajokoneet ovat pyöriväteräisiä.

Poskien ajelu sujuu hyvin, kaulan huonommin

Ajotulosta arvioitiin pääasiassa kolmen päivän parransängellä. Partakarvojen määrä väheni koneesta riippuen noin 30–60 prosenttia ja karvojen pituus noin 70–90 prosenttia yhdellä parranajokerralla. Testin laitteilla yhteen parranajoon kului noin puolestatoista minuutista kahteen ja puoleen minuuttiin.

Mittaustulokset ja asiantuntijoiden arviot eivät kuitenkaan asettaneet koneita täysin samaan järjestykseen. Kamera tarkasteli neljää rajattua kohtaa poskella, kaulalla, leuassa ja suupielessä, kun taas asiantuntijat arvioivat ajotulosta koko kasvoilta sekä muun muassa pidempien ja yksittäisten karvojen poistoa.

Asiantuntijat arvioivat useimpien testin laitteiden suoriutuvan parranajosta hyvin. Kolmen laitteen ajotulos jäi kuitenkin vain tyydyttäväksi. Asiantuntija-arvioiden mukaan heikoimmin testin laitteista suoriutui 13. sijalle jäänyt vain 50 euron hintainen Panasonic Series 300 ES-RW31, jonka ajojälki arvioitiin ainoana huonoksi.

Kun parranajotuloksen pääarvosanaan yhdistettiin myös tekniset mittaukset ja muut arvioidut osa-alueet, kaikki parranajokoneet ylsivät vähintäänkin hyvään lopputulokseen. Testin voittanut 180 euroa maksava Philips Series 7000 sekä kolmannelle sijalle yltänyt, erinomaisesta hinta-laatusuhteestaan Kuluttajan Hyvä ostos -kunniamaininnan ansainnut vain 65 euroa maksava Philips Series 3000X olivat testijoukon ainoat koneet, jotka saivat erittäin hyvän arvosanan parranajotuloksiltaan.

Eniten vaikeuksia testin parranajokoneille tuottivat kaulan ja vaikeasti saavutettavien kohtien ajelu, kun taas poskilla ajotulos oli yleensä selvästi parempi. Myös yksittäisten karvojen poistossa oli usealla mallilla parantamisen varaa.

Mukava ajo ei edellytä kallista konetta

Parranajon mukavuudessa arvioitiin ennen kaikkea sitä, kuinka miellyttävältä ajo tuntui iholla ja aiheuttiko parranajo ihoärsytystä. Seitsemän laitetta sai erittäin hyvän, seitsemän hyvän ja kaksi tyydyttävän arvosanan parranajon mukavuudesta.

Parranajon mukavuudessa pyöriväteräisillä oli pieni etu: viisi laitetta kahdeksasta sai erittäin hyvän arvosanan keskiarvon ollessa 7,2. Teräverkollisista parranajokoneista vain kaksi laitetta kahdeksasta sai erittäin hyvän arvosanan koko tuoteryhmän keskiarvon ollessa 6,7. Erittäin hyvään arvosanaan yltäneitä malleja löytyi koko testin hintahaarukasta 35 eurosta 410 euroon, joten miellyttävä ajo ei testitulosten perusteella edellytä kallista parranajokonetta.

Mukavuutta arvioitiin sekä asiantuntijoiden kokemusten että ihon reaktioita mittaavien kokeiden perusteella. Ennen parranajoa ja sen jälkeen mitattiin ihon kosteuden haihtumista ja punoitusta. Ihon kosteuden haihtuminen lisääntyi laitteesta riippuen 0–25 prosenttia ja punoitus 5–14 prosenttia. Asiantuntijat arvioivat lisäksi muun muassa karvojen nykimistä ja repimistä, viiltoja, ihoärsytystä, kirvelyä ja ihon arkuutta.

Testin partakoneet eivät juurikaan vaurioita ihoa. Myös karvojen nykiminen ja repiminen sekä ihoärsytys jäivät useimmilla vähäisiksi. Neljän laitteen kohdalla raportoitiin kirvelyn ja ihon arkuuden osalta vain tyydyttävä tulos.

Hinta näkyy käyttömukavuudessa

Käyttömukavuuden arvioinnissa kolme asiantuntijaa tarkasteli, kuinka luontevalta laite tuntui kädessä ja kuinka sujuvasti sen käyttö, lataaminen ja puhdistaminen onnistuivat. Lähes kaikkien laitteiden käyttömukavuus osoittautui hyväksi. Vain kahden käyttömukavuus jäi tyydyttävälle tasolle.

280 euron hintainen Braun Series 8 ja 400 euroa maksava Philips i9000 olivat testijoukon ainoat, jotka osoittautuivat käyttömukavuudeltaan erittäin hyviksi. Lisäksi kahdeksasta käyttömukavuudeltaan parhaasta koneesta seitsemän kuului testin kahdeksaan kalleimman laitteen joukkoon.

Eniten eroja löytyi siitä, miten koneet mukautuivat kasvojen muotoihin: tässä testissä arvosanat jakautuivat kautta linjan huonon ja erittäin hyvän välillä. Partakonetyypillä ei ollut merkittävää vaikutusta siihen, miten laitteet mukautuivat kasvojen muotoihin – sillä poikkeuksella, että ainoat erittäin hyvän arvosanan saaneet laitteet olivat molemmat teräverkollisia malleja. Parhaiten kasvojen muotoihin mukautuivat 410 euroa maksava Braun Series 9 ja 170 euron hintainen Panasonic Series 800.

Myös varustelussa oli käytännön eroja. Säilytysratkaisuista kahdeksan mallia sai huonon tai erittäin huonon arvosanan. Lisäksi akun varaustason sekä latauksen ilmaisimissa oli monella parannettavaa. Sen sijaan ajopään ja terien vaihtaminen sekä ohjauspainikkeiden käyttö sujuivat pääosin hyvin.

Useimpien testin partakoneiden on helppoa. Yhdessä testin koneessa oli myös erillinen puhdistusasema, johon kone asetetaan käytön jälkeen. Asema puhdistaa ajopään puhdistusnesteellä ja voi mallista riippuen myös ladata laitteen sekä kuivata tai voidella ajopään. Puhdistusneste on yleensä vaihdettavassa patruunassa, joten aseman käyttö tuo myös lisäkuluja.

Trimmerillä puolestaan siistitään esimerkiksi pulisonkeja, viiksiä ja parran reunoja. Se voi olla koneeseen integroitu ja esiin käännettävä tai erillinen ajopäähän kiinnitettävä lisäosa, ja joissakin malleissa mukana on myös kampoja eri leikkauspituuksille. Trimmerien käytössä tulokset vaihtelivat enemmän: kolme mallia sai erittäin hyvän, seitsemän hyvän ja viisi tyydyttävän arvosanan.

Viiden minuutin lataus riittää yleensä yhteen ajoon

Testin koneista 15 oli tavallisia akulla varustettuja laitteita. 50 euron hintaisessa pyöriväteräisessä Remington R3 Style Series R3002:ssä ei muista poiketen ole akkua, vaan se vaatii toimiakseen virtapistokkeen.

Akullisten mallien osalta täydellä latauksella mitattu käyttöaika vaihteli hieman yli tunnista reiluun kahteen tuntiin.

Laboratorion mittaama käyttöaika ylitti valmistajan ilmoittaman käyttöajan kaikilla 15 ladattavalla koneella, yleensä reilustikin.

Tyhjän akun lataaminen täyteen kesti nopeimmillaan hieman alle tunnin ja tyypillisestikin noin puolitoista tai kaksi tuntia. Selvästi hitaimmin latautui Panasonic Series 300 ES-RW31, jonka akun latautumista piti odotella peräti seitsemän tuntia. Toiseksi hitaimmin latautui Remington F4 Style Series F4002, jonka akun latautumista piti odotella yli kolme ja puoli tuntia.

Kumpaakin laitetta yhdistää se, että niissä käytetään nikkelimetallihydridiakkua. Valtaosassa, 12 testaamastamme 16 partakoneesta, käytetään litiumioniakkua.

Jos akku loppuu juuri ennen parranajoa, viiden minuutin latauksella akkuun saa ladattua riittävästi virtaa ainakin yhteen parranajokertaan – paitsi Panasonic Series 300 ES-RW31:llä, jossa viiden minuutin latauksen jälkeen toiminta-aikaa oli vain 10 sekuntia.

Vain yhdessä ladattavassa koneessa oli laitteen puolella USB-C-liitäntä. Muut käyttivät valmistajan omaa latausliitäntää, vaikka osassa virtajohdon toinen pää liitettiin tavalliseen USB-A-laturiin.

Vedenkestävyys petti neljällä

Kestävyyden arvosanaan vaikuttivat ratkaisevasti vedenkestävyys- ja pudotustestien tulokset, sillä niissä havaitut ongelmat rajoittivat arvosanan ylärajaa.

Kaikki testin laitteet paitsi Hyvä ostos -Xiaomi ja akuton verrokkilaite Remington R3 olivat valmistajien mukaan vedenkestäviä. Xiaomi on valmistajan mukaan muutoin vedenkestävä, paitsi latausliittimen osalta, eli laitteen voi puhdistaa juoksevan veden alle mutta sitä ei voida upottaa kokonaan veteen. Vedenkestäviksi merkityistä 14 koneesta neljän sisään pääsi vettä laboratorion vedenkestävyystestissä. Näistä Panasonic Series 800, Philips i9000 ja Remington F4 toimivat yhä, vaikka vettä pääsikin niiden sisään, mutta Remington X9 ei enää toiminut vedenkestävyystestin jälkeen.

Pudotustestissä koneet pudotettiin kolme kertaa 80 senttimetrin korkeudelta kivilaattapinnalle. Kahden teräverkkokoneen ajopää hajosi osiin. Toista ei voitu enää koota, joten ajopää olisi pitänyt vaihtaa. Toinen saatiin koottua, mutta ajopää ei enää pysynyt kunnolla kiinni koneessa.

Pitkäaikaisessa kulutustestissä tulokset olivat parempia. Noin viiden vuoden käyttöä jäljitelleessä 1 800 käyttöjakson kokeessa yhdenkään koneen ajopää tai teräverkko ei vaurioitunut. Kulutustestin jälkeen yhden päivän parralla arvioitu ajotulos oli 15 koneella edelleen vähintään hyvä ja yhdellä tyydyttävä.

Vaihtopäästä jopa 75 euroa vuodessa

Ajopää ja terät kuluvat käytössä, joten niiden hinta ja saatavuus vaikuttavat koneen pitkäaikaisiin kustannuksiin. Valmistajien ilmoittamat vaihtovälit vaihtelivat 6 kuukaudesta 2 vuoteen.

Vaihtopäiden hinnat vaihtelivat noin 15 eurosta noin 75 euroon. Kahdelle koneelle ei löytynyt kirjoitushetkellä vaihtopään hintaa suomalaiselta jälleenmyyjältä. Heikko saatavuus voi nostaa todellista kustannusta selvästi, jos vaihtopää täytyy tilata ulkomailta ja hintaan lisätään toimituskulut.

Kun sekä hinta että vaihtoväli olivat tiedossa, vaihtopään laskennallinen vuosikustannus vaihteli noin 9 eurosta jopa 75 euroon.