Pankkipalvelut

  • Petollinen ystävä vei rahat

    Pankin asiakkaan ystävä nosti asiakkaan luottokortilla 500 euroa. Asiakas vaati pankkia korvaamaan rahat. Ystävä oli anastanut pankkitunnukset ollessaan asiakkaan kotona lapsenvahtina. Pankki kieltäytyi korvauksesta, koska asiakas oli ollut törkeän huolimaton.

    Sama ystävä oli aiemmin ottanut asiakkaan nimiin 3 000 euron lainan ja siirtänyt tämän tililtä itselleen 13 000 euroa. Asiakas oli tiennyt tästä, mutta oli silti säilyttänyt pankkitunnuksiaan kotona niin, että ystävä pääsi niihin käsiksi. Menettely oli törkeän huolimatonta, eikä korvauksia herunut. 

  • Ajanhukasta ei saanut korvausta

    Kuluttaja sai perintäkirjeen, vaikka hän oli maksanut laskun eräpäivänä. Asia selvitettiin. Kuluttaja vaati korvausta ajanhukasta, koska hän oli joutunut olemaan useasti yhteydessä perintätoimistoon. Lisäksi hän vaati lautakuntaa ojentamaan perintäyhtiötä.

    Perintätoimisto oli keskeyttänyt perinnän asianmukaisesti, kun kuluttaja riitautti asian. Yritys myös selvitti asian. Ajanhukka ei ole korvattavaa vahinkoa, eikä lautakunta voi tutkia yritysten toimintaa tai antaa niille ohjeita tai moitteita. Kuluttajan oli tyytyminen tähän.

  • Kallis baari-ilta

    Asiakas oli juhlimassa. Häneltä varastettiin pankkikortti avonaisesta käsilaukusta. Tunnusluku oli ilmeisesti urkittu baaritiskillä. Baarin maksupäätteissä ei ollut näppäinsuojaa, ja tiskillä oli ollut ruuhkaa. Tililtä katosi 1 850 euroa noin 15 minuutissa. Maksukortteja hallinnoivan yrityksen mielestä asiakas oli ollut törkeän huolimaton ja sai kärsiä vahingot.

    Kortti oli kukkarossa ja käsilaukussa, mikä on tarpeeksi huolellista. Huolimatonta oli se, että käsilaukku oli auki eikä asiakas seurannut kortin tallella oloa. Varkaus huomattiin vasta seuraavana iltapäivänä. Asiakas oli ollut huolimaton, mutta ei törkeällä tavalla. Hänen vastuunsa rajoittui lain mukaiseen 150 euroon.

  • VAIN TALOUDELLINEN VAHINKO KORVATAAN

    Tiliotteessa oli outoja ottoeriä ja asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että tilinhaltijan entinen aviopuoliso oli saanut pankilta erehdyksessä pankkikortin. Lisäksi tililtä oli sopimuksenvastaisesti maksettu ex-puolison veroja. Avioerosta oli kulunut jo neljä vuotta. Pankilta ei löytynyt muuta tietoa kuin, että kortin saaneella oli tilinkäyttöoikeus. Tili oli aikoinaan edellisen pankin lopetettua siirtynyt sille. Tilinhaltija sai rahansa takaisin, mutta hän vaati pankilta 250 euron korvausta harmista ja mielipahasta.

    Kuluttajariitalautakunta ei ollut myötämielinen vaatimukselle, koska Suomen oikeusjärjestyksen mukaan harmi ja mielipaha eivät ole korvattavaa vahinkoa. Sopimusrikkomuksesta aiheutunut taloudellinen vahinko olisi ollut korvattavaa, mutta sellaista ei ollut syntynyt, koska ex-puoliso oli maksanut rahat tilin omistajalle.

  • VUOKRAVAKUUS MENI

    Asunnon vuokralle luvannut yritys oli vaatinut vuokralaista tallettamaan tililleen lähes 1 300 euroa kahden kuukauden vuokravakuutena ja kuukauden vuokrana etukäteen. Yrityksellä ei ollutkaan puhtaat jauhot pussissa, sillä se oli antanut saman asunnon vuokralle useille ja oli vaatinut jokaiselta vakuudet ja vuokraennakot. Sitten se katosi rahat mukanaan. Vuokralainen vaati pankkia korvaamaan menetyksen, koska se oli antanut puutteellisen tiedon silloin, kun hän oli halunnut varmistua turvallisesta vuokravakuuden maksutavasta.

    Kuluttajariitalautakunta suositti pankkia korvaamaan vuokravakuuden määrän. Pankkivirkailijan olisi pitänyt kertoa, kun asiakas oli tiedustellut vakuuskäytännöstä, että vuokralaisen kannalta turvallinen vuokravakuuden maksamistapa olisi ollut tallettaa rahat omalle nimelleen avattavalle tilille, jonka vuokraisäntä olisi saanut pantiksi. Vuokralainen ei näin menetellen olisi kärsinyt huijaustilanteessa vuokravakuuden menetystä, koska vuokraisäntä ei olisi voinut nostaa varoja ennen kuin olisi selvittänyt, että vuokralainen oli laiminlyönyt vuokranmaksun. Etukäteen maksettua kuukauden vuokraa pankki ei ollut velvollinen korvaamaan, koska sen menettäminen ei ollut syy-yhteydessä pankin laiminlyöntiin.

  • AUTOMAATTISET HUOMAUTUSKIRJEET

    Pankin järjestelmä tulosti huomautuskirjeen automaattisesti, kun tili oli ylittynyt ja saldo oli miinuksella vielä toisen pankkipäivän lopussa. Asiakas vaati kahden huomautusmaksun palauttamista, koska tilin saldo oli plussan puolella niinä päivinä, joille huomautuskirjeet oli päivätty.

    Kuluttajariitalautakunta oli pankin asiakkaan kanssa samaa mieltä siitä, ettei huomautusmaksuja voinut periä tilanteessa, jolloin pankilla ei enää ole huomautuskirjeiden päivämäärillä saatavaa asiakkaalta.

  • RAHAT HÄVISIVÄT TILILTÄ

    Lapsen vanhemmat olivat eronneet, mutta olivat yhdessä lapsen edunvalvojia. Alun perin äidinäiti oli tehnyt tuolloin alaikäisen pojan nimiin määräaikaistalletuksen. Tilinkäyttöoikeus oli myös lapsen äidillä. Äidin tietämättä määräaikaistalletus oli lopetettu ja varat siirretty toiselle tilille kolme vuotta sitä ennen kuin epämääräisiä nostoja alettiin selvittää. Täysi-ikäiseksi tullut poika vaati pankkia korvaamaan isänsä ilman lupaa tililtä tekemät nostot.

    Kun edunvalvojia on useampia, pitää heidän hoitaa tehtävä yhdessä. Pankin olisi pitänyt pyytää äidiltä suostumus määräaikaistalletuksen lopettamiseen ja varojen siirtämiseen toiselle tilille. Pankki oli menetellyt tilisopimukseen perustuvien velvoitteiden vastaisesti ja oli velvollinen korvaamaan tilin omistajalle menettelystä aiheutuneen vahingon. Kuluttajariitalautakunta suositti pankkia maksamaan vahingonkorvausta 336 euroa, minkä isä oli jättänyt rahoista palauttamatta. Lisäksi pankin piti korvata asian selvittämisestä aiheutuneet puhelin- ja postikulut.

  • LASKUT ON MAKSETTAVA AJALLAAN

    Puhelinyhtiö lähetti asiakkaalleen muistutuksen maksamattomasta laskusta ja peri 7,5 euron muistutusmaksun. Asiakas maksoi laskun, mutta vähensi siitä ja seitsemästä seuraavasta laskusta mielestään aiheettoman muistutusmaksun. Puhelinyhtiö sulki lopulta liittymän. Asiakas valitti aiheutuneista kustannuksista.

    Kuluttajariitalautakunnan mukaan puhelinyhtiö oli toiminut sopimuksen mukaisesti. Yleisten sopimusehtojen ja hinnaston mukaan puhelinyhtiöllä oli oikeus periä 7,5 euron viivästysmaksu. Asiakas oli vastoin sopimusta vähentänyt maksun. Kun maksamaton lasku ylitti 50 euroa, puhelinyhtiöllä oli oikeus sulkea liittymä. Asiakkaan oli silti maksettava perusmaksunsa.

  • TILITAPAHTUMIEN SELVITTÄMINEN

    Pankin asiakas valitti siitä, että pankki oli epäasiallisesti veloittanut hänen tiliään ilman etukäteisilmoitusta vanhojen tilitapahtumien selvittämisestä syntyneellä laskullaan. Hän piti myös suurena 1 154,27 euron laskua ja vaati sen kohtuullistamista. Lisäksi pankki oli epäasiallisesti veloittanut maksulla hänen tiliään ilman etukäteisilmoitusta. Pankki kertoi ilmoittaneensa asiakkaalle tuntiveloituksen ja sen, että työ joudutaan tekemään arkistossa käsityönä, mihin kuluvaa aikaa oli mahdotonta arvioida, koska työmäärä riippui tilien tapahtumamääristä. Pankin normaali käytäntö oli ottaa maksu suoraan asiakkaan tililtä.

    Kuluttajariitalautakunta totesi, että laskussa oli työtunnit veloitettu oikein ja asiakkaalla oli etukäteen tiedossa tuntiveloitus. Perustetta laskun alentamiselle ei ollut. Sen sijaan suuren ja ennakkoon tuntemattoman summan veloittamisesta asiakkaan tililtä olisi pitänyt sopia erikseen. Asiakkaalle ei kuitenkaan ollut aiheutunut vahinkoa, vaikka hänen tiliään oli veloitettu ilman ennakkoilmoitusta.

  • PANKIN NEUVOT

    Pankin asiakas yritti ilmoittaa pankille uuden osoitteensa sähköpostitse, mutta pankin mukaan osoitteen muutos oli tehtävä konttorissa tai verkko- tai puhelinpankin kautta. Asiakas kävi noutamassa puhelinpankin käyttöön tarvittavia tunnuslukuja, mutta ennen kuin hän ehti tehdä osoitteenmuutoksen, tuli pankista postia hänen uuteen osoitteeseensa, jonka pankki oli saanut väestötietojärjestelmästä. Asiakas vaati pankkia korvaamaan turhasta tunnuslukujen hankinnasta aiheutuneet kulut. Niitä oli syntynyt pankkiin matkustamisesta ja siellä jonottamisesta.

    Pankki ei ollut kuluttajariitalautakunnan mielestä täyttänyt neuvontavelvollisuuttaan asianmukaisesti, kun asiakas oli yrittänyt muuttaa osoitetietojaan. Virheen vuoksi pankki oli vastuussa asiakkaalle aiheutuneesta vahingosta. Asiakas ei kuitenkaan ollut esittänyt selvitystä, joka olisi osoittanut, että virheestä olisi aiheutunut vahinkoa. Jonottamiseen menneestä vapaa-ajasta ei myöskään voinut saada korvausta.

  • TURHA KÄYNTI PANKISSA

    Pankkikortti ei ollut pankin konttorissa, kun asiakas meni sitä sovittuna aikana noutamaan. Asiakas vaati pankilta korvausta 16 euroa viivästyskorkoineen. Pankki valitteli tapahtumaa, mutta kiisti korvausvelvollisuutensa.

    Kuluttajariitalautakunta totesi pankin rikkoneen sopimuksen, joten se oli velvollinen korvaamaan asiakkaalle sopimusrikkomuksesta aiheutuneen vahingon. Koska asiakas ei ollut esittänyt yksityiskohtaista selvitystä korvausvaatimuksensa perusteeksi, lautakunta arvioi turhasta pankissa käynnistä syntyneet kulut 8 euroksi. Pankin oli maksettava summalle viivästyskorkoa kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin asiakkaan valitus oli mennyt pankille tiedoksi.

  • SUURI PALVELUMAKSU

    Pankki peri kuuden euron palvelumaksun kuluttajan tekemästä käteistalletuksesta toisen tilille. Kuluttaja piti palvelumaksua kohtuuttoman suurena palveluksen laatuun nähden ja vaati sen palauttamista. Pankki kiisti vastuunsa ja katsoi toimineensa hinnaston, sopimusten, lain, viranomaisohjeiden ja hyvän pankkitavan mukaisesti.

    Lautakunta totesi, ettei pelkästään valvovien viranomaisten sopimusehtojen hyväksyminen poista palvelumaksun kohtuuttomuutta yksittäistapauksessa. Muista pankkiryhmistä hankkimiensa vertailutietojen valossa, palvelumaksu oli tavanomaista suurempi. Lautakunta piti kuuden euron maksua palveluksen laatuun ja yleiseen hintatasoon nähden suurena. Lautakunta ei kuitenkaan suosittanut hyvitystä, koska maksu oli taloudelliselta merkitykseltään pieni eikä se ollut niin kohtuuton, että sitä olisi soviteltava. Lautakunta otti huomioon myös sen, että pankilla oli tarjolla muitakin maksutapoja, joista ei peritä palvelumaksua tai maksu on huomattavasti pienempi.

  • VIRHEELLINEN TILISIIRTO

    Kuluttajan teki kotipäätteellään ulkomaille tilisiirron, joka epäonnistui, koska hän ei ollut merkinnyt maksulomakkeeseen maksun saajaa. Pankki veloitti epäonnistuneesta tilisiirtoyrityksestä omien palvelumaksujensa lisäksi ulkomaisen välittäjäpankin palkkion 73 euroa. Kuluttaja piti veloitusta kohtuuttomana.

    Lautakunta totesi, että pankin oikeus periä välittäjäpankin palkkiot ja kulut maksun lähettäjältä kerrotaan selkeästi pankin ulkomaan maksujen yleisissä toimitusehdoissa. Pankki kehottaa myös tutustumaan ehtoihin ennen tilisiirtomaksun tekemistä. Pankki oli ohjeistanut hyvin tilisiirrossa vaadittujen tietojen antamisen. Maksun epäonnistuminen oli johtunut maksajan antamista vääristä tiedoista. Koska pankin puolella ei ollut virhettä, lautakunta ei suosittanut hyvitystä.

  • LAHJA ALAIKÄISELLE

    Pankki antoi valtakirjan väärentäneelle alaikäiselle rahat tämän nimelle avatulta määräaikaiselta talletustililtä. Rahat aikanaan tallettanut sukulainen oli pitänyt talletustodistuksen ja tilinkäyttöoikeuden itsellään. Hän piti pankin menettelyä tiliehtojen vastaisena ja vaati pankkia korvaamaan nostetun pääoman, joka oli yli 1 300 euroa.

    Kuluttajariitalautakunta huomautti, että lahjanlupausta ei ollut täytetty, koska rahat tallettanut oli pidättänyt itsellään sekä tilinkäyttöoikeuden että sitä osoittavan talletustodistuksen, joka oli esitettävä varoja nostettaessa. Jos pankki olisi vaatinut alaikäistä esittämään talletustodistuksen, tämä ei olisi saanut rahoja. Lautakunta suositti, että pankki korvaa sukulaiselle menetyksen.

  • LUOTTOKORTTI KATOSI POSTISSA

    Luottokortin haltija lähetti ulkomailla asuvalle pojalleen rinnakkaiskortin postitse. Kortti katosi postissa. Allekirjoittamattomalla kortilla ehdittiin tehdä ostoksia yli 3 000 euron arvosta. Lähettäjä ei ollut mielestään vastuussa näin syntyneestä laskusta.

    Rahan ja muun arvo-omaisuuden lähettämiseen postitse sisältyy riski, että lähetys katoaa. Luottokortin lähettäjänkin oli pitänyt varautua siihen, että lähettämiseen liittyi ainakin kortin luottorajan suuruinen riski. Kortti oli allekirjoittamaton, joten anastajan oli ollut erityisen helppo käyttää korttia allekirjoitettuaan sen itse. Kortin ja maksutositteen allekirjoituksen vertaaminen on yleensä riittävä varmistus käyttäjän oikeudesta korttiin. Vain erityisistä syistä henkilöllisyyden tarkastaminen on tarpeen. Sellaisia syitä ei tapauksessa ilmennyt. Kortin haltija oli siten vastuussa tehdyistä ostoksista.

  • KORTTI LÄHTI VORON MATKAAN

    Pankkikortti varastettiin lukitsemattomaan työhuoneeseen jätetystä salkusta. Pankin mielestä kortinhaltija oli ollut huolimaton, eikä se suostunut korvaamaan varastetulla kortilla tehtyjä ostoksia.

    Kortin jättäminen lukitsemattomaan työhuoneeseen on lähtökohtaisesti huolimatonta. Kortinhaltija oli kuitenkin työskennellyt varkaushetkellä aivan työhuoneensa lähellä. Rakennuksen ulko-ovet olivat jo sulkeutuneet, ja kulunvalvontalaite oli päällä. Kuluttajan menettelyä ei voinut pitää huolimattomana, joten pankki oli vastuussa kortin käytöstä.
     

Alkuun