Nahkakenkien eettisyys: Kenen yli kävelet?

Nahkakenkien takaa löytyy niin myrkkyjä, orjatyötä kuin eläinten huonoa kohteluakin.

”J
okainen kenkä suojelee maata, jolla se kävelee.” Näin lukee nahkakenkieni mukana tulleessa lappusessa. Kengät on pakettu kierrätyspahvista tehtyyn laatikkoon.

Ostan usein espanjalaisen kenkämerkin, El Naturalistan kenkiä. Niitä mainostetaan ekologisina ja eettisinä. Olen myös ajatellut, että Euroopassa tehdyt kengät ovat ainakin hiukan parempi valinta kuin muut. Nahkahan on sitä paitsi luonnollinen materiaali.

Vaan näinköhän mahtaa olla?

Kuluttaja tutki 21 kenkämerkin vastuullisuuden. Selvisi, ettei mikään kenkäpari varsinaisesti suojele maata, jolla tallustamme.

Aasian kenkätehtailla olot ovat parantuneet kansainvälisen painostuksen myötä. Mutta kun mennään tuotantoketjussa taaksepäin, nahkaan saakka, löytyy surkeita työoloja, eläinten kaltoinkohtelua ja ympäristön myrkyttämistä.

Tutkimus perustuu kenkäfirmoille lähetettyyn kyselyyn siitä, miten ne valvovat valmistuksen vastuullisuutta.

Lisäksi kävimme selvittämässä kenkiin käytettävän nahkan alkuperää ja käsittelyä Intiassa ja Brasiliassa.

Karjatiloilla käytetään orjatyötä

Cuiabá, Mato Grosso, Brasilia: Ilma työmaalla on tiheänä rakennuspölystä. Joukko miehiä repii alas rakennusta, jonka he ovat juuri rakentaneet. Silti he jaksavat nauraa ja vitsailla.

Miehet ovat entisiä orjia. Vielä pari kuukautta sitten he paiskivat palkatta töitä tiloilla, joilta tulee nahkaa ja lihaa Euroopankin kenkätehtaille ja ruokapöytiin.

Nykyinen työ on raskasta, mutta parempaa kuin entinen. Miehet ovat oppimassa uutta ammattia.

”Tämä on uusi alku”, sanoo 27-vuotias Daniel Moraes Ferreira.

Ferreira joutui aikoinaan orjaksi, kun hänen köyhään kotikyläänsä tuli työnjohtaja, eli ”gato” etsimään työväkeä. Gato tuli hienolla bussillaja lupasi hyvää kohtelua sekä palkkaa.

Aluksi kaikki olikin hyvin. Sitten miehet vietiin yön pimeydessä satojen kilometrien päähän lähimmästä kaupungista, raivaamaan metsää pelloiksi.

Olot leirillä olivat kamalat. Miesten piti rakentaa itse maja, jossa he nukkuivat, metsästää oma ruokansa ja juoda vettä samasta lammikosta lehmien kanssa. Vessaa ei ollut, eivätkä he saaneet suojavarusteita. Heille ei myöskään maksettu palkkaa.

Ferreira kyseli palkan perään useita kertoja. Kun hän vaati palkkaa kolmannen kerran, gato kahlitsi hänet käsiraudoilla puuhun koko päiväksi. Miestä potkittiin ja pahoinpideltiin aamusta iltaan. Seuraavana aamuna hänet käskettiin takaisin töihin.

Tilaisuus pakoon tuli, kun työnjohtajat saivat tiedon, että tilalle oli tulossa tarkastajia, ja he käskivät orjien paeta viidakkoon. Ferreira ystävineen etsi lähimmän tien ja liftasi ensimmäisen auton kyytiin.

”Emme uskaltaneet kertoa, keitä olimme ja mistä tulimme. Pelkäsimme, että auto ajaisi meidät takaisin leiriin”, Ferreira kertoo.

Velka pitää orjuudessa

Orjaleiri viidakossa voi kuulostaa huonolta Indiana Jones -leffalta, mutta totta se kuitenkin on. Kenkäteollisuus on kaiken muun teollisuuden tavoin muuttunut globaaliksi. Moni eurooppalainen kenkämerkki ei omista itse yhtään tehdasta.

Yritykset ostavat nautojen vuodat Brasiliasta ja laivaavat ne parkittaviksi Kiinaan tai Vietnamiin, jossa myös kengät tehdään. Myös hienojen italialaisten kenkien nahka voi olla peräisin Brasiliasta; se on maailman suurin nahkanviejämaa.

Nahkateollisuus on Brasiliassa, kuten muuallakin maailmassa, tiukasti kytköksissä lihantuotantoon. Karjan tieltä kaadetaan yhä sademetsää, ja työssä käytetään myös orjia.

Brasilian viranomaiset pelastivat pelkästään Mato Grosson osavaltiossa viime vuonna 91 orjaa. Kaikkia ei koskaan löydetä. Karjankasvatus on vastuussa myös suurimmasta osasta Amazonin alueen metsätuhoja.

Viranomaiset pitävät yllä mustaa listaa tiloista, joilla on pidetty orjia. Listalla on 2 000–3 000 tilaa. Suurimmat teurastamot ovat sitoutuneet boikotoimaan niitä, mutta mukaan kaivataan myös ulkomaisia yrityksiä.

Tosin eivät Brasilian teurastamot ole tahrattomia nekään. Teurastamoissa tehdään jopa 21-tuntista päivää ja työturvallisuus on rempallaan. Myös lapsityövoiman käyttöä on havaittu.

Kuluttajalla ei ole tietoa, ovatko tässä artikkelissa mainitut yritykset ostaneet nahkaa yrityksiltä, jotka käyttävät orja- tai lapsityövoimaa. Harva yritys pystyy jäljittämään raaka-aineitaan tiloille tai teurastamoon asti.

Esimerkiksi Clarks ja Timberland ovat kuitenkin mukana suurten kenkäjättien ryhmässä, joka yrittää edistää nahkan jäljitettävyyttä – ja estää sen hankintoja Brasilian sademetsäalueilta.

Eläimiä kuljetetaan karmeissa oloissa

Valtatie 181, Tamil Nadu, Intia: Hämärä on laskeutunut ja pimeys verhoaa valtatietä. Vain ohikiihdyttävien autojen ja rekkojen valokeilat auttavat näkemään pimeydessä.

56-vuotiaan Saravanin (nimi muutettu) kuorma-auto on ainoa, joka ei liiku. Rengas
on puhjennut. Saravan seuraa vierestä, kun kaksi miestä yrittää saada rengasta vaihdettua. Auto on täynnä puhveleita, joita touhu ei tunnu juuri kiinnostavan.

Eläimiä on pienessä kuorma-autossa peräti 21. Puhvelit seisovat niin kiinni toisissaan, että niitä on tarpeetonta sitoa kiinni. Yksi eläimistä makaa lattialla toisten jaloissa. Toisella näyttää olevan vaikeuksia pysyä pystyssä liukkaalla lattialla.

”Tiedän, että on laitonta lastata kuormaan 21 eläintä, mutta lastaan niin monta kuin voin. Tarvitsen rahaa. En tiedä, mikä lain sallima eläinmäärä on”, Saravan väittää.

Me tiedämme: tämänkokoisessa autossa saa kuljettaa 6:ta puhvelia. Muissa saman-kokoisissa autoissa näimme jopa 25 eläintä. Yksikään kuljettaja ei näytä noudattavan eläinsuojelulakia.

Saravan ostaa eläimet markkinoilta ja myy ne teurastamoille Keralassa. Matkaa on 300 kilometriä. Hän ajaa mieluiten öisin, koska haluaa välttää viranomaisten ja eläinsuojelijoiden ratsioita.

”Eläimeni saavat vettä ja ruokaa ennen lähtöä. Joskus ne silti pyörtyvät matkalla, mutta pysyvät elossa. Niiden pitää elää teurastamoon asti. ”

Pyhä lehmä kokee kovia

Toisin kuin Brasiliassa, Intiassa nahka- ja kenkäteollisuus on pienten firmojen käsissä. Maassa ei ole suuria karjatiloja, vaan eläimiä ostetaan suoraan yksittäisiltä perheiltä, myydään markkinoilla ja kuljetetaan pitkiä matkoja teurastamoihin, jotka nekin ovat usein vain pieniä, parin miehen kojuja.

Voi tuntua oudolta, että nahkateollisuus työllistää juuri Intiassa, joka on hinduenemmistöinen maa. Hindulaisuudessahan lehmää pidetään pyhänä.

Intiassa teurastajat eivät yleensä olekaan hinduja, vaan muslimeita. Vain lehmän tappaminen ja syöminen on ongelma hinduille, he voivat kyllä hoitaa teurastamoissa ja parkitsimoissa muita tehtäviä. Teurastajina näkee myös alimpien kastien hinduja.

Lehmän pyhyyttä ei paljon vaalita tuotantoketjun varrella. Toimittaja ja kuvaaja näkivät Tamil Nadun karjamarkkinoilla, miten vasikat sidottiin jaloistaan ja heitettiin auton lavalle muiden eläinten päälle. Teurastamoissa suurin ongelma oli se, että eläimet näkivät toistensa kuolevan, eikä niitä tainnutettu.

Paikallisten viranomaisten mukaan Intian eläinsuojelulaki on yksi maailman tiukimmista, mutta sitä ei valvota juuri lainkaan. Rangaistukset eläinsuojelurikkeistä ovat olemattomia.

Edes Intian suurimmilla nahkatehtailla, kuten Farida Primella, ei ole eläinten hyvinvointiohjelmaa. Yritys tuottaa nahkaa esimerkiksi Timberlandille ja Clarksille.

Toimittaja haastatteli Farida Primen johtajaa, mutta ei päässyt näkemään eikä kuvaamaan työoloja.

Työolot tehtailla voivat tappaa

Vaniyambadi, Tamil Nadu, Intia: Päivä alkoi kuin mikä tahansa päivä. 32-vuotias perheenisä Ramu heräsi aamulla kello viisi vaimonsa Tamil Arasin ja neljän lapsensa vierestä heidän yhden huoneen mökissään. Hän söi tavallisen aamiaisen, riisiä ja linssejä.

Aamupäivällä Tamil Arasille soitettiin töihin kenkätehtaalle ja kerrottiin, että hänen miehensä oli kuollut. Ramu oli tukehtunut puhdistaessaan parkitsimon maanalaista jätevesitankkia.

Samassa onnettomuudessa kuoli viisi miestä. Miehet menivät vuorotellen hakemaan ämpärillä lietettä tankista ja tuupertuivat sinne. Heillä ei ollut suojanaamareita.

Onnettomuuden jälkeen 200 työntekijää ja sukulaista osoitti Vaniyambadissa mieltään ja tukki kaupungin päätien. Samanlainen onnettomuus sattui viime vuonna myös etelämpänä, Dindigulin kaupungissa. Siellä kaksi työntekijää menehtyi jätevesitankkiin.

Myös Brasilian suurissa teurastamoissa onnettomuudet ovat tavallisia. Viime vuonna menehtyi useita työntekijöitä, jotka puhdistivat sisäelimien käsittelyyn käytettyä tankkia. Puhdistuskemikaali oli vaihdettu tujumpaan, mutta kukaan ei muistanut kertoa sitä työntekijöille.

Vaniyambadin onnettomuudesta selvinneen miehen, 57-vuotiaan Subraminayanin mukaan mikään ei ole tehtaalla muuttunut. Suojanaamareita ei käytetä vieläkään.

Vaaralliset kemikaalit uhkaavat terveyttä

Nahkateollisuus on yksi maailman myrkyllisimmistä teollisuudenaloista. Suurin ongelma on syöpävaarallisena tunnettu kromi, jota käytetään valtavia määriä nahkan parkitsemiseen.

Intiassa on tuhansia pieniä ja suuriakin parkitsimoita, joissa työntekijät seisovat kromia, happoja ja suoloja sisältävässä liemessä ilman suojakäsineitä ja paljain jaloin.

Toisinaan suojavarusteita on tarjolla, mutta työntekijät eivät käytä niitä. Työnantajat eivät kerro kemikaalien vaarallisuudesta.

Paikallisten lääkäreiden mukaan jopa 40 % työntekijöistä kärsii kemikaalien aiheuttamista ihosairauksista, syövistä, astmasta ja munuais- sekä maksavaivoista. Muillakin alueen asukkailla on tosin samanlaisia vaivoja, koska maaperä ja vesistöt ovat pahoin saastuneita. Monin paikoin maaperä on täysin viljelykelvotonta.

Nykyään lähes kaikki kenkämerkit vaativat parkitsimoilta ympäristösertifikaattien hankkimista ja ulkopuolisia tarkastuksia. Siksi ympäristön tila kohenee – vaikkakin tuskallisen hitaasti.

Tamil Nadussa ympäristön tila meni 30 vuotta sitten niin huonoksi, että paikallinen hallitus uhkasi sulkea koko nahkateollisuuden. Nyt parkitsimot ovat perustaneet yhteisiä jätevedenpuhdistamoita, joiden kustannukset jaetaan.

Kaikki eivät tosin käytä niitä. Jätevedet on paljon halvempaa dumpata ojaan. Myös ulkomaisten tarkastajien harhauttaminen on kasvava ja tuottoisa bisnes.

Timberland ja Ecco eettisimpiä

Eivätkö yritykset sitten tee mitään olojen parantamiseksi? Kyllähän ne jotakin tekevät, mutta eivät tarpeeksi.

Tutkimuksemme mukaan parhaiten vastuutaan kantavat suuret yritykset Timberland ja Ecco. Niiltä voi toki jo kokonsakin puolesta odottaa jämäkkää toimintaa.

Yhdysvaltalainen Timberland ei vastannut lähettämäämme kyselyyn, mutta raportoi muuten laajasti toiminnastaan. Yrityksellä on selvät ympäristötavoitteet: se aikoo esimerkiksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään neljänneksellä vuoteen 2020 mennessä ja on kehittänyt kenkiinsä vihreysasteesta kertovan merkinnän.

Tanskalainen Ecco omistaa itse tehtaansa, minkä ansiosta se voi valvoa suurta osaa tuotantoketjusta. Ecco myös hankkii nahkaa läheltä tehtaita, jopa Suomesta. Sen parkitsimot noudattavat tiukkaa ympäristöohjelmaa.

Myös Nilson-konserniin kuuluvat Dinsko ja Nilson valvovat tehtaitaan hyvin. Nahkan hankinnassa arvosanat jäivät välttävään.

Nahkasta kysyttäessä yritys vastasi, että se ostaa vain nahkaa, joka on saatu lihateolli- suuden sivutuotteena. Tätä on turha korostaa, koska kaikki nahka krokotiilia lukuun ottamatta tuotetaan yhdessä lihan kanssa.

Brittiläinen kenkäjätti Clarks puolestaan vaikuttaa tekevän vain pakolliset hyvät teot, joita näin suurelta yritykseltä voi odottaa.

Naturalista lupailee löysiä

Entä miten vertailussa pärjäsi ekologisena mainostettu suosikkimerkkini, El Naturalista? Valitettavan huonosti, sillä se ei vaivautunut edes vastaamaan kyselyyn.

Naturalista kuitenkin kertoo nettisivuilaan enemmän tietoa kuin moni muu merkki, mistä se sai pisteitä. Monet sen lupaukset vain jäävät löperölle pohjalle.

Yritys esimerkiksi väittää käyttävänsä luonnollisia materiaaleja ja värejä aina kun mahdollista, mutta ei kerro, mitä nuo materiaalit ovat tai miten ne vaikuttavat ympäristöön. Sitäkään emme tiedä, mistä nahka kenkiin tulee. Ei oikein vakuuta!

Vertailun ainoa suomalainen merkki, Pomar, sai heikot pisteet. Yrityksellä ei monen muun pienen merkin tavoin ole omaa ympäristöohjelmaa, eikä se vaadi nahkantoimittajiltaan esimerkiksi ympäristöstandardien noudattamista.

Pomar kuitenkin omistaa oman kenkätehtaansa Virossa. Nahka kenkiin tuodaan Euroopasta ja Intiasta.

El Naturalistan lisäksi peräti 12 merkkiä 21:stä jätti vastaamatta kyselyyn. Onko merkeillä jotain salattavaa? Voi olla. Todennäköistä kuitenkin on, etteivät yritykset ole itsekään selvittäneet, mistä nahka tulee.

Merkkiyritykset keskittyvät usein vain trendikkäiden popojen suunnitteluun ja myyntiin. Nahka ostetaan sieltä, mistä sitä halvimmalla saa tai missä laatu miellyttää.

Vertailun parhaitakin merkkejä voi moittia siitä, että ne keskittyvät liikaa jätevesiin ja liian vähän työntekijöiden sekä eläinten oikeuksiin. Kenkäalan suurin ongelma eivät ole enää kemikaalit, vaan työntekijöiden turvallisuus ja eläinten rääkkäys.

Onko oikeasti liikaa pyydetty, että valmistajien vastuu ulottuisi tiloille ja eläinkuljetuksiin asti? Vaadimme tietoa nahkan alkuperästä!

Lue myös: Onko eko ekompaa?

Näin tutkimus tehtiin

Tutkimus tehtiin syksyllä 2011. Kenkämerkeiltä pyydettiin tietoja tuotantoketjun vastuullisuudesta kyselylomakkeen avulla. Lisäksi tietoa hankittiin yritysten asiakirjoista, kuten nettisivuilta ja vuosikertomuksis- ta, ja haastattelemalla kansalaisjärjestöjen edustajia sekä muita asiantuntijoita.

Kaksi toimittaja- ja kuvaajaparia vieraili Intiassa ja Brasiliassa ja teki kenttähaastatteluja. He kävivät Intiassa muun muassa 6 parkitsimossa. Kenttätutkimusten tulokset eivät ole mukana taulukon arvosanoissa. Kuvissa näkyviä tehtaita ei voi suoraan liittää tutkimuksessa vertailtuihin merkkeihin.

Sosiaalista vastuuta arvioitiin sen perusteella, millaisia sosiaalisen vastuun vaatimuksia yritys asettaa alihankkijoilleen ja miten vaatimusten toteutumista valvotaan. Arvosteluun vaikutti muun muassa se, miten yritys valvoo, ettei tuotannossa käytetä pakko- tai lapsityövoimaa.

Ympäristövastuun arvosanaan vaikuttaa se, miten tiukasti yritys on sitoutunut suojelemaan ympäristöä, miten alihankkijoiden toimia valvotaan, mitä vaatimuksia raaka-aineille asetetaan ja miten ympäristöasiat huomioidaan pakkaamisessa. Arvosteluun vaikutti erityisesti se, miten yritys pyrkii vähentämään haitallisten kemikaalien käyttöä.

Nahkan hankinnan vastuullisuutta arvioitiin sen perusteella, millaisia sosiaalisia ja ympäristövaatimuksia yritys asettaa nahkaa tuottaville karjatiloille ja parkitsimoille, millaiset periaatteet yrityksellä on eläinten kohtelulle ja miten niiden toteutumista valvotaan sekä miten yritys varmistaa, ettei karjan tieltä hävitetä sademetsää.

Avoimuuden arvosanaan vaikutti se, kuinka paljon ja uskottavaa tietoa yritys tarjoaa kuluttajille kansainvälisillä nettisivuillaan ja julkisissa raporteissaan. Jos kansainvälistä sivustoa ei ollut, arvosteltiin paikallinen nettisivusto. Se, vastasiko yritys kyselyyn, on osa avoimuuden arvosanaa.

Painoarvot

Sosiaalinen vastuu 40 %
Ympäristövastuu 30 %
Nahkan hankinnan vastuullisuus 20 %
Avoimuus 10 %

Kommentit (1)

Onneksi on mahdollista valita Euroopassa valmistetut, nahattomat ja kestävät kengät. Näitä myy Heluna Shop Hgissä, heillä on myös nettikauppa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.