Onko pihasi luistinrata? Näin hiekoitat tehokkaasti
Piha-alueiden talvikunnossapito on tontin omistajan vastuulla.
Talvikuukausien sahaava lämpötila saattaa tehdä pihoista ja kävelyväylistä varsinaisia luistinratoja.
Yleisimpiä liukastumisten tapaturmapaikkoja ovatkin juuri koti, lenkkipolku ja jalkakäytävä.
Kunnat vastaavat kadun, eli ajoväylien kunnossapidosta. Piha-alueen ja talon edustalla kulkevan jalkakäytävän talvikunnossapito on tontinomistajan vastuulla, joten hiekoittamisella voi paitsi estää tapaturmia myös välttyä oikeudenkäyntikuluilta.
Tässä pikakatsaus oikeaoppiseen liukkaudentorjuntaan.
Paljonko ja minkä kokoista?
Perinteisesti hiekoitukseen käytetään hiekkaa, sepeliä tai savesta erikoismenetelmällä valmistettua kevytsoramursketta. Melko vähäinen määrä hiekoitusmateriaalia riittää, mutta säätilanne voi vaikuttaa tarpeeseen. Eräs ohjeistus on ollut se, että hiekoitus on riittävää, kun neliömetriltä löytyy 67 sepelinmurua. Nykyisin ammattilaisilla on hiekoittimissa grammalaskuri, jolla voi seurata hiekan määrää.
Kannattaa valita melko karkeaa hiekkaa, joka tarjoaa riittävän kitkan jalan alla. Esimerkiksi Tampereella on käytössä raekooltaan 3–6 millimetrin ja 3–11 millimetrin kalliosta murskattua ja seulottua kiveä liukkaudentorjunnassa. Hienoa hiekkaa käytetään vähäisiä määriä erikoiskohteissa, kuten portaissa. Helsingin kaupungin sepelimuru on ollut kooltaan yhdestä millistä 5,6 milliin. Kotipihoille voi käyttää myös hieman tätä isompaa materiaalia.
Jos hiekotusmateriaalissa on paljon hienoainesta, se voi aiheuttaa pölyämisongelmaa ja hengenahdistusta.
Markkinoilla on myös vettä kevyempää mursketta, jonka ideana on kellua sulan päällä ja taas tarttua sulan jäätyessä pintaan, mikä vähentää hiekoitustarvetta. Joidenkin murskeiden luvataan olevan myös turvallisempia lemmikkieläinten tassuille kuin terävän sepelin.
Oikea-aikaisuus vähentää turhaa työtä
Hiekoitus pitää osata myös tehdä oikeaan aikaan. Uuden lumen päälle ei kannata hiekoittaa, sillä hiekka voi jäädä lumen päälle tai sekaan, eikä tartu jääkerrokseen. Jos taas sataa esimerkiksi vettä, hiekka ei pysy paikallaan ja sitä pitää levittää uusi kerros. Säätilaa kannattaa siis seurata.
Myös kulkemisen tarpeet ja aikataulut on hyvä huomioida: edellisen illan hiekotus voi estää liukastumiset aamulla.
Hiekan lämpötilalla on merkitystä
Moni säilyttää hiekotushiekkaa sisätiloissa, jotta se ulkoilmaa lämpimämpänä tarttuu jäiseen pintaan. Erityisesti pakkaskelillä lämpimästä hiekasta voi olla hyötyä, mutta kylmä hiekkakin riittää vähentämään liukkautta. Hiekoitusautot lähtevät liikkeelle hallista huoneenlämmöstä ja kunnilla sepeliä saattaa olla säilössä lämpimässä, mutta myös ulkona olevia kasoja käytetään.
Suolaus toimii pienille alueille
Suolaus toimii kotioloissa pienille alueille: esimerkiksi portaat ja käytävät voi saada sulatettua sulatussuolan avulla.
Suola voi olla kuitenkin haitaksi nurmikolle tai vaurioittaa esimerkiksi betonilaattojen tai -rappusten rakenteita. Tällaisilta pinnoilta se kannattaakin harjata keväisin pois. Suola myös kulkeutuu helposti sisälle kenkien mukana ja sotkee.
Lue lisää: Jäänsulatusaine ei ole oikotie sulaan pihaan
Hiekoitushiekat voi käyttää uudelleen
Omalta pihalta kerätyn hiekoitusmateriaalin voi viedä jäteasemalle tai sen voi myös käyttää uudelleen. Sekajäteastiaan hiekka ei kuulu.
Omalta pihalta materiaali kannattaa kerätä talteen kosteana, niin se ei pöllyä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla lehtipuhaltimien käyttö hiekan poistoon on kielletty, koska se nostattaa voimakkaasti pölyä ilmaan.
Lähteet: Tampereen Infran työpäällikkö Tuomas Tervashonka, Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY, Kekkilä, Pohjola Vakuutus.
Hiekoitus
hiekoitushiekka
sepeli
sulatussuola
talvikunnossapito
