Kuluttaja 6/2022 on ilmestynyt: artikkeleissa varaavat takat sekä ruokakauppojen hävikki

Kuluttajan tuoreimmassa numerossa selvitämme, mitä varaavan takan hankinnassa ja käytössä on otettava huomioon. Perehdymme myös siihen, miten eri ruokakauppaketjut ovat vähentäneet hävikkiään.

Varaava takka voi tuoda säästöä lämmityskustannuksiin, mutta kaikille se ei ole paras lämmitysmuoto

Varaava takka voi olla viisas hankinta, mutta järkevyys riippuu monesta tekijästä – eikä vähiten lämmitettävästä kiinteistöstä. Jos esimerkiksi talon pohjapiirros on kovin mutkitteleva ja asuinkerroksia useampi kuin yksi, varaava takka ei todennäköisesti lämmitä tehokkaasti koko tilaa.

Ennen ostopäätöstä täytyy miettiä montaa muutakin tekijää. Kuluttaja selvitti, mitä kaikkea hankinnassa on hyvä huomioida.

Yksi keskeinen asia on oma budjetti. Takkojen hinnat liikkuvat tuhansissa euroissa, ja hintaan pitää laskea päälle asennus ja rahti. Jos takan perustukset tai savupiippurakenne eivät ennestään ole riittävän jämäkät, budjettiin on varattava reilusti lisää. Lisäksi kannattaa ennakoida polttopuun hinta, jossa on suurtakin vaihtelua.

Varaavan takan ostajan on hyvä tiedostaa myös se, että puunpoltosta koituu sekä ilmastopäästöjä että terveydelle haitallisia pienhiukkaspäästöjä. Tiheästi asutussa taajamassa takalla lämmittämisestä voi tulla naapurustossa sanomista.

Oikea polttamistapa on päästöjen kannalta tärkeää. Tutkimuksissa on havaittu eri polttamistavoilla moninkertaisia eroja pienhiukkaspäästöissä.

Kun varaavaan takkaan on päädytty, on edessä takan valinta. Mitä isompi tila, sitä isompi ja järeämpi takan pitää olla, jotta siitä saa lämmityshyötyä.

Kaikkien tehdasvalmisteisien takkojen markkinointitiedoissa pitää olla energiamerkintä, jossa ilmoitetaan laitteen energiatehokkuusluokka. A++ -luokan takat ovat energiatehokkaimpia ja G-luokan takat vähiten energiatehokkaita.

Varaaville takoille ilmoitetaan myös hyötysuhde, esimerkiksi 79 % tai 85 %. Prosenttiluku kertoo, kuinka hyvin energia saadaan hyötykäyttöön. Valmistajien ilmoittamat hyötysuhdeprosentit perustuvat mittaustuloksiin ja standardoituun laskukaavaan, mutta takan ostaja saa silti olla tarkkana, sillä aina luvut eivät ole vertailukelpoisia. Tähän ja muihin ostopäätökseen vaikuttaviin asioihin voi perehtyä lukemalla Kuluttajan jutun.

Ruokakappojen hävikkitoimet vertailussa

Suomalaisessa ruokaketjussa syntyy vuosittain noin 360 miljoonaa kiloa ruokahävikkiä. Tästä kokonaishävikistä ruokakauppojen osuus on noin 16 prosenttia, ja se tekee suunnilleen 10 kiloa jokaista suomalaista kohti. Eniten ruokahävikkiä ruokakaupoissa syntyy tuoreista leipä- ja leipomotuotteista sekä hedelmä- ja vihannesosaston antimista.

Ruokakauppaketjut ovat onnistuneet vähentämään hävikkiä esimerkiksi ennakoivilla tilausjärjestelmillä ja hinnanalennuksilla. Punalaputetut tuotteet viedään hyllystä vikkelästi.

Kuluttaja kysyi S-ryhmästä, K-ryhmästä ja Lidlistä, mitkä ovat niiden tavoitteet ruokahävikin suhteen, ja mitä ne ovat saaneet hävikin suhteen aikaan. Lisäksi selvitimme, mitkä ovat ketjujen keskeisimpiä keinoja ruokahävikin vähentämiseen, millaiset ruuan alennuskäytännöt ovat, kuinka paljon ruokaa vanhenee, annetaanko ruokaa ruoka-apuun ja meneekö ruokaa biojätteeksi. Keinot ruokahävikin vähentämisen ovat ketjuissa samansuuntaisia, mutta esimerkiksi tavoitteiden kunnianhimoisuudessa on eroa.

Myös kuluttaja voi vaikuttaa hävikin määrään. Suurin osa hävikistä syntyy vasta, kun ruoka on kannettu kaupasta kotiin. Olennaista on, että ruokaa ostetaan vain tarpeeseen, tuotteet säilytetään oikeassa lämpötilassa ja ruoka hyödynnetään ajallaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että tuotteen vanhentumista koskevissa merkinnöissä on eroja. Viimeinen käyttöpäivä on päivä, jolloin tuote on viimeistään käytettävä. Parasta ennen -merkintä taas kertoo vähimmäissäilyvyysajan, ja tuote on monesti sen jälkeen vielä käyttökelpoinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.