Mietitkö, missä lapsi liikkuu illalla tai koulun jälkeen? Pyydätkö teiniltä kännykkäseurantaan luvan?

Seuraamisen laillisuus pitää arvioida tapauskohtaisesti. Tarkkaa ikärajaa ei ole.

Vanhempia saattaa mietityttää, missä jälkikasvu iltaisin liikkuu. Lapsen älypuhelimeen ei kuitenkaan kannata suin päin asentaa seurantasovellusta.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on kommentoinut haastattelussa, että vasta yli 15-vuotiaalta lapselta pitäisi saada seurantaan suostumus. Lainsäädännöstä ei kuitenkaan löydy suoraa vastausta siihen, minkä ikäistä lasta aikuinen voi seurata sovelluksella, sanoo viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari Helsingin yliopistosta.

Asia arvioidaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain perusteella pohtimalla, minkälaista huolenpitoa ja valvontaa lapsi tarvitsee. Arvioinnissa pitää ottaa huomioon, että lapsella on myös oikeus yksityisyyteen. Siksi paikantamistarve on lain näkökulmasta arvioitava tapauskohtaisesti. Viime kädessä kyse on lapsen turvallisuuden ja yksityisyyden välisestä rajanvedosta.

”Nuoren lapsen etu saattaa edellyttää jonkinlaista seurantaa tai valvontaa, mutta jossain vaiheessa lapsi kasvaa niin, ettei seurantaa voi enää perustella lapsen edulla”, Korpisaari sanoo.

Erityisasiantuntijat Nina Vaaranen-Valkonen ja Hanna-Leena Laitinen Pelastakaa Lapset ry:stä kehottavat ikärajojen julistamisen sijaan miettimään lapsen kehitystasoa ja haavoittuvuutta. Jos lapsella esimerkiksi on hahmottamisen ongelmia, jotka saattavat johtaa eksymiseen, seurantalaitteen käyttämiselle voi olla pätevät perusteet.

He myös muistuttavat, että teknologia ei koskaan korvaa turvallista kasvattajaa ja lapsen ja vanhemman välistä kommunikaatiota. ”Kaikkein tärkeintä on sopia pelisäännöistä ja keskustella lapsen kanssa”, Vaaranen-Valkonen sanoo.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.