Ovatko aurinkovoiteen kemikaalit vaaraksi vesistöille?

Asiantuntijan mukaan aurinkovoidetta ei kannata laittaa iholle juuri ennen uimaan menoa. Voiteissa olevien kemikaalien ja nanomateriaalien haitallisuutta Itämereen ja Suomen vesistöihin ei kuitenkaan ole tutkittu laajalti.

Viime kesänä Havaji päätti kieltää jopa 3500 suosituinta aurinkorasvaa. Voiteet sisältävät muun muassa oktyylimetoksisinnamaattia ja oksibentsonia, joiden on todettu haalistavan korallien värejä. Tutkijoiden mukaan rasvojen sisältämän titaanioksidinkaan vaikutusta vesistöihin ei tiedetä. Kiellon on tarkoitus astua voimaan vuonna 2021.

Mutta miten on Suomessa – pitäisikö vesistöjen kannalta valita aurinkovoide, joka ei sisällä tietynlaisia kemikaaleja?

Johtava tutkija Jaakko Mannio Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että Suomessa tutkitaan ja kartoitetaan kemikaaleja ympäristössä huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.

Mannion mukaan ainetta voisi hyvinkin löytyä uimarantojen lähettyviltä, mutta erillistä tutkimusta UV-suoja-aineista ei ole hänen tietääkseen tehty. Aurinkovoiteiden sisältämää oktyylimetoksisinnamaattia eli EHMC:tä löydettiin jokinäytteestä kaksi vuotta sitten tehdyn torjunta- ja lääkeainekartoituksen yhteydessä.

”On selvää, että kuluttajien ympäristötietoisuus kasvaa koko ajan. Auringolta suojautuminen on kuitenkin tärkeää, joten tässä ei pidä mennä liian pitkälle”, Mannio sanoo.

Mannio suosittelee, että rasvaa ei kannata laittaa juuri ennen kuin menee veteen.

”Tämä lienee itsestään selvää. Aurinkorasva liukenee veteen enemmän kun se ei ole ehtinyt imeytyä ihoon.”

Lähtökohtaisesti Suomessa vesistöt eivät Mannion mukaan ole niin kuormittuneita kemikaalien suhteen kuten vaikkapa Keski-Euroopassa tai aurinkorannoilla ympäri maailman.

”Suomen kylmemmissä ja vähemmän kirkkaissa vesissä näiden aineiden valohajoaminen on tosin todennäköisesti hitaampaa. Se on suurempi riski meillä kuin muilla alueilla.”

Mannion mukaan kemikaalien ja nanomateriaalien haitallisuutta esimerkiksi eliöiden lisääntymiselle ja hormonitoimintaan arvioidaan ensin laboratoriossa ja sitten vasta todellisessa tai mallinnetussa tilanteessa.

”On melko epätodennäköistä, että yksittäisen aineen vaikutusta voitaisiin todentaa esimerkiksi Itämeressä, kun vesiin pääseviä kemikaaleja on satoja tai tuhansia. Jos riskit kuitenkin tunnistettaisiin, yksittäisen aineen käyttöä tulisi rajoittaa.” 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.