Viinikaappien suorituskyky testattiin sekä 20 että 10 asteen huoneenlämmössä. Kaksivyöhykkeisten kaappien ylä- tai vasen vyöhyke asetettiin seitsemän asteen lämpötilaan ja ala- tai oikea vyöhyke 12 asteen lämpötilaan koko testin ajaksi. Viinikaapit täytettiin 80 prosenttisesti maksimikapasiteetista 75 senttilitran standardi punaviinipulloilla joko valmistajan ohjeiden tai standardin mukaisesti. Kolmeen pulloon oli asennettu lämpötila-anturi ja pullot sijoitettiin keskelle ylintä, keskimmäistä ja alinta hyllyä. Kosteusanturi sijoitettiin kunkin vyöhykkeen keskelle. Jos kaapin valot toimivat manuaalikytkimellä, valot pidettiin päällä testauksen ajan. Viinin lämpötilaa, sen vaihteluväliä ja keskiarvoa, suhteellisen kosteuden keskiarvoa sekä sähkönkulutusta mitattiin 24 tunnin ajan.

Lämpötilatestien jälkeen viinikaappien jäähdytyskykyä testattiin 20 asteen huoneenlämmössä lisäämällä kaappeihin huonelämpöisiä pulloja simuloivia testipakkauksia. Testipakkauksia lisättiin puuttuvat 20 prosenttia kaappien maksimipullokapasiteetista. Lisättyjen pakkausten lämpötilaa tarkkailtiin ja tavoitelämpötilan saavuttamiseen kulunut aika mitattiin. Aikaa mitattiin enintään 48 tuntia. Jäähdytyksen aikana mitattiin kaapeissa ennestään olevien pullojen lämpötilavaihtelua sekä sähkönkulutusta. Jäähdytystestin päätteeksi mitattiin vyöhykkeiden suhteellinen ilmankosteus.

Viinikaappien eristystä testattiin katkaisemalla niistä virta ja mittaamalla, kuinka kauan viinin lämpenemisessä 18 asteeseen kului aikaa. Kaapit olivat täynnä ja viini oli jäähdytetty tavoitelämpötilaan ennen virran katkaisemista.

Lisäksi viinikaappien vallitsevaa lämpötilaa näyttävien mittareiden lukeman tarkkuutta verrattiin lämpötila-antureiden lukemiin. Kaappien lasiovien UV-suojaus testattiin asettamalla kaappien sisälle kunkin vyöhykkeen keskihyllylle UV-intensiteettiä mittaava laite, kun oveen kohdistettiin kymmenen watin UV-spottivalo.