Sähköhammasharjat

Testit suoritetaan puolueettomissa laboratorioissa yhteistyössä muiden maiden kuluttajaorganisaatioiden kanssa.

Testijakson aikana osallistujat eivät saaneet käyttää muita suuhygieniatuotteita, kuten suuvesiä, hammaslankaa tai hammasvälisuihkuja. Hammastikkujen käyttö ruokajäämien poistoon oli sallittua. Ennen testikäyntiä hampaita ei saanut harjata vähintään 12 tuntiin, eikä ruokaa tai purukumia saanut nauttia neljä tuntia ennen mittausta.

Ennen testiä laboratorio valmisteli hammasharjan ja testitilan. Harja ladattiin ja asetettiin laturiin, harjaspää oli esillä mutta irrotettuna, ja tuotemerkinnät peitettiin sokkouttamisen varmistamiseksi. Mahdolliset lisälaitteet, kuten ajastimella varustettu laturi, olivat testihenkilön käytettävissä. Jos harjassa ei ollut kahden minuutin ajastinta, käytettiin erillistä digitaalista ajastinta.

Testihenkilölle annettiin ohjeet oikeasta harjaustekniikasta siten, että kahden minuutin harjaus jaettiin neljään 30 sekunnin jaksoon suun eri neljänneksille. Lisäksi opastettiin harjan käynnistäminen, valittava harjaustila, ajastimien ja paineantureiden käyttö sekä mahdolliset muut tuotekohtaiset erityisohjeet. Testitilassa oli punaisella kalvolla peitetty peili, joka vähensi värjätyn plakin ja hammaskiilteen välistä kontrastia.

Laitteiden puhdistustehoa arvioitiin käyttäjätestissä, jossa kutakin hammasharjamallia testasi 30 henkilön paneeli. Testihenkilöt käyttivät harjoja aina yhden kerrallaan erillisillä testikerroilla. Eri mallien testausjärjestys vaihteli osallistujittain ennalta laaditun kiertosuunnitelman mukaisesti, ja järjestys satunnaistettiin, jotta testausjärjestyksen mahdollinen vaikutus tuloksiin saatiin minimoitua.

Testihenkilöiden (18–65 vuotta) tuli olla sähköhammasharjan käyttäjiä, ja heidän nykyinen käyttämä harjamerkki huomioitiin. Paneelin henkilöillä tuli olla hyvä suunterveys, vähintään 20 omaa hammasta ja lähtötilanteen keskimääräinen TMQHPI-arvo vähintään 1,5. Osallistujilla ei saanut olla kiinteitä oikomislaitteita, vaikeaa kariesta tai parodontiittia. Suun alueella ei myöskään saanut olla lävistyksiä, eikä osallistuja voinut olla hammashoidon ammattilainen.

Plakin määrä arvioitiin Turesky Modified Quigley-Hein Plaque -indeksillä (TMQHPI), jossa plakin peittävyys pisteytetään asteikolla 0–5. Indeksi kuvaa plakin peittävyyttä hampaiden pinnoilla: mitä suurempi arvo, sitä enemmän plakkia. Puhdistusteho määritettiin vertaamalla lähtö- ja lopputilanteen arvoja – mitä suurempi TMQHPI-arvon lasku, sitä parempi puhdistustulos. Arviointi tehtiin jokaisesta hampaasta viisaudenhampaita lukuun ottamatta. Kustakin hampaasta pisteytettiin erikseen sisä- ja ulkopinta, joten täydellä hampaistolla saatiin enintään 56 yksittäistä arviota. Ennen arviointia hampaat värjättiin plakin paljastusliuoksella (Mira-2-Ton tai vastaava). Mittauksen suoritti koulutettu tutkija.

Testipäivänä määritettiin ensin lähtötilanteen TMQHPI-arvo. Testiin jatkoivat henkilöt, joiden keskimääräinen arvo oli vähintään ≥ 1,5. Testihenkilö kiinnitti uuden harjaspään ja annosteli harjalle vakioidun määrän fluoritahnaa. Kaikissa testikerroissa käytettiin samaa hammastahnaa. Harjaus kesti kaksi minuuttia, minkä jälkeen TMQHPI-arvo määritettiin uudelleen samoin arviointiperustein. Lopuksi harjaspää poistettiin, laite palautettiin laturiin ja osallistuja täytti käyttökokemuslomakkeen.

Hammasharjojen akun kestoa mitattiin kiinnittämällä harja testilaitteeseen, jossa harjaspäähän kohdistettiin 2 newtonin paine ja harjaa liikutettiin edestakaisin hampaan pintaa muistuttavaa epätasaista vastinpintaa vasten.

Yksi testijakso vastasi kahden minuutin harjausta. Täyteen ladatulla harjalla tehtiin peräkkäisiä kahden minuutin jaksoja, kunnes laitteen teho heikkeni merkittävästi tai laite sammui itsestään. Tehon heikkenemistä seurattiin mittaamalla värähtelytaajuutta stroboskoopilla; testi päätettiin, kun taajuus oli laskenut enintään 80 prosenttiin alkuarvosta tai laite pysähtyi. Testi toistettiin kahdesti.

Laitteen latausaika mitattiin täysin tyhjentyneellä akulla (laite ei enää käynnistynyt). Laitetta ladattiin, kunnes latausvirta laski nollaan. Lisäksi latauksen sekä latausaseman valmiustilan virrankulutus mitattiin, ja näiden perusteella laskettiin arvio vuotuisesta energiankulutuksesta. USB-liitännällä ladattavissa malleissa käytettiin 1 ampeerin USB-laturia.

Akun käyttöikää testattiin toistuvilla lataus- ja purkusykleillä. Harjalla tehtiin päivittäin 30 kahden minuutin testijaksoa, minkä jälkeen laitetta ladattiin vähintään 20 tunnin ajan. Menettely toistettiin 20 päivän ajan, mikä vastaa noin 300 päivän tavanomaista käyttöä.

Jakson jälkeen akun kesto mitattiin uudelleen samalla menetelmällä akun kapasiteetin mahdollisen heikkenemisen arvioimiseksi.

Puhdistustestin jälkeen testihenkilöt vastasivat käyttökokemusta koskevaan kyselyyn. Kysely täytettiin heti testin jälkeen, ja harja sekä testissä käytetyt lisävarusteet olivat edelleen saatavilla.

Arvioitavia osa-alueita olivat melu (äänen voimakkuus ja laatu), harjaspään vaihtamisen helppous, käyttömukavuus harjauksen aikana (koko, paino, tasapaino, pito ja tärinä), laitteen siisteys (roiskeet ja puhdistustarve) sekä kokonaiskäytön helppous. Laturia, sovellusta ja muita lisävarusteita ei huomioitu kokonaisarviossa.