Huonekalut

  • Kaapisto romahti kesken kokoamisen

    Asiakas osti korkean kaapiston, joka piti koota itse. Kaapisto romahti, kun asiakas oli asentamassa takalevyjä. Kaapistoa koossa pitävät ruuvit pettivät, ja ruuvien kiinnityskohdat rikkoutuivat korjauskelvottomiksi. Asiakkaan mielestä kokoamisohjeet olivat virheelliset. Hän vaati kaupan purkamista.

    Kokoamisohjeissa kaapiston kiinnitys seinään neuvottiin tekemään vasta rungon kokoamisen ja taustalevyjen kiinnittämisen jälkeen. Ohjeissa ei kehotettu tukemaan kaapistoa kokoamisen aikana. Ohjeet olivat puutteelliset. Myyjän piti palauttaa asiakkaalle kaapiston hinta, 1 390 euroa korkoineen.

  • Sanat tippuivat seinältä

    Asiakas osti seinäkoris­teen, jossa oli metallisia sanoja. Sanat kiinnitettiin seinään 12 tar­ralla. Osa tarroista oli kuivia, ei­vätkä loputkaan pitäneet koris­teita paikallaan. Asiakas irrotti koristeet, mutta tästä jäi seinään jälkiä. Hän vaati rahoja takaisin sekä vahingonkorvausta seinän tasoitustyöstä, hionnasta ja uu­delleenmaalauksesta.

    Kuiva tarrapinta ei tartu seinään, mutta ei myöskään irrota seinäpintaa. Valokuvissa näkyi vain kolme himmeätä jäl­keä seinässä. Jos seinäpinta oli rikkoutunut, se johtui huolimatto­masta irrottamisesta. Kuivat tar­rat oikeuttivat silti kaupan pur­kuun. Myyjän piti palauttaa noin 20 euroa.

  • Sohva hajosi muutossa: kaksi viikkoa riittää valitukseen

    Asiakkaan sohva rikkoutui ja kenkiä katosi muuttokuljetuksessa. Hän ilmoitti asiasta yritykselle sähköpostilla 13 päivää kuljetuksen jälkeen. Yrityksen mukaan asiakas huomautti asiasta liian myöhään, koska tiekuljetuslain mukaan näkyvistä vaurioista pitää valittaa heti ja muista kirjallisesti 7 päivän kuluessa tavaran vastaanottamisesta. Lisäksi yritys kiisti kenkien katoamisen.

    Kuluttajansuojalain mukaan kuluttajan on huomautettava virheistä ”kohtuullisessa ajassa”. Alle kaksi viikkoa on kohtuullinen aika. Kuluttaja vaati sohvasta 2 000 euroa. Lain mukaan enimmäiskorvaus on 20 euroa kilolta, joten sopiva korvaus oli 1 000 euroa. Kenkien katoamisesta ei ollut näyttöä, joten niistä asiakas ei saanut korvausta.

  • SURKEA VUODESOHVA

    Kahden istuttava vuodesohva maksoi lähes 1 000 euroa. Ostaja vaati hinnanalennusta 250 euroa sekä korvausta muista virheestä aiheutuneista kuluista (tarkastus-, puhelin-, matka- ja valokuvauskulut). Sohvan verhoiluun käytetty kiiltäväpintainen kangas oli muutamassa kuukaudessa paikoitellen haalistunut, menettänyt kiiltoaan ja kuidut olivat istumakohdissa nousseet pystyyn. Yhdessä istuintyynyssä oli sauma auennut. Lisäksi istuintyynyt, jotka oli suunniteltu käytettäviksi molemmin puolin, olivat kuluneet vuodemekanismin vuoksi.

    Kuluttajariitalautakunnan mukaan vuodesohva oli ominaisuuksiltaan kankaaseen tulleen ulkonäköhaitan vuoksi huonompi kuin ostajalla oli ollut aihetta olettaa. Myyjä ei ollut kauppaa tehtäessä kertonut kankaan ominaisuuksista. Sohvassa oli myös suunnitteluvirhe, koska mekanismi kulutti istuintyynyjen kangasta niin, ettei tyynyjä voinut käyttää molemmin puolin. Lautakunta suositti liikkeen maksamaan vaaditun hinnanalennuksen ja korvamaan kuluista 60 euroa.

  • PURKURAHAA ALENNETTIIN

    Kuluttaja katui tekemäänsä, lähes 8 000 euroa maksaneiden huonekalujen tilausta ja peruutti sen parin päivän päästä. Myyjäliike ei ensin hyväksynyt peruutusta. Seuraavaksi se vaati korvausta 20 prosenttia kauppahinnasta. Viimein vaatimus aleni 5 prosenttiin. Tämäkin oli kuluttajan mielestä liikaa. Hänen mielestään maksetun 170 euron piti riittää.

    Kuluttajariitalautakunta totesi, että kuluttaja saa peruuttaa tilauksen. Peruuttaminen on kuitenkin sopimusrikkomus, joka oikeuttaa myyjän saamaan kohtuullisen korvauksen aiheutuneesta vahingosta. Liikkeen velvollisuus on yksilöidä, mitä vahinkoa sille on peruuttamisesta aiheutunut. Tässä tapauksessa selvitystä ei ollut muusta vahingosta kuin ylimääräisestä tilauksen peruuttamisesta johtuneesta työstä. Lautakunta piti 250 euron korvausta riittävänä.

  • KAHTEEN KERTAAN MYYTY HYLLYSTÖ

    Messuvierailla oli mahdollisuus ostaa asuntomessujen huoneistoissa olleita kalustoja 50 %:n alennuksella. Perhe tekikin sopimuksen hyllystöstä ja maksoi pyydetyn hinnan. Sama hyllystö kiinnosti toistakin ostajaa, joka osti sen ja vei pois. Perhe vaati uutta hyllystöä maksamaansa hintaan, mutta myyjäliike suostui vain 20 %:n hinnanalennukseen tai kaupan purkuun ja kulujen korvaamiseen.

    Kuluttajariitalautakunta totesi, että perhe oli tehnyt myyjäliikkeen kanssa sitovan sopimuksen. Liike oli syyllistynyt sopimusrikkomukseen, kun se oli kaupannut jo myydyn hyllystön uudelleen. Perheen ei tarvinnut suostua kaupan purkamiseen, vaan sillä oli oikeus vaatia sopimuksen täyttämistä. Ellei liikkeestä löytynyt vastaavaa näytteillä ollut hyllystöä, perheellä oli oikeus saada sovittuun hintaan uusi samanlainen kaluste.

  • ALLEKIRJOITETUN SOPIMUKSEN EHDOT OSTAJAN TIEDOSSA

    Sohvakaluston ostaja vaati myyjää ja luotonantajaa luopumaan luottokoron perimisestä, koska hän oli myyjän puheista ymmärtänyt, että korkoa ei perittäisi. Myyjä kiisti vaatimuksen ja selvitti, että kysymyksessä oli ollut luottoyhtiön maksuaikatarjous, joka tarkoitti sitä, että luotto oli koroton ensimmäisen erän maksupäivään saakka. Ostaja oli myös saanut luottoehdot.

    Kuluttajariitalautakunta totesi, ettei se voinut selvittää myyjän ja ostajan käymien keskustelujen sisältöä. Ostaja oli kuitenkin allekirjoittanut luottotilisopimuksen, jonka ehdoissa oli kerrottu tarkkaan, minkä suuruinen korko oli ja milloin koronmaksuvelvollisuus alkoi. Ostaja oli siten saanut asianmukaiset ja riittävät tiedot sopimuksen sisällöstä. Hänen vaatimuksensa oli perusteeton.

  • PATJAN JOUSET KARKUTEILLÄ

    Patjan jouset pistelivät nukkujaa selkään vajaan neljän vuoden kuluttua patjan hankinnasta ja hän vaati kauppahinnasta alennusta pitäen runkopatjan kestoikää liian lyhyenä. Kauppiaan laskujen mukaan kyseisen hintaisen runkopatjan kestoikä on viisi vuotta. Kalliimmille patjoille annetaankin 10 vuoden takuu. Lisäksi virheilmoitus oli myöhässä. Patja oli ostettu elokuussa 1995 ja jousien päät tulivat läpi toukokuussa 1999.

    Kuluttajariitalautakunnan mukaan ostajalla oli peruste odottaa patjalta tavanomaista hyvää laatutasoa. Jousien tuleminen päällisen läpi ei ollut johtunut luontaisesta kulumisesta, vaan kysymyksessä oli hyvin poikkeuksellinen vaurioituminen. Ostaja oli myös ilmoittanut virheestä kohtuullisessa ajassa siitä, kun vika oli ilmennyt. Ostajalla oli oikeus kaupan purkuun, koska runkopatja ei kestävyydeltään vastannut sitä, mitä ostajilla yleensä on tällaisen tavaran kaupassa aihetta olettaa. Myyjäliikkeen oli palautettava kauppahinta vähennettynä 70 euron suuruisella käyttöhyödyllä. Lisäksi palautettavalle summalle oli maksettava tuottokorko.

  • KUITTI EI AINA VÄLTTÄMÄTÖN

    Jenkkisohvien laatu ei tyydyttänyt ostajaa, mutta hänellä ei enää ollut ostokuitteja tallessa. Huonekalukauppias olisi suostunut purkamaan kaupan vain sitä vastaan, että ostaja esittää myös ostokuitit.

    Kuluttajariitalautakunta piti purkuehtoa kohtuuttomana. Kauppias ei ollut kyseenalaistanut sitä, etteikö se olisi myynyt sohvat. Kuluttaja ei ole velvollinen säilyttämään ostokuitteja. Tarvittaessa hän voi pystyä osoittamaan muillakin tavoin, mistä on tavaran ostanut.

  • SOPIMUKSET ON PIDETTÄVÄ

    Asiakas tilasi mäntyiset keittiökaapistot. Kaapisto toimitettiin valkoisin irtosivuin ja avohyllyin sekä valolistoin, vaikka niidenkin piti olla mäntyä. Toimitus oli materiaalimuutoksen vuoksi paljon sovittua halvempi. Asiakkaalta perittiin kuitenkin sovittu hinta. Myyjä vetosi siihen, että tehtaan tilausvahvistukseen, jota asiakas kiisti koskaan saaneensa, osat oli merkitty valkoisiksi.

    Tilausvahvistuksen lähettämisväite ei kuluttajariitalautakunnan mielestä ollut riittävä näyttö siitä, että asiakas oli hyväksynyt muutoksen. Lautakunta suositti, että myyjäliike korvaa asiakkaalleen virheellisestä toimituksesta aiheutuneet, yhteensä 670 euron lisäkustannukset. Kaupan rahoittanut yhtiö oli liikkeen kanssa yhteisvastuussa korvauksesta, mutta vain siihen summaan asti, millä asiakas oli lyhentänyt luottoaan.

  • ALENNUSPROSENTTIEN LASKEMINEN

    Asiakkaan mielestä kalustetarjouksen jokainen alennus (paljousalennus 25 %, kausi-/varhaistilausalennus 8 %, nopeusalennus 5 % ja käteisalennus 2 %) olisi pitänyt laskea vähentämättömästä kalusteiden yhteishinnasta eikä alenevasta hinnasta.

    Kuluttaja-asiamies totesi kuluttajariitalautakunnalle markkinoinnin osalta antamassaan lausunnossa, että hinnat on ilmoitettava markkinoinnissa selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä tavalla. Ensisijainen hintatieto eli maksettava hinta oli merkitty tarjoukseen selkeästi ja myös alennusten yhteenlaskettu summa. Sen sijaan alennusprosentin selville saamisessa saattoi tulla ongelmia. Lautakunta ei suosittanut hyvitystä, koska tiedot erityyppisistä hinnanalennuksista oli merkitty sekä tarjoukseen että esittelykirjaan, jonka asiakas oli saanut ennen tarjouksen hyväksymistä. Asiakas oli tilauksellaan hyväksynyt kalusteiden lopullisen hinnan eikä hänen vaatimuksensa näin ollen mennyt läpi.

  • KOINPESÄ RUNKOPATJASSA

    Runkopatjojen alapuolen pohjalaudoituksen alta löytyi vaatekoiden asuinsija. Neljä vuotta aiemmin 1 500 eurolla hankitut patjat oli vietävä kaatopaikalle. Ostaja vaati myyjäliikettä antamaan uudet sängyt tai niiden hinnan, joka oli valitushetkellä 2 000 euroa. Patjat olivat ostajan mielestä virheelliset sen vuoksi, ettei niitä ollut käsitelty koinestoaineella.

    Kuluttajariitalautakunta totesi, etteivät mitkään määräykset velvoita tekemään huonekalutekstiileille koinestoa. Villinä luonnossa elävien vaatekoiden ilmaantuminen asuntoon ei myöskään ole epätavallista. Koit olivat lisäksi ilmaantuneet vasta usean vuoden kuluttua patjojen ostosta. Myyjäliike ei ollut vastuussa.

  • HALKEILEVAT HUONEKALUT

    Meksikossa valmistettuihin, yhteensä liki 700 euroa maksaneisiin umpipuisiin laatikostoon ja senkkiin ilmaantui parin vuoden kuluttua ostosta halkeamia. Ostaja vaati kalusteiden vaihtamista virheettömiin. Myymälän mielestä pienet halkeamat kuuluivat asiaan ja ne johtuivat ilman kosteuden eroista.

    Ostajan lähettämistä valokuvista oli nähtävissä, että halkeamat olivat kookkaat ja selvästi havaittavat. Vaikka kyseisten kalusteiden imagoon kuuluisikin tietynasteinen huolittelemattomuus, eivät näin suuret halkeamat olleet kuluttajariitalautakunnan mielestä hyväksyttäviä. Jos halkeamat olisivat olleet säännöllisellä kalusteiden öljyämisellä torjuttavissa, olisi myyjäliikkeen pitänyt ohjeistaa ostaja kauppaa tehtäessä. Ostajalla oli oikeus kaupan purkuun ja koko kauppahinnan takaisin saamiseen.

  • SOHVA NYPPYYNTYI

    Sohvan verhoilukangas nyppyyntyi ja kului kolmessa kuukaudessa. Kuluttaja vaati kaupan purkua. Sohvalla istuminen aiheutti kankaan nyppyyntymisen, koska keinokuituinen sohvakangas keräsi sähköisenä materiaalina vaatteista ja huoneilmasta runsaasti pölyä ja kuituja.

    Lautakunta totesi, että sohvaan oli tullut merkittävä ulkonäköhaitta. Kankaasta oli vaikea poistaa nyppyjä. Nypyt eivät irronneet esimerkiksi tavallisen pölynimurin avulla. Kankaan siistiminen kulutti sohvakangasta ennenaikaisesti. Koska myyjä ei suostunut korjaamaan virhettä kustannuksitta eikä virhe ollut vähäinen, kuluttajalla oli oikeus purkaa kauppa ja saada rahat takaisin.

  • PATJAN KESTOIKÄ

    Kuluttaja oli ostanut kahdeksan vuotta sitten kaksi 520 euron hintaista joustinpatjaa, joiden jousituksella oli 20 vuoden takuu. Viiden seitsemän vuoden käytön jälkeen patjojen jouset alkoivat tuntua rakenteiden läpi. Ostaja vaati valmistajalta hyvityksenä 75 prosenttia vastaavien patjojen hinnasta. Valmistaja ei mielestään ollut vastuussa, koska takuu koski vain jousien toimivuutta. Takuu ei koskenut kulumista, ja lisäksi patjoja oli myyjän mielestä käytetty vääräntyyppisessä sängyssä.

    Lautakunnan mielestä jousissa ei ollut vikaa. Sen sijaan jousiston ympärillä olevan vaahtomuovikotelon liimaukset olivat irronneet, minkä vuoksi jouset pullistuivat päällyskankaaseen kiinni.
    Lautakunnan vakiintuneessa ratkaisukäytännössä patjan tavanomaiseksi kestoiäksi on katsottu yleensä 10 vuotta. Patjat eivät olleet kestäneet niin kauan kuin kuluttajalla on perusteltua aihetta olettaa, ja sen vuoksi niissä oli virhe. Sen sijaan käyttövirhettä ei ollut osoitettu.

    Koska ostajat olivat ehtineet kuitenkin käyttää patjoja virheettöminä noin 7 vuoden ajan, lautakunta suositti vain 156 euron hyvitystä.

  • SEKUNDALAATU EI VAIKUTTANUT MYYJÄN VASTUUSEEN

    Tiikkiset puutarhatuolit hajosivat kahden vuoden kuluttua kaupasta. Ostaja vaati vaihtoehtoisesti kaupan purkua tai uusia vastaavia tuoleja. Myyjäliike piti ostajan vaatimusta aiheettomana, koska tuolit oli myyty II-laatuisina.

    Kuluttajariitalautakunnan mielestä myyjän olisi pitänyt ilmoittaa syy, miksi tuotteet myytiin II-laatuisina. Puutarhakalusteiden kaupassa kuluttaja voi ilman eri ilmoitusta varautua siihen, että II-laatuisissa tuotteissa on erilaisia pintavikoja, kolhuja ja nuhraantuneisuutta. Ilman eri ilmoitusta kuluttajan ei kuitenkaan tarvitse varautua siihen, että tuotteen kestävyys olisi tavanomaista huonompi. Lautakunnan käsityksen mukaan tiikkisten tuolien tulee kestää käytössä huomattavasti pidempään kuin kaksi vuotta. Koska myyjäliike ei ollut kertonut tuotteen kestävyyteen liittyvistä ongelmista, sillä ei ollut oikeutta vedota tuolien II-laatuun. Lautakunta suositti myyjää toimittamaan ostajalle veloituksetta uudet tuolit tai, mikäli se ei ole mahdollista, kaupan purettavaksi.

  • PRONSSI EI OLLUTKAAN PRONSSIA

    Antiikkiliikkeen pronssisina myymät patsaat osoittautuivat muusta kuin pronssista valmistetuiksi. Ostaja vaati myyjää purkamaan kaupan sekä 500 euron korvausta kustannuksista, jotka olivat aiheutuneet patsaiden kuljetuksesta Ranskaan tutkittaviksi. Myyjän mielestä kaupan purkuun ei ollut perustetta, koska pronssi-nimitystä voidaan käyttää useistakin eri kuparivaltaisista seoksista.

    Lautakunta totesi, että patsaissa oli kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe, koska ne eivät vastanneet materiaaliltaan sovittua. Ostajalla oli oikeus purkaa kauppa, koska yksilöllisten patsaiden kaupassa virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen ei tule kyseeseen. Patsaiden kuljetuskustannuksia Ranskaan myyjä ei ollut velvollinen korvaamaan, koska patsaat olisi voitu tutkia myös Suomessa eikä myyjän ollut mahdollista ennakoida tällaisten kustannusten syntymistä.

  • KAUPAN PURKU OIKEUTTI LIIKKEEN KORVAUKSEEN

    Antiikkiliikkeen ja kuluttajan välille syntyi erimielisyys siitä, oliko osapuolten välille syntynyt sitova sopimus antiikkipöydän kaupasta. Kuluttaja halusi vetäytyä kaupasta ja vaati liikettä palauttamaan 1 200 euron hintaisesta pöydästä maksetut 300 euroa takaisin. Kuluttajan mielestä asiassa oli sovittu vain pöydän varaamisesta. Liike puolestaan katsoi, että sopimus oli syntynyt ja että sillä oli oikeus pitää suoritus korvauksena kaupan purusta.

    Lautakunta katsoi sitovan sopimuksen syntyneeksi. Koska kuluttaja oli purkanut kaupan muusta kuin elinkeinonharjoittajasta johtuvasta syytä, liikkeellä oli oikeus vahingonkorvaukseen. Korvattavia kuluja olivat sopimuksen solmimisesta aiheutuneiden kustannusten lisäksi varastointikustannukset. Lautakunta arvioi näiden määräksi 100 euroa. Harkinnassa otettiin huomioon myös se, että vaikkakaan kyse ei ollut tehdasvalmisteisesta tuotteesta, tavaraa ei ollut valmistettu ostajaa varten. Liikkeellä ei siten pitänyt olla vaikeuksia myydä tavaraa kaupan purkauduttua eteenpäin.

  • OLIKO KAUPPAHINTA MAKSETTU?

    Sohvan ostaja sai yli 2,5 vuotta kaupan jälkeen maksukehotuksen loppukauppahinnan maksamisesta. Ostaja piti vaatimusta perusteettomana, koska velaksi jäänyt osuus kauppahinnasta oli hänen mukaansa maksettu käteisenä sohvan kotiin toimittaneelle autonkuljettajalle. Kuittia ostajalla ei ollut esittää.

    Lähtökohtaisesti velallisen on kyettävä osoittamaan velan maksu esittämällä kuitti. Jos velan erääntymisestä on kulunut tavallista pidempi aika, tulisi velkojan puolestaan esittää selvitystä sen tueksi, ettei velkaa ole maksettu. Tapauksessa loppukauppahinta oli sovittu maksettavaksi tuotteen toimituksen jälkeen, mutta eräpäivä oli merkitty erehdyksen vuoksi yli 2,5 vuoden päähän. Lautakunta katsoi myyjän esittäneen riittävän perustelun velan myöhäiselle perimiselle. Esitetty maksuvaatimus ei ollut sen vuoksi aiheeton.

  • VAIHTOA TOISENLAISEEN TUOTTEESEEN EI TARVINNUT HYVÄKSYÄ

    850 euroa maksaneen sohvan ostajat vaativat kaupan purkua, koska sohvan verhoilukangas oli alkanut purkautua saumakohdista jo kuukauden käytön jälkeen. Myyjä kiisti vaatimuksen, koska rikkoutuminen johtui sen mukaan kovasta käytöstä lapsiperheessä. Liike olisi kuitenkin ollut valmis vaihtamaan sohvan parempilaatuiseen välirahaa vastaan.

    Lautakunta totesi, ettei vika johtunut tuotteen asiattomasta käytöstä, vaan kankaan heikosta laadusta. Koska myyjä ei ollut oikaissut virhettä kohtuullisessa ajassa, ostajilla oli oikeus kaupan purkuun. Ostajalla ei ole velvollisuutta ottaa myyjältä vastaan muunlaista tavaraa virheellisen sijaan eikä maksaa myyjän tarjoamasta muunlaisesta tavarasta välirahaa. Myyjää suositettiin näin ollen purkamaan kauppa.

  • MATERIAALI EI KESTÄNYT SIIRTELYÄ

    Moduulikaapiston ostajan ja myyjän välille syntyi erimielisyys siitä, oliko kaappien pinnan lohkeilu myyjän vastuulla oleva laatuvirhe vai käytöstä johtuvaa kolhiintumista. Puolet kaapeista vaurioitui ostajan siirtäessä niitä hieman alle vuoden kuluttua kaupasta.

    Moduulityyppinen kaluste on tarkoitettu aika ajoin siirreltäväksi, minkä vuoksi sen tulisi kestää tavanomaiset toimenpiteet vaurioitumatta. Lautakunta katsoi, ettei kaapistoon käytetty lastulevymateriaali ollut heikon kestävyytensä vuoksi käyttötarkoitukseensa täysin soveltuva. Koska kaapistoa saattoi vaurioista huolimatta kuitenkin käyttää, lautakunta suositti 3 000 euroa maksaneen tuotteen hintaa alennettavaksi 700 eurolla.

  • SÄNGYSTÄ TERVEYSHAITTAA?

    Moottoroidun sängyn ostaja halusi purkaa kaupan. Syyksi hän mainitsi sängyn aiheuttamat terveyshaitat. Myyjä suostui purkuun, mutta veloitti purkurahana 60 prosenttia sängyn hinnasta. Ostaja piti vaatimusta kohtuuttomana.

    Koska näyttöä terveyshaitoista tai muustakaan virheestä ei esitetty, ostajan purkuvaatimukselle ei ollut lainmukaista perustetta. Myyjän tilausehdoissa ei ollut ohjetta siitä, miten ostajan maksettava korvaus määräytyy, jos kauppa puretaan vasta tavaran luovutuksen jälkeen. Lautakunta piti ilmeisenä, että sängyn jälleenmyyntiarvo oli laskenut huomattavasti kolmen kuukauden käytössä. Toisaalta myyjän oli mahdollista rajoittaa vahinkoaan ottamalla sängyn esimerkiksi esittelytuotteeksi. Kohtuulliseksi purkurahaksi katsottiin 40 prosenttia kauppahinnasta, koska myyjä ei esittänyt näyttöä tätä suuremmasta vahingosta.

  • NARINAA EI TARVINNUT HYVÄKSYÄ

    Vajaat sata euroa maksaneen konttorituolin ostaja vaati kauppaa purettavaksi, koska tuoli narisi häiritsevän voimakkaasti. Myyjä ei suostunut vaatimukseen, koska sen mukaan halvalta konttorituolilta ei voi odottaa samaa laatutasoa kuin kalliilta.

    Myyjä ei osoittanut, että narinasta olisi kerrottu ostajalle ennen kauppaa. Lautakunnan mielestä huokeakaan tuoli ei saisi pitää häiritsevää ääntä. Koska tuolin vaihto toiseen samanlaiseen olisi ilmeisen hyödytöntä, ostajalla oli oikeus kaupan purkuun.

  • SOHVA MYYTIIN KAHTEEN KERTAAN

    Huonekaluliike myi sohvakaluston, jonka kaupasta oli jo sovittu, erehdyksessä toiselle ostajalle. Koska samanlaisen kaluston saaminen olisi kestänyt kolme kuukautta, ostaja päätyi purkamaan kaupan. Osapuolten välille syntyi riitaa siitä, oliko ostajalla oikeus saada myyjältä korvausta toisesta liikkeestä kateostona hankitusta kalustosta.

    Kateostolla tarkoitetaan samanlaisen tuotteen hankkimista. Tuotteen hinta ei voi olla merkittävästi suurempi kuin sen tuotteen hinta, jonka sijaan kateosto tehdään. Tässä tapauksessa kateostona hankittu kalusto oli lähes kolme kertaa kalliimpi kuin alkuperäinen. Erehdyksen tehnyt myyjä oli tarjoutunut antamaan ostajan käyttöön vastaavat huonekalut kunnes uusi kalusto olisi ollut saatavilla. Vaatimus hinnaneron korvaamisesta oli siten perusteeton.

Alkuun