Hinta

  • Hotelli ei ollutkaan keskustassa

    Seurakunnan eläkeläisryhmä varasi matkan Roomaan. Seurueen yhteyshenkilö varasi matkan helmikuussa. Kesäkuussa hän peruutti varauksen, koska hotelli ei sijainnutkaan keskustassa. Hän oli korostanut sijainnin tärkeyttä tarjousta pyytäessään. Matkanjärjestäjä veloitti peruutusmaksua 50 euroa matkustajaa kohden, yhteensä 1 500 euroa.

    Yhteyshenkilöllä oli ollut kosolti aikaa tutustua tarjoukseen ja selvittää, minkälaista hotellia oli ehdotettu. Riski siitä, ettei hotelli miellyttäisikään, oli näin ollen hänellä ja hänet valtuuttaneilla muilla matkustajilla. Peruutusmaksu ei ollut kohtuuton, joten se jäi matkustajien vahingoksi. 

  • Päivävoide oli käyetty 

    Asiakas tilasi netistä 205 euron hintaisen päivävoiteen. Kun tuote saapui, pahvipakkaus oli murtunut, suojakelmu puuttui ja foliokansi oli avattu. Kaiken lisäksi purkki oli vajaa. Myyjä ei hoitanut asiaa kuntoon. Asiakas vaati rahojaan takaisin tai käyttämätöntä tuotetta tilalle. Lisäksi hän vaati vahingonkorvauksena uuden voidepurkin.

    Myyjä ei oikaissut virhettä eli toimittanut tilaajalle käyttämätöntä voidepurkkia. Asiakkaalla oli oikeus kaupan purkuun. Hän oli jo palauttanut tuotteen, joten myyjän oli palautettava rahat. Sen sijaan uuteen, ilmaiseen voidepurkkiin tilaajalla ei ollut oikeutta. 

  • Pyörän käytöstä piti maksaa

    Asiakkaan pyörä oli ta­kuukorjauksessa neljästi alle 1,5 vuoden aikana. Kun taas il­meni uusi vika, pyörää ei enää korjattu, vaan kauppa purettiin. Myyjä vähensi 520 euron hinnas­ta pyörän käyttöhyödyn 120 eu­roa ja palautti 400 euroa. Ostajan mielestä myyjä arvioi käyttöhyö­dyn. Hänestä hyödyn arvo oli 50 euroa.

    Käyttöhyödyn mää­rän laskemisesta ei ole mitään sääntöjä. Lautakunta otti arvioin­ nissaan huomioon pyörälle teh­dyt korjaukset, huoltoajan koko­naisuudessaan ja sen, että osta­ja oli voinut käyttää pyörää kaksi pyöräilykautta. Hyödyksi arvi­oitiin 100 euroa. Myyjän piti pa­lauttaa vielä 20 euroa.

  • Hääpäivästä sydämentykytystä

    Asiakas varasi häihinsä juhla­tilan ja pitopalvelun. Noin 3 kuukautta ennen H-­hetkeä juhlapalvelu ilmoit­ti, ettei tila ollutkaan käytettävissä. Asiakas vaati 1 000 euroa korvausta muun muassa uusista hääkutsuista ja uuden häätilan vuokrasta. Yrityksen mukaan varausehdoissa sanottiin, et­tä se voi peruuttaa varauksen kuluitta 2 kuukautta ennen tilaisuutta ja jär­jestää toisen tilan.

    Ehtoja oli muutet­tu varauksen jälkeen. Ehdoissa, jotka asiakas oli saanut, ei mai­nittu peruutusoikeutta. Uusis­ta kutsuista aiheutui 250 euron kulut, mutta esimerkiksi hää­tilan vuokra ja tarjoilu olisi pi­tänyt maksaa joka tapaukses­sa. Korvattava vahinko oli 250 euroa.

  • Tyhjäkin juhlatila voi maksaa 

    Asiakas varasi hyvissä ajoin juhlatilan kartanosta ylioppilasjuhlia varten. Vuokra-ajaksi sovittiin 8 tuntia ja hinnaksi 164 euroa tunnilta. Asiakas peruutti tilauksen 4 viikkoa ennen sovittua juhlapäivää. Kartano veloitti puolet sovitusta hinnasta, eli 656 euroa. Asiakkaan mielestä tyhjästä ei tarvinnut maksaa. Ainakin veloitus oli hänestä liian suuri.

    Sopimus on sitova, ellei muuta ole sovittu. Se, joka rikkoo sopimuksen, joutuu maksamaan toiselle osapuolelle vahingonkorvauksen. Kartano oli menettänyt peruutuksen vuoksi tilavuokran ja muita tuloja. Asiakkaan piti korvata vahinko. Korvauksen määräkään ei ollut kohtuuton.

  • Mielivaltainen vuokranantaja

    Asunnon vuokraksi sovittiin 300 euroa kuukaudessa plus sähkö. Sopimuksessa sanottiin, että huoneistolla on oma sähkömittari, mutta sähkön hintaa ei mainittu. Vuokranantaja laskutti sähköstä 16 senttiä kilowattitunnilta. Hän oli itse määrännyt hinnan. Vuokralaisten mielestä sähköstä olisi pitänyt laskuttaa se, mitä sähköyhtiö siitä laskutti.

    Vuokrasopimuksessa ei mainittu, millä perusteella sähköstä kuuluu maksaa ja kenelle. Koska vuokralaisilla ei ollut mahdollisuutta tehdä omaa sähkösopimusta, piti sähkö maksaa vuokranantajalle. Vuokralaiset saattoivat olettaa sähkön hinnan olevan sama, minkä sähkölaitos veloittaa. Vuokranantajan piti palauttaa vuokralaisille liikaa peritty hinta.

  • Lakineuvonta ei ole ilmaista 

    Asiakas varasi 90 minuutin vastaanottoajan lakimiehelle. Myöhemmin hän vaihtoi ajan 60 minuutin puhelinajaksi. Sen ajan hän saikin lakimiehen neuvontaa. Lasku puhelusta oli 200 euroa. Asiakkaan mielestä alkuneuvottelun oli luvattu olevan maksuton, ja hän oli valinnut lakimiehen nimenomaan tällä perusteella.

    Yritysten palvelut ovat yleensä maksullisia. Jos asiakas väittää, että jonkin palvelun on luvattu olevan ilmainen, hänen pitää todistaa väitteensä. Lakitoimiston hinnaston mukaan enintään 15 minuutin pituinen ensimmäinen puhelinsoitto tai alustava sähköpostitiedustelu ovat ilmaisia, jos ne eivät johda toimeksiantoon. Asiakkaan piti maksaa lasku. 

  • Ilmapallot tyhjentyivät ennen häitä

    Asiakas tilasi hääjuhlaansa heliumilla täytettyjä ilmapalloja. Hinnaksi sovittiin 147 euroa. Myyjä toimitti pallot juhlatilaan hääpäivän aamuna, mutta ne tyhjentyivät jo ennen juhlan alkua. Asiakas vaati takaisin ennakkoon maksamaansa 73,50 euroa. Myyjä ei suostunut. Hänen mielestään asiakkaan piti ymmärtää, että heliumpallot kestävät hyvinä vain viitisen tuntia. Asiakas ei ollut halunnut kestokäsiteltyjä palloja, vaikka niitä oli tarjottu.

    Myyjän olisi pitänyt kertoa asiakkaalle, etteivät heliumilla täytetyt pallot kestä kuin viisi tuntia. Tavallinen kuluttaja ei voi sitä tietää. Tyhjentyneitä palloja ei voinut käyttää juhlien koristeina, vaan ne piti viedä roskiin. Myyjä ei tuonut juhlapaikalle uusia palloja. Asiakkaalla oli oikeus purkaa kauppa ja saada takaisin palloista maksamansa summa.

  • Epäselvä hinta nettikaupassa: arvonlisäveron osuus pitää ilmoittaa

    Ostaja tilasi verkkosivuilta käyntikortteja, kortteja ja julisteita. Tilaus maksoi 509 euroa, josta arvonlisäveroa oli 99 euroa. Ostaja vaati arvonlisäveroa palautettavaksi, sillä verkkokaupan hintalaskuri ei lisännyt veroa kokonaishintaan tuotteita valittaessa. Verollinen hinta ilmoitettiin pienellä präntillä ennen maksamista. Yrityksen mukaan kuluttajan pitää ymmärtää, että tuotteista maksetaan arvonlisävero.

    Etämyynnissä kuluttajalle pitää lain mukaan ilmoittaa tuotteen koko verollinen hinta selkeästi ja ymmärrettävästi. Ostajalle ei ollut ilmoitettu arvonlisäverollista hintaa selkeästi, joten veron osuus piti palauttaa hänelle. Päätöksen jälkeen myyjä muutti verkkosivunsa selkeiksi. 

  • Liian kovat perintäkulut

    Asiakas sai pikavipistään perintäkirjeen. Lainan määrä oli 200 euroa ja perintäkulut 220 euroa. Velallisen mukaan perintäkulut olivat liian suuret. Yhtiö ei myöskään ollut antanut selvitystä, mistä kulut olivat muodostuneet, vaikka asiakas oli selvitystä pyytänyt. Perintäyhtiön mukaan kulut olivat lain sallimissa rajoissa.

    Perintäkulujen sallittu määrä riippuu velan suuruudesta. Perintäyhtiö oli laskenut kokonaisvelkaan mukaan myös luoton kustannukset, vaikka se on kiellettyä. Yhtiö ei myöskään esittänyt selvitystä perintätoimista. Lautakunta arvioi perintätoimien kuluiksi 50 euroa. Yhtiön piti palauttaa asiakkaalle 170 euroa. 

  • Virhe lomalaisen eduksi

    Asiakas varasi netistä kolmen hengen matkan Mauritiukselle viiden tähden hotelliin. Hinnaksi ilmoitettiin 5 864 euroa. Kuukauden kuluttua matkanjärjestäjä ilmoitti, että hinnassa oli ollut virhe ja oikea hinta olikin yli 10 700 euroa. Yritys antoi hyvityksenä 1 500 euroa alennusta. Matkustaja vaati matkaa alkuperäisellä hinnalla.

    Hinnassa oli ollut virhe. Jos virhe olisi ollut helposti huomattavissa, matkustajan olisi pitänyt maksaa vaadittu lisähinta. Matkojen hinnat vaihtelevat kuitenkin paljon, eikä matka ollut poikkeuksellisen halpa. Matkustajalla ei ollut syytä epäillä hintaa. Hänellä oli oikeus saada takaisin 3 370 euroa.

  • Kissan hammashoidossa oli virhe

    Kissan ientulehdusta hoidettiin eläinlääkärissä. Ensimmäisellä kerralla poistettiin yhden hampaan kruunu, eli juuret jäivät paikoilleen. Toisella kerralla poistettiin lisää hampaita, ja myöhemmin vielä yhdeksän hammasta. Emännän mielestä hoito pahensi tilannetta. Hän vaati takaisin lääkärin palkkioita ja matkakuluja yhteensä 1 060 euroa.

    Pelkkä kruunun poistaminen ei ole oikea tapa hoitaa ientulehdusta, vaan hammas on poistettava juurineen. Joitakin juuria tai hampaanpalasia voi ikeniin jäädä, eikä se ole virhe. Ientulehdus olisi kuitenkin virheestä riippumatta levinnyt. Asiakkaalla oli oikeus 250 euron korvaukseen.

  • Treenisopimus sitoo

    Asiakas oli ostanut kuntosalilta 20 kertaa personal trainerin palveluita. Hän oli ehtinyt käyttää palveluista puolet, kun hän muutti toiselle paikkakunnalle. Hän halusi rahat takaisin käyttämättä jäävistä kerroista, mutta kuntosali ei tähän suostunut. Siinä vaiheessa asiakas valitti myös palvelun laadusta.

    Sopimukset ovat sitovia, eikä sitä tarvitse erikseen kertoa kuluttajalle. Asiakkaan olisi pitänyt monta käyntikertaa käsittävän sopimuksen tehdessään ottaa elämäntilanteensa huomioon. Kuntosali ei toiminut tilanteessa kohtuuttomasti, eikä palvelun virheestä ollut näyttöä. Asiakas jäi ilman rahoja.

  • Talosta paljastui vesivahinko

    Ostaja teki 84 000 eurolla talokaupat 1950-luvun välttäväkuntoisesta omakotitalosta. Kun ostaja aloitti remonttia, hän huomasi, että talossa oli ollut vesivahinko, josta oli aiheutunut lahovaurioita. Ostaja vaati 15 000 euroa hinnanalennusta, koska myyjä oli väittänyt, ettei talossa ollut sattunut vesivahinkoa.

    Ostaja ei voinut osoittaa myyjän sanomisia toteen. Ennen kauppaa tehdyn kuntotarkastuksen mukaan talo oli alkuperäisessä kunnossa ja kunnostuksen tarpeessa. Ostajan olisi pitänyt osata varautua merkittäviin korjauksiin ja jopa perusparannukseen. Hän ei saanut hinnanalennusta.

  • Sarjalippu laivalle jäi käyttämättä

    Pariskunta osti tammi­kuussa 2012 Tallinnan­laivalle kymmenen matkan sarjakortit, jotka maksoivat yhteensä 360 euroa. Kortit olivat voimassa 2 vuotta. Laivayhtiö lopetti kauden liikennöinnin lokakuussa 2013, eikä pariskunta ehtinyt käyttää kaikkia matkoja. He vaativat 212 euron hyvitystä.

    Laivayhtiö ei kerto­nut, miksi se lopetti liikennöinnin noin 2 kuukautta tavallista aiem­min. Aiemmin lipuilla oli päässyt muiden yhtiöiden laivoille pienes­tä lisämaksusta, mutta nyt se ei enää käynyt päinsä. Sopimuseh­toja ei saa yksipuolisesti muut­taa. Laivayhtiön piti palauttaa käyttämättä jääneistä matkoista 212 euroa.

  • VIIDENKYMPIN ARVOINEN KYLKIÄINEN MAKSOIKIN KYMPIN

    Kuluttaja tilasi internetin kautta 80 euron arvoisen kiikarin, jonka kylkiäiseksi luvattiin 49 euron arvoinen taskuvalaisin. Markkinointi oli kuluttajan mielestä harhaanjohtavaa, koska valaisimen hinta liikkeessä oli vain 9,90 euroa. Kuluttaja vaati myyjää palauttamaan kylkiäisen hinnaneron. Myyjä olisi ollut valmis purkamaan kaupan.

    Tavaran virhe vaikuttaa kuluttajansuojalain mukaan tavaran käyttöön, käyttökelpoisuuteen tai toimivuuteen. Valaisimelle ilmoitettu hinta ei ollut ominaisuus, joka olisi tehnyt tuotteesta virheellisen, vaikka markkinointi olikin ollut harhaanjohtavaa. Kuluttaja jäi ilman hyvitystä.

  • KALLIS HINAUS

    Autoilija piti auton hinauksesta saamaansa 1 223 euron laskua kohtuuttomana. Erityisen kohtuuttomalta tuntui kuljettajan 90 euron tuntipalkka, joka oli velottu kilometrikustannusten päälle. Hinattu matka oli 150 kilometriä.

    Jos palveluksen hinnasta ei ole sovittu etukäteen, tilaajan on maksettava hinta, joka on kohtuullinen kun otetaan huomioon palveluksen sisältö, laajuus, laatu ja muut olosuhteet. Lautakunta yhtyi autoilijan näkemykseen siitä, että velottu hinta oli kohtuuton palvelun suoritusajankohta, olosuhteet ja yleinen hintataso huomioiden. Lautakunta katsoi, että yrittäjällä oli oikeus laskuttaa hinauksesta enintään 650 euroa.

  • ALIHINTAINEN ASUNTOKAUPPA

    Asunnon myyjälle selvisi kaupanteon jälkeen, että välitysliikkeen välittämän kohteen myyntihinta alitti huomattavasti alueella samaan aikaan toteutuneet kauppahinnat. Myyjä oli luottanut hinta-arvioon, jonka välittäjä oli antanut asuntoa näkemättä. Asunnon osti hinta-arvion mukaisella hinnalla välitysliikkeen oma työntekijä ilman, että kohdetta olisi markkinoitu esimerkiksi lehdissä. Myyjän mielestä välitysliike oli velvollinen maksamaan korvausta alihintaan järjestämästään kaupasta. Välittäjän mielestä vaatimus oli aiheeton.

    Alueella toteutuneet kauppahinnat ylittivät tilastojen valossa selvästi kaupan kohteen myyntihinnan. Välitysliike ei esittänyt perustetta sille, miksi vallinneesta hintatasosta oli poikettu merkittävästi. Varsinkin kun ostajana oli liikkeen oma työntekijä, olisi välitystehtävä pitänyt lautakunnan mielestä hoitaa erityisen huolellisesti. Liikettä suositettiin korvaamaan toimeksiantajalle aiheutunut vahinko 5 000 eurolla.

  • MUUTTO PITKITTYI

    Muuttoliike oli arvioinut asiakkaan muuton kestoksi 3-4 tuntia. Muuton jälkeen asiakas sai laskun seitsemän tunnin työstä. Liike vetosi siihen, että annettu arvio oli perustunut tilaajan muuttokohteesta antamiin vääriin tietoihin. Keskustelujen jälkeen liike alensi laskutusperusteen viiteen tuntiin. Tilaajan mielestä liikkeellä oli oikeus veloittaa enintään kolmesta tunnista.

    Muuton kestosta annettu arvio oli tuntilaskutuksesta johtuen samalla myös hinta-arvio. Kuljetuksen aika ja siihen perustuva laskutus olisi kuluttajansuojalain 8 luvusta ilmenevän oikeusohjeen mukaan saanut ylittyä korkeintaan 15 prosentilla. Lautakunnan mielestä pahvilaatikoiden käyttö muuttolaatikoiden sijaan taikka asunnon sijainti kerrosta tilaajan ilmoittamaa ylempänä eivät olleet tekijöitä, jotka olisivat olennaisesti vaikuttaneet muuton kestoon. Lautakunta suositti liikettä hyvittämään vielä yhden tunnin hinnan.

  • KUSTANNUSARVIOON TARKKUUTTA

    Hiustensiirrosta oli tehty runsaan 6 400 euron suuruinen hinta-arvio. Kustannuksia syntyikin yhteensä yli 14 600 euroa. Asiakas vaati kustannusarvion ylittäneen summan palauttamista. Sairaala perusteli laskutustaan sillä, että kustannusarvio oli annettu vain yhdestä toimenpiteestä, mutta niitä oli kuitenkin kaikkiaan neljä.

    Kuluttajariitalautakunta tutki kustannusarvion ja totesi, että arvion antajan pitää kiinnittää erityistä huomiota sen selkeyteen. Arvioon olisi ollut helposti merkittävissä siitä puuttuneet olennaiset tiedot tavanomaisesti tarvittavista toimenpiteistä ja suunnitelluista leikkauskerroista sekä siitä, kattoiko arvio yhden vain useamman käynnin. Kuluttajansuojalain periaatteiden mukaan lopullinen hinta saa ylittää arvion enintään 15 %, ellei muuta ole sovittu. Kustannukset saivat ylitys huomioon ottaen siten olla enintään noin 7 360 euroa. Lisäksi asianosaisten katsottiin sopineen hinta-arvioon kuulumattomista toimenpiteistä noin 4 370 euron hintaan. Sairaalan oli palautettava asiakkaalle 2 870 euroa.

  • HINTA EI VASTANNUT SOVITTUA

    Urakoitsija oli arvioinut salaojitusurakan hinnaksi ennen sopimuksen tekoa noin 5 000 – 7 000 euroa. Kuluttajalta laskutettu kokonaishinta oli kuitenkin 18 000 euroa.

    Lautakunnan mielestä näinkin suuren työn teettämisestä olisi pitänyt sopia kirjallisesti. Ammattitaitonsa perusteella urakoitsijan olisi pitänyt kyetä antamaan toteutunutta tarkempi arvio syntyvistä kustannuksista. Lisäksi urakoitsijan olisi tullut kertoa kuluttajalle, mitä mahdolliset lisätyöt vaikuttavat urakan kokonaishintaan jo ennen niihin ryhtymistä. Lautakunta ei pitänyt suuntaa-antavaa hinta-arviota sopimuksen mukaisena ja suositti urakoitsijaa alentamaan laskuaan 2 500 eurolla.

  • ASIANAJAJAN LASKU

    Asiakas piti asianajajalta saamaansa 923,94 euron laskua perusteettomana ja joka tapauksessa kohtuuttomana, koska asianajajan piti vain arvioida ottaisiko hän tietyn jutun hoitaakseen. Asiaan perehdyttyään tämä ilmoitti, ettei hoitaisi asiaa. Asianajaja viittasi tutkimaansa yli 300 sivuiseen aineistoon ja totesi, ettei siihen tutustuminen voinut olla pelkkä esitoimi ennen toimeksiantoa.

    Kuluttajariitalautakunnan mukaan asiakkaan, joka ennenkin oli käyttänyt oikeuspalveluita, oli täytynyt ymmärtää, ettei asianajaja tutustuisi laajaan aineistoon ja vastaisi yksityiskohtaisiin kysymyksiin veloituksetta. Palveluksesta veloitettu hinta oli kuitenkin korkea, kun huomioon otettiin toimeksiannon sisältö. Asianajajan velvollisuus olisi ollut tarkentaa se ja huomauttaa, että hän laskuttaa asiaan tutustumiseen ja kysymyksiin vastaamiseen käyttämästään ajasta tuntityönä, vaikka ei ottaisikaan asiaa hoidettavakseen. Asiakkaalle laskuttaminen oli jäänyt epäselväksi. Kohtuullinen hinta oli puolet laskutetusta summasta eli 461,97 euroa.

  • PUUSTON HARVENNUSHAKKUUN HINTA

    Mökkitontin omistaja oli tiedustellut paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä puuston harvennushakkuun hintaa ja jäi siihen käsitykseen, että puista saatava hinta riittäisi hakkuun maksamiseen. Yhdistys toimitti kuitenkin työn tehtyään laskun, jonka mukaan tilaaja oli vielä maksamassa harvennushakkuusta yli 300 euroa.

    Jos hintatieto on annettu, se voidaan perustellusta syystä ylittää vain 15 prosentilla, huomautti kuluttajariitalautakunta. Yhdistyksen alueneuvoja oli leimannut kaadettavat puut ennen hintatiedon antamista, joten toimeksiannon sisältö oli ollut tiedossa. Kaadetuista puista saatava myyntitulo sen sijaan ei ollut tuolloin täsmällisesti arvioitavissa. Ilmoitus siitä, etteivät puun korjuukustannukset todennäköisesti ylittäisi puun myynnistä saatavaa tuloa, oli sen vuoksi ollut vain suuntaa-antava hintatieto. Alueneuvojan olisi tosin pitänyt ilmoittaa selkeämmin tilaajalle se mahdollisuus, että korjuukustannukset saattavat ylittää puun myynnistä saatavan hinnan. Tämä laiminlyönti ei kuitenkaan oikeuttanut saamaan laskusta alennusta. Lasku oli eritelty ja toimenpiteistä veloitetut yksikköhinnat olivat yleisen hintatason mukaiset.

  • HIEROMALAITTEEN KOHTUUTON HINTA

    Kotimyyjältä osamaksulla hankittu hieromalaite maksoi 454,10 euroa. Ostaja maksoi kaksi osamaksuerää ja vaati laitteen hinnan sovittelua, koska hinta oli kohtuuton verrattuna saman laitteen hintaan myymälässä. Hinta siellä oli 65,59 euroa.

    Kuluttajariitalautakunta tarkisti laitteen myymälähinnan ja totesi sen olevan alle kuudesosan kotimyyntihinnasta. Lautakunta kohtuullisti hinnan 170 euroon huomioon ottaen, että kotimyyjän ostohinta oli todennäköisesti korkeampi kuin maanlaajuisen myymäläketjun neuvottelema hinta, kotimyynti jakelutienä on myös kustannusrakenteeltaan kalliimpi ja kauppa oli tehty osamaksulla.

  • VANHAA PESUKONETTA TURHA KORJATA

    Kuluttaja oli pyytänyt pesukoneen korjaajaa ilmoittamaan arvioidut korjauskulut ennen korjausta. Arviota tiedustellessaan kuluttaja sai tietää, että korjaus olikin jo tehty. Kuluttaja piti korjauslaskua kohtuuttomana, koska samalla hinnalla olisi saanut uuden koneen.

    Lautakunta yhtyi kuluttajan näkemykseen siitä, ettei vanhaan koneeseen ollut taloudellisesti mielekästä tehdä lähes 400 euron hintaista korjausta. Asiakkaalle olisi pitänyt antaa pyydetty hinta-arvio sekä mahdollisuus päättää, haluaako hän kustantaa koneeseen tuon hintaisen korjauksen. Koska liike oli laiminlyönyt neuvontavelvollisuutensa, lautakunta suositti hintaa alennettavaksi 190 euroon, johon kuluttaja oli voinut korjauskulujen suhteen kohtuudella varautua.

  • ALLEKIRJOITETUN SOPIMUKSEN EHDOT OSTAJAN TIEDOSSA

    Sohvakaluston ostaja vaati myyjää ja luotonantajaa luopumaan luottokoron perimisestä, koska hän oli myyjän puheista ymmärtänyt, että korkoa ei perittäisi. Myyjä kiisti vaatimuksen ja selvitti, että kysymyksessä oli ollut luottoyhtiön maksuaikatarjous, joka tarkoitti sitä, että luotto oli koroton ensimmäisen erän maksupäivään saakka. Ostaja oli myös saanut luottoehdot.

    Kuluttajariitalautakunta totesi, ettei se voinut selvittää myyjän ja ostajan käymien keskustelujen sisältöä. Ostaja oli kuitenkin allekirjoittanut luottotilisopimuksen, jonka ehdoissa oli kerrottu tarkkaan, minkä suuruinen korko oli ja milloin koronmaksuvelvollisuus alkoi. Ostaja oli siten saanut asianmukaiset ja riittävät tiedot sopimuksen sisällöstä. Hänen vaatimuksensa oli perusteeton.

  • ALENNUSPROSENTTIEN LASKEMINEN

    Asiakkaan mielestä kalustetarjouksen jokainen alennus (paljousalennus 25 %, kausi-/varhaistilausalennus 8 %, nopeusalennus 5 % ja käteisalennus 2 %) olisi pitänyt laskea vähentämättömästä kalusteiden yhteishinnasta eikä alenevasta hinnasta.

    Kuluttaja-asiamies totesi kuluttajariitalautakunnalle markkinoinnin osalta antamassaan lausunnossa, että hinnat on ilmoitettava markkinoinnissa selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä tavalla. Ensisijainen hintatieto eli maksettava hinta oli merkitty tarjoukseen selkeästi ja myös alennusten yhteenlaskettu summa. Sen sijaan alennusprosentin selville saamisessa saattoi tulla ongelmia. Lautakunta ei suosittanut hyvitystä, koska tiedot erityyppisistä hinnanalennuksista oli merkitty sekä tarjoukseen että esittelykirjaan, jonka asiakas oli saanut ennen tarjouksen hyväksymistä. Asiakas oli tilauksellaan hyväksynyt kalusteiden lopullisen hinnan eikä hänen vaatimuksensa näin ollen mennyt läpi.

  • LIITTYMÄN HINTASOPIMUS

    Kunta solmi omakotitalon rakentajan kanssa sopimuksen kunnallistekniikkaan liittymisestä. Lasku kuitenkin ylitti sovitun summan lähes kolminkertaisesti. Kunta perusteli laskun suuruutta sillä, että sopimukseen oli erehdyksessä tullut liian alhainen summa. Liittyjälle oli myös jo ennen sopimuksen tekemistä annettu oikea hintatieto.

    Kuluttajariitalautakunnan mukaan kunnalla ei ollut perustetta velkoa enempää kuin oli sovittu. Jos talon rakentaja olisi ollut selvillä siitä, että hinta oli erehdyksen vuoksi liian alhainen, tilanne olisi ollut toinen.

  • ARVONLISÄVERO JÄI YRITTÄJÄN TAPPIOKSI

    Kesämökin rakentaja sai sähköasennusyhtiöltä tarjouksen, jossa sähkötyöt luvattiin hintaan ”2 350 euroa (alv 0 %)”. Kun työ oli tehty, lasku yllätti tilaajan: siihen oli lisätty arvonlisäveroa 517 euroa. Rakentaja vaati erän poistamista laskusta. Asennusyhtiö oli sitä mieltä, että tarjouksessa oli ihan selkeästi ilmoitettu hinnan olevan veroton ja että laskutettaessa siihen lisättäisiin veroa 22 %.

    Kuluttajariitalautakunta oli rakentajan kannalla. Säännösten mukaan pitää kuluttajan tiedusteluun ilmoittaa lopullinen kokonaishinta, jossa ovat verot ja muut mahdolliset lisät mukana. Tilaaja oli saanut luottaa siihen, että sopimus pitää ilmoitettuun hintaan eikä yllättäviä eriä tule lisäksi.

  • HINTAVERTAILU TEHTÄVÄ AJOISSA

    Ostaja huomasi laminaattilasin asennuksen jälkeen, että toisissa lasiliikkeissä hinta samanlaisesta lasista oli jopa vain puolet hänen maksamastaan. Hinnan alentamisvaatimukseen myyjäliike totesi, että hinnoittelu on vapaata ja kilpailuviranomainen oli kieltänyt liikkeiden yhteiset hinnastot.

    Kuluttajariitalautakunnan mielestä peritty hinta ei poikennut yleisestä hintatasosta kohtuuttomasti. Perustetta hinnanpalautukselle ei siten ollut. Ostajan olisi pitänyt selvittää hintataso ennen sopimuksen tekemistä.

Alkuun