Päältä täytettävät pyykinpesukoneet

Testit tehdään puolueettomissa laboratorioissa yhdessä muiden maiden kuluttajalehtien kanssa. Pesukoneiden testaus perustuu standardiin EN 60456:2016–04, mutta testausmenetelmiä on sovellettu vastaamaan pesukoneiden todellista kuluttajakäyttöä.

Testeissä käytettävät tekstiilit säilytettiin 20±2 °C:n lämpötilassa ja 65±5 %:n suhteellisessa ilmankosteudessa. Testit suoritettiin 23±2 °C:n lämpötilassa. Pesukoneissa käytettävän veden kovuus (Ca + Mg) oli 2,5 mmol/l (14 °dH) ja lämpötila 15±2 °C. Pesukoneet olivat kytkettyinä 230 (±1 %) voltin jännitteeseen.

Pesukoneista testattiin 40 °C:n kirjopesuohjelma puuvillatekstiileillä sekä 30 °C:n hienopesuohjelma polyesteri- ja puuvillatekstiileillä. Kirjopesuohjelmassa koneeseen täytettiin pyykkiä 80 % ja hienopesuohjelmassa 100 % ohjelman maksimitäyttömäärästä. Molemmissa ohjelmissa käytettiin ohjelmien oletuslinkousnopeuksia. Kaikkien koneiden molemmat pesuohjelmat testattiin vähintään kolme kertaa.

Testeissä käytettävät tekstiilit olivat väriltään valkoisia ja koostuivat tavallisista liinavaatteista sekä vaatteista, kuten lakanoista, pyyhkeistä, farkuista ja paidoista. Tekstiileihin kiinnitettiin standardin mukaisilla lioilla käsiteltyjä polyesteri- ja puuvillakangaspaloja. Likoina käytettiin oliiviöljyä, kimröökiä, verta, maitoa, mustetta, lanoliiniä, salaattikastiketta, viiniä, teetä, suklaata ja jäätelöä.

Pesuaineena testeissä käytettiin IEC-standardin mukaista P-tyypin referenssipesuainetta. Pesuainetta annosteltiin standardin mukaisesti sekä kirjo- että hienopesussa.

Tekstiileihin kiinnitetyt likanäytteet analysoitiin optisesti spektrofotometrillä ennen pesua ja pesun jälkeen. Analyysillä mitattiin lian puhdistuminen näytteistä, ja tuloksia vertaamalla määritettiin pesutulos.

Tekstiileihin kiinnitettiin likanäytteiden lisäksi myös liattomia kangaspaloja. Näytteet poimittiin varoen kirjopesuohjelman päätyttyä, minkä jälkeen niistä mitattiin pesuainejäämiä LAS-standardin PD CLC/TS 50677:2019 mukaisesti.

Linkoustulos määritettiin punnitsemalla tekstiilien massa ennen pesuohjelmaa ja sen jälkeen, minkä perusteella laskettiin tekstiilien pesuohjelman jälkeinen jäännöskosteus.

Testattujen pesuohjelmien sähkön ja veden kokonaiskulutus mitattiin, minkä perusteella laskettiin sähkön ja veden kulutus pyykkikiloa kohden koneiden vertailemiseksi.

Testattujen pesuohjelmien kokonaiskesto mitattiin, minkä perusteella laskettiin pesuohjelmien kesto pyykkikiloa kohden koneiden vertailemiseksi.

Pesukoneiden melua mitattiin desibelimittarilla 1,2 metrin etäisyydeltä ja 0,7 metrin korkeudelta. Lisäksi kolme laboratorion asiantuntijaa arvioi pesukoneiden melua kirjopesuohjelman (40 °C, 80 %) äänekkäimmän pesu- ja linkousvaiheen aikana.

Kolmen asiantuntijan paneeli arvioi koneiden kannen toimivuutta, pyykin täyttämistä ja tyhjentämistä, pesuainelokeron toimivuutta sekä säätöpaneelin painikkeita, ohjaimia sekä merkintöjen selkeyttä. Lisäksi arvioitiin pesuohjelman aikaiset ja sen päättymisen jälkeiset ilmoitukset sekä nukkasihdin, kannen tiivisteen ja pesuainelokeron puhdistamisen helppoutta.

Pesukoneiden käyttöohjeista arvioitiin muun muassa turvallisuusohjeet, pesu- ja ohjelmakuvaukset, vianetsintä sekä koneen puhdistusta koskevat ohjeet. Lisäksi arvioitiin pesumerkkien selitykset, eko-ohjeet sekä ohjetekstien ja kuvien selkeys ja luettavuus.